Opas kunnan ympäristönsuojeluviranomaisille vesilain mukaisten ojitusasioiden ratkaisemiseen

Opas kunnan

ympäristön-suojeluviranomaisille vesilain

mukaisten ojitusasioiden

ratkaisemiseen

OPAS 3 | 2016 MAURI KERÄNEN

OPAS 3 | 2016

OPAS KUNNAN YMPÄRISTÖNSUOJELUVIRANOMAISILLE VESILAIN MUKAISTEN OJITUSASIOIDEN RATKAISEMISEEN

Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Taitto: KEHA-keskus

Kansikuva:ELY-keskusten kuvapankki Painotalo: Juvenes Print

ISBN 978-952-314-413-2 (painettu) ISBN 978-952-314-414-9 (PDF) ISSN-L 2242-2927 ISSN 2242-2927 (painettu) ISSN 2242-2935 (verkkojulkaisu) URN:ISBN:978-952-314-414-9 www.doria.fi/ely-keskus

Sisältö

Johdanto ... 3 1. Ojitus ... 4 1.1 Ojituksen määritelmä ... 4 1.2 Oikeus ojittamiseen ... 5 1.3 Ojituksesta ilmoittaminen ... 6 1.3.1 Vesilain ojitusilmoitus ... 6 1.3.2 Ilmoitusvelvollisuus Natura 2000 -aluetta merkittävästi heikentävästä toimenpiteestä ... 7 1.4 Ojituksen luvanvaraisuus ... 7 1.4.1 Vesilupa ... 7 1.4.2 Vesiluontotyyppien suojelu ... 9 2. Yhteinen ojitus ... 11 2.1 Sopimusojitus ...11 2.2 Ojitusyhteisö ... 12 2.3 Ojitustoimitus ... 13 2.4 Ojitussuunnitelma ...13 3. Kunnan ympäristönsuojelu-viranomaisen toimivalta ojitusasioissa ... 15

3.1 Ojitus toisen alueella ... 16

3.1.1 Käyttöoikeudesta sopiminen ... 16

3.1.2 Viranomaisen antama käyttöoikeus 17 3.1.3 Ojituksen toteuttaminen toisen alueella... 19

3.1.4 Yleiset kulkuväylät ja johtolinjat ... 19

3.1.5 Yksityiset tiet ja johtolinjat ... 19

3.1.6 Ojitusta koskevan oikeuden pysyvyys ... 21

3.2 Ojan kunnossapito ... 21

3.3 Ojan tukkiminen ... 22

3.4 Ojan aseman ja suunnan muuttaminen 23 3.5 Ojan tekniset vaatimukset ... 23

3.6 Ojan putkittaminen ... 24

3.7 Metsäojitus ... 25

3.8 Ojitus asemakaava-alueella ... 26

3.9 Ojan käyttäminen muuhun kuin maan kuivattamiseen ... 27

4. Korvaukset, kustannukset ja maksut ... 29

4.1 Korvaukset edunmenetyksistä ... 29

4.1.1 Laillisesti aiheutettu edunmenetys .. 29

4.1.2 Erilliset korvausasiat ... 31

4.1.3 Lainvastaisesti aiheutetut edun- menetykset ja luvaton ojan tekeminen .... 32

4.2 Ojituskustannus- ten jakautuminen ... 35 4.3 Edunvalvontakustannukset, maksut ja oikeudenkäyntikustannukset ... 36 5. Menettely ... 38 5.1 Vireillepano ... 38 5.2 Hakemus ... 38 5.3 Tiedottaminen... 39 5.4 Lausunnot ... 39 5.5 Kuuleminen ... 39 5.6 Yhdessä käsitteleminen ... 40 5.7 Selvittäminen ... 40 5.7.1 Tarkastus ... 40 5.7.2 Katselmus ...41 5.8 Päätös ... 42

6. Muutoksenhaku ja päätöksen täytäntöönpano ... 44 6.1 Muutoksenhaku ... 44 6.1.1 Valitusoikeus ... 44 6.1.2 Valituskirjelmä ... 45 6.1.3 Kuuleminen ... 45 6.1.4 Menettely hallinto-oikeudessa ja päätöksen antaminen ... 46 6.1.5 Muutoksenhaku hallinto-oikeuden päätökseen ... 46 6.2 Päätöksen täytäntöönpano ... 47 7. Jälkivalvonta ... 48 7.1 Valvontaviranomaiset ... 48 7.2 Valvontatoimet ... 49 7.2.1 Hallintopakkomenettely ... 49 7.2.2 Uhkasakko, teettämisuhka ja keskeyttämisuhka ... 50 7.2.3 Välitön hallintopakko ... 51 7.2.4 Ilmoitus poliisille ... 52 Lähteet ... 53 Säädökset... 55 Sanasto... 56 Asiahakemisto ... 59

Johdanto

Kuntien ympäristönsuojeluviranomai-sille tulee säännöllisesti käsiteltäväk-si ojitusta koskevia akäsiteltäväk-sioita. Vekäsiteltäväk-silaissa ojitusta koskevien asioiden toimivalta on jaettu aluehallintovirastolle, ojtus-toimitukselle ja kunnan ympäristön-suojeluviranomaiselle. Lisäksi ELY-keskus toimii kunnan kanssa vesilain valvontaviranomaisena. Kunnan ym-päristönsuojeluviranomaiselle kuulu-vat erityisesti eräät ojituserimielisyy-det. Toimivallan jakautuminen on yksi esimerkki vesilain ja sen ojitussään-nösten omintakeisuudesta verrattuna muuhun ympäristölainsäädäntöön. Kunnan ympäristönsuojeluviranhalti-joilta onkin tullut kommenttia vesilain tulkinnan haastavuudesta ja ajantasai-sen ohjeistukajantasai-sen tarpeesta ojitusasi-oiden ratkaisemisessa. Ojitusasiojitusasi-oiden lisääntyminen kunnissa alleviivaa lain-mukaisten, hyväksyttävien ja johdon-mukaisten päätösten tarvetta.

Tämä opas on suunnattu kunti-en ympäristönsuojelusta vastaaville

viranhaltijoille pyrkimyksenä auttaa heille kuuluvissa ojitusasioissa. Viran-haltijoiden tarpeita on käytetty oppaan valmistelun lähtökohtana ja opas on pyritty tekemään heidän arkensa tuke-miseksi. Oppaassa käsitellään ojitusta koskevaa lainsäädäntöä myös muilta osin kuin kunnan ympäristönsuojelu-viranomaisen osalta, mutta pääosa oppaasta keskittyy kunnan ympäris-tönsuojeluviranomaisen toimivaltaan kuuluviin asioihin. Opas on tehty ym-päristöministeriön asettaman ja maa- ja metsätalousministeriön ohjaaman valtakunnallisen peruskuivatus- ja oji-tustoimitustehtävien toimintamalliryh-män toimeksiannosta.

Oppaan tarkoitus on antaa tietoa vesilain ojitusta koskevista normeista ja antaa apua laintulkintaan. Oppaal-la ei ole oikeudellista sitovuutta, vaan opas antaa pelkästään tulkintasuosi-tuksia. Oikeudellisen päätöksenteon tulee aina perustua voimassa olevaan lainsäädäntöön. Lakia

sovellettaes-sa on muistettava kunkin tapauksen yksilöllisten piirteiden huomioon otminen, jotta toisistaan poikkeavat ta-paukset myös ratkaistaan toisistaan poikkeavalla tavalla, samalla kuitenkin muistaen myös ennakoitavuuden ja johdonmukaisuuden toteutuminen.

Vaikka opas keskittyykin lakiin, on myös hyvä muistaa, että ojitusta kos-kevissa erimielisyyksissä on kyse usein paljon muustakin kuin laista ja sen soveltamisesta. Joskus ojitusriidan taustalla voivat olla myös muut erimie-lisyydet, jotka saattavat kummuta jopa edellisten sukupolvien aikaisista rii-doista. Siksi asioita hoitavalta viranhal-tijalta vaaditaan usein muitakin taitoja kuin oikeudellista osaamista.

Vesilaissa (587/2011) ojituksella tarkoitetaan maan kuivattamiseksi taikka muun-laisen alueen käyttöä haittaavan veden poistamiseksi suoritettavia yksilöityjä toi-menpiteitä (VL 5:1.1):

1. Ojitus

1.1 Ojituksen määritelmä

• ojan tekemistä

-Ojina pidetään kaikkia avouomia tai putkia, joiden tarkoituksena on veden pois johtaminen maan kuivatta-miseksi tai muunlaisen alueen käyttöä haittaavan veden poistakuivatta-miseksi. Ojalla tarkoitetaan siten avo-ojan ja salaojan lisäksi sellaista viemäriä, jonka tarkoituksena on huleveden tai perustusten kuivatusveden johtaminen. (HE 277/2009 vp, s.90)

• ojan, noron tai puron suurentamista tai oikaisemista

-Ojituksena pidetään kaikenlaista suurentamista (syventäminen, leventäminen) ja oikaisemista. -Sellaista ojan kunnossapitoa, missä suurentamista ei tapahdu, ei pidetä ojituksena.

-Poikkeuksena edellisestä; kokonaisuutena tarkasteltuna luonnontilaisen kaltaiseksi uomaksi muuttuneen ojan kunnossapitoon ja käyttöön sovelletaan ojitusta koskevia säännöksiä (ks. 3.2 Ojan kunnossapito). (VL 5:8.2)

• sellaista noron tai puron perkaamista, joiden seurauksena ei aiheudu yläpuolella olevan järven keski-vedenkorkeuden alenemista

-Purojen perkaukset ja pengerrykset kuuluvat ojitushankkeisiin. Vanhan vesilain (264/1961, lyhenne VVL) aikana nämä kuuluivat vesistönjärjestelyyn, hanketyyppiin, josta nyt on jo luovuttu.

-Mikäli noron tai puron perkaaminen aiheuttaa yläpuolella olevan järven keskivedenkorkeuden alenemis-ta, tulee hankkeeseen soveltaa vesilain 6 luvun keskivedenkorkeuden pysyvän muuttamisen säännöksiä. Keskivedenkorkeuden pysyvä muuttaminen on luvanvarainen hanke. (VL 6:1; VL 6:6)

• ojitussäännöksiä sovelletaan myös jäteveden johtamiseen siten kuin ympäristönsuojelulaissa (527/2014) säädetään (VL 5:1.2).

vät sellaisia toimenpiteitä, että kyse on vesilain mukaisesta ojituksesta (ks. 3.7 Metsäojitus).

1.2 Oikeus

ojittami-seen

Kiinteistönomistajan tai -haltijan oikeus ryhtyä ojitukseen eli hänen kiinteistön-sä tarkoituksenmukaista käyttöä hait-taavan liiallisen veden poistamiseen, on niin vakiintunut vesilain ojitusnor-miston lähtökohta, ettei sitä ole katsot-tu tarpeelliseksi enää edes kirjata la-kiin. (HE 277/2009 vp, s.89)

Kuitenkin ojitusta rajoittaa vesita-loushankkeiden yleistä toteuttamista-paa koskeva vesilain 2:7 (VL 5:7.1)

VL 2:7

Vesitaloushanke on toteutetta-va sekä vesitoteutetta-varoja ja vesialuei-ta muutoin käytettävä siten, ettei siitä aiheudu vältettävissä olevaa yleisen tai yksityisen edun louk-kausta, jos hankkeen tai käytön tarkoitus voidaan saavuttaa il-man kustannusten kohtuutonta lisääntymistä kokonaiskustan-nuksiin ja aiheutettavaan vahin-golliseen seuraukseen verrattu-na.

Ojituksen määritelmä on keskeinen, koska vesilain 5 luvun säännöksiä sovelletaan ojitukseen, ojan käyttä-miseen ja kunnossapitoon (VL 5:1.1). Ojituksen erottaminen kunnossapidos-ta ja käytöstä on kunnossapidos-taas tärkeää, koska ojitusluvun säännökset näiden välillä eroavat joiltakin kohdin. Ojan kunnos-sapidolla tarkoitetaan ojan pitämistä perkaamalla tai ruoppaamalla sen kui-vatustehtävän edellyttämässä kunnos-sa, niin ettei oja suurene alkuperäisistä mitoistaan (ks. 3.2 Ojan kunnossapito). Vesilain lupakynnys koskee sekä käyt-töä että kunnossapitoa. Ojan kunnos-sapitoa koskevat perussäännökset löy-tyvät VL 5:8:ssa.

Ojan käyttämisestä ei suoraan mää-ritellä vesilaissa, mutta sillä tarkoitetta-neen ennen kaikkea vesien johtamista ojassa (ks. esim. VL 5:3, VL 5:14; Viher-vuori 1987, s.90; Halonen 2013, s. 43). Tyypillisintä ojitustoimintaa on pel-toviljelyä palvelevan perus- ja paikal-liskuivatuksen toteuttaminen, met-sätalouden kunnostusojitukset ja asuinalueilla tapahtuva kiinteistöjen perustusten kuivatusvesien ja huleve-sien hallinta. Peruskuivatuksella tar-koitetaan maan kuivattamiseksi suori-tettavaa valtaojien kaivua ja perkausta, pienehköjä pengerryksiä sekä purojen vedenjohtokyvyn parantamista. Perus-kuivatuksella luodaan edellytykset pai-kalliskuivatukselle. Paikalliskuivatuk-seksi luetaan piiri-, sarka- ja salaojitus. (Järvenpää & Savolainen 2015, s.23) Metsäojien kunnostusojitukset

sisältä-Hanke on siis suunniteltava ja to-teutettava mahdollisimman vähän haittaa aiheuttavalla mutta hankkeen tavoitteen saavuttavalla tavalla. Tämä haittojen minimoinnin periaate (tunne-taan myös termeillä haitan ehkäisyvel-vollisuus ja haitan minimointivelvolli-suus) on otettava huomioon kaikkia vesilakiin kuuluvia hankkeita toteutet-taessa, oli sitten kyse luvanvaraisista tai lupakynnyksen alapuolelle jäävistä hankkeista. Eli kaikista hankkeista alu-een muille maanomistajille sekä ym-päristölle aiheutuvat haitat ja vahingot on pyrittävä välttämään. Tällaisia ovat muun muassa vaikutukset kalakantoi-hin, muihin pinta- ja pohjavesien käyt-tömahdollisuuksiin, vesistön puhdis-tautumiskykyyn, vesiluontoon ja sen toimintaan sekä vesistön soveltuvuu-teen virkistyskäyttöön. Lisäksi on otet-tava huomioon hankkeen vaikutukset luonnonkauneuteen, kulttuuriarvoihin ja ympäristön viihtyisyyteen sekä muut vaikutukset yleisiin ja yksityisiin etui-hin. (Ympäristöministeriö 2012, s.18)

Ojitus on myös toteutettava niin, ettei toiselle kuuluvalla alueella aiheu-du vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä (VL 5:7.1).

Vettymisen ja muun edunmenetyk-sen kohdalla on kuitenkin olemassa poikkeus haitattomuusvaatimukses-ta. Mikäli ojituksesta aiheutuva edellä yksilöity haitta olisi huomattavasti pie-nempi kuin kustannus kyseisen seu-rauksen estämisestä, voidaan tällainen aiheuttaminen sallia, kunhan ojittaja

korvaa aiheutuneen edunmenetyksen rahalla. (VL 5:7.1)

Nämä haitattomuusvaatimukset koskevat uudisojituksen lisäksi myös ojan kunnossapitoa. Lisäksi kaikkien hankkeiden toteutuksessa on huomi-oitava vesilain 2:8 §:n mukaisesti saa-melaisten oikeudet. (VL 2:8; VL 5:8.1)

Lisäksi muu lainsäädäntö, kuten esimerkiksi ympäristönsuojelulaki, luonnonsuojelulaki (1096/1996), met-sälaki (1093/1996), muinaismuistolaki (295/1963), sekä maankäyttö- ja ra-kennuslaki (132/1999), voivat asettaa velvollisuuksia ja kieltoja, jotka vaikut-tavat ojituksen toteuttamiseen.

1.3 Ojituksesta

il-moittaminen

1.3.1 Vesilain

ojitusilmoi-tus

Ojituksesta annettavan ilmoituksen tarkoituksena on tehostaa valvonta-viranomaisen ennakkovalvonnan toi-mintaedellytyksiä. Ilmoituksen perus-teella valvontaviranomainen arvioi, edellyttääkö hanke vesilupaa tai oji-tustoimitusta. Lisäksi tavoitteena on kyetä ennakolta tarkastelemaan oji-tuksen vaikutuksia valuma-aluekohtai-sesti, ottaen huomioon samalle ajan-jaksolle suunnitellut muut hankkeet. (HE 277/2009 vp, s.93)

Hankkeesta vastaavan on kirjallises-ti ilmoitettava muusta kuin vähäisestä ojituksesta valtion valvontaviranomai-selle (ELY-keskukvalvontaviranomai-selle) vähintään 60 vuorokautta ennen ojitukseen ryhty-mistä. Ilmoitus siis koskee kaikkia oji-tuksen määritelmään sisältyviä hank-keita. (VL 5:6.1)

Ilmoitusta ei kuitenkaan tarvita ojituk-sista, jotka (VL 5:6.1):

• sisältyvät ojitustoimituspäätökseen

• sisältyvät aluehallintoviraston tai kunnan ympäristönsuojeluviranomai-sen päätökseen

• sisältyvät maantielain (503 / 2005) 24 § mukaiseen tiesuunnitelmaan tai ratalain (110 / 2007) 19 § mukaiseen ratasuunnitelmaan.

Vähäisenä ojituksena kun ojitusta ei tehdä happamilla sulfaattimailla tai pohjavesialueilla voidaan pitää esi-merkiksi:

• vähäisen peltolohkon ojitusta

• peltolohkon täydennysojittamista

• peltolohkon salaojitusta

• pienehkön metsäkappaleen ojitusta

• rakennuspaikan kuivattamiseksi tarpeellisen ojan tekemistä omalle maalle

• ojan tavanomaista kunnossapitoa. Vaikka ojituksen vähäisyys vaikuttai-si määrittyvän pinta-alan perusteella, tärkeämpää olisi lähestyä asiaa ojituk-sesta seuraavien vaikutusten näkökul-masta. Kyse on hankkeen vaikutusten

vähäisyydestä, ei hankkeen pinta-alan vähäisyydestä. Merkittäviä vaikutuksia voi tulla pinta-alaltaan pienestäkin oji-tuksesta. Vaikuttavia tekijöitä ovat esi-merkiksi maaperän laatu ja vesistöjen sekä pohjavesien sijainti. Siksi yksise-litteiset pinta-alaan perustuvat nyrkki-säännöt eivät välttämättä päde. Hanke ei myöskään voi olla vähäinen, mikäli se voi edellyttää vesilupaa tai ojitustoi-mitusta.

Ojitusilmoitus koskee pääsääntöi-sesti ojituksen määritelmään sisältyviä hankkeita, mutta myös osa kunnossa-pidosta tarvitsee ilmoituksen. Ilmoitus ojituksesta on aina tehtävä jos:

• ojitus tai kunnossapito tapahtuu poh-javesialueella tai sen välittömässä läheisyydessä

• ojitus tai kunnossapito tapahtuu hap-pamilla sulfaattimailla

• ojitus saattaa vaikuttaa haitallisesti vesistöön tai luontoarvoihin

• kyseessä on kokonaisuutena tar-kasteltuna luonnontilan kaltaiseksi palautuneen uoman kunnossapito (VL 5:8.2; ks. 3.2 Ojan kunnossapito)

• kyseessä on pienehköä suuremman metsäkappaleen ojitus tai ojien kun-nostusojitus (ks. 3.7 Metsäojitus). Ojitusilmoituksen sisällöstä säädetään vesilain 5:6.1:ssa ja vesiasetuksen (1560 / 2011) 31 §:ssä. Ilmoituksen kä-sittelevä ELY-keskus kehoittaa ilmoit-tajaa tarvittaessa hakemaan ojitustoi-mitusta tai aluehallintoviraston lupaa . Tämä valvontaviranomaisen kehotus

nonsuojelulaissa käytetään termiä toi-menpide, niin ilmoitusvelvollisuus voi koskea myös kunnossapitoa. Kunnos-sapidossa säännös koskee kaikkea toimintaa, josta ei tarvitse tehdä vesi-lain mukaista ilmoitusta. Ilmoituksen sisällöstä säädetään luonnonsuojelu-laissa ja luonnonsuojeluasetuksessa (160/1997). (LSL 65 b §; LSA 24 a §)

1.4 Ojituksen

luvan-varaisuus

1.4.1 Vesilupa

Ojituksella sekä ojan käyttämisellä ja kunnossapidolla on oltava vesilain mu-kainen valtion lupaviranomaisen (alue-hallintoviraston) lupa, jos se voi aiheut-taa vesialueella (VL 5:3.1):

1. Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua pilaantumista

Käytännössä ojituksesta aiheutuva pi-laantuminen voi ilmetä esimerkiksi kui-vatusvesien johtamisesta seuraavana vastaanottavan vesistön ravinnekuor-mituksen lisääntymisenä taikka hap-pamien sulfaattimaiden aiheuttamana happamoitumisena. (HE 277/2009 vp, s.91)

YSL 5.1,2 §

Tässä laissa tarkoitetaan ympäristön pilaantumisella sel-laista päästöä, jonka seuraukse-na aiheutuu joko yksin tai yhdes-sä muiden päästöjen kanssa: a) terveyshaittaa;

b) haittaa luonnolle ja sen toimin-noille;

c) luonnonvarojen käyttämisen estymistä tai melkoista vaikeu-tumista;

d) ympäristön yleisen viihtyisyy-den tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä;

e) ympäristön yleiseen virkistys-käyttöön soveltuvuuden vähen-tymistä;

f) vahinkoa tai haittaa omaisuu-delle taikka sen käytölle; tai g) muu näihin rinnastettava ylei-sen tai yksityiylei-sen edun loukkaus;

Edellisten vaikutusten perusteella oji-tukselta tulisi lähtökohtaisesti edel-lyttää ympäristölupaa, mutta ojitus-asioihin liittyvät käyttöoikeuksia ja osallistumisvelvollisuutta koskevat kysymykset ovat kuitenkin sen laatui-sia, että on tarkoituksenmukaista pitää hankkeiden sääntely vesilain sovel-tamisalaan kuuluvana. Niinpä ojitus-ta koskeva lupamenettely on vesilain mukainen, johon soveltuvin osin so-velletaan ympäristönsuojelulain lupa-kynnystä ja lupamääräysten asetta-on pelkästään ohjeellinen eikä ole

oi-keudellisesti sitova ratkaisu luvan tar-peesta. (VL 5:6.2; KHO 27.12.2012 t. 3714 (LRS))

Ilmoitus ei korvaa muita menettelyjä kuten lupaa tai toimitusta (HE 277/2009 vp, s.93).

Vesilaissa ei ole asetettu ELY-kes-kukselle velvoitteita tiedottaa vastaan-otetuista ilmoituksista kunnan ym-päristönsuojeluviranomaiselle. Näin kuitenkin käytännössä voidaan tehdä. Samoin mikäli ilmoitus aiheuttaa jatko-toimenpiteitä.

1.3.2 Ilmoitusvelvollisuus

Natura 2000 -aluetta

mer-kittävästi heikentävästä

toimenpiteestä

Mikäli ojitus tai kunnossapito on tar-koitus toteuttaa Natura 2000-verkos-toon kuuluvalla alueella tai Natura 2000-verkoston ulkopuolella, ja tästä saattaa aiheutua merkittävästi hei-kentäviä vaikutuksia alueen suojelun perusteena oleville luonnonarvoille, toimenpiteestä vastaavan on ilmoitet-tava siitä elinkeino-, liikenne- ja ym-päristökeskukselle (LSL 65 b §). Ilmoi-tusvelvollisuus koskee vain sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan muu-ten luvan- tai ilmoituksenvaraisia, eli uusissa ojituksissa ainoastaan vesi-lain ilmoitusvelvollisuuden alapuolelle jääviä vähäisiä ojituksia. Koska

luon-mista koskevia aineellisia säännöksiä. (HE 277/2009 vp, s.91) KHO:n ratkai-su kuvaa hyvin tätä vesilain ja ympä-ristönsuojelulain keskinäistä sovelta-mista.

KHO 24.11.2008 t. 2952 (LRS) Lupahakemus koski yhteensä 135 hehtaarin suuruisten golf-kenttäalueiden kuivatusvesien johtamista vesistöön. Toiminta sisälsi kentän eri osien lannoitta-mista niiden käytön vaatimusten mukaisesti. VVL 1 luvun 19 §:n 1 momentin mukaisen luvan tarve koskee muun ohella lain 6 luvun 2 §:ssä tarkoitettua ojitusta sil-loin, kun siitä voi aiheutua ristönsuojelulain mukaista ympä-ristön pilaantumista vesialueella. Kentän kuivatusvesien vesistöön johtamista koskeva lupa-asia katsottiin tämän vuoksi VVL 14 luvun 1 §:n 1 momentissa tar-koitetuksi vesitalousasiaksi, jos-sa kuitenkin on vesilain 2 luvun 1 a §:n nojalla soveltuvin osin noudatettava ympäristönsuojelu-lain 41 – 44, 46, 55, 57 ja 58 §:n säännöksiä. Ympäristönsuojelu-lain mukainen ympäristölupa ei näin ollen ollut asiassa tarpeen.

Joissain tilanteissa, mikäli hankkeen tarkoitukseen liittyy maankuivatuksen lisäksi muuta toimintaa, sovelletaan ympäristönsuojelulain lupajärjestel-mää. Esimerkkinä tällaisesta on turve-tuotanto. Turvetuotanto ja siihen liittyvä ojitus käsitellään ympäristösuojelulain mukaisessa lupajärjestelmässä. Tietty toiminta voi myös vaatia molempien la-kien mukaisen luvan. (YSL 27.2 §; YSL Liite 1)

On myös huomattava, että vesilain lupakynnys pilaantumisen yhteydessä koskee vesialuetta, joka on vesistöä laajempi määritelmältään. Vesialue on vesilain määritelmän mukaisesti mikä tahansa muuten kuin tilapäises-ti veden peittämä alue, joka rajautuu maata vastaan keskivedenkorkeuden mukaiseen rantaviivaan (VL 1:3.1,2). Tämän vuoksi lupakynnys ylittyy myös silloin, kun pilaantumisen vaara koh-distuu vesistöä pienempään uomaan, kuten noroon tai ojaan. Tässä yhtey-dessä on myös huomioitava ojitukseen käytettävän noron luonnontilaisuus ja sen vaarantuminen sekä tähän liittyvä poikkeusluvan tarve (ks. 1.3.1 Vesilain ojitusilmoitus). (VL 2:11)

2. Vesilain 3 luvun 2 §:ssä tarkoi-tettuja muuttavia vaikutuksia, jollei kysymys ole yksinomaan puron yläpuolisella alueella suoritettavan ojituksen aiheuttamasta puron vir-taaman muuttumisesta. (VL 5:3.1,2)

Luvantarvekynnys voi ylittyä yksilöityi-hin yleisiin tai yksityisiin etuiyksilöityi-hin kohdis-tuvien loukkausten seurauksena. Hai-tan muodot painottuvat yleisiin etuihin ja näiden suhteen luettelo ei ole tyh-jentävä.

Lupaa ei kuitenkaan siis tarvita, jos kyseessä on yksinomaan puron ylä-puolisella alueella suoritettavan ojituk-sen aiheuttamasta puron virtaaman muuttumisesta (VL 5:3.1,2). Sen sijaan virtaaman estäminen kokonaan tai pu-ron sulkeminen edellyttää aina lupavi-ranomaisen lupaa. (HE 277/2009 vp, s.91)

Huomionarvoista on myös lu-vantarve puron uoman luonnontilan vaarantamiselle (VL 3:2.1,8). Luon-nontilan arviointi on purojen osalta yh-denmukainen noroja koskevan poik-keusluvan (VL 2:11) tarpeen kanssa (ks. 1.4.2 Vesiluontotyyppien suojelu). (HE 277/2009 vp, s.53)

Yksityisiin etuihin kohdistuvat hait-tavaikutukset on erotettu saman py-kälän toiseen momenttiin. Pelkästään yksityisten etujen ollessa kyseessä, lupaa ei tarvita haitankärsijän antaes-sa asiaan kirjallisen suostumuksenantaes-sa. (VL 3:2.2)

VL 3:2

Vesitaloushankkeella on oltava lupaviranomaisen lupa, jos se voi muut-taa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virmuut-taamaa, ranmuut-taa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos:

1. aiheuttaa tulvan vaaraa tai yleistä vedenvähyyttä;

2. aiheuttaa luonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka vesistön tai pohjavesiesiintymän tilan huononemista;

3. melkoisesti vähentää luonnon kauneutta, ympäristön viihtyisyyttä tai kulttuuriarvoja taikka vesistön soveltuvuutta virkistyskäyttöön; 4. aiheuttaa vaaraa terveydelle;

5. olennaisesti vähentää tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesiesiintymän antoisuutta tai muutoin huonontaa sen käyttökelpoisuutta taikka muulla tavalla aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vedenotolle tai veden käytölle talousvetenä;

6. aiheuttaa vahinkoa tai haittaa kalastukselle tai kalakannoille; 7. aiheuttaa vahinkoa tai haittaa vesiliikenteelle tai puutavaran uitolle; 8. vaarantaa puron uoman luonnontilan säilymisen; tai

9. muulla edellä mainittuun verrattavalla tavalla loukkaa yleistä etua.

Vesitaloushankkeella on lisäksi oltava lupaviranomaisen lupa, jos 1 momentissa tarkoitettu muutos aiheuttaa edunmenetystä toisen vesi-alueelle, kalastukselle, veden saannille, maalle, kiinteistölle tai muulle omaisuudelle. Lupaa ei kuitenkaan tarvita, jos edunmenetys aiheutuu ainoastaan yksityiselle edulle ja edunhaltija on antanut hankkeeseen kirjallisen suostumuksensa.

Lupaviranomaisen lupa tarvitaan myös:

1. sellaiseen noron tai ojan taikka sen vedenjuoksun muuttamiseen, josta aiheutuu vahinkoa toisen maalle, jos asianomainen ei ole antanut tähän suostumustaan eikä kyse ole 5 luvussa tarkoitetusta ojituksesta;

2. sellaiseen vesialueelle tehtävän rakennelman käyttöön, josta aiheu-tuu häiriötä toisen kiinteistön käytölle eikä asianomainen ole antanut tähän suostumustaan.

Lupa tarvitaan myös luvan saaneen vesitaloushankkeen muuttamiseen, jos muutos loukkaa 1 – 3 momentissa tarkoitetulla tavalla yleisiä tai yk-sityisiä etuja.

1.4.2 Vesiluontotyyppien

suojelu

Vesilain luontotyyppien suojelu on lu-pajärjestelmästä erillisellä päätöksen-teolla toteutettu yleinen kielto vaa-rantaa vesiluontotyypiksi määritellyn vesiympäristön luonnontila. Kielto kuu-luu valtion lupaviranomaisen toimival-taan, mutta kiellosta voi saada poikke-uksen erityisin edellytyksin.

Luonnontilaisen enintään

kymme-nen hehtaarin suuruisen fladan, kluu -vijärven tai lähteen taikka muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevan noron tai enintään yhden hehtaarin suuruisen lammen tai järven luonnontilan vaaran-taminen on kielletty. (VL 2:11.1)

Ojituksen kannalta asialla on yhte-ys erityisesti noron käyttöön. Ojituksen kohdistuessa noroon on huomioitava sen luonnontilaisuus sekä luonnontilai-suuden vaarantuminen.

Luonnontilan määritelmässä keskei-siä ovat luontotyyppien ominaispiirteet ja niiden muuttuminen ihmistoiminnan seurauksena. Kohteiden ei tarvitse ol-la täysin aiemman ihmisen toiminnan ulkopuolella saadakseen luonnontilai-sen määritelmän, vaan pienet muu-tokset ominaispiirteisiin ovat mahdol-lisia. Luonnontila voi myös palautua. Luonnontilaisuuden vaarantumista arvioidessa niin ikää luontotyypin omi-naispiirteet ja suunnitellun toiminnan vaikutukset niihin ovat arvioinnissa keskeisiä. (HE 277/2009 vp, s.53)

Tapauskohtainen arvio on tarpeen jokaisessa tapauksessa ja jos kynnys ylittyy, hankkeen toteuttaminen edellyt-tää poikkeuksen.

Lupaviranomainen voi yksittäista-pauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen kiellosta, jos vesiluonto-tyyppien suojelutavoitteet eivät huo-mattavasti vaarannu. Huomattavan vaarantumisen arviointi perustuu ta-pauskohtaiseen luonnontieteelliseen arviointiin ja tulkitaan samalla tavalla kuin LSL 31 §:ssä. Tulkintaan vaikut-taa myös muu maankäyttö ja näiden aiheuttama uhkavaikutus. Vesilain mu-kaisessa lupa-asiassa viranomainen tutkii poikkeuksen myöntämisen viran puolesta. (VL 2:11.2; HE 277/2009 vp, s.53)

Vesilain 3:2.1,8 puron uoman luon-nontilaisuuden vaarantamisen lu-vanvaraisuudesta, metsälain 10 §:n monimuotoisuuden säilyttäminen ja erityisen tärkeiden elinympäristöjen suojelu, sekä luonnontilaisen kaltai-seksi muodostuneen uoman kunnos-sapidon ja käytön laskeminen ojituk-seksi täydentävät vesiluontotyyppien suojelua.

Säätelyn taustalla on vanhan ve-silain muuttamiskielto, joka vaikuttaa sekä noron että puron luonnontilan vaarantumisen tulkintaan ja arviointikri-teerit ovat näissä yhteneväiset. Sään-nös rajoittuu uomaan ja koskee fyy-sistä muuttamista. Pilaantumisesta aiheutuvia toimintoja säännellään

oji-tuksessa VL 5:3.1:lla. (HE 277/2009 vp, s.53)

Metsien monimuotoisuuden kan-nalta erityisen tärkeät elinympäristöt ovat luonnontilaisia tai luonnontilaisen kaltaisia kohteita, jotka erottuvat ym-päröivästä metsäluonnosta selvästi. Näitä ovat esimerkiksi purojen ja py-syvän vedenjuoksu-uoman muodosta-vien norojen välittömät lähiympäristöt. (MetsäL 10.2 §)

Metsälain 10 § määrittelemissä koh-teissa ei saa muun muassa ojittaa ei-kä perata puroja ja noroja. (MetsäL 10a.3 §) Metsäkeskuksen tulee kui-tenkin myöntää poikkeuslupa velvoit-teiden täyttämisestä tai rajoitvelvoit-teiden noudattamisesta, mikäli näistä toimista aiheutuu maanomistajalle tai muun oi-keuden haltijalle vähäistä suurempaa taloudellista menetystä (MetsäL 11 §). Metsäkeskuksen myöntämä poikkeus-lupa ei kuitenkaan poista mahdollista vesilain 2 luvun 11 §:n mukaista poik-keusluvan tarvetta.

VESILAIN 5:2.1,4 MÄÄRITELMÄN MUKAAN YHTEISELLÄ OJITUKSELLA TARKOITE-TAAN OJITUSTA, JONKA KUIVATUSALUE MUODOSTUU ERI MAANOMISTAJILLE KUULUVISTA USEISTA KIINTEISTÖISTÄ. KUIVATUSALUEELLA TAAS TARKOITET-TAAN MAITA, JOILLE YHTEINEN OJITUS TUOTTAA HYÖTYÄ. NÄMÄ YHDISTÄEN YHTEISELLÄ OJITUKSELLA TARKOITE-TAAN OJITUSTA, JOKA TUOTTAA KUIVA-TUSHYÖTYÄ USEAMMAN KUIN YHDEN MAANOMISTAJAN MAALLE. (VL 5:2.1)

Mikäli kiinteistöjen rajalla oleva oja hyödyttää molempia siihen rajoittuvia kiinteistöjä, syntyy yhteishanke. Oja voi hyödyttää myös muita kiinteistö-jä, vaikka alkuperäinen ojitus ei olisi-kaan ollut yhteinen. Ratkaisevaa on siis ojituksen hyötyjen ja haittojen vai-kutusalue. Yhteistä ojitusta koskevi-en säännöstkoskevi-en tarkoitukskoskevi-ena on, että ojituksesta hyötyä saavat vastaavat hyötynsä mukaisesti hankkeesta ai-heutuvista kustannuksista. (VL 5:19.2; HE 277/2009 vp, s.90, 100)

Kaikilla hyödynsaajilla on oikeus osal-listua yhteiseen ojitukseen. Hyödyn-saajia ovat siis kaikki kiinteistönomis-tajat, joiden kiinteistöille ojituksesta tulee hyötyä. (VL 5:17.1; VL 5:2.1,3)

Jokaisella hyödynsaajalla on oikeus vaatia ojituksen toteuttamista niin, että siitä ojituksen alkuperäistä tarkoitus-ta muuttarkoitus-tamattarkoitus-ta ja ilman kustarkoitus-tannusten kohtuutonta lisääntymistä tulee suurin mahdollinen hyöty hänen alueelleen. Myöskin yhteisestä ojituksesta tyä saavat ovat kenen tahansa hyö-dynsaajan vaatimuksesta velvollisia ottamaan osaa yhteiseen ojitukseen. (VL 5:17)

Yhteisen ojituksen toteuttaminen voi perustua maanomistajien väliseen so-pimukseen, lupaviranomaisen lu-paan tai ojitustoimitukseen. Toteutta-mista varten voidaan myös perustaa ojitusyhteisö.

Kiinteistönmuodostamislaissa (554/1995) on uusjakoa koskeva poik-keus yhteiseen ojitukseen. (KML 73 §; KML 75 §)

2.1 Sopimusojitus

Mikäli maanomistajat ovat yksimielisiä hankkeesta ja sen kustannustenjaos-ta, eikä ojitustoimitukselle ole tarvetkustannustenjaos-ta, voidaan yhteinen ojitus toteuttaa sopi-musojituksena. Suomen ympäristökes-kuksen julkaiseman Maankuivatuksen ja kastelun suunnittelu -oppaan mu-kaan tällaisen sopimussuunnitelman pysyvyys ja velvoittavuus on heikom-pi kuin ojitustoimituksessa käsitellyn suunnitelman, sitoen vain sen allekir-joittaneita henkilöitä, kun taas toimi-tuksessa vahvistetun suunnitelman velvoittavuus seuraa tilaa omistajas-ta riippumatomistajas-ta. Mikäli sopimusojitusomistajas-ta varten perustetaan ojitusyhteisö, tilan osakkuus yhteisössä jatkuu omistajan vaihtuessakin, jos yhteisön säännöt vahvistetaan valtion lupaviranomaises-sa tai ojitustoimitukseslupaviranomaises-sa. Sopimusoji-tus edellyttää kaikkien hyödynsaajien ja muiden asianosaisten keskinäistä sopimista. Jos sopimusta ei saada

kaiseksi, on haettava ojitustoimitusta. (VL 5:4.1,4; VL 5:22; VL 5:23; VL 5:24; Järvenpää & Savolainen 2015, s.30)

2.2 Ojitusyhteisö

Yhteisösääntelyn tarkoituksena on taata kiinteistöjen omistajanvaihdok-sista riippumaton ojituksesta vastuulli-sen tahon säilyminen, jolla on oikeus ja velvollisuus ojan kunnossapitoon. (HE 277/2009 vp, s.101)

Ojitusyhteisö on perustettava yhtei-sen ojitukyhtei-sen toteuttamista varten, kun hyödynsaajia on vähintään kolme ja (VL 5:22.1):

• ojitukseen tarvitaan aluehallintovi-raston lupa

• sopimusta yhteisestä ojituksesta ei saada aikaan

• joku hyödynsaajista vaatii yhteisön perustamista, ja yhteisö on tarpeen ojituksen toteuttamista, ojien kun-nossapitoa tai muiden ojituksesta johtuvien asioiden hoitamista varten.

Ojitusyhteisön jäseniä ovat kaikki hyödynsaajat eli kuivatushyötyä saa-vien kiinteistöjen omistajat. Jos joku myöhemmin haluaa johtaa vettä ojitus-yhteisön toimesta tehtyyn yhteiseen ojaan ja hänen voidaan katsoa saavan ojituksesta hyötyä, hänet on yhteisön kokouksen päätöksellä hyväksyttävä jäseneksi. Kokouksessa on määrättä-vä hänen osuutensa ojituskustannuk-sista. Jos kuivatusalueen kiinteistö-jaotuksessa tapahtuu muutos, uuden

kiinteistön omistajasta tulee ojitusyh-teisön jäsen siltä osin kuin kiinteistön aluetta sisältyy kuivatusalueeseen. Oji-tusyhteisön kokous vahvistaa uuden omistajan jäsenyyden ojitusyhteisössä ja hänen osuutensa kustannuksista. (VL 5:23)

Ojitusyhteisö perustetaan ojitus-asiaa ojitustoimituksessa tai aluehal-lintovirastossa käsiteltäessä, jolleivat jäsenet sovi perustamisesta toisin. Jos hyödynsaajat eivät ole perusta-neet ojitusyhteisöä, valvontaviran-omaiset ELY-keskus tai kunnan ym-päristönsuojeluviranomainen voivat vaatia yhteisön perustamista. Tällöin perustaminen ratkaistaan ojitustoimi-tuksessa. Vaatimus on mahdollinen, mikäli yhteisön perustamisedellytykset täyttyvät ja mikäli se on tarpeen oji-tuksesta johtuvien asioiden hoitamista varten. Valvontaviranomaisen vaatima yhteisön perustaminen voi olla tarpeen ojitukseen liittyvien vastuusuhteiden selkeyttämiseksi, yhteisön kunnos-sapito- ja muiden velvoitteiden asian-mukaiseksi järjestämiseksi tai muiden erityisten syiden vuoksi. (VL 5:22.2; VL 5:24.1; HE 277/2009 vp, s.102)

Viranomaisen eli ojitusasiaa käsit-televän toimitusmiehen tai aluehallin-toviraston, on vahvistettava ojitusyh-teisön säännöt, valittava ensimmäiset toimitsijat sekä määrättävä jäsenten osuudet ojituskustannuksista ja ääni-vallasta, mikäli nämä eivät sisälly oji-tussuunnitelmaan. (VL 5:24.2)

Ojitusyhteisö voidaan myös purkaa. Ojitusyhteisön purkautumista koskeva asia on käsiteltävä ojitustoimitukses-sa ja menettelyssä noudatetaan so-veltuvin osin, mitä 12 luvun 19 §:ssä säädetään yhteisön purkautumisesta. (VL 5:26.2)

Yhteisön purkaminen ei tulisi kysy-mykseen niin kauan kuin sillä on vesi-taloushankkeelle myönnettyyn lupaan tai oikeuteen perustuvia velvoitteita tai vastuita. Ojitusyhteisön vastuut liitty-vät keskeisesti ojien kunnossapitoon. Laissa säädetäänkin, että ojitushank-keessa käytetyt ojat on saatettava olosuhteet huomioon ottaen luonnon-tilaisen kaltaiseen tilaan. Keinotekois-ten uomien osalta ei ole käytännössä mahdollista saavuttaa luonnontilaa, vaan tavoitteena tulisi olla sellainen luonnontilaisen kaltainen uoma, johon pyrkimistä olosuhteet huomioon ottaen voidaan pitää järkevänä. Jos ojat eivät kunnossapidon pitkäaikaisen laimin-lyönnin seurauksena ole palautuneet tällaisiksi, tulisi ennen ojitusyhteisön purkautumista määrätä luonnonti-lakaltaisuuden saavuttamiseksi tar-peellisista toimenpiteistä. (VL 5:26.1; HE 277/2009 vp, s.103; Ympäristömi-nisteriö 2012, s.50)

Vesilain 5 luvun lisäksi, ojitusyhtei-söstä säädetään vesilain 12 luvussa vesioikeudellisista yhteisöistä. ELY:n julkaisema Opas ojitusyhteisölle uo-man kunnossapito- ja peruskorjaus-hankkeeseen antaa lisätietoa oji-tusyhteisöjen toimijoille hankkeiden toteuttamisesta.

2.3 Ojitustoimitus

Kun kysymys on usean kiinteistön yh-teisestä ojitushankkeesta, johon tar-vitaan suunnitelma ja kustannusten osittelu, käsitellään ojitusasia yleensä ojitustoimituksessa. (Järvenpää & Sa-volainen 2015, s.30)

Ojitusta koskeva asia on käsiteltävä ojitustoimituksessa, jos (VL 5:4.):

• ojituksesta seuraa tulva-alueen pois-taminen tai pienentyminen

• ojituksen johdosta vesien virtaamis-suuntaa muuttuu huomattavasti

• oja tehdään tai olemassa olevaa ojaa suurennetaan maantien, kaa-pelin, kaasuputken, vesijohdon, lämpöputken tai viemärin alitse eikä rakenteen omistaja tähän suostu

• hyödynsaajia on vähintään kolme, eivätkä he pysty sopimaan yhteises-tä ojituksesta

• ojitustoimituksessa aiemmin päätet-tyä suunnitelmaa muutetaan

• kyse on ojitusyhteisön perustamises-ta perustamises-tai purkamisesperustamises-ta, perustamises-tai

• kyse on ojitusyhteisön jäsenten oi-keuksista ja velvollisuuksista.

Mikäli ojitus vaatii joltakin osin VL 5:3 luvan, käsitellään asia kokonaisuudes-saan aluehallintovirastossa. Jos luvan tarve havaitaan vasta ojitustoimituk-sessa, asia käsitellään loppuun alue-hallintovirastossa. (VL 5:32; Ympäristö-ministeriö 2012, s.47)

Mikäli ojitus vaatii vain poikkeuslu-van vesiluontotyyppien suojelemiseksi,

asia käsitellään aluehallintovirastossa vain poikkeusluvan osalta. (Ympäristö-ministeriö 2012, s.47)

Ojitustoimitusta on haettava kirjal-lisesti ELY-keskuksesta. Menettelystä säädetään vesilain 5:31 – 5:37:ssä ja 5:39:ssä.

KHO:n ratkaisussa oleellista on, et-tei ojitustoimituksessa annettu lainvoi-mainen ratkaisu korvaa vesilupaa tai että sillä olisi lupaa koskevat oikeus-vaikutukset.

KHO 17.1.2006 t. 35 (LRS) Kun otettiin huomioon VVL 6 lu-vun 2 §:n 1 momentin, 1 lulu-vun 19 §:n ja 19 luvun 5 §:n sään-nökset, vesilain mukaisen oji-tustoimituksen toimitusinsinöörin olisi ennen ojitustoimituksen jat-kamista tullut kehottaa toimituk-sen hakijaa hakemaan ympä-ristölupavirastolta VVL 1 luvun 19 §:n mukaista lupaa, koska ojituksesta saattoi aiheutua tilal-la A sijaitsevan tilal-lammen pitilal-laan- pilaan-tumista. Siitä riippumatta, mi-ten toimituksessa oli menetelty, toimitusmiesten lainvoimainen päätös ei kuitenkaan voinut pois-taa vesilaissa edellytetyn ympä-ristölupaviraston luvan tarvet-ta. Sanotusta toimitusinsinöörin menettelystä ei siten seurannut, että toimituksessa annettu pää-tös korvaisi VVL 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetun ympäristölupaviras-ton luvan tai että sillä olisi mai-nittua lupaa vastaavat oikeusvai-kutukset.

Ojitustoimituksen toimituskokoukses-sa toimitusmiehen on varattava kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle tilai-suus lausunnon antamiseen ojitushank-keesta. (VL 5:33)

2.4 Ojitussuunnitelma

Ojitussuunnitelma on laadittava, jos oji-tus edellyttää valtion lupaviranomaisen lupaa tai ojitustoimituksessa annettua päätöstä tai mikäli asian laatu tai laajuus sitä edellyttää. (VL 5:15.1)

Viimeksi mainitun syyt vaihtele-vat tapauskohtaisesti. Edellytyksen on katsottu täyttyneen ainakin happamil-la sulfaattimailhappamil-la tapahtuvissa ojituk-sissa, kuivatusvesien happamuuden ja korkean metallipitoisuuden vuoksi. (HE 277/2009 vp, s.98)

Ojitussuunnitelman tulee sisältää tie-dot hankkeesta ja sen toteuttamistavas-ta, kuivatussyvyydestä, selvitys hank-keesta saatavasta hyödystä ja arvio hankkeen vaikutuksista.

Kuivatussyvyyt-tä määrätKuivatussyvyyt-täessä on otettava huomioon maan laatu, kaltevuussuhteet ja kuiva-tustarve (VL 5:15.2). Vesiasetuksessa on tarkempia säännöksiä kuivatussy-vyyden määrittämisestä, kuivatusalu-een jakamisesta osittelualueisiin ja ojitussuunnitelman sisällöstä. (VA 24 §, VA 25 §; VA 26 §)

Vastuu ojitussuunnitelman laatimi-sesta kuuluu ojituksen toteuttajalle, jo-ka käytännössä on hankkeesta vastaa-va tai yhteisojituksessa ojitustoimitusta hakeva hyödynsaaja. Ojitussuunnitel-man vahvistaminen antaa hyödynsaa-jille oikeuden panna ojitus toimeen ja käyttää siihen toisen aluetta vahvis-tetun ojitussuunnitelman mukaises-ti. Vahvistetusta ojitussuunnitelmasta voidaan ojitusta toimeenpantaessa tarvittaessa vähäisessä määrin poike-ta suunnitelmaa muutpoike-tamatpoike-ta, jos tä-mä ei merkittävästi vaikuta kustannuk-siin ja ojituksesta saatavaan hyötyyn. (VL 5:16.3)

Ojitussuunnitelma vahvistetaan jo-ko ojitustoimituksessa tai valtion lupa-viranomaisessa. Suunnitelman lisäk-si tulee samalla vahvistaa hankkeen kustannusarvio ja kustannusten osit-telun sisältävä jakoluettelo (VL 5:16.1). Mikäli vahvistus tehdään ojitustoimi-tuksessa, päätökseen on liitettävä tarpeelliset määräykset hankkeen to-teuttamisesta ja sen vaikutusten tark-kailusta noudattaen mitä VL 3:10.1 ja VL 3:11.1 säädetään. (VL 5:16.2)

Valtion lupaviranomaisen tai toi-mitusmiehen on ennen ojitussuun-nitelman vahvistamista tarkistettava suunnitelma ja tehtävä siihen vesilain nojalla tarpeelliset muutokset tai li-säykset. Jos vaadittua suunnitelmaa ei ole esitetty, taikka jos suunnitelma vaatii huomattavaa täydentämistä,

toimitusmiehen tai lupaviranomaisen on huolehdittava ojitussuunnitelman hankkimisesta. Tällöin toimitusmies tai lupaviranomainen voi teettää sen ulkopuolisella ja ojituksen toteuttaja vastaa tästä koituvista kustannuksista. (VL 5:15.3; VL 5:39.2)

EDELLÄ ON LYHYESTI KÄSITELTY LUPA-VIRANOMAISEN JA OJITUSTOIMITUKSEN KÄSITTELEMIÄ ASIOITA.

Näiden ulkopuolelle jäävien erimieli-syyksien ratkaisemisessa toimivalta kuuluu VL 5:5 mukaan kunnan ympä-ristönsuojeluviranomaiselle:

kiinteistölle haittaa. Tyypillisiä tapauk-sia käsitellään oppaassa tarkemmin.

Osapuolten lukumäärällä ei ole ym-päristönsuojeluviranomaisen toimival-lan kannalta merkitystä, vaan kyse voi olla samanaikaisesti kahden tai use-amman kiinteistön välisestä erimie-lisyydestä. Tästä huolimatta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen toi-mivaltaan kuuluu ratkaista pelkästään sellainen yhteistä ojitusta koskeva eri-mielisyys, jossa osapuolina on kaksi hyödynsaajaa, mikäli muita perusteita ojitustoimituksen pitämiselle ei ole. Tä-mä tarkoittanee, että kunnan ympäris-tönsuojeluviranomainen voi ratkaista myös erimielisyyden, jossa osapuolina ovat yhteisestä ojituksesta sopineet ja sellainen ulkopuolinen, jonka kiin-teistön kautta yhteisestä ojituksesta sopineilla on tarve johtaa vettä. Näin yhteisen ojituksen toteuttajien ja ulko-puolisen suhde rinnastuu yksittäisen ojittajan ja hänen naapurinsa väliseen suhteeseen. Mikäli yhteistä ojitusta koskevassa erimielisyydessä on

osa-3. Kunnan

ympäristönsuojelu-viranomaisen toimivalta

ojitusasioissa

VL 5:5

Kunnan ympäristönsuojeluvi-ranomainen käsittelee ojitusta koskevan erimielisyyden, joka ei edellytä 3 §:n nojalla lupaa tai jota ei käsitellä 4 §:n mukaan oji-tustoimituksessa, ja joka aiheu-tuu:

1. ojan tekemisestä toisen maalle tai toisen yksityisen tien poikki;

2. ojan suunnan muuttamisesta; 3. veden johtamisesta toisen

maal-la olevaan ojaan tai puroon; tai 4. muusta vastaavasta syystä.

Erimielisyyttä koskevan asian käsittelyyn sovelletaan soveltu-vin osin, mitä 11 luvussa sääde-tään hakemusmenettelystä.

Kunnan ympäristönsuojeluviranomai-selle kuuluvien ojituserimielisyyksien tehtäväkenttä määräytyy siis sen mu-kaan, mikä ei kuulu muille toimijoille. Kunnille kuuluu kaikki muu, paitsi lu-paa edellyttävät tai ojitustoimituksessa käsiteltävät ojituserimielisyydet. Näis-sä asioissa asianosaiset voivat joko sopia asiasta tai saattaa erimielisyy-den kunnan ympäristönsuojeluviran-omaisen käsiteltäväksi. (HE 277/2009 vp, s.92)

Tässä yhteydessä on vielä hyvä selventää, että kunnan ympäristön-suojeluviranomainen ei siis toimi ve-silain mukaisena lupaviranomaisena. (VL 1:7; YmVM 22/2010 vp, s.22)

Tyypillisesti kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaisen toimivaltaan kuuluvat ojariidat, joissa kiinteistönomistaja ha-luaa tehdä ojan toisen alueelle tai joh-taa vesiä toisen ojaan, eikä toinen kiin-teistön omistaja tähän suostu, taikka kiinteistönomistaja laiminlyö ojan kun-nossapidon ja tästä aiheutuu toiselle

puolena kolme tai useampia hyödyn-saajia, asia on käsiteltävä ojitustoimi-tuksessa. (VL 5:4.1,4; HE 277/2009 vp, s.92; Ympäristöministeriö 2012, s.48; Vihervuori 1987, s.111, 171)

Lähdettäessä ratkaisemaan ojitu-serimielisyyttä on hyvä ensin selvittää koskeeko asia vain kahta hyödynsaa-jaa vai laajempaa joukkoa. Voi olla, että alueelle on perustettu, nyt jo ”ui-nuva” ojitusyhteisö/yhtiö, jolle esimer-kiksi kunnossapitovelvollisuus kuuluu. Tämä kunnossapitovelvollisuus on kiinteistökohtainen. Yhteisön herät-täminen voi olla joissakin tilanteissa tarpeen. (VL 5:8.1; VL 5:23.1; Majuri 2012, s.2, 7)

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omainen käsittelee myös sen myön-tämään oikeuteen ja VL 5:5 liittyvät korvausasiat. Kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaisen toimivaltaan ei aiem-min kuulunut ratkaista yhteisestä oji-tuksesta syntyvien kustannusten jakoa kiinteistönomistajien kesken. Kuiten-kin, koska kahden hyödynsaajan välis-tä kustannusten jakoa ei enää käsitellä ojitustoimituksessa, kustannusositte-lusta päättäminen kuulu kunnan ym-päristönsuojeluviranomaisen toimival-taan. Edellytyksenä tähän on, ettei ole muita perusteita ojitustoimituksen pi-tämiselle. (VL 13:6.2; HE 277/2009 vp, s.92; Ympäristöministeriö 2012, s.48)

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omainen toimii myös yhdessä ELY-keskuksen kanssa vesilain valvontavi-ranomaisena. (VL 1:7; VL 14:1)

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omainen voikin määrätessään mah-dollisista oikaisutoimenpiteistä käyttää vesilain 14 luvussa säädettyä hal-lintopakkoa, jos ojituksessa tai ojan käytössä on menetelty vesilain sään-nösten tai niiden nojalla annettujen määräysten vastaisesti taikka jos ojan kunnossapito laiminlyödään. Kiellon tai määräyksen tehosteena kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi käyttää uhkasakkoa, teettämisuhkaa tai keskeyttämisuhkaa. (VL 14:4.2; VL 14:8.1)

Vaikka kunnan ympäristönsuojelu-viranomainen onkin ojitusasioissa toi-mivaltainen viranomainen, kannattaa kunnan hallinnon eri osien tehdä yh-teistyötä ojitusongelmien välttämisek-si.

Ojitusasioita käsiteltäessä on muis-tettava, että hallintoviranomaisessa ja tuomioistuimessa ennen vuotta 2012 vireille tulleisiin asioihin sovelletaan vanhaa vesilakia. Poikkeuksena tästä on, että uuden vesilain 14 luvun sään-nöksiä valvonnasta ja hallintopakosta sovelletaan myös niihin vesitalous-hankkeisiin, joille on myönnetty oikeus tai jotka on aloitettu ennen tämänhetki-sen vesilain voimaantuloa. Ojan kun-nossapitoon ja käyttämiseen sovelle-taan uuden vesilain ojitusta koskevia säännöksiä siitä riippumatta, milloin ja minkä lain mukaan ojitus on aikanaan toteutettu. Ojitusyhteisöihin/-yhtiöihin sovelletaan myös aina uutta vesila-kia. (VL 19:3.1; VL 19:4.3; VL 19:6; VL 19:13)

3.1 Ojitus toisen

alueella

Ojitus ei ole aina mahdollista toteuttaa hyödyntäen vain hyödynsaajien omis-tuksessa tai hallinnassa olevia aluei-ta, vaan veden johtamiseen voi myös tarvita toisen ojan käyttämistä. Joskus ojituksen tarkoituksenmukainen järjes-täminen edellyttää ojan kaivamista toi-sen maalle.

Ojan tekeminen toisen maalle tai veden johtaminen toisen ojaan edel-lyttää tarpeellista käyttöoikeutta, jo-ka voidaan saavuttaa joko ojittajan ja maanomistajan keskinäisellä sopimuk-sella tai viranomaisen päätöksellä. (HE 277/2009 vp, s.96)

Viranomaisen antama käyttöoikeus siis tavallaan korvaa maanomistajan suostumuksen. Lisäksi olennainen osa käyttöoikeuden antamista koskevaa päätöstä on hankkeen toteuttamista-vasta määrääminen. Erimielisyyshän voi koskea itse käyttöoikeuden lisäksi ja sijaan ojan paikkaa tai rakennetta. (Eronen ym. 1986, s.81; Vihervuori 1987, s.92)

3.1.1 Käyttöoikeudesta

sopiminen

Vesilain esitöiden mukaan lähtökohta ojituksen järjestämiseen toisen omista-malla alueella on, että asianosaiset so-pisivat käyttöoikeuksista.

Kiinteistön-omistajien väliset sopimukset ovatkin ojitusasioissa varsin yleisiä. Sopimus-ten epäselvyydestä ja olosuhteiden muutoksista johtuen ojitusta koske-vat riidat okoske-vat myöskin yleisiä. Tämän vuoksi, oikeusvarmuuden edistämi-seksi ja jälkikäteisten tulkintaepäsel-vyyksien välttämiseksi uuden vesilain mukaan sopimus on laadittava kirjalli-sesti, jotta siihen voitaisiin myös päte-västi vedota ojituksesta hyötyä saavan ja rasitetun kiinteistön myöhempien omistajien välisissä oikeussuhteissa (ks. oikeuden pysyvyydestä 3.1.6 Oji-tusta koskevan oikeuden pysyvyys). (VL 5:9.1;VL 5:11.1; HE 277/2009 vp, s.95)

Silloin kun kunnan ympäristönsuo-jeluviranomaiselle vireille tulleessa asiassa sopimuksen katsotaan olevan mahdollinen, voi kunnan ympäristön-suojeluviranomaisen kehottaa maan-omistajia sopimaan käyttöoikeuksista. Sopimisen mahdollisuus edellyttää, että asia ei vaikuta yleiseen etuun tai muiden kuin sopimusosapuolena ole-vien oikeudelliseen etuun. (Eronen ym. 1986, s.126; Vihervuori 1987, s.190) Mikäli kunnan ympäristönsuojeluvi-ranomaiselle vireille tulleessa asiassa asiaosaiset pääsevät sopimukseen, merkitään kyseinen sopimus tiedoksi. Vaihtoehtoisesti sopimuksen voi myös viedä lautakuntaan päätösasiana. Täl-löinkään kunnan ympäristönsuojelu-viranomaisen asiana ei ole

sopimuk-sen vahvistaminen, vaan pelkästään sen toteaminen, että asiasta on sovit-tu, jolloin enemmät toimenpiteet asi-an suhteen raukeavat. (Eronen ym. 1986, s.126 – 127; Vihervuori 1987, s.190 – 191)

Mikäli asianosaiset ovat päässeet joiltakin osin asiasta sopuun mutta kunnan ympäristönsuojeluviranomai-sen on pitänyt asia toisilta osin ratkais-ta, on päätökseen syytä ottaa mukaan myös määräykset niistä seikoista, joista on päästy sopuun. (Eronen ym. 1986, s.81)

Vaikka maanomistajien välisellä kirjallisella sopimuksella käyttöoikeu-desta on sama pysyvyysvaikutus kuin kunnan ympäristönsuojeluviranomai-sen antamalla käyttöoikeudella, ollaan sopimuksiin kuitenkin usein myöhem-min tyytymättömiä. (Eronen ym. 1986, s.44; Vihervuori 1987, s.191)

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omaisen tekemässä ratkaisussa on myös se etu, että siinä yksilöidään hankkeen toteuttamistapa siten, että myöhemmät riidat sopimuksen sisäl-löstä estyvät. (Vihervuori 1987, s.93)

3.1.2 Viranomaisen

anta-ma käyttöoikeus

Mikäli ojittamisesta toisen alueella ei sovita, hyödynsaajalle voidaan antaa oikeus (VL 5:9.1):

• johtaa vettä toisen ojaan

• tehdä oja taikka ojitusta varten tar-peellinen suojapenger tai pumppu-asema toisen alueelle, tai

• perata toisen alueella olevaa puroa tai noroa.

Oikeuden antamisesta päättää kun-nan ympäristönsuojeluviranomainen, ellei ojitus edellytä lupaviranomaisen lupaa tai ojitustoimituksen päätöstä. (VL 5:9.2)

Oikeus ojittamiseen voidaan antaa, jos se on tarpeen alueen tarkoituksen-mukaista kuivattamista varten tai toi-sen alueella tapahtuvan vettymitoi-sen tai muun edunmenetyksen estämiseksi. (VL 5:9.2)

Jotta käyttöoikeus voidaan perus-taa, ojituksen on täytettävä vesitalous-hankkeiden yleistä toteuttamistapaa koskevat edellytykset. Näihin kuuluu VL 2:7 haitan minimoinnin periaate, VL 2:8 saamelaisten oikeuksien huomi-oiminen sekä ojituksen toteuttaminen VL 5:7 mukaisesti aiheuttamatta toi-selle vahingollista vettymistä tai muuta edunmenetystä.

Oikeus johtaa vettä toisen putkio-jaan voidaan antaa vain, jos veden johtaminen pois muutoin ei ole

mah-KHO 19.8.2005 t. 2060 (LRS)

Jos maan tarkoituksenmukaista kuivattamista varten tai VVL 6 luvun 3 §:n 1 momentissa mainitun vettymisen tai muun vahingollisen seurauksen estämiseksi on tar-peen tehdä oja toisen maalle tai ojan suuntaa halutaan muuttaa eikä asiasta sovita, on ojitusasia, jollei ojitustoi-mitus tai ympäristölupaviraston lupa ole tarpeen, VVL 6 luvun 12 §:n 1 momentin nojalla käsiteltävä kunnan ym-päristönsuojeluviranomaisessa VVL 20 luvun säännös-ten mukaisesti. VVL 6 luvun 4 §:n 1 momentissa säädet-ty ojittajan oikeus tehdä oja toisen maalle ei siten anna ojittajalle oikeutta ojitustoimiin toisen maalla ilman tämän suostumusta, jollei asiaa ole ratkaistu ympäristönsuoje-lulautakunnan lainvoimaisella päätöksellä. Sama koskee sellaista olemassa olevan ojan siirtämistä, johon VVL 6 luvun 8 §:n nojalla voidaan myöntää oikeus.

A oli ilman B:n antamaa suostumusta tai ojitukseen oikeuttavaa kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen pää-töstä siirtänyt A:n omistamalla tilalla olleen kuivatusojan B:n omistaman tilan rajalle ja osaksi B:n maalle. B oli vaatinut kunnan ympäristönsuojeluviranomaista velvoit-tamaan A palautvelvoit-tamaan oja entiselle paikalleen. Kunnan ympäristönsuojeluviranomaisen asiassa kuulema A oli vastustanut B:n vaatimusta ja vaatinut ojan pysyttämistä uudella paikallaan. Uudesta sijainnista aiheutui A:n tilalle vähemmän haittaa kuin vanhasta ojasta. B:n tilalle ei ojan siirtämisestä aiheutunut merkittävää haittaa.

KHO katsoi, että A:lla ei ollut ollut oikeutta toteutta-maansa ojan siirtämiseen. Tämä seikka olisi sinänsä

mahdollistanut B:n vaatimuksesta VVL 6 luvun 12 §:n 2 momentin ja 20 luvun 7 §:n mukaisen hallintopakon käyttämisen A:n aiheuttaman oikeudenvastaisen tilan-teen oikaisemiseksi. Kun kuitenkin olemassa olevan ojan sijainti ja toteutettu ojitus muiltakin osin saadun selvityksen mukaan täyttivät VVL 6 luvussa ojitushank-keelle asetetut vaatimukset, kunnan ympäristönsuo-jeluviranomainen oli hallintopakkoa ojan siirtämiseksi tältä osin määräämättä voinut VVL 6 luvun 12 §:n 1 mo-mentissa säädetyn toimivallan nojalla samassa menet-telyssä A:n vaatimuksesta hyväksyä ojan pysyttäminen siirretyllä paikalla.

Ympäristönsuojeluviranomaisen olisi ojitukseen oi-keuttavassa päätöksessään VVL 11 luvun 8 §:n 1 mo-mentin mukaisesti ja ottaen huomioon saman luvun 20 §:n tullut myös määrätä A suorittamaan B:lle VVL 6 luvun 6 §:ssä tarkoitettu korvaus ojituksesta johtuvasta vahingosta. Hallinto-oikeus oli kuitenkin B:n valituksen johdosta täydentänyt päätöstä korvausta koskevalla määräyksellä. VVL 6 luvun 12 §:n 1 momentista johtui, että teknisellä lautakunnalla kunnan ympäristönsuoje-luviranomaisena oli toimivalta käsitellä ojitusta koskeva riitaisuus kokonaisuutena. Korvattavan vahingon suu-ruutta arvioitaessa oli siten tässä tapauksessa otetta-va huomioon korottaotetta-vana tekijänä, että ojitus oli edellä sanotuin tavoin toteutettu B:n omistaman tilan alueella ilman siihen oikeuttavaa perustetta. Tämän vuoksi sa-notun tilan omistajille maksettavaksi määrättävää kor-vausta oli korotettava.

dollista ilman kohtuuttomia kustannuk-sia. (VL 5:9.2)

Tämän luvun kannalta oleellista KHO:n ratkaisussa on ensimmäinen kappale, jossa määritetään kunnan

ympäristönsuojeluviranomaisen oi-keus ratkaista ojan tekemisestä toisen maalle, sekä kolmannen kappaleen ojitushankkeelle asetettujen vaatimus-ten täyttyminen.

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omainen käsittelee myös käyttöoikeu-den myöntämiseen liittyvät korvaukset (ks. 4.1.1 Laillisesti aiheutettu edunme-netys).

3.1.3 Ojituksen

toteutta-minen toisen alueella

Pääsääntö ojitusta toteuttaessa toisen alueella on, että oja on sijoitettava kiin-teistön rajalle tai muutoin sellaiseen paikkaan, että siitä aiheutuu kiinteis-tön omistajalle mahdollisimman vähän haittaa. (VL 5:10.1)

Ojaa sijoittaessa kiinteistöjen rajal-le, herää joskus erimielisyyttä kyseisen rajan sijainnista. Mikäli maanomistajat eivät pääse yhteisymmärrykseen rajan paikasta, on asiasta tehtävä kiinteis-tönmuodostamislain mukainen rajan-käynti. Asianosaiset maksavat toimi-tuskustannukset. (KML 101.1 §; KML 209.1 §)

Avonaista ojaa, ellei se ole kiin-teistön rajalla, ei saa ilman omista-jan suostumusta tehdä toisen eri-tyiseen käyttöön otetulle alueelle. Erityiseen käyttöön otettu alue on siis tontti, rakennuspaikka, puutarha, va-rastopaikka, uimaranta, satama-alue tai muu vastaava maa- tai vesialue (VL 1:3.1,15). Suostumuksen tarve koskee myös toisen salaojitettua aluet-ta, ellei avonaisen ojan tekeminen alu-eelle ole välttämätöntä. (VL 5:10.1; VL 1:3.1,15 )

Ojaan kuuluu vähintään metrin le-vyinen piennar ojan molemmin puo-lin. Piennar voi myös olla leveämpi, jos niin on määrätty tai maan laatu si-tä vaatii. Pientareen määritelmä liittyy ennen kaikkea toisen alueelle myön-netyn käyttöoikeuden laajuuteen,

pien-nar jää maa-alueen omistajan käyt-tövallan ulkopuolella osaksi ojittajan käyttöoikeutta. Säännös ei siis koske omalla alueella toteutettua ojitusta, eikä sillä myöskään ole yhteyttä maa-talouden tukilainsäädännön mukai-seen suojavyöhykkeemukai-seen. (VL 5:10.1; HE 277/2009 vp, s.96)

Maanomistajalla on oikeus käyt-tää ojasta nostettu maa hyväkseen. Jos omistaja ei halua käyttää maata, hankkeesta vastaavan tulee panna maa ojan viereen tai muuhun sellai-seen paikkaan, jossa se ei aiheuta maanomistajalle haittaa, eikä estä ve-den valumista ojaan tai aiheuta ojan luiskan sortumista, taikka viedä maa pois. Rajalla olevan ojan maa-ainekset kuuluvat luonnollisesti maanomistajille puoliksi. (VL 5:10.2)

3.1.4 Yleiset kulkuväylät

ja johtolinjat

Mikäli ojituksen suorittamiseksi on tar-peen tehdä uusi oja maantien, rauta-tien, kaapelin tai kaasuputken alitse, siirtää kaapelia tai kaasuputkea taikka suurentaa tien poikki johtavaa puroa tai ojaa, hankkeesta vastaavalla on oi-keus vaatia toimenpiteen suorittamis-ta infrastruktuurin omissuorittamis-tajalsuorittamis-ta niin, että tien, rautatien, kaapelin tai kaasuput-ken yläpuolella olevat maat voidaan kuivattaa kuivatussyvyyteen. Kaapelil-la ja kaasuputkelKaapelil-la tarkoitetaan yleistä

tarvetta palvelevia johtoa. (VL 5:13.1; HE 277/2009 vp, s.97)

Ojittajan on kustannuksellaan teh-tävä oja ja suurennettava vesiuomaa. (VL 5:13.2)

Tienpitäjän, radanpitäjän, kaapelin omistajan tai kaasuputken omistajan on kuitenkin kustannuksellaan tehtävä ja pidettävä kunnossa silta tai rumpu perustuksineen taikka siirrettävä kaa-peli tai kaasuputki. (VL 5:13.2)

Mikäli nämä kustannukset nousevat kohtuuttoman suuriksi ojituksesta saa-vutettavaan hyötyyn verrattuna, infra-struktuurin omistaja ei ole velvollinen sillan tai rummun tekemiseen taikka kaapelin tai kaasuputken siirtoon. Hä-nen on kuitenkin korvattava edunme-netys, joka aiheutuu maankuivatuksen estymisestä, jollei edun menetystä ole toisessa yhteydessä jo korvattu esi-merkiksi tie- tai lunastustoimituksessa. (VL 5:13.3)

Mikäli infrastruktuurin omistaja ei anna lupaa ojan tekemiseen tai ojan tai puron suurentamiseen, asia käsitel-lään ojitustoimituksessa. (VL 5:4.1,3; VL 5:4.2)

3.1.5 Yksityiset tiet ja

joh-tolinjat

Ojittajan vastuu on laajempi, mikäli oja tehdään yksityisen tien alitse tai suu-rennetaan yksityisen tien poikki joh-tavaa puroa tai ojaa ja tämän vuoksi on tehtävä uusi silta tai rumpu taikka

muutettava olemassa olevaa siltaa tai rumpua. Tällöin työ on hankkeesta vastaavan kustannuksella tehtävä si-ten, että silta tai rumpu on työn jälkeen kunnoltaan vähintään entisen veroi-nen. (VL 5:13.4)

Yksityisellä tiellä tarkoitetaan aina-kin yksityistielaissa (358/1962) tarkoi-tettuja teitä. Normin soveltamisalaan kuulunee myös muut ei yleiset tiet, kuten ns. omat tiet ja rasitetiet. (Viher-vuori 1987, s.313)

Käytännössä tienpitäjä usein osal-listuu sillan tai rummun materiaalikus-tannuksiin, koska sillan tai rummun uu-simisesta on hyötyä myös rakenteen omistajalle ja kunnossapitokustannuk-set vähenevät.

Sillan tai rummun kunnossapitovas-tuu kuuluu tienpitäjälle. (VL 5:13.4)

Kunnan ympäristönsuojeluviran-omainen käsittelee ojan tekemisestä toisen yksityisen tien poikki aiheutuvan erimielisyyden sekä päättää käyttöoi-keuden perustamisesta kiinteistökoh-taista tarvetta palvelevaa johtoa var-ten. (VL 5:5.1; HE 277/2009 vp, s.97; Hollo 2014, s.236)

Käytännön ohjeita rumpujen mitoi-tukseen löytyy silta- ja rumpurakentei-den aukkomitoitus -oppaasta.

KHO 30.12.2005 t. 3664 (LRS) Asemakaava-alueella olevan ton-tin omistaja As Oy A ja tonton-tin B omistaja olivat vuonna 1970 sopi-neet, että As Oy A:n omistamalta tontilta tulevat hulevedet voitiin joh-taa tontille B sijoitettavaa sadeve-si- ja salaojaputkea pitkin tonttien alapuolella olevaan ojaan. Putken rakentamisen jälkeen tontin B asi-anomaisesta osasta oli muodostet-tu itsenäinen tontti C, jonka alueel-la sadevesi- ja saalueel-laojaputki sijaitsi. Tontin C omistaja, joka ei ollut ollut tietoinen sadevesi- ja salaojaput-kesta tai sitä koskevasta sopimuk-sesta, oli katkaissut putken tonttin-sa kohdalla.

Ympäristölautakunta kunnan ympäristönsuojeluviranomaisena oli As Oy A:n hakemuksesta pää-töksessään muun ohella todennut, että As Oy A:n ja tontin B omista-jien sopimus sadevesi- ja sala-ojaputken asentamisesta on voi-massa oleva kiinteistöjen nykyisiä omistajia sitova sopimus ja että As Oy A oli edelleen oikeutettu ympä-ristölautakunnan päätöksessä mai-nituin ehdoin johtamaan sade- ja kuivatusvedet tontin C kautta kul-kevaan putkiojaan.

Hallinto-oikeus pysytti ympäris-tölautakunnan päätöksen, mutta katsoi, ettei sopimus ollut tontin C omistajaa sitova.

Korkein hallinto-oikeus pysyt-ti hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen pe-rustelujen mukaan vesilain mu-kaisena ojana pidettävä sadeve-si- ja salaojaputki oli rakennettu alueen käyttöä haittaavan veden poistamiseksi VVL 6 luvun 1 §:n 1 momentissa mainitussa ojitustar-koituksessa. VVL 6 luvun 12 §:n 1 momentin mukaisen sopimuksen tarkoituksena on, jollei muuta ole sovittu, ojan pysyvä sijoittaminen toisen alueelle siten, että myö-hemmät muutokset kiinteistöjen omistuksessa tai kiinteistöjaotuk-sessa eivät vaikuta oikeuden py-syvyyteen. Asiassa ei näin ollen ole merkitystä tontin C omistajan mahdollisella suostumuksella tai sen puuttumisella taikka sillä, oliko hän kiinteistön ostaessaan ollut tietoinen putken sijainnista, eikä myöskään sillä, että VVL 6 luvussa tarkoitettua oikeutta ojan sijoittamiseen ei laissa ole sää-detty rekisteröitäväksi.

Kun vesihuoltolaissa tarkoi-tettu vesihuoltolaitos ei ollut jär-jestänyt alueen kiinteistöjen hu-levesien johtamista, putkea ja vedenjohtamista koskevat kysy-mykset kuuluivat ympäristölau-takunnan toimivaltaan VVL:n 6 luvun säännösten mukaisesti.

Olosuhteiden muuttuessa aiemmat ratkaisut voivat käydä epätarkoituk-senmukaisiksi. Ojitusasioiden luon-teesta johtuen ojitusta koskeviin rat-kaisuihin on katsottu voitavan puuttua helpommin kuin eräisiin muihin vesita-louslupiin. Siksi hyödynsaajan pysy-vyyssuojan estämättä ojitusta koske-vassa uudessa päätöksessä voidaan tehdä vesilain 5 luvun säännöksiin pe-rustuvia muutoksia aikaisempiin pää-töksiin tai muutoin ojitusta koskeviin oikeussuhteisiin eli kiinteistönomista-jien välisiin sopimuksiin. (VL 5:11.3; HE 277/2009 vp, s.96 – 97)

3.2 Ojan

kunnossa-pito

Ojan kunnossapitovastuu kuuluu hyö-dynsaajalle, tai milloin hyödynsaajia on useampia, heille yhteisesti. Mikäli oji-tusta varten on perustettu ojitusyhtei-sö, kuuluu kunnossapito sille. Vesilain 5:2.2 mukaisen hulevesiviemärin tapa-uksessa hyödynsaajaksi ja näin ollen kunnossapitovelvolliseksi katsotaan vesilaitos. (VL 5:8.1)

KHO:n ratkaisussa oleellista on, et-tä kunnossapito kuuluu ennen kaikkea hyödynsaajalle, eikä ole riippuvainen ojan sijainnin mukaan kiinteistönomis-tuksesta.

3.1.6 Ojitusta koskevan

oikeuden pysyvyys

Asianosaisten väliseen kirjalliseen so-pimukseen perustuva oikeus tai kun-nan ympäristönsuojeluviranomaisen antama VL 5:9 mukainen oikeus ojan tekemiseen toisen maalle ja veden johtamiseen toisen ojaan on voimassa kiinteistöjen omistussuhteiden myö-hemmistä muutoksista riippumatta. Oikeudet pysyvät voimassa kaikissa kiinteistön omistajan vaihdon menet-telyissä, pitäen sisällä myös pakko-toimet. Oikeutta ei tarvitse merkitä kiinteistötietojärjestelmään. (VL 5:11.1; Hollo 2014, s.235)

Pysyvyyssuoja koskee myös en-nestään yhden kiinteistön alueella kul-kevaa ojaa, joka kiinteistönjaotuksen muuttumisen jälkeen kohdistuu use-ampien kiinteistöjen alueelle, eikä asi-asta ei ole toisin sovittu tai määrätty. (VL 5:11.2)

Oikeusvarmuuden edistämiseksi ja jälkikäteisten tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi sopimus on laadittava kirjallisessa muodossa. (HE 277/2009 vp, s.96)

Esimerkkinä olevan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisussa tärkeää on KHO:n kommentti vanhan vesilain (VVL) 6:12.1 mukaisen sopimuksen (vastaa VL 5:9.1) tarkoituksen olevan ojan pysyvä sijoittaminen toisen alu-eelle, niin että myöhemmät muutokset kiinteistöjen omistuksessa tai

kiinteis-KHO 19.11.2009 t. 3284 (LRS) Kiinteistönomistaja oli VVL 6 lu-vun 8 §:n mukaisesti muuttanut ojan asemaa maallaan. Ojaa hyväksi käyttävän velvollisuus VVL 6 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan pitää ojaa kunnossa ei ojan aseman muuttamisen seu-rauksena siirtynyt kiinteistön-omistajalle, joka ei käyttänyt ky-seistä ojaa hyväkseen.

Ojan kunnossapitovastuu syntyy hyö-dynsaajalle esimerkiksi kunnan ym-päristönsuojeluviranomaisen antaman oikeuden tai ojitusyhteisön perustami-sen myötä. Kunnossapitovastuu kos-kee myös pelkästään omalla maallakin olevaa ojaa niin, että ojan kunnossa-pidon laiminlyönti ei saa aiheuttaa toi-selle vahingollista vettymistä tai muu-ta edunmenetystä. VL 5:7 mukainen velvollisuus haittojen minimointiin on muistettava tässäkin yhteydessä. (Ero-nen ym. 1986, s.85; Vihervuori 1987, s.107)

Kunnossapitovastuun sisältönä on-kin ojien pitäminen niiden kuivatusteh-tävän edellyttämässä kunnossa ilman, että niistä aiheutuu vältettävissä olevia haittoja. Tämä määritellään ojituksen toteuttamista koskevan 5:7 mukaan (VL 5:8.1; HE 277/2009 vp, s.94). Hai-tat on siis minimoitava, eikä toiselle kuuluvalla alueella saa aiheutua va-hingollista vettymistä tai muuta edun-töjaotuksessa eivät vaikuta oikeuden

menetystä. Saamelaisten kotiseutualu-eella myös saamelaisten oikeudet on otettava huomioon. (VL 2:7 ja 2:8)

Kunnossapidon laiminlyönti voidaan VL 5:5 perusteella saattaa kunnan ym-päristönsuojeluviranomaisen käsiteltä-väksi. Tätä koskevan asian voi panna vireille se, jonka etua tai oikeutta asia koskee. (HE 277/2009 vp, s.94)

Tämä koskee myös tapausta, jossa ulkopuolinen on haitankärsijänä ojitus-yhteisön laiminlyödessä sille kuuluvan kunnossapitovastuun. Ojitusyhteisön sisäisissä kunnostusvastuiden toteut-tamisissa käsitellään erimielisyys oji-tustoimituksessa. (VL 5:4; Vihervuori 1987, s.109)

Kunnossapitoon kuuluu vastuun li-säksi myös oikeuden puoli. Hyödyn-saajalla on oikeus ryhtyä tarpeelli-siin toimin ojan kunnossapitämiseksi. (HE 277/2009 vp, s.94)

On syytä muistaa, että ojituksen luvanvaraisuussäännös koskee myös ojan kunnossapitoa. Kunnossapito voi siis vaatia vesilain mukaisen lu-van samojen pilaantumis- tai muutos-vaikutusten perusteella kuin ojituskin. (VL 5:3.1)

Mikäli ojan kunnossapito on pitkään laiminlyöty, on ojitettu uoma voinut ko-konaisuutena tarkasteltuna muuttu-neen luonnontilaisen kaltaiseksi. Täl-laisessa tilanteessa poikkeuksellisesti noudatetaan ojitusta koskevia sääntöjä kunnossapitonormin sijasta. (VL 5:8.2)

Poikkeus koskee vain sellaisia uo-mia, jotka on kaivettu hyödyntäen luonnontilaista uomaa eli puroa tai

no-roa. Se kuinka pitkän ajan uoman on tullut olla ilman kunnostusta ja onko siitä tullut luonnontilaisen kaltainen on tapauskohtaisesti harkittava. Arvioita-essa lainkohdassa tarkoitettua luon-nontilaisuutta tulisi ojaa tarkastella ko-konaisuutena. (HE 277/2009 vp, s.94)

Ohjeita luontoarvojen huomioon ottamiselle kunnossapidossa löytyy oppaista Luontoarvojen huomioon ot-taminen ojitusten peruskorjauksissa ja kunnossapidossa ja Maatalousaluei-den perattujen purojen luonnonmukai-nen kunnossapito.

Metsäojien kunnossapidon yhtey-dessä on huomioitava, että metsäojien kunnostusojitus ja ojien kunnossapito on metsätaloudessa eri termejä. Met-säojien kunnostusojituksessa on aina kyse vesilain mukaisesta ojituksesta, josta taas voi seurata ojan kunnossapi-tovastuu (ks. 3.7 Metsäojitus). (KMRL 35 §, HE 138/2014 vp, s.54)

Kuivatus- tai jätevettä johtavan put-kiojan kohdalla olevaa maata ei saa käyttää niin, että putki saattaa vahin-goittua tai sen kunnossapito kohtuutto-masti vaikeutua. Tämä koskee asian-osaisten keskinäisellä sopimuksella tai viranomaisen päätöksellä sijoitettuja ojia ja viemäreitä. Alueidenkäyttörajoi-tus ei koske luvattomasti tehtyjä uomia tai rakenteita, ne eivät kuulu suojan pii-riin. (VL 5:8.3; Hollo 2014, s.233)

3.3 Ojan tukkiminen

Toisen kiinteistön kuivatusta palve-levaa ojaa ei saa perusteettomasti tukkia tai veden juoksua ojassa es-tää. Jälkimmäinen sisältänee myös kiellon heikentää ojan vedenjohtoky-kyä (Vihervuori 1987, s.329; ks. 3.6 Ojan putkittaminen KHO 1968-II-154). Kielto kohdistuu sekä maanomista-jaan että muihin osapuoliin ja koskee laillisesti sijoitettua ojaa. (VL 5:10.3; HE 277/2009 vp, s.96)

KHO 20.08.2001 t. 1884 (ATK) Kiinteistön uudella omistajal-la ei vuonna 1999 ollut oikeutta tukkia osittain maallaan kulke-vaa, useita vuosia ennen vuon-na 1996 tapahtunutta kiinteis-tön kauppaa samassa paikassa maallaan ollutta, yläpuolista kiinteistöä palvelevaa ojaa, kun otettiin huomioon VVL 6 luvun 4 ja 9 §:n sekä 12 §:n 1 momentin säännöksistä ilmenevät periaat-teet sekä oikeuskäytäntö. Koska tukkimisesta oli aiheutunut ojan vedenjohtokyvyn heikkenemistä tai estymistä sekä vahinkoa ylä-puolella oleville kiinteistöille vet-tymisenä, kunnan ympäristön-suojeluviranomaisen oli VVL 6 luvun 12 §:n 2 momentin ja 20 lu-vun 7 §:n nojalla tullut velvoittaa omistaja tämän kustannuksella avaamaan oja