Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentuminen moniammatillisissa tiimikokouksissa

Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentuminen moniammatillisissa tiimikokouksissa. Emmi-Maaria Mäkilä Pro-gradu -tutkielma Sosiaalipsykologia Tampereen yliopisto Sosiaalitutkimuksen laitos Huhtikuu 2009.

Tampereen yliopisto Sosiaalitutkimuksen laitos MÄKILÄ, EMMI-MAARIA: Sosiaalityön asiantuntijuuden rakentuminen moniammatillisissa tiimikokouksissa Pro-gradu -tutkielma, 88 sivua, 4 liitesivua. Sosiaalipsykologia Huhtikuu 2009 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------Pro-gradu -tutkielmani tarkoituksena on selvittää, millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus rakentuu moniammatillisissa tiimikokouksissa. Tutkielmani on osa Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian, terveystieteen ja naistutkimuksen laitosten yhteistä tutkimusprojektia ”Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde, tiimityö ja hyvinvointineuvolamalli”. Hyvinvointineuvolamalli on Tampereen kaupungin käynnistämä ja resursoima äitiys- ja lastenneuvoloihin kohdistuva uudistus, jossa Äitiys- ja lastenneuvoloiden toiminta on yhdistetty ja huomiota kiinnitetään koko perheen hyvinvointiin. Keskeisenä toimintamuotona on moniammatillisten tiimien hyödyntäminen perheen asioiden käsittelyssä. Tiimit koostuvat terveydenhoitajista, lääkäreistä, sosiaalityöntekijöistä, terveyskeskuspsykologista ja perhetyöntekijöistä.Hyvinvointineuvolamalli tullaan ottamaan käyttöön koko Tampereen alueella, joten on tärkeää tutkia mallin toimivuutta ja siinä toimivien asiantuntijoiden rooleja. Sosiaalityön arvostuksesta ja sen asemasta varsinkin terveydenhuollon kentillä on käyty paljon keskustelua, joten mielestäni on tärkeää tutkia sitä, miten sosiaalityöntekijät onnistuvat rakentamaan itselleen tiimissä asiantuntija-asemaa. Sosiaalityöntekijät eivät ole perinteisesti toimineet neuvolaympäristössä, joten tilanne on uusi niin heille, kuin muille tiimin työntekijöillekin. Aineistonani on tutkimusprojektissa Tampereella lokakuusta 2006 kesäkuuhun 2008 kerätty videoja haastatteluaineisto, joista olen valinnut yhden tiimin viisi peräkkäistä tiimikokousvideota sekä sosiaalityöntekijöiden haastattelut, joita on yhteensä seitsemän. Tarkoituksenani on saada ajallinen näkökulma sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumiseen ja tuoda esiin myös sosiaalityöntekijöiden omia kokemuksia tiimissä toimimisesta. Haastatteluaineistosta haluan nostaa esiin sosiaalityöntekijöiden omat kokemukset tiimityöskentelystä hyvinvointineuvolassa. Analysoin videoaineiston diskursiivista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkin yksityiskohtaisesti sekä niitä puheenaiheita, joihin sosiaalityöntekijät ottavat/eivät ota kantaa, että sitä, miten sosiaalityöntekijät omissa puheenvuoroissaan rakentavat itsestään kuvaa sosiaalityön ammattilaisina erilaisin kielellisin keinoin. Kiinnitän huomiota myös muiden ammattilaisten tapaan osallistaa sosiaalityöntekijöitä tiimivuorovaikutuksessa. Haastatteluaineiston olen teemoitellut sisällönanalyyttisesti eri aihealueisiin, ja sen tarkoituksena on täydentää videoaineison analyysiä. Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuus tuli vahvimmin esiin keskusteltaessa asiakkaiden taloudellisesta toimeentulosta, heidän voimavaroistaan ja sosiaalisista verkostoistaan. Sosiaalityöntekijät toivat omaa näkemystään esiin eilaisten ehdotusten muodossa, joita perusteltiin muun muassa huolella asiakkaan tilanteesta, asiakkaan edun mukaisena toimintana sekä kokemustiedolla omasta työstä ja omalla asiantuntijuudella. Sosiaalityöntekijöiden tapa osallistua kokousvuorovaikutukseen oli toiset ammattilaiset huomioonottava ja yhteistyötä kunnioittava. Sosiaalityöntekijät kokivat haastattelujen perusteella olevansa tasa-arvoisessa asemassa suhteessa muihin ammattilaisiin ja he pitivät hyvinvointineuvolan tiimiä tärkeänä ennaltaehkäisevänä työnä. Silti niin kokousten kuin haastattelujen perusteella kokouskäytäntöjen kehittämiseen on yhä tarvetta, jotta tiimikokoukset toimisivat tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti..

Sisällysluettelo 1. Johdanto............................................................................................................................................1 1.1 Aineisto................................................................................................................................. 3 1.2 Tutkimuskysymykset............................................................................................................ 5 1.3 Neuvolatoiminta Suomessa...................................................................................................6 1.4 Hyvinvointineuvolamalli...................................................................................................... 6 1.5 Hyvinvointineuvolan moniammatillinen tiimi......................................................................7 2. Aiempi tutkimus .............................................................................................................................. 8 2.1 Sosiaalityö erilaisissa terveydenhuollon moniammatillisissa ympäristöissä........................8 2.2 Vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalan moniammatillisissa tiimikokouksissa....................11 3. Moniammatillinen tiimityö.............................................................................................................12 3.1 Asiantuntijuus......................................................................................................................12 3.2 Moniammatillinen tiimi...................................................................................................... 13 3.3 Terveydenhuollon moniammatillisten tiimien tyypit ja yhteistyö tiimissä.........................13 3.4 Velvollisuudet tiimissä........................................................................................................ 14 3.5 Yhteistyön sujuvuus............................................................................................................ 15 3.6 Erikoistuminen vs. asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisuuden hahmottaminen.................17 4. Sosiaalityö ja sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin muotoutuminen...................................18 4.1 Sosiaalityön tehtävät........................................................................................................... 18 4.2 Suomalaisen sosiaalityön historiakatsaus........................................................................... 20 4.2.1 Vaivaishoidosta sosiaalityöksi..........................................................................................20 4.2.2 1990-luvun lama ja sosiaalityö........................................................................................ 22 4.3 Sosiaalityön ammatillistuminen ja professioyritykset........................................................ 23 4.3.1 Asiantuntijuus, ammatillistuminen ja professiot.............................................................. 24 4.4 Sosiaalityön eettiset periaatteet........................................................................................... 27 4.5 Hiljaisuuden kulttuuri......................................................................................................... 28 4.6 Reflektiivisyys osana sosiaalityöntekijän asiantuntijuutta..................................................29 4.7 Sosiaalityö terveydenhuollossa -moniammatillista yhteistyötä.......................................... 30 6. Diskursiivinen analyysi ................................................................................................................. 32 6.1 Sosiaalinen konstruktionismi.............................................................................................. 32 6.2 Diskurssianalyysi metodina................................................................................................ 33 6.3 Diskurssien kontekstuaalisuus ja tutkimuksen konteksti.................................................... 35 6.4 Diskurssianalyysin soveltaminen........................................................................................ 36 7. Sosiaalityöntekijöiden haastatteluista esiinnousevat kokemukset tiimissä toimimisesta...............36 7.1 Sosiaalityöntekijöiden kokema kiire ja vaikeat asiakastapaukset ennaltaehkäisevää työtä hidastamassa..............................................................................................................................37 7.2 Sosiaalityöntekijät konsultteina.......................................................................................... 39 7.3 Vuorovaikutuksen sujuminen ja tiimin toiminta................................................................. 41 7.4 Tuloksellisuuden kokeminen...............................................................................................42 8. Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentuminen vuorovaikutuksessa.................................45 8.1 Toimijuus vs. Ei-toimijuus keskusteluaiheissa................................................................... 46 8.1.1 Toimijuutta tuottaneet keskustelut................................................................................... 46 8.1.2 Toimeentulokeskustelu.....................................................................................................47 8.1.3 Asiakkaiden voimavarat ja sosiaaliset verkostot..............................................................49 8.2 Ei-toimijuus keskusteluaiheissa............................................................................................... 54 8.2.1 Uudet asiakkaat................................................................................................................ 55 8.2.2 Tiimikontekstin ulkopuoliset asiakkaat ja menneen kertaaminen....................................55 Tiimikontekstin ulkopuoliset asiakastapaukset............................................................... 56 Menneen kertaaminen......................................................................................................57 8.3 Oman toiminnan muotoileminen ................................................................................................. 58 8.3.1 Neuvot ja ehdotukset........................................................................................................59 Ehdotuksen esittäminen yhtenä mahdollisena ratkaisuna................................................59.

Ehdotuksen esittäminen kysymyksenä............................................................................ 60 8.3.2 Suoremmat kannanotot.................................................................................................... 62 8.3.3 Ehdotusten argumentaatiopohja....................................................................................... 63 Huoli asiakkaan tilanteesta ja toivottomuuspuhe............................................................ 64 Asiakkaan edun mukaiseen toimintaan vetoaminen........................................................67 Kokemustieto työstä ja oma asiantuntijuus..................................................................... 70 9. Yhteenvetoa ja johtopäätöksiä........................................................................................................71 9.1 Millaiselta sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuus kokousten perusteella näyttää?..............71 9.2 Sosiaalityön tehtäväkenttä ja professionaalisuus................................................................ 76 Kuvio 1. Sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentuminen tiimikokouksissa........79 9.3 Moniammatillisuus ja sen mukanaan tuomat muutokset.................................................... 80 Lähteet ........................................................................................................................................ 82 Liitteet.................................................................................................................................................88.

1. Johdanto Tutkin pro gradu-työssäni sosiaalityön paikkaa hyvinvointineuvolan moniammatillisessa tiimissä. Teen graduni osana Tampereen yliopiston sosiologian ja sosiaalipsykologian, terveystieteen sekä naistutkimuksen laitosten yhteistä tutkimusprojektia Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde, tiimityö ja hyvinvointineuvolamalli. Videoaineiston ja haastattelujen avulla tutkin sitä, millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus hyvinvointineuvolan tiimissä rakentuu, millaisia tehtäviä ja toimijuuksia sosiaalityöntekijöille annetaan. Sosiaalityötä terveydenhuollossa on tutkittu jonkin verran (kts. Esim. Nikander 2002, Øvretveit 1995) ja sosiaalityöllä on vakiintunut asema osana sairaalaorganisaatiota. Omassa tutkimuksessani sosiaalityöntekijät toimivat kuitenkin neuvolakontekstin tiimissä, joka ei perinteisesti ole ollut sosiaalityöntekijöiden aluetta. Tarkastelen sitä, millaiseksi sosiaalityön tehtävät rakentuvat neuvolatiimissä, jossa ei ole entuudestaan totuttu sosiaalityöntekijöiden läsnäoloon. Hyvinvointineuvolamalli tullaan ottamaan käyttöön koko Tampereen alueella, joten on tärkeää tutkia mallin toimivuutta ja siinä toimivien asiantuntijoiden rooleja. Kiinnostukseni moniammatilliseen yhteistyöhön heräsi kesällä työharjoittelussa, jossa toimin moniammatillisen tiimin jäsenenä asiakastyössä. Yhteistyö eri ammattitahojen kanssa oli sekä hedelmällistä, että toisinaan hankalaa, sillä eri professiot katsovat tilannetta omasta näkökulmastaan ja painottavat asiakkaan tilanteen eri puolia. Yhteistyön sujuvuus edellyttää kuitenkin kaikilta osapuolilta kykyä antaa tilaa toisen profession näkemykselle, joustavuutta ja neuvottelutaitoja, jotta asiakkaan paras tilanteessa toteutuu. Erityisen kiinnostavaa on nähdä millaiseksi sosiaalityön paikka terveydenhuollon kontekstissa käytävissä moniammatillisissa tiimikokouksissa muodostuu. Sosiaalityön tehtävää terveydenhuollossa pidetään usein epäselvänä, vaikka sosiaalityöntekijät ovat jo pitkään toimineet esimerkiksi sairaaloissa (kts. esim. Butrym 1991). Vuonna 1998 julkaistu Terveydenhuollon sosiaalityön luokitus on yksi pyrkimys selventää sosiaalityön. tehtäväkenttää. ja. paikkaa. terveydenhuollossa.. Se. on. tarkoitettu. niin. sosiaalityöntekijöille itselleen eri terveydenhuollon organisaatioissa kuin myös tietolähteeksi yhteistyökumppaneille sosiaalityön sisällöstä. Luokitusoppaassa todetaan terveydenhuollon toiminnan perustuvan moniammatillisuuteen, jonka vuoksi kaikilla ammattiryhmillä tulisi olla paikka ammatillisissa interventioissa. Sosiaalityön interventioiden nähdään tuottavan lisäarvoa moniammatilliseen tiimityöhön sosiaalityöntekijän palvelu- ja etuusjärjestelmien tuntemuksen, palveluiden koordinoinnin hallinnan ja potilaan arkielämän ehtojen tuntemisen kautta. 1.

Luokituksessa sosiaalityö on jaettu neljään palvelukokonaisuuteen: sosiaaliseen arvioon, sosiaalisen toimintakyvyn tukemiseen, toimeentulon turvaamiseen ja asiantuntijatyöhön. Asiantuntijuus sosiaalityössä perustuu luokituksessa koulutukseen, asemaan ja työkokemukseen. (Havukainen, Pirjo, Hiljanen, Sinikka, Passoja, Irma & Sundman, Eila 1998, 3, 8, 60.) Tarkastelemalla yhtä hyvinvointineuvolan uutta moniammatillista tiimiä pääsen tutkimaan sitä, miten sosiaalityöntekijät pystyvät ottamaan tiimikokouksissa oman paikkansa, hyödyntämään omia osaamisalueitaan ja osallistumaan käsiteltäviin asiakastapauksiin sosiaalityön näkökulmasta muiden asiantuntijoiden rinnalla. Kiinnostavaa on nähdä, millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus rakentuu ja kuinka hyvin sosiaalityöntekijät pystyvät aikaansaamaan sellaisia näkemyksiä asiakkaiden tilanteista, joita myös muiden alojen ammattilaiset lähtevät tukemaan. Moniammatillisessa yhteistyössä korostuvat Kaarina Isoherrasen mukaan viisi kohtaa huolimatta siitä, millaisessa työympäristössä yhteistyö tapahtuu. Asiakaslähtöisyydellä Isoherranen viittaa siihen, että työskentelyn lähtökohtana on yhteinen asiakas, joka pyritään kohtaamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Tiedon ja eri näkökulmien kokoamisella yhteen voidaan saavuttaa Isoherrasen mukaan yhteinen, jaettu merkitys asiakkaan parhaasta ja tilanteen eteenpäinviemiseen vaadittavista toimista. Vuorovaikutustietoisessa yhteistyössä vuorovaikutuksen laadulla on yhteistyössä suuri merkitys. Tärkeää on sopivan vuorovaikutuksen löytäminen ja eri ammattilaisten tiedon prosessoiminen yhdessä. Rajojen ylitykset sovittujen organisaatio-, yhteisö- ja roolitasojen sääntöjen suhteen tulisi olla mahdollista joustavan työskentelyn takaamiseksi ja asiakkaan tilanteen sitä edellyttäessä. Verkostojen huomioimisella Isoherranen tarkoittaa, että asiakaslähtöisyyttä on kohdata asiakas kokonaisvaltaisesti ja tätä tavoiteltaessa on tärkeää osallistaa myös asiakkaan sosiaalinen verkosto mukaan yhteistyöhön asiakkaan tilanteen auttamiseksi. (Isoherranen 2005, 14-16.) Hyvinvointineuvolan toiminta on asiakaslähtöistä ja tiimin työskentelyssä korostuvat luovat ratkaisut ja erilaiset yhteistyökäytännöt eri ammattilaisten välillä yksilöllisesti asiakkaan tarpeiden mukaisesti. Tarkoituksena on koota eri alojen asiantuntijuus yhteen niin, että asiakkaan ongelmiin pystyttäisiin puuttumaan varhaisessa vaiheessa. Yhteistyö eri ammattiryhmien välillä nähdään yhä useammin paremman päätöksenteon ja taloudellisempien tukiverkostojen luomisen keinona, sillä sosiaali- ja terveyspalvelut joutuvat oikeuttamaan toimintaansa kasvavissa määrin vaikuttavuuden ja tehokkuuden näkökulmista. Eri ammattiryhmien välisellä yhteistyöllä pyritään vähentämään tarpeettomia kustannuksia ja palvelukokonaisuuden. fragmentoitumista,. sekä. pyritään. edistämään. tarkoituksenmukaisia. institutionaalisia käytäntöjä. (Nikander 2005, 261–262.) Hyvinvointineuvolatiimin avulla pyritään 2.

asiakkaiden kokonaisvaltaiseen kohtaamiseen ja tehokkaaseen varhaiseen puuttumiseen ennen perheiden ongelmien kasautumista jo odotus- ja pikkulapsi-vaiheessa. Taloudellisesti ajatellen tiimien toimiessa tarkoituksenmukaisella tavalla ja vakiintuessa yleiseksi toimintamuodoksi sen vaikutukset näkyvät toivottavasti tulevaisuudessa pienenevinä sosiaali- ja terveydenhuollon kustannuksina, kun asioihin voidaan puuttua ja ongelmia ennaltaehkäistä ja lieventää tarpeeksi varhaisessa vaiheessa. Kuvaan seuraavaksi aineistoani, siinä tekemiäni valintoja ja aineiston muokkauksen työprosessia mahdollisimman. tarkasti,. jonka. jälkeen. esittelen. tutkimuskysymykseni. ja. käyn. läpi. neuvolatoiminnan historiaa niiltä osin kuin koen oman tutkimukseni kannalta sen tärkeäksi 1.1 Aineisto Aineistonani on ”Ennaltaehkäisevä terveystyö neuvolassa: muuttuva asiakassuhde, tiimityö ja hyvinvointineuvolamalli” tutkimusprojektissa Tampereella kerätty video- ja haastatteluaineisto kolmesta neuvolasta. Aineistoa on kerätty lokakuusta 2006 kesäkuuhun 2008. Tarkoitukseni oli tutkia aineistoa, jossa on kuvattu moniammatillisten tiimikokousten kehitystä alkutapaamisesta lähtien kuuden videointikerran verran ja keskittyä siihen, millaiseksi sosiaalityön paikka muodostuu sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistoiminnassa, sillä halusin aineistooni ajallisen näkökulman sosiaalityön asiantuntijuuden rakentumisesta näiden kokousten edetessä. Tämä kriteeri tiputti yhden tiimin pois, sillä kyseisen tiimin kokouksia oli videoitu vain kahden kokoontumisen verran. Tiimi oli myös toiminut yhdessä jo pidemmän aikaa, jonka vuoksi se ei tarjonnut kysymyksenasetteluni kannalta sopivaa aineistoa. Jäljelle jäi kaksi tiimiä, joista valitsin aineistokseni sen tiimin kokoukset, jossa videoituna oli ainoastaan asiantuntijatiimin sisäisiä kokouksia. Toisessa tiimissä videoaineistossa oli kertoja, jolloin myös asiakas oli mukana tiimikokouksessa. Toisaalta asiakastilanteet olisivat voineet olla hedelmällinen tilanne tarkastella sosiaalityön ja muiden ammattialojen välistä työnjakoa, mutta koin kuitenkin parhaaksi keskittyä asiantuntijoiden keskinäiseen vuorovaikutukseen. Minua kiinnosti se, kuinka sosiaalityön paikka ja asiantuntijuus rakentuvat muiden asiantuntijoiden rinnalla, kun yhteinen tavoite on auttaa asiakasta ja hänen perhettään erilaisissa sosiaalisissa ongelmissa. Tutkin siis sitä, minkälaiseksi sosiaalityöntekijöiden toimenkuva ja auttamiskeinot muodostuvat yhteisissä keskusteluissa muiden ammattilaisten keinojen rinnalla. Koin, että asiakastilanteessa työntekijöiden välinen yhteistyö voi ikään kuin vääristyä, jos asiakas esimerkiksi suuntaa kaikki kysymyksensä vain tietyille asiantuntijoille jotka hän tuntee jo entuudestaan. Valitsemassani tiimissä oli myös enemmän osallistujia kuin toisessa. 3.

Koin sen tietyllä tapaa paremmaksi, sillä kun paikalla on paljon asiantuntijoita, oman puheenvuoron saaminen ei ole itsestäänselvää, vaan sosiaalityöntekijöiden – kuten muidenkin asiantuntijoiden – on otettava oma paikkansa keskustelussa. Olen valinnut analyysiäni varten siis yhden tiimin viisi perättäistä kokousta saadakseni tutkimukseeni ajallisen ulottuvuuden tiimivuorovaikutuksen kehittymisestä kokousten edetessä. Tämä tarkoittaa sitä, että analyysissäni keskityn tutkimaan kahden kyseiseen tiimiin kuuluvan sosiaalityöntekijän toimintaa. Tämänkaltaisella analyysillä pystyn rakentamaan uudenlaista lähestymistapaa sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumiseen seuraamalla sitä, kuinka sosiaalityöntekijät ottavat oman asiantuntija-asemansa uudessa moniammatillisessa tiimissä, jossa työntekijöiden virallisia rooleja ei ole etukäteen määritelty. Tutkimalla yksityiskohtaisesti sitä, kuinka. sosiaalityöntekijöiden. puhevuorovaikutuksessa. rakentuva. asiantuntijuus. tehdään. kokouksissa niin sosiaalityöntekijöiden itsensä kuin muiden asiantuntijoiden toimesta haluan nostaa nämä tavat tietoiseen tarkasteluun ja pohtia niiden vaikutuksia sosiaalityöntekijöiden asemaan moniammatillisessa tiimissä. Vaikka tutkinkin vain kahden sosiaalityöntekijän osallistumista kokouksiin. uskon. silti,. että analyysini. pohjalta. niin. sosiaalityöntekijät. kuin. erilaiset. moniammatilliset tiimitkin voivat tunnistaa erilaisia vuorovaikutus- ja kokouskäytänteitä, jotka osaltaan edesauttavat tai ehkäisevät yhteistyön sujuvuutta ja tuloksellisuutta. Tutkimuksellani toivon voivani lisätä sosiaalityöntekijöiden itseymmärrystä sekä tiimityöskentelyn kriittistä tarkastelua, jotta yhä toimivampia työkäytäntöjä ja sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä voitaisiin entisestään kehittää. Tarkoituksenani oli alunperin käyttää kuutta peräkkäistä videoitua kokousta aineistonani. Kuudennella kokouskerralla ei kuitenkaan ollut paikalla yhtään sosiaalityöntekijää ja näin ollen se putosi pois. Viisi peräkkäistä kokousta tarjosivat minulle kuitenkin runsaasti aineistoa analyysiini, joten yhden kerran poisjääminen ei aikaansaanut mitään muutoksia tutkimussuunnitelmassani. Litteroimani kokoukset kestivät kukin noin tunnista puoleentoista tuntia. Litteroin lopulta kolme kokonaista tiimikokousvideota ja yhden puolikkaan, loput litteraatiot sain projektin muilta graduntekijöiltä. Litterointia kertyi yhteensä viidestä kokouksesta noin 220 sivua, joista keskityin erityisesti niihin kohtiin, joissa sosiaalityöntekijät osallistuivat tiimin keskusteluun. Nyt analysoimissani tiimikokouksissa on siis mukana kaksi terveydenhoitajaa, lääkäri, psykologi, kaksi perhetyöntekijää ja kaksi sosiaalityöntekijää. Osallistujamäärä kuitenkin vaihtelee kokouksesta toiseen. Aineistosta tekee erityisen mielenkiintoisen se, että lääkärillä, terveydenhoitajilla, perhetyöntekijöillä ja psykologilla on keskenään yhteisiä asiakkaita ja he toimivat samalla alueella, 4.

kun taas molemmat sosiaalityöntekijät ovat ikään kuin ulkopuolisia, alueen ulkopuolelta tulevia. Tämä näkyy kokouksissa erityisesti siten, että sosiaalityöntekijät ovat monesti hiljaa siinä vaiheessa kun siirrytään uuden asiakastapauksen käsittelyyn muiden kommentoidessa vapaasti. Videoaineiston lisäksi käytössäni on sosiaalityöntekijöiden yksilöhaastatteluja. Käyttämäni haastatteluaineisto. koostuu. neljän. sosiaalityöntekijän. yksilöhaastatteluista.. Kolme. sosiaalityöntekijää on haastateltu ennen tiimikokousten nauhoittamisen aloittamista ja kaikki neljä on haastateltu kuvausten loputtua tiimeissä. Haastatteluja on siis yhteensä seitsemän, joista kolme on käyttämässäni videoaineistossa esiintyvien sosiaalityöntekijöiden haastatteluja. Mukana on myös muiden hyvinvointineuvolatiimien sosiaalityöntekijöiden haastatteluja. Näiden mukaanottamisella pyrin saamaan laajemman kuvan sosiaalityöntekijöiden käsityksistä siitä, mikä on heidän paikkansa ja tehtävänsä moniammatillisen tiimin jäseninä. Koen että sosiaalityöntekijöiden omat käsitykset sosiaalityön paikasta tiimissä ohjaavat sitä miten he osallistuvat kokousvuorovaikutukseen. Vaikka haastatteluja on suhteellisen vähän ja ne ovat myös suhteellisen lyhyitä (noin 30 minuuttia) niin koen silti, että ne osaltaan voivat syventää analyysiäni sosiaalityöntekijöiden ammatillisuuden rakentumisesta tuomalla kuuluviin sosiaalityöntekijöiden oman mielipiteen ja kokemukset moniammatillisessa tiimissä toimimisesta. Kaikki tunnistetiedot, kuten ihmisten ja paikkojen nimet olen aineistosta muuttanut, jotta tutkimukseen osallistuvien anonymiteetti säilyisi.. 1.2 Tutkimuskysymykset Tutkimuskysymykseni videoiduista tiimikokouksista on: -Miten sosiaalityöntekijät rakentavat omaa asiantuntijuuttaan moniammatillisissa tiimikokouksissa? Muita tarkentavia kysymyksiä on esimerkiksi se, millaisissa asioissa sosiaalityöntekijöiden puoleen käännytään ja missä kohdissa sosiaalityöntekijät eivät ota kantaa käsiteltävään tapaukseen. Haastatteluaineistossa. haluan. nostaa. esiin. sosiaalityöntekijöiden. omat. kokemukset. tiimityöskentelystä hyvinvointineuvolassa. Keskeisiä tutkimuskysymyksiäni ovat: - Miten sosiaalityöntekijät kokevat yhteistyön ja oman työnsä sujuneen tiimissä? - Miten tiimityöstä puhutaan suhteessa omaan työhön? Esittelen seuraavaksi lyhyesti neuvolatoiminnan historiaa ja toimintaperiaatteita Suomessa, jonka jälkeen tuon esiin uuden hyvinvointineuvolan erityispiirteitä. Oman tutkimukseni kannalta keskeisiä 5.

ovat hyvinvointineuvolassa toimivat moniammatilliset tiimit, mutta koen tärkeäksi esitellä myös neuvolatoimintaa yleisestikin avatakseni ja selventääkseni tutkimukseni kontekstia. 1.3 Neuvolatoiminta Suomessa Suomalainen neuvolatoiminta alkoi 1910-luvulla Maitopisarayhdistyksen neuvonta-asemista, joilla kerättiin äidinmaitoa runsasmaitoisilta äideiltä. Maitoa jaettiin sitä tarvitseville äideille maksutta ja samalla annettiin lastenhoito-ohjeita. Toiminnan tavoitteena oli parantaa lasten elämisen edellytyksiä ja taistella tuberkuloosia vastaan. Mannerheimin lastensuojeluliitto perusti vuonna 1922. ensimmäisen. lastenneuvolan,. jonka. jälkeen. neuvolatoiminta. vähitellen. laajeni. kansanterveysyhdistysten avulla. Laki äitiys- ja lastenneuvoloista astui voimaan vuonna 1944 ja samalla neuvolatoiminnasta tuli kuntien vastuualuetta. (Lehto, Kananoja, Kokko & Taipale 2001, 56.) Äitiys- ja lastenneuvolat ovat maksuttomia julkisia palveluja, jotka ovat kaikkien lapsiperheiden ulottuvilla. Ne ovat säilyttäneet suosionsa vuosien saatossa, sillä Suomessa vain kaksi naista tuhannesta raskaana olevasta ei ole käynyt synnytystä edeltävässä neuvolaseurannassa. Äidin terveystarkastus raskauden alkuvaiheessa on pakollinen, jos haluaa saada äitiysavustuksen, joka on joko äitiyspakkaus tai kertaluontoinen rahasumma. Äiti käy raskautensa aikana noin 16 kertaa neuvolassa ja isien osuus käynneillä on kasvanut. Äitiysneuvonnassa pyritään täysiaikaisen raskauden mahdollistamiseen ja terveen lapsen syntymiseen. Henkisen ja sosiaalisen tuen tarjonnan tarve äitiysneuvolassa on kasvanut. Lastenneuvoloissa taas seurataan lapsen pituuden ja painon kehittymistä, tuetaan äidin imetyksen jatkamista ja annetaan lapselle tarvittavat rokotukset (Lehto ym. 2001, 57). Määräaikaiset lapsen terveystarkastukset ja vanhempien neuvonta ja ohjaaminen muodostavat rungon neuvolatyölle (Kangaspunta, Kilkku, Kaltiala-Heino & Punamäki 2005, 13). Vanhempien kanssa keskustellaan perheeseen liittyvistä asioista ja kasvatuksellisista kysymyksistä. Erityistä huomiota käynneillä kiinnitetään lapsen ja vanhempien väliseen vorovaikutukseen. (Lehto ym. 2001, 57.) Neuvolatyötä on pyritty suuntaamaan aiemmasta fyysiseen terveyteen keskittyvästä tukemisesta enemmän psykososiaaliseen tukemiseen. Psykososiaaliset ongelmat jäävät yhä silti liian vähälle huomiolle. (Kangaspunta ym. 2005, 13.) 1.4 Hyvinvointineuvolamalli Hyvinvointineuvolamalli on Tampereen kaupungin käynnistämä ja resursoima äitiys- ja lastenneuvoloihin kohdistuva uudistus. Hyvinvointineuvolamallissa kiinnitetään huomiota lapsen ja äidin hyvinvoinnin lisäksi koko perheen hyvinvointiin. Äitiys- ja lastenneuvoloiden toiminta on hyvinvointineuvolamallissa yhdistetty. Toimintojen yhdistämisellä pyritään rakentamaan vahvaa 6.

varhaisen puuttumisen kanavaa, sillä hyvinvointineuvolassa lapsella säilyy sama terveydenhoitaja raskausajasta lapsen kouluikään saakka. Mallissa pyritään kiinnittämään huomio somaattisten sairauksien lisäksi myös psyykkisiin ja sosiaalisiin ongelmiin, ja niiden ennaltaehkäisyyn. Keskeisenä toimintamuotona on moniammatillisten tiimien hyödyntäminen perheen asioiden käsittelyssä. (Ruusuvuori ym. 2008, 1.) 1970–1980 -luvuilla kunnissa puhuttiin vielä sosiaali- ja terveydenhuollon ennaltaehkäisevästä työstä. Kuitenkin 1990-luvun laman ja sitä seuranneiden leikkaus- ja säästötoimien jälkeen sosiaalija terveyspalveluissa kiireellistä puuttumista vaativan asiakastyön jälkeen voimavaroja ei ole riittänyt ennaltaehkäisevään työhön ja varhaiseen auttamiseen. (Kangaspunta ym. 2005, 8.) Hyvinvointineuvola-mallilla pyritään muodostamaan ennaltaehkäisevä, perheen ongelmiin ajoissa puuttuva toimintamuoto hyödyntämällä eri ammattilaisten osaaminen moniammatillisissa tiimikokouksissa, joissa pohditaan huolta herättäneiden perheiden tilannetta. Hyvinvointineuvolan toimintamallia on kokeiltu Pirkanmaan mielenterveystyön hankkeessa vuosina 2002–2004. Vuosina 2005–2007 toimintamallin kehittämistä jatkettiin Sosiaali- ja terveysministeriön rahoittamassa projektissa, joka oli osa Stakesin PERHE -hanketta. Hyvinvointineuvolan toimintamallin on tarkoitus laajentua kattamaan kaikki Tampereen äitiys- ja lastenneuvolat vuoden 2011 loppuun mennessä. (Ruusuvuori ym. 2008, 1.) 1.5 Hyvinvointineuvolan moniammatillinen tiimi Säännöllisen moniammatillisen yhteistyön varmistamiseksi hyvinvointineuvoloihin perustettiin moniammatilliset, ammattilaisista. muutaman koostuvat. viikon tiimit.. välein. kokoontuvat. Tiimit. koostuvat. sosiaali-. ja. terveydenhuollon. terveydenhoitajista,. lääkäreistä,. sosiaalityöntekijöistä, terveyskeskuspsykologista ja perhetyöntekijöistä. Yhteistyön pohjana toimivat asiakkaan tarpeet. Tarkoituksena on tuoda tiimissä esiin perheitä ja heidän tilanteitaan silloin, kun huoli heidän hyvinvoinnistaan heräsi. Asianosaisille asiakkaille kerrotaan tiimistä ja heiltä pyydetään lupa heitä koskevien asioiden käsittelyyn. Asiakkaille tarjotaan myös mahdollisuutta osallistua itse tiimikokoukseen. Moniammatillisen yhteistyön rakennetta ja käytäntöjä koskevat asiat kirjataan tiimeissä erityiseen tiimisopimukseen, jossa nimetään muun muassa tiimin tarkoitus ja sen tavoitteet, vastuualueet, asiakkaiden ohjautuminen tiimin käsittelyyn sekä kokoontumisvälit ja kokousten kesto. Yhteisesti sovittuja tavoitteita arvioidaan tiimissä säännöllisesti, jotta ne palvelisivat paremmin sekä asiakkaiden että osallistuvien ammattilaisten tarpeita. (Kangaspunta ym. 2005, 16-17, 22.) Kukin jäsen tiimissä voi ottaa esiin omia työongelmiaan ja täten hyödyntää muiden ammattilaisten osaamista vaikeissa tilanteissa. Tiimin 7.

tarkoituksena on toimia siis myös tietynlaisena yhteistyöfoorumina, jossa työongelmia voidaan pohtia laajemminkin. Pääpaino ryhmän toiminnassa on pärjäämisessä, voimavaroissa ja selviämisen sekä osaamisen kokemusten etsimisessä. Tiimin haasteena on tarjota perheille sellaista tukea, joka mahdollistaisi olemassa olevien voimavarojen löytämisen, vanhemmuuden vahvistamisen ja suojaavien tekijöiden luomisen lapsen elämään. (Kangaspunta ym. 2005, 23–24.) Tutkimuksessani keskityn tarkastelemaan moniammatillisia tiimikokouksia, jonka lisäksi käsittelen sosiaalityöntekijöiden haastatteluista esiin nousevia ajatuksia tiimissä toimimisesta. Seuraan sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumista kokousten edetessä. Samalla kuitenkin se, millaiseksi sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuus rakentuu kokouksissa, riippuu paljon siitä, miten muut tiimin jäsenet toimivat kokouksessa ja osallistuvat vuorovaikutukseen. Keskittyminen yksipuolisesti sosiaalityöntekijöihin ei siis ole tarkoituksenmukaista ja näin ollen tutkimuksessa väistämättä korostuu myös moniammatillisen tiimin toimivuuteen liittyvät kysymykset. Seuraavaksi käyn läpi tutkimuksia, joissa on keskitytty juuri moniammatilliseen yhteistyöhön sosiaali- ja terveydenhuollon välillä.. 2. Aiempi tutkimus Sosiaali- ja terveydenhuollon yhteistyötä ja erityisesti sosiaalityön paikkaa terveydenhuollossa on tutkittu jonkin verran (kts. Esim. Korkealaakso 2006, Lindèn 1999.) Sosiaalisen ja terveyden välillä on arvostukseen liittyviä kuiluja niin, että yleensä terveys nostetaan arvoasteikolla sosiaalista korkeammalle. (Lehtinen & Valtonen 1997, 40–41). Moniammatillinen yhteistyö sosiaali-ja terveydenhuollon välillä näyttäytyykin usean tutkimuksen valossa ongelmalliselta (kts. Esim. Dalley 1989, Frost, Robinson & Anning 2005, Robertson 1999). Käyn seuraavaksi läpi muutamia oman tutkimukseni kannalta olennaisia tutkimuksia, joissa käsitellään sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden välistä yhteistyötä ja nostetaan esiin siihen liittyviä ongelma- ja kehittämiskohtia. 2.1 Sosiaalityö erilaisissa terveydenhuollon moniammatillisissa ympäristöissä Kristiina Ahlgrèn tutki pro-gradu – työssään tapaustutkimuksena sitä, millaiseksi sosiaalityö mielletään sairaalan moniammatillisessa työyhteisössä responsiivisen evaluaation avulla. Aineistona hän käytti kymmenen sairaalasosiaalityöntekijän teemahaastatteluja, sekä sairaalan kirjallista materiaalia sairaalasosiaalityöstä. Sosiaalityöntekijöiden kokemustiedon ja itsearvioinnin kautta Ahlgrèn kuvaa sairaalasosiaalityön asemaa moniammatillisessa ja hierarkkisessa organisaatiossa. (Ahlgrèn 2008.) Sosiaalityöntekijät kokivat moniammatillisuuden olevan osa jokapäiväistä työntekoa, vaikka samalla he olivat sitä mieltä, että moni terveydenhuollon ammattilainen erityisesti. 8.

johtoportaassa ei ollut täysin perillä siitä, mikä sosiaalityön rooli on sairaalaorganisaatiossa. Työntekijät kokivat kuitenkin, että sosiaalityöllä oli sairaalassa hyvä asema ja että heidät kutsuttiin tasavertaisesti mukaan moniammatilliseen työyhteisöön. Työntekijöillä oli ristiriitaisia tunteita sosiaalityön palvelujen laajuudesta: toisaalta sosiaalityöntekijät kokivat, että sosiaalityötä pitäisi tehdä näkyvämmäksi sairaalaympäristössä esimerkiksi etsimällä sopivia potilaita, jotta yhä useammat pystyisivät hyödyntämään heidän tarjoamiaan palveluja, kun taas toisaalta jo nyt he kokivat päivänsä erittäin kiireisiksi. (Ahlgrèn 2008, 41, 44, 63.) Ahlgrèn tyypitteli aineistonsa perusteella sosiaalityön neljään metafora-skeemaan. Dynaamiset sosiaalityöntekijät. toimivat. aktiivisesti. sosiaalityön. aseman. korjaajina. ja. suuntautuvat. työorganisaatiossaan niin sosiaalityöhön kuin sairaalan moniammatilliseen työhönkin. Heille on luonnollista toimia oman alansa asiantuntijoina moniammatillisessa työyhteisössä. Vaatimattomat taas ovat keskittyneitä potilastyöhön ja tällä tavalla enemmän suuntautuneita organisaatiosta ulospäin, potilaan kotiin ja sairaalaorganisaation ulkoisiin yhteistyökumppaneihin. Turvalliset sosiaalityöntekijät tarvitsevat skeeman mukaan emo-organisaatiotaan sairaalaa, ja heillä näyttäisi olevan harmonia sosiaalityön ja sairaalan välisessä suhteessa. Turvalliset -metaforassa korostuu myös sosiaalityöntekijöiden olemassaolon tärkeys ja tarpeellisuus. Miellyttävät -skeemaryhmässä korostuu ajatus sosiaalityöstä kodikkaana ja turvallisena, sekä sopivan neutraalina. Sosiaalityö näyttäytyy siinä arkisena. (Ahlgrèn 2008, 69–75.) Ahlgrènin tutkimus tuo hyvin esiin sen, kuinka tuntematon sosiaalityö voi olla terveydenhuollon alalla samalla kun se kuitenkin on osa terveydenhuollon organisaatiota. Tutkimus kuvaa osuvasti myös sosiaalityön tehtävien laaja-alaisuutta. Sosiaalityön tehtäväkenttä on laaja ja moninainen ja se muotoutuu aina tapauskohtaisesti ja sen vuoksi myös Ahlgrènin tyypittelemät metafora-skeemat ovat hyvinkin toisistaan poikkeavia. Omassa tutkimuksessani haluan tutkia sosiaalityön paikkaa moniammatillisessa tiimissä hyvinvointineuvolamallissa, sillä sosiaalityö ei perinteisesti kuulu neuvolatyöhön. Sen vuoksi haluan kuvata millaiseksi sosiaalityön asiantuntijuus rakennetaan tiimissä,. jossa ei aiemmin. ole ehkä totuttu. sosiaalityöntekijöiden. mukanaoloon. eikä. sosiaalityöntekijöille ole ennalta määrätty mitään selvää roolia. Hyvinvointineuvolassa sosiaalityön tehtäväkenttä voi muotoutua moneenkin suuntaan, kun käsitellään perheen asioita kokonaisuutena. Mirja Lindèn käsittelee tutkimuksessaan Terveydenhuollon sosiaalityö moniammatillisessa toimintaympäristössä sairauteen liittyvää sosiaalista ongelmaa, sosiaalityön ammatti-identiteettiä ja tarvetta sekä yhteistyötä muiden professioiden kanssa. Oman tutkimukseni kannalta erityisen 9.

kiinnostavaa on tutkimuksen osa, jossa Lindèn käsittelee sosiaalityöntekijöiden näkökulmaa terveydenhuollon moniammatilliseen yhteistyöhön. Lindèn keräsi aineistonsa sosiaalityöntekijöiltä kyselylomakkeita ja haastatteluja käyttäen. Lindèn vertaa keskenään erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja syöpäklinikoiden sosiaalityöntekijöiden vastauksia. (Lindèn 1999.) Lindènin tutkimuksessa perusterveydenhuollon sosiaalityöntekijät jotka toimivat pääasiallisesti terveyskeskuksissa mielsivät työnsä yhdeksi sosiaalityön erityismuodoksi, jossa sen tehtäväksi nähtiin potilaan sosiaalisen toimintakyvyn ja hyvinvoinnin edistäminen arkielämässä. Sosiaalityö käsitettiin osaksi hoitokokonaisuutta ja vastaajien mukaan sosiaalityön työpanosta osattiin terveyskeskuksissa hyödyntää melko. hyvin, vaikkakin perusterveydenhuollon sosiaalityö. koettiinkin vastaajien mukaan terveyskeskuksissa muuta toimintaa täydentäväksi työmuodoksi. Sosiaalityöntekijät näkivät itsensä pitkälti välittäjäportaaksi asiakkaiden, henkilökunnan ja virastojen välillä. Yhteistyö muiden ammattilaisten kanssa sujui vastaajien mielestä melko hyvin, mutta sen tehostamiseksi koettiin tarvittavan realistisempia mielikuvia omasta ja muiden työstä. (Lindèn 1999, 100–104.) Erikoissairaanhoidon. sosiaalityöntekijät. toimivat. sairaalaympäristössä.. Lindènin. mukaan. erikoissairaanhoidon sosiaalityöntekijät mieltävät työnsä arkielämän asiantuntijuudeksi eli asiakkaiden neuvomiseksi, tukemiseksi sekä auttamiseksi niissä ongelmissa, joita sairaus heille aiheuttaa. Korostuneesti esillä ovat asiakkaiden toimeentuloon liittyvät asiat. Vastaajien mukaan moniammatillinen yhteistyö erikoissairaanhoidossa ei toteudu riittävän tehokkaalla tavalla. Tiimityötä on yleisesti ottaen liian vähän, ja olemassaolevat ovat joko lääketiede- tai hoitotyöpainotteisia. tai. niiden. selvitysalueet. ovat. keskenään. liian. päällekkäisiä. ja. sosiaalityöntekijöiden on vaikeaa löytää omaa paikkaansa tällaisissa tiimeissä. Yhteistyötä pidetään kaiken kaikkiaan ongelmallisena ja sairaalasosiaalityötä pidetään kapea-alaisena asiakaskeskeisenä työnä, jonka vuoksi aikaa ei jää esimerkiksi suunnittelu- tai kehittämistoimintaan. (Lindèn 1999, 95–100.) Syöpäklinikoiden sosiaalityössä korostuu yksilökohtainen asiakastyö. Moniammatillinen yhteistyö toteutuu käytännön tasolla spontaanisti asiakkaan tarpeiden mukaan. Näissä tilanteissa sosiaalityöntekijät toimivat sosiaaliturvan ”erikoisasiantuntijoina”. (Lindèn 1999, 107–109.) Yhteenvetona Lindènin tutkimuksen mukaan erikoissairaanhoidon sosiaalityöntekijät kokevat olevansa avustajan roolissa moniammatillisissa kohtaamisissa, kun taas perusterveydenhuollossa sosiaalityöntekijät kokevat tasavertaisuutta muiden ammattiryhmien kanssa. Moniammatillinen työskentely ja oman toiminnan kehittäminen olivat esillä eniten juuri terveyskeskuksissa, mutta 10.

yleensä niihin ei paneuduttu kovinkaan suuresti. Tutkimus- ja tiedottamistyötä ei löytynyt juuri minkään. terveydenhuollon. sosiaalityöntekijöiden. toiminta-alueelta.. Sosiaalityötä. terveydenhuollossa haittasi sen hajanaisuus. Lindènin mukaan sosiaalityön toimintoja tulisi luokitella yhä tarkemmin asiakas-, organisaatio- ja yhteiskuntakohtaisesti, sillä hänen mukaansa muuten on vaarana, että sosiaalityön tehtäväkenttä ja toiminnan oikeutus terveydenhuollossa hämärtyy, sillä monet sosiaalityön tehtävistä on jo siirretty hoitotyöntekijöille. (Lindèn 1999, 6, 109, 155–157.) Hyvinvointineuvolan moniammatillisissa tiimikokouksissa minua kiinnostaa sosiaalityöntekijöille rakentuva asiantuntijuus ja se, onko heidän asiantuntijuudelleen tilaa tiimissä. Tutkin sitä, millaisia puheenvuoroja sosiaalityöntekijät esittävät, minkälaisiin asioihin he ottavat kantaa ja toisaalta myös sitä, milloin sosiaalityöntekijät ovat hiljaa eivätkä ikään kuin puutu asiakastapauksen käsittelyyn.. 2.2 Vuorovaikutus sosiaali- ja terveysalan moniammatillisissa tiimikokouksissa Pirjo Nikander (2002, 56-69) on tutkinut sosiaali- ja terveysalan moniammatillisia tiimikokouksia videoaineiston avulla. Hän tarkastelee artikkelissaan yhteistyötä ja päätöksentekoa sosiaali- ja terveydenhuollon moniammatillisissa tiimikokouksissa. Nikander kuvaa päätöksentekoa prosessina, jossa organisaation päätöksenteolle asettamat kriteerit uusinnetaan ja niistä neuvotellaan eri asiantuntijoiden välillä. Tiimien onnistunut työskentely ja eri ammattialojen välinen yhteistyö edellyttää yhteistä keskustelua päätöksenteon kriteereistä, etiikasta ja eri professioiden arvoperustoista. Tällä tavalla toiminnan taustalla olevien asioiden läpinäkyväksi tekeminen ja yhteisistä pelisäännöistä sopiminen helpottavat vuorovaikutusta ja tilanteen hahmottamista myös esiinnousevissa. ristiriitatilanteissa.. Hän. toteaa,. että. tiimikokoukset. toimivat. myös. eri. professioryhmille kanavana tuoda esiin omaa erityisosaamistaan. Parhaimmillaan tiimityön kautta työntekijän ammatillinen varmuus lisääntyy ja hän kokee saavansa arvostusta osaamisestaan. Toisaalta taas epäonnistunut tiimityö voi saada työntekijän kokemaan, ettei häntä kuunnella eikä hänen mielipiteitään arvosteta ja tämän seurauksena työntekijä voi alkaa mieltää kokoukset täysin turhiksi. muun. kiireen. moniammatillisessa. ohella.. Oman. tutkimukseni. vuorovaikutusprosessissa. on. juuri. kannalta. erityisen. Nikanderin. kiinnostavaa. mainitsema. oman. professionaalisen erityisosaamisen esilletuonti asiakastapauksista keskusteltaessa ja kyky ikään kuin vakuuttaa oman näkökulman oleellisuus myös muille. John Øvretveit (1995) pureutuu sosiaali- ja terveydenhuollon koordinointiongelmiin ja erityisesti avohuollon moniammatilliseen tiimityöhön ja sen ongelmakohtiin Iso-Britannian kontekstissa.. 11.

Hänen esittämänsä ajatukset tiimien toiminnasta ja merkityksestä ovat sovellettavissa myös tutkimaani Hyvinvointineuvolatiimiin. Hyvinvointineuvola voidaan mielestäni ajatella tietynlaiseksi ennaltaehkäiseväksi avohuollon palveluksi, joka voi ennaltaehkäistä monia eri perheenjäsenten ongelmia kun ne havaitaan ja niihin puututaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Øvretveitin määritelmä avohuollon moniammatillisesta tiimistä ”pieni ryhmä henkilöitä, jotka yleensä edustavat eri ammattiryhmiä tai organisaatioita. He ovat yhteydessä toisiinsa saavuttaakseen yhteisen päämääränsä,. joka. on. asiakkaan. tai. asiakasväestön. tarpeisiin. vastaaminen”. kuvaa. hyvinvointineuvolan toiminta-ideaa asiakaslähtöisyydestä. Øvretveit korostaa tiimin merkitystä siinä, kuinka tiimin jäsenten työpanokset yhdistämällä saadaan aikaiseksi enemmän kuin yksittäisten. työpanosten. summa.. (Øvretveit 1995,. 94.) Tiimillä ja siinä. tapahtuvalla. vuorovaikutuksella voidaan saavuttaa uusia, ennen ajattelemattomia ratkaisuja ihmisten auttamiseksi.. 3. Moniammatillinen tiimityö Seuraavaksi. avaan. omalle. tutkimukselleni. keskeisiä. käsitteitä. ja. aiempaa. tutkimusta. moniammatillisuudesta. Keskityn tarkastelussani moniammatillisen tiimin toimivuuteen ja eri asiantuntijoiden välisen yhteistyön toimivuuteen liittyviin kysymyksiin, sillä näen ne erityisen keskeisiksi. omassa. tutkimuksessani,. jossa. sosiaalityöntekijöiden. asiantuntijuus. ja. sen. muotoutuminen kokouksissa on pitkälti riippuvainen siitä, miten tiimi ryhmänä toimii ja kuinka hyvin jäseniä kohdellaan tasa-arvoisina osallistujina, joista jokainen voi esittää vapaasti oman kantansa käsiteltävään asiaan. 3.1 Asiantuntijuus Mirja Lindèn näkee ammatillisuuden spesifinä, tietyn ongelman ratkaisevana, kun taas asiantuntijuus on ammatillisuutta moninaisempaa toimintaa. Asiantuntijuudessa jaetaan, tulkitaan ja selvitetään tietoa, sillä ongelmia ei pidetä siinä selvärajaisina, vaan on olemassa monia kysymyksiä ja vastauksia. Vastaukset eivät ole suoria ratkaisuja ongelmiin, vaan ne ovat Lindènin mukaan monen ammattiryhmän asiantuntijuuteen liittyviä. Hän näkeekin, että moniammatillisuus on pakollinen vaatimus laatutyöskentelylle kun yksittäisen ammatin tietämys ei enää riitä vastaamaan ihmisten ongelmiin niiden monimutkaistuessa.. (Lindèn 1999, 120.) Omassa tutkimuksessani. käsittelen sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuutta Lindènin ajatuksen mukaisesti toimintana, jossa sosiaalityöntekijät eivät vain anna valmiita vastauksia heille asetettuihin kysymyksiin, vaan aktiivisesti osallistuvat ongelmien tulkintaan ja ratkaisuvaihtoehtojen pohdintaan yhdessä muiden asiantuntijoiden. kanssa.. Käsittelen. asiantuntijuutta. 12. ja. sosiaalityöhön. liittyvää.

professionaalistumiskeskustelua. syvemmin. vielä. myöhemmin. kappaleessa. Sosiaalityö. ja. sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin muotoutuminen. 3.2 Moniammatillinen tiimi Anna Metteri toteaa, ettei moniammatillisuus ole käsitteenä yksiselitteinen, sillä sitä käytetään eri ammattiryhmiin kuuluvien ihmisten yhteistyön kuvaamisen lisäksi joskus myös puhuttaessa ihmisestä, joka on oppinut hallitsemaan eri ammattien käsitteet ja tavat keskustella (Metteri 1996, 10). Omassa tutkimuksessani sanalla moniammatillinen viittaan eri ammattiryhmien edustajien väliseen yhteistyöhön. Toisaalta ajattelen myös niin, että moniammatillisen yhteistyön seurauksena yhteistyössä osallisena olevista työntekijöistä voi kehitttyä myös moniammatillisia työntekijöitä siinä mielessä, että he pystyvät näkemään käsiteltäviä asioita muiden ammattikuntien perspektiivistä omansa lisäksi. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että yhteistyön myötä näistä työntekijöistä tulisi myös muiden alojen asiantuntijoita (vrt. Metteri 1996, 10) vaan puhtaasti sitä, että moniammatillisessa yhteistyössä osallisena olevat saavat oman toimintansa lisäksi myös käsityksen muiden ammattilaisten toimintatavoista ja katsantokannoista. Tiimillä tarkoitan tutkimuksessani yhtä avoterveydenhuollon hyvinvointineuvolan moniammatillista työryhmää,. johon. toimintatarkoituksiin,. kuuluvat ja. ammattilaiset. jotka. kokoontuvat. ovat. sitoutuneet. säännöllisin. tiimiin,. väliajoin. sen yhteen. toimintaan. ja. käsittelemään. asiakastapauksia niiden eteenpäinviemiseksi. Kaarina Isoherranen kuvaa sosiaali- ja terveysalan asiakastyössä moniammatillista yhteistyötä työskentelynä, jossa otetaan huomioon asiakkaan kokonaisuus. Tieto prosessoidaan yhdessä vuorovaikutuksessa eri asiantuntijoiden välillä niin, että eri asiantuntijoiden tiedot ja taidot integroidaan yhteen tapauskohtaisesti asiakkaan tarpeiden mukaan. (Isoherranen 2005, 14.) Määrittely kuvaa hyvin hyvinvointineuvolatiimiä, jossa asiantuntijat työskentelevät yhdessä auttaakseen asiakasperhettä. Jokainen työntekijä tiimissä tuo oman erikoisosaamisensa tiimin ja asiakkaan käyttöön. 3.3 Terveydenhuollon moniammatillisten tiimien tyypit ja yhteistyö tiimissä Terveydenhuollon moniammatillisia tiimejä on jaoteltu eri tutkimuksissa monella tavoin (kts. esim. Korkealaakso 2006). Nostan yhtenä jaotteluna esiin John Øvretveitin tyypittelyn, sillä Øvretveit kuvaa juuri avoterveydenhuollon moniammatillisia tiimejä, jollaiseksi luokittelen myös hyvinvointineuvolan tiimin. John Øvretveit jakaa avoterveydenhuollon moniammatilliset tiimit kolmeen erilaiseen ryhmittymään. Asiakastiimi on joukko ammattilaisia, jotka palvelevat yhtä asiakasta samanaikaisesti. Usein tiimissä on niin sanottu kokonaisjärjestelyn vastuuhenkilö, jolle muut tiimiläiset tuottavat palveluja. Suhteita määrittävät hoito- ja hoivasuunnitelmat, eikä yksilöillä 13.

muodostu tiimiä kohtaan mitään velvollisuudentunnetta tai yhteenkuuluvuutta sinänsä, vaan kyse on pikemminkin. työpanoksensa. tarjoajista. tai. osallistujista.. (Øvretveit. 1995,. 98–99.). Hyvinvointineuvolatiimeissä kyse on kuitenkin jommasta kummasta seuraavista: yhteysverkostosta tai virallisesta tiimistä. Yhteysverkosto on Øvretveitin mukaan ”palvelujen tarjoajien vapaaehtoinen yhteenliittymä, jonka jäsenet ovat yhteydessä toisiinsa ohjatakseen asiakkaita työntekijältä toiselle verkoston sisällä, koordinoidakseen asiakkaisiin liittyvää työtä tai jostain muusta syystä. Tiimillä ei ole sovittuja tai sitovia toimintaperiaatteita, ja tavallisesti jokainen verkoston jäsen kuuluu myös johonkin toiseen tiimiin, jolla on toimitilat muualla ja jota johtaa ammatti- tai toimialakohtainen esimies.” (Øvretveit 1995, 106.) Hyvinvointineuvolan tiimin jäsenet kuuluvat tiimin lisäksi omiin organisaatioihinsa ja heillä on omia erillisiä asiakkaita ja eri esimiehet. Kuitenkin hyvinvointineuvolan toiminta eroaa yhteysverkostosta siinä, että se on huomattavasti järjestäytyneempää toimintaa. Sen vuoksi se muistuttaakin enemmän virallista tiimiä:”ryhmä, jolla on määrätty, eri ammattiryhmistä koostuva jäsenistö sekä sovitut ja selvästi määritellyt toimintaperiaatteet, joita ylläpitää tiimin johtaja” (Øvretveit 1995, 107). Hyvinvointineuvolan tiimi eroaa tästäkin siinä mielessä, ettei sillä ole virallista johtajaa, vaikka järjestelyvastuu ja asiakastapausten tuonti kokouksiin on pääasiassa ryhmän terveydenhoitajien vastuulla. Virallisten tiimien etuna on Øvretveitin mukaan se, että ne takaavat jatkuvan moniammatillisen palvelun. Tiimien vakinaisuus ja tarkat säännöt voivat luoda myös löyhempiä yhteenliittymiä paremmin tilaisuuksia vapaamuotoisiin yhteydenpitoihin ja yhteistyöhön. (em. 107.) 3.4 Velvollisuudet tiimissä Ammattilaisten toimintaa tiimissä ohjaavat asiakastapauksen lisäksi joukko virallisia vaatimuksia, joita eri organisaatiot asettavat työntekijöilleen. John Øvretveit toteaa tiimin jäseniin kohdistuvan neljänlaisia velvollisuuksia. Ammattikohtaiset velvollisuudet näkyvät tiimissä siten, että tiettyjä tehtäviä voivat suorittaa vain tietyt ammattilaiset, joilla on koulutuksen tuottama pätevyys. (Øvretveit 1995, 162.) Hyvinvointineuvolatiimeissä sosiaalityöntekijän ammattikohtaiseksi velvollisuudeksi muodostuu ainakin asiakkaan taloudellisen tilanteen ja erilaisten etuuksien selvittäminen ja niissä neuvominen, sillä muilla ammattilaisilla ei ole niiden selvittämiseen vaadittavaa koulutusta. Aineistossani on mukana sekä lastensuojelun että perheneuvolan sosiaalityöntekijöitä. Molemmissa työntekijöillä on erityisosaamista lasten ja perheiden asioista. Eri organisaatiot ohjaavat luonnollisesti sosiaalityöntekijöiden työnkuvaa ja erityisosaamista ja sitä kautta niitä asioita, joihin sosiaalityöntekijät ottavat kantaa ja joissa he kokevat voivansa auttaa. Kuitenkin näen asian niin, että eri osa-alueisiin erikoistuneiden sosiaalityöntekijöiden 14.

asiantuntijuudessa taustalla vaikuttavat yleiset linjaukset sosiaalityön paikasta ja tehtävistä. Hyvinvointineuvolan tiimikokouksissa sosiaalityöntekijöillä ei myöskään ole mitään sovittua työnjakoa, vaan molemmat osallistuvat keskusteluun tasavertaisina sosiaalityön edustajina. Yhteiset velvollisuudet. Tiimin jäsenillä on myös paljon sellaisia tietoja ja taitoja, jotka ovat useammalle ammatille yhteisiä. Tämän vuoksi tiimissä täytyy tehdä selväksi se, mitkä taidot ja velvoitteet ovat sen jäsenille yhteisiä ja sopia siitä, miten yhteiset velvollisuudet jaetaan. Tapauskoordinointiin liittyvät velvollisuudet. Tiimillä täytyy olla selkeä yhteisymmärrys siitä, kuka on viime kädessä vastuussa asiakkaan tilanteesta ja sen eteenpäinviemisestä. ( Øvretveit 1995, 162– 164.) Hyvinvointineuvolassa aina se, joka tuo asiakkaan tilanteen käsittelyyn on viime kädessä vastuussa. siitä,. että. huolehtii. asian. etenemisestä. kokouksen. jälkeen.. Johtamis-. tai. ohjaamisvelvollisuudet tiimissä voivat olla hyvinkin epäselvät, jos niistä ei tietoisesti sovita. ( Øvretveit 1995, 165–166.) Velvollisuuksien selkiyttämisellä ja pohtimisella edesautetaan sitä, että asiakkaat saavat tarvitsemansa avun. Tiimin jäsenten on tiedettävä, mitä he voivat yhdessä tehdä asiakkaan tilanteen selvittämiseksi. Eri ammattilaisten erot osaamisessa ja tietämyksessä on tunnistettava, jotta näitä voimavaroja voidaan hyödyntää. Kun tiedetään, kenellä tiimissä on asiakkaan kannalta tarvittavat tiedot ja taidot voidaan asiakasta auttaa tehokkaasti. ( Øvretveit 1995, 179.) 3.5 Yhteistyön sujuvuus Työn organisoiminen työryhmiksi tai tiimityöksi ei itsellään johda moniammatillisuuteen. Kirsi Launiin mukaan perinteisesti moniammatillisissa kohtaamisissa kukin asiantuntija tarkastelee käsiteltävää asiaa edustamansa profession lähtökohdista ja välttelee nostamasta esiin asioita, jotka aiheuttaisivat puuttumista toisen ammattiryhmän reviiriin. Yhteisten ajatusmallien puute voi hänen mukaansa estää asioiden käsittelyn kokonaisuutena. (Launis 1997, 129.) Kaarina Isoherranen korostaa dialogin välttämättömyyttä asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä. Hän toteaa, että sosiaali-ja terveysalalla yhteistyötä tekevät eri tieteenaloja edustavat ja käytännön työtä tekevät asiantuntijat. Yhteistyötä tekevien työntekijöiden erilaiset tiedeperustat johtavat muun muassa ilmiöiden erilaisiin ja toisistaan erillisiin käsitteellistämistapoihin. Sen vuoksi eri asiantuntijoiden välisessä yhteistyössä tulisi hänen mukaansa pyrkiä sellaiseen dialogiin, joka mahdollistaisi yhteisten merkitysten luomisen, sillä asiakkaan elämänkokonaisuuden hahmottamiseksi ja asiakkaan auttamiseksi vaaditaan eri näkökulmien tiedon yhteenkeräystä ja nämä näkökulmat yhdistävän näkemyksen muodostamista. Tällaiseen yhteiseen tiedon prosessointiin tulisikin Isoherrasen mukaan varata aikaa moniammatillisessa yhteistyössä. (Isoherranen 2005, 29–30.) 15.

Jaakko Seikkulan ja Tom Arnkil`n mukaan dialogisuudessa huomio on ihmisten välisessä kohtaamisessa, sillä dialogisuudessa puhuja suhteuttaa itsensä koko ajan ympärillään olevaan vuorovaikutuskenttään siten, että hän pyrkii kaikissa lausumissaan ottamamaan huomioon muut keskusteluun osallistujat sekä sosiaalisen kontekstin ja jättämään tilaa muiden vastaussanoille. Puhuminen paikallaolijoita huomioivalla tavalla rohkaisee osallistujia omaan aktiivisuuteen, jota tarvitaan yhteistyön etenemiseksi kohti ymmärryksen syntymistä. (Seikkula & Arnkil 2005, 86–91.) Kaarina Isoherrasen mukaan on luonnollista, että ristiriitatilanteita syntyy ja niitä pitääkin syntyä kun erilaisen koulutuksen saaneet ihmiset tekevät yhdessä töitä ja eri näkökulmia vaihdetaan avoimesti. Olennaista on se, miten ristiriitoja käsitellään. Ajan ja paikan luominen avoimelle keskustelulle on ensisijaisen tärkeää. Isoherrasen mukaan asiantuntijoiden välisiä ristiriitoja ei ole syytä pitää haitallisina, jos ristiriidat ovat perusteltuja ja ne ilmaistaan ja käsitellään avoimesti. Hyvin hoidetut ristiriitatilanteet voivatkin lisätä yhteistyötä tekevien asiantuntijoiden välistä yhteenkuuluvuutta, jos jäsenet kokevat voivansa esittää avoimesti omia eriäviä mielipiteitään. Tällöin ryhmän on oltava tarpeeksi turvallinen ja halukas käsittelemään esilletuotuja ristiriitaisuuksia. (Isoherranen 2005, 48–49, 51.) Raija Nurminen kirjoittaa artikkelissaan koulutuksen merkityksestä moniammatillisen yhteistyön mahdollistajana. Hänen mukaansa eri ammattiryhmien yhteisen koulutuksen aloittaminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa opintoja voisi. ehkäistä. kielteisten. asenteiden. ja. stereotypisten. käsitysten. syntymistä. toisista. ammattiryhmistä. (Nurminen 2008, 173–174.) Koulutuksen avulla voitaisiin näin ehkä lieventää moniammatilliseen yhteistyöhön liittyviä ongelmakohtia. Launis nimeää asiantuntijatyön rajoiksi asiantuntijan ja asiakkaan väliset rajat, sisällöllisen asiantuntemuksen reviirirajat eri professioiden välillä sekä organisaatioiden hierarkkiset rajat. Hänen mielestään rajojen ylittäminen edellyttää konkreettisia toimia, yhteisiä tilanteita, joissa eri asiantuntijat joutuvat kohtaamaan erilaisuutta ja kehittämään yhteisiä käsitteenmuodostusprosesseja tilanteista selvitäkseen. (Launis 1997, 129–132.) Hyvinvointineuvolamallissa nämä kaikki rajat ovat läsnä. Asiakkaan ja asiantuntijan väliset rajat konkretisoituvat tapaamisissa, joissa asiakasperhe on tiimikokouksissa. mukana.. Organisaatioiden. hierarkkisia. rajoja. pyritään. ylittämään. moniammatillisissa tiimikokouksissa, joissa eri alojen ammattilaiset kokoontuvat yhteen pohtimaan asiakasperheen tilannetta. Kuitenkin organisaatioiden jäykistä rajoista kertoo edelleen se, että tiimikokouksille tuntuu olevan vaikeaa löytää aikaa, joka sopisi kaikille. Kokouksissa käsitellään aina jonkun työntekijän tuomaa tapausta perheestä, jolla on ongelmia. Tilannetta pohditaan yhdessä ja yritetään löytää keinoja auttaa perhettä. Näin tiimikokoukset tarjoavat niitä konkreettisen yhteisen 16.

toiminnan tilanteita, jotka Launiin mukaan mahdollistavat rajojen ylityksen professioiden, organisaatioiden ja asiantuntijan ja asiakkaan välillä. 3.6 Erikoistuminen vs. asiakkaan tilanteen kokonaisvaltaisuuden hahmottaminen Kirsti Launiin mukaan asiantuntijatyössä on viime vuosikymmenten aikana korostunut erikoistuminen. Erikoistumisen kääntöpuolena on kuitenkin se, ettei tietyn alan asiantuntija enää kykene hahmottamaan ihmisen arkielämän kokonaisuutta. Erikoistuva asiantuntijuus kaventaa ihmisen elämää katsomalla sitä vain omasta näkökulmastaan. Asiantuntijatyön erikoistuessa samaan aikaan yhteiskunnan ongelmat kuitenkin monimutkaistuvat ja asiantuntijatyöltä edellytetään aiempaa enemmän ratkaisuja, jotka eivät noudata perinteisiä tieteenalakohtaisia reviirejä. Tämän vuoksi. on. alettu. yhä. enemmän. pyrkiä. asiantuntijatyössä. moniammatillisuuteen. ja. monitieteisyyteen. (Launis 1997, 124–125.) Hyvinvointineuvolamallilla pyritään hahmottamaan lapsen terveydentilan lisäksi kokonaisuutena perheen sosiaalinen tilanne. Lapselle pyritään mahdollistamaan mahdollisimman hyvä lapsuus kiinnittämällä huomio jo varhaisessa vaiheessa kokonaisvaltaisesti perheeseen ja perheen mahdollisiin ongelmiin ja avuntarpeeseen. Päivi Aho näkee moniammatillisuuden olevan nykyään välttämätöntä, jotta asiakkaat tulisivat todella autetuiksi, sillä yhden alan asiantuntijuus ei monesti riitä vastaamaan asiakkaiden monisyisiin ongelmiin.(Aho 1999, 332.) Eri alojen asiantuntijoiden välistä. yhteistyötä. on Anna. Metterin. mukaan. nopeuttanut. selvitykset. asiantuntijatyön. vaikuttavuudesta ja tuloksellisuudesta. Niissä todetaan, että eri hallintokuntien ja organisatoristen rajojen mukaan jaoteltu auttaminen, hierarkkisuus ja toiminnan viranomaisvaltaisuus ongelman ratkaisemisessa eivät useinkaan tuota asiakkaan kannalta myönteisiä tuloksia. (Metteri 1996, 9.) Tutkimuksessani tarkastelen sosiaalityöntekijöiden asiantuntijuuden rakentumista juuri siitä näkökulmasta, kuinka hyvin moniammatillisessa tiimikokouksessa eri ammattien edustajat pystyvät tuomaan omaa asiantuntijuuttaan yhteiseen käyttöön ja näin yhteistyössä tuottamaan asiakkaan tilannetta auttavia ratkaisuja. Olen kiinnostunut siitä, miten terveydenhuollon tiimissä, jossa sosiaalityöntekijät ovat ikään kuin ulkopuolisia, suhtaudutaan sosiaalityöhön ja miten yhteistyö tiimissä lähtee liikkeelle. Seuraavaksi avaan tarkemmin sosiaalityötä ja sen yhteiskunnallisia tehtäviä, kehityshistoriaa, ammattieettisiä ohjeita ja muita sosiaalityön piirissä käytävän keskustelun keskeisiä asioita, joiden voidaan ajatella vaikuttavan niin sosiaalityöntekijöiden kokemukseen heidän paikastaan ja tehtävistään moniammatillisessa tiimissä, kuin myös siihen, millaiseksi käsitykset sosiaalityön tehtäväkentästä ovat muovautuneet muiden alojen edustajille. 17.

4. Sosiaalityö ja sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin muotoutuminen Vivien Burrin mukaan ihminen konstruoi identiteettinsä niistä diskursseista, jotka ovat kulttuurisesti mahdollisia hänelle. Identiteetti rakennetaan vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa niistä diskursseista, joita vuorovaikutuksessa on tarjolla. (Burr 1995, 51–52.) Sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin rakentumisessa olennaista on sosiaalityön muuttuva luonne. Ammatillisen pätevyyden keskeisenä elementtinä on kyky vastata alati muuttuvan toiminnan asettamiin haasteisiin. (Karvinen 1993b, 17.) Anneli Eteläpelto ja Katja Vähäsantanen näkevät ammatillisen identiteetin persoonallisen ja sosiaalisen vuoropuheluna, jossa yksilö neuvottelee oman identiteettiasemansa suhteessa siihen sosiaaliseen todellisuuteen, jossa hän toimii. Ammatillinen identiteetti neuvotellaan työyhteisöjen sosiokulttuurisissa konteksteissa, joissa työntekijöiden ammatti-identiteetit rakentuvat yksilöllisen osallisuuden kautta. Laajimmillaan ammatillinen identiteetti voidaan käsittää yksilön omakohtaisena suhteena yhteiskunnalliseen työnjakoon ja toimintaan. Ammatillinen identiteetti voi kuvata sitä, minkälaiseksi yksilö kokee paikkansa, asemansa ja osallisuutensa kokonaisuudessa. (Eteläpelto & Vähäsantanen 2006, 43–45.) Näen sosiaalityöntekijöiden ammatti-identiteetin koostuvan henkilökohtaisten ominaisuuksien lisäksi muun muassa sosiaalityölle asetetuista tehtävistä, sosiaalityön kehityshistoriasta, johon olennaisesti liittyy keskustelu sosiaalityön ammatillistumisesta sekä professionaalistumisesta, ja ammattietiikasta, joka vaikuttaa sosiaalityöntekijöiden vaihtelevista työnkuvista ja organisaatioista huolimatta sosiaalityön tekemisen taustalla, ja joka on keskeinen osa jo sosiaalityön opintoja. Käsittelen seuraavaksi siis sosiaalityön tehtäviä, historiaa, ammattikulttuuria ja ammatin eettisiä ohjeita. Omassa tutkimuksessani en käytä identiteetin käsitettä, vaan asiantuntijuuden rakentamisen ja toimijan käsitteitä, joilla pyrin korostamaan sitä, kuinka sosiaalityöntekijät vuorovaikutuksessa muiden tiimiläisten kanssa rakentavat yhdessä sosiaalityön paikkaa tiimikokouksissa. Asiantuntijaasema ei siis ole mikään itsestäänselvyys, vaan se otetaan sosiaalityöntekijöiden toimesta eri tavoin, tai se annetaan heille toisten tiimiläisten taholta. 4.1 Sosiaalityön tehtävät Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilla sosiaalityö on määritelty seuraavasti: ”Sosiaalityö edistää ja ylläpitää kansalaisten ja yhteisöjen hyvinvointia ja sosiaalista turvallisuutta. Työn tavoitteena on yksilöiden, perheiden ja yhteisöjen omaehtoisen toiminnan tukeminen. Lähtökohtana on sosiaalisten ongelmien ehkäiseminen sekä tuen tarpeessa olevien kansalaisten voimavarojen vahvistaminen.” (Sosiaali- ja terveysministeriö, www-lähde). Päivi Aho kuvaa sosiaalialalla tehtävän työn luonnetta 18.

sekä pysyväksi että muuttuvaksi. Ihmisten elämäntilanteet vaihtelevat, mutta perustarpeet pysyvät ajasta toiseen samoina. Hän nimeää kolme pysyvää tehtävää sosiaalialan työssä: elämisen mahdollisuuksien varmistaminen, syrjäytymisen ehkäiseminen ja ihmisen voimavaraistaminen. (Aho 1999, 318.) Lähtökohtana elämisen mahdollisuuksien varmistamisessa on asiakkaan avun tarpeen selvittäminen ja elämäntilanteen ymmärtäminen. Keskeistä on turvata elämiseen tarvittavat resurssit esimerkiksi toimeentulotuen avulla. (Aho 1999, 319–320.) Ihmisten elämisen mahdollisuuksien varmistaminen on lakiin kirjattu sosiaalityön tehtävä. Julkisen vallan on turvattava, sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään, jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut ja edistettävä väestön terveyttä. Julkisen vallan on myös tuettava perheen ja muiden lapsen huolenpidosta vastaavien mahdollisuuksia turvata lapsen hyvinvointi ja yksilöllinen kasvu. (Suomen säädöskokoelma 731/1999 19 § 3 momentti, www-lähde) Sosiaalityön toinen keskeinen tehtävä on syrjäytymisen estäminen. Syrjäytymisellä tarkoitetaan Ahon mukaan ihmisen vaikutusmahdollisuuksien ja resurssien, niin tietojen kuin taitojenkin puutetta sekä aineellista huono-osaisuutta. Keskeistä on kohdella ihmistä arvostavasti tukemalla hänen omanarvontuntoaan. Syrjäytymisen estämisessä on ennakoitava ihmisen elämään liittyviä ongelmia ja olosuhteita, jotka voivat vahingoittaa häntä. Tärkeää on myös hahmottaa asiakkaan omat tavat reagoida ja toimia, jotta ne voidaan nostaa asiakkaan kanssa yhdessä esille ja kehittää yhä toimivampia selviytymisen strategioita. (Aho 1999, 321–323.) Kolmanneksi keskeiseksi tehtäväksi Aho nimeää ihmisen voimavaraistamisen, jonka tavoitteena on ihmisen sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen psykososiaalisen tuen avulla. Psykososiaalisessa tuessa autetaan ihmistä löytämään hänen voimavaransa ja palauttamaan usko omaan itseensä. Psykososiaalinen tuki voi saada paljon terapeuttisia piirteitä. Vastuullisuuden tukeminen sisältää myös kontrollin piirteitä tilanteissa, joissa asiakkaan toiminnalle on asetettava selkeät rajat. Tietyissä tilanteissa työntekijän tehtävä on auttaa asiakasta näkemään omien tekojensa seuraukset. Ammatillisessa toiminnassa tavoite on aina kulkea kontrollista vastuullisuuteen. (Aho 1999, 323– 327.). 19.