Laadukasta liiketoimintaa luonnosta

HELSINGIN YLIOPISTO RURALIA-INSTITUUTTI. RAPORTTEJA 154. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. KUVA 2/3 kannen pinta-alasta.



LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA. BIRGITTA PARTANEN. 2015.

Julkaisija. Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti www.helsinki.fi/ruralia Kampusranta 9 C 60320 SEINÄJOKI. Lönnrotinkatu 7 50100 MIKKELI . Sarja. Raportteja 154. Kannen kuva. Birgitta Partanen . ISBN 978-951-51-0424-3 (pdf) ISSN 1796-0630 (pdf).

ESIPUHE Luonto liittyy moneen toimialaan. Luonnon ja uusiutuvien luonnonvarojen merkitys ja mahdollisuudet ymmärretään yhä laajemmin, ja nykyisin huomiota kiinnitetään yhä enemmän ekosysteemipalveluihin. Ekosysteemipalveluilla eli luonnon palveluilla tarkoitetaan kaikkia ihmisen luonnosta saamia aineellisia ja aineettomia hyötyjä. Luonto, luonnontuotteet ja luonnon eri elementit ovat monella toimialalla tärkeä ja yhdistävä osatekijä. Luonto oli yhdistävä tekijä myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta –hankkeen eri osien välillä. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Mehiläistarhauksen päätuotteena on hunaja, mutta mehiläiset hoitavat myös kasvien pölytystä. Pölytyksen arvo onkin huomattavasti suurempi kuin tuotetun hunajan arvo. Koko elintarvikeala pohjautuu alkutuotantoon, jonka menestymiselle luonnonprosessit ja monimuotoisuus ovat elinehtoja. Maatilan ympäristönhoidolla ja luonnonsuojelulla voidaan ylläpitää ja vahvistaa tätä monimuotoisuutta. Eri toimialojen yrittäjien kohtaamiset ovat hedelmällisiä ja tuottavat uudenlaisia ideoita ja yhteistyötä. Näin kävi myös Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa. Yhteistyö eri toimijoiden välillä hankkeen toimenpiteiden toteuttamisessa tehostaa resurssien käyttöä, ja yhteistyön lisäämistä voi lämpimästi suositella yli toimiala- ja maakuntarajojen muussakin toiminnassa. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin 2011 – 2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin toimintayksikkö. Hanketta osarahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hankkeen kolmesta osiosta on kustakin tehty oma raportti. Tämä on luonnontuote- ja elintarvikeosiosta kertova raportti, jossa on raportoitu myös hankkeen jatkoajalla kaikille hankkeen kohderyhmille yhteisesti suunnatut tapahtumat. Osioon kuului elintarvike- ja luonnontuotealaan liittyviä lainsäädäntöasioita, metsien luomusertifiointia ja monenlaista muuta lajintunnistuksesta uusiin ideoihin. Raportin on laatinut hankkeen projektipäällikkö Birgitta Partanen. Raportin ulkoasusta on vastannut Jaana Huhtala. Toivon, että raportti tuo uusia oivalluksia muillekin kuin hankkeessa mukana olleille. Lämpimät kiitokset kaikille hankkeen toteutukseen ja toimintaan osallistuneille! Mikkelissä 8.6.2015 Birgitta Partanen.



SISÄLLYS TIIVISTELMÄ............................................................................................................................................................7 ABSTRACT................................................................................................................................................................9 1 JOHDANTO........................................................................................................................................................11 1.1 Tausta ja tavoitteet.................................................................................................................................11 1.2 Hankkeen toteutus.................................................................................................................................11 2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA...........................................................................................13 3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN.............................................................15 4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA................................................................................................17 4.1 Elintarvikelainsäädäntö.......................................................................................................................17 4.2 Kosmetiikkalainsäädäntö..................................................................................................................20 4.3 Luonnontuotetulojen verotus...........................................................................................................21 4.4 Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet -hanke..............................................22 5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN...................................................................23 6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA....................................................................................................... 24 7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT ............................................................................25 8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA......................................................................................... 26 9 PAJUA JA HUOVUTUSTA......................................................................................................................... 28 10 OPINTOMATKAT...........................................................................................................................................30 10.1 Fruit Logistica -messut Berliinissä 2013.....................................................................................30 10.2 Yrtti- ja erikoiskasvimatka Itävaltaan............................................................................................33 11 SIENTEN SYVENTÄVÄ LAJINTUNNISTUS JA VALTAKUNNALLISET SIENIPÄIVÄT......... 47 12 LUONNON MONIMUOTOISUUS JA SEN MERKITYS VILJELYSSÄ..........................................49 13 VIERASLAJIT JA NIIDEN TORJUNTA...................................................................................................53 14 IDEOITA EKOPIHAAN JA PUUTARHAAN...........................................................................................57 15 METSIEN SERTIFIOINTI LUOMUUN.....................................................................................................60 16 YHTEENVETO JA SUOSITUKSET JATKOON.................................................................................... 63 LIITE Sienipäivillä 2014 Mikkelissä löydetyt sienet........................................................................... 65.



LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 7. TIIVISTELMÄ Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Hankkeen kohderyhminä olivat eteläsavolaiset mehiläistarhaajat, luonnontuote- ja elintarvikealan yrittäjät tai sellaisiksi aikovat sekä maatilojen ympäristönhoidon osaamisen syventämisestä kiinnostuneet. Hanke vastasi kentältä tulleisiin tarpeisiin, joita oli kartoitettu ennen hankkeen suunnittelua hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan tulleista koulutustoiveista.. Koulutusten teoriaosuudet toteutettiin pääosin Mikkelissä, Helsingin yliopiston Ruralia-instituutissa. Eri koulutuksiin sisältyi myös etäopiskelua ja yrityskohtaista neuvontaa. Jokaisesta hankkeen kolmesta osiosta laadittiin Ruralia-instituutin Julkaisuja-sarjaan raportti, johon poimittiin hankkeen parhaita käytäntöjä sekä kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia. Tämä raportti kertoo hankkeen luonnontuoteja elintarvikealan koulutuskokonaisuudesta. Koulutusten ja infotilaisuuksien lisäksi hankkeeseen kuului tuotekehitysedellytysten testausta sekä yrityskohtaista konsultointia. Raporttiin on poimittu hankkeen parhaita käytäntöjä ja kiinnostavimpia tapahtumia ja tuloksia. Hankkeen luonnontuote- ja elintarvikealan osion opintomatkat Berliiniin ja Itävaltaan on kuvattu raportissa. Vuonna 2014 kaikille hankkeen kohderyhmille suunnatut yhteiset tilaisuudet on raportoitu tässä osassa..



LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 9. ABSTRACT The High quality business from nature project was conducted in 2011 - 2015 by the Ruralia Institute of the University of Helsinki in Mikkeli, Finland. The project was funded by the European Union Social Fund through the Centre for Economic Development, Transport and the Environment for South Savo. The project consisted of three parts: 1. Training for beekeepers, 2. Training for natural products and food companies and 3. Management of the environment and nature conservation for farmers. The project’s target groups were South Savo beekeepers, natural products and food entrepreneurs or people likely to start businesses in this sector, and people interested in deepening their knowledge of the environmental management of farms. The project responded to the needs of the target groups, which had been surveyed beforehand.. The theoretical part of the training was carried out mainly in Mikkeli by the University of Helsinki’s Ruralia Institute. Training also included distance learning and company-specific advice. The Ruralia Institute Publication series published a report on each of the three parts of the project. The reports contain the best practices and most interesting events and results. This report covers the natural products and food education part of the project. The project included training and information sessions, testing of product development conditions, as well as company-specific consulting. The report is drawn from the best practices and the most interesting events and results. In it, natural products and food study trips to Berlin and Austria are described. Joint events for all target groups arranged in 2014 are reported in this section..



LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 11. 1 JOHDANTO 1.1 TAUSTA JA TAVOITTEET Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke toteutettiin vuosina 2011–2015 ja sitä hallinnoi Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin Mikkelin yksikkö. Hanketta rahoitti Etelä-Savon ELY-keskus Euroopan unionin Euroopan sosiaalirahastosta. Hanke koostui kolmesta osasta, jotka olivat: 1. Mehiläistarhaajien koulutus, 2. Luonto- ja elintarvikealan yritysten koulutus sekä 3. Maatilan ympäristönhoito ja luonnonsuojelu. Hankkeen kustakin kolmesta osiosta laadittiin oma raportti, jossa kuvataan osioiden toimintaa ja nostetaan esiin kiinnostavimpia toimia ja tuloksia. Tässä raportissa kerrotaan hankkeen luonto- ja elintarvikealan osiosta. Kaikkea koulutusten antia ei raportoida perusteellisesti vaan tavoitteena on enemmänkin herättää ajatuksia ja antaa ideoita sekä vinkkejä lisätiedon lähteisiin. Osion opintomatkat olivat hankkeen kohokohtia ja ne on raportoitu runsain kuvin. Mukana tässä raportissa ovat myös hankkeelle haetulla jatkoajalla 1.1.2014 – 28.2.2015 hankkeen kaikille kohderyhmille toteutetut yhteiset koulutuspäivät. Luonto- ja elintarvikealan osion tavoitteena oli vastata kentältä tulleisiin koulutustarpeisiin. Niitä kartoitettiin hankkeen kohderyhmiltä kyselyin ja yhteenvedoin suoraan hankkeen toteuttajille tulleista koulutustoiveista. Hankkeen yhtenä tavoitteena oli pystyä reagoimaan joustavasti ajankohtaisiin asioihin, kuten muutoksiin lainsäädännössä ja tuoreeseen tutkimustietoon, ja järjestämään niistä koulutuksia ja tietoiskuja. Tämä onnistui hyvin suunniteltaessa hankkeen toimintaa puolivuotisjaksoissa.. 1.2 HANKKEEN TOTEUTUS Hankkeen luonto- ja elintarvikealan osio käynnistyi syksyllä 2011 osallistumisella Herkkujen Suomi -tapahtumaan Helsingissä. Varsinaisesti koulutukset aloitettiin keväällä 2012 sarjalla lyhytkoulutuksia, joiden aiheet vaihtelivat ekologisesta pihasuunnittelusta makeisten valmistamiseen, yrttien hyödyntämiseen eri käyttötarkoituksissa ja elintarvikelain-. säädännön muutoksiin. Lainsäädäntöön palattiin hankkeen aikana vielä uudelleen aiheina luonnonkasvien elintarvike- ja kosmetiikkakäyttö. Hankkeessa toteutettiin monipuolisesti luonnontuotealan eri aihepiireihin liittyviä koulutuksia. Kasveihin liittyviä koulutuksia oli yrttipoimijakoulutuksista syventävään kasvintunnistukseen ja villiyrttien tuotteistamiseen. Sieniin perehdyttiin syventävässä lajintunnistuksessa, värisieniä, kääpiä ja muita metsän aarteita -koulutuksessa sekä osallistumalla valtakunnallisten sienipäivien 2014 toteuttamiseen Mikkelissä, Anttolanhovissa, syksyllä 2014. Erikoiskeruutuotteisiin liittyviä koulutuksia olivat mm. tilakoristelut luonnonmateriaaleilla, pajua ja huovutusta sekä luonnosta hyvinvointia ja hehkua hiuksiin -koulutukset. Hankkeen kaikille kohderyhmille toteutettiin toiveiden mukaan räätälöidyt opintomatkat. Elintarvikeyrittäjät kävivät tutustumassa Fruit Logistica -messuihin Saksassa ja luonnontuotealan yrittäjät tekivät yrtti- ja erikoiskasvimatkan Itävaltaan. Molemmat opintomatkat tehtiin keväällä 2013. Hankkeen yhteistyöverkosto oli laaja. Hanke osallistui useiden tapahtumien toteuttamiseen yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Tällaisia olivat mm. vuoden 2013 valtakunnalliset luonnontuotepäivät, joiden järjestäjänä oli Luonnontuotealan teemaryhmä yhteistyössä muun muassa Suomen Luontoyrittäjyysverkosto ry:n ja LT-Inno -hankkeen kanssa. Hanke oli mukana myös valtakunnallisten sienipäivien 2014 järjestelyissä, joiden vastuutahona oli Pohjois-Savon sieniseura, sekä Terve Valinta -ammattikeittiöseminaarissa, josta vastasi Arktiset Aromit ry. Muita yhteistyötahoja olivat mm. Etelä-Savon ammattiopisto ESEDU, Suomen Mehiläishoitajien liitto ry, ProAgria Etelä-Savo, MTK Etelä-Savo, Sisä-Savon seutuyhtymän Marjaosaamiskeskus, Kerimesi, Hunajatila Korteniemi, Maa-aitta Oy, Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellinen tiedekunta, MTT Kasvintuotannon tutkimus Mikkeli, Punos ry, Fortbildningscentrum Prakticum, Opetushallitus, Mellis Oy, Mikkelipuisto, Tertin Kartano, Tmi Kaarnikka, Savon ammatti- ja aikuisopisto, Vaasan sieniseura, Mikkelipuisto ry, HY/Luonnontieteellinen keskusmuseo, Suomen.

12. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. ympäristökeskus, Suomen luonnonsuojeluliitto, Mikkelin puutarhayhdistys, Mikkelin seudun Uusyrityskeskus ry Dynamo, Aalto-yliopisto/Kauppakorkeakoulu/Pienyrityskeskus, Suomen Metsäkeskus, Suomen 4H-liitto ja Lapin ELY-keskus. Myös. useiden hankkeiden kanssa tehtiin yhteistyötä. Näitä hankkeita olivat mm. Maukas-, Lähivalinta-, LTInno- ja HerbaCentria II -hankkeet ja LuomuLappiselvityshanke..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 13. 2 HERKKUJEN SUOMI JA RUOKA-SAIMAA HERKKUJEN SUOMI 2011 Maakuntien ruoka- ja juoma-antia esittelevä Herkkujen Suomi -lähiruokatapahtuma pidettiin Helsingin rautatietorilla 26.–27.8.2011 yhdessä Syystoberolutjuhlan kanssa. Tapahtuman kävijämäärä oli 56 000. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -osaston kokosi Ekoneum ry, joka on Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin, Mikkelin ammattikorkeakoulun ja MTT Mikkelin yhteinen elintarvikeosaamiskeskus. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen lisäksi osaston toteuttamisen tukena oli ILME – Etelä-Savon pk-elintarvikeyritysten imagon parantaminen sekä LÄHIVALINTA - Lähi- ja luomutuotteiden menekin edistäminen -hankkeet. Etelä-Savon osastolla tuotteita esittelivät ja myivät Puula-Särvin, Heikkilän Yrttitila, Vavesaaren Tila, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Päivärinteen Ruislastu, Mikkelin Kala- ja Eväsherkku sekä Tuoreverkko Oy. Osaston ja yrittäjien yhtenäisyyttä ja näkyvyyttä korostivat yhtenäinen pukeutuminen, osaston yhteinen ilme sekä Ainakassit, joihin asiakkaiden ostokset voitiin pakata. Eteläsavolaiset herkut keräsivät huomiota Herkkujen Suomi -tapahtuman aloittaneessa tiedo-. tustilaisuudessa. Aina - Erinomaista Etelä-Savosta -menulautanen oli tilattu tiedotustilaisuuden tarjoiluksi. Menu koostui lahna- tai muikkutapaksista ja neljän marinadin juuresbaletista. Makuelämys sai jatkoa Savon Shorizo St. Michelillä mausteenaan tervapontikkasinappi. Juomaksi oli tarjolla Vavesaaren Tilan Luomumansikkamehua. Osastolla esittäytyvien yritysten tuotteista koottua Aina -lähiruokamenua maistatettiin koko tapahtuman ajan. Konsepti oli toimiva, kauppa kävi ja uusia kontaktejakin syntyi. Kumpanakin päivänä tapahtuman ohjelmalavalla Aina-lähiruokabrändin yrittäjät keskustelivat ajankohtaisista asioista. Osastolla julkistettiin uusi Aina - Erinomaista Etelä-Savosta reseptivihko ja jaossa oli myös tuore lähiruokaopas (www.ekoneum.com/lahiruokaopas).. HERKKUJEN SUOMI 2012 Toistamiseen hanke osallistui Herkkujen Suomi -ruokatapahtumaan 23.–25.8.2012. Paikka oli sama, Helsingin Rautatientori. Tapahtumassa vieraili n. 60 000 kävijää. Tapahtuma kokosi yhteen kotimaisia pientuottajia ja lähiruoan valmistajia eri. Eteläsavolaiset yritykset esittäytyivät Herkkujen Suomi -tapahtumassa..

14. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. puolilta Suomea. Tapahtumaan osallistuivat seuraavat eteläsavolaiset yritykset: Heikkilän Yrttitila, Mikkelin Kala- ja eväsherkku, Ollinmäen Viinitila, Puula-Särvin, Päivärinteen Ruislastu, Ravintola Kissakoski, Saimaan Charmantit, Savonlinnan Yrttipaja, Sirkan Leipomo ja Vavesaaren tila. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hanke järjesti yhdessä Lähiruoka arkipäivän valinnaksi, LÄHIVALINTA -hankkeen kanssa Herkkujen Suomi -suunnittelutapaamiset tapahtumaan osallistuville yrityksille. Tapaamisissa mietittiin yritysten sijoittumista osastolle ja päätettiin osaston yhtenäisestä ilmeestä. Yrittäjät tutustuivat toistensa tuotevalikoimiin ja pohtivat, kuinka yhteismarkkinointi hyödynnetään tehokkaasti. Tapaamisessa ideoitiin myös ohjelmalavalle tarjottava ohjelma ”Erinomaista Etelä-Savosta”. Siinä tuotiin esiin Saimaan maakunnan maakuntakala muikku, ja Raimo Heinänen Mikkelin Kala- ja eväsherkusta opetti muikkukukon tekoa. Jokaisella yrityksellä oli mahdollisuus esitellä yritystään keskustellessaan Raimon kanssa tilaisuuden esiintymislavalla.. RUOKA-SAIMAA Etelä-Savon ruoka-alan toimijoiden bisnes to bisnes -treffit, Ruoka-Saimaa -tapahtuma, järjestettiin 23.1.2014 Etelä-Savon ammattioppilaitoksella Mikkelissä. Tapahtuman ajatuksena oli, että elintarvikkeiden tuottajat ja jalostajat sekä luonnontuotealan toimijat pääsevät esittelemään tuotteitaan mahdollisille ostajille eli ammattikeittiöille, kaupoille ja maaseutumatkailuyrityksille. Tapahtuma järjestettiin Laadukasta liiketoimintaa luonnosta, Lähiruoka arkipäivän valinnaksi ja Maakunnallista. luomu- ja lähiruokaa yhteistyössä ammattikeittiöille -hankkeiden yhteistyönä. Tapahtuman suunnitteluun ja toteutukseen osallistuivat Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin lisäksi myös Aaltoyliopiston Kauppakorkeakoulun Pienyrityskeskus, Etelä-Savon ammattiopisto, Etelä-Savon maa- ja kotitalousnaiset/ProAgria Etelä-Savo, Mikkelin ammattikorkeakoulu ja Miset Oy. Iltatilaisuutta edelsi kaikille avoimena päiväluentona Suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELOn virallisen villiruokalähettilään Sami Tallbergin luento ”Villiruokaa läheltä ja luonnosta”. Iltaohjelmassa oli yritysesittelyjen ja -treffien lisäksi ruokakulttuuritutkija Maarit Knuuttilan tietoisku alueellisen ruokakulttuurin rakentumisesta, tryffelitutkija Salem Shamekin esitys tryffelistä ja Sami Tallbergin villiruokapuheenvuoro. Tapahtumasta pyydettiin palaute sekä näytteilleasettajilta että kävijöiltä. Saadun palautteen mukaan näytteilleasettajista 82 % piti tapahtumaa hyödyllisenä oman yritystoimintansa kannalta. Uusia asiakkaita saivat 82 % vastaajista ja yhteistyötahoja muista yrityksistä 73 % vastaajista. Pääsääntöisesti tapahtumaa pidettiin onnistuneena. Toiveita esitettiin vastaavan tapahtuman järjestämisestä myös muilla paikkakunnilla ja kaksi kertaa vuodessa. Vinkki: Vastaavien tapahtumien järjestely kannattaa tehdä laajassa yhteistyössä. Kun osallistujat ja kohderyhmät ovat oikein valitut, lopputulos on toimiva ja hyödyllinen. Suunnitteluun ja tiedottamiseen kannattaa varata aikaa. Napakat tietoiskut lisäävät tapahtuman antia, mutta ne eivät saa viedä liikaa aikaa. Tunnelmia tilaisuudesta Aitoja Makuja -blogissa: http://www.aitojamakuja.fi/blogi/?p=19.

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 15. 3 EKOLOGINEN PIHASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN Ekologinen pihasuunnittelu ja -rakentaminen -koulutus toteutettiin vuoden 2012 helmi-toukokuussa kuutena viikonloppuna. Lähiopetusta oli perjantaiiltaisin ja lauantaisin Mikkelissä, Ruralia-instituutissa. Lisäksi koulutukseen sisältyi etäopiskelua, opintoretki OmaPiha-messuille sekä osallistujien omien suunnitelmien laadintaa. Kouluttajana toimi luonnonmukaiseen pihasuunnitteluun ja -rakentamiseen erikoistunut Päivi Avela. Koulutuksen tavoitteena oli valmentaa suunnittelemaan ja rakentamaan piha ympäristöön sopivaksi ja helppohoitoiseksi kustannustehokkaasti. Pääsisältöinä olivat ekologisen pihasuunnittelun perusteet, fengshuin soveltaminen suomalaiseen pihaan, ympäristöön sopivat rakenteet ja kasvivalinnat sekä niiden hankinta ja saatavuus. Lisäksi tarkasteltiin kustannuksia, pihan merkitystä kiinteistön arvonmuodostuksessa sekä pihanrakennuksen mahdollisuuksia, kuten kotitalousvähennystä, talkoita ja ostopalveluja. Luonnonmukaisen pihasuunnittelun lähtökohtina ovat ympäristöystävällisyys, luonnon olosuhteiden huomioon ottaminen ja hyödyntäminen sekä helppohoitoisuus. Kasvillisuus on runsasta, monilajista ja -kerroksista. Pihassa jo olemassa olevaa kasvillisuutta ja materiaaleja, kuten kiviä, kannattaa hyödyntää. Kasvivalinnat tehdään oikein kasvupaikan mukaan ja suosien kotimaisia tai jopa paikallisia kestäviä lajeja, mielellään luonnon-, maatiais- ja FinE-lajeja peruskasveina. Suunnittelussa on hyvä huomioida perennat, niitty- ja ketokasvit sekä sammalet, varvut, jäkälät, yrtit ja perhoskasvit.. Yrtit sopivat ekopihaan.. Maata ei jätetä paljaaksi, vaan maan pinta peitetään kasveilla tai orgaanisilla katteilla. Rakenteissa käytetään mahdollisuuksien mukaan luonnon- ja kierrätysmateriaaleja, ja valinnassa huomioidaan tarkoituksenmukaisuus, turvallisuus ja taloudellisuus.. Pihan suunnittelussa kannattaa huomioida jo paikalla olevat rakenteet ja materiaalit.. Pihan suunnittelussa on huomioitava: 1. pihan käyttäjien toiveet ja tarpeet 2. oma tyyli – tai kaikki käy -periaate 3. asemakaavan mahdolliset määräykset 4. rakennukset ja muut rakenteet 5. tontilla oleva kasvisto, kalliot, kivet, kaivot, ojat, maaston muodot ym. 6. mahdollisen naapurin rakennukset ja piha 7. tuulisuus, pienilmasto, valoisuus, kasvuvyöhyke, maaperä ym. 8. tarvittavat kulkutiet, eri toimintojen vaatima tila ja mahdolliset rakenteet 9. kosteusolosuhteet, vesien imeytyminen, kerääntyminen, valumaväylät, talteenotto 10. valaistus ja mahdollinen sähkön tarve pihan eri osissa Hyvin hoidettu, viihtyisä piha-alue lisää asumisviihtyisyyttä ja kohottaa kiinteistön arvoa. Pihaan tehty investointi voi moninkertaistaa arvonsa kiinteistön hintaa määritettäessä. Mikäli oma ammattitaito tai aika ei riitä, kannattaa harkita ammattilaisen apua.

16. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. suunnittelussa ja rakentamisessa. Pihanrakentamisessa on mahdollista hyödyntää myös kotitalousvähennystä tai vaikkapa talkoita. Luonnontuotealan yrittäjille kiinnostus ekopihoihin tuo mahdollisuuden tarjota esimerkiksi paju- tai riukuaidan rakennuspalvelua tai luonnonmateriaalirakenteita tai -somisteita.. Vinkki: Pihanrakennuksessa pätee sanonta ”hyvin suunniteltu on puoliksi tehty”! Kannattaa panostaa suunnitteluvaiheeseen ja käyttää tarvittaessa asiantuntija-apua, niin jatkossa säästyy sekä aikaa että rahaa. Luonnonmukaisuus on vahvistuva trendi myös pihanrakennussektorilla, mikä luo markkinoita tuotteille ja palveluille. Myös fengshui tekee tuloaan..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 17. 4 LAINSÄÄDÄNNÖSSÄ HUOMIOITAVAA 4.1 ELINTARVIKELAINSÄÄDÄNTÖ Lainsäädännön muutokset ja niissä ajan tasalla pysyminen on haasteellista. Tämä korostuu pienissä yrityksissä, joissa on vähän henkilökuntaa ja rajallisesti aikaa käytettäväksi toimintaympäristön muutosten seuraamiseen. Lainsäädännön tulkinnoissa saattaa tulla yllätyksiä myös pitkään alalla toimineille, kuten kävi uuselintarvikeasetuksen kanssa selvitettäessä elintarvikekäyttöön hyväksyttyjä luonnonkasveja. Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeessa lainsäädäntöön liittyviä koulutuspäiviä ja tietoiskuja järjestettiin viisi kertaa. Tähän kappaleeseen on poimittu tärkeimpiä huomioitavia asioita sekä linkkejä lisätietoihin.. ASETUS ELINTARVIKKEIDEN ALKUTUOTANNON ELINTARVIKEHYGIENIASTA 1368/2011. Maa- ja metsätalousministeriön asetus elintarvikkeiden alkutuotannon elintarvikehygieniasta eli alkutuotantoasetus tuli voimaan 1.1.2012. Huomioitava uudistus asetuksessa oli, että siinä määriteltiin vähäriskinen toiminta. PK-toimijalle vähäriskiseksi luokitteleminen tarkoittaa käytännössä vähemmän byrokratiaa ja harvempia viranomaiskäyntejä. Uutta oli, että alkutuotannon toimija voi luovuttaa vähäisen määrän alkutuotannon tuotteita suoraan lopulliselle kuluttajalle ilman, että hänen tarvitsee tehdä ilmoitusta elintarvikehuoneistosta. Vähäriskisistä toiminnoista annetussa asetuksessa (3§) kerrotaan, mitkä määrät kussakin tuotteessa katsotaan vähäisiksi ja missä tuotteita voi luovuttaa. Ruoka-Suomi –teemaryhmä on tehnyt aiheesta oppaan ”Elintarvikkeiden hygieniasäännökset uudistuivat 1.1.2012 ja se on ladattavissa Ruoka-Suomi -sivuilta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/oppaat_elintarvikehygieniasaannokset_2012.pdf Vinkit ja lisätietoja: Ajantasainen lainsäädäntö kannattaa tarkistaa Finlexin sivuilta. Siellä näkyy myös muutokset: https://www.finlex.fi/fi/ laki/smur/2011/20111368. EPNAS 1169/2011 – ”KULUTTAJAINFORMAATIOASETUS”. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1169/2011 elintarviketietojen antamisesta kuluttajille eli elintarviketietoasetus tuli voimaan 13.12.2011. Asetuksen yleisenä tavoitteena on kuluttajan terveyden ja etujen suojelu, tietoon perustuvien valintojen mahdollistaminen sekä kuluttajan harhaanjohtamisen estäminen. Taustalla oli pakkausmerkintöjen vaatimusten täsmentäminen ja yhdenmukaistaminen kaikissa EU:n jäsenvaltioissa. Asetuksella koottiin yhteen ja saatettiin ajan tasaisiksi elintarvikkeiden merkintöjä koskevan lainsäädännön kaksi osa-aluetta: yleiset merkinnät ja ravintoarvomerkinnät. Siirtymäaika yleisten merkintöjen soveltamiselle oli 3 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen oli oltava asetuksen mukaisia 13.12.2014. Kuitenkin varastossa vanhalla etiketillä olevat tuotteet saa myydä pois, jos ne on pakattu ennen ko. päivämäärää. Pakollista ravintoarvomerkintää koskeva siirtymäaika on 5 vuotta asetuksen voimaantulosta, eli merkintöjen on oltava asetuksen mukaisia viimeistään 13.12.2016. Kuitenkin ravintoarvomerkintä on oltava jo 13.12.2014 alkaen elintarviketietoasetuksen mukainen, jos ravintoarvomerkintä ilmoitetaan pakkauksessa tai elintarvikkeesta vapaaehtoisesti, elintarvikkeesta esitetään ravitsemus- tai terveysväite tai jos elintarviketta on täydennetty vitamiineilla tai kivennäisaineilla. Asetuksessa on mm. määritelty tekstin vähimmäiskoko pakkauksissa pienen x-kirjasinkoon mukaan. Elintarviketietoasetus säätää elintarvikkeen nimeä täydentävistä tiedoista ja vähimmäissäilyvyysajan ilmaisusta. Allergeeneja ja intoleransseja aiheuttavat aineet ja tuotteet on korostettava ainesosaluettelossa. Alkuperämaan tai lähtöpaikan merkintävelvoite on laajentunut. Asetuksessa on säädetty etämyynnistä ja ohjeistettu pakattujen ja pakkaamattomien elintarvikkeiden myyntiä. (Pakkaamattomista elintarvikkeista annettavista tiedoista säädetään pääasiassa kansallisesti maa- ja metsätalousministeriön asetuksella (834/2014).) Mukana on myös pakkausmerkintöjä koskevat helpotuksia..

18. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. Esimerkkejä luonnontuotteiden käytöstä tuotenimissä:  Villiyrttitee: jos elintarvikkeessa käytetään raaka-aineena viljeltyjä yrttejä, tuotetta ei tule nimetä villiyrttiteeksi, koska nimi ei ole silloin riittävän kuvaava kuvamaan elintarviketta.  Mustikkakeksi: pakkausmerkintälainsäädäntö ei suoraan säädä sitä, kuinka paljon mustikkaa tulee olla keksissä, jotta sen nimessä saa käyttää mustikka-sanaa. Mustikka on silloin kuitenkin olennainen ainesosa tuotteessa. Mutta, jos maku tulee vain aromeista, tulee käyttää nimeä ”mustikanmakuinen keksi”.  Metsäsienisalaatti: metsäsienistä valmistetusta salaatista voi käyttää nimiä sienisalaatti tai metsäsienisalaatti, mutta jos mukana on myös viljeltyä herkkusientä, ei tuotetta voi silloin nimetä metsäsienisalaatiksi. Nimi voi olla tällöin sienisalaatti tai metsäsieni-herkkusienisalaatti. Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran sivuilla on asiasta kattava tietopaketti ja linkkejä lisätiedonlähteisiin: http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ valmistus+ja+myynti/pakkausmerkinnat/elintarviketietoasetus Evira on julkaissut myös Elintarviketieto-oppaan elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille: http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/ julkaisut/?a=view&productId=385. UUSELINTARVIKEASETUS (EY) N:O 258/97. Kiinnostuksen luonnonkasvien elintarvikekäyttöön laajentuessa hankkeen aikana oli tarpeen selvittää, mitä lainsäädännössä on huomioitava kaupallisessa käytössä. Alun alkaen selvitystarve lähti siitä, että lääkeluettelon kasvien käytöstä elintarvikkeissa esiintyi epätietoisuutta toimijoiden keskuudessa. Kasvin esiintyminen lääkeluettelossa ei estä elintarvikekäyttöä, mikäli se muun lainsäädännön mukaan on sallittua eikä siitä esitetä lääkkeellisiä väitteitä, eli sairauden ennalta ehkäisyyn, hoitoon ja parantamiseen viittaavia väitteitä. Asetus koskee pakkausten ja markkinoinnin lisäksi myös elintarvikkeita koskevaa suullista viestintää. Lääkeluetteloon kuuluminen ei siis ollut ongelma, mutta sen sijaan yllätyksenä tuli viranomaisten tulkinta uuselintarvikeasetuksesta, jonka alan toimijat eivät missään vaiheessa katsoneet koskettavan vuosikymmeniä kaupallisessa käytössä ja koulutuksissa olleita luonnonkasvejamme. Vuonna 1997 voimaan tulleen uuselintarvikeasetuksen mukaan kasvilla tai kasvin osalla on. oltava merkittävää elintarvikekäyttöä ennen vuotta 1997 Suomessa tai muualla EU:n alueella, jotta sitä voisi vapaasti käyttää elintarvikkeena. Muussa tapauksessa sille on haettava uuselintarvikelupa. Tällä hetkellä tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty vain muutamia kasveja tai kasvinosia: kangasajuruohon, niittysuolaheinän, voikukan, nokkosen, vuohenputken sekä väinönputken lehdet, kuusen kerkät, humalan kävyt, kuminan siemenet, metsälehmuksen ja ruiskaunokin kukat sekä väinönputken ruodit ja varret sekä nokkosen, vuohenputken ja maitohorsman nuoret versot ovat sallittuja elintarvikekäyttöön. Ravintolisä- ja pienimuotoisessa käytössä kasvivalikoima on suurempi. Mikäli kasvi tai kasvinosa on ollut todistetusti ravintolisäkäytössä ennen vuotta 1997, sen käyttö on sallittua ravintolisissä edelleen. Ravintolisäkäyttö ei kuitenkaan oikeuta laajentamaan käyttöä muihin elintarvikeryhmiin. Suomessa Elintarviketurvallisuusvirasto Evira on ottanut huomioon käyttöhistorian yrttiteenä, mausteena tai annoskoristeena arvioitaessa ainesosan uuselintarvikestatusta samassa elintarvikeryhmässä, vaikka se ei riitäkään osoittamaan merkittävää käyttöhistoriaa yleisesti. Evira julkaisi 18.6.2014 listan kasveista, joista dokumentaatiota on koottu. Toisin kuin komission uuselintarvikeluettelossa olevat tulkinnat, Eviran tulkinnat pienimuotoisesta käytöstä ovat voimassa vain Suomessa ja käytännöt eri jäsenmaissa saattavat vaihdella. Käyttöhistoriatietoja kootaan edelleen ja tietoja kannattaa tarkistaa ajoittain Eviran tai komission sivuilta. Muista keruutuotteista koivun mahla on hyväksytty elintarvikekäyttöön. Sitä käytettäessä on huomioitava kuitenkin talteenotossa ja säilytyksessä on hyvä hygienia ja lyhyt käyttöaika, sillä se pilaantuu nopeasti. Petun osalta selvitystä tehdään edelleen. Pakurin käyttö on sallittu ravintolisissä ja teekäytössä, mutta sitä ei saa käyttää tavanomaisessa elintarvikekäytössä. Marjoista perinteisesti kaupallisesti hyödynnettyjen marjojen, kuten puolukan, mustikan, lakan, mesimarjan, vadelman ja karpalon lisäksi on tavanomaiseen elintarvikekäyttöön on hyväksytty ahomansikan, juolukan, kaarnikan, katajan, koiranruusun ja pihlajan marjat. Sienien osalta aikaisemmin kauppasieninä tunnetut sienet ovat tällä nykyisin suositeltavia ruokasieniä ja niiden käyttö on sallittu kuten aiemminkin. Haluttaessa ottaa uusia sienilajeja kaupalliseen käyttöön koskee uuselintarvikeasetus ja käyttöhistorian osoittamisvaatimus myös niitä. Vinkkejä ja lisätietoja: Muista, että toimija on aina vastuussa tuotteiden ja palveluiden turvallisuudesta. Kerättäessä kasve-.

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. ja tai sieniä elintarvikekäyttöön on lajit tunnettava varmuudella. Parhaiten kasvit oppii maastossa asiantuntijan ohjauksessa, mutta tukena lajintunnistukseen voi käyttää Luontoportin lajintunnistussivuja: http://www.luontoportti.com/suomi/fi/kasvit/ Elintarvikevirasto Evira, uuselintarvikkeet: http://www.evira.fi/portal/31350 Evira, taulukko joidenkin kotimaisten luonnonkasvien uuselintarvikestatuksista: http://www.evira. fi/portal/fi/elintarvikkeet/valmistus+ja+myynti/ uuselintarvikkeet/suomalaisten+luonnonvaraisten +kasvien+elintarvikekaytto/ Johanna Kinnunen, Luonnonkasvien elintarvikekäyttöselvitys ja kasvien status uuselintarvikeasetuksen kannalta: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/ 64761/Kinnunen_Johanna.pdf?sequence=1 Kasvien uuselintarvikestatuksen voi tarkistaa komission uuselintarvikeluettelosta (Novel Food Catalogue). http://ec.europa.eu/food/food/biotechnology/novelfood/novel_food_catalogue_en.htm Jos jokin luonnonkasvi on hyväksytty jossain EU-maassa elintarvikekäyttöön, se pitäisi saada hyväksytyksi myös Suomessa. Sallittavuus on varmistettava viranomaistaholta. Pidä siis silmät auki matkustaessasi ja dokumentoi luonnonkasvien käyttöä!. RAVITSEMUS- JA TERVEYSVÄITEASETUS (EY) N:O 1924/2006. Ravitsemus- ja terveysväiteasetusta sovelletaan kaupallisessa viestinnässä lopulliselle kuluttajalle tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkausmerkinnöissä, esillepanossa tai mainonnassa esitettäviin väitteisiin. Väitteet toteavat, esittävät tai antavat ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia. Ne ovat vapaaehtoisia esityksiä tai kuvauksia, eivät lainsäädännön mukaan pakollisia. Väitteet voivat tekstin lisäksi olla myös kuvia, symboleja, graafisia esityksiä tai tavaramerkkejä, tuotenimiä tai kuvitteellisia nimiä. Väitteitä koskee Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1924/2006 elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä. Väitteen perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön, jonka EFSA on arvioinut. Vain hyväksyttyjä väitteitä saa käyttää - väitteet hyväksyy asetuksellaan käyttöön Euroopan komissio. Väitteillä on. 19. tietyt käytön ehdot ja pakkausmerkintävaatimukset. Ravitsemusväitteitä ovat elintarvikkeen hyödyllisiä ravitsemuksellisia ominaisuuksia kuvaavat väitteet:  Vain asetuksessa luetellut ravitsemusväitteet sallittuja  Energiamäärä, jota se tuottaa, tuottaa lisättynä tai vähennettynä määränä tai jota se ei tuota  Ravintoaine tai muu aine, joita se sisältää, sisältää lisättyinä tai vähennettyinä määrinä tai joita se ei sisällä  Ajantasainen lista ravitsemusväitteistä löytyy Euroopan komission internetsivuilta: http:// ec.europa.eu/food/food/labellingnutrition/ claims/community_register/nutrition_claims _en.htm  Komission julkaisema soveltamisohje väiteasetuksen toimeenpanosta: http://www.evira.fi/ attachments/elintarvikkeet/valvonta_ja_yrittajat/terveysvaitteet/komission_soveltamisohje_vaitteista_141207_fi.pdf Terveysväitteitä ovat väitteet, jotka antavat ymmärtää, että elintarvikeryhmän, elintarvikkeen tai sen ainesosan ja terveyden välillä on yhteys  Artikla 13 = toiminnalliset väitteet, esim. kasvuun, kehitykseen ja elimistön toimintaan, laihtumiseen, painon kontrollointiin jne. liittyvät väitteet  Artikla 14, Sairauden riski-tekijän vähentämistä koskevat väitteet ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavat väitteet  Hyväksytyt artiklan 13.1 terveysväitteet (222 kpl) sekä ei-hyväksytyt (1719 kpl) löytyvät asetuksen (EU) 432/2012 liitteestä sekä komission rekisteristä: http://ec.europa.eu/nuhclaims  Ei-hyväksytyt väitteet oli poistettava elintarvikkeiden markkinoinnista 14.12.2014 mennessä  Arviointia/lopullista päätöstä odottaa n. 2000 kasviperäistä ainetta koskevaa väitettä Väitteiksi katsottavia kuvia, symboleja ja graafisia ilmaisuja tulee täydentää yksittäisellä hyväksytyllä ravitsemus- tai terveysväitteellä, samoin ilmaisuja superfood, superruoka, adaptogeeni jne. Myös antioksidantti-sana katsotaan terveysväitteeksi ja aineen, josta antioksidantti-nimitystä käytetään tulee olla hyväksytty antioksidantiksi. Esimerkkejä sallituista ravitsemusväitteistä (n. 30 kpl)  Kuidun lähde: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 3 g/100 g tai 1,5 g/ 100 kcal  Runsaskuituinen: tuote sisältää ravintokuituja vähintään 6 g/100 g tai 3 g/ 100 kcal.

20. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN.  Proteiinin lähde: vähintään 12 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista  Runsaasti proteiinia sisältävä: vähintään 20 prosenttia elintarvikkeen energiasisällöstä muodostuu proteiinista  Rasvaton: tuote sisältää rasvaa enintään 0,5 g/ 100 g tai 0,5 g/ 100 ml Esimerkkejä sallituista terveysväitteistä  C-vitamiini: C-vitamiini edistää immuunijärjestelmän normaalia toimintaa  Kalsium: Kalsium edistää normaalia energiaaineenvaihduntaa  Kalium: Kalium edistää verenpaineen pysymistä normaalina  Vesi: Vesi edistää normaalin fyysisen ja kognitiivisen toiminnan ylläpitämistä (Jotta väite voidaan esittää, on ilmoitettava, että väitetyn vaikutuksen saavuttamiseksi on nautittava vähintään 2 l/pv vettä kaikista lähteistä.) Ravitsemus- ja terveysväiteopas elintarvikevalvojille ja elintarvikealan toimijoille (Eviran ohje 17052/3, käyttöönotto 3.9.2014) http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/julka isut/?a=view&productId=393 Luettelo sallituista terveysväitteistä: http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ. do?uri=OJ:L:2012:136:0001:0040:FI:PDF Varoitusmerkintöjä saa ja pitää käyttää, mikäli on tarvetta ohjata tuote pois riskiryhmien käytöstä. Voi kertoa esim. ”Ei suositella alhaisesta verenpaineesta kärsiville”. Mutta jos kertoo ”verenpainetta alentava vaikutus”, on se väitteen käyttämistä ja vaatii väitteen hyväksyntää.. 4.2 KOSMETIIKKALAINSÄÄDÄNTÖ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009 kosmeettisista valmisteista (”EU:n kosmetiikka-asetus”) on julkaistu 22.12.2009, ja sitä alettiin soveltaa kaikilta osin 11.7.2013 alkaen. EU-asetukset ovat sellaisenaan voimassa kaikissa EU-maissa, eikä niiden velvoitteita kirjata erikseen kansalliseen lainsäädäntöön. Yritysten velvollisuus on selvittää omaa toimintaa koskeva lainsäädäntö ja noudattaa sitä. Periaate on, että kaikki kosmeettisen valmisteen määritelmän täyttävät valmisteet kuuluvat kosmetiikkalainsäädännön piiriin. Kaikki markkinoille saatettavat valmisteet on ilmoitettava EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP, Cosmetic Product Notification Portal).. Markkinoilla saataville asetettujen kosmeettisten valmisteiden on oltava turvallisia ihmisten terveydelle ja ne on valmistettava hyvän tuotantotavan mukaisesti (GMP, Good Manufacturing Practice). Kaikkien kosmeettisten valmisteiden pakkauksissa ja ulkopäällyksissä on oltava pysyvällä, helposti luettavalla ja näkyvällä tavalla pakkausmerkinnät, tai jos valmistetta ei myydä pakattuna, on tiedot annettava valmisteen mukana. Erityisesti on huomioitava väittämät, lääkkeellisiä väittämiä ei saa käyttää. Varoitukset eivät vapauta muista kosmetiikka-asetuksessa mainituista velvollisuuksista. Jokaisella kosmeettisella valmisteella on oltava yhteisön alueella nimetty vastuuhenkilö. Vastuuhenkilö on vastuussa mm. siitä, että valmisteen turvallisuus on arvioitu ja siitä on laadittu turvallisuusselvitys sekä valmiste on ilmoitettu EU:n kosmetiikkatietokantaan (CPNP) ennen sen asettamista saataville yhteisön markkinoilla ensimmäistä kertaa. Vastuuhenkilön on pidettävä yllä kosmeettista valmistetta koskevia tuotetietoja ja niiden on oltava sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saatavilla, jossa tuotetietoja säilytetään. Kosmeettisen valmisteen asettaminen saataville markkinoilla tarkoittaa valmisteen toimittamista yhteisön markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua, kulutusta tai käyttöä varten joko maksua vastaan tai maksutta. Loppukäyttäjällä tarkoitetaan joko kuluttajaa tai kosmeettista valmistetta käyttävää ammattilaista. EU:n kosmetiikka-asetusta ei ole vielä sovellettu kokonaisuudessaan kovin pitkään ja kaikkiin heränneisiin kysymyksiin ei ole vielä välttämättä yksiselitteisiä vastauksia EU-tasolla. Koska kyseessä on asetus, joka on voimassa kaikissa EU-maissa, on asetuksen toimeenpanosta/tulkinnasta keskusteltava Euroopan komissiossa. Suomen viranomaiset ovat ottaneet Euroopan komissiossa esille luonnonraaka-aineiden käytön kosmeettisissa valmisteissa ja keskustelu aiheesta jatkuu. Vinkkejä ja lisätietoja: Kosmetiikkalainsäädännöstä on tiivistelmä Ruralian raportissa 103 Luonnosta kauneutta: http:// www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja103.pdf Perusteelliset tiedot kosmetiikka-asioista löytyy Tukesin sivuilta: http://www.tukes.fi/fi/Toimialat/Kemikaalitbiosidit-ja-kasvinsuojeluaineet/Teollisuus--ja-kuluttajakemikaalit/Kosmetiikka/?id=21461.

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. Tukesin sivuilta kannattaa myös seurata ajantasaista tietoa: http://tukes.fi/fi/Palvelut/Usein-kysyttya-UUSI/ Kosmetiikka/ Euroopan komission CPNP-tietokanta (Cosmetic Product Notification Portal) https://webgate. ec.europa.eu/cpnp/public/tutorial.cfm?CFID =44722036&CFTOKEN=f13c636d6dbe50db-. 21. E1227A3B-0E67-604F-C93F6A147AE04C4B&jses sionid=9218f9576530a9b98aa47e3c17183043c46 2TR CPNP käyttöohje (223 sivua) suomeksi: http:// ec.europa.eu/consumers/sectors/cosmetics/files/ pdf/cpnp_user_manual_fi.pdf. Luonnonvaraiset sienet ja marjat ovat kerääjälle verovapaita. Kuva Sirpa Piskonen..

22. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 4.3 LUONNONTUOTETULOJEN VEROTUS Luonnonvaraisten käpyjen, marjojen ja sienien myyntitulot ovat kerääjälle verovapaita tuloverolain 89 §:n mukaan. Samoin verovapaata on tulo, joka saadaan luonnonvaraisten kasvien tai kasvinosien keräämisestä ihmisravinnoksi, lääkkeeksi tai lääkeaineen valmistukseen. Tuloverolaissa ei ole säädetty ylärajaa tällaisesta toiminnasta saadun tulon verovapaudelle. Tuloverolain 89 §:ssä mainitut luonnontuotteet ovat pääosin sellaisia, että niiden kerääminen on sallittua jokamiehen oikeudella. Kuitenkaan esimerkiksi kuusenkerkkää ja pakurikääpää ei saa kerätä jokamiehenoikeudella, mutta niiden keräämisestä saatu tulo voi olla verovapaata luonnontuotetuloa, samoin mahlan ja petun. Jos kerääjä kuitenkin itse jatkojalostaa tuotteet, on jalostetuista tuotteista saadut tulot kokonaisuudessaan veronalaista tuloa. Toiminnan ollessa riittävän laajaa, tulo on elinkeinotoiminnan tuloa tai maatalouden harjoittajan ollessa kyseessä maatalouden tuloa. Jalostukseksi katsotaan soseutus, mehustus tai makeutus, samoin luonnontuotteiden kokoaminen myyntiä varten lahjapakkauksiin tai erilaisten tuotesekoitusten tekeminen. Jalostamista on myös tuotteen pakastaminen ja sienien kuivaaminen, ryöppääminen ja suolaaminen. Jalostamisena ei pidetä tuotteen vähäistä esikäsittelyä kuten puhdistamista ja kokoamista myyntiä varten. Vähäistä esikäsittelyä on esimerkiksi kerättyjen marjojen tai sienien puhdistaminen ja pakkaaminen rasioihin ennen myyntiä. Itse poimittujen luonnonvaraisten marjojen ja sienien myynti on vapautettu myös arvonlisäverosta (AVL 59 § 6 k). Verottomuuden edellytyksenä on, että marjat ja sienet myydään sellaisenaan muualta kuin erityisestä myyntipaikasta. Erityinen myyntipaikka on esimerkiksi suoramyyntimyymälä, mutta ei tori tai kesätapahtuman tilapäinen myyntipöytä, kun kerääjä itse myy keräämiänsä tuotteita. Jos keräilytuotteet myydään erityisestä myyntipaikasta ja kalenterivuoden myyntien määrä ylittää 8.500 eu-. roa, myynti on arvonlisäverollista. Arvonlisäverolaissa tarkoitettu myynti erityiseltä myyntipaikalta ei kuitenkaan vaikuta luonnontuotetulojen verovapauteen tuloverotuksessa. Lisätietoja: Verohallinnon sivuilla on ohje luonnontuotetulojen verotuksesta: https://www.vero.fi/fi-FI/Syventavat_veroohjeet/Verohallinnon_ohjeet/Luonnontuotetulojen_verotus%2837478%29. 4.4 ERIKOISKASVIEN LIIKETOIMINNAN KEHITTÄMISEN HAASTEET -HANKE Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen aikana nousi esiin useita lainsäädäntöön liittyviä haasteita, joiden selvittämiseen hankkeessa ei ollut resursseja. Tämän vuoksi käynnistettiin vuonna 2014 selvityshanke Erikoiskasvien liiketoiminnan kehittämisen haasteet, jossa selvitettiin lainsäädäntöön liittyvien ongelmien vaikutusta alan yritystoimintaan ja pyrittiin löytämään niihin ratkaisuja. Hanketta rahoittivat Etelä-Savon ja Lapin Elykeskukset Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta ja sen toteutti Helsingin yliopiston Ruralia-instituutti yhteistyössä Oulun ammattikorkeakoulun kanssa. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Susanna Keskinarkaus. Hankkeen raportti No saako sitä väinönputkea käyttää vai ei? on julkaistu Ruralia-instituutin julkaisusarjassa: http://www.helsinki.fi/ruralia/julkaisut/pdf/Raportteja146.pdf. Lopullisia vastauksia haasteiden ratkaisuun selvityshanke ei tuonut, sillä ratkaisut ovat viranomaisten ja lainsäätäjien käsissä ja asiat etenevät verkkaisesti varsinkin EU-tasolla. Hanke tuotti kuitenkin arvokasta tietoa luontoyrittäjyyden käytännön haasteista ja toimenpide-ehdotuksia siitä, miten luonnonkasveihin pohjautuvaa elintarvikeja kosmetiikka-alan yrittäjyyttä voitaisiin menestyksekkäästi edistää..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 23. 5 LUONNOSTA HEHKUA JA HYVINVOINTIA HIUKSIIN Koulutuksen järjestämisen taustalla oli julkisuudessa esille nousseet kemiallisten aineiden aiheuttamat allergiareaktiot ja jopa kuolemantapaukset sekä halu etsiä luonnollisempia ja turvallisempia vaihtoehtoja hiusten hoitoon. Kuten kaikilla sektoreilla, myös kauneuden- ja hiustenhoidossa, kiinnostus luonnonmukaiseen elämäntapaan kasvaa. Ajatuksena oli löytää myös uusia mahdollisuuksia luonnontuote- ja hyvinvointialan yritystoimintaan ja miettiä luonnonkasvien tuotteistamista. Kaksipäiväinen kurssi sisälsi taustaa ja kokemuksia hiusten luonnonmukaisesta hoidosta ja sen vaikutuksesta hiusten hyvinvointiin, hiusten hoitoon ja värjäykseen soveltuviin luonnonkasveihin ja -aineisiin tutustumista sekä kasvien keruuta ja käsittelyä. Lisäksi kurssilla harjoiteltiin puhdistus-, hoito- ja värjäystuotteiden valmistusta ja tuotteiden testaamista käytännössä. Henriette Kress kertoi yrttien sisäisestä käytöstä ja siitä, kuinka ne vaikuttavat hiusten hyvinvointiin. Tuovi Aalto kertoi kasviväreistä, -värjäyksestä ja luonnonpuretteista. Esimerkiksi tammen, haavan, lepän ja pajun kuoret ja lehdet sisältävät paljon tanniinia. Tanniini tummentaa ja syventää väriä ja toimii hyvin punaisille väreille. Oksaalihappo, jota sisältävät esimerkiksi raparperin ja suolaheinän lehdet, korostaa kellanvihertävää sävyä. Monet käävät ja jäkälät, joita voi käyttää värjäykseen, sisältävät itsessään puretetta. Esimerkiksi sormipaisukarve antaa kullanruskeaa väriä. Kalliokarveesta eli kiventierasta saadaan voimakas ruosteenruskea väri, joka ilman vaikutuksesta muuttuu voimakkaan punaruskeaksi. Ekokampaajakouluttaja Mona Mether Yrkesinstitut Prakticumista esitteli ekokampaajakoulutusta ja luonnonkasvien käyttömahdollisuuksia hiusten hoidossa. Teoriapäivän päätteeksi kurssilaiset lähtivät maastoon opettelemaan ja keräämään kasveja, joista keitettiin hoitoliemiä seuraavaa käytännön päivää varten. Toisena päivänä mentiin Etelä-Savon ammattiopiston parturi-kampaamon tiloihin kokeilemaan hiustenhoitoa ja -värjäystä. Innostus. Ratamonlehti-savipuhdistus herätti hilpeyttä osallistujissa. Kuva Birgitta Partanen.. ja odotukset olivat suuria, mutta asian edistämiselle tuli myöhemmin hankkeen aikana hidastetta kosmetiikkalainsäädännöstä, joka on huomioitava kaupallisesti toimittaessa. Siitä lisää raportin kohdassa 4.2. Kosmetiikkalainsäädäntö. Vinkkejä ja lisätietoja: http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/27/13-tylyafaktaa-hiusvareista http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/02/28/kauneudesta-suurta-bisnesta Henriette Kressin yrttisivut: http://www.henriettesherbal.com.

24. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 6 HYVINVOINTIA YRTTIUUTTEILLA Yrtit ja niistä tehtävät valmisteet ovat kestosuosikkeja sekä kuluttajien että uusia tuotteita pohtivien luonnontuotealan yrittäjien keskuudessa. Puhtaita raaka-aineita ja lisäaineettomuutta arvostetaan. Hankkeen hyvinvointia yrttiuutteilla -koulutuksessa tehtiin Henriette Kressin opastuksella yrttiöljyjä ja -voiteita, kuorintavoiteita sekä yrttiuutteita ja -etikoita ulkoiseen käyttöön. Lisäksi valmistettiin yrttisuolaa ja -sokeria.. Vinkki ja lisätietoja: Henritte Kressin kirjoissa Käytännön lääkekasvit ja Käytännön lääkekasvit 2 on ohjeita erilaisiin yrttituotteisiin ja tietoja yrttien vaikutuksista ja valinnoista eri tarkoituksiin. Myös Henrietten laajaan yrttisivustoon kannattaa tutustua: http://www.henriettes-herb.com/fi/index.html Sivustolla on myös lukuisia yrttiaiheisia linkkejä.. Mehiläisvahan sulatusta vesihaudekattilassa yrttivoiteen valmistuksessa. Kuva Birgitta Partanen.. Yrttiuutteen siivilöintiä harsokankaan avulla. Kuva Birgitta Partanen..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 25. 7 KÄSINTEHDYT MAKEISET JA SUKLAAHERKUT Kaksipäiväisessä koulutuksessa opittiin konvehtien, nekkujen ja muiden makeisten perusvalmistusmenetelmiä Etelä-Savon ammattiopiston kondiittori-kouluttaja Patrick Laffitten opastuksella. Paikallisia raaka-aineita, marjoja ja yrttejä hyödynnettiin ideoitaessa ja improvisoitaessa omia tuotteita esimerkiksi liikelahjoiksi, tilamyymälä- tai ruokalistatuotteiksi. Koulutuksessa tutustuttiin myös erilaisiin myyntipakkaus- ja käärevaihtoehtoihin. Suklaakonvehteihin kokeiltiin erilaisia täytteitä, kuten vadelmaganache-täytettä. Tarinan mukaan ”ganache” nimi olisi annettu seokselle, jonka kondiittorioppipoika vahingossa sekoitti, kun hän kaatoi kuumaa kermaa suklaan päälle. Mestari haukkui silloin pojan ”ganache”:ksi, joka vanhalla ranskankielellä tarkoittaa ”tyhmä, tollo”. Se jäi seoksen nimeksi, kun seos osoittautui herkulliseksi. Ganache on hieno, suussasulava suklaan ja kerman seos. Sen raaka-aineita ovat suklaa ja kerma, mahdollisesti myös voi. Ganache voidaan maustaa rajattomasti. Yrtit, kuten tee, voidaan hauduttaa kermassa. Hunaja tai kahvi lisätään myös lämpimään kermaan. Sen sijaan alkoholit ja liköörit lisätään mieluummin vasta, kun seos on jo kylmentynyt. Marjasose keitetään ensin ja siihen lisätään kerma ja suklaa. Marmeladit ovat hyydytettyjä hedelmäsoseita tai -mehuja. Niiden hyytymistä varten käytetään hyytymisaineita, kuten liivate, agar-agar tai pektiini. Lisäksi käytetään eri hapettumisaineita, kuten sitrushappoa, väriaineita sekä glukoosi- eli tärkke-. Patrick Laffitte opetti makeiskoulutuksessa. Kuva Birgitta Partanen.. lyssiirappia. Marmeladeihin voi kokeilla erilaisia marjamehuja tai nesteenä voi käyttää yrttiuutosta tai yrteillä maustettua marjamehua. Marmeladeissa voi käyttää myös hienoksi jauhettua yrttiä. Esimerkiksi kuusenkerkkä, minttu tai timjami sopii hyvin marmeladeihin. Kurssilla kokeiltiin myös toffeita, nekkuja ja vadelmavaahtokarkkeja.. Tyrnimehusta saa kauniita marmeladeja. Kuva Birgitta Partanen..

26. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 8 SAIPPUAA LUONNON RAAKA-AINEISTA Teollisten saippuoiden valikoima on valtava, mutta niistä löytyy lukematon määrä erilaisia synteettisiä kemikaaleja ja hajusteita, jotka voivat aiheuttaa ihoärsytystä. Ympäristö- ja terveystietoiset kuluttajat haluavat minimoida kemikaalikuormitusta myös kosmetiikkatuotteissa ja käsintehtyjen saippuoiden kysyntä kasvaa. Hankkeen koulutuksessa saippuan valmistamiseen kylmäprosessimenelmällä opasti Mari Mörö, jolla on takanaan pitkä kokemus saippuanvalmistuksesta ja lukuisia kokeilua eri raakaaineiden käytöstä. Marin omat saippuat tunnetaan Mörönperän Saiput -tuotenimellä. Kylmäprosessimenetelmässä kestää noin viikon, että saippua on kiinteytynyt. Saippua leikataan noin viikon kuluttua siitä, kun sen otetaan muotista. Silloin se on sopivan pehmeää vielä leikattavaksi. Suolasaippua on poikkeus, se pitää leikata 40 minuutin kuluttua muotittamisesta. Valmistuksen jälkeen saippuaa tulee säilyttää muutama kuukausi kuivassa, suojassa auringonvalolta. Saippuaa voi valmistaa myös lämminprosessimenetelmällä, jossa lipeä haihdutetaan uunissa 10–12 tuntia 100 asteessa. Saippua on silloin valmis käytettäväksi, mutta sitäkin kannattaa viikko. Suojakäsineet ovat lipeän vuoksi tarpeen vielä saippuaa paloiteltaessa. Kuva Birgitta Partanen.. kypsyttää. Saippuantekoon on tarjolla myös valmismassaa. Sitä käytettäessä voidaan puhua ”einessaippuasta”, sillä sen raaka-aineiden laatuun ei tekijällä ole mahdollisuutta vaikuttaa. Iholle hyvässä saippuassa on kovia ja pehmeitä rasvoja. Seossuhteen nyrkkisääntönä voi pitää 50–. Mari Mörö opasti saippuanteon saloihin. Kuva Birgitta Partanen..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 50. Kovia rasvoja ovat palmuöljyt, kookosrasvat, kaakaovoi ja karitevoi. Niitä tarvitaan, jotta saippuaan tulee ryhtiä, ja kookos on tarpeen sen pesuominaisuuksien vuoksi. Kaikki kasviöljyt lasketaan aina pehmeiksi rasvoiksi. Mitä enemmän kovaa rasvaa laittaa, sitä pesevämpi saippuasta tulee.. Risiiniöljyä käytetään, kun halutaan pieni- ja pehmeävaahtoista saippuaa, mutta korkeintaan 2–4 %. Osa kasviöljyistä saattaa alkaa härskiintyä, kuten auringonkukkaöljy. Hamppuöljy on iholle hyväksi ja toimii hyvin saippuassa, mutta sen tuoksu on kitkerä. Jokaisella rasvalla on oma ”saippuointilukunsa”, eli miten monta grammaa lipeää tarvitaan ko. rasvaan, jotta saponifikaatio onnistuu. Saippuareseptilaskurilla (ks. vinkkejä) voi laskea sopivat suhteet. Lipeä kaadetaan veteen, ei vesi lipeään. Eli vesi ensin astiaan, sitten lipeä rauhallisesti sekoittaen. Kun lipeä ja vesi on sekoitettu, lämpötila nousee nopeasti ja keitos on vaarallista hengitettäväksi. Nesteen on oltava jääkylmää ennen sekoitusta. Kun lipeä alkaa jäähtymään, se ei enää höyryä niin aktiivisesti. Kun lipeä on täysin liuennut, se muuttuu täysin kirkkaaksi. Ennen kuin lipeä sekoitetaan öljyyn, on molempien oltava jäähtyneitä noin 40–50 asteeseen. Sekoituksen jälkeen tarvitaan vatkausta. Saippuoitumisvaihe kestää minuutista varttituntiin. Kun massa on kiisselöitynyt riittävästi, siitä tulee kakkutaikinan kaltaisesti kiinteää. Sitten se muotitetaan nopeasti, muotit on oltava laitettuna valmiiksi. Raaka-ainevalinnat vaikuttavat massan käyttäytymiseen. Esimerkiksi ruusuöljy kovettaa massan hyvin nopeasti. Muotteja voi tehdä vaikkapa filmivanerista. Suurella muotilla voi yhdellä kertaa tehdä noin 100 saippuaa. On olemassa myös muovisia muotteja tai silikonisia muotteja. Missään nimessä ei saa käyttää metallisia muotteja kemiallisen reaktio takia. Myös esimerkiksi puhtaita, ehjiä maitopurkkeja voi hyödyntää muotteina. Aidot eteeriset öljyt haihtuvat saippuasta saippuan kypsymisen aikana, jolloin ne menevät hukkaan. Sitruunatuoksuissa tuoksu säilyy parhaiten. Tuoksuöljyä laitetaan yleensä vain max. 5 %. Kaikki sokeri palaa ja värjää massan ruskeaksi. Raidallisia saippuoita voi tehdä eri värisistä massoista, kunhan lisämassa laitetaan 12 tunnin sisällä ensimmäisen massa laittamisesta. Jos halutaan selkeitä raitoja, massan kannattaa antaa kiinteytyä kuusi tuntia ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Huomioi, että saippuaa myyntiin valmistettaessa, on noudatettava kosmetiikkalainsäädäntöä. Katso siitä lisää tämän raportin kohdasta 4.2.. 27. Vinkkejä ja linkkejä: Saippuaa ei kannata heittää pois, sillä esim. leikatessa syntyneen hukkapalat voi käyttää uudelleen. http://candleandsoap.about.com/od/soapmakingbasics/ss/rebatchingsoap.htm Muista saippuanvalmistuksessa:  kunnon tuuletus  lipeä on vaarallinen ja syövyttävä aine: käytä aina suojalaseja ja -essua sekä pitkävartisia suojahanskoja  Jos lipeää kaatuu johonkin, sen voi neutralisoida etikalla. Hätätilassa käytä maitoa, jos muuta ei ole. Saippua-aiheisia linkkejä ja raaka-aineen hankintapaikkoja: Käsintehty saippua http://www.saippua.net/linkit.html Pieni Tuoksukauppa: http://www.paperiarkki.net/zencart/ Lahtisen vahavalimo: http://www.lahtisenvahavalimo.fi Saippuareseptilaskuri ym. https://www.thesage.com/calcs/LyeCalc.html Soap Kitchen http://www.thesoapkitchen.co.u Soap Queen http://www.soapqueen.com Soap Making Recipes http://www.pinterest.com/aspirecreations/soapmaking-recipes/ Island Artisan Supply http://essencesupply.com/soapmaking/instruction.html Soap Making Essentials http://www.soap-making-essentials.com Bramble Berry http://www.brambleberry.com Handcrafted Soap & Cosmetics Guild http://www.soapguild.org Miller’s Homemade Soap Pages http://www.millersoap.com/pennwaltetc.html.

28. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 9 PAJUA JA HUOVUTUSTA Pajua ja huovutusta -kurssilla yhdistettiin pajua ja huovuttamista. Tekniikka mahdollistaa kolmiulotteiset työt; paju on tukirakenteena ja huopa kiinnitetään tai huovutetaan tukirakenteeseen. Koulutuksen aluksi vierailtiin Hiirolassa Pirtin Kehräämöllä, ja itse koulutus toteutettiin Etelä-Savon ammattiopistolla. Kouluttajana toimi Anelma Savolainen. Kurssilla oli mahdollisuus valmistaa töitä omien ennakkosuunnitelmien mukaan. Osa valmisti pienen kirjahyllyn tai hyllykön, jossa oli pajunpunontaa tai pajua tukirakenteena ja huovasta tehtyjä seiniä tai hyllyjä sekä koristeena villaa. Osa valmisti kolmiulotteisen taidetekstiilin, korin tai käyttöesineen. Paju on kuivaa ja suoraa tai muotoon kuivatettua paksua pajua. Pajulla ja pajunpunomisella saa ennen kaikkea ohueen huopaan kolmiulotteisen muodon, kun paju toimii tukirakenteena ja muodon antajana.. Paju-huopa myyntiteline valmistumassa pientuotteiden esillepanoa varten. Kuva Birgitta Partanen.. Pirtin Kehräämön toimintaa esitteli Kari Anttonen. Kuva Birgitta Partanen..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA 29 BIRGITTA PARTANEN. Rullahuovutuksessa huovutettavien villojen päälle laitetaan kuplamuovia ennen ruokomaton käärimistä rullalle, ettei villa huovutu kiinni ruokomattoon. Kuva Birgitta Partanen.. Huopa voi olla ohutta tai paksua, ja erimuotoisia huopalevyjä voi yhdistellä eri tekniikoilla. Huopaa voi myös taitella, laskostella, muotoilla ja tukea pajutikuilla ja pajupunoksella tai -sidoksella ja saada aikaan kolmiulotteinen muoto. Tekemistä nopeuttaa valmiiksi huovutettu teollinen huopa. Rullahuovutukseen tarvitaan viemäriputki, mäntynestesaippuaa, ruokomatto, kuplamuovia ruokomaton verran, paksu froteepyyhe putken pehmentämiseen ja trikookudetta sitomiseen. Pesuvati ja tiskiharja auttavat saippuaveden levittämisessä. Vinkki: Huovutukseen voi yhdistää myös silkkikuituja, pellavakuitua tai muuta materiaalia, jolla huovan pintaa voi elävöittää. Huovutusneula auttaa huovan pinnan kuvioimisessa. Tukirakenteen, vaikkapa pajun oksat, voi huovuttaa myös kokonaan työn sisään.. Ison työn rullaaminen käsin voi olla raskasta, jolloin jalat voi ottaa apuun. Kuva Birgitta Partanen..

30. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 10 OPINTOMATKAT 10.1 FRUIT LOGISTICA -MESSUT BERLIINISSÄ 2013 Laadukasta liiketoimintaa luonnosta -hankkeen elintarvikeyrittäjien ulkomaan opintomatka toteutettiin osallistujien toiveiden mukaisesti Fruit Logistica -messuille Berliiniin. Hanke organisoi messujen yhteyteen yritystapaamisia, joiden avulla osallistujat saivat tarkempaa tuotetietoa prosessointilaitteistoista. Fruit Logistica -messut ovat maailman laajimmat vain vihanneksiin ja hedelmiin painottuvat ostajille ja myyjille suunnatut ammattilaismessut. Vuonna 2013 messuilla oli mukana yli 2 543 näytteilleasettajaa 76 eri maasta. Eniten näytteilleasettajia, eli 456, oli Italialla. Messuilla oli yli 55 000 kävijää 120 eri maasta.. Messuilla oli esillä tuotteita ympäri maailman: tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, puolivalmisteita, kuten pilkottuja vihanneksia, pakkauskoneita ja -laitteita sekä muita vihannesten prosessoinnissa tarvittavia laitteita kuten erilaiset leikkurit, pesurit ja erottelijat. Käytännössä messut alkavat yleensä jo päivää aiemmin Fresh Produce Forum -seminaarilla, missä alan asiantuntijat luotaavat tulevia trendejä ja suuntauksia vihannes- ja hedelmäalalla maailmanlaajuisesti. Vuoden 2013 seminaarissa Dieter Krauss German Fruit Trade Associationista totesi esityksessään, että useimmat kuluttajat tietävät vihannesten ja hedelmien olevan terveellisiä, mutta heillä ei ole enää tunneperäistä suhdetta niihin. Tämä johtuu siitä, että kauppa mainostaa vihanneksia ja hedelmiä vain hinnalla. Kuluttajien kiinnostusta voi olla vaikea säilyttää, kun ainoa. Fruit Logistica -messut Berliinissä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen..

LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. 31. FLIA 2013 voittaja, “City Farming” kaupunkiviljelyjärjestelmä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.. valintaperuste, jota tarjotaan, on hinta. Ratkaisuksi hän ehdotti ”Fruit and vegetable retail industry specialist”-koulutusta. Kauppojen vihannes- ja hedelmäasiantuntijat eivät vain maistata vaan myös antavat kuluttajille tietoa lajikkeista ja oikeista säilytysolosuhteista. ”Kun nuoriso alkaa kanniskella omenia vesipullojen sijaan ja tykkää, että se on ”cool”, olemme oikeilla jäljillä”, totesi hän lopuksi. Dr. Christian Göken mukaan keskittyminen näyttäisi jatkuvan niin kaupan kuin teollisuuden osalta muuallakin kuin Suomessa. Esim. v. 1999 Saksan kahdeksan suurinta kauppaketjua hallitsi 70 %:a markkinoista, v. 2011 neljä suurinta yksistään 85 %. Vähittäiskaupan ostovoima jatkaa siis vahvistumistaan suhteessa tuottajiin, ja tämä voi merkitä voimistuvaa hintasotaa.. FRUIT LOGISTICA INNOVATION AWARD, FLIA. Messujen yhteydessä jaetaan vuosittain Fruit Logistica Innovation Award (FLIA). Vuonna 2013 ensimmäinen palkinto annettiin hollantilaiselle Staay Food Groupin ”City Farming” järjestelmälle. Kaupunkioloihin soveltuvassa kasvihuoneessa pystytään kasvit kasvattamaan siemenistä taimiksi 35 päivässä, riippumatta kasvien luonnollisesta kasvukaudesta. Tämän mahdollistaa LED-valoon perustuva valaistussysteemi. Optimaaliset kasvuolosuhteet turvataan seuraamalla lämpötilaa, kastelua/ kosteutta ja lannoitusta automaattisesti. Kasvatuksessa ei tarvita torjunta-aineita lainkaan. Järjestelmää kuvataan kestäväksi, ympäristöystävälliseksi menetelmäksi, jonka avulla voidaan tuottaa terveellistä ja turvallista ruokaa nopeasti kasvavalle ihmismäärälle maailmassa.. FlowerSprout Briteistä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.. Toisen palkinnon sai saksalainen ”Apfel-Schiffchen®” eli kuivatut omenasnacksit. Kolmas palkinto meni brittiläiselle Tozer Seeds Ltd ruusukaalin ja kaalin risteytykselle ”Flower Sprout TM”..

32. LAADUKASTA LIIKETOIMINTAA LUONNOSTA – POIMINTOJA LUONNONTUOTE- JA ELINTARVIKEALAN KOULUTUKSISTA BIRGITTA PARTANEN. HUOMIOITA HEDELMÄ- JA VIHANNESMARKKINOISTA. Apfelschiffcen snacksit Saksasta. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen.. Minivihanneksia oli esillä paljon ja uusia lajikkeita on tullut tähän kategoriaan jatkuvasti. Vanhastaan tuttujen miniporkkanoiden, -kurkkujen ja -paprikoiden lisäksi miniversioita näkyi ainakin kesäkurpitsasta ja eri kaaleista (valko-, kukka-, parsa- jne.). Minivihanneksista oli tehty myös sekoituksia valmispakkauksiin. Vihannesten ja hedelmien kulutusta haluttiin siis selvästi lisätä myös siten, että jalostetaan kuluttajien saataville helppoja ja sopivassa koossa olevia ”ready-to-go” vihanneksia ja hedelmiä. Hyvin säilyviä hedelmä- ja vihannestuoremehuja esitteli PurePulse-teknologiaa hyödyntävä hollantilainen CoolWave Processing -yritys. Hellävaraisella menetelmällä saavutetaan 21 vuorokauden säilyvyysaika ilman, että menetetään vitamiineja, aromeja tai makua. Menetelmän etuina on pidemmän säilyvyysajan suoma jousto toimitusketjussa tuottajalta kauppaan, mikä vähentää myös hävikkiä kaupan päässä. Menetelmä soveltuu pumpattaville nestemäisille, partikkelikooltaan alle kahden millimetrin tuotteille.. Pakkauksissa ja väreissä tavoiteltua ”karkkimaista” ilmettä. Kuva Marjo Särkkä-Tirkkonen..