Pohjois-Suomen nurmituhotutkimuksen koetuloksia vuosina 1976-1979

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:0

14

Jukka Kaseva ja Sylvi Soini:

- POHJOIS-SUOMEN NURMITUHOTUTKIMUKSEN KOETULOKSIA VUOSINA 1976-1979

JOKIOINEN 1981

Maatalouden tutkimuskeskus (ITTK) PAIKALLISKOETOIMISTON TIEDOTE N:o 14

Jukka Kaseva ja Sylvi Soini

POHJOIS-SUOMEN NURMITUHOTUTKIMUKSEN KOETULOKSIA VUOSINA 1976-1979

sivu Johdanto 1 Koeaineisto ja menetelmät 2 Koetulokset 6 Sinkki-fosforikoe 6 Sadot 6 Kivennäisainepitoisuudet 9 Kalkki-sinkki-boorikoe 14 Sadot 14 Kivennäisainepitoisuudet 15

Nousevien sinkkimäärien koe 20

Sadot 20 Kivennäisainepitoisuudet 21 Kalkitus-hivenlannoituskoe 25 Sadot 25 Kivennäisainepitoisuudet 26 Tarkastelu 32

Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus maahan 32 Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus satoihin 33

Tiivistelmä 37

Kirjallisuutta 37

JOKIOINEN 1981 ISSN 0356-7621

JOHDANTO

Hivenravinteet boori, kupari, mangaani, molybdeeni, rauta ja sinkki ovat kasveille välttämättömiä. Hivenravinteiden puutteen syntymiseen ja esiinty-miseen vaikuttavat kasveilla useat tekijät vuorovaikutuksineen. Tärkeimpiä näistä ovat maaperä- ja ilmastosuhteet sekä ihmisen maaperään kohdistamat toi-menpiteet. Mahdollinen puutteen syntyminen voitaisiin usein ennaltaehkäistä tutkimalla maaperä ja selvittämällä kasvien ravinnetarve.

Tiedot hivenaineiden vaikutuksesta kasvien talvehtimiseen ovat vähäiset. NISSI-SEN (1970) kokeissa mangaani, kupari ja rikki edistivät lumihomeella saastute-tun englantilaisen raiheinän säilymistä. Näiden, samoinkuin muidenkin hiven-aineiden, vaikutus riippui suuresti kasvualustan pH:sta. Taka-Lapissa suorite-tuissa kokeissa eivät hivenaineet (Cu, Mn, Zn ja Mo) lisänneet apilan

viih-tyvyyttä (POHJAKALLIO ja SALONEN 1956): Pohjois-Pohjanmaan turve- ja multamailla sitä vastoin boorilannoitus lisäsi apilasatoa huomattavasti parantuneen talveh-timisen ansiosta (KÖYLIJÄRVI 1959).

Fosforin on todettu useissa kokeissa parantavan talvenkestävyyttä lisäämällä vararavinnon ja vesiliukoisten proteiinien määrää (WANG ym. 1953). Fosforilla on havaittu olevan tärkeä merkitys talvituhosieniresistenssin muodostumisessa (EKSTRAND 1953). NISSISEN (1970) mukaan fosforilannoituksella yksin oli suo-tuisa vaikutus Fusarium niVale-resistenssiin.

KalkituS on vaikuttanut kasvien talvituhosienien kestoon positiivisesti. Tämä johtuu osaltaan siitä, että kalkitussa maassa fosfori muuttuu liukenevaan muo-tom (EKSTRAND 1953, NISSINEN 1970). Kasvien Menestymisen kannalta on tärkeää, että lannoitus on monipuolinen, jotta ne kehittyvät vahvoiksi ennen talven tu-loa. Myös karaistuminen voi estyä, jos jostakin tärkeästä ravinteesta on puu-tetta.

Tämä tutkimus käsittelee Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamia Pohjois-Suomen nurmituhot projektin puitteissa suoritettuja paikalliskokeita. Koesuunni-telmat (a, b, d) laati projektin nu"rmien lannoitustutkimuksia selvittävä työ-ryhmä, johon kuuluivat: A. Jaakkola, H. Hakkola, E. Huokuna, H. Marjanen ja H. Tähtinen. Koesuunnitelmien toteutuksesta paikalliskokeina ja c koesuunnitel-man laatimisesta vastasi maisteri Helvi Marjanen kuten myös maa- ja satonäyt-teiden tutkimisesta.

2

Koesuunnitelmien mukaisen lannoituksen vaikutuksia Pohjois-Suomen nurmien satoihin ja sadon kivennäisainepitoisuuksiin on pyritty selvittämään eri niit-tokerroilla, eri maalajiryhmissä ja kolmivuotisen koejakson aikana. Muutokset maan ravinnepitoisuuksiin sekä näiden vaikutus sadon kivennäisainekoostumuk-seen olivat myös tutkimuksen kohteena.

KOEAINEISTO JA MENETELMÄT

Tutkimus käsittää neljä erillistä koesarjaa:

Sinkki-fosforikoe Kalkki-sinkki-boorikoe Nousevien sinkkimäärien koe Kalkitus-hivenlannoituskoe

Koesuunnitelmat toteutettiin pääosin 3-vUotisina paikalliskokeina Pohjois-Suomessa. Koeryhmä d:n kokeet sijaitsivat Lapin, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Pohjois-Savon koeasemilla. Koekaavat ja käytetyt lannoitemäärät ilmenevät taulukosta 1. Kokeissa käytettiin yksiravinteisia lannoitteita, jotka sisältä-vät hivenaineita, mutta eisisältä-vät kuitenkaan booria, kuparia ja sinkkiä (mahdol.-lisesti epäpuhtauksina). Superfosfaatti sisältää 12 % rikkiä, sinkkisulfaatti 11 % ja kuparisulfaatti 13 % sekä hiukan rautaa. Rikillä saattaa olla oma mer-kityksensä koetuloksiin, jota ei kuitenkaan selvitetty.

Suunnitelmien mukainen koelanpoitus tehtiin nurmen perustamisen yhteydessä keväällä. Lannoitteet levitettiin käsin pintaan ja*mullattiin äestämällä. Seu-raavina vuosina kaikki kosejäsenet saivat saman lannoituksen.

Kokeet suoritettiin neljällä kerranteella ja ruutukoko oli 50 m2. Koekasvina oli timotei ja koe pyrittiin aloittamaan nurmen perustamisen Yhteydessä siten, että kaikki lannoitteet ensimmäistä satoa varten levitettiin ennen muokkausta.

Koeryhmien a ja b kokeet aloitettiin vuosina 1976 ja 1977, koeryhmä c:n vuo-sina 1977 ja 1978 ja koeasemien d ryhmän kokeet v. 1977.

Aineisto käsittää yhteensä 76 kokeen koetuloksia. Kokeiden lukumäärä ja niiden . jakautuminen maalajiryhmiin ilmenee seuraavasta asetelmasta.

Taulukko 1. Koesarjoissa käytetyt koesuunnitelmat ja lannoitemäärät kg/ha. 3 Koe + • koejäsen Peruslannoitus a. Sinkki- fosforikoe Nos K 60 Blb 400 120 10 400 120 10 400 120 10 400 120 10 b. Kalkki-sinkki-

boorikoe Nos •Psf K60 Cus 400 400 120 50 400 400 120 50 400 400 120 50 400 400 120 50 400 400 120 50 400 400 120 .50 c. Nousevien sinkkimäärien

koe Ykr Cad Blb Cus

•

Koelannoitus UusintalannoituS Odelmalle

Psf Zns Blb Cus Nos Psf K60 Nos K60 300 400 120 200 60 400 300 400 120 200 60 50 300 400 120 200 60 400 50 300 400 120 200 60 Cad Zns Blb 400 400 120 200 60 10 400 400 120 200 60 50 400 400« 120 200 60 4000 400 400 120 200 60 4000 10 400 400 120 - 200 60 4000 50 400 400 120 200 60

Zns Ykr Cad. Blb Cus Ytv 1. 2. 3. 4. . d. Kalkitus- hivenlannoi-tuskoe 500 500 500 500 Nos 500 500 500 500 Psf 5 5 5 5 1(60 5 5 5 5 Cad 5 15 25 Zns Blb 500 500 500 500 Cus Nos 500 500 500 500 Psf 5 5 5 5 5 5' 5 K₆₀ 400 400 400 400 Nos K₆₀ 400 400 120 400 400 120 200 60 400 400 120 10 400 400 120 200 60 400 400 120 50 10 400 400 120 200 60 400 400 120 10 50 400 400 120 200 60 400 400 120 50 10 50 400 400 120 200 60 400 400 120 4000 400 400 120 200 60 400 400 120 4000 10 400 400 120 200 60 3.« 400 400 120 4000 50 10 400 400 120 200 60 4. 400 400 120 4000 10 50 400 400 120 200 60 5. 400 400 120 4000 50 10 50 400 400 120 200. 60 Psf = Superfosfaatti (P205 20 %) Nos = Oulunsalpietari (N 27,5 %) K₆₀ = 60 % kalisuola • Zns = Sinkkisulfaatti (Zn 23 %) Blb = Lannoiteboraatti (B 14 %). Cus = Kuparisulfaatti (Cu 25 %) Ytv = Tasaväkevä Y-lannos (15-15-15) Ykr = Kalirikas Y-lannos (13-15-18) Cad = Dolomiittikalkki •

4

Koeryhmä kokeita kpl kivenn.maat saraturve

rahkaturve a. 18 7 6 5 b. 17 8 7 2 c. 37 10 24 3 d. 4 1 3

Kivennäismaiden ryhmään sisältyy lähes yksinomaan Pohjois-SOmen karkeita

kivennäismaita.

Koekenttier. sijainti koeryhmittä.in ilmenee kuvasta 1.

Kokeista korjattiin ensimmäinen sato kuivaheinäasteella ja odelmasato syksyl-lä:. Keväällä perustetuista kokeista saatiin ensimmäisenä koevuonna vain yksi

Niiton yhteydessä otettiin satonäYte koejäsenittäin.

Satonäytteistä MTTK:n isotooppilaboratoriossa Määritettiin fosforj ja boori kolorimetrisesti sekä kalium, kalsium, magnesium, natrium, rauta, mangaani, kupari ja sinkki atomiabsorPtiospektrofotometrisestj.

Maanäytteet otettiin keväällä koejäsenittäin ennen lannoitteiden levitystä.

.Maanäytteiden pääravinteet määritettiin MTTK:n maantutkimuslaitoksella ja hivenravinteet Viljavuuspalvelu Oy:ssä.

Koemaiden fosfori- ja magnesiumtilanne oli yleensä hyvä, muilta osin kentän viljavuustutkimus osoitti useimmiten vain välttäviä arvoja, taulukko 2.

Taulukko 2. Koemaiden pH:t ja ravinnepitoisuudet keskimäärin.

Koeryhmä pH mg/1 Ca K P Mg B Cu Mn S Zn Fe 5,2 5,2 5,2 5,3 970 1040 1145 1190 89 77 90 88 13,2 11,5 17,7 18,5 228 222 245 244 0,6 0,6 0,4 0,4 7,0 13,9 10,5 5,9 12,1 10,8 - 11,3 20,1 12,5 32,7' 12,5 8,8 7,5 17,6 5,9 4,2 3,0

Koetulosten tilastokäsittelyt on suorittanut Maatalouden tutkimuskeskuksen laskentatoimisto. Koetulost,3ulukoissa merkitsevät erot on ilmoitettu kirjaimin ja saman ryhmän luvut, joissa ei ole yhteistä kirjainta, poikkeavat toisistaan

todennäköisyydellä P = 0,95.

IA 1.1.10.7 FÖl't SiATI5lIK 1.1.11 717 69' 67' 85° 65' 641 Cs - ;33" , 0 r1‘1 \ \ 1 \7 • s-S, <, 63 • Gå" • t - • : I 52. 5

6

SÄÄOLOT

Suurin osa kokeista perustettiin v. 1976, jolloin alkukesän kuivuus ja koleus ei erityisemmin suosinut nurmen kasvua. Kasvukausi v. 1977 oli aluksi kylmä muuttuen heinänkorjuuaikaan myös sateiseksi. Kesä v. 1978 oli aluksi kuiva, mut-ta myöhemmin sadetmut-ta saatiin normaalisti. Vuonna 1979 kasvuolot olivat lämpö-tilan ja kosteuden osalta edulliset.

Sääsuhteitten merkitys kasvien talvehtimiseen On huomattava. Eniten talvituhoja oli keväällä 1977 pitkään jatkuneen paksulumisen talven jälkeen. Koealueet olivat tällöin ensimmäisen vuoden nurmia, joilla talvehtiminen yleensäkin on keskimääräistä epävarmempaa. Vähiten talvituhoja oli keväällä 1979. Kokonaisuu-tena ottaen koealueilla nurmet talvehtivat keskinkertaista paremmin. Koetulok-sista olisi ehkä saatu enemmän irti, jos sääsuhteet olisivat olleet huonommat.

KOETULOKSET

a. Sinkki-fosforikoe

Sadot

Koeryhmä a:n kokeista punnittiin ja analysoitiin vain pääsato. Odelma sai typpi- sekä kaliumlannoituksen ja sato niitettiin syksyllä. Sinkki- ja fosfo-rikoelannoitteet levitettiin koetta perustettaessa. Seuraavina keväinä kaikki koejäsenet saivat typpi-kalium- ja myöskin fosforilannoituksen.

Tässä kokeessa saatiin saraturvemaalla suurimmat sadat (taulukot 3, 5 ja 6), keskimäärin satoero oli kivennäismailla 470 kg/ha ja rahkaturpeilla 1300 kg/ha. Parhaat sadat saatiin ensimmäisen vuoden nurmesta, toisen, vuoden sato oli keski-määrin 80 % ja kolmannen vuoden 91 % ensimmäisen vuoden sadosta.

Satotulokset osoittavat (taulukko 3), että kaikkina koevuosina fosforilannoituk-sen saaneet koejäfosforilannoituk-senet antoivat keskimäärin kivennäismaalla 17 %:n ja rahkatur-peella 26 %:n sadonlisäykset. Saraturpeilla, joilla koemaiden fosforitilanne oli paras (taulukko 4), lannoitefosforin jättäminen pois ensimmäisenä koevuote-na alensi satoja keskimäärin vain 2 %.

Koko aineistossa kokeen perustamisvuonna annetun fosforin jälkivaikutus näkyi ljsäsatoina ja oli keskimäärin toisena vuotena 7 %:n ja kolmantena 5 %:n suurui-nen:

7

Taullikko 3. Koeryhmä a:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha peruslannoitet-tuun a-koejäseneen verrattuna maalajeittain ja satovuoSittain.

Kokeita Kbejäsen Koelannoitus NKB NKB+P NKB+Zn NKB+P+Zn Kivennäismaa 19 4970 + 870 - 140 + 660 Saraturve 18 5690 + 140 - 70 + 330 Rahkaturve 15 3890 +1040 + 380 + 980 1-vuosi 18 5330 +1360 - 310 +1030 II-vuosi 18 4350 + 300 + 410 + 520 111-vuosi 16 5110 + 230 - 10.

Fosforilannoituksen vaikutuksia seuraamalla oli tarkoituksena selvittää, voitai-siinko Pohjois-Suomessa vähentää fosforilannoitusta nurmen perustamisen yhtey-dessä. Tiheä nurmen uusimistarve ja toistuva PK-lannoitus ei ole kuitenkaan koealueilla kohottanut maan fosforilukuja niin (taulukko 4), että voitaisiin ko. alueilla suositella fosforilannoituksen vähentämistä maa-analyysien eikä myöskäär tämän kokeen satotulosten perusteella. Lähinnä fosforilannoituksen vähentäminen on mahdollista hyväkuntoisilla saraturvemailla.

Sinkkisulfaattilannoituksen..(50 kg/ha) vaikutus satomääriin jäi vähäiseksi. Sadonlisäystä saatiin ainostaan rahkaturpeålla olleissa kokeissa toisen vuoden nurmella. Sinkkilannoitus kohotti koemaiden sinkkipitoisuuksia (taulukko 4), jotka kokeen alussa olivat Viljavuuspalvelun tekemien muiden määritysten luok-kaa vastaavilla maalajeilla ja pH-tasoilla, mutta kuitenkin viljavuustutkimuksen tulkintakaavion mukaan vain viljavuusluokkaa huono. Sinkkiä on eniten Hämeen läänissä ja Varsinais-Suomessa. Pohjois-Suomessa, etenkin turvemaissa, sinkki-pitoisuudet ovat alhaiset (KURKI 1979).

Kun fosfori ja sinkki annettiin samanaikaisesti, saatiin keskimäärin samansuu-ruiset sadonlisäykset kuin fosforilla yksinään. Karkeilla kivennäismailla, joil-la sinkkipitoisuus on luontaisesti korkea, sinkkijoil-lannoitus jopa alensi satoja. Sinkin kuten myös raudan ja aluminiumin on todettu vaikuttavan fosforin liuke-,nevuuteen. Mainittujen pitoisuuksien ollessa korkeat fosfori On yleensä

voi-makkaasti sitoutunut varsinkin, jos maa on samalla hapanta (KURKI 1979). Maa-analyysitaulukosta 4 voidaan havaita tämänsuuntaista Zn/P-suhteen muuttumista varsinkin satovuosittain tarkasteltuna:

0,1 r- r- r- r- r-- CX) (Z) CX) CO o000 LO CD 01 CY) CS1 2-- C UI) 1-0 r-- (:) cX) r-- e C \J C \ (\I 00 r n e, • uD CD 2-- r- c) oo r-- 000 cD • ON ON 0n CD CD un un un cdh r-- CNJ • Ui ir) Le-) 00 00 CO 00 (.0 CD UD 0..1 0.1 • •zl- 0.1 On r CX) r-- C•J On (\I Cs..1 cY) <31 (.0 0,4 CD (.0 On CD r- un 01 r Or ▪ ) (.0 Up r— CD CD 1:0 CD Cs..1 CD CD CO 2-- CD CD CD un un Ui . CY) (\I 0.1 C,J Ui 1-0 1-0 1-0 oDNr, LÖ LOt 01 CO CD ct 1-CD LL 0- r3") Tau lu kko 4. n:s E- v) CU > cts r- (1..i n:5 5- ni • 2-- rcl > 5- 4-) (0 ccs :r0 (Li E 5- • > • • > > • NI CD r- CD CD r- t un r- r r- CN CD uD UD r- uD uD U3 up CD CD CD CD ct 00 (.0 00 (.0 cn cs.) CD un r- r- r- CD 00 1-0 r r 01 un uD UD C3.1 • n C:1 C.) C) • S: r- (13 4-) 1- Gr) 0 cr r- CO CO • ,- 00 0,..1 0,4 • 0 r- 0,3 • 4J n3 ct CD 0) cn ct• . • . n 0‘.1 ON CD = 01 01 cr) r-- <V CD • (t5 r— ,1- 4-3 4-3 w 000 000 - (.0 r-- CNJ Cn up CD Mb r-, <:) r-, r-- r- r- r--7- 03 ccs . . . . . .. 4-) (.0 ,d- ,d- Le) 1.11 k.00 - (1) -0 r- -P r- 0_ (Y) CO CY) On 0,7 0..) <:D CO k<D ,rzt 1-0 r—Csi ct QD un un :› _1...0 5- r- a) -o 1— a) 4-) 4-3 «5 >> ' tii :n:c E cu :111 u") Cll > -- cc5 (0 E •,— :(Ci 5.- = cb ri3 -1-a 4-3(0 C?.1 • • • r-- 01) co __Y E > > > .. . r_03ro c eCSfzi >5-C 5-

0 . - = • • •

Cl. = UI S.- Z i-- C‘I 0)

9

Koekentillä ei esiintynyt silmävaraisesti havaittavia talvehtimiseroja kbe-jäsenten välillä. Fosforilannoituksen on yleensä todettu parantaneen talven-kestävyyttä. Korkea fosforipitoisuus voi- toisaalta johtaa molybdeenin, sinkin ja raudan puutosoireisiin.

Kivennäisainepitoisuudet

Koeryhmä a:n (sinkki-fosforikoe) satojen fosforipitoisuudet ilmenevät kuvasta 2 ja taulukoista 5 ja 6. Tarkastelu osoittaa sadon fosforipitoisuuden pysyneen eri koejäsenillä melko vakiona kivennäismailla, joilla fosforipitoisuudet niin maassa kuin kasvissakin olivat turvemaita alhaisemmat.

Eloperäisillä mailla fosforilannoitus kohotti timotein fosforipitoisuutta oleel-lisesti. Sadon fosforipitoisuuksien erot koejäsenten välillä eivät kuitenkaan muodostuneet tilastollisesti merkitseviksi kuten eivät myöskään maalajeittain ja satovuosittain tarkasteltuna. Koealueiden ja vuosien väliset erot sadon fosforipitoisuuksissa olivat lähes samaa luokkaa ja fosforilannoituksen vaiku-tus jonkin verran suurempi.

Sinkkisulfaattilannoituksella ei ollut selvää vaikutusta sadon fosforipitoi-suuteen maalajeittain ja vuosittain tarkasteltuna (kuva 2). Joka vuosi fosfo-ria saaneiden koejäsenten (P1 ) fosforipitoisuudet olivat korkeat ja kohosivat nurmen iän mukaan, vaikka maa-analyysi näytti toisena ja kolmantena koevuote-na alhaisempia liukoisen fosforin arvoja kuin kokeen perustamisvuonkoevuote-na.

Maan fosforipitoisuus ei korreloinut merkitsevästi koko aineistossa sadon makroravinteiden kanssa. Rahkaturpeella, jolla fosfori vaikutti parhaiten,

maan fosforipitoisuuden noustessa sadon kalsiumin pitoisuus pieneni (r = -0,463> ) ja kaliumin (r = - 0,50xxx).

Lannoituksen, maalajin ja vuosien vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen ilmenee kuvasta 3 ja taulukoista 5 ja 6. Sinkkisulfaattilannoitus (50 .kg/ha) kokeen perustamisvuonna kohotti voimakkaasti sadon sinkkipitoisuutta kaikilla maala-jei.11a, joskin erot muodostuivat merkitseviksi vain turvemaiden ryhmissä. Sa-don Sihkkipitoisuuden vaihtelut maalajeittain ja vuosittain olivat hyvin sa-maa luokkaa. Sinkkilannoituksen vaikutus näyttäisi olevan pitkäaikainen, sillä vielä kolmantenakin koevuonna satojen sinkkipitoisuudet olivat korkeam-mat kuin edellisinä vuosina ja erot lannoittakorkeam-mattomaan koejäseneen verrattuna yhtä suuret kuin toisenakin vuotena. Fosforilannoituksella ei näyttäisi olevan tässä kokeessa selvää vaikutusta kasvien sinkin ottoon.

P g/kg ka. 4,20 4,00 3,80 3,60 3,40 P g/kg ka. I

10

. 4,20 4,00 3,80 3,60 "3,40

0

P 1 P l P

o.

0

I Zn 0 Zn1 2n0 Zn1 Zn'0 Zn1

.Kivennäismaat . Saraturve Rahkaturve

1

Zn Zn 1 _{Zn1 Zno 0} Zn₁

2. v. 3. v.

Kuva 2— Fåsfori- ja sinkkilannoitusten vaikutus satojen fosforipitoisuuteen

maala-jeittain ja .satovuosittaih. Lannoitus kg/ha: Zn1 = 50 Zns, P1 = 400 Psf, 0 = ei

lannoitusta. Zn

0

x Zn 0 . 70,0 .40,0 65,0 60,0 55,0 45,0 50,0 P_O Kivennäismaat 1 PO Saraturve x Zni Po Rahkaturve x

Zni

P₁ x Zn 1 Zn mg/kg ka. • 70,0 65,0 X Zni 60,0 xZn 55,0 50,0 45,0 _{x Zn} 40,0 0 pi P0 P₁

1. v.

2.v. no 0 P1 3. v. Zn mg/kg ka. 11

Kuva. 3. Sinkki- ja fosforilannoituksen vaikutus satojen sinkkipitoisuuteen

maala-jeittain ja satovuosittain. Lannoitus k/ha: Pl = 400 Psf, Zni = 50 Zns, 0 = ei

0 4-) (/) cr3 r- ra 4-3 r- (13 (13 nzi Jn 03 (13 rcl ai rt:5 .0 rc5 -Jn (zi nJ 0J NNCn NNOn o...J ,- un . . . . . . . c..] cs.1 .J- es.] un ,- UD r-CN r- r- r- r- r- r- r- r- r- n3 ni n3 ni U (6 ..CD 05 ni ni r- 0'5 ct C) r- UD UD Cr) cr . . . . . . . . . • cr LO cr cr 00 r- On en In 00 r- r- r- r- r- r- r- r- r- 1- 03 n3 ..£21 al (C5 rc5 03 rC5 0.1 LO UD CO CD UD CO CO h, n n n n n n cr CD C3 • Cr) CD 10 cr cr UD UD t Un un Ln un un n3 n3 n3 n5 (13 n3 n3 03 n5 n3 C \J 0 CM 01 en 1n LC) CO 10 r-0 CNJ r-- 01 t 01 0.1 r- r- r- r- 1—.- r- r- rc5 a5 reS ai _cn n5 ml n3 03 rc5 ,- on cr r--- un 05 10 (000 cn oo n, N. cn CD LID UD N. h, CN r- ...0 -rc5 -rc5. n:5 n5 rt:5 n:5 a3 a5 rcS ...cn CD Crl un Cr) (0 0) UD en h, CD Cr) 00 CN 00 cn CN 05 CO-' r- r- rz5 o3 rt:5 rc5 rc5 a5 rc$ a5 • un CD CD Lflc3 r- r- 0,1 un QD QD ct UD cr 0,1 0,1 CU 0,1 0,J 0,1 0,J 0,1 CU 0,1 rc5 rel rc5 rts a5 a3 n3 al n3 - Cn ct UD h, LO CD CD h, cn un ,t 00 un oo t cn n, un r, co . • on on on on on on en CO on on ..fn • a3 n3 ni _cn n3 eli rc5 rc5 • on ,- On ct n, oo un n, Cn CD C) on On cn cn CD LO CD 0') eU 0,1 0,1 00 r- 0,1 04 0,3 an 03 (13 (zs _n n3 rc5 a5 n3 ct Cn On CO UD 0,1 . r- ct CD C,J CD 00 en CD r- . ct On ct cr ct ct ct ct ct ct ct .en CO CO 00 CO C\ k.C5 LCD LC) r-- rc5 n3 n:5 rrS 000 04 00 U0 U5 CN (00) un r • un un _cn C13 CD CD CD UD 00 UD 00 LO un 0 N1

-I-

a5 C (0

_{E '}

0:1) :rt3 CL_ IV Cl. • (l CL) > -Y C +++ •.- > s_. • r- (I) • l- : a".5 5.- = .(f) CO • r-D 0 = -I-) 0 W • = rc$ C 4-) n3 (I)

E > > >.

5- 0 • • • • 73 >rc5 ei) Lii "«... • -.- a5 n3 • • cf r _0 0 -0 =_Y v) 5._ Z r--- CNJ

12

cx

s in kk ip ito isu u ks iss a. Me r k itse v iä e ro ja o l i CCI cn un cn cr un ct cn CD r- r- CD 0") . . . . . . . . . . . . C\J r- r- ct C,,1 ct 00 UD CD C,..i 0,1 C\J 1— 1— r- r- r-- r- . r- r- r r- r un oo II, ON 00 o0

i-r-

j-QcJon NLJOn CD C),) 0,-> er) r- r- r- r- r- r- r- r- .en 0 un ro ro ro n:s rz) eri C..) in ro rC5 .en _cn oo Nl cn ,- cn csi en CD c,) 1_0 cr cr LID C,1 C\J oo r, ,- ('..1 cn CD CD UD I..0 ct cl- LX") U0 C),1 ct UD 11-7 cr U0 (.0 (.0 01 CD r-- r-- cr CD r- UD 1.0 CD 0") CD CD U0 CD C) e•.1 Cr) o CD CD CD C\J r-- gr-- e-- 1 0 ON C•J U0 ON (r) CX) r-, C•JN. CX) - C) czt- LCD (.0 lf) r-- LCD 111 r-- CD cr un N. r-- Lf ) CD r-- CD

0

01 01 01 r- cn 00 CD e— r, on ,- cn on un LO LO un un o...s on r, on osi ct ct UD 00 ct ct Cr) ct /, 0, 4P, in ft nnnn N.1 N1 Ni un on r, un c.1 CD 00 r- ON un c\I on ct- ct ct UD -N- r-coaCD en en en en en d- CD en en d- CFN CD LC r- (.0 un CN CNJ CD C\J UD

er, IIN It 01 IIN

01 CD r- r- CD 01 CD 00 CD CD r- CD C\JCD 0,1 Cr) r- r- UD CD 0,1 CD 00 C•1 00CD cn ro on cr ct c)-) CD CD CD C•J ct LX-) O, ON ON ft 41 LO •Z1- d" t C'1"CO cn en en ro o c) CD CD CD c) co c csn cD (V C C31 cn r-. ni.en cn oo oo UD LOcOLOCD CO 01 cO (f) c. un un un un un Lo on cr ct- = = _r-.1 + + + _c + + +• + + + + + + ce on en = = = = = = = = = . z z z . . . . e0 in 0 ,:n (0O 0 -c) ro .el 0 -0 : rCS e-- C CI-C (1.) 4-, > e- E - .•••••-•. .---.. 1--- (1) CL I W0 1 a) _c ces (1) rcf 0_ -Y CL 5- S- C•J ...0 S.- r MS D 1-- (0 (/) (r) -I-) •---••• (:$ 4-) --

13

Cr) 0.-

14

Viljavuuspalvelu Oy:n määritysten mukaan sinkin liukoiset määrät olivat kiven-näismailla selvästi korkeammat kuin turpeilla. Koelannoituksen vaikutus nä-kyy maa-analyyseissä selvästi vielä kolmantenakin vuotena (taulukko 4).

Maan ja kasvin sinkkipitoisuuksien välillä oli positiivinen vuorosuhde, joskaan ei tässä aineistossa merkitsevä. Koko aineistossa maan sinkkipitoisuuden nous-tessa sadon kuparipitojsuus kohosi (r = 0,74x") ja sadon rautapitoisuus (r = 0,30"). Maan kuparipitoisuuden ja saddn sinkki- sekä rautapitoisuuksien vuorosuhteet olivat negatiiviset (r = XXX ja r = -0,24).

Sara- ja rahkaturvemaiden sadot sisSlsivät kivennäisaineita lähes yhtä suuria määriä. Kivennäis- ja eloperäisten maiden ero oli selvä ja kivennäisainepitoi -suudet yleensä suuremmat kivennäismailla. Koeaineistoa vuosittain tarkastellen selvinä muutoksina havaitaan jo edellä mainittu sadon fosforipitoisuuden nousu sekä magnesium- ja boorimäärien väheneminen.

Fosfaattilannoitus on lisännyt turvemailla sadon kalsiumin määriä (taulukko 4). Mg-pitoisuuteen vaikutus on ollut samansuuntainen, mutta kaliumin määriä

fos-faattilannoitus on alentanut. Mikroravinteiden kohdalla fosfaattilannoitteen

vaikutus on jaanyt vähäiseksi.

Sinkkisulfaattilannoitus kohotti sadon sinkkipitoisuutta huomattavasti, booril-la oli vähäisempi vaikutus Sadon booripitoisuuteen.

b. Kälkki-sinkkiLboorikoe

Sadot

Koeryhmässä b kokeita oli 17 kpl, joista 8 kpl sijaitsi karkeilla kivennäis-mailla ja 9 turvekivennäis-mailla. Kokeet järjestettiin paikalliskokeina v. 3976-78 ja

valtaosalta Lapin läänin maatalouskeskuksen alueella. Tämän koeryhmän kokeista punnittiin ja analysoitiin pääsato sekä odelmasato 12 kokeesta. Koelannoitus annettiin nurmea perustettaessa. Seuraavina vuosina lannoitus oli sama kaikil-

la koejäsenillä.

Kolmivuotisessa kokeessa saatiin toisen vuoden nurmesta parhaat sadot. Ensim-mäisen ja kolmannen vuoden sadot olivat n. 15 % pienempiä kuin toisen vuoden nurmilla. Odelmasato oli keskimäärin puolet ensimmäisen niiton sadosta.

15

Koeryhmän satotulokset osoittavat (taulukot 7, 9 ja 10), että boorin ja sinkin vaikutus on .jäänyt vähäiseksi. Boorilannoitus nosti heinäsatoja I ja II vuoden ko-keissa keskimäärin 3 %, mutta vaikutusta ei ollut enää kolmantena vuotena. Sinkki-sulfaatin (50 kg/ha) vaikutus vaihteli. keskimäärin 1-3 % vuosittain.

Taulukko 7. Koeryhmä b:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha a-koejäseneen ver-rattuna. Kokeita kpi ''''' ..Koejasen ä b c d e f Koelannoitus Pääsato

NPKCu NPKCuCad NPKCuB NPKCuCad6 NPKCuZn. NPKCuCadZn

1-vuosi 16 4570 +270 +150 +160 + 60 +430

11-vuosi 14 5210 +470 +170 +420 +160 +740

111-vuosi 12, 4660 -430 -110 +200 + 90 +130

Odelma.keskimäärin 16 --2450.. -....+230. -: +200- +180. +270 .+160

-Odelmasadoissä ei ollut merkittävää vaihtelua. Kalkitus yhdistettynä boori- tai sinkkilannoitukseen ei antanut suurempia satoja kuin mitä kalkilla tai hivenlan-noitteilla saatiin erikseen käytettynä. Kalkin ja boorin levitys samanaikaisesti näyttäisi jopa heikentävän lannoitteilla erikseen käytettynä saatuja satoja.

Koealueiden maa-analyysit osoittavat (taulukko 8) keskimääräisten kivennäisainepi-toisuusien olevan boorin osalta välttävä ja sinkin huono. Koelannoitus näkyy ko-honneina pitoisuuksina maa-analyyseissä. Dolomiittikalkista johtuen myös magnesium-pitoisuus on noussut selvästi. Kalkitus. ja tästä johtuva pH-muutos näyttäisi paran-tavan boorin, rikin ja sinkin liukenevuutta maassa. Sinkkisulfaatti sisältää rikkiä 11 %, mutta tämän vaikutus ei ole tullut esiin maa-analyyseissä.

Maan matalahkoista mikrokivennäisainepitoisuuksista huolimatta koelannoitteet eivät antaneet keskimäärin mainittavia sadonlisäyksiä. Toisaalta kokeita ei pyrittykään sijoittamaan edeltäkäsin tutkituille puutosalueille.

Kivennäisainepitoisuudet

Satonäytteistä määritettiin kivennäisainepitoisuudet MTTK:n isotooppilaboratoriossa. Tarkoituksena oli saada selville käytetyn. lannoituksen, koevuoden, maalajin ja

niittokerran vaikutus sadon kivennäisainekoostumukseen. Tulokset ilmenevät taulu-koista 9 ja 10.

Cr) 1/1 cö C71 en Lin 0 0 r•-• Cin Ct" (.0 en ct 0") • 0'1 LO Cn CU LO CU .cr LO LO ct r- CD CO (.0 ct C.... UD ct 00 UD 1n LO 01 (0 d-, r-.01 01 00 Ct r- UD ct en 00 r"-.. cr (.0 1.01.0 r"-.. UD Cs.. CO ct 00 d... r... CU LO en N. CM 0U CU CO CD 01 r- CU r- 0U r- CU r, C,..1 r- CN.J r- ('U r- r, cl- 00 r- 0 0) en en C... 0) 1.0 en C".... 0U 01 CD 01 r- 01 C..) Cn r, ,-- cs,..1 C\I 00 1.0 CO UD 01 LO cn 1.0 01 CD ct r- r- 0") .r- CD un 1.0 CU 0") CU 0.1 ct CD 1", r- r- r-. r- r- r- r- r-- . 10 1.0 r., 01 10 1.0 LO C... 1.0 1.0 1.0 r, 1.0 ON IN 4. . . . . ON • . . CD CD (D C) CD CD CD CD CD CD CD CD CD CD 0 en Le). CO CX) cY CJ r- 0 r, Cr) Lf) Ct en en 0

r-- C\I C\J C\I C\I C\.1 r-- C r- C\J • e\.! 10 10 r, Un en CV CD N. Cl) r- LO ct CD ON ON 1.0 00 CU 01 cr- un 01 UD 0') 00 CD. r- r- r- r- r- CO (CD C,..1 01 Len 1..0 1C) r- 01 CO 1.0 1.0 N. CO 01 r-- (.0 (0 01 g-- c> ,— 1.0(310 CO Cn (\I r- CO CV On0Cnena)cV r, r- r- CD 10 10 10 10 0) 01 01 01 01 01 rN. CU :(c5 4-) er) ccs = cc5 e (1.1 4-) E on r--.1 CU 0 (1:5 cc5 = ct: >-, E E W n:$ ce) cr, C...) CO (...) r-J C.3 CU = • r- •r- -1-> :rct :nz5 :rt:5 = CU 4-5 -I-) c S._ _C =c.) = •r- •,- CL) (1) -Y ..- <1.5 CL ce) Lel .--- r-- •,-, > 0 = :rt:5 eri ni n:5 • r- r— :1T3 Cl- r", = • 1-, r-- LLi _{E > > >} (1) Q.5 n:5 S.. 0, 0 • • nzS • r-- C\I Cr) ,Zt LC) l0 Y .— CV "-- C\-1 Z 1— CV en 01 (.0 C.) 01 0 01 en 01 (.0 r- CU CU 16

ct. 17 1D 4n (0-CD (13 00 CD CD UD Cu r, Cn un st Cr CO UD CO en st on cn st CU UD un CU CD uD uD un r- r- cu r- r- r- . r-r- r- CU r- r- r- 0...0 n3 ny r, 00 on CD CD r- 00 cr cr CO Cr) Cq . 0, . 0") r r u— Jn co (0 (13 c0 -10 U csj un r, cu CD CO -(01 (CI UD (.0 CNJ t.f0 . . . . . . . . . . t..0 C/ LO C \.1 C3n .st On 1.0 r- Cr) CO C \.1 0 Cl- Cl" Cr ct L.0 LI) LI) cr 1.0 Ch Cr , 10 10 Jo ...o rcs co d- ,:t LO .t'' r-, CO ('i C's.) r--- CV k.0 UI CU ,-- .— ,-- g-• ,-- I-- ko cr% r,.. — 0, •zi- co CO 1S) VD rs, UD r, CO CD r-, CU CD r-, _{,- r- .--} 030, co cn cn 1 C ('41010 CO r-r-r- CD r-r-r-- C) CD _C) (13 (i3 On (.0 o.4 0..1 0 LO CO 1— 0 0") 0 C) 0 1--- 1-- 1— r— I— I-- I— I— CM 03 CO r- Cn ('Ui- CD On ct ct CD r- UD CD 01 c0*10 cD r--C CU CY) CNJ CU CO n eq es.1 CU CNJ CU ('J C'4 CNJ CNJ OJ ozs _cn m Nl CU 10 10 CU CU st cn r, N N cn . UD UD r, _{. .. . .} st U0 st uD st _{. . . . .} r- uD 00 _{. .} on CO C) On or) On on oD OD on CD On On cD en un uD r, st Cn UD on UD CN CD UD ..cn r- n3 - CN M . 0.3 Nl CU CU ('4'— 03 CU 03 CU CNJ 10 CD CU CNJ CU CU C CU CU CU Nl CU CNJ CD r- 10 CD CR CD r- r- 0,3 r- un CU on CD on uD CU On r- CU CV UD st cd- cd- r-- CNJ CO CNJ CU 0,3 03 CU CU 0 CD CD (=> CD CD CD CD .1. ---, r- up 00 00 0,3 cn 0- c;3 CD 00 0, 0, CD Cn Cu 00 r- (J) _Y st st st uD st un st un E 00 03 c0 00 00 c0 CL On On OD On On On r- r- r- n5 .Dri JC] n3 CD C.) czih dr '61 10 1.0 LO CD CO ct CO OD uD CD CD cU 0 0 -I-) 0 co Ni 4-) C n3 4-) (0 0 (1) (0 -0 -0 -0 (n4-. ) v) (0 _{(...) cci (..)} a3 = (0 n3 1--.1 Ni C-) 1-1 E Tau lu kko 9. -I-) MS (1:5 4-'E rcs r0 -I-3 E(1) :rcs v) v) 0 E 9- 9- . z = _a) L) >, 4-) 4-) i- U)5 0.) (I3 >) = 5- v) a) __c _. E > 1-4 :r-)r- >C1)° 0- :11:33 rco r-".. rcs <5 . _{• • 1-1 ._.rzj . 1 r- —4u. j} .(C1 el- .-, = •,-- » C.) v) S-. 4- ril CD :n3 • • • • • CU On Gr in LO :3 C ,- r- c..J z,-c\J m ,----, ,- N

0) Tau lu kko 10.

18

n3 ni .JD rd n3 r-, 10 10 1,-- UD 0) 01 CD r- 01 ; 00 01 0) (.0 CU r- r-r- CU r-r- CO 10 00 00 ct en 00 CD 10 00 1,, 01 un ct cy- on r- r-04 r- r- r- 1—r- 1i r- r- J] J] co n3 n3 n3 _en to ozs (cs ct r- 00 r- () r-,c1-0)"01 00 CD N. r- ct ct 0) CN cN cr dr dr cr u) cr 0) LO LO CO C•J cdr 0) Cf) Lf) LI) r-- CX) LI) LID (.0 LI)

r-- r-- LI) CY) CDr-- 0) r-- C31 10 10 N- CX) CO CM 01 0) LO f,, dl- r-- r•-• r-- r-- (.000 r- 00 CO un r, N. on r- r- r- CD 00 r- C) CD uncn cs..I en c..1 (JD Cs.1 en CD 00 r-r- on on r- c‘.1 I, 044 040404 UD 0) (.D r- r- d- 0) 01 r- CU 00 CU r- uni— cs..1 r- u) 00 L11 cr 0") en en en 0") 0") en 0') en en en en on r-0) 0410 un N. 10d- ON (n Cr) C\I r-

Cs.1 04 ('JO') es.1 01 C\I

10r, UD LO CO r- 01 LO CO r-, 01 00 r- r-, cn CN r- LO LO L.11 411 0) 0) Cr) d- C") Cr) C) C.-.) CD CD r-- CX) 00 en h. Lin un CX) h. r', I.L) C_.) C•.1 UI) CY) lIIIII 01 0)

dr dr dr dr dr LO LO LI) LO LI) Lf) LO dr dr dr dr dr dr r- CD UD (.D N.r, un ct 0) LI1 00 CD 01 4.0 LO 1"....t.90 CD CD cn CD CD CD r- r- r- r- a3 CCS(0.0(0 en 00 CD (.10 Cn dr 00 dl- dt-r- CD n

dl" C\J C•..1 cr) cy) en 01 es.1 CY) LO

l- dih" dr CON. fl d- ,* Cr) en CO dl- C\.1 01 N.LLD (.001010 CX) CD C)1 CX) 00 CX) r-- r-- r-- r-- r-- r-• (.0N dl- r-- CO (.0 ir> C c0 CX) cx) CX) CXD CD cm Nl r-- 01 10 0') 01 r-- ('1 0) r-- C\J 01 C71 (3) C:) en r-- 0,1 r-- r-- r-- r- r- r- r-, 1.0 00 LO CU cn ,-04 cn r- c),— r-, CO r-, 61r, UD r- 0•1 CJ OJC\I o) r-- r-- 00 c\J cX) CX) dl- 01 -- CO 01 CX) r-- cs.d c\J C•.1 C\I r-- A dr CY) CO CY) dr CO dr dr dr dr dr dr CN LO 01 LO r- 00 I-, 01 ct Cr) C\I 111 r-CDCD CD r- r- (\I CU 0...1 CU CU CU CM CU CU 0.1 CU 0) 10 CU 00 d-CD 0\.1 cN ct dr UDr- ' ct ct CN 01 01 CU LC) LO uD Le) Lc.) Lo Lo 00 OcDOO 0 0 CD 000 r-- r-- r, LI) CCII LO 0)C•J r-- r-- dl- 00 r-, r-, (0(. 010 UD Cr Cr dr dr Cr dr C•J C•J C•J C\ICU C\.1 0 0000 101010101010 0 C) = -I-) . -1-) CO 1,-.1 (3 1.0 (/) (J1 -0 -0 -Cl n3 n3 = n3 1.-4 1-4 (_) CO L.) r,4 (-) 0 .1_3 n3 = = . V) CO N4 co 1'4 5- on NJ 1.-.4 :fli -0 1:1 -0 -0 -0 -0 :co -0 -0 -0

03 n3 C n3 . rti n3 C: n3 E oz, (CS = cli

Li IV C_) ' • r C_) CO C.) IV (....) • r•-• C-) CO C...) N.l C..) . • r (1) _s4 .r- U1 C) Co) t11 0 = = = 01 = 0 = C..) = . C_.) > = C...) _SC = C-) = CU >0) 0)0) CU > (I) - ai cn O(I) (01') CU :n3 a_ 0:(0 ra. .._ :(0 Ct- EE :(13 0_ C) •!--) 2: ... •.-) ;2: Z r— •,-) ..4 Cli (1.) 1--1 0) _{0) w} o • - ,--, 0 )-10 "0 0 • • • • • 1--1 1--• C\J 0) czr LO k..f) r-I r-- C\J CO dr Le-) LC) 1--# r-- Nl CO cd-. LO kI) CZ) r--- CM dl- in (.0

19

Koeryhmän tulosten tarkastelu osoittaa boori- ja sinkkilannoituksen kohottaneen tilastollisesti merkitsevästi ko. kivennäisainepitoisuutta kasvissa. Sinkin osalta vaikutus on ollut lähes samansuuruinen koko 3 vuoden koejakson ajan. Koesuunnitel-man mukaan kaikki kpejäsenet saivat boorilannoituksen toisena koevuotena ja tämä näkyy selvästi kohonneina pitoisuuksina sadossa. Boorilannoituksen jälkivaikutus ilmeni erittäin selvänä toisen vuoden sadåssa ja oli kolmantenakin vuotena n. 2 mg/kg ka. suuruinen.

Dolomiittikalkki kohotti kesäsadon kalsiumpitoisuutta, mutta ei magnesiumpitoisuut-ta, vaikka maa-analyysissä mågnesiumkin nousi huomattavasti kalkituksen johdosta. Sensijaan kalkitus näyttäisi alentavan merkitsevästi sadon sinkkipitoisuutta (ku-va 4) ja samansuuntainen on (ku-vaikutus myös booripitoisuuteen (ku(ku-va 5). Tulos on ol-lut samanlainen kaikkina koevuosina.

Koevuosittain tarkastellen satoanalyysitulokset osoittavat fosforipitoisuuden nou-sevan suunnan. Vuotuinen fosforilannoitus (P 80 kg/ha) on ollut ilmeisesti tarpeet-toman suuri. Odelmasato sai vain NK-lannoituksen.

Vuosittain aleneva suunta on sadon magnesium- ja kuparipitoisuudessa, joskin näiden pitoisuudet olivat normien mukaan riittävät vielä kolmantena satovuonnakin.

Zn .mg/kg ka. 75 70 65 60 55 50 45 n0

Cad _{0 Cad Cad 1 0}

1. v.

Zn 0

Cad Cad _{1 0 Cad1}

2. v. 3. v.

40 Zn 0

Kuva 4.. Satojen sinkkipitoisuus koejäsenittäin ja vuosittain. Koelannoitus kg/ha: Caci₁ =4000,Zn

1 .50zris, - 0 - ei ko. lannoitusta.

B mg kg ka. 28 24 Cad₀ 2. v. 1. v.

Cad ₁ Cad ₀ Cad_l Cad_o Cadl

3. X-•-••••••••""'-'---"--."---.4C Bo 12 1 20 16 20

Kuva 5. Satojen booripitoisuus koejäsenittäin ja vuosittain (Huom. 2. v. kaikki koejäsenet saivat boorilannoituksen.) Lannoitus kg/ha: Cad, = 4000, B1 = 10 Blb, 0 = ei lannoitusta.

Toisen niiton sadossa boori ja sinkkipitoisuudet ja niiden vaihtelu noudatteli pääsadon tuloksia. Ca-, P- ja Mg-pitoisuudet olivat odelmalla ensimmäistä satoa korkeammat ja dolomiittikalkki kohotti odelman magnesiumin pitoisuutta selvemmin kuin I-niitossa. Sadon magnesiumpitoisuuden kohotessa kaliumpitoisuus on alentunut. Odelmasadon Mg-pitoisuus oli korkeampi ja K-pitoisuus alempi kuin kesäsadossa.

Tuloksista laskettiin sadon sisältämien kivennäisaineiden ja satoMäärien välisiä vuorosuhteita. Turvemailla ei satomäärän noustessa mikään sadon kivennäisaine ko-honnut merkitsevästi, sensijaan negatiivisia olivat suhteet Sato/K (r = -0,202xx), sato/Mg (r =-0,159x), sato/Mn (r _0,314X X) ja sato/Na (r = XX). Kivennäis- maat poikkesivat ominaisuuksiltaan turvemaista. Merkitsevistä korrelaatioista vain sato/K (r = - 0,325xxx ) vastasi turvemaan tulosta, muut selvät Nuorosuhteet kiven- näismailla olivat sadon ja Ca-pitoisuuden = 0,346xXx ) sekä sadon ja Mg-pitoisuu- den (r = 0,330xxx ) välillä.

c. Nousevien sinkkim'åärien koe

Sadot

Sinkkisulfaattilannoituksen vaikutus satomääriin ilmenee taulukoista 11 ja 13. Ki-vennäismailla sinkkilannoitus lisäsi satoja keskimäärin 4 % ensimmäisellä niitto-

21

kerralla ja turvemailla vähän enemmän eli 6 %. Kivennäismailla näyttäisi 15 kg/ha sinkkisulfaattia antavan I niitossa parhaan tuloksen. Sensijaan eloperäisillä mailla sato on kohonnut tasaisesti lannoituksen lisääntyessä 25 kg/ha asti. Syys-sadoista oli tuloksia vain kblmasosasta kokeita. Sadonlisäykset olivat samaa luok-kaa kuin I niitossa, mutta kivennäismailla suuremmat (6 %) kuin turvemailla (3 %).

Taulukko 11. Koeryhmä c:n satojen lisäykset kg/ha a-koejäseneen verrattuna koe-jakson aikana keskimäärin.

-. Luku- 'määrä --Koejasen Koelannoitus I sato 0 Zn 3Zn 5Zn Karkeat kivennäismaat 18 5230 +130 +340 +190 Eloperäiset maat 41 5180 +190 +290 +460 II sato Karkeat kivennäismaat 6 6450 +300 +250 +760 EToperä.iset maat 18 3660. 1-1130. . + 90 .1120.

Koelannoituksen vaikutusta maan hivenravinnepitoisuuksiin ei voitu seurata kustan-nussyistä puuttuvien analyysien takia. Yleisesti ottaen koealueiden hivenainepitoi-suudet olivat huonot (taulukko 12). Tutkittavana olleen sinkin kohdalla kivennäis-maiden kokeet sijaitsivat pitoisuuksiltaan juuri huonon rajan yläpuolella, mutta eloperäisten maiden sinkkitilanne oli varsin huono.

Sinkkisulfaatti sisältää rikkiä 11 % ja lisätutkimuksilla olisi mahdollisuus tämän koesarjan puitteissa selvittää myös mahdollista rikin vaikutusta.

Kivennäisainepitoisuudet

Nousevat sinkkisulfaattimäärät kohottivat sadon sinkkipitoisuutta merkitsevästi ja lannoitustasolle 25 kg/ha asti varsin suoraviivaisesti (taulukko 13 ja kuva 6). Ki-vennäismaiden sadot olivat sinkkipitoisempia kuin eloperäisten maiden ja suurimmal-la suurimmal-lannoitustasolsuurimmal-la kivennäismaiden timotein sinkkipitoisuus kohosi lähelle tavoi-tetta, joka nautojen rehusså on 50 mg/kg ka. Turvemaalla sadon sinkkipitoisuus nou-si jyrkemmin kuin kivennäismaalla, mutta luontaisesti alhaisemmasta pitoisuudesta johtuen suurinkaan sinkkilannoitusmäärä ei ollut riittävä sadon laadun kannalta. Sinkkilannoitus ei muuttanut merkitsevästi muiden hivenaineiden pitoisuuksia sa-dossa, joskin eloperäisten maiden ryhmässä sadon kuparipitoisuus näyttäisi alene-van. Sinkki ja kupari ovatkin toistensa antagonisteja eli vastavaikuttajia ja kor-kea pitoisuus maassa saattaa aiheuttaa toisen puutoksen kasvissa.

22

CD en CZ.) • C • en L(7) • . • CDcD e c‘l e‘.1 Le) d -cs.4 CJ C\I C'r) C r-• LO Le) Li") LO LO C\J C\11 C\J Le) en Cr) Lo d- 0) . C\-1 Cu Cm 0 0 CD i_o 'cm CO C\i C,..1 CO n n Le) Lf) Ci" IOLOLO 10 Lf") Cr) CIN , 1010 • r- C\I cr 0 0 • LC) - C3) C 1 • 10 10 en en en 0 • NL Cn 10O0 r- LO CO 01 01 CO ON en Cr) CO 00 . CO ON QD 4-)

Tau

lu

kko

12.

CU v) C C r- :rt5 _{CU • •} *1-)0 erD Le) _{E >} CU • 5- 0 • . _{• •} CU en d- CU en rt5 • • _C‘.1

CO 0- Tau lu kko 13. eN CD 00 CD r-CU r-CU r-CU r-CU UD CU r. n CN CO Cr) 00 _rn ft) O ro co co uD r. CJ ci ro n5 . ce) Cr) cr r- ON, r-- uN uN UD UN CD 0) 00 LIN cn CD Cr) CD CU r- r- CU r- CU r7 CU CU CU CU CU C) 01 CY) C) r- cf- r- cn co cn cn cn co oD c0 .en _cp rt5 05 03_0 -0t1t1 rc5 rcS rcS ccS rs5 ro _en u CU 00 CD uD CD up 0N UD CD ON cr Cr) r- rt 1rN dr • ON r, 41, CU ON CU ct cn UD UD cn eN r-, Cr) ON CY) ON ON Cr) Cr) ON CU CU ON CN CU CD CU Cr) 0) CO CO C31 01 01 01 C\-1 _C) JD n5 (15 CU r- CO _c) _c) ro ro en c,N cO _c) _cD C15 (Ii CN CO cn co r. • (15 cti r- CD CU 0) ON r- 0) oN UD 00 uD r-, N-_ r- 00 ON CU CD CN CD CD CD r- r- r- CO CO r- UD cn CO C3 0) CD r-, r-, 00 00 0) r- un r. cn co co co r- CU 00 ON r- CD CD r- UD r- 00 d- UD 00 ON CN CN 00 0) 00 00 r-, 00 n n n n n es n n CU CU CU CU CU r- r- r-r- r- CU CU CU CU 01 0) r- r- CU CN ct un cs.) CU CD UN 0) 1 .0 03 00 1-, ON r-, r.r. 0) CN 00 r. r. oo 111ts ts 111 II ts r, Cr) Cr) Or) Cr) Cr) Or) Cr) Cr) Cr) 0.) UD CU UN Cr) Cr) r-, CU UDCD CU UD ct CU CD 111 41.• I, dl.% 11, Lf) 00 0) ON 0) CU C•J C•J Cr) CU CU CU CU CU C•J CU CU CU CU CU CU CU CU CU CU vD r-ON r-, 01 Cr) ON Cr) ct CO l0 (\1 r- r- r-, CD cr) CD Lo uN ciD CO ro rcS 1-0 r- CD CD CD c:) c:D CD CD CD CD cDcDcJc) UD ct CU Lo k.o c0 C') r-, CU L-C) ("•-• CM Cr) LC) • .1- ON ,czt UD

uN LIN uN UN • 1-0 un Le-) Lo LIN 10 uN UN

un un un un CD ct CO CO CO CO LO Ur) un LO CU r-, CV r— r— r- r- s-:res :rcs -I-) E «5 r- co -14 -1-3 11) (13 C1J rtS -1-3 _. E Cl) Gn u) C: •r- = a) :03 a) U) = = = C V1 = = = :(13 IV Ni e.) •,- • = :05 (---.1 IV IV *T-3 C) Cr) 10 ul > > > Cll *1-) C) Cr) 10 Cl) .0 > (1) C) • • = • • • •1- 0 • • • • r-- Nl 0.1 .1J* >. r-- Nl Cr) r--C\J C-) •;' L-1-1 r-- C1.1 Cr) 'Zir- r•-• = 5-, V/ = = = CL) :ro r..) 1'4 (---.1 '3.r-, (D Cr) 10 0W r- 0 • • ' •

23

Zn mg/kg ka. 48 Kivennäismaat Eloperäiset maat 0 5 15 25 Sinkkisuffaattia kg/ha

Kuva 6. Sinkkisulfaattilannoituksen vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen.

25

Satojen kivennäisainepitoisuudet ovat vuosittain vaihdelleet merkitsevästi muiden paitsi kaliumin ja fosforin osalta. Sinkkilannoitetun sadon sinkkipitoisuus oli korkein ensimmäisenä vuotena ja kolmantenakin korkeampi kuin lannoittamattomalla koejäsenellä. Sadon sinkkipitOisuuden vuosivaihtelu oli yleensä vähäinen, joten tässä kokeessa sinkkilannoituksella näyttäisi olevan vaikutusta vielä kolmantenakin kesänä.

Kivennäismaiden sadon kalsiumin ja kaliumin pitoisuudet olivat korkeammat kuin turvemaiden, sensijaan fosfori- ja magnesiumpitoisuuksissa ei ollut eroja. Hiven-aineissa merkittävimmät erot olivat sinkki- ja natriumpitoisuuksissa, ja nekin oli-. vat kivennäismailla korkeimmat.

d. Kalkitus-hivenlannoituskoe

Sadot

Eri koejäsenten sadot niittokerroittain ilmenevät taulukosta 14. Keskimääräiset sadOt ja merkitsevät satoerot näkyvät myös taulukosta 16.

Taulukko 14. Koeryhmä d:n satojen lisäykset/vähennykset kg/ha a-koejäseneen ver-tattuna eri koeasemilla koejakson aikana keskimäärin.

Koejasen e- Koelannoitus NPK 'NPK "B" NPK. B. Zn NPK B Cu NPK B Zn Cu Lapin koeasema I sato 3030 -150 + 50 + 40 + 60 II sato 1320 - 40 + 70 + 70 +100 Yhteensä 4350 -190 +120 +110 +160 Kainuun koeasema I sato II sato 5670 2390 +200 - 50 - 50 - 60 + -130 - 0 -300 + 60 Yhteensä 8060 +150 -110 -130 -240 Pohjois-Pohjanmaan koeasema I sato 4340 +220 +150 - 40 +190 II sato 2820 +540 -250 + 80 - 80 Yhteensä 7160 +760 -100 + 40 +110 Pohjois-Savon koeasema I sato 5330 +100 - 80 + 60 - 40 II sato 3060 +210 +130 +290 + 40 Yhteensä 8390 +310...+ 50 +350 + 0

Tulokset osoittavat, että ko. hivenlannoituksilla ei ollut suurtakaan vaikutusta satomääriin kummallakaan niittokerralla eivätkä erot olleet tilastollisesti merkitse-

26

viä. Saddnlisäyksistä suurin saatiin boorilannoituksella, keskimäärin 4 %. Boori lisäsi satoja eniten Pohjois-Pohjanmaan koeaseman kokeessa.. Kuparilla voidaan ha-vaita vähäinen positiivinen vaikutus Lapin ja Pohjois-Savon koeaseman kokeissa, sensijaan sinkillä ei ole ollut satoja lisäävää vaikutusta. Kalkituskaan ei näytä

kohottavan satoja keskimäärin kaikissa kokeissa. Kainuun koeaseman kokeessa kalki-. tus antoi merkitseviä sadonlisäyksiä ensimmäisenä ja kolmantena vuotena.. Kalkitus-erot näkyivät myös selvästi kasvustossa. Lapin koeaseman kokeessa kalkitus kohotti satoja kahtena viimeisenä koevuotena.

Maan kalkkitilanne oli Kainuun ja Lapin koeasemien kokeissa välttävää luokkaa. Maa-analyysien mukaan koealueet kuuluivat yleensä boorin, kuparin ja sinkin osalta välttävään viljavuusluokkaan, Pohjois-Savon koeasemalla sinkkiarvot olivat hyviä. Lannoitus on kyllä nostanut näitten aineitten maa-analyysilukuja (taulukko 15), mutta kokeissa ei ole kuitenkaan havaittavissa vaikutusta nurmen satoon.

Talvehtiminen

Yleisesti ottaen ensimmäisen vuoden koenurmet kokivat v. 1977 suurimmat (17 %) tal-vehtimisvauriot. Toisena koevuonna talvituhot olivat vähäiset ja kolmantena vuonna keskimäärin 10 %. Koelannoituksella eli boorilla, kuparilla ja sinkillä, ei näyt-tänyt olevan vaikutusta timotein talvehtimiseen. Taulukossa 16 havaitaan kalkituk-sen edullinen vaikutus nurmen talvehtimikalkituk-sen kannalta. Erot johtuvat suurelta osin Kainuun koeaseman ensimmäisen vuoden kokeen tuloksista, joissa kalkituksen vaikutus oli selvä talvehtimisessa ja satotuloksissakin. Lapin koeasemalla kahtena viimeise-nä koevuote.na kalkituksella saadut sadonlisäykset eivät johtuneet koejäsenteh tal-vehtimiseroista.

KivennäisainepitoisuUdet

Kalkitus-hivenlannoituskokeita oli vain neljällä koepaikalla, 3 koetta saraturpeella ja 1 koe hienolla hiedalla. Pohjois-Savon koeaseman hietamaan kokeen satonäyttei-den magnesium-, fosfori-, mangaani.- ja natriumpitoisuudet olivat selvästi alemmat kuin muilla koepaikoilla (taulukko 16). Hietamaan kokeessa sadon kaliumin ja raudan pitoisuudet olivat korkeammat kuin turvemailla.

BoOri... ja sinkkilannoitus olivat tilastollisesti merkitsevästi kohottaneet sadon kivennäisainepitoisuuksia. Kuparin kohdalla pitoisuuden kohoaminen on vähäisempi. Vastaavat kivennäisainepitOisuuksien muutokset on havaittavissa maa-analyysitaulukos-sa 15. Rikkipitoiset koelannoitteet ovat myös kohottaneet maan rikkiarvoja. Boori-lannoituksen ohella annettu sinkki- tai kuparilisä eivät muuttaneet sadon booripi-toisuutta luotettavasti. Vaikutuksen suunta -näyttäisi kuitenkin olevan

Cr) r.) cs) 27 r- C1/41 CD 01 01 0') QD CO u", CD 0.1 CD ct r, 01 CO en 0') d- 0") 0') 01 0") • CO r, 0.1 L6 r- CD 03 03 r- r, CD 0"),CQ r, 0") CQ 0.1 r- r- 0.1 r- 0.1 r- r- CNJ r- I 1 1 1 61 r, 11) CO 0.1 QD ON CQ O u:") 0") Cn 01 r, CO (..0 03 n n n n n 1.0 L6 10 CO 01 r, 10 QD CD LCD CD QD CD 01 r- cn CD 1 1 i• ,z:1- (.0 1.0 1.0 • (.0 (.0 10 0 0 C> CD 0 0 0 CD C) CD 0 0 0 0 0 CD CD ±1 +1 +1 -I- I CO 00 03 (.0 (.0 cr) cs t CD er) r- L11 UD 03 un Un un QD u") LO CQ CO r- os..) es..) c.) 0.1 • CQ • CQ CO CO CO 03 r, co cn cn ,- CO CD 03 r- 00 r- r, r- r- 1 1 ▪ .÷ CO r- cc QD CQ CO 01 CO CO 03 C> 0 0 0 10 0") •d- CQ 0.1 0.10J 0.1 CO CO r- LCD CD 01 0 0") CO CO CD ON CO CO I CD CD CD 0 CD 0 CD CD C) CD 0 CD cn cn cn on .:t- cn co co ur 0 0.1 u") r- r- C\I r- r- r- 0.1 - r- r- r- r- r- 1- + + -I- ▪ -F 0.1 ct 1.0 un :(13 (II UI = c -1-3 C_..) CD 0 4)4) g = = = ...0 n:s (:5 r..1 c_.) Nl ›) E .. _{cu =} 4..) cm 4.) + nn = = = CL) 4-3 4-) = = •,- •,- = cD . a) _Y __NC (I) cf) VI r- .- (I) :(c5 CL = = = = :(r3 n3 a3 :rt3 (13 n3 03 (cf 03 r-) = D. 1 (..-) I C.-) I (--) I Ci 1 (-) cli (I) .C1) 0 0 0 • • • • Y r— C \ I CO ,:t LC) r— C .1 Y r— r— 0.1 0.1 on en

sält

äv

ällä y

läin

de

ks

illä

0 F--

28

co sn snO sn r, oo un on cn (Nl c0 03 03 ccS L.1:3 r CO 0, (.0 CD CD CD r- r- n:$ n:5 n:5 ..C5 Le) CO c> rr5 rr5 sn ro rts ro .(13 sn sn un ,t CD UO 0•1 en ON LAD CD 0.1 r- r- 0..1 (\X,- Cr) CO 01 r- r- r- r- r r r- r- sn sn ro n3 rt5 _0 sn n:5 03 ccS -0 rcS UD cr r- cn es.i CD cr 0, Cr) en Ln . . • . . . . . . . . . r.. CD r- CD d- 141 CD Cr) 0‘.1 CD r- r- r- r- r- r- ,-- r- r- -0 0 (0 (0 CCS (0 sn 1] rt5 JD 03 03 03 cn CD 1.0 Cr) UO CO CD e-, Cr) 0..1 ct 0O CD CO 0 CD LO en LI") CV 0.... UD 0 03 01 CD 1-11 Ct - 1_0 ct Ct- cl- (3- 0 ro rd n3 rt3 03 03 cs3 0:5 03 _0 03 _0 0 _C) -0 rcS 1••••- Cr) LO le) CO C) CV CD r- 1-11 1.0 CD ct CD UD C3 CD Crl CD r- r- C) r- CD ,- CO 0.1 1-0 01 CD 1-(1 r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- r- /D rcS ccS •03 rtS _C) rcS _Ct (13 _O Cr) 0‘.1 CD UD CO IS) ct 0‘.1 11") t4D n r- CD C 1-C) CDr NCJ 01 (..CD ('.1 C1- 01 CD ct • CO CO CO h, 0, 03 h, h, CO CO (.0 CO (.0 1.0 CO 0.1 sn _0 _O rtS 03 (0 £5 c5 03 _0 rtS ni 03 Cr) UD CJ 0r) Cr) 00 CD 0") CD Cr) 00 r- UD CD C,.1 cn r., Cr) (.0 01 1-11 UD d- (.0 00 Cs.1 r- ,. N. UD UD (..0 h, VD (.0r, VD VD h, 00 UD I--- 1-11 U (Ii 03 (0 (0 (3 03 sn ozs sn 03 03 _0 (...) sn -CD (0 - Cr) CD N. Ct 01 00 r-- ("\J CD UD 00 LOC‘.1l0r, on on on on on c...1 ,1- on ,t cs.! c...] un . . . . . . . . . . n . . . N1 NJ N.1 0.1 0.1 04 0.1 (\J ("J 0.1 0.1 0.1 C(../ (\I 0.1 r- (t".) (0 (0 (0 CV1 r- rr (15 CCS ro cCi (o ct (.0 1-0 01 h, 00 h, hs. 01 0e) 0") 01 01 cs3 n3 sn _C) ccS Ci 0 _C) _0 03 cr, on CD 1-0 CD 01 CD 0.1 01 CD h, 01 ct CO 0, I", 1-0 0.1 ct Cn 01 01 (t' 01 on on CD) (13 03 03 rcS ccS 03 03 iCi 0 rts rcs sn U un on ,t on on oo r, un CD r- 00 Cn en (.0 CO en (0 (0 CD 00 00 0.1 en CD 1-1"5 en Cr) C.1 0,..1 0‘.1 0J 0.1 C\J 0.1 (x3 03 ni (13 0'1 CO LS") r- CO CO CV C\1 C\J L) (Ci _r, rcS _0 'cr.S sn rcs co_o r, r, c CD Cs..1 1-11 r- r- CO 01 CD (.0 r- h, r- Cr) 01 un n n n n n n Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr Cr en Cr Cr Cr Cn Cr Cr sn rcs ro ft; ro co .rn rcs sn ccS 03 rcS rcS in n:$ C•1 r- CD r- CD (0C.1 - I I N. Cs..1 CD- 01 CO r-, 1-(1 1- r- r-- 0../ 0 ni rcS n3 ni cc$ rsi rcS _C) rcS 03 _C) ccS C) C) C3 C) C) C:) C) CD 0 C) C) 0 (13 _C) _Cs U 0-1 CV CO cl- ON CO Nl Cs r- LC) C:) C3 C) CD kr) 0 LO l0 1-0 1--- LO LiD LO LD LD 0 Lip s.0 CV C. cO CDUD N on (0 (0 (0 (0 CO 0-) Gr (\I LID LO 00 ct On 0.1 ct 0-) ct u- ni 03 CU 0 _cts UI = rcs rcs as cci 0:1 0 5 5 .-. = res Q..) C v) rz:3 = o 0.1 n:5 'I-) 0 -I-) () Cli -C > = n3 Nl L)f--J . 5 05 0 0 rt:S CL)CD-S./) CD = (13 0 I I 1n 4-' 4-) :ni , ca = = = >> -I-) 4-) S- 0 0 _Y 03 D”- ”- 0 -- CU 4-) 4-) •,- CU CU _Y- L 4-) 4-) • r- V) 4--3 r .-- 0 r= 4-) r CL. = = r. = 4-) 03 05 CU ,- 4-) C • r- 0_ •,-• _c ..= : - Z co rc$ rc$ 0 0 .) E > > > C L __.1 0- Ct. (I) In • r- S_ CU 0 :rcS • •,- • • n • 0 • • • • ,- c•J on •z:t- LA r- CV Z ,-• CV Z r- CV CO ,-- CV cf.) ,zt-

29

Sinkki- sekä kuparilannoituksen saaneen koeläsenen sadot eivät poikenneet pitoi-suuksiltaan yksinomaan sinkkiä tai kuparia saaneista sadoista.

Kalkituksella on ollut selvä vaikutus maan ja heinän ravinteiden määriin. Maan ku-parin ja sinkin liukoiset määrät ovat alentuneet. Dolomiittikalkki on lisännyt maan kalkki- ja magnesiumarvoja. Pitoisuuksien muutokset ovat myös sadossa merkitsevät. Timotein Mn-, Na-, Zn-, Cu- ja Bjpitoisuudet ovat vähentyneet, joskin vain Mn ja. Cu osalta :tilastollisesti merkitsevästi. Samansuuntaisen raskasmetallien pitoi-suuksien alenemisen maassa ja kasvissa on todennut kokeissaan mm. LAKANEN 1971. Kalkituksen ja kokeen hivenlannoitteiden vaikutukset sadon kivennäisainepitoisuuk-siin ilmenevät kuvista 7, 8 ja 9.

Huomattava kivennäisainepitoisuuksien ero oli eri satojen välillä. Toisen niiton sadossa Ca-, K-, P-, Mg- ja Mn-pitoisuudet olivat korkeammat kuin ensimmäisellä niittokerralla, sensijaan booripitoisuus aleni merkitsevästi.

Ensimmäisenä satovuonna annettu sinkki ja kupari vaikuttivat selvästi kahtena vuo-tena, mutta ei enää kolmantena kesänä. Boorilannoituksen vaikutus ei ollut kovin suuri, mutta pysytteli samanlaisena koko koejakson ajan.

Koeaineistosta laskettiin maan ja kasvien kivennäisainepitoisuuksien vuorosuhteita ensimmäisen vuoden tuloksista. Maan booripitoisuuden noustessa sadon booripitoisuus kohosi (x) ja sinkillä myös merkitsevästi (xx). Maan ja kasvin kuparipitoisuudet eivät korreloineet luotettavasti. Maan kuparipitoiswiden ja sadon K-, Zn- ja B-pitoisuuksien välillä vallitsi positiivinen vuorosuhde, mutta negatiivinen kuparin ja kasvin magnesiumpitoisuuden välillä. Maan sinkkipitoisuus korreloi positiivi-sesti sadon kali- ja booripitoisuuden kanssa (xxx), mutta negatiivipositiivi-sesti sadon mag-nesiumpitoisuuden kanssa. Maan booripitoisuus korreloi .kasvin kivennäisainepitoi-suuksien kanssa kuten sinkki, joskaan ei yhtä voimakkaasti (x). Maan rikkipitoisuu-den ja kasvin K-, Zn- ja B-pitoisuuksien korrelaatiot olivat negatiivisia (x).

Cad0 Cad1 Cad_{0 Cad1} Cad0 1. v. 2.v. 3. Cad1 35 30 Zn₀ 40 45 50 Zn mg/kg ks. 60 55 B m9/kg ka. 30

"o

.B1 xB 0 1 1

Cad0 Cad1 Cad0 Cad1 _{Cad0 Cad1}

1. v. 2. v. 3. v.

Kuva 7. Kalkituksen ja boorilannoituksen vaikutus sadon booripitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cad1 . 4000, 111 = 10 Blb, 0 = ei lannoitusta. Bo 15 14 13 12 11 10 9

Kuva 8. Kalkituksen ja .sinkkilannoituksen vaikutus sadon sinkkipitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cad1 = 4000, 7n1 50 Zns, 0 ei lannoitusta.

u • 12 9 3 Cu mg/kg ka. 18 15 Cu Cu0 1

Cad0 Cad1 Cad0 Cad Cad0 _Cad1

1

1. v. 2. v. 3. v.

Kuva 9. Kalkituksen ja kuparilannoituksen vaikutus sadon kuparipitoisuuteen. Lannoitus kg/ha: Cadl = 4000, Cul = 50 Cus, 0 =.ei lannoitusta.

32

TARKASTELU

Aineiston jako ja tulosten tarkastelu on suoritettu koejäsenittäin, maalajeittain ja koevuosittain keskiarvoina. Alueelliseen tai muutoin tarkempaan jaotteluun men-täessä olisivat eri luokkiin kuuluvat havaintomäärät pienentyneet, mutta koejäsen-ten välisiä eroja olisi ilmeisesti havaittu enemmän.

Yleensä hyvin pienet hivenravinnemäärät riittävät kasvin tarpeisiin, toisaalta liian alhainen määrä estää kasvien normaalin kehittymisen. Useiden hivenravintei-den kohdalla -kasvin kasvun kannalta optimipitois.uus on lähellä haitallisen jopa myr-kyllisen pitoisuuden rajaa. Hyvään kasvuun ja sadon rehuarvoon pyrittäessä lannoi-tusvaatimuksissa ei ole kovin suurta ristiriitaa, mutta runsaan sadon tuottamisek-si tarvitaan etuottamisek-sim. kaliumia enemmän. Voimaperäisessä nurmiviljelyssä on yleensä fosforia kertynyt maahan liikaakin, mutta kali ja usein myös kupari vähenevät. MARI ja PAASIKALLIO (1978) toteavat eri puolilta Suomea'otetuissa heinänäytteis-sä jonkinasteista puutosta esiintyneen vain magnesiumin ja kaliumin kohdalla. Korkeimmat kivennäisainepitoisUudet saatiin yleensä eloperäisiltä mailta peräisin olevasta timoteiheinästä ja alhaisimmat savi- ja hiesumailla, poikkeuksen muodos-tivat kalium- ja kuparipitoisuudet.

Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus maahan

Kalkituksen (4 t/ha Dol) vaikutus koemaiden pH-luvun nousuun on ollut keskimäärin 0,2 yksikköä. Maan vaihtuvan kalsiumin pitoisuus kohosi kahden koesarjan keskiarvona 18 %. Fosforin ja kalin liukoisuuteen kalkituksen vaikutus oli keskimäärin vähäinen.

Käytetty dolomiittikalkki kohotti muutenkin korkeita maan magnesiumlukuja keski-määrin 28 %.

Kalkituksen vaikutus liukoisiin hivenainemåäriin ei ollut kaikissa kokeissa kovin johdonmukainen johtuen ilmeisesti maalajien ja koepaikkojen hivenainepitoisuuksien huomattavis.ta eroista. Molemmissa kalkituskokeissa kalkitus pienensi kuparin määri;å, boorin ja rikin liukoisuus pysyi entisellään tai nousi, sinkin määrä pieneni ja toisessa koesarjassa suureni, ja raudan liukoisuus kohosi.

LAKASEN (1971) aineistossa maan helppoliukoisen Fe-, Mn-, Zn- ja No-määrät alenivat merkitsevästi kalkituskokeessa. Muidenkin raskasmetallien (Pb, Ni, Cu, Co) pitoisuu-det alenivat:

33

Koesarjassa d kalkitus vähensi liukoisen kalin määrää ja koesarjassa b helppoliu-koisen fosforin määrää huomattavasti. LAKASEN (1971) tutkimuksen mukaan kalkitu's saattaa alentaa kasveille käyttökelpoisen kalin määrää tai vaikeuttaa kalin ottoa ja happamien eloperäisten maiden kalkitukse,sta aiheutuu aluksi helppoliukoisen fos-forin määrän alenemista. Tämä fosförin liukoisuusminimi esiintyy pH 5,5 paikkeilla.

ERVIÖ (1975) toteaa tutkimuksessaan, että kalkituksen vaikutus uuttuviin hivenai-nemääriin on ollut varsin erilainen eri maalajiryhmissä.

Hivenainelannoituksen vaikutus näkyi selvästi maan hivenainepitoisuuksien li-sääntymisenä. Suhteellisesti suurin nousu (84 %) oli sinkin määrässä ja käytetty sinkkisulfaattimäärä (50 kg/ha) olikin kerta-annoksena tarpeettoman suuri. Boori-ja kuparipitoisuuksien määrät kohosivat koelannoituksella keskimäärin 40-50 %. Maa-analyysien tulkintakaavion mukaan käytetyt hivenlannoitemäärät kohottivat ko. hivenainepitoisuuden maassa seuraavaan viljavuustuokkaan eli yleensä huonosta välttävään tai välttävästä tyydyttävään.

Hivenlannoitteiden vaikutus näkyi maassa vielä kolmantena kesänä sinkin osalta selvästi ja boorin sekä kuparin pitoisuuksissakin havaittavasti.

Kalkituksen ja koelannoituksen vaikutus satoihin

Kalkitus ei läheskään kaikissa -kokeissa lisännyt timoteisatoja, vaikka maan kalk-ki- ja.pH-luvut olivat yleisesti alhaiset, tosin timotei on varsin vaatimaton pH:n suhteen. Koeryhmä b:n kokeissa kalkitus kohotti satoja kahtena vuotena keskimää-rin 5-6 %. Kolmantena kesänä kalkin jälkivaikutusta ei ollut havaittavissa. Poh-jois-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan koeasemien kokeissa kaikilla ei ollut mitään vai-kutusta satomääriin. Lapin ja varsinkin Kainuun koeaseman kokeessa kalkitus lisä-si satoja merkitsevästi kahtena kesänä.

Kalkin ja käytettyjen hivenlannoitteiden (B, Zn) yhteisvaikutus satoon ei ollut suuri ja boorin suhteen eräissä tapauksissa jopa negatiivinen.

TAINIO (1955) totesi tutkimuksessaan, että kalkitus voi alentaa satoa ja boorin antaminen kalkituksen ohella on tarpeellinen, jos boorin puute maassa on huomatta-van suuri.

Hivenlannoitteilla ei koesarjojen keskisatoja tarkastellen saatu tilastollisesti merkitseviä eroja. Edullisin vaikutus oli boorilla ja sadonlisäykset 3-4 % ensimmäi-

34

sinä koevuosina, mutta kolmantena jo vähäisempi. Sinkkisulfaattilannoitetut koe-jäsenet antoivat"koko kolmivuotisen koejakson ajan 1-3 % suurempia satoja kuin ver-ranne. Kuparilannoitteen vähäinen positiivinen vaikutus ilmeni Pohjois-Savon ja Lapin koeasemien kokeissa.

Silmävaraisesti havaittavia talvehtimiseroja hivenlannoitteet eivät aiheuttaneet. Kalkituksen edullinen vaikutus Kainuun koeaseman ensimmäisen vuoden nurmella on ainoa huomionarvoinen seikka kokeitten talvehtimishavainnoista.

Timotein kalsiumpitoisuudet olivat yleisesti selvästi korkeammat kuin ERVIÖn (1975) 0,2 % ja KAHARIn ja PAASIKALLIOn (1978) 2,56 g/kg (taulukko 17). Karkeilla kiven-näismailla kalsiumpitoisuus vaihteli yleisesti 4,5-5,0 g/kg välillä ja oli merkit-sevästi korkeampi kuin eloperäisten maiden satojen vastaavat pitoisuudet. Rahka-turpeella sadon kalsiumpitoisuus vaihteli keskimäärin 3,30-3,80 g/kg välillä ja oli n. 0,5 g/kg alempi kuin saraturpeella. Kålkitus nosti sadon kalsiumpitoisuutta merkitsevästi molemmilla niittokerroilla ja oli kolmivuotisessa kokeessa keski-määrin n. 0,2 g/kg. Myös hivenlannoitus (B, Zn) kohotti sadon Ca-pitoisuutta, jos-kaan ei keskimäärin merkitsevästi. Niittokertojen väliset erot olivat varsin sel-vät ja kalsiumpitoisuudet korkeimmat syyssadossa.

Ko. hivenlannoituksella tai kalkituksella ei ollut vaikutusta sadon K-pitoisuuteen. Sensijaan maalajien väliset erot olivat selvät. Karkeilla kivennäismailla pitoi-suus oli n. 30 g/kg ja eloperäisillä mailla hiukan yli 20 g/kg. Kaliumpitoisuudet olivat kasvien kasvuvaatimuksiin nähden sopivat, mutta eläinten ravitsemuksen kan-nalta tarpeettoman korkeat (taulukko 17)

Satojen fosforipitoisuus oli yleisesti ottaen melko korkea ja lähellä optimia kas-vun kannalta..Fosforilannoitus kohotti fosforipitoisuutta eloperäisillä mailla, joilla se luontaisestikin oli korkein, mutta ei kivennäismailla. Sensijaan kalkki ja käytetyt hivenaineet vaikuttivat päinvastoin eli alensivat sadon fosforioitoi-suutta.

Paikalliskokeissa vuosittain käytetty fosforilannoitus (P 80 kg/ha) saattoi olla tarpeettoman suuri. Tällä lannoitustasolla satojen fosforipitoisuUdet kohosivat vuosittain selvästi. Liian korkea fosforipitoisuus saattaa aiheuttaa esim. sinkin puutoksen (MORTVENDT 1979, PENG ym. 1980).

Satojen magnesiumpitoisuudet vaihtelivat yleisesti välillä 2-2,5 g/kg, joka on riittävä määrä kotieläinten rehussa. Dolomiittikalkki kohotti sadon magnesiumpisuutta selvästi. Ensimmäisessä sadosSa magnesiumpitoisuus oli pienempi kuin toi-sessa ja eloperäisillä mailla suurempi kuin kivennäismailla.

35

Taulukko 17... SuosIteltavia kivennäisainepitoisuuksia sadon kuiva-aineessa eläinten ja sadon kannalta sekä keskimääräiset pitoisuudet eräässä aineistossa.

Yhteispohjois-maiset normit naudoille Laidunruohon ) venn.ainepitoi-suiudet eläinten kånnalta Laidunruohon ki-3) venn.ainepitoi-suudet sadon kannalta Timotein kes-4) kimääräiset . kivenn.ainepi-toisuudet 10 mg/kg 40 " n. 100 ." 50 " 0,1 ". 0,1 ' 0,10,5 " .7 g/kg 4,5' " Ca 6 -7 Mg 2 -2,5 Na 1,5-2,5 Cu 10 Mn 100 Fe Zn Co Se Mö- 21 g/kg 23,6 g/kg 3,5 " 2,89 " 2,56 " 1- 1,5 " _{1,26 "} ei tod. tarpeell. 47 mg/kg 5-(15) mg/kg 4,15 " (40-200 " ) 67,4 44,4 32,0 0,062 0,49 II II II II Nurmiviljelyn opas 1981 KOSSILA 1976 Nurmiviljelyn opas 1981 KUMI ja PAASIKALLIO 1978

Hivenlannoitteilla Zn, Cu ja B ei ollut merkitsevää vaikutusta muiden tutkittujen (Mn, Fe, Na) hivenaineiden pitöisuuksiin sadossa. Vuosivaihtelu oli useissa ta-pauksissa näidenkin osalta merkitsevä.

Satojen sinkkipitoisuudet vaihtelivat maalajiryhmittäin huomattavasti. Kivennäis-mailla pitoisuus oli a-, b- ja d-koesarjoissa n. 40-45 mg/kg ja eloperäisillä

n. 5 mg/kg pienempi. Nousevien sinkkimäärien kokeessa (c) maan sinkkipitoisuudet olivat muita kokeita pienemmät ja sadossa tämä näkyi 5-10 mg/kg alhaisempina pitoi-suuksina. Pohjois-Suomen karkeilla kivennäismailla, sinkkipitoisuus 15 mg/1 maata, riitti 25 kg/ha sinkkisulfaattia kohottamaan sadon sinkkipitoisuuden lähes 50 mg/kg

tasolle. Eloperäisillä mailla pitoisuus kohosi 26:sta 38:aan mg/kg:ssa, maan sink-kipitoisuuden ollessa n. 5 mg/1 eli varsin alhainen. Koesarjoissa a, b ja d käytet-ty sinkkisulfaattimäärä oli 50 kg/ha ja koealueiden sinkkipitoisuus vaihteli rajois-sa 5-20 mg/1 maata. Pitoisuutta 15 mg/1 pidetään huonon raja-arvona. Saatujen koe-tulosten mukaan 25 kg/ha sinkkisulfaattia on sadon laadun kannalta riittävä määrä kivennäismailla ja eloperäisilläkin mailla ns. puutosalueita lukuunottamatta. Kal-kitus on alentanut sadon sinkkipitoisuutta selvästi. Korkea sinkkipitoisuus on haitannut kasvin kuparin ottoa. Lånnoitussuositus 5-15 kg/ha sinkkisulfaattia on pienempi kuin mitä näiden kokeiden tulokset osoittavat. Sinkin ja 'kuparin vasta-

36

vaikutteisuudesta johtuen ja ellei samanaikaisesti huolehdita kasvin muiden hiven-aineiden ja kalkin saannista on lannoitussuositus hyvinkin sopiva. Sinkkisulfaatil-la on useampivuotinen vaikutus ja näissä kolmivuotisissa kokeissa ei ilmennyt Sinkkisulfaatil- lan-noituksen uusimistarvetta vielä kokeen päättyessä.

Kupari on tärkeä hivenravinne sadon määrää ja laatua ajatellen. Rehun kuparipitoi-suus 10 mg/kg on riittävä niin ruokinnan kuin kasvinkin kannalta. Kuparilannoitus oli koejäsenenä vain kokeessa d, ja muissa kokeissa se kuului peruslannoitukseen. Niinpä satojen kuparipitoisuudet olivat yleisesti riittäviä. Kuparisulfaattilan-noitus 50 kg/ha nosti sadon kuparipitoisuutta 1 mg/kg eli 10,7:stä 11,7:ään.

Kalkituksen vaikutus oli kuparipitoisuutta alentava ja koesarjassa d suuruudeltaan 0,7 mg/kg. Kuparilannoituksen vaikutus kesti 2 vuotta, ja uusintalannoitus olisi tarpeellinen tämän kokeen mukaan 3-4 vuoden kuluttua. Sadon kuparipitoisuus oli eloperäisillä mailla pienempi kuin kivennäismailla ja Iniitossa alempi kuin I-niittokerralla.

Koemaiden booritilanne oli viljavuusluokituksen mukaan yleisesti välttävän ja huo-non rajalla. Kokeille annettu lannoiteboraatti (10 kg/ha) kohotti maan boorilukuja,, mutta arvot jäivät keskimäärin välttävään luokkaan. Maahan lisätyn boorin vaikutus näkyi selvästi sadon booripitoisuudessa, joka kaikissa kokeissa ylitti selvästi ERVIÖn (1975) 4,2 mg/kg ja KAHARIn ja PAASIKALLIOn (1978) 4,88 mg/kg tutkimuksien keskimääräiset timotein booripitoisuudet. Kalkituksella oli sadon booripitoisuutta alentava vaikutus, varsinkin silloin kun booria oli samanaikaisesti lisätty. Boori-lannbitus näkyi sadon booripitoisuudessa selvästi kaksi vuotta ja kolmantenakin vuotena' vielä havaittavasti.

Pohjois-Suomen pitkä päivä ja runsas valo muodostavat poikkeavat kasvuolot. Koeai-neistossa sadat ovatkin ottaneet booria ja kuparia selvästi enemmän kuin koko Maas-sa keskimäärin. MonisMaas-sa tutkimuksisMaas-sa on todettu, että boorin tarve kasvaa valoi-suuden lisääntyessä. Useat tutkijat ovat todenneet sinkin puutteen esiintyvän kyl-missä ja märissä oloissa (MORTVENDT 1979, CHANDEL jå SAXENA 1980). Myöss fosfori voi haitata sinkin ottoa (MORTVENDT 1979, WILKINSON ja MAYS 1979, PENG 1980).

Timotei sietää happamuutta melko hyvin, mutta on näiden koetulosten mukaan hyöty-nyt kalkituksesta Pohjois-Suomen turve- ja hiekkamailla. Kalkituksella oli selvä alentava vaikutus maan ja nurmisadon mikroravinteiden (6, Cu, Zn) määriin. Sadon määriä ajatellen tärkeimmät hivenaineet ovat baari ja kupari sekä rehun laadun kan-nalta myös sinkki. Hivenlannoituksella nurmen perustamisen yhteydessä voidaan kas-vin hivenainetarve turvata useaksi vuodeksi ja samalla parannetaan rehun laatua. Viljavuusanalyysissä todetut hivenainepuutteet tulisi kaikki korjata samanaikaisesti ja kalkituksen hivenaineiden saantia vaikeuttava vaikutus olisi eliminoitava moni-puolisella hivenlannoituksella.

37

TIIVISTELMÄ

Tässä tutkimuksessa esitetään tuloksia vuosina 1976-1979 Paikalliskoetoimis-ton ja MaatalouSkeskusten yhteistyönä sekä neljän koeaseman Pohjois-Suomen nurmituhot-projektin puitteissa Suorittamista kokeista. Pohjois-Suomen timo-teinurmille perustettiin kaikkiaan 76 neljän eri koesuunnitelman mukaista kolmi-vuotiseksi suunniteltua koetta. Koejäseninä olivat koesarjasta riippuen B-, Cu-ja Zn-hivenlannoitteet Cu-ja kalkitus tai fosforilannoitus hivenlannoituksen kanssa'.

Hivenlannoitteilla ei saatu keskimäärin merkitseviä sadonlisäyksiä, joskin eri maalajeilla ja yksittäisissä kokeissa vaikutus saattoi vaihdella huomattavasti. Boorilannoituksella saatiin 3-4 %.sadonlisäyksiä ja kuparilla ja sinkillä sadon-lisäykset olivat vähäisiä.

Hivenlannoituksella voidaan parantaa rehun laatua ja turvata kasvien hivenaine-tarve useaksi vuodeksi. Boori- ja kuparilannoituksen vaikutus oli tosin kolmante-na kesänä jo selvästi vähentynyt, mutta sinkin vaikutus pysyi kolmivuotisessa kokeessa lähes muuttumattomana..

Kalkitus alensi selvästi sadon mikroravinteiden oli suurempi ko. hivenlannoituksen yhteydessä.

u, Zn) määriä ja vaikutus

KIRJALLISUUTTA

CHANDEL, A. S. & SAXENA, M. C. 1980. Mechanism of uptake and tra-nslocation of zinc by pea plants (Pisum sativum L.). Plant and Soil 56: 343-353.

EKSTRAND, H. 1953. Höstsädens och vallgräsens övervintring. Statens växtskydd-anstalt meddelande 67.

ERVIÖ, R. 1975. Hivenlannoituksen ja kalkituksen vaikutus maan timotein ravinne-pitoisuuksiin. Kehittyvä Maatalous 23: 16-24.

KOSSILA, V. 1976. Nautojen uudet yhteispohjoismaiset kivennäis- ja hivenainenormit. , MTTK tutkimuspäivien moniste. 42 p.

KURKI, M. 1979. Suomen peltojen viljavuuden kehityksestä. Viljavuuspalvelu Oy 41 p. Helsinki.

KÄHÄRI, J. & PAASIkALLIO, A. 1978. Kivennäisainetutkimus 3. Timoteiheinän kiven-näisainepitoisuudet Suomessa. Kehittyvä Maatalous 40: 20-34.

KÖYLIJÄRVI, J. 1959.. Nurmen lannoituksesta ja apilan menestymisestä Pohjois-Suomen multa- ja turvemailla. Maatal. ja Koetoim. 13: 139-148.