Hukkakaura ja sen torjunta

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

ETELÄ-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 5

MARTTI ESALA

HUKKAKAURA JA SEN TORJUNTA

YLISTARO 1981 ISSN 0358-0385

JOHDANTO

1. HUKKAKAURAN LEVINNEISYYS SUOMESSA Leviäminen Suomeen 1 2 2 3 KASVIOPILLISET OMINAISUUDET 2.1. 1_,jinkuvaus 2.2. Polveutuminen BIOLOGIA _,• Nykyinen levinneisyys

Hukkakaura-alan lisääntyminen syyt 4 4 5 5 3.1. Kasvupaikkavaatimukset ₅ 3.2. Kasvu ja kehitys ₆ 3.3. Hukkakauran leviäminen 7 3.4. Itämislepo ₇

3.4.1. Itämislevon kestoon vaikuttavat tekijät _{.. 8}

3.4.2. Siementen elinikä ₈

3.4.3. Hukkakauran siementasapaino maassa ₉ HUKKAKAURAN JA VILJELYKASVIN VÄLINEN KILPAILU • 10 4.1. Hukkakauran ja viljakasvin kasvurytmin

vertailu ₁₀

4.2. Hukkakauran kilpailukyky ₁₁ 4.3. Hukkakauran aiheuttamat tappiot 11 4.3.1. Siemenviljelyn estyminen ₁₁ 4.3.2. Sadonalennus ₁₂ 4.3.3. Laatutappiot ₁₃ HUKKAKAURAN, TORJUNTA ₁₃ 5.1. Hukkakauralaki ja -asetus 13 5.2. Mekaaninen torjunta ₁₄ 5.2.1. Käsinkitkentä ₁₄ 5.2.2. Viljelytekninen torjunta ₁₅ 5.34 Kemiallinen torjunta ₁₇ 5.3.1. Torjunta-aineet ₁₇

5.3.2 Hukkakauran torjuntakokeet Etelä-Pohjan-

maan koeasemalla ₁₉

5.3.3. Kemiallisen torjunnan suorittaminen.. _{▪ . • 25} 5.3.4: Torjunnan kustannukset ₂₆ HUKKAKAURÅN TORJUJAN HUONEENTAULU 27

JOHDANTO

Hukkakaurasta_on tullut yksipuolisen viljanviljelyn ja nykyisen

viljely-tekniikan seurauksena ongelmallinen. rikkakasvi. Se on

levinnyt .

jn

_{lähes koko Suomeen.}

Hukkakaura tuottaa haittaa erityisesti siemenviljelylle sillä

vuodesta 1957 lähtien ei julkisessa kaupassa nle sallittu myydä

siementavaraa, jossa sen. siement esiintyy. Jos saastulita

pää-see pahaksi, aiheuttaa hukkakaura huomattavia sadFinalenksia ja

mahdollisesti myös laatutappicita.

Hukkakauran tojuntaa alettiin tehostaa -1-970-luvun.alussa.

Vuon-na 1976 säädettiin hukkakauralaki ja -asotus, joissa viljelijä,

jonka pellnsta.tavataan hukkakauraa, velvoitettiin - torjumaan si

tä. Aikaisemmin käytössä olleet' makaaniset.torjuntamenetelmät

ovat kalliita ja tehottnmia. 1970-luvun alussa alkoi

markkinoil-le tulla myös Suomen oloihin sopivia hukkakauran

torjunta-ainei-ta. Kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä on tutkittu

Maata-louden tutkimuskeskuksen kasvinviljelylaitoksella vuodesta 1959

lähtien ja myöhemmin myris kneaSemilla.

Tässä tiedotteessa käsitellään kirjallisuuden pohjalta

hukkakau-raa ja sen torjuntaa. TorjuntaoSassa on käsitelty myös Etelä-

Pohjanmaan koeaseman hukkakaurantorjuntakokeiden tuloksia

vuo-silta 1974 - 81.

Tiedote pohjautuu Helsingin yliopiston

kasvinviljelytieteenlai-tokselle tehtyyn laudaturtyöhön. Laudaturtyötä säilytetään Hel-

singin yliopiston kasvinviljelytieteenlaitoksella ja

1. HUKKAKAURAN LEVINNEISYYS SUOMESSA

1.1. Leviäminen Suomeen

Hukkakaura on ollut Suomessa jo 1700-luvulla haitallinen rikka. kasvi: Ruotsi-Suomen vuoden 1734 valtiopäivillä säädettiin la- ki: "Joka heittää toisen peltoon -hukkakauraa, _tas- kuheinää tahi mUuta mitä tahansa, jotta siitä kasvaisi

_r~lki--

hoa

menettäköön -kunniansa, korvatkoon kaiken vahingon ja vedet-₍ täköön sakkoa viiikymmentä talaria jokaisesta pellosta, jonka hän on näin koettanut turmella. Jos hän ei voi vahInkoa maksaa, korvatkoon sen työllänsä". 1800- ja 1900-luvuilla ilmestyneis-sä kasviopinkirjoissa hukkakaura mainitaan yleenilmestyneis-sä pelloilla esiintyvänä harvinaisena rikkakasvina.

Valtion siementarkaStuslaitoksen vuosien 1919-58 kortistojen pe-rusteella tehdyn tutkimuksen mukaan tiedetään hukkakauraa esiin-tyneen sekä ulkomailta Suomeen tuodussa että kotimaisessa sie-menviljassa ainakin vuodesta 1921 alkaen (HILLI 1959). Tutkimuk-sen tekijä mainitsee, että hukkakauraan kasvinviljelyn ongelmana alettiin kiinnittää huomiota 1950-luvun alussa Vöyrillä. Tuol-loin muistelivat viljelijät kasvin tulleen paikkakunnalle venä-läiselle sotaväelle tuodussa rehuviljassa etenkin ensimmäisen maailmansodan aikana. Tätä viljaa oli sitten käytetty myös sie-menenä, ja näin alu2 oli saastunut,

Valtion siementarkastuslaitokselle vuosina 1957-1978 tulleissa näytteissä on hukkakauraa ollut eniten kaurassa, seuraavaksi eni-ten Monitahoisessa ohrassa. Kevätvehnässä ja kaksitahoisessa ohrassa on tämän rikkakasvin , iemeniä ollut suunnilleen yhtä pal-jon. Syysviljanäytteistä on hukkakauraa tavattu hurmattavasti harvemmin kuin kevätviljanäytteistä. Kotimaisissa nurmikasvien siemennäytteissä sitä esiintyy hyvin harvoin (HANHILAHTI 1979). Sääoloiltaan epäedullisina vuosina tulee hukkakauraa sisältäviä. näytteitä enemmän, koska Sen havaitseminen lakoutuneesta kasvus-tosta on vaikeaa. Yleensä sen siemeniä on 3-4 kappaletta kiloa kohti, joissakin näytteissä kuitenkin useita satoja kilossa.

1.2. Nykyinen levinneisyys

Maatilahallituksen tekemien viljelijöiden lakisääteisiin

ilmoi-tuksiin pohjautuvien tilastojen mukaan on hukkakaura-ala

kasva-nut vuoden 1976 52 500 hehtaarista vuoden 1981

_{85 460}

heh-taariin, mikä on noin 37 % maamme peltoalasta.

Tilastojen mukaan kahdessa kunnasa, Vähässäkyrössä ja

Kirkk6-nummella, on yli puolet peltoalasta saastunut.. Kymmenessä

kun-nassa on yli 25 % peltopinta -alasta hukkakauran saastuttamaa

(taulukko 1).

Taulukko 1, Kymmenen pahiten hukkakauran saastuttamaa kuntaa

Suomessa vuonna 1979. Saastunut ala prosentteina

kunnan pel-bopinta-alasta (Maatilahallituksen

ti-lasto 1979)

0

Kunta

Saastunut ala %

peltopinta-a lasta

Vähäkyrö

62,9

Kirkkonummi

56,6

Lemu

_44,5

Kalanti

41,1

Mynämäki

_27,8

Vöyri

_27,2

Uusikaupunki

26.2

Seinäjoki

26,1

Nakkila

_25,1

Porvoo

₂₅₁

PESSALAn (1980) mukaan ei hukkakaura tiloilla ole juuri

lisään-tynyt, vaikka sen saastuttama ala onkin viime vuosina

voimak-kaasti suurentunut, vaan mukaan on tullut uusia tiloja.

Pääosal-la ne. vanhoista hukkakauratiloista on tiPääosal-lanne hallinnassa.

Le-viämistä ei kuitenkaan ole vielä pysäytetty.

\111\1110\\\\)\

viljelty ktutra

1,3. 'Hukkakaura-aian lisääntymisen syyt

Syitä hukkakauran saastuttaman peltoalan lisääntymiseen on monia. Saastuneen kylvösiemenen käyttö yhdessä yksipuolisen viljanvilje-lyyn siirtymisen kanssa on mahdollistanut hukkakauran leviämisen. 'Valikoivien rikkakasvien torjunta-aineiden yleistynyt käyttö on

pbistanut kilpailevat , yrttimäiset rikkakasvit ja parantanut vil-jelykasvien, mutta samalla myös rikkaheinien, kasvumahdollisuuk-sia.- Myös nurmen ja kesannon pois jääminen, leikkuupuinnin myö-tä *tapahtunut sadonkorjuun siirtyminen mYöhäisemmäksi sekä muut muutokset viljelytekniikassa ovat osaksi syynä hukkakauran yleis, tymiseen.

2 'KASVIOPILLISET OMINAISUUDET

2.1. Lajinkuvaus

Hukkakaura (Avena fatua L'.) muistuttaa orasaateella viljeltyä kauraa. Erona on se, että hukkakauralla on yleensä ala-'lehden reunoissa ja lehtitupessa

karvo-ja. Viljellyn kauran lehtituppi on aina kalju, ja vain Pendekin,"Hankkijan Val- . kon ja eräiden maatiaisten alalehden

reu-noissa voi olla karvoja. Hukkakauran oras kiertyy vasemmalle (vastapäivään) samoin kuin kauran oras,. mutta toisin kuin ohran ja vehnän oras. Hukkakau-ran oraan löytää helpoimmin kylvörivien välistä.

Röyhyllinen hukkakaurayksilö on yleen-sä viljeltyä kauraa pitempi, Monet yk-silt jäävät kuitenkin lyhyemmikSi kuin viljelykasvit. Röyhy on suuri ja harva. Sen sivuhaarat ovat veltot. Tähkylässä on kahdesta kolmeen siementä, joissa kaikissa on tanakka kierteinen vihne,

Hukkakauran siemenen tärkein tunto-merkki on sen maljaMainen tyvi.

5

Siemen on usein hyvin karvainen, joskus melkein kalju. Liis-teessä ja tyvikyhmyn ympärillä on aina karvoja. Siemen voi olla väriltään musta, ruskea tai harmaa, joskus valkoinen. Se on ka-peampi ja litteämpi kuin kauran jyvä:

Silloin tällöin kehittyy melko paljon hukkakauraa muistuttavia kaurayksilöitä. Nämä niin sanotut fatuoidit ovat kromosomimuun-noksia. Fatuoidin jyvä muistuttaa suuresti kauran jyvää, mutta vihne; maljamainen tyvi ja liiste ovat samanlaiset kuin hukkakau-ralla. Liisteen ja tyvikyhmyn ympärillä on myös karvoja, mutta ulkohelve on kalju. Fatuoidin röyhy on usein tiheä ja lyhythaa-rainen kuten kauran röyhy. Lehtituppi on aina kalju, ja lehtila-van reunoissa on karvoja vain karvallisista lajikkyista syntyneil-lä muodoilla. Fatuoidit voivat olla myös hukkakauran ja viljellyn kauran välisiä risteytymiä. Fatuoidin siemenet voidaan erottaa hukkakauran siemenistä varmuudella vain tetrazoliumvärjäyksellä.

2.2. Polveutuminen

Hukkakaura kuuluu heinäkasvien (Gramineae) heimoon, sukuun Avena. Nykyisin uskotaan, että viljelty kaura olisi jalostettu hukkakau-rasta. Ne voivat myös risteytyä keskenään, mutta käytännössä tä-mä on vähäistä, vain n. 1 %, koska molemmat kasvit ovat itsepö-lytteisiä.

HUkkakaurat voidaan jakaa moneen eri tyyppiin siemenkuoren värin ja karvaisuuden perusteella. On arveltu, että lyhyemmät tyypit voisivat yleistyä kitkettäessä hukkakauraa käsin, koska ne eivät näy viljakasvuston yläpuolella. PESSALA (1975) on todennut ero-ja hukkakauratyyppien välillä torjunta-aineiden kestävyydessä. Myös itämislevon syvyydessä on todettu eroja tyyppien välillä.

3.

BIOLOGIA

3.1. Kasvupaikkavaatimukset

västi. Multåmaalla se kasvaa sUur-2,mmaksi,.~Lenemmän Versoja ja siemeniä ja ei _{its4,ä piepi osa on}

kuin hieta- ja savimäalla. Kivennäismäalla tul=tuminen oniT peampaa kåln Multamaalla Hukkakaura men.eyy parhaiten maan pH:n ollessa 7;5:n ja 8n välillä mutta se kasvaa hyvin myö,s happamaSsa maassa pH 4,5:een saakka. Se kärsii maan happ=2.1:1,--desta Vähemmän kuin ohra‘

3.2. Kasvu ja kehitys

Jotta hUkkakauran siemen voisi itää, tulee sen olla suotuisissa olosuhteissa. Tärkeimpiä itämiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kosteus, lämpötila, valo ja kaasut. Lisäksi siemen ei saa olla itämislevossa.

Lämpötilan on todettu useissa kasvihuone- ja kenttäkokeissa ole-van hukkakauran orastumisen ajankohdan ja nopeuden tärkein selit.-täjä. Itämisen minimilämpötilan on todettu olevan 2-5°C ja mak— similämpötilan 30-35°C. Itäminen on nopeinta 15-20°C lämpöti-lassa. Englantilaisissa kenttäkokeissa on todettu, että hukka-kaura alkaa orastua, kun vuorokauden keskilämpötila saavuttaa keväällä 6-7°C rajan.

Hukkakaura voorastua yli 20 cm:n syvyydestä. Tämä kyky orastua syvemmältä kuin viljat johtuu siitä, että sen oraan ensimmäisellä solmuvälillä on suuri kasvuvoima ja se pystyy työntämään korren tyven ja sitä ympäröivän lehtisolukon syvältä maasta. Viljoilla ensimmäinen solmuväli jää lyhyeksi ja korren tyvi ja kasvupiste jäävät lähelle siementä. Jokainen 2,5 cm siemenen syvyydessä

viivästyttää orastumista yhdellä päivällä. PESSALA (1978) totesi, että optimaalinen itämissyvyys on hieta- ja savimaalla 2,5 cm ja multamaalla vähän suurempi. Ulkomaisten tutkimusten mukaan suu-rin osa oraista nousee 0-8 cm:n syvyydestä. Maan pinnalla ole-vista siemenistä itää vain pieni osa. Syyksi arvellaan sitä, että valo ehkäisee itämistä.

Suomessa esiintyvän hukkakaurarodun siemenistä pääosa itää kevääl-lä touko-kesäkuussa. .Keskikesälkevääl-lä orastuminen lakkaa kokonaan. Toinen, mutta pienempi itämishuilppu on syksyllä, jolloin itää noin viisi prosenttia siemenistä. Syksyiset oraat kuolevat talven ai- kana.

7.

Hukkakaurakasvuston.kehitys. on---orasasteella hitaampaa ja epäta-saisempaa kuin viljan. Röyhylletulovaiheessa eroa ei kuitenkaan enää ole, vaan kasvi tulee röyhylle samoihin aikoihin kuin vil-jat (PESSALA

1976

b). Yksi kasvi voi tuottaa jopa 502 siewntä. Kasvuston kokonaissiementuotanto voi nousta lähes 30 0100:een

_ne

liömetrillä. Hukkakaura tuleentuu yleensä ennen viljoja, ja sie-menet ovat suurimmaksi osaksi varisseet ennen puIlitia. Eräässä kanadalaisessa tutkimuksessa hukkakauran siemeniä kerättiin eri aikojen kuluttua pölytyksestä ja määritettiin niiden itävyys kui-vatuksen jälkeen. Pölytyksestä neljän päivän kuluttua kerätyistä siemenistä

4

_{% oli itäviä ja kuuden päivän kuluttua kerätyistä}

iti

_{90 %.}

_{Siemenen jouduttua maan pinnalle saavat kosteuden vaih—} telut siinä olevan kierteisen vihneen suoristumaan ja kiertymään uudelleen. Näin siemen voi kaivautua maan rakoihin ja kokkarei-den alle suojaan talvella ja itämiselle suotuisiin olosuhteisiin.

3.3.

Hukkakauran leviäminen

Hukkakaura leviää peltoon varisseista siemenistä, kylvösiemenessä, rehuviljassa, olkikuivikkeiden ja palamattoman karjanlannan muka-na, huonosti puhdistettujen leikkuupuimureiden ja muiden koneiden välityksellä, lajittelujätteissä, peittämättömien vilja-, heinä-ja olkikuljetusten mukana, säkkien, vaatteiden sekä lintujen heinä-ja muiden eläinten välityksellä, tulvissa sekä maansiirtojen yhtey-dessä. Nykyään levittäjinä ovat useimmiten eläimet.

3.4.

Itämislepo

Monien kasvien siemenet eivät idä, vaikka ne ovat tuleentuneita, ja vaikka ne ovat itämiselle suotuisissa kosteus-, lämpötila- ja valaistusolosuhteissa. Ne ovat olotilassa, jota kutsutaan itä-mislevoksi. Niitä fysiologisia ja kemiallisia muutoksia, jotka tapahtuvat, kun siemenet heräävät itämislevosta, kutsutaan jälki-tuleentumiseksi. Luonnonkasveille itämislepo on tehokas keino olemassaolontaistelussa. Siemenenä ne voivat hyvin kestää kyl-myyttä tai kuivuutta, kun taas oraat eivät näitä olosuhteita kes- täisi.

3.4.1. Itämislevon kestoon vaikuttavat tekijät

Useissa tutkimuksissa on todettu, että hu~nurån si_emerristä on syksyllä tuleentumisen jälkeen lepotilassa 90-100 %. Itämisle-poisten osuus pienenee tämän jälkeen monien sekä siemenen sisäi ten että ulkoisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Itämislepo voi myös alkaa uudelleen ympäristötekijöiden vaikutuksesta,

Hukkakauran siemenen itämislevon kestoon vaikuttavat ulkoiset tekijät ovat paljolti samoja kuin itäniseen vaikuttavat tekijät. Näitä ovat ilman happi- ja hiilidioksidipitoisuus, valo, lämpö-tila, kosteus ja typpi, erityisesti nitraatit, Siemenen sisäi-siä tekijöitä ovat siemenkuoren läpäisevyys ja sen mahdollisesti sisältämät itämistä estävät aineet (CHANCELLOR 1976). Myös mo-nien hormomo-nien ja perinnöllisten tekijöiden on todettu vaikutta- van itämislepoon.

3.4.2. Siementen elinikä

Hukkakauran siementen elinikä maassa riippuu pääasiassa viljely-tekniikasta, maalajista, kosteudesta ja siemenen syvyydestä maas-sa. Vain 20 % siemenistä orastuu ja 80 %:n kohtalo on epäselvä. Suuren osan siemenistä on tutkimuksissa todettu muodostaneen idun tai juuret, mutta jostain syystä epäonnistuneen orastumisessa, Maan pieneliöt tuhoavat osan siemenistä ennen kuin ne ehtivät itää.

Ulkomaisissa tutkimuksissa on hukkakauran siementen todettu säi-lyvän maassa elinvoimaisina kolmesta yhdeksään vuotta olosuhteis-ta riippuen. Siementen kuolleisuus on suurin kahtena ensimmäise-nä vuonna ja vähenee siten. Siemenet voivat säilyä nurmessa jon-kin aikaa kauemmin elinvoimaisina kuin maassa, jossa viljellään yksivuotisia kasveja. Kuivissa paikoissa, esim. heinäladossa, siemenet voivat _{Sä3 lyttää}

itämiskykynsä kymmeniä vuosia,

Joissakin ulkomaisissa tutkimuksissa on siementen todettu kuolevan nopeammin maan pinnalla kuin maan sisällä. Tästä voisi päätellä, että osa siemenistä tuhoutuisi, jos kyntö jätettäisiin kevääseen. Suomalaisissa tutkimuksissa tätä ei ole kuitenkaan voitu osoittaa (PESSALA 1978), johtuen ilmeisesti ilmaston erilaisuudesta.

Tanskalaisten tutkimusten mukaan tulee vilja jauhaa alle 2;5 Mm:n seulalla, jotta hukkakauran siemenet menettäisivät itävyytemä. Siementen elinvoiman säilymisestä säilörehussa on vähän tutki-mustuloksia, mutta on ilmeistä, että säilöntäaineet tuhöå..t sen täysin. Sama koskee propionihapolla säilöttyä viljaa.

Englantilaisten tutkimusten mukaan hukkakauran si-eMen VOI lä

_äis

tä naudan ruoansulatuselimistön elävänä, vaikka tavalliäesti lä-hes kaikki siemenet tuhoutuvatkin. Lantatunkiossa siemenet Voi-vat säilyä elossa ainakin kolme kuukautta, pintaosissa vielä kau-emmin, joten on tärkeää, että jos oljet sisältävät hukkakauran siemeniä,pellolle levitetään vain hyvin palanutta karjanlantaa.

Tanskalaisten tutkimusten mukaan kanan ruoansulatuselimistön lä-päisseet hukkakauran siemenet eivät juuri enää idä, mutta pehkul-le pehkul-levitetyt tai kanojen varistamat siemenet voivat kulkeutua lannan mukana elävinä pellolle.

Hukkakauran siemenet tuhoutuvat kompostissa parissa vuodessa,, jos sitä hoidetaan hyvin.

3.4.3.

_{Hukkakauran siementasapainc) maassa}

Pellon hukkakauran siementen määrä lisääntyy röyhyllisten yksi-löiden tuottaessa uusia siemeniä. Näistä osa poistuu pellosta korjatun viljan mukana, osa varisee maahan. Maan pinnalle joutu-neista siemenistä osa tuhoutuu syksyllä muun muassa olkien polton yhteydessä. Maahan hautautuneet siemenet jokitävät tuottaen uusia hukkakaurayksilöitä tai tuhoutuvat eri tekijöiden vaikutuk-sesta. Taulukossa 2 on esitetty kertoimia, joilla nämä tekijät

Taulukko 2. Eri tekijöiden vaikutus hukkakaurasukupolvien

siå-menvarastoon maassa ohraa viljeltäessä (CUSSANS

_1976).

kerroin Siementen lisääntyminen kasvukauden aikana _40-5') Hävikki sadonkorjuun yhteydessä

0,90-0,98

Hävikki syksyllä sadonkorjuun jälkeen

_0,25-1,00

Siementen orastuminen _0,90-012

Vuotuinen häviö mullassa _0,20-0,25 Tekijä

vaikuttavat hukkakauran Siemenvaraston suuruuteen maassa ohraa viljeltäessä Siemenvarasto kasvaa, jos kerroin on suurempi kuin yksi ja pienenee jos kerroin on pienempi kuin yksi.

HUKkAKAURAN JA VILjELYKASVIN VÄLINEN KILPAILU

Vesi; valo ja .I'avinteet ovat tärkeimpiä tekijöitä rikkakasvien ja viljelykaåVien välisessä kilpailussa. Lisäksi on paljon tut- kittu _{kasvit toisiinsa myös joittenkin myrkyllis-} ten aineiden välityksellä, mutta tästä ei ole saatu varmuutta. Näyttää kuitenkin ilmeiseltä, että edellä mainituilla kasvuteki-jöillä on rikkakasvin ja viljelykasvin välisessä kilpailussa pal-jon suurempi merkitys kuin tällä niin sanotulla allelopatialla.

4.1. Hukkakauran ja vl,ljelykasvin kasvurytmin vertailu

Hukkakauran kehitys on yleensä kesäkuun alussa selvästi jäljessä ohran kehityksestä, Myöhemmin se saavuttaa viljan, ja kehitys on tähkälletuloaikaan tasoissa (PESSALA 1976 b). Joissakin olo-suhteissa,eim. multamaalla, voivat kasvustot olla koko ajan ta-soissa. Joskus voi hukkakaura olla edelläkin, esimerkiksi jos kylvömuokkaus on tehty huolimattomasti.

Hukkakauran hidas alkukehitys johtuu siitä, että sen siemen on pienempi ja sillä on vähemmän siemenjuuria kuin viljoilla. Huk-kakaura on kuitenkin tehokas yhteyttäjä, ja myöhemmin sen juuris-ton kasvu on voimakkaampaa kuin viljoilla, joten se pystyy otta-maan viljat kiinni kehityksessä.

Hukkakauran hitaampaa alkukehitystä tulisi pyrkiä käyttämään hy-väksi kasvin torjunnassa viljelemällä sellaisia viljelykasveja,. jotka muodostavat heti kasvun alkuvaiheessa tiheän ja peittävän kasvuston.

Aikaisin orastuneet hukkakaurayksilöt tuottavat enemmän siemeniä yksilöä kohti kuin myöhään orastuneet, koska hukkakaura versoutuu sitä enemmän mitä aikaisemmin se orastuu. Runsas versoutuminen johtuu kilpailevien kasvien puuttumisesta. Koska aikaisin orastu-vien yksilöiden lukumäärä on kuitenkin pieni, tuottavat pääosan siemensadosta ne yksilöt, jotka ovat orastuneet joko juuri ennen

viljaa, samanaikaisesti tai kolmen viikon kuluessa sen jälkeen. Myöhemmin itäeet yksilöt tuottavat vain vähän siernenlä.

4.2 Hukkakauran kilpailukyky

Syyt siihen, että hukkakaura menestyy hyvin viljavaltaisessa vil-jelykierrossa, ovat seuraavat:

1, Hukkakaura itää .k;avallisesti viljelykasvin kylvön jälkeen. Se varistaa pääosan siemenistään ennen viljelykasvin korjuuta. Se hyötyy samoista viljelyteknisistä toimenpiteistä kuin

viljelykasvi.

4. Hukkakauran siementen itämislepo.

Hukkakaura lisääntyy saastunnan alkuvaiheessa joka 'vuosi 2-3 ker-taisesti. Jos kylvö myöhästyy, on lisäyskerroin lähellä kahta. Jos taas kylvöaika on normaali, on lisäyskerroin noin kolme. Yh-den vuoYh-den hukkakauran määrän perusteella on vaikea ennustaa seu- raavan vuoden saastuneisuuden määrää. Hukkakauran runsauteen vaikuttavat:

Kylvöpäivän suhde hukkakauran itämisajankohtaan, Aikaisesta itämisestä ja myöhäisestä kylvöstä seuraa vähäisin rikkakasvi-tiheyden lisäys ja päinvastoin.

Hukkakauran tuleentuneisuus puintiaikana vaikuttaa siihen mi- ten suuri osa sen siemenistä varisee maahan ja miten suuri osa poistuu viljan mukana pellolta,

3, Viljelykasvin kilpailukyky eri vuosina. 4. Torjunnan onnistuminen,

4.3. Hukkakauran aiheuttamat tappiot

4.3.1. Siemenviljelyn estyminen

Suomessa on hukkakauraa pidetty ennen kaikkea siemenviljelyn on-gelmana, koska kylvösiemenessä ei voimassa olevien säännösten mukaan sallita hukkakauran siemeniä. Saksalaisten tutkimusten mukaan sisälsi siemenvilja lajittelun jälkeen vielä parhaittenkin tulosten mukaan seitsemän hul»cakauran siementä kilossa, Jos täl-laista viljaa käytettäisiin siemenenä, joutuisi sen mukana pel-toon noin 1400 hukkakauran siementä hehtaarille.

Hukkakaura on yleistynyt maassamme eniten juuri tärkeimmillä siemenviljelyalueilla. Voimassa olevaan siemen-varan kaupasta annettuun lakiin (699/75) ja asetukseen (679/75) pelivan maa-tilahallituksen päätöksen mukaan kaupan pidettävässä siementava-rassa ei saa olla hukkakauraa lainkaan. Jos kylvösiementuotan toon tarkoitetulla sopimusviljelyalueella sitä tavataan, hylätään alueelta saatava sato siementavarana. Hukkakauralainsäädäntöä on pyritty soveltamaan siten, että kylvösiemenen sopimustuotantoa saadaan toistaiseksi harjoittaa sellaisillakin tiloilla, joilla on esiintynyt hukkakauraa. Sillä lohkolla, jolla sopimustuotan-toa harjoitetaan, ei sitä siemenviljelyvuonna kuitenkaan saa esiin- tyä (NAKKO 1978).

4.3.2. Sadonalennus

Yleisesti voidaan sanoa, että mitä enemmän hukkakauraa on pinta-alayksikköä kohti sitä suurempi on sen aiheuttama sadonalennus. Rikkakasvin kasvutiheys ei kuitenkaan välttämättä ole tärkein kil-pailuun vaikuttava tekijä. Myös hukkakauran ja viljelykasvin suh-teellinen orastumisajankohta, viljelykasvin laji ja tiheys sekä lannoitus ovat tärkeitä sadonalennuksen suuruuteen vaikuttavia tekijöitä.

Hukkakauran aiheuttamista sadonalennuksista ei Suomesta ole tutki-mustuloksia, ja ulkomaisetkin tulokset ovat vaihtelevia. Ruotsis-sa on todettu, että hukkakaura voi alentaa ohran Ruotsis-satoa yli 40 % ja muiden korsiviljojen satoa vielä enemmän. Kanadassa todettiin, että viisi hukkakaurayksilöä neliömetrillä aiheuttaa ohralla 5 %:n sadonalennuksen. Kaksikymmentäy-yksil neliömetrillä alentaa sa-toa 10 % rikkakasvista vapaitten ruutujen keskisadon ollessa 1600 kg/ha. Englannissa on todettu hukkakauran alentavan kevät-viljojen satoa merkittävästi vasta, kun sen korsia on yli 150 kpl/m2_{. Saksålåisa.$sa kokeissa 15 %:n sadonalennuksen aiheutti} ensimmäisenä koevuonna 15 hukkakauraa neliömetrillä ja toisena vuonna 73 kpl/m2. Etelä-Pohjanmaan koeaseman kokeissa on onnis-tuneella hukkakaurantorjunnalla saatu lähes 30 % ohrasadon lisäyk-siä, kun hukkakauraa on ollut yli 300 kpl/m2.

Syysviljat ovat tehokkaampia kilpailijoita hukkakauraa vastaan kuin kevät,9-iljat. Ruis estää tehokkaammin hukkakauran kasvua

13

Ohra on kevätviljoista paras kilpailija. Kaura ja kevätvehnä ovat sitä heikompia, mutta keskenään lähes samanveroisia lijoita. Herne pystyy tiheänä kasvustona lakoontuessaan kilpai-lemaan hyvin hukkakauran kanssa, mutta harvassa kasvustösa voi sadonalennus olla typpilånnoitusta käytettäessä jopa 70 %.

Monet tutkijat ovat todenneet ohran, toisin kuin esimerkiksi veh-nän, kilpailukyvyn hukkakauraa vastaan paranevan, kun typpilannoi-tusta lisätään. Ohran Sato suurenee enemmän tiheässä kuin har-vassa hUkkakaurakasvustossa typpilannoitusta lisättäessä. Tämä kertoo siitä, että ohra pystyy kilpailemaan paremmin typestä kuin hukkakaurae

4.3.3. Laatutappiot

Kokeissa ei ole selvästi havaittu hukkakauran aiheuttaneen laatu-tappioita. Heikkokortisena kasvina se voi kuitenkin välillisesti aiheuttaa laatutappioita lakoonnuttaessaan viljan.

5. HUKKAKAURAN TORJUNTA

5.1. Hukkakauralaki ja -asetus

Vuonna 1976 säädetyissä hukkakauralaissa (178/76) ja -asetuksessa (541/76) sekä hukkakauran torjuntatoimista annetussa valtioneuvos-ton päätöksessä (542/76) määrätään niistä toimista, joihin vilje-lijän ja kunnan maatalouslautakunnan on ryhdyttävä hukkakauran torjumiseksi ja sen leviämisen estämiseksi, mikäli sitä alueella tavataan.

Ilmoitusvelvollisuus

Sääri-qökset määräävät, että viljelijän, joka tietää tai epäilee hallitsemallaana1U esiintyvän hukkakauraa, on viipymättä il-moitettava siitä kunnan maatalouslautakunnalle. Tällaisen ilmoi-tuksen jälkeen alueella suoritetaan maatalouslautakunnan toimesta katselmus. Tarvittaessa laaditaan torjuntasuunnitelma.

antaja velvollinen ilmoittamaan toise--lie sopimuspuolelle, mikäli alueella esiintyy hukkakauraa.

Torjuntavelvollisuus

Alueen haltija on velvollinen torjumaan hukkakauraa, mikäli sitä havaitaan. Viljelmällä ei saa esiintyä kasvin röyhyllisiä yksi-löitä. Valtio korvaa puolet torjunta-ainekustaniwksista anomuk-sen perusteella. Jos alueen haltija laiminlyö torjiwan, voi maataloustoimisto suorittaa hukkakauran hävittämistä tarkoitta-vat toimenpiteet laiminlyöjän kustannuksella.

Leviämisen estäminen

Alueelta, jolla on todettu röyhyllisiä hukkakaurayksilöitä, ei saa myydä eikä muuten luovuttaa tuotteita, jätteitä eikä maa-ai-nesta sellaiseen käyttöön, johon liittyy kasvin leviämisen vaara. Sellaista viljaa, jossa on hukkakauran siemeniä saa myydä toisel-le tilaltoisel-le vain sellaiseen käyttöön, jossa kasvin siemenet tuhou-tuvat. Hukkakauran saastuttamalta alueelta peräisin olevia tuot-teita ei saa ku-1,jettaa siten, että siitä saattaa aiheutua kasvin leviämisen vaara. Vilja-, olki- ja heinäkuormat on peitettävä tai sidottava niin, ettei hukkakauraa pääse varisemaan„ Koneet ja laitteet, joita on käytetty kasvin saastuttamalla alueella, on puhdistettava ennen kuin ne siirretään alueen ulkopuolelle. Kui-vurit ja varastot on puhdistettava sen jälkeen, kun niissä on kä-sitelty hukkakauraa sisältävää viljaa.

Alue voidaan katsoa vapaaksi hukkakaurasta, mikäli kahtena peräk-käisenä vuonna suoritetussa tarkastuksessa ei todeta tätä kasvia.

5.2. Mekaaninen torjunta

5.2.1. Käsinkitkentä

Käsinkitkentä on käyttökelpoinen menetelmä hukkakauran torjunnan alussa ja muiden menetelmien täydentäjänä, kun hukkakauraa on vähän. Meillä on kitkentää pidetty kannattavana torjuntamenetel-mänä, kun hukkakaurayksilöiden määrä ei yhtäneljää neliömetril-lä. Pienet pesäkkeet kannattaa kitkeä, vaikka hukkakauraa olisi enemmänkin.

15

Hukkakaura on kitkettävä juurineen, muuten kaSVi'ituottaa nopeas-ti uusia versoja. Kasvit on kerättävä. muoviSäkkiin,jötta'ne

ei-vät pääse varistämaan,.. ja poltettava. Pelto on-T,puhdlåtettava hintään kolme kertaa kesässä viikon väliajoin.. Vaikka tilalla ei olisi hukkakauraa tavattukaan,-tulisi.pellot tarkistaa viljan' tähkälletulon jälkeen, jotta heti ensimmäiset tilalta tavattaVat" yksilöt voitaisiin poistaa ennankUin ne pääsevät lisääntymään..

5.2.2., Viljelytekninen torjunta

Hukkakauraa voidaan torjua monilla viljelyteknisillä

'Sopivia keinoja ovat kesannointi, myöhästetty kylvö. sekä ti-heiden nurmien, syyåviljojen,.etenkin rukiin, ja harattavien ri--viviljelykasvien viljely. Kauran viljelyä tulisi välttää. Käy-tännössä viljelytekniset menetelmät mvat kuitenkin usein liian kalliita ja tehottomia tai ne eivät. sovellu tilan tuotantosuun- taan.

Ruotsissa tehtyjen kokeiden mukaan yksivuotisen kasan= jälki-vaikutus kesti vain kaksi vuotta. Hukkakauran määrä laski noin puoleen kontrolliruutujen hukkakauran tiheydestä. Tämän jälkeen rikkakasvin määrä palautui ennalleen. Kaksivuotisen kesannon vai-kutu _{å kesti jo useita vuosia.. Kolmen kesantovuoden jälkeen maa} oli jo lähes tyhjä hukkakauran siemenistä. Käytännössä on monen vuoden kesannointi kuitenkin liian kallis menetelmä, mutta yhden vuoden kesant6 muihin keinoihin yhdistettynä voi antaa hyvän tu-loksen.. Kesannoitaessa on tärkeää, että maata muokataan usein ' aikaisesta keväällä heinäkuun puoleen väliin saakka.

Myöhästetty kylvö voi antaa hyviä tuloksia kevätkosteutensa hyvin säilyttävillä mailla. Menetelmässä maan pintakerroksessa olevat hukkakauran siemenet pyritään saamaan itämään muokkaamalla maa kylvökuntoon mahdollisimman aikaisin. Kahden, kolmen viikon ku-luttua maa muokataan matalaan, jotta itäneet hukkakaurat saadaan tuhotuksi, mutta ei nosteta uusia siemeniä itämiskerrokseen. Muok-kauksen on oltava niin huolellinen, että kaikki itäneet hukkakau-ran siemenet kuolevat. Tämän jälkeen pelto kylvetään esimerkiksi ohralle. Kylvön viivästyttäminen saattaa alentaa satoa maalajeil-la, joilla se voi johtaa huonoihin itämisolosuhteisiin. Yhden vuo-den kesanto ja viivästetty kylvö seuraavana keväänä on hyvä yhdis- telmä, koska monet siemenet, jotka ovat itämislevossa kesantovuoden

syksyllä, jälkituleentuvat ja itävät seuraavana keväänä.

Tiheä nurmi pystyy hyvin estämään hukkakauran orastumisen.. Jos nurmi talvehtii heikosti ja on aukkoinen,. voi muutama pieni yksi-lö päästä kehittymän.. Ne' on syytä poistaa käsin kitkemällä. Tuorerehunurmi, joka niitetään ennen kuih hukkakaura varistaa Siemenensä, on lähes yhtä tehokas torjuntakeiho- kuin kesanto. Syysviljoistä ruis estää hukkakauran kasvua paremmih kuin vehnä Maatalouden tutkimuskeskuksen kasvinviljelylaitoksen kasvinvuoro-tuskokeessa (taulukk0

3)

_{piti ruis hukkakauran hyvin kurissa, .} Ensimmäisen koevuoden syysrypsissä oli lähes viisi tuhatta hukka-kaurayksilöä. sadalla neliöMetr-1.11ä.. Kolmen vuoden rukiih vilje-lyn jälkeen koealalta ei löytynyt yhtään hukkakaurayksilöä-

Taulukko

3,

_{Kasvijärjestyskoe Porvoon Ilolassa 1969.-1972} (PES-SALA 1976 a),

Koevuodet ja -kasvit Hukkakaurayksilöitä kp1/100 m2 1968 Kesanto 1969 Syysrypsi 4899 1970 Ruis 22 1971 Ruis

34

1972 Ruis 0

Harattavien riviviljelykasvien viljely on tehokas torjuntatoimen-pide, jos harauksia tehdään säännöllisesti kylvöstä heinäkuun puoleen väliin saakka..

Hukkakauran torjuntaan on kokeiltu myös muita menetelmiä, jotka on kuitenkin todettu melko tehottomiksi. Olkia poltettaessa kuu-muus kestää niin vähän aikaa; että kaikki hukkakauran siemenet eivät tuhoudu. Kevätkyntö ja kaksinkertaisen siemenmäärän käyttö eivät myöskään pysty hukkakauran määrää juuri vähentämään.. Sän-kiäestys ei lisää siementen itämistä syksyllä, vaan pikemminkin hautaa siemenet maahan suojaan talvelta,

17 5.3. Kemiallinen torjunta

531. Torjunta aineet

Kemiallisilla torjunta-aiheilla käsiteltiin maassamme_vw)nna'1979 hukkakauran saastuttamasta 78 000 hehtaarista lähes 17 000 hehtaa-ria. Vuonna 1981 oli saastunut alue noin 85 500 hehtaaria ja torjunta-aineilla käsiteltiin huonoista ruiskutussäistä johtuen vain noin 13 700 hehtaaria. Torjunta-ainekustannuS oli tällöin 3,8 miljoonaa markkaa.

Tällä hetkellä on Suomessa myyntilupa kolmella eri tehoaineella: difentsokvatilla (Avenge), flamproppi-isopropyylillä (Barnon Plus) ja bentsoyyliproppi-etyylillä (Suffix). Aikaisemmin on käytetty myös triallaattia (Avadex BW), mutta sen myyntilupa päättyi vuo-den 1980 lopussa.

Difentsokvatti (Avenge 200 A, Avenge SP) imeytyy kasviin lehtien kautta ja kulkeutuu kasvusolukoihin, missä se estää solujen ja-kautumisen ja pituuskasvun.

Näkyvät vioitukset kehittyvät hitaasti, vasta 3-4 viikon kulut-tua käsittelystä. Hukkakauran kasvu pysähtyy nopeasti. Kasvi - on tumman vihreä ja typistynyt ja versoo runsaasti. Myöhemmin korren tyvi paksuuntuu ja lehtiin syntyy kellertäviä tai kloroot-tisia juovia.

Difentsokvatti on kaupan Avenge SP-jauhe-nimisenä valmisteena. Käsittelyaika on ohran pensomisaste, ennen korrenkasvun alkua (kuva 1., kehitysasteet 7-8). Samanaikaisesti voidaan torjua

leveälehtiset rikat käyttämällä tankkiseosta Avenge SP + Buctril M. Muuten on väliajan muihin rikkakasviruiskutuksiin oltava vähintään 5 vuorokautta (MUKULA 1980).

Flamproppi-isopropzyli (Barnon Plus) tunkeutuu kasviin lehtien kautta. Se kulkeutuu johtosolukossa lehdistä varteen, missä se estää solujen pituuskasvun. Hukkakaura kuolee tai sen kasvu py- sähtyy ja viljelykasvi tukehduttaa sen alleen. Hävite voi lyhen-tää vähän myös viljelykasvin kortta.

0r1 . 1 8 :cLI (14 r1 0 0 (0 0 1--) r: . r-1 :0 ""1 H :d cvi (1) .1"- ocvi r-I 0 ›.) o 0 -13 QJ (l) 0 -P :=',- -1-) (0 0 ,.-i 0 0 g r-I 03 r-1 (t3 0 ' :01 0 '1::j H 0 :25 0 .0.1 0 ' if) › P4 :cti W › -P -13 r-1 H -P 0 ,1 C . 0 1:1.-1 O , _{-.--,' l} P0 0 0 :0 (j r--1 o r-I 0 1 I 0 G) .---, W W%-- g CM 0g 1-) H U) 4-) cli -,--I .t=1 .0-1 -P H 0 . c) › . ' P4 ' ' r'- PA •r-1 1-1 ,. 0 1 --i 0 › tii ,', 0 :0 H (0 0) ,...: 0 d (0 ui 0 W 0 H cö g cd -P .--, g › cö cö cd cd Cl) 0 rIl (1) •rl (1) i 0 0) 1 (1) f-1 (0 ui S-1 -P E -P -,--1 ..cr)13 .- F-1 g •-, r-1 g 0 0 Qs r-1 00 00 l r-I :r-,' :•4 I-) 0 '...<', -P ',".. w -P g 0) 0> -/-) 0 II II II .(1) -p 0 0 0 l .,-1 i[Y 0 -r- H Ii) cri :-.J E ›-. cd ,-1 H 0) 0 0) -13 ::i 43 (1) 0 P4 0 0 :cG al ,-1 P., :i r-I ',---1 a a 9--I 1 o 1 Cil -.,-i .1, 0 (r) 1 o 1,, 0 ›, 0 :cd o ? ,g -P 0) -H :c1 :3 .g . d..) •H 9-1 :0 ,g 0 0 > 0 cli g •ri › › g .- 0 11 110 F,-1 rid cl ..--3 M 0 ui .1.',, 0 g -P - ui +' -P -P .,-I 11 Z _{cd :cd ›} P1 +) P4 -r-1 › g 0 •r-1 •) >. (- H :cd :3 0 ,g cd -,--I rA co cd P1 P-1 r-1, CO ,X :(G cl--1 0 H :-.3 • -1-)., Z — H , — co 0„„ ,. P, 0 u) ci) p, g cd 11+' 4-) :0 cd H 0 0 (00 d r-I .. -P 11+' w .r) >, Z-H 0 -,-1 0 •,-1 ..-1 ' Q.) 0 u) El tri 0-H 0 . 0 r.: 0 0 S--1 -0 g-§ 0'-P.i g C13 (11 0) 0 0) ta J _k (1 1+' Cl) ,..: ?

PLI ? 0) PIA (I) (14 u) P4 +) 0 .1-1 G) CO

0, PE1 1.1 II II -P 11 0 o 0 (1) 0 111 '0 N- CO (1) -P 0 w w 9 0 W cG B g I g (1) 0) 4-1 -,-1 H -r-I o >, 0 0 - ,--1 0•H -P ,_ :CO ›-, :0 0 :0 (1) •r-I • ,g g 0 ,.... 0 ,-'2, -P •rl 0 0 11 11 P .14 .r.9 ..k: 0 E W4' g ,g g • g l G) i 0 :0 :0 (1) af Cl) a) ›11. •r-i •r--.) f---1 H 0 0 e " :0 (00 rri 0 -P 41+' cu <1.) ccS fli 4-) -P -P 4-) -: 1

Ei w .,--1 UI .ri 03 •4 :cu :cli ui +' eci +) (Ti cp -.41 rl GO -r-1 r. -,--1 ,c1, •H r--I -,-1 0

-P 0 -P 0 4-)

,t4 „C r--1 .g 1--1 ,C: 0) fil CU (I) (1) E.

(i) H g r-I (f) r--I r-1 0

1 0 I Cd 1 0 •¢-- .4 ,r- 11 • cd c4 II II Ii • › 0 0 0 0 re) -1- 111

19

Selläisessa käsvWfaiheessa, että se i)Ystyy _hyir'h

i4likakäsvin kanssa. Käytähnössä tämä vaihe on tesbmise'n lOPPu körrenkasvun alku.

Fiamproppi-isopropyyli on kaupan Barnon Plus-nimisenä. Sitä voi-daan käyttää hukkakauran torjuntaan ohrasta ja kevätvehnästä vil-jelykasvin pensomisen lopussa - korrenkasvun alussa (kuva 1., ke-hitysasteet 8-9). Myös suojaviljaa saa käsitellä. Valmistetta ei saa sekoittaa muihin torjunta-aineisiin ja väliajan muihin ruiskutuksiin tulee olla vähintään seitsemän vuorokautta.

Bentsoyyliproppi-etyyli (Suffix) vaikuttaa hukkakauraan samalla tavalla kuin flamproppi-isopropyyli.

Hävite on kaupan Suffix-nimisenä. Sitä voidaan käyttää hukkakau-ran torjuntaan vehnästä, myös suojaviljasta, sekä rypsistä ja rap-sista. Käsittelyaika on vehnän pensomisen ja yksisolmuasteen vä-lillä (kuva 1., kehitysastet 8-9), ristikukkaisilla kasveilla aikaisintaan viljelykasvin ollessa 6-lehtiasteella, viimeistään sen ollessa 20 cm korkeaa,ja kun pääosa hukkakaurasta on pensomis-vaiheen lopussa (kuva 1., kehitysaste 8). Valmisteeseen ei saa sekoittaa muita torjunta-aineita, ja väliajan muihin ruiskutuksiin on oltava vähintään seitsemän vuorokautta.

Alloksidiimi-natrium (Kusagard) ja fluatsifloppi-butyyli (Fusilade) ovat uusia, tulossa olevia torjunta-aineita. Niitä voidaan käyt-tää hukkakauran, juolavehnän ja muiden heinämäisten rikkakasvien torjuntaan leveälehtisistä viljelykasveista: öljykasveista, her-neestä, sokerijuurikkaasta ja perunasta. Tutkimusten ollessa kes-ken niitä ei ole kuitenkaan toistaiseksi vielä hyväksytty Suomessa.

5.3.2. Hukkakauran torjuntakokeet Etelä-Pohjanmaan koeasemalla

Maatalouden tutkimuskeskuksen Etelä-Pohjanmaan koeasema on järjes-tänyt kasvinviljelylaitoksen toimesta hukkakauran torjuntakokeita ohralla vuodesta 1973 lähtien ja vuonna 1981 myös rypsillä. Ko-keet ovat sijainneet Vähässäkyrössä yksityisten viljelijöiden

Hukkakauran torjunta -ohrasta

Ohrakokeissa oli ~ana neljä kauppavalmistetta: Benpoyylt-proppi-etyyli (Suffix),, difentsokvattinestemäisenä (Avenge 200 A) ja jauhemaisena (Avenge $P) Sekä.flamproppi-isoproyyli (Barnon Plus). Käyttömäärät olivat seuraavat: Suffix .67-5 l/ha,

Avenge 200 A vuosina 1974-76 50 l/ha ja vuosina 19779 7,0 l/ha, Avenge SP 4,3 liha ja Barnon Plus vuosina .1.9.767-77

30 l/ha ja vuosina 197881 3,5 l/ha : Käsittelyaikoja oli ko3Ine9 Ne olivat ohrän kehitySasteen mukaan määritettynä seuraavat

(kuva 1)

Pensomisen päävalhe (kehitySastå 7)

II Pensomisen loppu - körtenkasvUn alku, ennen 1s.Qsttta (kehitysaste 8:-9)

III 2-solmuaste (kehitysaste

Vuosien 1979-81 kokeissa oli mukana vain kaksi ensimmäistä kä-sittelyaikaa.

Kokeiden tulokset on esitetty taulukoissa 4 ja 5, Ohralla käy-tettävien valmisteiden, Avenge ja Barnon Plus, tehokkuudessa ei näiden kokeiden perusteella ole juuri eroa. Tärkeämpää kuin käytettävä aine on oikea ruiskutusajankohta. Suurin sadon li-säys saadaan yleensä aikaisella ruiskutuksella, koska hukkakauran satoa alentava kilpailu poistuu aikaisemmin. Tärkeämpi kuin suu-ri sadonlisäys on kuitenkin paras torjuntatulos, koska silloin päästään nopeammin hukkakaurasta eroon.

Suffix vioitti kokeissa Ohräa ja alensi satoa,. Tämä on ymmärret-tävää, sillä sitä ei ole hyväksytty ohrassa käytettäväksi, Se olikin mukana vain sen tehon vertaamiseksi muihin valmisteisiin. Sillä saatiin paras teho; kun käsittely tehtiin pensoinisen lo-pussa körrenkasvun alussa, mikä on myös valmisteen käsittely-äikasuositus,

o I N- N- 0 0 N n ‘•-• N- --I- Lo 0 01 K1 Kl IC1 --I' s- s- C\I kei LD k.0 N-1 k.0 cid Cli ctS H 0 k..0 › ci) 0 N X _{cid N} r-i "..., 2, 01 N- N OD H b.0 N-1 Cii

Cei r-I 0 l'el -, cz5 :co ui 0 \--- --1- X 4 ----... H --1c0 - (n -3. :0 Pi -d- C- C2 X p, bn • • H N 00 kC) Lf1 03 0 • • ttO LC1 0 gl 0 • • • • • • L.C1 k.0 Lcl 1/4.0 N- CO CO Kl n K1 K1 K1 r`r i`r1 1C\ N 0 N1 1/4.0 N- N ifl N- 11-1 1..C1 0 01 N- 01 CO N- -..1" LC1 N- N- 01 01 01 01 N- N- K1 CO -1- I.C1 co o-N o o .1c) co ‘43 1£1 t11 K1 (1,1 n i‹..\ K\ N.1 La ko P it. 21 ennen 1-so lmua s te t ta K äs itte le m ät ön Barnon P lus K äs itte lem ätön K äs itte ly aj at: Aveng e S P CO 0 0 4' --.1- Lrl 0 ---I- ---1- 4 --.1- LC1 0 N I --1- Lfl I N- -d- 01 Kl N- C31 k.0 0 0 -1- LC1 k.0 0 N- Iscl kei N-- -1- 01 s-- s--- N-1 s-- s- N u-\ isr) -1- 0 01 s-- LO N Lr, N1 k.o --.1- 0 01 v-- cm n u-N Le.- oo 03 L.c. Lo LC1 k.0 ---1- s- 1.f- oo -.t %-- Lf1 0 v- ---- V- C-- ...1" C-- ‘-- N Iscl 0 N _{•• •} 01 0 CO 01 1/4.0 s- 0 N-- 0 1"-- 0 (J LC1 1/4.0 kf3 LO k.0 k.0 Lf1 \.0 1/4.0 1/4.0 N N- k.0 kf.) - 01 CO 1/4.0 1<1 Ta u lu kko

4.

CO _.1- N. .4., ca 0 .,-- cot-co - 1 ....1- N.. u-, 0 C\1 s- s- sv- 0 - 0 1 CO 0 01 0 N N 0 0 N \-- s- s---- OIN 0 N-1 N u) is- s--- s- s- cid › t H 0 01 --1- N 0 01 0 X s- u) cid :cid ,.. 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 0 L.) 0 0 4) 1--) X n n cm cv 11, . ...,. : (1) tto --.1- 0 1.1-1 CC E s--- I'cl Kl 1/4.0 kD N-O 1/40 11 N N • • . • ‘--- CO Lf1 CO N- ifl --..1- s- N-l'cl --.1" -1- IsC1 k0 kr) kr) \ 0 k0 0 N N K1 • • • • ---1- ii-N 4- --1- n 1::) -1- 1::) 0 %-- 00 l'el k0 N k.0 kr) 1/4.0 k.0 N N • • • • CO 131 -I' ko s--- k..0 ---1- K1 -.I' -4' -.1- l0 kr) l0 01 --I" 01 • • . • X H --4 0 P4 Pi 0 I -P a) cp co 03 CO cn .-0 (-- t--- N-- N-- -,-1 I I I I 5 --1- --d- kCi 0 u) 00 -P P4 -1-) -r-I cid 1-1 H 1-1 .. 1--4 H H H H H H H H HH cf) X 1--1 H H H 1-1 H H H H UI -r-1 H H H H Cid 0 bI3 -P 0 K äs itte lem ät ön III 2-so lm uas te

Tau lukko

5.

0 22 ccs Pa Cid r-I 0 I 0 N 11-1 0 1 s-- 11-1 0 0 1 1C1 -1- en 0 s- s-- isc..\ o ,--- ,-- K1 0 (\J N ,-1 s-- P X Cd N E E Ls-r\-- 1-Cl 01 CO s-- -1- -1- 01 H ----.. C\1 C\I 00 N N K-1 N N IS1 1-f) H tr.0 N N C \ I H 01 0 N 0 I K1 K1 0 0 I N 0 (1) 0 N 0 N N -1- 0 N s- s- i.r co -d-000 ---i- tn --.1- N W I• sel 1C-1 N- N- -1- -1- N-- N- 0 N\ Cd r-I cd Pa X 1/4.0 CO N N- K1 -1- N- N- N- N

a:1 :Cd fel (\I .-1- .:.- Kl l'el fel \O f`C) lf1 I'cl

X r-P X ›- CO 0 n N- N- N- 1/4.0 K-1 N- CO N :0cci -1- s- \-- Z S— Cd -r--) 1-1 0 1 01 N- n cn o 01 0 K w l 0 0 s- s- 0 1 N- s-. Kl s-- N 000 s-- s-- s- c 01 1/4.0 s- s--- -P 'CI U) -P CO Cl) X N -I-) CCI fi U) X ----.. Cd X 1-1 11-1 Nl l(-1 C \ I LC1 L(1 0 1/4.0 111 K1 1/4.0 P

,-1 Pa I•cl n _,- --1- c0 re) --I- Ill l0 n -.4- Nc-) E

\-- V"." V— 'V' \-- V— N.— \-- C-- 1"-- H 0 rri I N— CO 0 0 --.1- C \I Ul 0 t— Cei • -,' Lr\ 111 1/4.0 11-1 -1- -1' —1- n --i- -..1- re\ 1--i cu

2

H 0 L -P \--- 0 cr) 0 1 f-1 C() 7— \-- IsC1 V— \--

,- 81 ' 0 -

01

,-. .

, ,--

, 1,- ,0.

01 ,-.

S— , t— S— S— S— CC5 til cd ,. :cci 4 0 0 0 0 _{› ---,} 0 0 0 0 0 0 0 H 1-(-1 (\J l'Cl N K1 -.1- Isel N l'el ..0 -1- Cd

›- bil -1- \-- C \I 0 re, 01 0 00 Iscl 0 sr:,

I-D X --1- 111 LC1 LC 1 -z.-i- -1- LC1 -1- , -1- 1.(1 I.S.-1

0 E 0 -r-I • • • 1 1 t ! ! k.C1 k.0 k.C) k..0 .(:) _{k.o. .Cf.} I c(1 11) '-.0 ks) 0 • • • \ .0 ' t t t \D V-.7. P': T"' I Oy 0 X (I) HHH H HH H HI 4 i H _{t H} (I) to z (Q 0 › Pa ,--1 •H ' •r-t 00 :Cd Pa PrH • 1,-1 P 1 :crs Q -, •,71 i::: Pii rl co _{d -..i eci C---} 1 •-i ct9 1 d ni , N'-- (1) (I) ri] Cr) X 4= Cd Pia ,., PQ X _{YJ cd cu E} ,- --;-: ,W '0, 0 0 (I) 1 0 U) U) g g 4 I 1 a.) 4. = 1 ›+, a.) cu P-1 Pi Cl) •••=1 rH 1 1 H

23

Avenge 200 A ja Avenge SP lisäsivät ohran satoa keskimäärin

15-25 %. Paras käsittelyaika oli pensomisen päävaihe. Ruiskutus kuukauden kuluttua kylvöstä pätee usein nyrkkisääntönä difentso-kvattivalmisteiden kohdalla, jos viljelykasvin kehitysasteen määrittäminen tuottaa vaikeuksia.

Avenge-valmisteita kokeiltiin vuosina 1978-81 myös tankkiseoksena leveälehtisiin rikkakasveihin tehoavan Buctril M-valmisteen kans-sa (taulukko 5). Tällöin muut koejåsenet käsiteltiin vähintään viisi vuorokautta ennen kokeen ensimmäistä käsittelyaikaa Buc-tril M:llä. Tankkiseos tehosi vähän heikommin leveälehtisiin rikkakasveihin kuin torjunta-aineiden ruiskuttaminen erikseen, mutta tulos lienee virherajojen sisäpuolella. Jos ruiskutus vii-västyi korrenkasvun alkuun saakka._{,,heikkeni teho sekä hukkakaurwan} että muihin rikkakasveihin.

Barnon Plus-valmisteella saatiin keskimäärin 20 %:n sadonlisäyk-siä. Sen oikea käsittelyaika oli pensomisen loppu - korrenkas-vun alku, ennen 1-solmuastetta. Tämä on noin viisi päivää - viik-ko myöhemmin kuin Avengen oikea käsittelyaika.

Hukkakauran torjunta rypsistä

Rypsikokeessa olivat mukana tällä hetkellä ainoa hyväksytty kaup-pavalmiste Suffix sekä vielä vailla myyntilupaa olevat Kusagard ja Fusilade. Suffixin käyttömäärä oli 7 1/ha, Kusagardin 2 kg/ha ja Fusiladen 1,5 l/ha. Kusagardissa käytettiin kiinnitysaineena Actipron-öljyä 4 liha ja Fusiladessa Agral-kostutetta 0,4 1/ha. Käsittelyajat olivat: I kun pääosa hukkakaurasta pensoo, II 5 vrk myöhemmin.

Suffixilla saavutettiin noin 55 %:n torjuntateho hukkakauraan ja noin 20 %:n sadonlisäys (taulukko 6). Uudet valmisteet, Kusa-gard ja Fusilade, estivät hukkakauran röyhyjen kehittymisen lä-hes täysin ja lisäsivät rypsin satoa noin 30 %. Käsittelyajalla ei ollut kovin suurta vaikutusta torjuntatulokseen tässä kokeessa, mutta sadonlisäys oli Kusagardia ja Fusiladia käytettäessä vähän suurempi ensimmäisellä käsi-ctelyajalla„

24 2 2. 6. hu k ka kau ra 1-so Imua s te e lla, ry p s i my öhä ise l Iä n upp u as tee lla I I Kus ag a r d + Ac tip ron II Fus ila de + Ag r a l Ku sag a r d + Ac t ip ron Fus ila de + Ag r a l II Su ffix H oi cdH cd o s— CO N cn s0 s-- N-1 C\I nNNN k.0 CO s— H N 0IN-100-4'N0 Ca 0 s- H K äs i tte le m ätön cc C31 ci1 H . PA :cci -P cci • :cc$ rfl cd •r) H eri :o cd cd +) :cu -P r-D ce3 0 CO 01 N•1 C31 --.1" N 0 (\I N.1 N N cf) s— s— cel 0 .4 0 0 0 0 0 0 0 u1 o -ccO zt -cd ttO k..0 CO CO LO Cf) r s— s— iso t p ie ne t y ht. C--- 0 0 C.) N N 0 n in v-- d H H P-i K1 .C) 0 0 0 s--- 0 , i- 0 ---.1- 0 0 N 0 17. 6. p ä äo sa hu kka kaur as ta p ens co, .ryr s i

25

5J3, Kemiallisen torjunnan suorittaminen

Torjunta-aineiden käyttö on pahoin saastuneilla alueilla usein

ainoa taloudellinen keino hukkakauratilanten hallitsemisekZi. Torjunta-aineilla ei hukkakauraa kuitenkaan

hävittämään, mutta yksilöiden määrää voidaan niiden avulla huo-mattavasti pienentää, Jäljelle jäävät hukkakaurat on poistet-tava käsin kitkemällä.

Oikea käsittelyaika on tärkein tekijä lehtien kautta vaikuttavia hukkakauran torjunta-aineita käytettäessä. Jos herbisidit ruis-kutetaan liian aikaisin tai liian myöhään, on torjuntatulos heik-ko, Hukkakauran oras ei kuole kokonaan ja muodostaa usein run-saasti sivuversoja. Käsittelyaika pyritään Suomessa määrittä-mään viljelykasvin kehityksen mukaan, koska sen kehittyminen on usein nopeampaa ja tasaisempaa kuin hukkakauran. Käytännössä on käsittely tapahtunut usein väärään aikaan, koska hukkakauran ja viljan kehitysasteen tunnistaminen on viljelijälle vaikeaa. Lisäksi kasvustojen kehitys on Suomessa usein nopeata ja torjun-ta-aineiden optimikäyttöaika lyhyt, vain 7-10 päivää, joskus ly- hyempikin,

Toinen tärkeä seikka on torjunta-aineiden käyttömääräsuositusten noudattaminen. Etelä-Pohjanmaalla tulisi käyttää suurimpia suo-siteltuja määriä, koska alueella on kasvustojen kehitys pohjoi-sesta sijainnista johtuen vieläkin nopeampaa ja torjunnan onnis-tuminen epävarmempaa kuin Etelä-Suomessa. Käytännön kokemusten mukaan voi torjunta-aineiden käyttömäärässä tinkiminen johtaa jopa siihen, että tuhotaan vain hukkakauran pääverso, jolloin - kasvi muodostaa runsaasti sivuversoja ja tuottaa enemmän siemeniä kuin ilman torjunta-ainekäsittelyä. Ohjeiden mukaisia käyttömää-riä ei tule kuitenkaan ylittää, jotta ei vioitettaisi viljelykas- via,

Kemiallisen käsittelyn jälkeen on syytä seurata torjunnan onnis-tumista, sillä viljakasvuston sisään voi jäädä näkymättömiin ma-talampia yksilöitä, jotka tuottavat myös elinvoimaisia siemeniä, Onnistuneenkin torjunnan jälkeen jää kasvustoon kuitenkin nykyi-siä torjunta-aineita käytettäessä pieniä hukkakauran röyhyjä. Tällaisten yksilöiden tuottamat siemenet eivät ehdi tuleentua, niiden elinvoima on vähäisempi ja ne ovat pienempiä kuin käsitte-

lerilättömien. ykållöiden tuottaMat siemenet. PESSALA (1979) sai eri torjunta.Laineilla-kdsitellyiltä koeruuduilta kerätyille sie-meniliLe seuraavia orastumiSproåenttejat difentsåkvatti 5 %, bent-åoyyliproPpi-Åetyyli 3 % ja flamproppi-isopropyyli 2 %, kun vas-tP7va luku käsittelemättömältä ruudulta kerätyille siemenille oli 32 %.

Hukkakauran torjunnan on oltava pitkäjännitteistä ja suunnitel-mallista. Suurin osa siemenistä itää kolmen ensimmäisen vuoden aikana. Tämänkin jälkeen torjuntaa on jatkettava tai muuten maan siemenvarasto kasvaa uudelleen. Jo 4-5 vuoden torjunta vähentää hukkakauran määrän sille tasolle, että tilanne voidaan hallita.

5.3.4. Torjuntakustannukset

Taulukossa 7 on esitetty Etelä-Pohjanmaan koeaseman koetulosten pohjalta hukkakaurantorjunnan kannattavuuslaskelma. Torjunta-aineiden hinnat ovat vuodelta 1981. Valtion korvaama osuus tor-junta-aineiden hinnasta on huomioitu. Sadonlisäyksen arvo on laskettu marraskuun 1981 hinnoin ohran kohdalla kahdeksan koe-vuoden käsittelemättömän koejäsenen keskisadon (3860 kg/ha) pe-rusteella ja rypsillä vuoden 1981 kokeen käsittelemättömän koe-jäsenen (1400 kg/ha) perusteella.

Taulukko 7. Hukkakauran torjunnan kannattavuus.

Avenge SP Barnon Plus Suffix (rypsi) Torjunta-ainekustannus mk/ha 170 180 260

Ruiskutuskustannus 20 20 20

Kustannukset yhteensä 190 200 280

Sadonlisäys 20 % 960 960 750

Sadonlisäys - kustannukset 770 760 470

Laskelman mukaan hukkakauran torjunta maksaa itsensä samana vuon-na reilusti takaisin, jos rikkakasvia on paljon. Käytännössä hukkakauran tiheydet ja torjunnalla saadut sadonlisäykset ovat kuitenkin pienempiä kuin koeaseman kokeissa.

27

HUKKAKAURAN TORJUUTS HUONEENTAULU

1. JOS SINULLA EI VIELÄ OLE HUKKAKAURAA

Käytä omalta tilalta saatua tai tarkastettua kylvösie-mentä.

Puhdista koneet ja laitteet yms. huolellisesti, jos nii- tä on käytetty hukkakauran saastuttamalla alueella tai vältä kokonaan sellaisten koneiden käyttöä.

Tarkasta viljelyksesi viljan tultua tähkälle.

2. KUN LÖYDÄT ENSIMMÄISEN HUKKAKAURAN

Kitke se heti juurineen, pane muovisäkkiin ja polta. Merkitse hukkakauran löytymispaikka peltoon..

Tarkasta löytyykö lähistöltä useampia yksil:)Ita, Ilmoita maataloussihteerille.

3.

JOS SINULLA JO ON HUKKAKAURAA

Älä viljele kauraa hukkakauraisilla lohkoilla. Vältä hukkakauran levittämistä uusille lohkoille.

Kitke vähäiset hukkakauraesiintymät viljelykasvin tähkäl-letulon jälkeen

3

-

4

kertaa viikon väliajoin. Pane hukka-kaurat muovisäkkiin ja polta ne.

Ruiskuta pahoin saastuneet alueet säännöllisesti ainakin 4-5 vuotta. Täydennä torjuntatulosta käsin kitkemällä.

4.

KUN PÄÄSET EROON HUKKAKAURASTA

Ilmoita maataloussihteerille. Maatalouslautakunta voi poistaa tilasi hukkakauratilojen luettelosta kahden huk-\kakaurattoman vuoden jälkeen.

KIRJALLISUUSLUETTELO

CHACELLOR, R. 1976. Seed behavior. Wild oats in world agri-culture. p. 65-87. London.

CUSSANS, G. 1976. Population studies. Wild oats in world agri-culture. p. 119-125. London,

HANHILAHTI, A. 1979. Hukkakauran esiintyminen siemennäytteissä. Koetoim. ja Käyt. 1979:9.

HILLI, A. 1959. Hukkakauran (Avena fdtua L.) esiintymisestä Suomessa. Suom. Maatal.tiet. Seur. Julk. 94:299-316, MUKULA, J. 1980. Herbisidit. Rikkakasvien torjunta-aineet ja

niiden käyttö. 116 p. 1.painos. Helsinki,

NAKKO, T. 1978. Hukkakaurakysymyksen nykynäkymiä. Kylvösiemen 1978, 2:11-17.

PESSALA, B. 1975. Uusia kokemuksia hukkakauran torjunnasta. 10. Rikkakasvipäivä. Kasvinsuojeluseura ry. p. 11-12. 1976 a. Hukkakaura ja sen torjunta. Maatal.hall. Aikak. 1976, 3:10-19..

1976 b. Aina ajankohtainen hukkakaura. 11. Rikkakasvipäivä. Kasvinsuojeluseura ry. p. 25-29.

1978. Hukkakauran siementen säilyvyys maassa. 13. Rikkakas-vipäivä. Kasvinsuojeluseura ry. p. B1-B10.

1979. Hukkakauran torjunta-aineiden vaikutus hukkakauran orastuvuuteen. 14. Rikkakasvipäivä. Kasvinsuojeluseura ry. p. 32-34.

XXXXXXXXXXXX

ETELÄ-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTTEET

Salo, Y. ja Hau-tala, J. 1980. Säähavaintoja Etelä-Pohjan-maan koeasemalla Ylistarossa 1928 - 1979. 23 p.

Puurunen, T. ja Hiivola, S-L. 1980. Ohralajikkeiden happa-muudenkestävyys. 26 p.

Hiivola, S-L. 1981. Perunakokeet Etelä-Pohjanmaan koease-malla 1970-luvulla. 21 p.

Esala, M. ja Hautala, J, 1981. Muokkaus, kylvösiemenen laatu ja kylvötekniikka kevätviljoilla. 12 p,

n•

, - •