RapoRtteja 54 | 2013
Ilmanlaatu Uudellamaalla 2012
LIIsa MatILaInen | päIvI aaRnIo | KatI LouKKoLaIlmanlaatu Uudellamaalla 2012
Liisa MatiLainen Päivi aarnio Kati LouKKoLa
RapoRtteja 54 | 2013
Ilmanlaatu uudellamaalla 2012 taitto: Hanna apunen, octante oy
Kansikuva: tero taponen / uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Kartat: © maanmittauslaitos lupa nro 7/mml/12
painopaikka: Kopijyvä oy ISBn 978-952-257-803-7 (painettu) ISBn 978-952-257-804-4 (pdF) ISSn-l 2242-2846 ISSn 2242-2846 (painettu) ISSn 2242-2854 (verkkojulkaisu) uRn:ISBn:978-952-257-804-4 www.doria.fi/ely-keskus
Alkusanat
Alueellinen ilmanlaadun seuranta Uudenmaan alueella (poislukien pääkaupunkiseutu) käynnistyi vuoden 2004 alussa. Se käsittää sekä mittaus- että bioindikaattoriosan. Bioindikaattoriosa on suoraa jatkoa vuonna 2000 aloi-tetulle, kuntien, Uudenmaan ympäristökeskuksen ja Metsäntutkimustaitoksen yhteiselle seurannalle. Mittaus osa muodostuu varsinaisista ilmanlaadun mittauksista sekä päästökartoituksista. Käytännön toteuttajia ovat olleet Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä (HSY) (mittausosa) ja Jyväskylän yliopiston ympäristöntutki-muskeskus (bioindikaattoriosa). Kustannuksista ovat vastanneet kunnat sekä alueen teollisuus.
Tämä raportti käsittelee seuranta-alueen ilmanlaatua vuonna 2012. Viiden vuoden välein toistettava bio-indikaattoriosa tehtiin viimeksi keväällä/kesällä 2009. Sen tuloksiin on viitattu tässä lyhyesti. Päästökartoitukset ovat viivästyttäneet raportin julkaisemista myöhään syksyyn ja siksi niiden raportointirytmiä on muutettu. Vuoden 2012 päästöt raportoidaan vuonna 2014 ja siksi tästä raportista jäävät päästöjä käsittelevä luku ja kuntasivut pois.
Seurantaa ohjaa Uudenmaan ELY-keskuksen kutsuma yhteistyöryhmä, jossa on edustajat alueen kunnis-ta, HSY:sta ja Uudenmaan ELY-keskuksesta. Yhteistyöryhmän toimeksiannosta vuonna 2012 päivitettiin myös Uuden maan alueellisen ilmanlaadun seurantaohjelma seuraavalle viisivuotiskaudelle 2014 – 2018.
Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus kiittää kaikkia, jotka ovat edesauttaneet hankkeen toteutumista.
Ylitarkastaja Vesa Suominen
Sisältö
1 Johdanto ... 5
2 Ilman epäpuhtauksista ja niiden vaikutuksista ... 7
2.1 Yleistä ... 7 2.2 Ilmansaasteiden terveysvaikutukset ... 7 2.3 Ilmansaasteiden luontovaikutukset ... 8 2.4 Vaikutukset epäpuhtauksittain ... 8 2.4.1 Hiukkaset ... 8 2.4.2 Typenoksidit (NO ja NO2) ... 8 2.4.3 Otsoni (O3) ... 9 2.4.4 Rikkidioksidi (SO2) ... 9
2.4.5 Hiilimonoksidi eli häkä (CO) ... 9
2.4.6 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ... 9
2.4.7 Polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH) ... 10
2.4.8 Raskasmetallit ... 10
2.4.9 Pelkistyneet rikkiyhdisteet (TRS) ... 10
2.4.10 Hiilidioksidi (CO2) ... 10
2.4.11 Musta hiili (BC) ... 10
3 Ilmanlaatu Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella vuonna 2012 ... 11
3.1 Ilmanlaadun seuranta ... 11
3.1.1 Liikenneasema Järvenpäässä ... 12
3.1.2 Kaupunkitausta-asema Lohjalla ... 12
3.2 Ilmanlaadun raja-, ohje- ja kynnysarvot ... 13
3.3 Pitoisuudet suhteessa raja-, ohje- ja kynnysarvoihin ... 14
3.3.1 Hengitettävät hiukkaset ... 14 3.3.2 Pienhiukkaset ... 17 3.3.3 Typpidioksidi ... 19 3.3.4 Otsoni ... 21 3.3.5 Rikkidioksidi ... 22 3.3.6 Bentseeni ... 22 3.3.7 Hiilimonoksidi ... 23 3.3.8 Lyijy ... 23
3.3.9 Raskasmetallit ja polyaromaattiset hiilivedyt ... 23
3.4 Pitoisuuksien ajallinen vaihtelu ... 24
3.4.1 Vuodenaikaisvaihtelu ... 24
3.4.2 Vuorokausivaihtelu ... 24
3.5 Korkeiden pitoisuuksien episodit ... 24
3.5.1 Kevätpölykausi 2012 ... 24
3.5.2 Pienhiukkasepisodit ... 27
3.5.3 Otsonin kaukokulkeutuminen ... 27
3.6 Ilmanlaatu indeksillä kuvattuna ... 28
4 Ilmanlaatu keväällä 2013 ... 32
5 johtopäätökset ja yhteenveto ... 33
5 Slutsatser och sammandrag ... 36
lähteet ... 39
liitteet ... 41
Liite 1. Hiukkasten ja typenoksidien pitoisuudet Uudenmaan mittausasemilla 2012 ... 41
Liite 2. Typenoksidien (NO2) passiivikeräinkartoitusten tulokset Uudellamaalla vuonna 2012 ... 43
Liite 3. Säätila vuonna 2012 ... 46
Liite 4. Mittausverkon toiminta vuonna 2012 ... 47
Liite 5. Lyhenteitä ja määritelmiä ... 49
1 Johdanto
Merkittävimpiä ilmanlaatua heikentäviä epäpuhtauk-sia ovat hiukkaset, otsoni, typpidioksidi, rikkidioksidi, jotkin haihtuvat orgaaniset yhdisteet kuten bentseeni ja osa polyaromaattista hiilivedyistä, esimerkiksi bent-so(a)pyreeni, sekä hiilimonoksidi. Edellä luetelluilla epäpuhtauksilla on korkeina pitoisuuksina haitallisia vaikutuksia luontoon sekä ihmisten terveyteen ja viih-tyvyyteen. Siksi kyseisten epäpuhtauksien pitoisuuk-sille on säädetty erilaisia enimmäispitoisuuksia koske-via normeja. Ympäristönsuojelulaki velvoittaa kunnat huolehtimaan alueensa ilmanlaadun seurannasta ja ilmanlaatuasetus velvoittaa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset (ELY-keskukset) olemaan selvil-lä ilmanlaadusta sekä huolehtimaan siitä, että niiden alueella ilmanlaadun seuranta on hyvin järjestetty.
Ilmanlaatua koskevissa asetuksissa on määritelty eri epäpuhtauksien seuranta-alueet. Seuranta-alueel la tarkoitetaan yhden tai useamman elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialuetta taikka väestö-keskittymää, johon voi kuulua yksi tai useampi kunta. Pääkaupunkiseutu on Suomessa ainoa em. asetus ten tarkoittama väestökeskittymä ja muodostaa oman seu - ranta-alueensa. Typpidioksidin, hengitettävien hiuk-kas ten, pienhiukhiuk-kasten, rikkidioksidin, hiilimonok si din ja lyijyn osalta Uusimaa (pääkaupunkiseutu pois lu-kien) on nimetty yhdeksi seuranta-alueeksi, josta käytetään nimitystä Uudenmaan ELY-keskuksen seu-ranta-alue. Bentseenin seuranta-alueita on kolme: Etelä-Suomi, Pohjois-Suomi ja pääkaupunkiseutu. Otsonin, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)-pyreenin seuranta-alueita ovat pääkaupunkiseutu ja muu Suomi. Koko Suomi on yhtä seuranta-aluetta arvioitaessa rikkidioksidin ja typenoksidien pitoisuuk-sia kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi.
Pitoisuuksien ja asukasluvun perusteella Uuden-maan ELY-keskuksen seuranta-alueella tulee tark kailla hengitettävien hiukkasten pitoisuuksia jatkuvin mittauk-sin vähintään yhdellä liikenneasemalla ja yh dellä kaupunkitausta-asemalla. Typpidioksidipitoisuuksia
tulee mitata vähintään yhdellä mittausasemalla, ja voidaan käyttää myös suuntaa-antavaa mittausme-netelmää. Jatkuvia ja suuntaa-antavia mittauksia voi-daan täydentää päästökartoituksin. Otsonipitoisuuk-sien arviointiin voidaan käyttää pääkaupunkiseudun ja Kilpilahden teollisuusalueen ympäristön mittauksia. Hiilimonoksidin, bentseenin ja lyijyn pitoisuudet on ar-vioitu niin pieniksi, että seurantamenetelmäksi riittävät erilaiset arviointimenetelmät, esimerkiksi päästökar-toitukset. Myös pääkaupunkiseudun ja alueen teolli-suuslaitosten mittausten tuloksia voidaan hyödyntää ilmanlaadun arvioinnissa.
Vuonna 2003 laadittiin ensimmäinen suunnitelma Uudenmaan ympäristökeskuksen alueen ilmanlaadun seurannasta, joka kattoi vuodet 2004 – 2008. Nykyi-nen seurantaohjelma on laadittu vuosiksi 2009 – 2013 (Airola & Koskentalo 2008). Siihen osallistuvat kaikki Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueen kunnat. Ilmanlaadun jatkuvatoimisista mittauksista, typpidiok-sidin passiivikeräinkartoituksista sekä päästökartoi-tuksista huolehtii Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY. Ohjelmaan sisältyvän jäkäläkartoi-tuksen toteutti Jyväskylän yliopiston ympäristöntutki-muskeskus vuonna 2009.
Vuosi 2012 oli Uudenmaan ilmanlaadun seuranta-ohjelmien yhdeksäs toteutusvuosi. Ilmanlaatua seu-rattiin jatkuvin mittauksin vilkasliikenteisessä ympä-ristössä Järvenpäässä ja kaupunkitausta-alueella Lohjalla. Lisäksi alueen yhdeksässä kunnassa selvi-tettiin typpidioksidipitoisuuksia suuntaa-antavalla passiivikeräinmenetelmällä. HSY:n pääkaupunkiseu-dulla tekemien ilmanlaatumittausten tuloksia käytet-tiin hyväksi ilmanlaadun arvioinnissa. Päästötietojen raportoinnissa siirrytään uuteen jaksotukseen, jonka mukaisesti vuoden 2012 päästöt raportoidaan vuonna 2014. Sen vuoksi tässä raportissa ei käsitellä lainkaan päästöjä. Samasta syystä myös erilliset kuntasivut on tältä vuodelta jätetty pois, sillä ne muuttuisivat hyvin vähän edellisvuoden raporttiin verrattuna.
Vuonna 2012 ilmanlaadun seurantaan osallistuivat seuraavat laitokset: Hyvinkäällä Hyvinkään Lämpö-voima Oy ja Saint-Gobain Rakennustuotteet Oy, Kark-kilassa Componenta Oyj ja Keravalla Keravan Energia Oy. Lohjalla ympäristöluvassa asetetun tarkkailuvel-voitteen mukaisesti seurantaan osallistuivat vuonna 2012: Mondi Lohja Oy:n Lohjan lämpölaitos, Nord-kalk Oy Ab:n Tytyrin Nord-kalkkitehdas, Sappi Finland 1 Oy Kirkniemen voimalaitos, Sappi Finland Operations Oy Kirkniemen paperitehdas, Virkkalan Lämpö Oy,
Lohjan Biolämpö Oy:n lämpölaitos, Lohjan Energian-huolto Oy Loher (mukaan lukien Tytyrin, Antinkadun, Holmankujan ja Voudinkujan lämpölaitokset), HUS Kuntayhtymän Lohjan aluesairaala, Cembrit Oy ja Roution huolto Oy. Vapaaehtoisesti ilmanlaadun tark-kailussa olivat mukana: Nordic Waterproofing Oy, Lemminkäinen Infra Oy:n päällystysyksikkö, Destia Oy, Metsäliitto Osuuskunta Puutuoteteollisuus Kerto (nykyinen Metsä Wood) ja Marttilan Betonirakennus Oy:n Betoniasema.
2 Ilman epäpuhtauksista ja niiden
vaikutuksista
2.1 Yleistä
Ilmassa on epäpuhtauksina ihmisen toiminnasta ja luonnosta peräisin olevia haittaa aiheuttavia kaasu-maisia tai hiukkaskaasu-maisia aineita. Epäpuhtauksien hai - tat voivat olla maailmanlaajuisia, alueellisia tai paikal-lisia. Maailmanlaajuisia vaikutuksia ovat kasvi huone-ilmiön voimistuminen ja yläilmakehän otsoni kato. Alueellisia haittoja ovat esimerkiksi maaperän ja ve-sistöjen happamoituminen sekä alailmakehän kohon-neet otsonipitoisuudet. Paikallisia vaikutuksia ovat lähipäästöjen aiheuttamien ilmansaasteiden haitat ih misten terveydelle ja lähiympäristölle sekä erilaiset viihtyisyys- ja materiaalihaitat.
Merkittävimpiä kaupunki-ilman epäpuhtauksia Suo-messa ovat hiukkaset, typenoksidit, otsoni, rikkidiok-sidi, hiilimonoksidi ja haihtuvat orgaaniset yhdisteet. Muutamilla teollisuuspaikkakunnilla myös pelkisty-neet rikkiyhdisteet (TRS) ovat edelleen ilmanlaatu on-gelma. Kaupunki-ilman epäpuhtauksien päästölähtei-tä ovat mm. liikenne, energiantuotanto, teollisuus ja pienpoltto.
Päästöt purkautuvat ilmakehän alimpaan kerrok-seen, missä ne sekoittuvat ympäröivään ilmaan ja pi-toisuudet laimenevat. Päästöt voivat levitä liikkuvien ilmamassojen mukana laajoille alueille. Tämän kul-keutumisen aikana epäpuhtaudet voivat reagoida kes-kenään sekä muiden ilmassa olevien aineiden kanssa ja muodostaa uusia yhdisteitä. Epäpuhtaudet poistu-vat ilmasta sateen huuhtomina märkä laskeumana, kuivalaskeumana erilaisille pinnoille tai kemiallisesti muuntuen toisiksi yhdisteiksi.
Ilman epäpuhtauksien pitoisuuksia säädellään raja-, kynnys-, tavoite- ja ohjearvoilla sekä kriittisillä tasoilla. Ohjearvot määrittelevät ilmansuojelutyölle ja ilmanlaadulle asetetut kansalliset tavoitteet, ja ne on tarkoitettu ensisijassa ohjeiksi suunnittelijoille. Raja-arvot ovat ohjearvoja sitovampia. Ne määrittelevät ilmansaasteille terveysperusteiset korkeimmat hy-väksyttävät pitoisuudet, joiden ylittyessä viranomai-set käynnistävät toimia pitoisuuksien alentamiseksi. Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava kohonneista ilmansaas-teiden pitoisuuksista. Tavoitearvoilla tarkoitetaan pi-toisuutta tai kuormitusta, joka on mahdollisuuksien
mukaan alitettava annetussa määräajassa tai pitkän ajan kuluessa.
Typpidioksidin ohjearvot ylittyvät Suomessa yleen-sä keväisin ja muulloin satunnaisesti suurimpien kau-punkien keskustoissa. Hiukkaspitoisuudet ylittävät ohje arvon yleensä keväisin, etenkin vilkkaiden teiden ja katujen varsilla. Rikkidioksidipitoisuuksien ohje arvot saattavat vielä ylittyä joillakin teollisuuspaikkakunnilla. Typpidioksidin ja hiukkasten raja-arvot eivät yleensä ylity. Mikäli ylityksiä tapahtuu, ne esiintyvät yleisimmin suurimpien kaupunkien keskustassa ja vilkasliikentei-sillä korkeiden rakennusten reunustamilla katuosuuk-silla. Hengitettä vien hiukkasten raja-arvo ylittyy usein myös työmaiden läheisyydessä.
Otsonipitoisuuksille terveys- ja kasvillisuusvaiku-tusten perusteella annetut pitkän ajan tavoitteet ylit-tyvät lähes vuosittain Suomessa, erityisesti taajamien ulkopuolella. Sen sijaan tavoitearvot vuodelle 2010 eivät ylity. Otsonin tiedotuskynnys saattaa ylittyä keväi sin ja kesäisin, mutta ylitykset ovat harvinaisia.
2.2 Ilmansaasteiden
terveysvaikutukset
Ilmansaasteiden terveyshaitat ovat seurausta altis-tumisesta ilmassa oleville haitallisille aineille. Altistu-minen on sitä suurempaa mitä korkeampia hengitys-ilman pitoisuudet ovat ja mitä kauemmin ihminen hengittää saastunutta ilmaa. Erityisesti kaupunkien keskustoissa ja muuten vilkkaasti liikennöidyillä alueil-la liikkuvat ja asuvat ihmiset altistuvat ilmansaasteille. Myös pientaloalueilla tulisijojen savut saattavat lisätä merkittävästi altistumista. Suuri osa ulkoilman kaasu-maisista ja hiukkaskaasu-maisista haitallisista aineista kul-keutuu rakennusten sisätiloihin. Terveyshaittojen kan-nalta merkittävimpiä ilmansaasteita ovat liikenteestä, puun pienpoltosta ja muista epätäydellisen palamisen lähteistä peräisin olevat pienhiukkaset.
Suomessa ilmansaasteiden pitoisuudet ovat yleen-sä kohtalaisen alhaisia eivätkä ne aiheuta useimmil-le merkittäviä terveyshaittoja. Yksilöiden herkkyys ilman saasteille kuitenkin vaihtelee. Niin sanotut her-kät väes töryhmät saavat oireita ja heidän toiminta-kykynsä saattaa heikentyä jo kohtalaisen pienistä
ilmansaaste pitoisuuksista. Herkkiä väestöryhmiä ovat lapset, kaikenikäiset astmaatikot sekä ikääntyneet sepelvaltimo tautia ja keuhkoahtaumatautia sairasta-vat. Tyypillisiä lasten oireita ovat nuha ja yskä, kun taas hengitys- ja sydänsairailla voi esiintyä heidän sairaudelleen tyypillisiä oireita, kuten hengenahdis-tusta tai rintakipua. Talvisin pakkanen voi pahentaa ilmansaasteista aiheutuvia oireita.
Äkillisten hengitys- ja sydänoireiden tai allergia-oireiden lievittämiseen määrätyt lääkkeet on hyvä pitää aina mukana. Niitä kannattaa käyttää lääkärin antamien ohjeiden mukaan myös silloin, kun oireet ai-heutuvat ilmansaasteille altistumisesta. Puhtaampaan ilmaan (esim. sisätiloihin) siirtyminen on myös keskei-nen osa oireiden lievitystä.
2.3 Ilmansaasteiden
luontovaikutukset
Ilmansaasteet aiheuttavat terveyshaittojen lisäksi haittaa myös luonnolle. Haitallisia luontovaikutuksia ovat vesistöjen ja maaperän happamoituminen sekä rehevöityminen. Lisäksi ilmansaasteet vahingoittavat kasveja sekä suoraan lehtien ja neulasten kautta että juuriston vaurioitumisen myötä. Ilmansaasteiden vai-kutukset näkyvät selvästi useiden kaupunkien ja teolli-suuslaitosten ympäristössä puiden neulasvaurioina sekä puiden rungolla kasvavien jäkälien vähentymi-senä ja vaurioitumisena. Jäkäliä voidaankin käyt-tää niin kutsuttuina bioindikaattoreina selvitettäessä ilman saasteiden vaikutusalueen laajuutta. Uuden-maan ELY-keskuksen seuranta-alueella on kartoitettu bio in di kaattoreilla ilmansaasteiden leviämistä ja vai-kutuksia viiden vuoden välein. Viimeisin kartoitus on tehty vuonna 2009 (Huuskonen ym. 2010). Tulokset kertovat elinympäristömme nuhraantumisesta: asuin-alueet valtaavat alaa, viherasuin-alueet pirstoutuvat ja lii-kennealueet kasvavat.
2.4 Vaikutukset
epäpuhtauksittain
2.4.1 Hiukkaset
Ilman hiukkasten koko ja kemiallinen koostumus vaih-televat suuresti. Pienet hiukkaset ovat terveydelle hai-tallisempia kuin suuret, koska ne pääsevät hengitet-täessä keuhkojen ääreisosiin. Suurimmat hiukkaset
aiheuttavat kuitenkin likaantumista ja ne voivat olla merkittävä viihtyisyyshaitta. Halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin (μm = millimetrin tuhannesosa) kokoisia hiukkasia kutsutaan hengitettäviksi hiukkasiksi (PM10),
sillä ne kulkeutuvat alempiin hengitysteihin eli henki-torveen ja keuhkoputkiin. Alle 2,5 mikrometrin kokoi-set pienhiukkakokoi-set (PM2,5) tunkeutuvat
keuhkorakku-loihin asti. Alle 0,1 mikrometrin suuruiset hiukkaset määritellään ultrapieniksi ja ne saattavat tunkeutua keuhkorakkuloista verenkiertoon.
Hiukkasten merkittävimpiä päästölähteitä ovat lii-kenne, energiantuotanto ja puun pienpoltto. Suurin osa kaupunki-ilman hengitettävistä hiukkasista on kui-tenkin peräisin liikenteen nostattamasta katupölystä eli epäsuorista päästöistä. Hengitettävien hiukkasten pitoisuudet kohoavat etenkin maalis-huhtikuussa, kun jauhautunut hiekoitussepeli ja asfalttipöly nousevat lii-kenteen vaikutuksesta ilmaan. Katupöly nostaa erityi-sesti karkeiden hengitettävien hiukkasten (PM10 – 2,5 eli
2,5 – 10 mikrometrin kokoluokka) pitoisuuksia. Kauko-kulkeumalla puolestaan on suuri vaikutus pienhiuk-kasten pitoisuuksiin. Ultrapienten hiukpienhiuk-kasten pitoisuu-det ovat korkeimmillaan liikenneväylien välittömässä läheisyydessä, koska niitä on runsaasti liikenteen suo rissa pakokaasupäästöissä.
Ulkoilman hiukkasia pidetään länsimaissa kaikkein haitallisimpana ympäristötekijänä ihmisten terveydel-le. Hiukkasten päivittäisten pitoisuuksien lyhyt aikainen kohoaminen lisää sydän- ja hengityselinoireita sekä hengityselin- ja sydänsairauksista johtuvia sairaala-käyntejä ja kuolleisuutta. Lyhytaikaista altistumista haitallisempaa on kuitenkin pitkäaikainen altistumi-nen hiukkasille. Esimerkiksi asumialtistumi-nen vilkasliikentei-sen tien välittömässä läheisyydessä voi lisätä selvästi altistumista ja johtaa ääritapauksissa hengityselin- ja sydänsairauden kehittymiseen sekä eliniän lyhenemi-seen.
2.4.2 typenoksidit (no ja no2)
Typenoksideilla (NOX) tarkoitetaan typpimonoksidia
(NO) ja typpidioksidia (NO2). Suurin osa ulkoilman
ty-pen oksidien pitoisuuksista aiheutuu liikenteen pääs-töistä, joista raskaan liikenteen osuus on merkittävä. Typenoksidien pitoisuudet ovat suurimmillaan ruuhka-aikoina, erityisesti talvella ja keväällä tyynellä säällä.
Eniten terveyshaittoja aiheuttava typenoksidi on typpidioksidi (NO2), joka tunkeutuu syvälle
hengitys-teihin. Se lisää hengityselinoireita erityisesti lapsilla ja astmaatikoilla sekä korkeina pitoisuuksina supistaa
keuhkoputkia. Typpidioksidi voi lisätä hengitysteiden herkkyyttä muille ärsykkeille, kuten kylmälle ilmalle ja siitepölyille.
Typenoksidit vaurioittavat kasvien lehtiä ja neula-sia. Ne myös happamoittavat ja rehevöittävät vesis-töjä sekä maaperää. Lisäksi typenoksidit osallistuvat alailmakehän otsonin muodostukseen.
2.4.3 otsoni (o3)
Otsoni suojelee tai vahingoittaa maan eliöitä riip puen sen esiintymiskorkeudesta ilmakehässä. Korkealla yläilmakehässä otsoni toimii suojakilpenä auringon vaarallisia ultravioletti- eli UV-säteitä vastaan. Sen si-jaan lähellä maanpintaa olevassa alailmakehässä ja hengitysilmassa otsoni on ihmisille, eläimille ja kas-veille haitallinen ilmansaaste. On siis olemassa kaksi erillistä otsoniongelmaa: elämää suojaava otsoni on viime vuosikymmeninä vähentynyt yläilmakehässä (otsonikato), ja haitallisen otsonin määrä on lisäänty-nyt alailmakehässä.
Otsonia ei ole päästöissä vaan sitä muodos-tuu auringonsäteilyn vaikutuksesta ilmassa hapen, typen oksidien ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden välisissä kemiallisissa reaktioissa. Kaupunkien kes-kustoissa otsonia on vähemmän kuin esikaupunki-alueilla ja maaseudulla, koska sitä myös kuluu reak-tioissa muiden ilmansaasteiden kanssa. Samalla kuitenkin syntyy muita haitallisia epäpuhtauksia kuten typpidioksidia.
Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurinkoisella säällä keväällä ja kesällä taajamien ulko puolella. Kaukokulkeutuminen muualta Euroo-pasta kohottaa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi. Otsonin aiheuttamia tyypillisiä oireita ovat silmien, ne-nän ja kurkun limakalvojen ärsytys. Hengityssairailla voivat myös yskä ja hengenahdistus lisääntyä ja toi-mintakyky heikentyä. Kohonneisiin otsonipitoisuuksiin voi myös liittyä lisääntynyttä kuolleisuutta ja sairaala-hoitoja. Otsoni voi pahentaa siitepölyjen aiheuttamia allergiaoireita.
Otsoni aiheuttaa vaurioita kasvien lehtiin ja neu-lasiin. Se voi heikentää metsien kasvua ja aiheuttaa viljelyksille satotappioita. Kasvien herkkyys otsonille vaihtelee kasvilajeittain.
2.4.4 Rikkidioksidi (So2)
Ulkoilmassa oleva rikkidioksidi on pääosin peräisin energiantuotannosta ja laivojen päästöistä. Rikki-dioksidipäästöt ovat laskeneet huomattavasti viime vuosikymmenten aikana, joten myös pitoisuudet ulko-ilmassa ovat nykyisin alhaisia. Joillakin teollisuus-paikkakunnilla ongelmia saattaa edelleen esiintyä etenkin teollisuusprosessien häiriötilanteissa.
Rikkidioksidi ärsyttää suurina pitoisuuksina voi-makkaasti ylähengitysteitä ja suuria keuhkoputkia. Se lisää lasten ja aikuisten hengitystieinfektioita sekä astmaatikkojen kohtauksia. Rikkidioksidin aiheutta-mia tyypillisiä äkillisiä oireita ovat yskä, hengenahdis-tus ja keuhkoputkien supistuminen. Astmaatikot ovat selvästi muita herkempiä rikkidioksidin vaikutuksille ja erityisesti pakkanen voi pahentaa rikkidioksidin ai-heut tamia oireita.
Rikkidioksidi happamoittaa maaperää ja vesis töjä. Maaperän happamoituminen saa aikaan kasveille tär-keiden ravinteiden huuhtoutumista ja haitallisten ainei-den liukenemista. Vesistöissä happamoituminen voi muuttaa kasvi- ja eläinlajistoa. Luonnon sietokyky eli ns. kriittinen kuormitus ylittyy paikoin Etelä-Suomes-sa ja joillakin alueilla Pohjois-SuomesEtelä-Suomes-sa. Rikkidioksidi voi myös suoraan vaurioittaa lehtiä ja neulasia. 2.4.5 Hiilimonoksidi eli häkä (Co)
Ulkoilman häkä on peräisin pääosin henkilöautojen pakokaasuista. Ulkoilman häkäpitoisuudet ovat nykyi-sin varnykyi-sin alhaisia polttoaineiden ja moottoritekniikan parantumisen sekä pakokaasujen katalyyttisen puh-distuksen ansiosta. Ruuhkassa moottoriajoneuvon sisä ilman häkäpitoisuus voi olla paljon korkeampi kuin kadun varrella.
Häkä aiheuttaa hapenpuutetta, koska se vähentää veren punasolujen hapenkuljetuskykyä. Hiilimonoksi-dille herkkiä väestöryhmiä ovat sydän- ja verisuoni-tauteja, keuhkosairauksia ja anemiaa sairastavat sekä vanhukset, raskaana olevat naiset ja vastasyntyneet. 2.4.6 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VoC) Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä (VOC) tarkoite-taan suurta määrää erilaisia orgaanisia hiiliyhdisteitä, jotka esiintyvät pääosin kaasumaisessa muodos-sa. Osa niistä on kuitenkin puolihaihtuvia ja esiinty-vät olosuhteista riippuen myös hiukkasmuodossa.
VOC-yhdisteitä ovat mm. monet hiilivedyt, alko holit, ketonit, aldehydit, esterit ja eetterit. Metaania ei yleen-sä siyleen-sällytetä VOC-yhdisteiden kokonaismäärään päästölaskennassa. VOC-yhdisteet ovat peräisin mm. liikenteestä, teollisuudesta ja pientalojen lämmityk-sestä sekä kasvillisuudesta.
Monet haihtuvista orgaanisista yhdisteistä ovat haisevia ja ärsyttäviä ja jotkut niistä lisäävät syöpäris-kiä. Esimerkiksi syöpävaaraa aiheuttavan bentseenin pitoi suudet ovat koholla vilkasliikenteisissä paikoissa ja paikoin myös asuinalueilla, joilla on runsaasti talo-kohtaista puulämmitystä. VOC-yhdisteet ja typenoksi-dit muodostavat alailmakehässä otsonia, joka on ter-veydelle haitallista ja vaurioittaa kasveja.
2.4.7 polysykliset aromaattiset hiilivedyt (paH) Polysykliset aromaattiset hiilivedyt ovat hiilestä ja vedystä koostuvia yhdisteitä, joissa vähintään kaksi aromaattista rengasta on liittyneenä toisiinsa. Osa PAH-yhdisteistä on kaasumaisia ja osa niistä esiin-tyy hiukkasmuodossa. PAH-yhdisteitä muodostuu epätäydellisen palamisen seurauksena. Monet PAH- yhdisteet, kuten bentso(a)pyreeni, lisäävät syöpä-riskiä. Kohonneita PAH-pitoisuuksia esiintyy erityisesti asuntoalueilla, joilla on paljon talokohtaista puulämmi-tystä. Myös liikenteen päästöt nostavat hieman PAH-pitoisuuksia.
2.4.8 Raskasmetallit
Suomen kaupungeissa esiintyvät lyijypitoisuudet ovat matalia ja laskeneet huomattavasti 1980-luvun tasos-ta, koska lyijyllisen bensiinin myynti lopetettiin vuonna 1994. Niinpä lyijyn ei katsota enää aiheuttavan mer-kittävää haittaa lasten kehittyvälle keskushermostol-le. Syöpävaarallisten arseenin, kadmiumin ja nikkelin pitoi suudet ovat kohonneita erityisesti metalliteollisuu-sympäristöissä.
2.4.9 pelkistyneet rikkiyhdisteet (tRS)
Pelkistyneet, haisevat rikkiyhdisteet ovat pääosin pe-räisin teollisuudesta, erityisesti selluteollisuudesta ja öljynjalostuksesta, mutta myös jätteenkäsittelystä. Useat pelkistyneet rikkiyhdisteet haisevat pahalle jo hyvin pieninä pitoisuuksina ja alentavat siten viihtyi-syyttä. Lisäksi ne aiheuttavat silmien, nenän ja kurkun
ärsytysoireita, hengenahdistusta sekä päänsärkyä ja pahoinvointia. Pelkistyneet rikkiyhdisteet saastuttavat ilmaa paikallisesti päästölähteiden läheisyydessä. Ta-vallisesti korkeita pitoisuuksia esiintyy ilmassa lyhyt-aikaisesti. Pelkistyneiden rikkiyhdisteiden päästöt ovat viime vuosina vähentyneet.
2.4.10 Hiilidioksidi (Co2)
Hiilidioksidipäästöjä syntyy kaikessa palamisessa. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä syntyvä hiilidiok-sidi edistää kasvihuoneilmiötä, mutta se ei aiheuta paikallisia ilmanlaatuhaittoja.
2.4.11 musta hiili (BC)
Mustalla hiilellä tarkoitetaan voimakkaasti valoa sito-via hiukkasia, joissa on korkea epäorgaanisen hiilen pitoisuus. Valtaosa mustasta hiilestä sijoittuu pien-hiukkasten kokoluokkaan (< 2,5 µm). Mustaa hiiltä vapautuu ilmaan polttoprosesseissa. Tärkeimpiä pääs tö lähteitä ovat dieselajoneuvot, puun pienpoltto, laivaliikenne ja kaukokulkeuma. Ulkolähteistä peräisin oleva musta hiili tunkeutuu tehokkaasti sisätiloihin.
Musta hiili on yhdistetty sekä kasvihuoneilmiön voimistumiseen (sitoo tehokkaasti lämmittävää au-ringon säteilyä) että terveyshaittoihin. Epäorgaaninen hiili itses sään ei ole erityisen haitallista, mutta polt to-proses seissa vapautuvaan hiileen on aina sitoutunee-na terveydelle haitallisia metalleja ja orgaanisia yhdis-teitä. Mustan hiilen pitoisuus on hyvä polttoperäisten pienhiukkasten pitoisuuden mitta.
Lyhytaikainen altistuminen korkeille polttoperäisten hiukkasten pitoisuuksille on yhdistetty sydän- ja hen-gityselinsairauksien pahenemiseen sekä kohonnee-seen kuoleman riskiin kroonisesti sairailla henkilöillä. Suurimmat terveyshaitat aiheutuvat pitkäaikaisesta, vuosia kestävästä altistumisesta. Korkeille mustan hiilen pitoisuuksille altistuvat esimerkiksi suurempien teiden varsilla asuvat, jos rakennuksessa ei ole te-hokasta tuloilman suodatusta. Vilkkaasti liikennöidyn tien lähellä asuminen on tutkimuksissa ollut yhteydes-sä esimerkiksi kohonneeseen astman ja sydänsairau-den riskiin.
3 Ilmanlaatu Uudenmaan ELY-
keskuksen seuranta-alueella
vuonna 2012
3.1 Ilmanlaadun seuranta
Uudellamaalla seurattiin ilmanlaatua vuonna 2012 jatkuvatoimisesti liikenneympäristöön sijoitetulla mittausasemalla Järvenpäässä ja kaupunkitaustaa edustavalla asemalla Lohjalla. Asemilla mitattiin hen-gitettävien hiukkasten (PM10) ja typenoksidien (NO
ja NO2) pitoisuuksia, Lohjalla myös pienhiukkasten
(PM2,5) pitoisuuksia. Yhdeksän kunnan alueella
mi-tattiin typpidioksidipitoisuuksien kuukausikeskiarvoja suuntaa- antavalla menetelmällä eli passiivikeräimillä. Mittauspisteitä oli kussakin kunnassa kaksi tai kolme, ja ne sijaitsivat useimmiten liikenneympäristöissä. Mit-tauksista vastasi Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä HSY. Uudenmaan ELY-keskuksen seu-ranta-alueen ilmanlaadun mittausasemat sekä pas sii-vi keräyspisteet vuonna 2012 on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1. Ilmanlaadun mittauspisteet Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella vuonna 2012. Jatkuvatoimiset mittaus asemat on merkitty oranssilla ympyrällä ja passiivikeräimet vihreällä tähdellä. Bild 1. Mätpunkterna för lufkvalitet inom Nylands ELY-centrals uppföljningsområde år 2012. Mätstationerna i kontinuerlig drift är markerade med en orange cirkel och passivinsamlarna för kvävedioxid med gröna stjärnor.
Uudellamaalla pääkaupunkiseutu muodostaa oman seuranta-alueensa, jolla HSY mittaa ilmanlaatua seit-semällä pysyvällä ja neljällä siirrettävällä mittausase-malla. Pääkaupunkiseudulla mitataan hengitettävien hiukkasten ja typenoksidien lisäksi pienhiukkasten (PM2,5), otsonin (O3), hiilimonoksidin (CO),
rikkidiok-sidin (SO2), eräiden polysyklisten aromaattisen
hiili-vetyjen (PAH) ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) sekä lyijyn (Pb), arseenin (As), kadmiumin (Cd) ja nikkelin (Ni) pitoisuuksia. Lisäksi seurataan myös hiukkasten lukumäärää ja mustan hiilen pitoisuuksia. Pääkaupunkiseudun mittaus tuloksia voidaan käyttää vertailukohtana Uudenmaan seuranta tuloksille sekä arvioitaessa niiden epäpuhtauksien pitoisuustasoja, joita Uudenmaan seuranta-alueella ei mitata.
Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus toteutti seurantaohjelmaan kuuluvan jäkäläkartoi-tuksen Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan alueella vuon-na 2009. Tulokset on julkaistu vuoden 2010 alussa (Huuskonen ym. 2010).
3.1.1 liikenneasema järvenpäässä
Järvenpään mittausasema sijaitsi kaupungin kes-kustassa osoitteessa Helsingintie 14. Mittausasema edustaa vilkasliikenteistä ympäristöä Järvenpään kes-kustassa (kuva 2). Järvenpäässä mitattiin ilmanlaatua edellisen kerran vuonna 2006, ja mittausasema sijaitsi silloin Sibeliuksenväylän varrella.
Kuva 2. Ilmanlaadun mittauspisteet Järvenpäässä vuonna 2012.
Jatkuvatoiminen asema on merkitty oranssilla ympyrällä ja typpidioksidin passiivikeräimet vihreällä tähdellä. Bild 2. Mätpunkterna för lufkvalitet i Träskända år 2012.
Mätstationen i kontinuerlig drift är markerad med en orange cirkel och passivinsamlarna för kvävedioxid med gröna stjärnor.
Kuva 3. Ilmanlaadun mittauspisteet Lohjalla vuonna 2012.
Jatkuvatoiminen asema on merkitty oranssilla ympyrällä ja typpidioksidin passiivikeräimet vihreällä tähdellä. Bild 3. Mätpunkterna för lufkvalitet i Lojo år 2012.
Mätstationen i kontinuerlig drift är markerad med en orange cirkel och passivinsamlarna för kvävedioxid med gröna stjärnor.
3.1.2 Kaupunkitausta-asema lohjalla
Lohjan mittausasema siirrettiin vuoden 2009 alussa Nahkurintorille, missä se sijaitsi myös vuosina 2004 ja 2005 (kuva 3). Vuosina 2006 – 2008 asema sijaitsi Linnaistenkadun varrella. Mitatut pitoisuudet kuvaavat kaupunkiympäristön taustatasoa eli tasoa, jolle ihmi-set altistuvat yleisesti kaupungin keskustan asuin-alueella.
Taulukko 2. Otsonin, rikkidioksidin ja typpidioksidin tiedotus- ja varoituskynnykset.
Tabell 2. Informations- och varningströskeln för ozon, svaveldioxid och kvävedioxid.
Yhdiste aika
tiedotus-kynnys µg/m3 Varoitus-kynnys µg/m3 Otsoni O3 tunti 180 240 Rikkidioksidi SO2 kolme peräkkäistä tuntia – 500 Typpidioksidi NO2 kolme peräkkäistä tuntia – 400 Taulukko 1. Ilmanlaadun raja-arvot.
Tabell 1. Gränsvärden för luftkvaliteten.
Yhdiste aika Raja-arvo
µg/m3 ylityksetSallitut Rikkidioksidi SO2 tunti vrk 350125 3 vrk/vuosi24 h/vuosi Typpidioksidi NO2 tunti vuosi 20040 18 h/vuosi– Hengitettävät hiukkaset PM10 vrk vuosi 5040 35 vrk/vuosi– Pienhiukkaset PM2,5 vuosi 25 – Lyijy Pb vuosi 0,5 – Bentseeni C6H6 vuosi 5 – Hiilimonoksidi CO 8 tuntia 10 mg/m3 –
3.2 Ilmanlaadun raja-, ohje-
ja kynnysarvot
Ympäristönsuojelulain mukaan kunnan on mahdolli-suuksiensa mukaan turvattava hyvä ilmanlaatu alueel-laan. Ilmanlaadun turvaamiseksi on määritelty raja-, tavoite-, kynnys- ja ohjearvot sekä kriittiset tasot.
Vuoden 2011 tammikuussa tulivat voimaan laki ym pä ristönsuojelulain muuttamisesta (13/2011) sekä uusi Valtioneuvoston asetus ilmanlaadusta (38/2011). Ase tuksella pantiin täytäntöön EU:n vuonna 2008 voi-maan tulleen uuden ilmanlaatua ja sen parantamista koskevan direktiivin 2008/50/EY säännöksiä.
Uudessa asetuksessa aiemmat terveysperusteiset ilmanlaadun raja-arvot, otsonin tavoitearvot sekä tie-dotus- ja varoituskynnykset pysyivät ennallaan. Kas-villisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi annetut rikkidioksidin ja typenoksidien raja-arvot muuttuivat kriittisiksi tasoiksi, mutta säilyivät numeroarvoiltaan entisinä. Myös kasvillisuusvaikutusten perusteella an-netut otsonin tavoitearvot säilyivät ennallaan.
Merkittävimmät uudistukset asetuksessa olivat pienhiukkasten sisällyttäminen säätelyn piiriin sekä eräiden raja-arvojen ylityksiä koskevien poikkeus-ten salliminen. Uudessa ilmanlaatuasetuksessa pienhiukkasten (PM2,5) vuosipitoisuudelle annettiin
raja-arvo 25 µg/m3, joka tuli saavuttaa vuonna 2010.
Pien hiukkasille määritellään myös kansallinen altistu-mi sen pitoi suuskatto ja kansallinen altistumisen vähennys tavoite. Altistumisen pitoisuuskaton toteutu-misen (20 µg/m3, vuoden 2016 alkuun mennessä)
seurannassa sekä altistumisen vähennystavoitteen laskennassa käytetään nk. altistumisindikaattoria. Se lasketaan pääkaupunkiseudulla sijaitsevan kaupunki-tausta-aseman mittaustulosten kolmen vuoden liuku-vana keskiarvona asetuksessa tarkemmin määritel-lyllä tavalla.
Aiemmat hengitettävien hiukkasten raja-arvojen ylittymistä koskevat lievennykset niille maille, joissa raja-arvojen ylitykset aiheutuvat katujen talvihiekoituk-sesta, säilyivät ja ne laajennettiin koskemaan myös suolausta. Euroopan komissio on laatinut ohjeet siitä, miten hiekoituksen ja suolauksen vaikutus raja-arvon ylityksiin otetaan huomioon. Hiekoituksen ja suolauk-sen vaikutukset raja-arvon ylittymiseen on kuitenkin pystyttävä osoittamaan, ja hiukkaspitoisuuksia on py-rittävä alentamaan kaikin keinoin myös tähän lieven-nykseen vedottaessa.
Taulukko 3. Otsonin, arseenin, kadmiumin, nikkelin ja bentso(a)pyreenin tavoitearvot. Tabell 3. Målvärden för ozon, arsen, kadmium, nickel och bentso(a)pyren.
Yhdiste aika tavoitearvo ja sen saavuttamisaika pitkän aikavälin tavoite
terveyden suojeleminen:
Otsoni O3 8 tunnin liukuva
keskiarvo 120 µg/m
3, 1.1.2010 alkaen sallitut ylitykset
25 päivänä vuodessa kolmen vuoden keskiarvona 120 µg/m
3, ei ylityksiä
Arseeni As vuosi 6 ng/m3, 1.1.2013 alkaen
Kadmium Cd vuosi 5 ng/m3, 1.1.2013 alkaen
Nikkeli Ni vuosi 20 ng/m3, 1.1.2013 alkaen
Bentso(a)pyreeni vuosi 1 ng/m3, 1.1.2013 alkaen
Kasvillisuuden suojeleminen:
Otsoni O3 kesä* 18 000 µg/m3 h, 1.1.2010 alkaen viiden vuoden keskiarvona 6 000 µg/m3 h, ei ylityksiä * 80 µg/m3 ylittävien tuntipitoisuuksien ja 80 µg/m3 erotuksen kumulatiivinen summa jaksolla 1.5.–31.7. klo 10–22 eli AOT40-indeksi.
mittausasemilla, Järvenpäässä sen sijaan suhteel-lisen korkea pääkaupunkiseutuun verrattuna. PM10
-vuosikeskiarvot vaihtelivat pääkaupunkiseudun mit-taus asemilla välillä 10 – 25 µg/m3.
Taulukossa 6 on esitetty Uudenmaan ELY-kes-kuksen seuranta-alueella vuosina 2004 – 2012 mita-tut hengitettävien hiukkasten vuosikeskiarvot sekä vertailun vuoksi tulokset myös eräiltä pääkaupunki-seudun mittausasemilta. Vuosiraja-arvon ylityksiä ei ole seuranta-alueen mittauksissa havaittu, kuten ei pääkaupunkiseudullakaan. Pitoisuuksien kehittymistä on vaikea arvioida, koska mittausasemien sijainti on muuttunut ja mittaussarjat ovat siten lyhyitä.
Vuosina 2004 – 2005 ja 2009 – 2012 Lohjan mittaus-asema on sijainnut samalla paikalla. PM10-pitoisuudet
ovat kuitenkin olleet vuosina 2009 – 2012 selvästi mata lammat kuin vuosina 2004 – 2005. Järvenpääs-sä hengitettävien hiukkasten pitoisuudet olivat vuonna 2012 likimain samaa tasoa kuin vuonna 2006, jolloin Järvenpäässä mitattiin ilmanlaatua edellisen kerran. Vuonna 2012 mittausasema kuitenkin sijaitsi eri pai-kassa kuin vuonna 2006, joten tulosten perusteella ei voi arvioida esimerkiksi ilmanlaadun kehittymistä. PM10-pitoisuuksien tasoihin vaikuttavat mm. säätilat,
liikennemäärät ja katujen kunnossapito. Raja-arvot määrittelevät suurimmat hyväksyttävät
pitoisuudet, joita ei saa ylittää. Raja-arvot on esitetty taulukossa 1.
Kynnysarvot määrittelevät tason, jonka ylittyessä on tiedotettava tai varoitettava ilmansaasteiden pitoi-suuksien kohoamisesta. Tavoitearvoilla taas tarkoi-tetaan pitoisuutta tai kuormitusta, joka on mahdolli-suuksien mukaan alitettava annetussa määräajassa. Pitkän ajan tavoite ilmaisee tason, jonka alapuolelle pyritään pitkän ajan kuluessa. Kynnys- ja tavoitearvo-jen määrittelyt on esitetty taulukoissa 2 ja 3.
Kriittisellä tasolla tarkoitetaan sellaista ilmansaas-teen pitoisuutta, jota suuremmat pitoisuudet voivat ai-heuttaa suoria haitallisia vaikutuksia kasvillisuudessa ja ekosysteemeissä. Kriittiset tasot on esitetty taulu-kossa 4.
Ohjearvot kuvaavat kansallisia ilmanlaadun ta-voitteita ja ilmansuojelutyön päämääriä, ja ne on tarkoitettu ensi sijassa ohjeeksi suunnittelijoille. Ohje arvoja sovelletaan mm. alueiden käytön, kaa-voituksen, rakentamisen ja liikenteen suunnittelussa sekä ympäristölupien käsittelyssä. Ohjearvot eivät ole luonteeltaan yhtä sitovia kuin raja-arvot, vaan ne ohjaavat suunnittelua, ja niiden ylittyminen pyritään estämään. Epäpuhtauksien tunti- ja vuorokausipitoi-suuksien ohjearvot on annettu terveydellisin perus-tein. Ilmanlaadun ohjearvot on esitetty taulukossa 5.
3.3 Pitoisuudet suhteessa
raja-, ohje- ja kynnys-
arvoihin
3.3.1 Hengitettävät hiukkaset
Suomessa korkeita hengitettävien hiukkasten pitoi-suuksia esiintyy yleensä keväisin, jolloin talven aika-na renkaiden alla jauhautunut hiekka sekä aika-nastojen ja hiekan kuluttama asfalttipöly leijuvat ilmassa. Ke-vään pölykausi jatkuu siihen asti, kun katupöly poiste-taan kaduilta ja/tai sateet pesevät pois hienojakoisen ainek sen.
Vuonna 2012 hengitettävien hiukkasten (PM10)
pi-toisuuksien vuosikeskiarvo oli Järvenpään liikenne-ympäristössä 20 µg/m3 ja Lohjan
kaupunkitausta-asemalla 10 µg/m3 (kuva 4, taulukko 6). Pitoisuudet
olivat sekä Järvenpäässä että Lohjalla selvästi vuosi-raja-arvon (40 µg/m3) alapuolella. Lohjalla
vuosikeski-arvo oli alempi kuin useimmilla pääkaupunkiseudun
Kuva 4. Hengitettävien hiukkasten vuosipitoisuudet Järvenpäässä ja Lohjalla sekä eräillä pääkaupunkiseudun mittaus asemilla vuonna 2012.
Bild 4. Årsmedelvärdena för halter av inandningsbara partiklar i Träskända och Lojo samt vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen år 2012. vuosikeskiarvo (µg/ m 3) 40 30 20 10 0 raja-arvo PM10
Järvenpää Lohja Manner- Kallio Tikkurila heimintie
Taulukko 4. Rikkidioksidin ja typenoksidien kriittiset tasot. Tabell 4. Kritiska nivåer för svaveldioxid och kväveoxider.
Yhdiste aika Kriittinen taso,
µg/m3
Rikkidioksidi SO2 kalenterivuosi ja talvi 20
Taulukko 6. Hengitettävien hiukkasten pitoisuuksien vuosikeskiarvot (µg/m3) Uudenmaan ELY-keskuksen
seuranta-alueella ja eräillä pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuosina 2004 – 2012.
Tabell 6. Årsmedelvärdena för halter av inandningsbara partiklar (µg/m3) inom Nylands ELY-centrals
uppföljningsområde och vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen åren 2004 – 2012.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lohja 1 16 19 11 12 11 10 Lohja 2 16 14 12 Porvoo 22 21 19 Kerava 23 20 Järvenpää 1 21 Järvenpää 2 20 Hyvinkää 19 Tuusula 18 Mannerheimintie 30 30 29 28 27 25 24 21 Kallio 14 15 17 17 14 15 15 15 13 Tikkurila 20 23 21 19 17 14 16 15 12
Taulukko 7. Hengitettävien hiukkasten raja-arvotason ylitysten määrät vuosina 2004 – 2012 Uudenmaan ELY-keskuksen alueella ja eräillä pääkaupunkiseudun mittausasemilla. Raja-arvo katsotaan ylittyneeksi, jos ylityspäiviä on vuodessa enemmän kuin 35 (lihavoitu).
Tabell 7. Antalet överskridningar av dygnsgränsvärdenivån för inandningsbara partiklar i åren 2004 – 2012 inom Nylands ELY-centrals område och vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen. Ett gränsvärde anses överskridet om det finns fler överskridnings dagar per år än 35 (fetstil).
pm10 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lohja 1 12 10 2 1 0 0 Lohja 2 10 7 3 Porvoo 23 17 8 Kerava 29 18 Järvenpää 1 17 Järvenpää 2 28 Hyvinkää 17 Tuusula 11 Mannerheimintie 49 37 33 35 30 24 19 7 Kallio 4 2 10 6 4 3 3 2 0 Tikkurila 12 23 18 13 5 4 8 4 1 Taulukko 5. Ilmanlaadun ohjearvot.
Tabell 5. Riktvärden för luftkvaliteten.
Yhdiste aika ohjearvo µg/m3, Co mg/m3 tilastollinen määrittely
Rikkidioksidi SO2 tunti
vrk 25080 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipistekuukauden toiseksi suurin vrk-arvo Typpidioksidi NO2 tunti
vrk 15070 kuukauden tuntiarvojen 99. prosenttipistekuukauden toiseksi suurin vrk-arvo Hiilimonoksidi CO tunti
8 tuntia 208 liukuva keskiarvotuntikeskiarvo Kokonaisleijuma TSP vrk
vuosi 12050 vuoden vuorokausiarvojen 98. prosenttipistevuosikeskiarvo Hengitettävät hiukkaset PM10 vrk 70 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo
Haisevat rikkiyhdisteet TRS vrk 10 kuukauden toiseksi suurin vrk-arvo TRS ilmoitetaan rikkinä
Raja-arvojen kannalta kriittisin on hengitettävien hiukkasten vuorokausiraja-arvo, joka ylittyy, jos PM10
-pitoisuuden vuorokausikeskiarvo ylittää 50 µg/m3
vä-hintään 36 päivänä vuoden aikana. Järvenpäässä raja-arvotason ylityksiä mitattiin 28 päivänä ja Lohjalla ei kertaakaan, joten raja-arvo ei ylittynyt kummassakaan mittauspisteessä (taulukko 7). Pääkaupunkiseudulla vuorokausipitoisuuden raja-arvo ylittyi niukasti siirret-tävällä mittausasemalla Kehä I:n varressa Malmilla (36 ylityspäivää). Muilla pääkaupunkiseudun mittaus-asemilla ylitysten määrät olivat yleisesti edellisvuotta pienempiä. Raja-arvotason ylityspäivien määrät vaih-telivat mittausasemasta riippuen nollan ja 36 välillä.
Järvenpäässä raja-arvotason ylityksiä oli kevätkau-della helmi-huhtikuussa sekä syyskaukevätkau-della marras-kuussa. Helmikuussa ylityksiä oli yksi, maaliskuussa 12, huhtikuussa 12 ja marraskuussa 3 kpl. Raja-arvo-tason ylitykset aiheutuivat pääasiassa hiekoitushie-kasta ja asfaltista peräisin olevan materiaalin pölyä misestä kaduilla. Säätekijät vaikuttavat myös pi-toisuuksien kohoamiseen: Yleisimmin näissä tilanteis-sa vallitsi kuiva ja heikkotuulinen sää. Myös kova tuuli voi nostaa pölyä ilmaan kuivilta kaduilta.
Yhteenveto raja-arvotason ylityspäivien määristä vuosina 2004 – 2012 on esitetty taulukossa 7. Loh jalla ylityspäiviä oli vuosina 2009 – 2012 huomattavasti vä-hemmän kuin vuosina 2004 ja 2005, jolloin mittauksia tehtiin samassa pisteessä. Järvenpäässä ylityksiä oli huomattavasti enemmän kuin aiempana mittaus vuon-na 2006, mutta koska mittauspaikka oli vaihtunut, tulok set eivät ole vertailukelpoisia.
Lämpötilalla, tuulella, sateella, ilmankosteudella ja lumipeitteen kestolla on vaikutusta kevätpölykauden kestoon ja voimakkuuteen. Lisäksi kadunpuhdistustoi-menpiteillä voidaan hillitä katujen pölyämistä. Esimer-kiksi Lohjalla katujen ja jalkakäytävien puhdistus tehtiin
samaan aikaan yhteistyössä kiinteistöhuoltoyritysten kanssa (Saloranta 2012).
Vaikka hengitettävien hiukkasten pitoisuudet eivät Uudenmaan ELY-keskuksen alueella ole ylittäneet raja-arvoja vuosina 2004 – 2012, pitoisuudet ovat liiken-neympäristöissä olleet keväisin pölykaudella korkeita, jos niitä verrataan esim. pitoisuuksiin pääkaupunkiseu-dulla, jossa liikennetiheydet huomattavasti suuremmat. Raja-arvotason ylityspäiviä on liikenneympäris töissä ollut runsaasti verrattuna vastaaviin ympäristöihin pääkaupunkiseudulla, myös hengitettävien hiukkas-ten aiheuttamia huonon ja erittäin huonon ilmanlaa-dun tunteja on ollut runsaasti pääkaupunkiseuilmanlaa-dun mittausasemiin verrattuna. Hengitettävien hiukkas-ten pitoisuuksien alentamiseen tulisi kiinnittää taa-jamissa huomiota. Liitteeseen 6 on koottu Helsingin kaupungin ilmansuojelun toimintaohjelman pohjalta mahdollisia toimenpiteitä katupölyn haittojen ehkäise-miseksi (Hel singin kaupunki, ympäristökeskus 2008). Pääkaupunkiseudulla on käynnissä EU:n Life+ -ohjel-maan kuulu va Redust-tutkimushanke, jonka tavoittee-na on löytää parhaat talvikunnossapidon keinot, joilla katupölyä voidaan vähentää, sekä edesauttaa näiden keinojen käyttöönottoa. Osana hanketta on laadittu myös esite ”Vähem män katupölyä, puhtaampi ilma”, joka löytyy mm. hankkeen kotisivuilta (www.redust.fi).
Hengitettävien hiukkasten vuorokausipitoisuu delle on annettu ohjearvo 70 µg/m3 ja siihen verrataan
kuu-kauden toiseksi suurinta vuorokausipitoisuutta. Ohje-arvo ylittyi Järvenpään mittausasemalla maalis- ja huhtikuussa, Lohjalla ohjearvo ei ylittynyt (kuva 5). Pääkaupunkiseudulla ohjearvoylityksiä oli vain Leppä-vaarassa ja Kehä I:n varrella sijain neella mittaus-asemalla. Lohjalla ei ohjearvoylityksiä ole vuosi na 2009 – 2012 mittauksissa havaittu, sen sijaan vuosina 2004 ja 2005 ylityksiä esiintyi maalis- ja huhti kuussa.
Kuva 5. Hengitettävien hiukkasten ohjearvoon verrannolliset pitoisuudet vuonna 2012. Bild 5. Halter av inandningsbara partiklar som är jämförbara med dygnsriktvärdet år 2012.
2. suurin vuorokausiarvo (µg/ m 3) 150 120 90 60 30 0 ohjearvo 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 PM10 kuukausi Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
Järvenpäässä ohjearvo ylittyi vuoden 2006 mittauk-sissa huhti- ja toukokuussa.
Vuoden 2012 korkeimmat hengitettävien hiukkas-ten vuorokausi- ja tuntipitoisuudet olivat Järvenpäässä 141 ja 561 µg/m3 ja Lohjalla 50 ja 226 µg/m3.
Pää-kaupunkiseudulla korkeimmat vuorokausipitoisuudet vaihtelivat välillä 35 – 164 µg/m3, korkeimmat
tunti-pitoisuudet välillä 102 – 495 µg/m3.
3.3.2 pienhiukkaset
Pienhiukkasten (halkaisija alle 2,5 µm, lyhenne PM2,5)
pitoisuudet ovat Suomessa kansainvälisesti katsoen matalia, mutta niiden haitalliset vaikutukset terveyteen ovat tulleet esille myös meillä tehdyissä tutkimuk sissa. Vuonna 2011 voimaan tulleessa ilmanlaatuasetuksessa
pienhiukkasten pitoisuuksille on annettu vuosiraja- arvo (25 µg/m3), altistumisen pitoisuuskatto (20 µg/m3)
sekä altistumisen vähentämistavoite. Suomessa pitoi-suudet ovat selvästi vuosiraja-arvon ja altistumisen pitoisuuskaton alapuolella. Altistumisen vähentämis-tavoite määräytyy Kallion mittausaseman vuosien 2009 – 2011 pitoisuuksien perusteella. Mainittujen vuosien keskiarvopitoisuus oli 8,3 µg/m3, joten
altis-tumisen vähentämistavoitetta ei Suomelle tässä vai-heessa tule.
Terveysvaikutusten arvioinnin asiantuntijat ovat pi-täneet EU:n raja-arvoa liian korkeana, ja siksi on aihetta verrata pitoisuuksia myös Maailman terveysjärjestön (WHO) ohjearvoihin. WHO on antanut pienhiukkasten vuosipitoisuudelle ohjearvon 10 µg/m3 ja
vuorokausi-pitoisuudelle ohjearvon 25 µg/m3. WHO:n
vuosipitoi-suudelle antama ohjearvo ylittyy pääkaupunkiseudulla
Kuva 6. Pienhiukkasten vuosipitoisuudet (vasemmalla) ja WHO:n vuorokausiohjearvon ylitysten määrä (oikealla) vuonna 2012 Lohjalla ja pääkaupunkiseudulla. Man = Mannerheimintie, Kal = Kallio, Var = Vartiokylä, Lep = Leppävaara, Tik = Tikkurila, Luu = Luukki, L-sat = Länsisatama, Keh = Kehä I, Kat = Kattilalaakso, Hak = Hakunila
Bild 6. Årsmedelvärden av finpartiklar (a) och antalet överskridningar för WHO dygnsriktvärdet (b). Man = Mannerheimvägen, Kal = Berghäll, Var = Botby, Lep = Alberga, Tik = Dickursby, Luu = Luk, L-sat = Västra hamnen, Keh = Ring I, Kat = Skatudden, Hak = Håkansböle. vuosikeskiarvo (µg/ m 3) 25 20 15 10 5 0 raja-arvo WHO:n ohjearvo PM2,5
Lohja Man Kal Var Lep Tik Luu L-sat Keh Kat Hak
ylityspäivien lukumäär
ä
Lohja Man Kal Var Lep Tik Luu L-sat Keh Kat Hak
PM2,5 25 20 15 10 5 0
Kuva 7. Pienhiukkaspitoisuuksien vuorokausikeskiarvot Lohjan ja Helsingin Kallion mittausasemilla vuonna 2012. Bild 7. Dygnsmedelvärdena för halten av finpartiklar vid mätstationerna i Lojo och Berghäll Helsingfors år 2012.
30 25 20 15 10 5 0 1.1. 31.1. 1.3 31.3. 30.4. 30.5. 29.6. 29.7. 28.8. 27.9. 27.10. 26.11. 26.12. Lohja Kallio WHO:n ohjearvo 2012 PM 2, 5 vuorokausipitoisuus (µg/ m 3)
Kuva 8. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot (vasemmalla) ja tuntiraja-arvoon verrannolliset pitoisuudet (oikealla) Järvenpäässä, Lohjalla sekä eräillä pääkaupunkiseudun pysyvillä mittausasemilla vuonna 2012. Järvenpää, Mannerheimintie ja Tikkurila edustavat vilkkaasti liikennöityjä ympäristöjä, Lohja ja Kallio kaupunkitaustaa.
Bild 8. Kvävedioxidhaltens årsmedeltal (vänster) och halter jämförbara med timgränsvärdet (höger) i Träskända, Lojo samt vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen år 2012. Stationerna i Träskända, Mannerheimvägen och Dickursby är trafikstationer, Lojo och Berghäll (Kallio) stadsbakgrundsstationer.
Kuva 9. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot Hyvinkään (HY), Järvenpään (JÄ), Keravan (KE), Kirkkonummen (KN), Lohjan (LO), Nurmijärven (NU), Porvoon (PO), Tuusulan (TU) ja Vihdin (VI) passiivikeräinpisteissä vuonna 2012. Mittauspisteiden sijainti on kuvattu kuntakohtaisilla sivuilla.
Bild 9. Kvävedioxidhaltens årsmedelvärden på passivinsamlingsplatserna i Hyvinge (HY), Träskändä (JÄ), Kervo (KE), Kyrkslätt (KN), Lojo (LO), Nurmijärvi (NU), Borgå (PO), Tusby (TU) och Vichtis (VI) år 2012. Mätplatsernas placering beskrivs på respektive kommuns sidor
Kuva 10. Typpidioksidin vuorokausiohjearvoon (vasemmalla) ja tuntiohjearvoon (oikealla) verrannolliset pitoisuudet Järvenpäässä ja Lohjalla sekä eräillä pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuonna 2012.
Bild 10. Halter av kvävedioxid som är jämförbara med och dygnsriktvärdet (vänster) och timriktvärdet (höger) i Träskända och Lojo samt vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen år 2012.
vuosikeskiarvo (µg/ m 3) 40 30 20 10 0 NO2 raja-arvo
Järvenpää Lohja Manner- Kallio Tikkurila heimintie 19. suurin tuntiarvo (µg/ m 3) 200 150 100 50 0 NO2 raja-arvo
Järvenpää Lohja Manner- Kallio Tikkurila heimintie 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3) HY 1 HY 2 HY 3
JÄ1 JÄ2 JÄ3 KE1 KE2 KE3 KN
1 KN 2 LO 1 LO 2 LO 3 NU1 NU2 PO 1 PO 2 PO 3 TU 1 TU 2 TU 3 VI 1 VI 2 VI 3 raja-arvo 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 NO2 120 90 60 30 0 2. suurin vuorokausiarvo (µg/ m 3) ohjearvo kuukausi Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 NO2 120 90 60 30 0 2. suurin vuorokausiarvo (µg/ m 3) ohjearvo kuukausi Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 NO2 250 200 150 100 50 0 99. prosenttipiste (µg/ m 3) ohjearvo kuukausi Järvenpää Lohja Mannerheimintie Kallio Tikkurila
paikoin vilkkaimmin liikennöidyissä ympä ristöissä Vuorokausipitoisuudelle määritelty ohje arvo ylittyy vuosittain useita kertoja kaukokulkeuman ja vilkkaasti liikennöidyillä alueilla myös liikenteen päästöjen vuoksi. Epäsuotuisissa sääolosuhteissa pienpoltonkin päästöt aiheuttavat paikoin pientaloalueilla WHO:n ohjearvon ylittäviä pitoisuuksia.
Pienhiukkasten pitoisuuksiin Uudellamaalla vaikut-taa eniten kaukokulkeuma. Pienempi osuus on peräi-sin paikallisista lähteistä, kuten liikenteen pakokaa-suista ja puun pienpoltosta.
Lohjalla pienhiukkaspitoisuuksien vuosikeskiarvo vuonna 2012 oli 6 µg/m3, eli selvästi alle raja-arvon
(25 µg/m3) (kuva 6). Vuosipitoisuus oli hieman
edellis-vuotta matalampi. Pääkaupunkiseudulla vuosikeski-arvot vaihtelivat välillä 7 – 10 µg/m3. WHO:n
vuosiohje-arvo ei ylittynyt Lohjalla eikä pääkaupunkiseudulla vuonna 2012. WHO:n vuorokausiohjearvo ylittyi Loh-jalla kahtena päivänä helmi-maaliskuussa heikkotuuli-sen inversiotilanteen (10.2.) ja kaukokulkeuman (9.3.) vaikutuksesta. Pääkaupunkiseudulla ohjearvon ylit-täviä päiviä oli aseman sijainnista riippuen 2 – 8 kpl. Lohjan ja pääkaupunkiseudun mittausten välinen ver-tailu osoittaa, että tulokset ovat melko hyvin yleistet-tävissä muualle Uudellemaalle, erityisesti kaukokul-keumien osalta (kuva 7).
Vuoden korkein pienhiukkasten vuorokausipitoi-suus oli Lohjalla 35 ja korkein tuntipitoivuorokausipitoi-suus 78 µg/m3.
Pääkaupunkiseudulla korkeimmat mitatut vuorokausi-pitoisuudet vaihtelivat Vartiokylän 29 µg/m3:n ja Kehä
I:n 37 μg/m3:n välillä ja tuntipitoisuudet Eteläsataman
54 µg/m3:n ja Hakunila 252 μg/m3:n välillä (Hakunilan
korkein tuntipitoisuus aiheutui uudenvuoden ilotulituk-sista).
3.3.3 typpidioksidi
Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvo vuonna 2012 oli Järvenpään mittausasemalla 16 µg/m3 ja
Lohjal-la 11 µg/m3. Pitoisuudet olivat kummallakin
asemal-la selvästi raja-arvon (40 µg/m3) alapuolella (kuva 8).
Lohjalla vuosikeskiarvo oli alempi kuin pääkaupunki-seudun pysyvillä mittausasemilla Luukkia lukuun otta-matta. Järvenpäässä vuosipitoisuus oli selvästi alem-pi kuin esim. liikenneympäristössä Tikkurilassa ja tai kaupunkitausta-asemalla Kalliossa. Pääkaupunki-seudulla typpidioksidin vuosiraja-arvo ylittyy edelleen mm. Helsingin keskustan vilkasliikenteisissä katukui-luissa.
Kaupunkialueilla typpidioksidin pitoisuudet saatta-vat nousta ajoittain korkeiksi vilkkaimmin liikennöi tyjen katujen ja teiden varsilla. Järvenpäässä korkein mi-tattu tuntipitoisuus oli 139 µg/m3 ja Lohjalla 95 µg/m3.
Pitoisuudet jäivät kuitenkin selvästi tuntiraja-arvon alapuolelle (kuva 8).
Järvenpäässä ja Lohjalla jatkuvatoimisissa mittauk-sissa typpidioksidin pitoisuudet pysyivät sekä tunti- että vuorokausiohjearvon alapuolella (kuva 10). Järven-päässä korkein vuorokausiohjearvoon verrannollinen pitoisuus 50 µg/m3 mitattiin maaliskuussa ja Lohjalla
41 µg/m3 tammikuussa (ohjearvo on 70 µg/m3).
Vuoro-kausiohjearvo ylittyi pääkaupunkiseudulla mm. Man-nerheimintiellä tammi-maaliskuussa ja Tikkurilassa maaliskuussa. Suurimmat tuntiohjearvoon verratta-vat pitoisuudet mitattiin Järvenpäässä maaliskuussa (84 µg/m3) ja Lohjalla helmikuussa (70 µg/m3).
Kasvillisuuden ja ekosysteemien suojelemiseksi typenoksideille (= typpimonoksidin ja typpidioksidin pitoisuuksien summa typpidioksidiksi laskettuna) on annettu kriittinen taso 30 μg/m3, joka on voimassa
laajoilla maa- ja metsätalousalueilla sekä luonnon-suojelun kannalta merkityksellisillä alueilla. Pääkau-punkiseudulla ja Uudenmaan ELY-keskuksen alueella ainoastaan Luukissa mitattuja pitoisuuksia voidaan verrata tähän vuosiraja-arvoon. Luukissa NO- ja NO2
-pitoisuuksien summan vuosikeskiarvo on viime vuo-sina ollut alle 10 μg/m3 ja siten selvästi alle kriittisen
tason. Luukin mittaustulosten perusteella voidaan arvioida, että Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella typenoksidien pitoisuudet ovat kriittistä tasoa selvästi matalampia.
Passiivikeräinmenetelmällä mitatut typpidioksidi-pitoisuuden vuosikeskiarvot vaihtelivat Kirkkonum-mella mitatun 10 µg/m3 ja Lohjalla mitatun 24 µg/m3
välillä (kuva 9). Pitoisuudet olivat selvästi vuosiraja- arvoa (40 µg/m3) alempia. Vuosipitoisuus ylitti 20 µg/m3
kolmessa mittauspisteessä: Lohjalla Lohjanharjun-tiellä, Tuusulassa Tuusulanväylän sekä Vihdissä Tu-runväylän varrella.
Passiivikeräinmenetelmällä vuosina 2004 – 2012 mitatuissa typpidioksidin keskimääräisissä vuosipitoi-suuksissa ei ole havaittavissa selkeää trendiä. Vuonna 2012 pitoisuudet olivat paria poikkeusta lukuun otta-matta matalampia tai samalla tasolla kuin vuonna 2011. Monet tekijät, mm. säätilat, otsonipitoisuudessa tapah-tuneet muutokset, dieselautojen määrän kasvu sekä typpidioksidin osuuden kasvu päästöissä vaikuttavat havaittuihin pitoisuuksiin. Myös mittauspisteiden vaih-tuminen ja mittauspisteiden ympäristössä tapah tuneet
Kuva 11 a – e. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot Hyvinkään (HY), Järvenpään (JÄ), Keravan (KE), Kirkkonummen (KN), Lohjan (LO), Nurmijärven (NU), Porvoon (PO), Tuusulan (TU) ja Vihdin (VI) passiivikeräinpisteissä vuosina 2004 – 2012. Bild 11 a – e. Kvävedioxidhaltens årsmedelvärden på passivinsamlingsplatserna i Hyvinge (HY), Träskända (JÄ), Kervo (KE), Kyrkslätt (KN), Lojo (LO), Nurmijärvi (NU), Borgå (PO), Tusby (TU) och Vichtis (VI) åren 2004 – 2012.
2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3)
HY1 HY2 HY3 JÄ1 JÄ2 JÄ3
raja-arvo 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3) KN1a KN1b KN2
LO1 LO2 LO3a LO3b
raja-arvo 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3)
KE1a KE1b KE1c KE2a KE2b KE2c KE3a KE3b KE3c
raja-arvo 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3)
TU1 TU2 TU3
VI1 VI2a VI2b VI3
raja-arvo 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 40 30 20 10 0 NO 2 vuosikeskiarvo (µg/ m 3)
NU1 NU2 PO1 PO2 PO3a PO3b
muutokset vaikuttivat tuloksiin. Esimerkiksi Lohjalla liikenne väheni merkittävästi valtatie 25:llä (Lohjan-harjuntie), kun uusi moottoritie avattiin vuoden 2005 lopussa. Tämä näkyi myös typpidioksidin pitoisuuksi-en muita mittauspisteitä selvempänä laskuna Lohjan mittauspisteessä LO3. Mittauspiste LO3 siirrettiin uu-teen kohteeseen maaliskuussa 2009, ja siellä mitattiin merkittävästi korkeammat pitoisuudet kuin aiemmissa kohteissa.
Uudenmaan ELY-keskuksen alueella tehtyjen typpi-dioksidin jatkuvatoimisten mittausten tulokset vuosilta 2004 – 2012 on esitetty taulukossa 8. Vertailun vuok-si taulukossa on evuok-sitetty tulokset myös eräiltä pää-kaupunkiseudun pysyviltä mittausasemilta. Lohjalla vuosi keskiarvo oli hieman edellisvuotta matalampi. Järvenpäässä vuosikeskiarvo oli samalla tasolla kuin edellisinä mittausvuotena 2006, mutta mittausasema sijaitsi eri paikassa. Pääkaupunkiseudulla pitoisuudet ovat pitkällä aikavälillä laskeneet jonkin verran. 3.3.4 otsoni
Suomessa otsonipitoisuudet ovat suurimmillaan aurin koisella säällä keväällä ja kesällä taajamien ulko-puolella. Kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohottaa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi. Otsoni-pitoisuudet ovat taajama-alueilla yleensä pienempiä kuin taajamien ulkopuolella, koska muut ilmansaas-teet, esimerkiksi liikenteen typpimonoksidipäästöt kulut tavat otsonia.
Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella otso nipitoisuuksia voidaan arvioida pääkaupunkiseu-dun mittaustulosten perusteella. Pääkaupunkiseu-dulla mitataan otsonipitoisuuksia viidellä asemalla. Otsonipitoisuudet ovat korkeimmat tausta-asemalla Luukissa ja matalimmat Helsingin keskustan liiken-neasemalla Mannerheimintiellä. Tässä raportissa arvioin ti perustuu pääkaupunkiseudulla mitattuihin pitoi suuksiin.
Pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuonna 2012 mitatut keskimääräiset otsonipitoisuudet vaihtelivat Mannerheimintien 39 ja Luukin 52 µg/m3 välillä.
Pitoi-suudet olivat keskimäärin hieman edellisvuotta mata-lampia. Otsonipitoisuudet eivät vuosina 2004 – 2012 ole ylittäneet terveysperusteista tai kasvillisuusvai-kutusten perusteella annettua vuoden 2010 tavoite-arvoa pääkaupunkiseudun mittausasemilla. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että otsonin pitoisuu-det alittavat myös Uudenmaan ELY-keskuksen seu-ranta-alueella vuoden 2010 tavoitearvot. Pitkän ajan tavoit teet ovat ylittyneet viimeisten kahdenkymmenen vuoden aikana lähes joka vuosi, mutta vuonna 2012 pitoisuudet jäivät sekä terveysvaikutusten että kasvilli-suusvaikutusten perusteella annettujen pitkän ajan tavoit teiden alapuolelle.
Otsonipitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti eri vuosina, koska meteorologisilla tekijöillä on suuri vaikutus niihin. Tämän vuoksi selkeiden alueellisten trendien havaitsemiseen tarvitaan pitkiä aika sarjoja monilta mittausasemilta. Ilmatieteen laitos on tar-kastellut ilmanlaadun kehittymistä Suomessa vuo-sina 1994 – 2007. Keskimääräisissä pitoisuuksissa tai
Taulukko 8. Typpidioksidipitoisuuden vuosikeskiarvot (µg/m3) Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueen jatkuvatoimisilla
sekä eräillä pääkaupunkiseudun mittausasemilla vuosina 2004 – 2012. (Raja-arvon ylitykset lihavoitu). Tabell 8. Årsmedelvärdena för kvävedioxid (µg/m3) vid de kontinuerligt fungerade mätstationerna på
Nylands ELY-centrals uppföljnings område, samt vid vissa mätstationer i huvudstadsregionen åren 2004 – 2012. (Överskridningar av gränsvärdet är på fetstil).
no2 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Lohja 1 13 16 10 13 10 11 Lohja 2 14 10 9 Porvoo 27 22 20 Kerava 21 21 Järvenpää 1 16 Järvenpää 2 16 Hyvinkää 15 Tuusula 20 Mannerheimintie 43 42 42 41 41 41 39 37 Kallio 25 23 24 22 19 20 23 20 20 Tikkurila 33 30 29 27 25 27 30 28 25
lyhyt aikaisissa huippupitoisuuksissa ei tässä arvioin-nissa havaittu tapahtuneen merkittäviä muutoksia tausta-alueilla. Sen sijaan pääkaupunkiseudulla pitoi-suudet olivat nousseet (Anttila & Tuovinen 2010). Vuoden 2000 jälkeen pitoisuuksissa ei ole havaittavis-sa tilastollisesti merkitsevää trendiä lukuun ottamatta Mannerheimintien mittauspistettä, jossa pitoisuudet ovat nousseet (Aarnio ym. 2013).
Suomessa ei esiinny Keski- ja Etelä-Euroopan suurille kaupungeille tyypillisiä hyvin korkeiden otso-ni pitoisuuksien episodeja. Väestölle tiedottamista edellyttävä kynnysarvo 180 µg/m3 on ylittynyt
pääkau-punkiseudulla vain kerran, toukokuussa 2004 HSY:n Tikkurilan ja Luukin mittausasemilla. Väestön varoitta-mista edellyttävä kynnysarvo 240 µg/m3 ei ole ylittynyt
kertaakaan. Ilmatieteen laitoksen tausta-asemilla tie-dotuskynnys on ylittynyt kolme kertaa. Viimeisin ylitys tapahtui 5.5.2006 Virolahden mittausasemalla. Edel-liset ylitykset tapahtuivat vuonna 1996 Evon mittaus-asemalla.
Kaukokulkeutuminen muualta Euroopasta kohot-taa Suomen otsonipitoisuuksia selvästi. Otsoni onkin alueellinen ilmansuojeluongelma, johon on vaikea vaikuttaa paikallisin toimenpitein. Otsonipitoisuuk sien alentaminen vaatii Euroopan laajuisia typen oksidien ja orgaanisten yhdisteiden päästövähennyksiä ja kansainvälistä yhteistyötä. Vuonna 2011 voimaan tulleen ilmanlaatuasetuksen mukaan otsonin tavoite-arvoon pyritään Suomessa ensisijaisesti valtakunnal-lisen Ilman suojelu 2010 ohjelman mukaisin toimin.
Ympäristönsuojelulain 102 §:n pohjalta kunta voi myös harkintansa mukaan laatia ilmansuojelusuun-nitelman tai lyhyen aikavälin toimintasuunilmansuojelusuun-nitelman myös otsonin tavoitearvojen saavuttamiseksi.
3.3.5 Rikkidioksidi
Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella rikki-dioksidipäästöt ovat peräisin valtaosin energiantuo-tannosta ja öljynjalostuksesta. Kilpilahden alueen teollisuuden päästöjä lukuun ottamatta alueen rikki-dioksi dipäästöt ovat pienet, ja siten myös rikkidiok si-din pitoisuudet ovat alhaiset ja selvästi raja- ja ohje-arvopitoisuuksien alapuolella. Vuonna 2012 myös Neste Oil Oyj:n ilmanlaadun mittausasemilla rikki diok-sidin pitoisuudet pysyivät raja- ja ohjearvojen alapuo-lella (Westerholm 2013).
3.3.6 Bentseeni
Bentseenin tärkeimmät lähteet Uudenmaan ELY- kes kuksen alueella ovat liikenne ja teollisuus, lähin nä öl jyn jalostus ja kemian teollisuus sekä puun pien poltto. Pääkaupunkiseudun vilkasliikenteisissä ympä ris töis-sä mitatut bentseenipitoisuudet ovat olleet matalia, alle puolet vuosiraja-arvosta. Siten liikenteen aiheut-tamat bentseenipitoisuudet lienevät matalia myös muual la Uudellamaalla. Kilpilahden teolli suus alueen
Kuva 12. Otsonin pitoisuudet vuosina 2010 – 2012 verrattuna terveyden suojelemiseksi annettuun tavoitearvoon. Vuoden 2010 tavoitearvoon verrataan kolmen vuoden keskimääräistä ylitysmäärää. Pitkän aikavälin tavoitteena on, että 120 μg/m3
taso ei ylity yhtään kertaa. KA = keskiarvo vuosilta 2010 – 2012. Bild 12. Koncentrationerna av ozon åren 2010 – 2012 jämförda med målvärdet för skydd av hälsan. Det genomsnittliga antalet överskridningar under tre år jämförs med målvärdet för år 2010. Långsiktiga målet är att nivån 120 µg/m3 inte överskrids.
KA = medelvärde av åren 2010 – 2012.
Kuva 13. Otsonin pitoisuudet vuosina 2008 – 2012 verrattuna kasvillisuuden suojelemiseksi annettuun tavoitearvoon ja pitkän ajan tavoitteeseen. Vuoden 2010 tavoitearvoon verrataan viiden vuoden keskimääräistä AOT40-arvoa. KA on keskiarvo vuosilta 2008 – 2012. Bild 13. Koncentrationerna av ozon åren 2008 – 2012 jämförda med målvärdet för skydd av växtligheten. Fem års genomsnittliga AOT-40 värde jämförs med målvärdet för år 2010. KA = medelvärde av åren 2008 – 2012.
2010 2011 2012 KA O3 25 20 15 10 5 0 tavoitetason (120 µg/ m 3) ylitykse t sallittujen ylityspäivien lkm 2010
Mannerheimintie Kallio Vartiokylä Tikkurila Luukki
2008 2009 2010 2011 2012 KA O3 18000 15000 12000 9000 6000 3000 0 AOT40-indeksi (µg/ m 3h) tavoite 2010
Kallio Vartiokylä Tikkurila Luukki
pääs töt saattavat aiheuttaa kohonneita bent seeni-pitoi suuksia lähistöllä, mutta seeni-pitoisuudet eivät toden-näköisesti ole korkeita altistumisen kannalta merki-tyksellisillä alueilla teollisuusalueen ulkopuolella. Borealis Polymers Oy:n petrokemian tehtaat ovat teh-neet selvityksen laitostensa bentseenipäästöjen vai-kutuksesta ilman laatuun (Häggkvist 2011). Betseeni-mittauksia on tehty vuoden 2012 ajan.
3.3.7 Hiilimonoksidi
Liikenteen hiilimonoksidipäästöt ovat laskeneet mer-kittävästi viimeisen viidentoista vuoden aikana kolmi-toimikatalysaattoreiden yleistymisen myötä. Sen seu-rauksena hiilimonoksidipitoisuudet ovat laskeneet huomattavasti pääkaupunkiseudulla ja ovat nykyään alle puolet raja-arvosta, joka on 10 mg/m3 8 tunnin
keskiarvona. Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella ei mitattu hiilimonoksidipitoisuuksia, mutta liikenteen päästötiheyksien ja pääkaupunkiseudun mittaustulosten perusteella voidaan arvioida, että pitoi suudet ovat alhaisia ja selvästi raja-arvon alapuo-lella.
3.3.8 lyijy
Hiukkasiin sitoutunut lyijy on peräisin pää asiassa lii-kenteestä ajalta, jolloin sitä lisättiin bensiiniin. Hiuk-kasten lyijypitoisuus on laskenut voimakkaasti 1990-luvun alusta lähtien lyijyttömään polttoaineeseen siirtymisen jälkeen. Pääkaupunkiseudulla lyijy pitoi-suu det ovat laskeneet nykyisen raja-arvon (0,5 µg/m3)
ylittävistä pitoisuuksista tasolle noin 0,01 µg/m3.
Uu-denmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella ei mitattu lyijyn pitoisuuksia, mutta on syytä olettaa, että pitoi-suudet ovat pääkaupunkiseudun tapaan erittäin ma-talia.
3.3.9 Raskasmetallit ja
polyaromaattiset hiilivedyt
Eräille raskasmetalleille ja bentso(a)pyreenille, joka kuuluu polysyklisiin aromaattisiin hiilivetyihin (PAH), määriteltiin tavoitearvot joulukuussa 2004 EY:n direk-tiivissä (2004/107/EY) (taulukko 4 b). Suomessa tämä direktiivi saatettiin voimaan asetuksella 15.2.2007.
Raskasmetalleja on mitattu pääkaupunkiseudulla vuodesta 2000 lähtien. Vuonna 2012 mittauksia tehtiin
Kalliossa. Raskasmetallien pitoisuudet olivat selvästi tavoitearvojen alapuolella, eivätkä ne myöskään ylittä-neet arviointikynnyksiä, joiden perusteella määräytyy näiden metallien mittausvelvoite.
Raskasmetallien pitoisuuksia ei mitata säännölli-sesti Uudenmaan ELY-keskuksen seuranta-alueella. Ilmatieteen laitos mittasi eräiden raskasmetallien pi-toisuuksia PM10-näytteistä Hangon Koverharin
teräs-tehtaan ympäristössä tammi-lokakuussa 2008. Koska mittausjakso oli alle vuoden pituinen, tuloksia voidaan verrata tavoitearvoihin vain suuntaa-antavasti. Pitoi-suudet olivat selvästi alle tavoitearvon ja myös alle arviointikynnysten, joiden pohjalta määräytyy mittaus-velvoite. Myös pääkaupunkiseudulla mitatut arseeni-, nikkeli- ja kadmiumpitoisuudet ovat olleet selvästi tavoite arvojen alapuolella.
Bentso(a)pyreeni on syöpävaarallinen polysyklisiin aromaattisiin hiilivetyihin (PAH) kuuluva yhdiste. Sen terveyden kannalta merkittävin päästölähde Suomes-sa on puun pienpoltto. Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuksien seuranta PM10
-vertailumene-telmällä aloitettiin vuonna 2007 pääkaupunkiseudulla. Aikaisempina vuosina näytteet kerättiin suurteho-keräin menetelmällä, jonka todettiin aliarvioivan pitoi-suuksia.
Pääkaupunkiseudulla tehdyt mittaukset ovat osoit-taneet, että PAH-pitoisuudet voivat nousta pientalo-alueilla puunpolton päästöjen vuoksi melko korkeiksi. Bentso(a)pyreenin vuosipitoisuudelle annettu tavoite-arvo, 1 ng/m3 (nanogramma/kuutiometrissä ilmaa),
ylit tyy paikoin pääkaupunkiseudun pientaloalueilla. Pitoisuudet vaihtelevat suuresti sekä pientaloalueiden välillä että niiden sisällä. Myös mittausaseman sijoi-tuspaikalla on suuri vaikutus pitoisuustasoihin, sillä lähitaloista peräisin olevat päästöt korostuvat mittaus-tuloksissa. Sen sijaan liikenteen vaikutus PAH-pitoi-suuksiin on kohtalaisen pieni.
Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen pitoisuuk-sista on toistaiseksi riittämättömästi tietoja Uuden-maan ELY-keskuksen seuranta-alueen pitoisuus-tasojen arvioi miseen. Pääkaupunkiseudulla tehtyjen mittausten perusteella arvioituna on kuitenkin mah-dollista, että EU:n bentso(a)pyreenille asettama tavoite arvo ylittyy alueilla, joilla on paljon pienpolttoa. Tavoitteena on, että seuraavalla ilmanlaadun seu-rantajaksolla vuosina 2014 – 2018 bentso(a)pyreenin pitoisuuksia kartoitetaan Uudenmaan kunnissa pien-talo alueilla.
