INFORMAATIOSODANKÄYNNIN MERKITYS – KÄSITETUTKIMUS,
DOKTRIINITUTKIMUS SEKÄ TAPAUSTUTKIMUS
KRIMIN JA SYYRIAN OPERAATIOISTA
Yleisesikuntaupseerikurssin diplomityö Insinöörikapteeni Jouni Flyktman Yleisesikuntaupseerikurssi 58 Ilmasotalinja Heinäkuu 2017
MAANPUOLUSTUSKORKEAKOULU Kurssi Yleisesikuntaupseerikurssi 58 Linja Ilmasotalinja Tekijä
Insinöörikapteeni Jouni Flyktman
Tutkielmannimi
Informaatiosodankäynnin merkitys – käsitetutkimus, doktriinitutkimus sekä tapaustutkimus Krimin ja Syyrian operaatioista
Oppiaine, johon työ liittyy
Strategia Säilytyspaikka Maanpuolustuskorkeakoulun kurssikirjasto Aika Heinäkuu 2017 Sivumäärä 143 Tiivistelmä
Tutkimuksessa selvitettiin informaatiosodankäynnin merkitystä osana kansainvälisiä suhteita ja sodankäyntiä. Tutkimusstrategia oli kolmiosainen ja asteittain tarkentuva siten, että ensim-mäisessä osassa informaatiosodankäyntiä tutkittiin käsitteellisesti ja luotiin tutkimuksen viite-kehys. Toisessa osassa tutkittiin informaatiosodankäynnin esiintymistä Yhdysvaltojen ja Ve-näjän strategia-asiakirjoissa ja doktriineissa. Kolmas osa oli tapaustutkimus VeVe-näjän informaa-tiosodankäynnistä Krimin ja Syyrian operaatioissa.
Käsiteanalyysissa analysoitiin informaatiosodankäynnin käsitteen merkitystä sekä suhdetta lä-hikäsitteisiin. Informaatiosodankäynnin käsitteen merkityksiksi tunnistettiin: 1) käsityksiin ja käyttäytymiseen vaikuttaminen ja 2) vastustajan sotilaallisen päätöksenteon heikentäminen. Informaatiojärjestelmiin vaikuttaminen eli kybersodankäynti ja disinformaatio voivat olla me-netelmiä informaatiosodankäynnissä, mutta rajattiin informaatiosodankäynnin käsitteen merki-tyksen ulkopuolelle.
Sekä Yhdysvaltojen että Venäjän informaatiosodankäynnin doktriinin havaittiin sisältävän kä-siteanalyysissa tunnistetut informaatiosodankäynnin merkitykset. Keskeisimmät erot ovat koe-tussa uhkakuvassa ja haavoittuvuuksissa sekä toimenpiteissä, joilla uhkiin vastataan. Doktrii-nien mukaan Venäjällä keskeisimpänä haavoittuvuutena pidetään yhteiskunnan vakautta ja Yhdysvalloissa puolestaan kriittisen infrastruktuurin haavoittuvuutta. Tärkeimmät eroja selit-tävät tekijät ovat erilainen sodan kuva, voimasuhde ja sisäpoliittinen tilanne.
Empiirinen osa toteutettiin tapaustutkimuksena soveltamalla diskurssianalyysia venäjänkieli-sessä Izvestija-sanomalehdessä julkaistujen operaatioita koskevien uutisten analysoimiseen. Analyysia tuettiin esiintyvyysanalyysilla, jossa tarkasteltiin tunnistettujen diskurssien esiinty-mistä kvantitatiivisesti operaatioiden aikana. Operaatioissa keskeisimmät diskursiiviset funk-tiot olivat operaation hyödyn ja laillisuuden osoittaminen. Kyseisten diskurssien esiintyvyys oli suurin heti operaatioiden käynnistymisen jälkeen. Operaatioihin liittyi myös identiteettien rakentamista liittolaisille, vastustajille ja vihollisille. Tutkimustuloksena luotiin diskurssien kuvailun lisäksi malli Venäjän informaatiosodankäynnistä sotilasoperaatioissa.
Tutkimus osoitti, että informaatiosodankäynnillä on keskeinen merkitys kansainvälisissä suh-teissa ja sodankäynnissä niin teoriassa kuin käytännössäkin, mutta pelkällä informaatiosodan-käynnillä valtiot eivät voi saavuttaa ulkopoliittisia tavoitteitaan ja informaatiosodankäynnistä voi olla jopa haittaa valtioiden maineelle.
Avainsanat
Informaatiosodankäynti, Informaatiovaikuttaminen, Informaatioympäristö, Venäjä, Krim, Syyria, Käsiteanalyysi, Diskurssianalyysi, Doktriini
INFORMAATIOSODANKÄYNNIN MERKITYS
1. JOHDANTO ... 1
2. INFORMAATIOSODANKÄYNTI ... 8
2.1. Käsiteanalyysin aineisto ja menetelmät ... 8
2.2. Informaatiosodankäynnin käsitteen merkityksiä ... 9
2.3. Informaatio ja informaatioympäristö ... 10
2.4. Informaatiosodankäynnin lähikäsitteet ... 17
2.5. Informaatiosodankäynnin suhde sodankäyntiin ... 27
2.6. Informaatiosodankäynti kansainvälisten suhteiden näkökulmasta ... 36
2.7. Käsiteanalyysin tulokset... 44
3. YHDYSVALTOJEN JA VENÄJÄN DOKTRIINI ... 47
3.1. Doktriinitutkimuksen aineisto ja menetelmät ... 47
3.2. Yhdysvallat ... 49
3.3. Venäjä ... 61
3.4. Doktriinitutkimuksen tulokset ... 76
4. TAPAUSTUTKIMUS – KRIMIN JA SYYRIAN OPERAATIOT ... 79
4.1. Aineisto ... 80 4.2. Menetelmät ... 84 4.3. Krimin operaatio ... 91 4.4. Syyrian operaatio ... 106 4.5. Tapaustutkimuksen tulokset ... 127 5. POHDINTA ... 132 5.1. Informaatiosodankäynnin käsite ... 132
5.2. Informaatiosodankäynti Yhdysvalloissa ja Venäjällä. ... 134
5.3. Venäjän informaatiosodankäynti osana sotilasoperaatioita ... 136
5.4. Venäjän informaatiosodankäynnin vaikutuksia ... 138
5.5. Luotettavuusarvio ... 139
5.6. Jatkotutkimusmahdollisuuksia ... 140
6. JOHTOPÄÄTÖKSET ... 141
LÄHDELUETTELO ... 144
LIITE 1: ESIINTYVYYSANALYYSIN TULOKSET ... 167
INFORMAATIOSODANKÄYNNIN MERKITYS –
KÄSITETUTKIMUS, DOKTRIINITUTKIMUS SEKÄ
TAPAUSTUTKIMUS KRIMIN JA SYYRIAN OPERAATIOISTA
1.
JOHDANTO
Informaatioteknologian kehitys on muuttanut yhteiskuntaa merkittävästi viimeisten vuosikym-menten kuluessa ja puhutaan jopa teolliseen vallankumoukseen verrattavasta informaatioval-lankumouksesta sekä informaatioyhteiskunnasta. Informaation merkitys näyttää korostuneen myös kansainvälisissä suhteissa ja sodankäynnissä. Ilmiötä nimitetään informaatiosodankäyn-niksi ja se on tällä hetkellä ajankohtainen aihe ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa kes-kustelussa. Aiheen käsittely on kuitenkin usein pinnallista ja sen asemointi osaksi kansainvä-listä politiikkaa ja sodankäyntiä on käsitteellisesti puutteellista.
Tutkimuksessa informaatiosodankäynti on käsitteenä ongelmallinen, sillä sitä käytetään usein hyvin laajassa merkityksessä. Informaatiosodan diskurssin on todettu laajentaneen käsityksiä sodasta ja sodankäynnistä. Informaatiosodankäynti on hämärtänyt normaalin (mielipiteisiin) vaikuttamisen ja sodankäynnin rajaa. Mielipiteisiin vaikuttamisen kutsumisella informaatioso-daksi on ollut tavanomaista poliittista kamppailua militarisoiva vaikutus. Tästä johtuen infor-maationsodan diskurssin analyyttinen heikkous on sen laajuus.1
Käsitteiden tarkastelua monimutkaistaa se, että erityisesti yhdysvaltalainen terminologia on muuttunut merkittävästi 2000-luvulla ja monista jo vakiintuneista käsitteistä on luovuttu. Esi-merkiksi yhdysvaltalaisen terminologiaan ei enää nykyisin kuulu informaatiosodankäyntiä tai psykologisia operaatioita, vaikka ne olivat ehtineet jo vakiintua termeinä.
Useissa informaatiosodankäyntiä koskevissa tutkimuksissa käsitteitä ei ole määritelty ekspli-siittisesti. Tutkittavaa ilmiötä kutsutaan niissä esimerkiksi informaatiosodankäynniksi2,
infor-maatiokampanjaksi3 tai informaatiotoiminnoiksi4 tai informaatiovaikuttamiseksi. Joissakin
tut-kimuksissa on tietoisesti käytetty informaatiosodankäyntiä kapeampia käsitteitä kuten propa-ganda ja disinformaatio ja todettu kyseisen valinnan vaikuttavan tutkimuksen rajauksiin.5
1 Raitasalo & Sipilä 2008, 331. 2 Esimerkiksi Pomerantsev 2015.
3 Esimerkiksi NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2014, 2015a, 2016a ja 2016b 4 Esimerkiksi NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2014 ja 2016b.
Informaatiosodankäynnin (käsitteellistä) suhdetta sodankäyntiin, tavanomaiseen poliittiseen kamppailuun ja lähikäsitteisiin kuten kybersodankäynti ei ole tarkasteltu aikaisemmassa tutki-muksessa yksityiskohtaisesti. Joissakin tutkimuksissa käsiteanalyysin lähdeaineistona on käy-tetty pelkästään asevoimien doktriineja, minkä seurauksena kyseiset käsiteanalyysit ovat johta-neet doktriineissa käytettyjen käsitteiden kuvailuun tai toistamiseen. 6
Informaatiosodankäyntiä on tutkittu kulloinkin vallitsevan sodan kuvan, geopoliittisen tilanteen ja ajankohtaisten sotilaallisten operaatioiden näkökulmasta. Informaatiosodankäynnin käsitteen laajuuden vuoksi sen tutkimus on kohdistunut useisiin eri ilmiöihin. Tästä syystä informaatio-sodankäynnin käsitettä on tarkasteltava analyyttisesti ja pyrittävä erittelemään niitä eri asioita, joihin käsitteellä tyypillisesti viitataan.
Suomessa informaatiosodankäynti tuli ajankohtaiseksi tutkimusteemaksi 1990-lopussa ja 2000-luvun Kosovon sodan, syyskuun 11. päivän terrori-iskujen, Afganistanin sodan ja Tšetšenian toisen sodan vuoksi, sillä niissä informaatiosodankäynnillä katsottiin olleen keskeinen merki-tys. Aiheesta julkaistiin tutkimuksia Maanpuolustuskorkeakoulussa ja sitä tutkittiin sekä kog-nitiivisesta näkökulmasta propagandana ja psykologisina operaatioina7 sekä teknologisesta
nä-kökulmasta esimerkiksi johtamissodankäyntinä8.
Tutkimukset perustuivat yleensä Yhdysvaltojen asevoimien doktriinin ja edellä mainittujen so-tien kuvailuun ja analysointiin. Venäjän informaatiosodankäyntiä on tutkittu Suomessa 1990- ja 2000-luvulla satunnaisesti. Tutkimukset ovat perustuneet venäläisten sotatieteellisiin julkai-suihin sekä länsimaisten tutkijoiden kuten yhdysvaltaisen Timothy Thomasin tutkimuksiin.9
Ukrainan sodan myötä kiristyneen geopoliittisen tilanteen seurauksena Venäjän informaatioso-dankäynti nousi informaatiosodankäynnin tutkimuksen keskiöön. Heti Krimin operaation jäl-keen julkaistiin nopeasti useita Krimin operaatiota ja siihen liittynyttä informaatiosodankäyntiä kuvailleita katsauksia.10 Vuosina 2015 ja 2016 tutkimuskirjallisuus on täydentynyt useilla tut-kimuksilla, joissa käsitellään Venäjän informaatiosodankäyntiä kokonaisvaltaisemmin ja me-netelmällisesti hienostuneemmin kuin heti operaation jälkeen julkaistuissa tutkimuksissa. Eri-tyisesti tutkimuslaitokset kuten Naton strategisen kommunikaation osaamiskeskus (NATO
6 Esimerkiksi Ventre 2009 ja Cicalese 2013
7 Rantapelkonen 2000, Rantapelkonen 2002, Huhtinen 2002, Halonen 2005, Virta 2005 ja
Kuusisto & Rantapelkonen 2005.
8 Heiskanen 2000.
9 Thomas 1998a, Thomas 1998b ja Thomas 2004.
10 Virta et al. 2014, Darczewska 2014, NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2014 ja
Strategic Communications Centre of Excellence)11, Ulkopoliittinen instituutti12 ja
Totalförsva-rets forskiningsinstitut (FOI)13 ovat antaneet kontribuutionsa aiheeseen. Tutkimuksissa on
käy-tetty aineistona yleisesti media-aineistoja kuten sanomalehtiuutisia ja televisio-ohjelmia. Me-netelminä on käytetty esimerkiksi sisällönanalyysia, koodausta ja teemoittelua.
Ulkopoliittisen instituutin tutkijoiden Katri Pynnöniemen ja András Ráczin toimittamassa, vuonna 2016 julkaistussa, artikkelikokoelmassa Fog of Falsehood: Russian Strategy of Decep-tion and the Conflict in Ukraine on sovellettu propagandan analysointityökaluja disinformaa-tion ja propagandan tunnistamiseen Venäjän johdon virallisista lausunnoista sekä media-aineis-tosta.14 Tutkimus perustui neljään yksittäisen lyhytkestoisen tapahtumaan, joita tosin nivottiin yhteen niin sanoituilla metanarratiiveilla. Teemojen esiintymisen kestoa tarkasteltiin myös kvantitatiivisesti ajan funktiona.
Viimeaikainen Venäjän informaatiosodankäynnin tutkimus on kohdistunut pääasiassa Ukrai-nan sotaan, kun taas Venäjän Syyrian operaatioon liittyvästä informaatiosodankäynnistä ei ole toistaiseksi julkaistu tutkimuksia. Siksi sen tutkiminen tarjosi mahdollisuuden syventää käsi-tystä Venäjän käyttämistä menetelmistä ja erotella operaatiokohtaisia tekijöitä operaatiosta riip-pumattomista tekijöistä.
Tässä tutkimuksessa tunnistettiin informaatiosodankäynnille erilaisia merkityssisältöjä, esimer-kiksi propaganda ja informaatioteknologiaperustainen sodankäynti. Merkityssisällöillä on oma tutkimushistoriansa, joka joidenkin merkitysten osalta ulottuu aikaan ennen informaatiosodan-käynnin käsitteen ilmestymistä keskusteluun. Esimerkiksi propagandaa on tutkittu jo ainakin 1920-luvulta lähtien ja siitä on kirjoitettu useita perusteoksia.15 Propagandaa on tarkasteltu
kä-sitteenä, sodankäyntiin kuuluvana toimintana ja oikeudellisesti myös Maanpuolustuskorkea-koulun informaatiosodankäynnin tutkimuksessa.16
Tämän tutkimuksen keskeisiä käsitteitä ovat informaatio, operaatiot, informaatio-ympäristö, informaatioteknologia, informaatiosodankäynti ja informaatioturvallisuus. Muita tutkimuksen kannalta tärkeitä käsitteitä ovat muun muassa kybersodankäynti, strateginen
11 NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2015a, 2015b, 2016a, 2016b, 2016c, Giles 2016 ja
Nimmo 2016.
12 Pynnöniemi & Rácz 2016. 13 Franke 2015.
14 Pynnöniemi & Rácz 2016.
15 Lasswell 1927, Johnson-Cartee 2004 ja Jowett & O’Donnell 2014. 16 Halonen 2005.
munikaatio ja propaganda. Rinnakkais- ja yläkäsitteitä, kuten kybersodankäyntiä ja hybridi-sodankäyntiä ei pyritä määrittelemään vastaavalla tarkkuudella kuin pääkäsitettä informaatio-sodankäyntiä, sillä niiden tarkastelu olisi erillisen tutkimuksen aihe.
Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella informaatiosodankäyntiä käsitteenä ja ilmiönä, analy-soida Yhdysvaltojen ja Venäjän informaatiosodankäynnin doktriineja teoreettisessa viitekehyk-sessä sekä tutkia tapausesimerkkeinä Venäjän informaatiosodankäyntiä Krimin ja Syyrian ope-raatioissa.
Tutkimusongelma on ”Mikä on informaatiosodankäynnin merkitys?”. Tutkimusongel-massa esiintyvä sana merkitys on tarkoituksellisesti monimerkityksinen. Se voidaan ymmärtää ainakin käsitteen merkitykseksi sekä ilmiön merkitykseksi. Siksi tutkimusongelmaa tarkastel-tiin kolmesta eri näkökulmasta kolmella eri tutkimusmenetelmällä ja aineistolla. Tutkimuson-gelmaa lähestyttiin seuraavien tutkimuskysymysten kautta:
1. Mitä on informaatiosodankäynti?
Mitä merkityksiä informaatiosodankäynnin käsitteellä on?
Mitkä ovat informaatiosodankäynnin lähikäsitteet ja mikä on informaatiosodankäyn-nin käsitteen suhde niihin?
2. Millainen on Yhdysvaltojen ja Venäjän informaatiosodankäynnin doktriini?
Miten informaatiosodankäynti on käsitteellistetty doktriineissa?
Mitkä ovat keskeisimmät yhteiset tekijät ja erot maiden välillä ja mikä selittää ne? 3. Miten Venäjä on käynyt informaatiosotaa Krimin ja Syyrian operaatioissa?
Mitä diskursseja operaatioista on esiintynyt mediassa ja mikä ovat niiden funktiot?
Miten diskurssit ovat ajoittuneet suhteessa operaatioon?
Mitä yhteisiä tekijöitä ja eroja Krimin ja Syyrian operaatioilla on ja mikä selittää ne? Tutkimuksen keskeisin ja kaikkia tutkimuskysymyksiä koskeva rajaus oli informaatiosodan-käynnin käsitteleminen osana kansainvälisiä suhteita ja sodankäyntiä. Informaatiosodankäyntiä olisi ollut mahdollista tarkastella myös muiden tieteenalojen, kuten psykologian, viestinnän tai kansainvälisen oikeuden, näkökulmasta. Se ei kuitenkaan ollut tarkoituksenmukaista tutkimus-ongelman ratkaisemisen kannalta eikä tutkijalla ollut vaadittua osaamista.
Tutkimuksen ulkopuolella rajattiin uutisoinnin todistaminen valtiojohtoiseksi toiminnaksi, sillä se on vaikeaa myös organisaatioille, jotka pyrkivät selvittämään sitä päätyönään. Venäjän stra-tegisten tavoitteiden määrittäminen rajattiin tutkimuksen ulkopuolelle, sillä tavoitteiden selvit-täminen ei ollut mahdollista. Tutkimuksessa voitiin tarkastella vain tavoitteiden ilmenemistä
mediassa.17 Informaatiosodankäynnin ja propagandan tutkimuksessa on tarkasteltu usein
yksit-täisiä propagandamenetelmiä ja -keinoja.18 Yksittäisten menetelmien tunnistaminen rajattiin
pois, sillä se johtaisi niin sanotusti taistelutekniseen tarkasteluun ja suuntaisi huomion pois toi-minnan tavoitteista ja sanomasta, jota propagandalla pyritään välittämään. Jokaisen tutkimus-kysymyksen käsittelyn tueksi asetettiin lisärajauksia, jotka on esitelty ja perusteltu vasta kuta-kin tutkimuskysymystä käsittelevässä luvussa, koska rajaukset perustuvat osittain aikaisempien lukujen tutkimustuloksiin.
Tutkimus asemoitiin osaksi strategian tutkimusta ja sen lähestymistavaksi valittiin konstrukti-vismi. Näkökulmana konstruktivismi voi auttaa hahmottamaan paremmin toisten osapuolten motiiveja, identiteettiä ja tavoitteita.19 Erityisen keskeistä se on informaatiosodankäyntiä tut-kittaessa, jotta kyettäisiin erottamaan informaatiosodankäynti poliittisesta kamppailusta ja eriävien mielipiteiden ilmaisemista.
Tutkimus jakautui kolmeen osaan ja asteittain tarkentuva tutkimusstrategia on esitetty seuraa-vassa kuseuraa-vassa. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin käsitteellisesti, mitä on informaatiosodan-käynti. Toisessa osassa tarkasteltiin informaatiosodankäynnin ilmenemistä Yhdysvaltojen ja Venäjän strategia-asiakirjoissa ja doktriinissa. Kolmannessa, tutkimuksen empiirisessä osassa, tarkasteltiin informaatiosodankäynnin ilmenemistä Venäjän operaatioissa Krimillä ja Syyri-assa. Tutkimuksen osat perustuivat aikaisempien osien tuloksiin, mutta sen lisäksi osat on tar-koitettu itsenäistä arvoa tuottaviksi ja jokainen osa voisikin hieman laajennettuna olla oma it-senäinen tutkimuksensa. Esimerkiksi käsiteanalyysi on sekä tutkimustulos että tutkimuksen lähtökohta. Osista on pyritty karsimaan päällekkäisyydet pois, mutta niiden välinen keskuste-levuus taas on pyritty säilyttämään.
Ensimmäisessä osassa menetelmänä käytettiin käsiteanalyyttisia menetelmiä, sillä niiden avulla voitiin jäsentää tarkasteltavaa käsitettä, ymmärtää käsitteeseen liitettyjä merkityksiä, selkeyttää käsitteen ja lähikäsitteiden suhteita ja tunnistaa käsitteen kriittisiä ominaispiirteitä.20 Tutkimuk-sen toisessa osassa tarkasteltiin Yhdysvaltojen ja Venäjän strategia-asiakirjoja ja informaatio-sodankäynnin doktriinia ensimmäisessä osassa rakennetussa viitekehyksessä. Kolmannessa osassa tutkimusmenetelmänä käytettiin diskurssianalyysia, jota on sovellettu kansainvälisten
17 Sillanpää 2010. Tavoitteita olisi mahdollista tarkastella myös toiminnan perusteella. Tässä tutkimuksessa
toi-mintaa tarkastellaan vain välillisesti eli siten kuin se kuvataan mediassa.
18 Esimerkiksi NATO Strategic Communications Centre of Excellence 2015a. 19 Perheentupa 2013.
suhteiden ja sotatieteiden tutkimuksessa aikaisemminkin.21 Sen arvioitiin soveltuvan hyvin
tut-kimusmenetelmäksi, sillä se perustuu ajatukseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumisesta ku-ten tutkimuksen teoreettiseksi lähestymistavaksi valittu konstruktivismi. Diskurssit tunnista-malla oli mahdollista arvioida, miten niitä yritetään käyttää todellisuuden rakentamiseen. Infor-maatiosodankäynnissä pyritään muokkaamaan käsitystä todellisuudesta, joten huomion kiinnit-täminen diskursseihin oli keskeistä.
Kuva 1. Tutkimuksen rakenne. Tutkimuksen osat perustuivat aikaisempien osien tuloksiin ja tar-kastelu eteni yleisestä yksityiskohtaiseen osasta toiseen.
Tutkimusraportissa on kuvattu eksplisiittisesti tieteenfilosofiset ja menetelmälliset valinnat sil-läkin riskillä, että se heikentäisi niistä kiinnostumattoman lukijan lukukokemusta. Valintojen kuvaamatta jättäminen ei kuitenkaan poistaisi sitä tosiasiaa, että valinnat on tehty. Valintojen kuvaamiseen on päädytty, sillä tutkimus voi tarjota tavallista syvällisempää ja perustavampaa laatua olevaa tietoa kohteestaan erityisesti silloin, kun siinä ollaan selvillä käytettyjen käsite-järjestelmien ja tehtyjen valintojen aiheuttamista sitoumuksista sekä oman tietämyksen ra-joista.22 Kyseisistä osuuksista kiinnostumattomat lukijat osannevat sivuuttaa ne.
Tutkimuksen keskeiset tulokset olivat informaatiosodankäynnin käsitejärjestelmä, verrokki-maiden strategia-asiakirjojen ja doktriinin analyysi sekä Venäjän Krimin ja Syyrian operaatioi-hin liittyvän informaatiosodankäynnin analyysi sekä menetelmät informaatiosodankäynnin analysoimiseen. Konkreettisten tapausten tarkastelu tuottaa tietoa informaatiosodankäynnin käytännön toteuttamisesta. Venäjänkieliset lähteet tarjosivat tuoreen näkökulman aiheeseen ja sellaisia teemoja, joita ei esiinny länsimaissa.
Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä informaatiosodankäynnistä ilmiöstä, tarjota ar-vioita erilaisten analyysimenetelmien soveltuvuudesta ilmiön analysoimiseen sekä tuottaa uutta
21 Neumann 2008 esittelee diskurssianalyysin kansainvälisten suhteiden kvalitatiivisena tutkimusmenetelmänä.
Esimerkkejä soveltamisesta ovat Mikkola 2014, Jantunen 2013 ja Hansen 2006.
tieteellistä tietoa viimeaikaisten konfliktien yhteydessä tapahtuneesta informaatiosodankäyn-nistä. Tarkastelemalla asioiden ilmenemistä informaatioympäristössä voidaan pyrkiä antamaan ennakkovaroitus tai arvioimaan kehityskulkujen suuntaa.
Tavoitteena oli tuottaa käytännön hyötyä puolustusvoimille. Käsitteellisen analyysin tavoit-teena oli tuottaa taustaymmärrystä konseptien ja käyttöperiaatteiden laatimisille. Tutkimuksen tuottama aiempaa analyyttisempi käsitejärjestelmä selkeyttää keskusteluja puolustusvoimien sisäisesti sekä ulkoisesti sidosryhmien kanssa. Verrokkimaiden uusimpien doktriinien tarkas-telu teoreettisessa viitekehyksessä tuottaa vertailukohdan puolustusvoimien konseptien ja käyt-töperiaatteiden kehitystyölle. Tutkimuksen empiirinen osuus tarjoaa sekä substanssitietoa Kri-min ja Syyrian operaatioista informaatiosodankäynnin näkökulmasta että menetelmiä infor-maatiosodankäynnin analysointiin.
Tutkimusraportin luvussa 2 analysoidaan informaatiosodankäynnin käsitettä. Luvussa 3 tarkas-tellaan informaation ja informaatiosodankäynnin esiintymistä doktriineissa. Luvussa 4 esite-tään tutkimuksen empiirinen osuus, jossa tarkastelun kohteena ovat Krimin ja Syyrian operaa-tiot. Luvussa 5 keskustellaan tulosten merkityksestä ja suhteesta aikaisempaan tutkimukseen ja luvussa 6 esitetään tutkimuksen johtopäätökset.
2.
INFORMAATIOSODANKÄYNTI
2.1.
Käsiteanalyysin aineisto ja menetelmät
Informaatioympäristö ja informaatiosodankäynti ovat käsitteitä, jotka esiintyvät usein nykyi-sessä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa sekä asevoimien toimintaa koskevassa kes-kustelussa. Tutkimuksen tässä osassa tarkasteltiin näiden keskeisten käsitteiden merkitystä kä-siteanalyysin menetelmillä. Käkä-siteanalyysin tarkoituksena oli jäsentää tarkasteltavaa käsitettä, ymmärtää käsitteeseen liitettyjä merkityksiä, selkeyttää käsitteen ja sen lähikäsitteiden suhteita ja tunnistaa käsitteen kriittisiä ominaispiirteitä.23 Käsiteanalyysin tarvetta korosti johdannossa
ongelmalliseksi todettu informaatiosodankäynnin käsitteen analyyttinen laajuus.
Tutkimuksessa sovellettiin käsiteanalyysia, joka koostui seuraavista vaiheista: tietopohjan muodostaminen, ulkoinen analyysi, sisäinen analyysi ja päätelmien muodostaminen.24
Kysei-nen prosessi valittiin, sillä sen arvioitiin antavan kokonaisvaltaisen kuvan käsitteestä sen tyy-pillisissä käyttöympäristöissä, suhteesta lähikäsitteisiin ja sisäisestä rakenteesta sekä johtavan päätelmiin. Perimmäisenä tarkoituksena ei ollut tavoitella yksinkertaista lopputulosta tai vas-tausta, vaan selkeyttää käsitekenttää ja luoda pohja tutkimuksen seuraaville osille.25
Käsitteitä tarkasteltiin toimintasuhteisella käsitejärjestelmämallilla, jossa hahmotettiin käsit-teitä seuraavien kysymysten kautta: kuka suorittaa, mihin kohdistuu, mikä tavoite, mitä aineis-toa, missä kontekstissa, millä tuloksella, millä välineillä, millä menetelmällä.26 Toimintasuh-teinen käsitemalli soveltui informaatiosodankäynniksi miellettyjen toimintojen erittelyyn sekä informaatiosodankäynnin rinnakkaiskäsitteiden erittelyyn.
Käsiteanalyysissa käytettiin aineistona tieteellisiä artikkeleita. Aineiston ulkopuolelle jätettiin asevoimien doktriinit, sillä niitä tarkastellaan luvussa 3 käsiteanalyysin tulosten perusteella. Lisäksi doktriinimääritelmät voisivat olla ongelmallisia käsiteanalyysissa. Käsiteanalyysissa tarkasteltavat ilmiöt rajattiin tutkimuksen yleisen rajauksen mukaisesti sodankäyntiin ja kan-sainvälisiin suhteisiin tutkimuksen tieteenalan vuoksi. Lähikäsitteiden tarkastelu rajattiin kos-kemaan vain tietopohjan muodostamisessa esille nousevia käsitteitä. Käsiteanalyysin ulkopuo-lelle rajattiin myös informaatiosodankäynnin käsitteen historian tutkiminen. Käsitteen historiaa käsiteltiin vain, kun se oli tarpeellista eri merkitysten erottamiseksi.
23 Nuopponen 2009, 313. 24 Nuopponen 2009, 316. 25 Wilson 1963, 17. 26 Nuopponen 2009, 311.
2.2.
Informaatiosodankäynnin käsitteen merkityksiä
Käsiteanalyysin tietopohja muodostettiin kartoittamalla informaatiosodankäynnin käsitteen esiintymistä tieteellisissä artikkeleissa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella havaittiin, että käsi-teellä viitataan esimerkiksi seuraaviin merkityksiin: Informaatiosodankäynti on sodankäynnin uusi paradigma.27 Informaatiosodankäynnissä informaation muodostamisen ja käsittelyn ky-vystä tulee voimanlähde siksi sotilaallisen toiminnan fokus ja toisaalta informaatiosodankäyn-tiin sisältyy.28 Informaatiosodankäynti on vaikuttamista vihollisen sotilaalliseen johtamiseen, poliittista sodankäyntiä kokonaisen poliittisen yhteisön ajattelun muokkaamiseksi ja vaikutta-mista vastustajan fyysiseen infrastruktuuriin.29 Käsitteellä tarkoitetaan myös vaikuttamista kriittisiin ICT-järjestelmiin, informaation käyttämistä asevaikutuksen kohdistamiseen, vastus-tajan tietoturvaa vastaan hyökkäämistä, vastusvastus-tajan taistelutahdon murtamista, vastusvastus-tajan tie-donvälityksen tuhoamista tai häiritsemistä.30 Sillä viitataan myös harhautukseen31 sekä
disin-formaatioon ja propagandaan.32
Eräässä Tiede ja ase -lehden artikkelissa informaatiosodankäynnillä tarkoitetaan seuraavia asi-oita: 1) sopivan psykologisen asenneilmapiirin synnyttäminen omassa väestössä, 2) taisteluken-tän toiminta, jonka mahdollistavat satelliitit, tiedonsiirron reaaliaikaisuus, kineettisen voiman rajoittaminen ja globaalin median alusta, 3) aktiivisuus internetissä ja televisiossa,4) viholli-seen kohdistettava viestinnällinen vaikuttaminen,5) johtajakultti, 6) kansallismielisen ja Krem-lin allekirjoittaman informaation välittäminen valtion omistamien tai halKrem-linnoimien kanavien kautta, 7) ilman virallista asemaa olevien henkilöiden esiintyminen mediassa, 8) sosiaalisen median kontrolloiminen, kommentointi sosiaalisessa mediassa ja uutisten kommenttipalstoilla, 9) Venäjää puoltavien mielenosoitusten näyttäminen ja Venäjä-myönteisten haastattelujen an-taminen ulkomaiselle medialle, 10) Venäjän valtiojohdon ja sen lähipiirin eriasteisten johtajien ja neuvonantajien julkisuuteen tuomat mielipiteet ja 11) sotatoimien legitimointi.33
Edellä mainittujen merkitysten perusteella tunnistettiin tarve käsitellä ulkoisessa käsiteanalyy-sissa seuraavia lähikäsitteitä: disinformaatio, propaganda, kybersodankäynti. Koska käsiteana-lyysin tarkoituksena oli muodostaa tutkimuksen teoriaperusta, tarkasteltiin lisäksi informaa-tiota, todellisuuden sosiaalista rakentumista, sodankäyntiä ja kansainvälisiä suhteita.
27 Arquilla 1994, 26, tosin Arquillan mukaan informaatioylivoiman myötä on syntynyt uusi sodankäynnin
para-digma kontrollisodankäynti. Informaatiosodankäyntitermiä Arquilla ei käytä.
28 Feaver 1998, 88 ja 90. 29 Blank 2013, 31.
30 Bishop & Goldman 2003, 115, 118 ja 121–122. 31 Hutchinson 2006, 217.
32 Pomerantsev 2015, 46. 33 Virta et al. 2014, 26–28 ja 38.
2.3.
Informaatio ja informaatioympäristö
2.3.1.
Informaatio
Informaatiota voidaan tarkastella kolmesta näkökulmasta: 1) informaatio todellisuutena (fyysi-nen signaali), 2) informaatio todellisuudesta (semantti(fyysi-nen informaatio) ja 3) informaatio todel-lisuutta varten (ohjeet).34 Näkökulma vaikuttaa tarkastelun kohdentumiseen. Näkökulma 1)
johtaa matemaattiseen tarkasteluun informaation välittämisestä signaaleina.35 Näkökulmassa 2) informaation välittämä merkitys on keskeisessä asemassa. Näkökulma 3) edustaa algoritmipoh-jaista lähestymistapaa.36 Informaatiosodankäynnissä informaatio nähdään tyypillisesti lähtö-kohdista 1) ja 2). Näkökulma 1) vastaa teknologia- tai tietojärjestelmäkeskeistä käsitystä infor-maatiosodankäynnistä. Näkökulma 2) puolestaan vastaa kognitiivista käsitystä informaatioso-dankäynnistä, jonka mukaan informaatiosodankäynti on kamppailua väestön käsityksistä. Keskeisiä kysymyksiä informaation filosofiassa ovat: Mikä on informaation ontologinen sta-tus? Onko informationaalinen itsenäinen ontologinen kategoria kuten fyysinen ja mentaalinen? Jos ei ole, niin mihin kategorioihin se on redusoitavissa?37 Informaatio voisi olla olemassa
maa-ilman ja sen asukkaiden rajapinnassa tai informaatio voisi olla kolmannessa maailmassa älyk-käiden olentojen ulottuvissa olematta kuitenkaan niistä ontologisesti riippuvainen.38 Näkemys
informaation ontologisesta statuksesta heijastuu myös käsitykseen informaatiosodankäynnin luonteesta ja erityisesti se käsitykseen informaatioympäristön luonteesta. Käsitykseen infor-maatioympäristön luonteesta vaikuttavat lisäksi ainakin käsitys todellisuuden rakentumisesta sekä informaatioteknologia.
Tieto jaetaan sen jalostusasteen mukaan dataan, informaatioon, tietoon ja viisauteen. Oxfordin yliopiston informaation filosofian ja etiikan professori Luciano Floridi on luokitellut informaa-tioon liittyviä käsitteitä ja konsepteja alla olevan kuvan mukaisesti. Määritelmistä ei kuitenkaan olla yksimielisiä ja jotkin määritelmät jopa samastavat informaation ja tiedon.39
34 Floridi 2011, 30.
35 Shannon & Warren 1949. 36 Floridi 2011, 30–31. 37 Floridi 2011, 42. 38 Floridi 2011, 43.
Kuva 2. Informaation konseptit.40
Data pitää tulkita tai manipuloida, jotta siitä tulee informaatiota.41 Informaatio on dataa, jonka
vastaanottaja on tulkinnut ja ymmärtänyt.42 Tieto puolestaan syntyy informaatiosta, kun
infor-maatiolle annetaan tulkinta ja siihen pohjautuva merkitys. Vastaanottajat tekevät tulkinnan omien valmiuksiensa ja aikaisempien tietojensa perusteella ja siksi tulkinta voi olla erilainen riippuen vastaanottajasta. Data toimii samanaikaisesti sekä resurssina, että rajoitteena informaa-tion konstruoimiselle. Maailmaa ei löydetä tai keksitä, vaan sen suunnittelevat episteemiset toi-mijat, jotka kokevat sen.43 Näkemys, jonka mukaan informaatio syntyy datasta konstruoimalla, on sosiaalisen konstruktivismin peruslähtökohta ja sitä tarkastellaan seuraavassa alaluvussa. Informaatiosodankäynnin käsitteeseen liitetään toisinaan myös disinformaatio. Edellisen kuvan mukaisesti disinformaatio tarkoittaa informaatiota, jonka semanttinen sisältö on epätosi ja in-formaation lähde on tietoinen epätotuudesta. Jos lähde ei ole tietoinen epätotuudesta, kyseessä on misinformaatio.44 Informaation filosofia ei ole keskittynyt epätoden informaation
pohdin-taan, joten misinformaatioon ja disinformaatioon palataan lähikäsitteiden käsittelyssä.
Informaatiosodankäynnin kannalta on tärkeää ymmärtää, miten yksilöt ja organisaatiot saavat, käyttävät ja lähettävät informaatiota. Yksilön tai organisaation näkökulmasta informaation kaarta voidaan mallintaa informaation elinkaarimallin avulla. Mallin mukaan informaation elin-kaari jakautuu vaiheisiin, joita ovat: 1) luominen, 2) kerääminen, 3) tallentaminen, 4) proses-sointi, 5) jakaminen, 6) käyttäminen ja 7) tuhoaminen.45 Informaatiosodankäynnin tarkastelun
40 Floridi 2010. 41 Warner 1996, 1. 42 Lucey 1991, 5. 43 Floridi 2011, 78. 44 Floridi 2010, 50. 45 Floridi 2010, 5.
kannalta ympäristön ja vuorovaikutuksen osuus elinkaarimallissa on liian pelkistetty, sillä mal-lissa vuorovaikutus rajoittuu siihen, että organisaatio saa tietoa keräämällä ja luovuttaa tietoa jakamalla sitä. Sen sijaan organisaatiot kytkeytyvät käytännössä informaation elinkaaren kai-kissa vaiheissa, mitä voidaan hyödyntää informaatiosodankäynnissä. Organisaatiot vuotavat tietoa ympäristöönsä kaikissa vaiheissa, vaikka harkittu jakaminen tapahtuisikin vain mallin jakamisvaiheessa. Organisaation tiedon luomisen ja keruun kohteet paljastavat tietoa organi-saatiosta. Tallennus tapahtuu nykyisin usein pilvipalveluihin, joten organisaatiot tallentavat suuren osan informaatiostaan itsensä ulkopuolelle hyvin aikaisessa vaiheessa informaation elin-kaarta. Tietoa myös vastaanotetaan ympäristöstä informaation elinkaaren kaikissa vaiheissa. Esimerkiksi tiedon tulkitseminen perustuu ympäristöstä saatavaan tai saatuun tietoon. Infor-maation luominenkaan ei tapahdu tyhjästä, vaan organisaation ympäristö vaikuttaa vähintään siihen, mistä aiheista uutta tietoa on tuotettava. Mahdolliset informaatiosodankäynnin keinot vaihtelevat elinkaaren vaiheen mukaan. Keräämisvaiheessa voidaan vaikuttaa tiedon saatavuu-teen esimerkiksi väärän tiedon levittämiseksi, sillä usein helposti saatavilla oleva tieto valitaan käyttöön. Prosessointi- ja käyttämisvaiheessa voidaan vaikuttaa tiedon tulkintaan. Tämä on eri-tyisen käyttökelpoinen tapa tilanteessa, jossa tietoa on runsaasti saatavilla.46 Jakamisvaiheessa
voidaan vaikuttaa ottamalla kantaa jaettuun tietoon esimerkiksi kommentoimalla uutisia tai so-siaalisen median päivityksiä. Tuhoamisvaiheessa voidaan palauttaa tuhotuksi kuviteltu tieto tie-dustelua tai kiristämistä varten.
2.3.2.
Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen
Informaatiosodankäynnin luonteen ymmärtämiseksi on tarkasteltava todellisuuden luonnetta. Konstruktivistisen näkemyksen mukaan todellisuus rakentuu sosiaalisesti. Eräänä konstrukti-vismin perusteoksista pidetään sosiologien Peter Berger (1929–) ja Thomas Luckmann (1927– 2016) vuonna 1966 julkaisemaa tiedonfilosofista tutkielmaa Todellisuuden sosiaalinen raken-tuminen. Sen mukaan yksilön ja sosiaalisen todellisuuden luonne on dialektinen siten, että yk-silöt yhtäältä tuottavat sosiaalista todellisuutta ja toisaalta ovat itse sen tuote ja vastaavasti yh-teiskunta on ihmisten tuottama, mutta ihmiset kokevat sen objektiivisena todellisuutena.47
Edellä kuvatun todellisuuden luonnetta koskevan näkemyksen perusteella voidaan ymmärtää informaatiosodankäynnin luonnetta yleiseen mielipiteeseen ja käsityksiin vaikuttamisena. Koska todellisuus on ihmisen luoma, ihminen voi vaikuttaa siihen myös informaatiosodankäyn-nillä ja koska arkiymmärryksessä todellisuutta pidetään objektiivisena, vaikuttamisen kohteet saattavat pitää informaatiosodankäynnin menetelmillä luotua mielikuvaa todellisuutena.
46 Sabl 2011, 232.
Berger ja Luckmann rajasivat tietoisesti kysymykset tiedon perimmäisesti luonteesta ja tietä-misen mahdollisuudesta tutkielmansa ulkopuolelle, sillä heidän mukaansa ne ovat filosofisia kysymyksiä ja heidän tarkoituksenaan oli käsitellä sosiologisia kysymyksiä.48
Informaatioso-dankäynnin ymmärtämiseksi on kuitenkin tarkasteltava myös näitä ontologisia ja epistemolo-gisia kysymyksiä. Todellisuuden sosiaalista rakentumista filosofisesta näkökulmasta on tarkas-tellut yhdysvaltalainen filosofi John Searle (1932–). Hän jakaa tosiasiat kahteen kategoriaan: institutionaaliset tosiasiat ja raa’at tosiasiat. Institutionaaliset tosiasiat vaativat ihmisten insti-tuutioita ollakseen olemassa. Raa’at tosiasiat taas ovat olemassa ihmisistä huolimatta, vaikka niiden pukeminen sanoiksi toki vaatiikin ihmisen instituutiota, kieltä.49 Maailma jakautuu kah-teen osaan, joista toinen on olemassa ihmisestä riippumatta, kun taas toinen osa vaatii ihmistä ollakseen olemassa. Institutionaaliset tosiasiat muodostavat monimutkaisen hierarkkisen järjes-telmän, jossa yhden institutionaalisen tosiasian olemassaolo riippuu useista muista institutio-naalisista tosiasioista sekä lopulta raaoista tosiasioista.50
Searle tarkastelee jakoa objektiivisiin ja subjektiivisiin asioihin kahdesta eri näkökulmasta, on-tologisesta ja episteemisestä. Ontologisesti objektiivisten olioiden olemassaolo ei riipu havain-noijasta. Esimerkiksi vuori on olemassa riippumatta havainnoitsijoista. Sen sijaan ontologisesti subjektiivisia olioita ei ole olemassa ilman havainnoijia. Esimerkiksi kipu on ontologisesti sub-jektiivinen, sillä se on olemassa vain, jos havainnoija tuntee kipua.51 Väitteen episteeminen
objektiivisuus tai subjektiivisuus riippuu siitä, onko voidaanko väite osoittaa todeksi tai vää-räksi objektiivisesti. Väite on episteemisesti subjektiivinen, jos se on havainnoijan mielipide. Esimerkiksi ”kuu on kaunis tänään” on episteemisesti subjektiivinen väite. Sen sijaan fakta on episteemisesti objektiivinen, jos se ei riipu havainnoijien mielipiteistä, esimerkiksi ”Rembrandt asui Amsterdamissa vuonna 1632”. Ontologisen ja episteemisen objektiivisuuden ja subjektii-visuuden arviointia havainnollistaa seuraava taulukko.
Informaatiosodankäynnin kannalta jako raakoihin ja institutionaalisiin tosiasioihin on merki-tyksellinen, sillä raakojen tosiasioiden vääristely tai peittely on vaikeampaa kuin institutionaa-listen tosiasioiden muuttaminen. Informaatiosodankäynnissä hyödynnetään episteemisen sub-jektiivisuuden ja obsub-jektiivisuuden aste-eroja esimerkiksi väittämällä Kiovan hallituksen52
ko-neen ampuko-neen alas MH17:n tai että Krim kuuluu Venäjälle.
48 Berger & Luckmann 1994, 12 ja 30.
49 Searle 1996, 2. Searle esittää myös yksityiskohtaisemman tosiasioiden luokittelun (s. 121), mutta sen käsittely
tässä yhteydessä vain lisäisi monimutkaisuutta tuomatta suurta lisäarvoa.
50 Searle 1996, 35. 51 Searle 1996, 8-9.
52 Sinällään myös käsite Kiovan hallitus edustaa tulkinnan ohjailua, sillä sitä käytetään kyseenalaistamaan
Ukrai-nan hallituksen legitimiteetti. Vastaavien representaatioihin analysoimiseen vallankäytön muotona palataan tutki-muksen empiirisessä osassa.
Taulukko 1. Eräiden väitteiden ja asioiden subjektiivisuuden ja objektiivisuuden arviointia epis-teemisesti ja ontologisesti. Episteemisesti Subjektiivinen Objektiivinen O nt ol o gi ses ti Subje k - ti ivi n
en Kipu Kuu on kaunis tänään Krim on osa Venäjää Kapinalliset ampuivat MH17:n alas
O bj ek - ti ivi n
en Krim maantieteellisenä paikkana
MH17:n jäänteet Ukrainassa
Vaikka Searle mainitsee lyhyesti, että episteemisen subjektiivisuuden ja objektiivisuuden vä-lillä on aste-eroja, hän ei käsittele niitä tai niiden merkitystä laajasti.53 Aste-erot ovat kuitenkin keskeisiä episteemisten yhteisöjen välisessä kanssakäymisessä. Bergerin ja Luckmannin mu-kaan kahden erilaisen yhteiskunnan kohdatessa niitä ylläpitävät käsitejärjestelmät horjuvat. Toisen yhteiskunnan poikkeavaa käsitejärjestelmää pidetään harhaoppina. Pääsääntöisesti kil-paileva yhteiskunta koetaan uhkana, mutta osa yksilöistä saattaa tuntea vetoa kilkil-pailevaa yh-teiskuntaa kohtaan.54 Kilpailevan yhteiskunnan käsityksiä pyritään usein myös mitätöimään.
Mitätöinti tai delegitimointi voidaan tehdä kahdella tavalla: 1) oman yhteiskunnan ulkopuoli-siin asioihin liitetään vähempiarvoinen status tai 2) toisen yhteiskunnan poikkeavat käsitykset pyritään selittämään oman yhteiskunnan käsitteillä ja poikkeavat käsitykset analysoidaan yksi-tyiskohtaisesti ja teoreettisesti.55
Osa informaatiosodankäynniksi koetusta toiminnasta kansainvälisessä politiikassa näyttäisi se-littyvän tavallisena sosiaalisena ilmiönä. Toisen yhteiskunnan poikkeavat käsitykset saatetaan kokea tarkoituksellisena harhaanjohtamisena, vaikka ne tosiasiassa heijastaisivatkin kyseisen osapuolen (aitoa) käsitystä todellisuudesta. Käsitykset objektiivisista tosiasioista poikkeavat ja toisen yhteisön näkemys asiasta vaikuttaa irrationaaliselta. Toisaalta omien näkökantojen pe-rustelu toisen yhteisön jäsenille ei onnistu, koska siihen käytetään oman yhteisön argumentoin-titapoja, oletuksia ja omassa yhteisössä jaettuja ”tosiasioita”, jotka ovat kuitenkin vieraita tai ”epätosia” toisessa yhteisössä.
Käsitykseen todellisuuden sosiaalisesta rakentumiseen sisältyy ajatus tiedon ja totuuden suh-teellisesta luonteesta. Tieto ja totuus olisivat riippuvaisia ajasta, paikasta, yhteiskunnasta ja kulttuurista. Käsitystä totuuden suhteellisuudesta kutsutaan epistemologiseksi relativismiksi. Sitä on kritisoitu jo antiikin ajoista lähtien itseviittaavuuden ja epäjohdonmukaisuuden ja jopa
53 Searle 1996, 8.
54 Berger & Luckmann 1994, 123–124. 55 Berger & Luckmann 1994, 131–132.
itsensä kumoavan luonteensa vuoksi.56 Vastustajien mukaan ajatus ihmisestä riippumattoman
totuuden olemassaolosta on täysin korvaamaton.57 Huolimatta yli 2000 vuoden kestosta väittely
epistemologisen relativismin mahdollisuudesta jatkuu yhä.58 Tässä tutkimuksessa
epistemolo-giseen relativismiin omaksuttiin maltillinen kanta, jonka mukaan joissakin tilanteissa ei ole ole-massa absoluuttista totuutta, mutta totuuden oleole-massaoloa ei kuitenkaan pidetty kategorisesti mahdottomana.
Sekä Bergerin ja Luckmannin että Searlen mukaan todellisuutta tuotetaan kielen välityksellä.59 Sosiaalisen todellisuuden tuottaminen on vallankäyttöä, jossa vaihtoehtoiset todellisuuden ku-vaukset kilpailevat. Todellisuuden määritelmän monopoli vaatii yhteiskunnallista vakautta ja toisaalta myös edistää vakautta ja toisaalta monopolin haastaminen kiihdyttää yhteiskunnallista muutosta.60 Tästä johtuen yhteiskunnallista epävakautta uhkana pitävät hallinnot pyrkivät
mo-nopolisoimaan totuuden määritelmän ja rajoittamaan informaatiota, joka kyseenalaistaa totuu-den monopolin. Monopolin säilyttämisen tärkeyttä korostaa se, että Searlen mukaan instituutiot saattavat romahtaa hyvin nopeasti, kun ihmiset menettävät uskonsa niihin, esimerkiksi menet-tävät uskonsa valuuttaan tai lakkaavat uskomasta hallitukseen.61 Venäjällä lienee tuoreessa
muistissa Neuvostoliiton romahtaminen62, jossa todellisuuden monopolin lisäksi romahti koko
valtio. Doktriini- ja tapaustutkimuksissa, miten nykyisin Venäjän hallinto pitää yhteiskunnal-lista epävakautta keskeisenä turvallisuusuhkana ja pyrkii säilyttämään todellisuuden monopolin vakauden säilyttämiseksi.
56 Siegel 1987, 3. Sofistit, kuten Protagoras, kannattivat ajatusta epistemologisesta relativismista. Filosofit, kuten
Platon, argumentoivat sitä vastaan. Epistemologisen relativismin mukaan kaikki asiat ovat jokaiselle juuri sellaisia kuin hän ne kokee. Kritiikin mukaan epistemologinen relativismi ei voi olla oikein, koska jos olisi oikein, oikean
määritelmä tulisi kyseenalaiseksi. Lisäksi sen mukaan jokainen joutuisi myöntämään vastustajansa totuuden ole-van myös oikea. Epistemologisen relativismin kannattajan tulisi oppinsa mukaan hyväksyä ajatus, jonka mukaan epistemologinen relativismi ei pidä paikkaansa.
57 Baillargeon 2011, 255.
58 Tieteenfilosofiassa relativismille ja siihen läheisesti liittyvää interpretismille vastakkaisia suuntauksia ovat
rea-lismi ja positivismi. Realisimilla ei tässä yhteydessä tarkoiteta strategian tutkimuksen rearea-lismin koulukuntaa, vaan näkemystä, jonka mukaan tutkimuksella on mahdollista saavuttaa tutkijasta, näkökulmasta ja ympäristöstä riippu-matonta tietoa. Jyväskylän yliopisto, Tieteenfilosofiset suuntaukset 10.4.2015.
59 Berger & Luckmann 1994, 47–52 ja Searle 1996, 59. 60 Berger & Luckmann 1994, 139–141.
61 Searle 1996, 92.
62 Neuvostoliiton hajoamiselle on esitetty lukuisia eri syitä. Tyypillisesti esitetyt syyt kuuluvat esittäjän oman
tieteenalan tai asiantuntemuksen piiriin. Esimerkiksi kansantalouden asiantuntija Sixten Korkman toteaa Neuvos-toliiton päätyneen utopiayhteisöjen hautausmaalle taloudellisen toiminnan organisointiin liittyvien haasteiden vuoksi, Korkman 2016, 21.
2.3.3.
Informaatioympäristö teknologisesta näkökulmasta
Teknisestä näkökulmasta informaatioympäristö koostuu fyysisistä laitteista, joilla välitetään ja käsitellään tietoa. Fyysiset rakenteet määrittävät informaatioympäristön muotoa. Informaatio-ympäristön teknisellä rakenteella on vaikutuksia kansainvälisiin suhteisiin, valtapolitiikkaan ja valtioiden suvereniteettiin. Vaikka esimerkiksi internet onkin luonteeltaan hajautetusti hallittu, suuri osa nykyaikaisista palveluista on ulkomaisten suuryritysten toteuttamia. Valtioiden sisäi-nenkin tietoliikenne kulkee useissa tapauksissa ulkomaiden kautta ja tietoa tallentuu ulkomai-sille palvelimille. Palveluntarjoajia ja laitevalmistajia voidaan velvoittaa lainsäädännöllä yh-teistyöhön esimerkiksi tiedusteluviranomaisten kanssa. Siksi valtioilla, joiden lainsäädännön piiriin palveluntarjoajat ja laitevalmistajat kuuluvat, on enemmän valtaa kuin niillä valtioilla, joiden yritykset vain ostavat palveluita ja laitteita. Esimerkiksi Yhdysvallat on syyttänyt kii-nalaisia teknologiayrityksiä Huaweita ja ZTE:tä siitä, että Kiinan kansantasavalta käyttää niiden teknologiaa Yhdysvaltojen vakoilemiseen.63 Informaatioteknologian kehitys on vaikuttanut kansainvälisiin suhteisiin myös siten, että se on mahdollistanut tiedustelu- ja vaikuttamisope-raatiot suuren etäisyyden päästä ja tehnyt niistä esimerkiksi perinteistä henkilötiedustelua kus-tannustehokkaampia.
Vaikka internetiin perustuva informaatioympäristö onkin globaali, on eri osien välisillä yhteyk-sillä rajoitteita. Rajoitteita on useilla eri tasoilla. Fyysisesti ja teknisesti rajoitteita aiheutuu yh-teyden puutteesta verkkojen välillä. Esimerkiksi jonkin organisaation tietojärjestelmästä voi olla yhteys globaaliin internetiin vain siirrettävän muistivälineen välityksellä. Palomuureilla voidaan estää verkkosegmenttien yhteyksiä toisiin segmentteihin. Esimerkiksi Kiinan palo-muuri estää Kiinan kansantasavallan hallituksen näkökulmasta haitalliset ulkomaiset yhteydet ja estetty yhteys näkyy käyttäjälle puuttuvana sivuna.64 Informaatioympäristön alueellistumista
aiheuttavat myös muut kuin tekniset tekijät. Kielestä aiheutuu rajoitteita toisten kieliyhteisöjen internetsivujen hyödyntämiselle. Kielestä aiheutuvat rajoitteet voivat olla yksi- tai kaksisuun-taisia. Esimerkiksi suurin osa Yhdysvaltojen kansasta ja eliitistä ei todennäköisesti kykene hyö-dyntämään venäjänkielistä materiaalia, kun taas suuri osa Venäjän eliitistä ja koulutetusta kan-sanosasta kykenee hyödyntämään englanninkielistä materiaalia. Kielimuurin merkitystä ha-vainnollistaa, että venäjänkielistä internetin osaa kutsutaan venäjänkieliseksi internetiksi ja Ru-netiksi ja sen on todettu olevan melko eristetty globaalista internetistä.65
63 Rogers & Ruppersberger 2012. 64 Goldsmith & Wu 2006, 92–94. 65 Lonkila 2012, 4.
Edeltävän analyysin perusteella informaatioympäristöllä tarkoitetaan joko abstraktissa merki-tyksessä yksilöä tai organisaatiota ympäröivää informaatiota ja informaatioteknologiaa. Siihen liitetään tyypillisesti seuraavia ominaisuuksia: Se on pääosin ihmisen konstruoima ja helposti muokattava. Ihmiset voivat olla vuorovaikutuksessa keskenään sen välityksellä informaation virratessa ihmisestä informaatioympäristöön ja informaatioympäristöstä ihmiseen. Se jakautuu toisiinsa osittain yhteydessä oleviin alueellisiin ympäristöihin, joita erottaa toisistaan teknolo-gia, kielimuuri, kognitiiviset kyvyt, kulttuuri ja median toimitukselliset valinnat. Se jakautuu yhteisöihin, joissa eri asioita pidetään totena. Informaatioympäristön erottaminen muusta ym-päristöstä on kuitenkin hankalaa. Kysymys palautuu informaation ontologiseen statukseena ja siihen, mikä kuuluu informaatioympäristöön ja mikä taas muuhun ympäristöön.
2.4.
Informaatiosodankäynnin lähikäsitteet
662.4.1.
Disinformaatio
Disinformaatio tunnistettiin tietopohjan muodostamisvaiheessa yhdeksi merkitykseksi, johon informaatiosodankäynnin käsitteellä yleisesti viitataan. Informaation filosofiassa disinformaa-tiolla tarkoitetaan informaatiota, jonka semanttinen sisältö on tarkoituksellisesti väärä tai vir-heellinen. Disinformaatiolla viitataan myös toimintaan, jossa tarkoituksellisesti ja usein salaa levitetään väärää tietoa yleiseen mielipiteeseen vaikuttamiseksi tai totuuden hämärtämiseksi.67
Toiminnan tavoitteena voi olla myös vastustajan harhaanjohtaminen.68
Valehtelun ja disinformaation käsittely kansainvälisten suhteiden teoriassa vaikuttaa olevan marginaalinen ilmiö, vaikka toisaalta siihen läheisesti liittyvien moraalisten kysymysten katso-taan kuuluvaksi olennaiseksi osaksi kansainvälisiä suhteita. Esimerkiksi tieteenalan perusoppi-kirjoissa ei käsitellä valehtelua. Poikkeus on yhdysvaltalainen politiikan tutkijan John J. Mearsheimerin kirja Why Leaders Lie. Kirjassaan Mearsheimer toteaa valehtelun kuuluvan ylä-käsitteen harhaanjohtamisen alle, joka puolestaan jakautuu suoranaisen valehtelun lisäksi tieto-jen tarkoitukselliseen painottamiseen ja salaamiseen.69 Filosofian tieteenalalla valehtelua ylei-sesti taas on käsitellyt muun muassa ruotsalaissyntyinen filosofi ja eetikko Sissela Bok klassik-koteoksessaan Lying: Moral Choice in Public and Private Life 70
66 Lähikäsitteellä (engl. related concept) tarkoitetaan käsitettä, joka on käsitesuhteessa toiseen käsitteeseen.
Esi-merkiksi käsitteen ylä-, ala- ja vieruskäsitteet ovat sen lähikäsitteitä. Lähikäsite, Tieteen termipankki.
67 Disinformation, Merriam-Webster Dictionary.
68 Дезинформация, Большой энциклопедический словарь. 69 Mearsheimer 2011, 20.
Mearsheimer on jakanut kansainvälisessä politiikassa esiintyvän valehtelun seitsemään käsit-teelliseen kategoriaan: 1) valtioiden väliset valheet, joiden tarkoituksena on strategisen edun saavuttaminen, 2) pelonlietsonta71 uhkien korostamiseksi ja kansan tuen saamiseksi
tavoitel-lulle politiikalle, 3) strateginen peittely, jolla pyritään kätkemään epäonnistuneet tai kiistanalai-set politiikat yleisöltä ja joskus myös toisilta valtioilta. Esimerkiksi sotilaallisen suorituskyvyn puutteita on joskus hyödyllistä peitellä, 4) kansallismielinen myyttien luominen, jossa valeh-dellaan pääasiassa omalle kansalle esimerkiksi maan historiasta. Tarkoituksena on kansallis-valtion rakentaminen ja kansan motivointi taistelemaan maansa puolesta, 5) liberaalit valheet, joilla peitellään toimintaa, joka on kansainvälisen oikeuden vastaista, 6) sosiaalinen imperia-lismi eli valheet toisista valtioista omien tai kapean yhteiskuntaluokan etujen ajamiseksi ja 7) halpamaiset peittelyt, joilla peitellään epäonnistumisia itsekkäistä syistä.Edellä mainittujen tar-koitusten lisäksi disinformaation tavoitteeksi on mainittu myös totuuden olemassaolon kyseen-alaistaminen sekä epävarmuuden aiheuttaminen selvissäkin asioissa.72
Valehtelu vääristää tietoa ja tilannearviota, joiden perusteella tehdään päätöksiä siten se lopulta vääristää myös päätöksiä usein valehtelijan toivomaan suuntaan. Valheella voidaan vaikuttaa kohteen tavoitteisiin, käsityksiin mahdollisista vaihtoehdoista, arvioihin päätösten eduista ja haitoista sekä arvioihin päätöksiin liittyvästä epävarmuudesta tai varmuudesta.73 Kliseisesti
sa-nottuna tieto on valtaa ja siksi valheilla voidaan muuttaa vallan jakautumista. Siksi valtakamp-pailuun kuuluu olennaisena osana valehtelu tai ainakin kannustin valehteluun on suuri.
Käsitykset valehtelun yleisyydestä kansainvälisessä politiikassa vaihtelevat. Joidenkin käsitys-ten mukaan valehtelu on yleistä.74 Toisaalta esimerkiksi Mearsheimerin väittää, että suora
va-lehtelu toisille valtioille kansainvälisissä suhteissa on hyvin harvinaista.75 Kuitenkin hän toteaa, että valehtelulle on selvä tarve valtioiden ulkopolitiikassa ja että valehtelu on yleisesti hyväk-sytty välttämättömäksi, vaikkakin vastenmieliseksi, ulkopolitiikan työkaluksi. 76 Kokemukseen valehtelun määrästä vaikuttaa näkökulma, valehtelijan ja valehtelijan kohteen käsitys tilan-teesta ja valheen merkityksestä poikkeaa usein merkittävästi.77 Vihollisen koetaan valehtelevan
jatkuvasti ja olevan epäluotettava ja vihollisen valheiden koetaan yleensä paljastavan heidän todellisen luonteensa, kun taas omat valheet ovat tilanteesta johtuvia eivätkä heijasta valehteli-jan todellista luonnetta.78 Tätä havainnollistaa valtioiden toiminnan perustelu kansainvälisillä
71 Mearsheimerin kuvailema pelonlietsonta vastaa käsitteellisesti turvallistamista, jota käsitellään alaluvussa 2.6.3. 72 Giles 2016, 7.
73 Bok 1979, 20–21.
74 Goldsmith & Posner 2000, 3. 75 Mearsheimer 2011, 6. 76 Mearsheimer 2011, 24 ja 86. 77 Bok 1979, 21.
foorumeilla. Kun käytännössä esiintyy ristiriita realististen ja liberalististen pyrkimysten välillä, valtiot tyypillisesti toimivat realismin mukaisesti, mutta puhuvat liberalistisesti, mikä saattaa edellyttää valehtelua.79
Usein valehtelun hyväksyttävyyttä kansainvälisissä suhteissa tarkastellaan utilitaristisesti mo-ralistisen tarkastelun sijaan. Valehtelua pidetään hyväksyttävänä silloin, kun sillä saavutetaan enemmän hyötyjä kuin siitä koituu haittoja. Valtion strategista etua edistävät valheet ovat hy-väksyttävämpiä kuin yksittäisen ihmisen tai kapean yhteiskuntaluokan etua edistävät valheet.80
Valehtelua pidetään sitä hyväksyttävämpänä mitä enemmän se liittyy valtion keskeisiin turval-lisuusetuihin. Erityisesti sodassa vihollisen harhaanjohtamista pidetään hyväksyttävänä, jopa hyveenä. Valehtelu toisille valtioille on siis hyväksyttävämpää kuin omalle kansalle valehtelu. Käytännössä kuitenkin omalle kansalle valehtelu on toisille valtioille valehtelua yleisempää. 81
Strategiset valheet voivat olla hyödyksi valtiolle, vaikka niistä toki voi olla myös enemmän haittaa kuin hyötyä.82 Valehtelu aiheuttaa kuitenkin vahinkoa yleiselle luottamukselle ja
yhteis-työlle sekä lisää tarvetta turvautua valehteluun selviytymisen ehtona.83 Valehtelulla
kansainvä-lisessä politiikassa on suoria vaikutuksia valehtelijan itsensä uskottavuudelle ja arvostukselle sekä sen lisäksi yleisiä vaikutuksia järjestelmälle. Yleiset vaikutukset johtuvat siitä, että valeh-telemalla luodaan valehtelun kulttuuria. Valtiot eivät ehkä täysimääräisesti huomioi haitallisia yleisiä vaikutuksia kansainvälisen turvallisuuden kulttuurille puntaroidessaan valehtelun hyö-tyjä ja haittoja.
Kuitenkin olipa yhteiskunta miten moraaliton tahansa muilla mittareilla, siinä on esiinnyttävä aina jonkin verran totuudenmukaisuutta, jotta se voisi toimia yhteiskuntana.84 Saman voidaan ajatella koskevan kansainvälisiä suhteita. Vaikka kansainvälisissä suhteissa turvauduttaisiinkin toisinaan valehteluun, osan viestinnästä on oltava totta, jotta kansainvälisessä politiikassa olisi mitään mieltä. Siksi ei ole mielekästä väittää, että jokin valtio valehtelisi aina.
Valehtelijat voidaan jakaa kahteen kategoriaan valehtelun (teko)syyn mukaan: 1) valehtelijat, jotka kokevat heillä olevan oikeus valehdella, vaikka muut eivät valehtelisikaan heille eli va-paamatkustajat ja 2) valehtelijat, jotka kokevat joutuvansa valehtelemaan, koska kaikki muut-kin valehtelevat ja valehtelu on ehto selviämiselle.85 Kansainvälisissä suhteissa ja
79 Mearsheimer 2011, 82. 80 Mearsheimer 2011, 21. 81 Mearsheimer 2011, 16. 82 Mearsheimer 2011, 24 ja 86. 83 Bok 1979, 25. 84 Bok 1979, 19. 85 Bok 1979, 25.
sodankäynnissä esiintyy todennäköisesti molempien kategorioiden mukaista valehtelua. Tar-koituksen koetaan toisinaan pyhittävän keinot, jolloin valehtelu koetaan sallituksi jonkin tär-keän päämäärän saavuttamiseksi. Toisinaan taas valehtelu koetaan välttämättömyydeksi turvat-taessa omia etuja anarkkisessa järjestelmässä.
Bokin mukaan totuutta ja totuudenmukaisuutta arvioitaessa on tehtävä ero epistemologisen ja moraalisen näkökulman välillä. Moraalinen kysymys valehtelusta ei määräydy sen perusteella, onko väite totta vai ei, vaan sen perusteella, onko väitteen tarkoituksena johtaa harhaan.86
Va-lehteluksi ei näin ollen voida lukea tilannetta, jossa henkilö esittää epätoden väitteen ja hänen käsityksensä vastaa vilpittömästi kyseistä epätotta väitettä. Jako vastaa siten edellä tarkasteltua disinformaation ja misinformaation välistä eroa. Valehtelua on siten tarkoituksellinen ja tietoi-nen väärän tiedon levittämitietoi-nen. Tästä syystä myös eriävän mielipiteen ilmaisemitietoi-nen tulisi erot-taa valehtelusta. Käsitteellisesti asia vaikuterot-taa itsestään selvältä, mutta tilanteessa, jossa osa-puoli on kykenemätön ymmärtämään toisen osapuolen näkemystä, voi kyseinen osaosa-puoli lei-mata vastustajan puheet valehteluksi valtadiskussin suojelemiseksi ja kognitiivisen dissonans-sin välttämiseksi vastaavaan tapaan kuin tämän luvun turvallistamista koskevassa alaluvussa on kuvattu.
Valehtelun ja väkivallan (ja siten myös sodankäynnin) yhteinen piirre on, että molemmilla voi-daan pakottaa kohteena oleva osapuoli toimimaan oman tahtonsa ja etunsa vastaisesti. Valeh-telua kuten väkivaltaakin voidaan käyttää myös itsepuolustuksena.87 Alivoimaisen on edullista
käyttää valehtelua, sillä alivoimaiselle suora voiman käyttäminen ei ole mahdollista.
Koska valehtelu tai ainakin harhaanjohtaminen on suhteellisen yleistä kansainvälisissä suh-teissa, ei disinformaatiota voida yksiselitteisesti kutsua informaatiosodankäynniksi. Vastaavasti informaatiosodankäynti ei välttämättä edellytä disinformaatiota, vaikka se toki onkin olennai-nen keino informaatiosodankäynnin keinovalikoimassa. Esimerkiksi informaatiosodankäyn-nissä vastustajan päätöksentekoon vaikuttamisena olennainen keino on virheellisen tiedon syöt-täminen vastustajalle eli toisin sanoen valehtelu. Myös propaganda voi sisältää disinformaa-tiota, mutta se ei ole propagandan määrittävä piirre kuten seuraavassa alaluvussa on kuvattu.
2.4.2.
Propaganda
Propaganda on määritelty tutkimuksessa useilla eri tavoilla. Aihetta käsittelevässä klassikkote-oksesssaan viestinnän professorit Garth Jowett ja Victoria O’Donnell määrittelevät propagan-dan seuraavasti: Propaganda on tarkoituksellinen ja systemaattinen yritys muokata käsityksiä,
86 Bok 1979, 6. 87 Bok 1979, 19.
manipuloida kognititoita ja suoraa käyttäytymistä sellaisen vasteen saavuttamiseksi, joka edis-tää propagandistin tavoittelemia aikeita.88 Tarkoituksellisuus merkitsee erilaisten
vaihtoehto-jen harkintaa ja pitkän aikavälin suunnittelua. Systemaattisuus puolestaan tarkoittaa tarkkaa, metodologista ja organisoitua lähestymistapaa. Systemaattisuuteen kuuluu myös, että propa-gandaa varten on olemassa organisaatioita.89 Propagandaorganisaatio toimii parhaiten, jos se
on keskitetyssä johdossa ja tuottaa konsistentin viestin koko organisaatiosta.90
Esimerkki toisenlaisesta määritelmästä on: ”sellainen manipuloitu kommunikaatiovirta etäi-sestä lähteestä, joka pyrkii aikaansaamaan resonanssia yleisön ennakkokäsityksissä ja taivut-telemaan yleisön uuteen näkökulmaan, joka on propagandistin mielestä toivotumpi”.91 Kysei-sessä määritelmässä on eksplisiittisesti esillä propagandan keskeinen ominaisuus eli sen perus-tuminen kohdeyleisön ennakkokäsityksiin.
Propagandan tavoitteena voi olla vaikuttaminen kohdeyleisöön siten, että se omaksuu propa-gandistin uskomukset ja asenteet tai käyttäytyy propapropa-gandistin toivomalla tavalla. Propagandan tarkoituksena voi olla edustamansa organisaation tai instituution legitimointi siten myös sen toimien legitimointi. Propaganda voi olla tavoitteiltaan integroivaa eli propagandistin aseman säilyttämiseen pyrkivää tai agitoivaa, jolloin tarkoituksena on saada kohdeyleisö joko osallis-tumaan tai tukemaan aihetta.92 Disintegroivalla propagandalla pyritään heikentämään
kohde-ryhmän keskinäistä solidariteettia ja fasilitoivalla propagandalla pyritään pitämään viestintäka-navia auki ja kultivoimaan suhdetta kohdeyleisöön siten, että se myöhemmin tarpeen tullen olisi valmiiksi suopea propagandistille.93 Esimerkiksi sotapropaganda ei ala tyhjästä konfliktin
al-kaessa, vaan se mahdollistetaan valmistelevalla propagandalla hyvissä ajoin ennen konfliktin alkamista. Kyseinen valmistelu voi haitata myös vihollisuuksien lopettamista konfliktin jäl-keen.94 Etukäteisvalmistelu tosin edellyttää, että konfliktikaan ei ala yllättäen.
Propagandan kohteena on perinteisesti ollut suuri yleisö, mutta kohteena voi olla myös jokin tietty pieni ryhmä, väestö segmentti tai yksilöt.95 Propaganda voi kohdistua omaan, neutraaliin
liittolaisten ja vihollisen väestöön. Vastustajalle suunnattu propaganda on tehottomampaa kuin omille suunnattu, sillä omiin suunnattu propaganda on täysipainoisempaa ja siinä on helpompi
88 Jowett & O'Donnell 2012, 7. 89 Jowett & O'Donnell 2012, 7. 90 Jowett & O'Donnell 2012, 293.
91 Kecskemetin määritelmä vuodelta 1973 lähteessä Johnson-Cartee 2004, 4. 92 Jowett & O'Donnell 2012, 291.
93 Johnson-Cartee 2004, 147. 94 Luostarinen 2002, 40.
kontrolloida vastapropagandaa.96 Propagandan on todettu olevan tehokkaampaa, kun se
vaikut-taa olevan lähtöisin kohderyhmän itsensä sisältä.97
Propagandassa voidaan käyttää mitä tahansa menetelmää, jolla voidaan saavuttaa haluttu vai-kutus.98 Tyypillisesti propaganda ilmenee kuitenkin viestintäkanavien kautta ja kaikkia
mah-dollisia viestintäkanavia voidaan käyttää propagandassa.99 Viestintäkanavilla on omat erityis-piirteensä, mutta yhteistä propagandaan hyvin soveltuville viestintäkanaville on mahdollisuus tavoittaa suuri joukko ihmisiä niiden avulla.100 Viestintäkanava määräytyy ensisijaisesti sen
perusteella, mitä vastaanottaja kykenee vastaanottamaan eikä sen perusteella, mitä lähettäjä ky-kenee lähettämään.101 Koska menetelmät voivat olla periaatteessa mitä tahansa, menetelmät
eivät voi olla propagandaa määrittelevä piirre.
Propagandan määritelmät eivät tyypillisesti sisällä kannanottoa valheellisen tai harhauttavan tiedon käyttämisestä, vaikka valheellisuus kuuluukin usein arkikäsitykseen propagandasta. Kaikki propaganda ei ole valheellista eivätkä kaikki valheet ole propagandaa. Propagandassa disinformaatiota jopa pyritään välttämään. Koska propagandatekniikoiksi usein luetellaan ar-gumentaatiovirheitä, propagandan epärehellisyys ei välttämättä liity niinkään varsinaiseen si-sältöön vaan älylliseen epärehellisyyteen.
Propagandakirjallisuuden mukaan propagandan erottaa muusta vaikuttamisesta kohteen vapaa-ehtoisuuden aste. Tavanomaisessa vaikuttamisessa kohde on tietoinen vaikuttamispyrkimyk-sistä sekä vasta-argumenteista. Vaikuttamisen tuloksena molemmat osapuolet hyötyvät. Propa-gandassa sen sijaan kohde ei ole tietoinen propagandistin tavoitteista ja piiloagendasta. Kohde voi kokea hyötyvänsä, mutta tosiasiallisesti vain propagandisti hyötyy.102
Propagandakirjallisuudessa on esitetty propagandan strategisiksi tavoitteiksi esimerkiksi: Vi-han lietsominen yhteistä vihollista vastaan, liittolaissuhteen säilyttäminen, neutraaleiden osa-puolten ystävyyden ylläpito ja mahdollisesti neutraaleiden osaosa-puolten saaminen yhteistyöhön, sekä vihollisen demoralisointi.103 Kirjallisuus sisältää luetteloita propagandastrategioista,
-tak-tiikoista ja -tekniikoista, mutta yleensä niitä ei liitetä tuettavan organisaation strategiaan, jolloin propaganda saattaa vaikuttaa itsetarkoitukselta. Propaganda saattaa olla itsetarkoitus propagan-daorganisaatiolle, mutta ollakseen tehokasta sen tulee kuitenkin edistää tuettavan organisaation,
96 Halonen 2005, 15. 97 Johnson-Cartee 2004, 5. 98 Jowett & O'Donnell 2012, 292. 99 Jowett & O'Donnell 2012, 296. 100 Jowett & O'Donnell 2012, 106. 101 Halonen 2005, 112.
102 Jowett & O'Donnell 2012, 39. 103 Johnson-Cartee 2004, 186–187.
kuten jonkin valtion tavoitteita. Seuraavaan taulukkoon on koottu esimerkkejä kirjallisuudessa esitetyistä propagandastrategioista, -taktiikoista ja -tekniikoista. Taulukkoon on keksitty esi-merkki tuettavan organisaation strategiasta, johon propaganda voisi liittyä.
Taulukko 2. Propagandan tasot.
Tuettavan organisaation strategia
Sodan aloittamisen perusteleminen väestölle
Propagandastrategia Vihanlietsonta yhteistä vihollista kohtaan.
Propaganda- taktiikka
Vihollisen kuvaaminen esteenä tavoitteiden saavuttamiselle. Vihollisen kuvaaminen arvomaailman vastakohtana.
Vihollisen kuvaaminen epäinhimillisenä.
Propaganda- tekniikka
Mustavalkoisuusharha, sloganit, yliyksinkertaistaminen, toisto, stereotypiat, syyllistäminen, hyvesanat.104
Propagandan viitekehys ilmenee seuraavasta kuvasta. Viitekehys osoittaa, että uusi media saa usein keskusteluissa suhteettoman suuren huomion, vaikka propagandan kokonaisuudessa ja jopa viestintäkanavien kokonaisuudessa se on vain yksi viestintäkanava. Uusi propaganda eroaa vanhasta pääasiassa uuden median hyödyntämisen osalta.105 Asia ilmenee myös viitekehysku-van päivityksistä kirjan painosten välillä. Malli on säilynyt muuttumattomana ja vain viestintä-kanavia on päivitetty informaatioteknologian kehityksen myötä. Kuvaan on lisätty internet ja telefaksi on korvattu älypuhelimilla ja muilla laitteilla.106 Jos keskustelussa keskitytään
yksit-täiseen mediaan, kuten sosiaaliseen mediaan, koko viitekehys ja tavoitteet eivät nouse esiin. Keskustelu keskittyy yksityiskohtiin, jotka sotilaallisessa viitekehyksessä tai sotataidon tasoilla tarkasteltuna olisivat taisteluteknisen tason asioita.
Viitekehys selventää yleisön osuutta propagandan kokonaisuudessa. Propaganda vaikuttaa ylei-sön käsityksiin ja toimintaan. Yleisö esimerkiksi levittää huhuja ja järjestää mielenosoituksia, mikä nykyisin ilmenee usein sosiaalisessa mediassa. Propaganda leviää myös yleisön välityk-sellä, mutta yleisö on kuitenkin erillään propagandistista. Esimerkiksi henkilöt, jotka toistavat propagandaa eli niin sanotut resonaattorit eivät näin ollen ole välttämättä propagandisteja. Yhdysvaltojen vuoden 2016 presidentinvaalin näkökulmasta mielenkiintoinen yksityiskohta viitekehyksessä on propagandan vaikutus äänestämiseen yleisön käsitysten kautta. Yhdysval-tojen virallisen kannan mukaan Venäjä on vaikuttanut presidentinvaaliin levittämällä demo-kraattisen puolueen ehdokkaan, ulkoministeri Hillary Clintonin vastaista tietoa.107
104 Goodall, Trethewey & Corman 2008, 16. 105 Jowett & O'Donnell 1992, 212–213.
106 Jowett & O'Donnell 1992, 265, Jowett & O'Donnell 2012, 360 ja Jowett & O'Donnell 2014, 390. 107 Office of the Director of National Intelligence 2017.
Kuva 3. Propagandan viitekehys.108
Propagandan todettiin edellä perustuvan kohdeyleisön ennakkokäsityksiin. Kuklinskin et al. mukaan kansalaisilla on usein puutteelliset tai väärät tiedot arvioida poliittisia päätöksiä ja käyt-tää äänioikeuttaan. Puutteelliset ja toisaalta virheelliset tiedot (misinformaatio) tulee erottaa kä-sitteellisesti toisistaan, sillä se vaikuttaa optimaaliseen politiikkaan. Politiikan tekemisen lähtö-kohtana on usein kansalaisten tietämättömyys, vaikka tosiasiassa kansalaiset eivät ole tietämät-tömiä, vaan heillä on väärää tietoa. Misinformoidut kansalaiset vastustavat hallinnon tarjoaman uuden tiedon omaksumista enemmän kuin puhtaasti tietämättömät kansalaiset.109
Käsitteellisesti propaganda rinnastuu informaatiosodankäynnin merkitykseen vaikuttamisena väestön mielipiteeseen, asenteisiin ja käyttäytymiseen, sillä molemmissa tavoite ja kohteet ovat samat eivätkä keinot määrittele käsitettä. Informaatiosodankäynti käsitteenä viittaa ensisijai-sesti yleensä ensisijaiensisijai-sesti ulkoiseen viholliseen kohdistettuun toimintaan. Jos propagandasta puhutaan informaatiosodankäyntinä, on riskinä, että omaan väestöön kohdistuva propaganda jää huomaamatta. Esimerkiksi puhuttaessa Venäjän informaatiosodankäynnistä huomio kiin-nittyy länsimaihin kohdistettuun propagandaan, vaikka merkityksellistä olisi tarkastella myös venäläisiin kohdistettua propaganda. Toinen ongelma, joka syntyy puhuttaessa propagandasta
108 Jowett & O'Donnell 2014, 390.
109 Kuklinski et al. 2000. Misinformaation laajaa esiintymistä selittävät muun muassa tiedonpuutteiden
poistaminen (virheellisellä) päättelyllä, tarve asenteiden ja käsitysten konsistenssille (kognitiivisen dissonanssin välttäminen ja taipumus suhtautua liian itsevarmasti omien uskomusten ja päätelmien paikkansapitävyyteen.
