Lasten ja nuorten tapaturmat

Kansan

terveys

1 / 2 0 0 7

KANSANTERVEYSLAITOS      WWW.KTL.FI

Haastattelussa

Niilo Hallman

s. 4

Sydäntautien

ehkäisy alkaa

jo lapsuudessa

s.26

Lasten ja nuorten

terveys

Haastattelussa Niilo Hallman s. 4 Sydäntautien ehkäisy alkaa jo lapsuudessa s.26 terveys

Lasten elinympäristön nopea muutos vai-kuttaa heidän hyvinvointiinsa.

l

 

Tässä numerossa 

   

2 

Päätoimittajalta

3 

Pääkirjoitus: Lasten ja nuorten terveys – haaste

   

terveyden edistämiselle

Lasten ja nuorten terveys

4 

Kuudenkymmenen vuoden näkökulma lasten terveyteen

6 

Lapsen varhainen kasvu ennustaa myöhempää

   

terveyttä

8 

Tyypin 1 diabetes lisääntyy yhä

   

Auttaako pitempi imetys?

10

Suoliston puolustusjärjestelmän pettäminen

   

monen sairauden syynä

12

Imetyksen edistämisellä parempaa

   

kansanterveyttä

16

Voidaanko nuorten tupakointia ehkäistä?

18

Lasten ja nuorten tapaturmat

20

Lasten ympäristö ja terveys -raportti

20

Lasten terveysseurannan kehittäminen

Tartuntataudit

22

Päätäi, lasten harmillinen seuralainen

23

Maailman lasten terveys

24

Ajankohtaista

   

- Euroopan kansanterveyslaitokset kehittävät yhteistyötään

   

- Sydäntautien ehkäisy alkaa jo lapsuudessa

   

- Lasten ja nuorten osasto aloittaa Oulussa

Pohja aikuisiän terveydelle rakentuu jo varhain. Joulukuun puolivälissä pi-detty, Kansanterveyslaitoksen ja Paavo Nurmen Säätiön yhdessä järjestämä kokous paneutui sydän- ja verisuonitautien riskitekijöiden syntyyn lapsuu-dessa. Ouluun kutsutut huippututkijat eri puolilta maailmaa esittelivät tulok-siaan ja toimenpide-ehdotuktulok-siaan perimän, sikiökauden ja varhaislapsuuden aikaisten olosuhteiden pitkäaikaisista vaikutuksista aikuisiän sairauksiin sekä muistuttivat, että haitallisiin tekijöihin on mahdollista vaikuttaa ja siten parantaa paitsi lasten, pitkällä tähtäimellä myös aikuisväestön terveyttä. Tästä kokouksesta on yksityiskohtaisempi raportti tässä lehdessä.

• • •

Merkittävä osa Kansanterveyslaitoksen työstä on kautta vuosien kohdistu-nut lapsiin ja nuoriin. Rokotusohjelma toteutetaan pääosin lapsuusiässä, ja suuri osa tartuntatautien torjuntatyötä kohdistuu lapsuusajan infektioiden torjuntaan. Vastasyntyneiden sairauksien toteamiseksi ja ehkäisemiseksi laitos on kerännyt ja tutkinut vuosikymmenten ajan raskauden aikana sato-jen tuhansien äitien antamat verinäytteet. Näitä kansanterveystehtäviä on tuettu rokotteiden ominaisuuksiin ja rokotusohjelman kehittämiseen sekä raskaudenaikaisten infektioiden epidemiologiaan liittyvällä laajamittaisella tutkimuksella.

• • •

Laitoksen eri osastoissa tehdään näiden kansallisten palvelutehtävien lisäk-si runsaasti muutakin tutkimus- ja alisäk-siantuntijatyötä, joka kohdistuu lasten ja nuorten terveyteen. Esimerkkejä tästä ovat lapsuusiän ravitsemukseen, diabeteksen riskitekijöihin ja ehkäisyyn sekä lasten tapaturmiin liittyvät tut-kimuskokonaisuudet, tupakoinnin ja päihteidenkäytön ehkäisyyn tähtäävä asiantuntijatoiminta sekä useat nuorten mielenterveyteen liittyvät projektit.

• • •

Vuoden 2007 alussa Kansanterveyslaitokseen on perustettu uusi osasto,

joka keskittyy lasten ja nuorten terveyden edistämiseen. Osasto sijoittuu Ouluun, ja sen ytimen muodostavat siellä jo nyt olevat toiminnat – raskau-denaikaisten infektioiden seulonnat ja lasten hengitystieinfektiotutkimukset. Näihin liitetään kaksi merkittävää uutta toimintaa: Oulun yliopistosta siirty-vä Pohjois-Suomen syntymäkohorttitutkimus sekä Tampereelta tähän asti koordinoitu nuorten seksuaaliterveyttä koskeva tutkimuskokonaisuus.

• • •

Kansanterveyslaitoksen muissa osastoissa jo nyt tehtävä työ koordinoi-daan uuden osaston työn kanssa. Yhtä lailla kriittistä on huolehtia yhteis-työn edellytyksistä muiden lasten parissa työskentelevien avainryhmien kanssa. Tällaisia ovat erityisesti lastenlääkärit, terveydenhoitajat ja muut terveydenhuollon ammattilaiset, Oulun yliopiston tutkijat ja Stakesin asian-tuntijat. Ensimmäisenä haasteena on luoda järjestelmä paremman tiedon keräämiseksi lasten ja nuorten terveyden tilasta.

• • •

Uutta ja merkittävää toimintaa ei luoda käden käänteessä, erityisesti nyt kun julkisen sektorin voimavarojen käyttö on kriittisen tarkastelun kohteena ja ilmassa on merkittävien leikkausten uhka. Kansanterveyslaitoksen johto on kuitenkin sitoutunut siihen, että valmiuksia erityisesti neuvolatyön ja kouluterveydenhuollon tukemiseen ja sisältöohjaukseen pyritään mahdolli-simman ripeästi vahvistamaan. Uskomme, että täten voimme luoda parhaat edellytykset lasten terveyden suojelemiseen ja edistämiseen.

Juhani Eskola päätoimittaja Kansanterveys juhani.eskola@ktl.fi Kansi: K uv

Terveyden

perusta luodaan

lapsuudessa

Lasten ja nuorten terveys – haaste

terveyden edistämiselle

Viime vuosikymmeninä Suomessa on totuttu ajattelemaan, että lasten terveydentila paranee jatkuvasti. Rokotuksilla on hävitetty suuri osa lapsuusajan vaikeista sairauk-sista. Lasten ja nuorten kuollei-suusluvut ovat laskeneet, jotkut jopa maailmanennätystasolle. Ta-paturmakuolleisuus on vähentynyt voimakkaasti. Monien sairauksien, kuten lapsuusiän syöpien ja astman hoitokeinot ja -tulokset ovat mer-kittävästi parantuneet.

Toisaalta yhteiskunnassa, lasten ympäristössä ja perheiden elämäs-sä on tapahtunut suuria muutok-sia. Muuttoliike on muokannut ja harventanut perheiden sosiaalisia verkostoja, sähköiset viestimet val-lanneet kasvavan osan ihmisten arjesta ja ajasta ja aikuisten päih-teiden käyttö ja mielenterveyden ongelmat ovat lisääntyneet.

Vaikka kuolleisuuslukuja tarkas-telemalla lasten ja nuorten terveys on parantunut, on myös runsaasti tietoa siitä, että erilaisia oireiluja ja ongelmia esiintyy yleisesti.

Kodin ulkopuolelle sijoitettujen

ja lastensuojelun avohoidon tukitoimien piirissä olevien lasten ja nuorten lukumäärä on 1990-luvun alusta alkaen jatkuvasti kasvanut. Lasten ja nuorten mielenterveyshäiriöiden esiinty-vyys näyttäisi sairaalatilastojen valossa 1990-luvulla kasvaneen ja häiriöiden vaikeusaste pahentuneen. Kouluterveyskyselyn perusteella nuorten masennus on melko yleistä. Lasten ja nuorten ylipainoisuus on lisääntynyt voimakkaasti viime vuo-sikymmeninä.

Tupakointi on ilahduttavasti kääntynyt laskuun, mutta al-koholia tosihumalaan saakka vähintään kerran kuukaudessa käyttävien yläasteikäisten osuus on ollut kasvussa. Elämänhal-linnan ongelmiin liittyvät myös klamydiatartuntojen yleisyys ja osalla nuoria useat seksipartnerit.

Alle 12-vuotiaista ei kerätä imeväisikäisiä ja sairaalahoitojen diagnooseja lukuun ottamatta juuri mitään terveyteen liittyviä tietoja valtakunnalliseen käyttöön. Terveyspalveluista jatkossa saatavien perustietosisältöjen ensimmäisen vaiheen määrittelytyö on käynnissä sosiaali- ja terveysministeriön ja Kuntaliiton tuella Stakesin ja Kansanterveyslaitoksen yhteistyönä. Tarvetta saattaa jatkossa olla myös tarkemmalle, otospohjaiselle lapsuusiän ja varhaisnuoruuden terveysseurannalle.

Oppimisvaikeudet ovat olleet viime aikoina runsaasti esillä; päivähoitojärjestelmä ja koulut ovat lisänneet tukea lapsille ja nuorille, joilla esiintyy eri syistä johtuvia oppimisen,

kehityk-sen, tarkkaavuuden tai käytöksen häiriöitä. Toisaalta tiedetään, että koulutukselliset erot korreloivat voimakkaasti myös terveyden eri-arvoisuuteen. Syrjäytymiskehityk-sen ehkäisemiseksi onkin tärkeää selvitellä ja eritellä oppimisvaikeuk-siin johtavien ongelmien ja kehitys-kulkujen kirjoa ja mahdollisimman laajasti ottaa käyttöön niitä tuki- ja kuntoutusmenetelmiä, joista jo on riittävästi kokemuksia ja tutkimus-tuloksia.

Neuvola- ja kouluterveyden-huoltoa koskevia kansallisia oppaita ja laatusuosituksia on osin palve-lujärjestelmästä nousseen kysyn-nän vuoksi laadittu viime vuosina. Monissa ohjeiden ja suositusten yksityiskohdissa on jouduttu tyyty-mään parhaaseen saatavilla olevaan asiantuntijoiden tietoon, mikä ei ai-na täytä näyttöön perustuvan lääke-tieteen tiukkoja ehtoja. Neuvola- ja kouluterveydenhuollon sisällön ke-hittäminen on tärkeä tehtävä, jossa tarvitaan tutkimuslaitosten työtä. Joitakin erinomaisia kehittämis- ja tutkimushankkeita on toteutettu myös yliopistoissa ja Niilo Mäki -instituutissa.

Vaikka vuosikymmenten takaiseen tiukkaan normiohjauk-seen ei ole paluuta, on käynyt selvästi ilmi, että kunnat tarvitsevat tukea ja ohjausta erityisesti palveluiden sisällön ja vaikuttavien työmenetelmien kehittämisessä. Kansanterveyslaitos ja Stakes ovat tahoja, joilta tukea odotetaan.

2000-luvun vaihteen uusia oppaita ja suosituksia on laajas-ti pidetty oikeansuuntaisina ja tarpeellisina. Suosituksissa on kannustettu kuntia lisäämään tukea sitä erityisesti tarvitseville perheille. Niissä on korostettu myös vanhempainryhmien ja moniammatillisen yhteistyön tarvetta. Kunnissa on tartuttu kehitystyöhön innolla: esimerkiksi erilaista perhekeskustyyppistä toimintaa on jo yli 60 kunnan alueella.

Sekä neuvola- että kouluterveydenhuollossa on tehtyjen selvitysten perusteella suuriakin eroja alueiden ja kuntien vä-lillä, erityisesti henkilövoimavaroissa. Lähitulevaisuudessa on mahdollista, että vuonna 2005 muutetun kansanterveyslain valtuutusta asetusten antamiseen käytetään lisäämään väestön alueellista tasa-arvoa ja parantamaan lasten ja nuorten ehkäi-seviä palveluja.

Merja Saarinen, lääkintöneuvos Sosiaali- ja terveysministeriö

Kuudenkymmenen vuoden näkökulma

lasten terveyteen

Kun Niilo Hallman jäi 1983 eläkkeelle toimittuaan Helsingin yliopiston lastentautiopin professorina 27 vuotta,

Lastenklinikan käytävillä huhuttiin, että vahvin ehdokas seuraajaksi oli silloin 95-vuotias ja hyväkuntoinen

Arvo Ylppö, pediatrian oppituolin edellinen haltija. Jos virka tulisi nyt avoimeksi, voisi samanlainen

huhu-mylly pyörähtää käyntiin. Niin hyvässä kunnossa Niilo Hallman on sekä psyykkisesti että fyysisesti. Useilla

nuoristakin on täysi työ pysytellä 90-vuotiaan Hallmanin rinnalla hänen jokapäiväisellä, usean kilometrin

mittaisella sauvakävelylenkillään Töölön puistoissa ja rannoilla.

edistysaskelia, jotka Hallman listaa, ovat seerumin elektrolyyttimääritysten tulo rutiinikäytäntöön ja sen mahdollistama tarkka suonensisäinen nestehoito sekä en-dokrinologian parempi ymmärtäminen ja erityisesti diabeteksen kokonaisvaltaisen hoidon kehittyminen.

- Oman sairaala-lääkäriurani aikana näin myös valtavan kehityksen suoma-laisen tautiperinnön vaikeiden tautien kohdalla. Alkuun suomalaiset tutki-jat löysivät aiemmin tuntemattomia pe-rinnöllisiä tauteja, sitten opittiin ym-märtämään näiden tautien aineenvaih-dunnallisia häiriöitä ja viime vuosina on

saatu selvitetyksi niihin liittyvät perimän poikkeamat. Useisiin näistä on pystytty kehittämään varhaisdiagnostiikkaa ja seu-lontamenetelmiä, sanoo Hallman.

- Nykyaikaiseen genomilääketietee-seen liittyy lähes rajattomia mahdollisuuk-sia, mutta väärin käytettynä myös vaaroja ja huolenaiheita. Meidän on syytä katsoa tarkasti, että yksilön suoja ja lapsen etu voidaan taata uusiakin menetelmiä so-vellettaessa.

Myös lasten terveydenhuoltojärjestel-mä on muuttunut sodan jälkeisistä ajoista lähtien. Neuvola- ja kouluterveydenhuolto rakennettiin koko maata kattavaksi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Kun Niilo Hallman aloitti Lastenlääkäriyhdistyksen

sihteerinä, Suomessa oli 25 pediatria. Vain kaksi heistä oli Helsingin ulkopuolella, toinen Turussa ja toinen Tampereella. Nyt lastenlääkäreitä on yli 800, ja pediatria on muiden suurten lääketieteen kliinisten alojen tavoin pirstoutunut lukuisiin sup-peisiin erikoisaloihin.

- Vanha järjestel-mä, jossa lastenlääkäri oli lapsen kehityksen ja terveyden yleis-osaaja, oli omalla ta-vallaan turvallisempi. On luonnollista, että esimerkiksi elinsiirtoi-hin tai vaikeiden syn-nynnäisten sydänviko-jen hoitoon tarvitaan erityisosaajia, mutta suuri osa lasten terve-ysongelmista olisi hoi-dettavissa lähempänä perhettä, yleispediatrien taidoilla.

Niilo Hallmanin elinaikana yhteiskun-ta on muuttunut, ja perheet ovat joutuneet sopeutumaan uusiin painotuksiin ja arvoi-hin lasten kasvatuksessa. Kuitenkin lasten tarpeet ovat pysyneet samoina: lapset tar-vitsevat aikuisen läsnäoloa ja turvallista auktoriteettia.

- Tarvitaan hyvä aikuisen malli ja ai-kaa lapselle, sanoo Niilo Hallman. Toivoi-sin myös, että vanhemmat ymmärtäisivät nostaa kotikasvatuksen takaisin arvoonsa. Tälläkin voitaisiin luoda turvallisuutta lapsen elämään.

Erityisen merkittävänä yhteiskunnan muutoksena Hallman pitää lähiyhteisöjen häviämistä ja perheiden saaman tuen vä-henemistä. Aiemmin tuoreet vanhemmat

iilo Hallman on nähnyt lasten terveydenhuollon ja sairaanhoi-don muutoksen runsaan kuu-denkymmenen vuoden aikana, ja on ollut mukana vahvasti vaikuttamassa kehityksen suuntaan sekä Suomessa että maailmalla.

- Suurimmat edistysaskelet lasten sairaanhoidossa urani aikana ovat olleet antibiootit ja keskosten happihoito. An-tibiootit mullistivat vakavien bakteeri-in-fektioiden hoidon tyystin: aiemmin suurta kuolleisuutta aiheuttaneet märkäiset aivo-kalvontulehdukset ja keuhkokuumeet saa-tiin uusien ihmelääkkeiden, penisilliinin ja streptomysiinin avulla hoidetuiksi.

- Samoin keskosten suuri kuolleisuus väheni dramaattisesti, kun heille opittiin antamaan lisähappea ensi päivien aikana kunnes keuhkojen kypsyminen oli edennyt riittävästi. Olimme onnekkaita Suomes-sa, kun emme kokeneet vähentyneeseen kuolleisuuteen muissa maissa liittynyttä silmävaurioepidemiaa. Selitys löytyi varsin pian: köyhään Suomeen ensi vaiheessa os-tetut keskoskaapit eivät olleet niin tiiviitä kuin kalliit, sen ajan huippumallit. Siksi meillä ei hoidon yhteydessä saavutettu niin korkeita happipitoisuuksia, että ne olisivat johtaneet vastasyntyneen silmän verkkokalvon vaurioitumiseen.

- Vielä 1970-luvun alussa oli yleinen käsitys, että alle 1000 grammaa painavia keskosia ei pystytä pelastamaan; nyt pie-nimmät eloon jääneet eivät ole painaneet edes 400 grammaa. Tämän ohella tärkeätä on ollut se, että kuolevuuden lisäksi myös keskosuuden aiheuttamaa vammautumis-ta on pystytty vähentämään.

Muita lasten sairaanhoidon suuria

N

oppivat omilta vanhemmiltaan lasten hoi-tamisen perusteet. Sukulaiset ja apu olivat yleensä helposti saatavilla.

- Tuntuu siltä, että vanhemmat ovat tulleet tavallisten arkiasioiden suhteen epävarmemmiksi ja avuttomammiksi. Nyt monet yksinkertaisetkin asiat on opiskelta-va kirjoista tai asiantuntijoilta.

Lasten terveyttä ja sairautta koskevissa kysymyksissä neuvo-loiden rooli on tämän vuoksi entisestään korostunut.

- Kysymykset eivät ole mo-nimutkaisia eikä niihin vastaa-minen edellytä kapean alan am-mattilaisen tietoja. Vanhemmat tarvitsevat neuvolaan tutun

lää-kärin tai terveydenhoitajan, jonka kanssa voi keskustella imetyksestä, rokotuksista, lapsen ruokinnasta tai kasvuun ja kehityk-seen liittyvistä huolista.

- Lapsen normaalin kasvun ja kehityk-sen tunteminen kuuluu jokaikehityk-sen neuvola-lääkärin ja terveydenhoitajan perusosaa-miseen. Tämä tieto on sitten välitettävä sellaisessa muodossa tuoreille vanhemmil-le, että he voivat luottaa itseensä omassa kasvatustehtävässään. Normaalin kasvun tunteminen on perusedellytys myös sille, että neuvolassa pystytään tunnistamaan poikkeamat kehityksessä ja sairauksien varhaisvaiheet.

Normaalin kehityksen perustiedot ke-rättiin 1950- ja 1960-luvuilla ’Terve lapsi’ -tutkimuksessa. Sen seurantatietojen poh-jalta luotiin ensimmäiset kasvukäyrät ja tieto suomalaisen lapsen kehityksen virs-tanpylväistä. Myöhemmin tätä seurasivat muut samanlaiset, mutta intensiivisemmät seurannat, kuten Ou-lun yliopiston tutkijoi-den Pohjois-Suomen kohorttitutkimus.

Päätös neuvoloiden työn vahvistamisesta on erittäin tervetullut, sanoo Niilo Hallman. Kansanterveyslaitok-sen rooli on ennen muuta lapsen terveen kehityksen edistä-miseksi tarvittavan tiedon tuottaminen ja sen jakaminen neuvoloiden työntekijöille. Laitoksen näkökulma on suomalaisten lasten terveystilanteen tunteminen sekä tämän tiedon perusteella tehtyjen suo-situsten välittäminen neuvoloihin ja ter-veyskeskuksiin.

Niilo Hallman on nähnyt suomalaisen neuvolajärjestelmän kehittymisen sota-ajasta lähtien. Malli oli niin menestykse-käs, että sitä vietiin Mannerheimin Las-tensuojeluliiton ja UNICEFin tukemana kehitysmaihin. Hallman oli aloitteenteki-jänä ja moottorina Nigeriaan, Ugandaan

ja Malawiin perustetuissa opetusterveys-keskuksissa.

- Aivan samoin kuin Suomessa aikoi-naan, myös afrikkalaiset vanhemmat tar-vitsivat perustietoa lapsen kehityksestä ja oikeasta ravinnosta. Mallineuvoloissa voitiin myös antaa rokotteet, jotka monesti muuten olisivat jääneet saamatta.

Erityisen läheinen maa Hallmanille on Turkki. Suomen ja Turkin lastenlää-käriryhmät ovat vierailleet toistensa luona 30 vuoden aikana säännöllisesti. Tämäkin haastattelu jouduttiin siirtämään, kun Nii-lo Hallman oli Ankarassa lasten terveyttä tutkivan keskuksen hallituksen kokoukses-sa alun perin suunniteltuna viikkona.

Matkustaminen on kuitenkin nykyisin selvästi harventunut aiempaan verrattuna. Niilo Hallmanin päiväohjelmasta suuren osan on viimeisten seitsemän vuoden ai-kana muodostanut vuodepotilaana olevan Helena-puolison hoitajana oleminen.

- 65 vuoden avioliiton jälkeen tun-nemme toisemme hyvin, ja tiedän mitä Helena tarvitsee. Nyt voin osin maksaa takaisin sitä huolenpitoa, jota perheemme on Helenalta saanut kiireisten työvuosieni aikana. Tämä on nyt minun arkeni onnea, sanoo Niilo Hallman. l

Juhani Eskola

Niilo Hallman on ollut rakentamassa neuvola- ja kouluterveydenhuoltoa koko maata kattavaksi sotien jälkeisinä vuosikymmeninä. Monissa terveyteen liittyvissä kysymyksissä neuvoloiden rooli on entisestään korostunut perheiden saaman tuen vähetessä lähiyhteisöjen häviämisen myötä.

Lapsi tarvitsee 

aikuisen läsnäoloa 

ja turvallista 

auktoriteettia.

Lapsen varhainen kasvu ennustaa

myöhempää terveyttä

Pienen syntymäpainon ja myöhemmän sepelvaltimotaudin yhteys on osoitettu useassa tutkimuksessa.

Syntymäpaino on kuitenkin vain osa riskiä, joka voidaan useimmiten vähentää elintavoilla.

Syntymäpai-non lisäksi sairastumisriskiin vaikuttaa suuresti kahden ensimmäisen elinvuoden kasvu.

Pieni syntymäpaino on riskite-kijä silloin, kun siihen yhdistyy hidas kasvu kahden ensimmäisen elinvuoden aikana ja sen jälkeen nopea kiinniottokasvu. Lisäksi tarvitaan usein altistava perimä, sanoo professori

Johan Eriksson.

Riskiä pitäisikin Erikssonin mukaan tarkastella elämänkaaren näkökulmas-ta. Riskit eivät välttämättä kumuloidu, ja korjaavia keinoja, kuten liikunta, on paljon. Osalla pienipainoisina syntyneis-tä elimistön varhainen ohjelmoituminen aiheuttaa kuitenkin sen, että terveelliset-kään elämäntavat eivät riitä poistamaan sairastumisriskiä.

-

Historiallinen väestöotos vahvisti

varhaisen kasvun merkityksen

Englantilainen David Barker julkaisi nimellään tunnetun hypoteesin pienen syntymäpainon yhteydestä sepelvaltimo-tautiin 1980-luvulla. Nyt jo tieteellisesti hyväksyttyä hypoteesia on tutkittu Suo-messa laajassa Idefix-projektissa, jota teh-dään professori Johan Erikssonin johdol-la Kansanterveysjohdol-laitoksessa yhteistyössä Barkerin kanssa. Projektin alkuperäinen aineisto koostui kaikista vuosina 1934–44 Helsingin naistenklinikalla syntyneistä. Laajassa aineistossa ja 60 vuoden seu-rannassa näkyy pienen syntymäpainon ja

hitaan varhaisen kasvun yhteys myöhem-piin sepelvaltimotautikohtauksiin.

- Idefix on historiallinen väestöotos, josta ei voida vetää johtopäätöksiä suoraan nykylasten elämään. Meillä on liian vähän tietoa siitä, miten tämän päivän lapset kas-vavat ja mikä on heidän tulevaisuutensa 20 vuoden kuluttua, korostaa Eriksson.

Yhtäläisyyksiä Idefix-aineiston tu-loksiin on kuitenkin nähtävissä joissakin erityisryhmissä. Alle 1,5 kilogramman painoisina syntyneillä, varhaiseen aikui-sikään ehtineillä keskosilla näyttää olevan normaalipainoisina syntyneitä useammin tyypin 2 diabeteksen riskitekijöitä siitä huolimatta, että he ovat hoikkia.

Toinen erityisryhmä ovat raskausdia-betesta sairastavien äitien lapset, joiden syntymäpaino on suuri. Näillä lapsilla on myös selvästi suurentunut riski sairastua tyypin 2 diabetekseen.

- Myös Idefix-aineistossa kolmasosalla niistä, jotka kehittivät diabeteksen, syn-tymäpaino oli korkeahko, mutta heidän kasvutapansa oli hiukan erilainen kuin niiden, jotka lähtivät liikkeelle pienestä syntymäpainosta.

Tyypin 2 diabetes on monimuotoinen tauti, ja Erikssonin mielestä onkin toden-näköistä, että pienipainoisina syntyneet sairastuvat erilaiseen tautimuotoon kuin esimerkiksi raskausdiabetesta sairastavien äitien lapset.

Suomen kokemukset toistuvat

kehitysmaissa

Tyypin 2 diabetes on yleistynyt erittäin nopeasti Intiassa sitä mukaa kun väestön painoindeksi suurenee.

- Nyt noin 30-vuotiaat intialaiset ovat syntyneet pienikokoisina niukempiin oloi-hin. Ravitsemuksen muutos on johtanut siihen, että heillä puhkeaa tyypin 2 dia-betes jo näin nuorena. Intiassa nähdään juuri sama epäsuotuisa yhdistelmä, joka Idefix-aineistossa johti suurentuneeseen sepelvaltimotautiriskiin: lapsuuden pieni-painoisuutta seurasi nopea kasvu, kertoo Eriksson.

Intiassa diabeteksen taustalla on ai-empaan verrattuna liian runsas ravinto. Myös äärimmäinen niukkuus voi aiheuttaa diabeteksen. Nälästä kärsivissä Afrikan maissa lapset saavat liian vähän proteiinia eikä heille kehity juuri ollenkaan sokeriai-neenvaihdunnassa tärkeää lihaskudosta.

Lihas suojaa, rasva rasittaa

Varhaislapsuuden ravitsemus ja liikunta vaikuttavat lihasmassan kehittymiseen ja sitä kautta myöhempään glukoosinsietoon. Tämä saattaisi selittää sen, miksi alkuun heikosti kasvaville lapsille kehittyy muita helpommin aikuistyypin diabetes.

- Tutkimme parhaillaan Idefix-kohort-tiin kuuluvia, nyt 65-vuotiaita henkilöitä hyvin perusteellisesti. Yksi tutkimuskoh-teemme ovat kaikki ne, joiden painoin-deksi on yli 30 eli jotka ovat WHO:n määritelmän mukaan lihavia. Olemme todenneet, että 20 prosentilla näistä yli-painoisista ei ole mitään aineenvaihdun-nan häiriöitä, vaan heidän rasva-arvonsa, verenpaineensa ja verensokeritasonsa ovat täysin normaalit. Pelkkä ylipaino ilman

näitä muutoksia ei vielä ole merkittävä riskitekijä.

Erikssonin mukaan yksi selittävä tekijä voisi olla näiden ihmisen hyvä varhainen kasvu: he syntyivät vähintään normaaliko-koisina ja kasvoivat ensimmäiset 7 vuotta tasaisesti ja hyvin. He ehtivät näin kehittää hyvää lihasmassaa, joka rakentuu juuri lapsuudessa.

- Onneksi useat tutkimukset ovat kiis-tatta osoittaneet, että lihaksia voi kasvattaa hyvinkin iäkkäänä.

Rasvakudoksen määrän vaikutuksesta rasva- ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöi-den syntyyn ei vielä tiedetä yhtä paljon. Ylipainoisella ihmisellä rasvakudos on yleensä jakaantunut tasaisesti elimistöön, eikä pelkästään vatsan ympärillä, vaikka suurin kumpu siinä kohtaa näkyisikin.

- Jos otamme tyypin 2 diabeetikolta lihaksesta koepalan, on se yleensä täynnä rasvaa, joka vaikuttaa epäedullisesti soke-rin aineenvaihduntaan lihaskudoksessa. Toinen syy rasvamassan haitallisuuteen ovat sen tuottamat hormonit ja vapaat rasvahapot, jotka heikentävät elimistön kykyä käyttää sokeria hyväksi.

Kohti yksilöllisempää riskiprofiilia

Elintapojen merkitys ei vähene, vaan pi-kemminkin korostuu silloin, kun ihminen on jo sikiökaudella ohjelmoitunut riskien

Kuvio 1. Yli ja alle 3,5 kg:n painoisina syntyneiden 8760 lapsen kasvu. Kiinteä viiva osoittaa muutoksen painoindeksissä kahdessa syntymäpainon mukaan muodos-tetussa ryhmässä (kaikki lapset). Pilkkuviiva osoittaa muutoksen painoindeksissä niillä 290 lapsella, joille myöhemmin kehittyi tyypin 2 diabetes. Koko otoksen kasvu seuraa 0-viivaa. Julkaistu American Diabetes Associationin luvalla. Diabetes Care 2003;26:3006-10.

suuntaan. Varhainen ohjelmointi voi kui-tenkin osittain selittää sen, miksi osa ei onnistu laihduttamaan tai saa kolestero-liarvojaan laskemaan kovasta yrityksestä huolimatta. Erikssonin mielestä neuvo-loissa ja kouluterveydenhuollossa kerättyä tietoa tulisi hyödyntää paremmin yksilöl-lisen riskin arvioimisessa. Tulevaisuudessa sairauskertomukseen tai terveyskorttiin voidaan mahdollisesti liittää tieto synty-mäpainosta, kasvusta kahden ensimmäi-sen elinvuoden aikana ja painoindeksistä 11 vuoden iässä.

- Myöhemmin voimme ehkä käyttää näitä tietoja parhaan ennaltaehkäisykeinon tai sopivimman lääkityksen valitsemisessa, sillä samat ohjeet eivät sovellu kaikille. Vaikka suurimmalla osalla ihmisistä sy-dän- ja verisuonitautiriski on seurausta elintavoista, on hoidossa otettava huomi-oon yksilölliset erot ja etsittävä juuri niihin tehoavia hoitokeinoja.

Yksi keino pienentää vielä syntymät-tömän lapsen riskiä on äidin painonpu-dotus ennen raskautta. Ehkäisemällä ras-kausdiabetes parannetaan myös syntyvän lapsen terveyttä. Toinen merkittävä keino on lisätä päivähoidossa ja koulussa olevien lasten mahdollisuuksia liikkua ja harrastaa liikuntaa päivän mittaan. l

Maria Kuronen ' ( ) * + , - . / 0 (' (( () @b€m% $'%., $'%, $'%), ' '%), '%, '%., ( J;$pbj`bb Jpekpd€gX`ef5*#,b^ Jpekpd€gX`ef3*%,b^

Tyypin 1 diabetes lisääntyy yhä

Auttaako pitempi imetys?

Äidin raskaudenaikainen ravinto, imetys ja lapsen varhaisvuosien ravinto näyttäisivät ennustavan monia

kansansairauksia. - Tähän mennessä on saatu viitteitä siitä, että pitkä imetys ja D-vitamiini suojaisivat

nuo-ruustyypin diabetekselta, kun taas varhain aloitettu lehmänmaidon antaminen sekä ravinnon nitriitit lisäisivät

diabetesvaaraa, mutta tutkimusnäyttö on kuitenkin edelleen ristiriitaista, sanoo professori Suvi Virtanen, joka

vastaa kolmen ison diabeteksen syitä etsivän hankkeen ravitsemustutkimuksesta. Lisäksi hänen ryhmänsä

selvittää ravinnon merkitystä allergioiden ja astman synnyssä.

Suvi Virtanen toisella työpaikallaan Tampereen yliopiston terveystieteen laitoksella. Hän on epidemiologian professori ja Kansanterveyslaitoksen tutkimusprofessori.

uomalaisten geenit eivät voi selittää nuo-ruusiän diabeteksen ilmaantuvuuden vii-sinkertaistumista Suomessa 1950-luvulta nykypäivään. Diabetesdiagnoosit olivat jo 1950-luvulla luotettavia. Suomessa tauti on maa-ilman yleisin, ja vaikka se voi puhjeta missä iäs-sä hyväniäs-sä, se tulee yhä pienempiin lapsiin. Siksi useassa tutkimuksessa haetaan syitä ympäristöstä, lähinnä ravitsemuksesta ja viruksista, mutta myös esimerkiksi mikrobitoksiineista.

Sekä lääketieteen että ravitsemusalan koulutuk-sen saanut professori Suvi Virtanen kertoo, että menossa olevat laajat diabeteksen syitä selvittävät tutkimushankkeet antavat tärkeää tietoa pienten lasten ravitsemuksesta yleensäkin.

- Ravinnon merkitystä tyypin 1 diabeteksen synnyssä on toistaiseksi tutkittu hyvin vähän pit-kittäis- eli seurantatutkimuksella.

Virtanen vastaa ravintotutkimuksesta sekä suo-malaisessa DIPP- eli diabeteksen ennustaminen ja ehkäisy -hankkeessa, kansainvälisessä TEDDY-tutkimuksessa että kansainvälisessä TRIGR-tutki-muksessa (ks. oheinen laatikko).

Täysimetys kestää vain 1, kuukautta

DIPP:in tuloksista on selvinnyt, että 99 sadasta suomalaisvauvasta sai vuosina 1996–2001 oman äidin maitoa ainoana ravintona keskimäärin 1,5 kuukautta. Nykysuositus on, että lapsi saisi äi-dinmaitoa ainoana ravintonaan kuusi kuukautta (aiemmin suositus oli neljä kuukautta) ja muun ravinnon ohella senkin jälkeen vähintään vuoden. Tutkittavista vain joka toinen vauva sai äidinmaitoa enää puolen vuoden iässä.

Viitteitä on, että varhainen altistus vieraille pro-teiineille olisi haitallista immunologisten sairauksien kuten tyypin 1 diabeteksen ja allergioiden kannalta, mutta näyttö on edelleen ristiriitaista. Toisaalta tuore amerikkalaistutkimus kertoo, että alle puo-livuotiaalle aloitettu vehnän antaminen suojaa veh-näallergialta. Eli näyttöä on siitäkin, että varhainen

altistaminen voi suojata allergialta. Peräti 80 prosenttia vauvoista sai synnytyssairaalassa lisämaitoa, joko luo-vutettua äidinmaitoa tai lehmänmaidos-ta valmistettua äidinmaidonkorviketlehmänmaidos-ta. Lapsen ensimmäisinä päivinä saamalla lisämaidolla on yhteys lyhyempään ko-konaisimetyksen kestoon.

Äidinmaito suojaa lasta monelta

pahalta

Epidemiologiset tutkimukset osoittavat, että äidinmaito suojaa lasta niin infekti-oilta kuin lihavuudeltakin. Lihavuus näyt-täisi lisäävän myös tyypin 1 diabeteksen riskiä.

Suvi Virtanen sanoo, että varhaisen ra-vitsemuksen vaikutukset voivat olla hyvin merkittäviä, koska silloin lapsen immuu-nijärjestelmä ja suolistobakteerit kehitty-vät ja lapsen haiman insuliinia tuottavat beetasolutkin ovat herkempiä kuin myö-hemmin.

Tutkija lohduttaa vauvan ruokintaa miettiviä vanhempia: - Terve järki auttaa. Jos äidillä riittää maitoa, kannattaa antaa äidinmaitoa ainoana ravintona puoli vuot-ta. Toisaalta imetyksestä ei saa tulla lapsen ja perheen hyvinvoinnin mittaria.

Ruokavalio, johon kuulu paljon kas-viksia, hedelmiä, marjoja, viljatuotteita ja kohtuullisesti tyydyttämättömiä rasvoja, on hyvästä niin raskauden aikana kuin lapsellekin.

D-vitamiinilisää täytyy saada

Ravinnon antioksidanttien, kuten E- ja

C-vitamiinien ja D-vitamiinin, arvellaan suojaavan diabetekselta. DIPP-aineiston äideista vain 40 prosenttia oli käyttänyt D-vitamiinivalmistetta. Kolmen kuukauden iässä 91 % lapsista sai D-vitamiinivalmis-teita, mutta 2-vuoden iässä enää 42 %.

Virtanen kiittää, että suomalaisten D-vitamiinitilanne on parantunut. D-vitamii-nia lisätään maitoon ja ravintorasvoihin, koska monien väestöryhmien D-vitamiinin saanti jäi aiemmin liian matalaksi. Kaikille alle 3-vuotiaille suositellaan ympärivuotis-ta D-viympärivuotis-tamiinilisää (valmisteen annostus riippuu lapsen ruokinnasta) ja vanhemmil-lekin lapsille pimeänä vuodenaikana, ellei lapsi juo D-vitaminoitua maitoa. Raskaana olevien ja imettävien kannattaa myös ottaa D-vitamiinia pimeään vuodenaikaan.

Vaikka diabetestutkijat selvittävätkin maidon eri osien merkitystä nuoruusiän diabeteksen riskitekijänä, näyttö on tois-taiseksi ristiriitaista.

- Maito on Suomessa tärkeä ravin-toaineiden lähde, siitä saa kalsiumia ja myös eräitä B-ryhmän vitamiineja. Siksi sitä kannattaa käyttää, Suvi Virtanen pai-nottaa ja sanoo omien lastensakin juovan rasvatonta maitoa.

Nitriitit riesana

Lasten diabetes Suomessa -tutkimuksesta (DiMe-tutkimus) saatiin alustavaa näyt-töä, että äidin runsas raskaudenaikainen ja lapsen runsas nitriittien saanti olisi yh-teydessä diabeteksen kehittymiseen. Suvi Virtanen korostaa, että tulokset täytyy vahvistaa vielä muissa tutkimuksissa.

Suomalaisessa ruokavaliossa nitriitit

Seurantatutkimuksena toteutettavassa DIPP:issä on kerätty tietoa Tampereen ja Oulun yliopistosairaaloissa synnyttäneiden äitien ja lasten ravitsemuksesta. Ravintotut-kimukseen on kutsuttu yli 7000 perhettä, joiden vauvalla oli perinnöllisesti lisääntynyt diabetesriski. Perinnöllistä diabetesriskiä mitataan napaverestä. DIPP-ravintotutki-muksessa selvitetään ravitsemuksen merki-tystä diabeteksen esiasteen ja diabeteksen synnyssä.

Tutkimus alkoi 1996 ja aineiston keruu jatkuu edelleen. Kyselylomakkeiden ja ra-vintopäiväkirjojen avulla on saatu tietoa se-kä äitien raskauden ja imetyksen aikaisesta ravitsemuksesta että lapsen eri-ikäisenä saamasta ravinnosta.

TEDDY-tutkimuksen aineistoa on ke-rätty vuodesta 2004 Yhdysvalloissa, Sak-sassa, Ruotsissa ja Suomessa. Suomesta on

Tampereen ja Oulun lisäksi mukana Turun yliopistosairaala. TEDDY:ssä selvitetään laajasti tyypin 1 diabeteksen riskiin vaikutta-via ympäristötekijöitä.

Jo DIPP:iä ennen tehty DIME– eli Lasten diabetes Suomessa -tutkimushanke viittasi siihen, että varhainen maitopohjainen korvi-keruokinta saattaisi lisätä diabetesriskiä.

TRIGR-tutkimus toteutetaan 16 maas-sa yli 60 tutkimusklinikasmaas-sa. Sillä halutaan selvittää, voidaanko tyypin 1 diabetesta ehkäistä, kun lapsi saa tavanomaisen äi-dinmaidonkorvikkeen sijasta äidinmaidon-korviketta, jossa proteiini on pilkottu pep-tideiksi ja aminohapoiksi. Tutkimukseen on kutsuttu yli 2000 lasta, joilla oli lisääntynyt perinnöllinen diabetesriski. TRIGR on ns. kaksoissokkotutkimus: noin puolet lapsista saa imetyksen jälkeen tavallista lehmän-maitopohjaista äidinmaidonkorviketta,

toi-nen puolikas erityisäidinmaidonkorviketta. Tutkimukseen osallistuvat lapset välttävät ensimmäisen 6–8 kuukauden aikana ruokia, joissa on maitoa, maitojauhetta, herajau-hetta, naudan- tai vasikanlihaa. Tutkittavien lasten ravitsemusta seurataan tiheästi ja perheet saavat ravitsemusneuvontaa, joka perustuu kansallisiin ravitsemussuosituk-siin.

- Olemmekin havainneet TRIGR-tutki-mukseen osallistuvien perheiden noudat-tavan muita paremmin imeväisiän ravit-semussuosituksia, kertoo Virtanen. Lapsia seurataan verinäyttein 10 vuoden ikään asti. Esitutkimuksen tulokset antavat viit-teitä, että tyypin 1 diabetekseen liittyvien autovasta-aineiden ilmaantumista voidaan estää tai viivästyttää antamalla pilkottua eli hydrolysoitua korviketta.

tulevat lähinnä makkaroista ja lihavalmis-teista. Tällä hetkellä ei tiedetä minkään ruuan tai ravintoaineen aiheuttavan diabe-testa, mutta nitriittien takia makkaroiden ja lihavalmisteiden syöminen kannattaa pitää kohtuullisena.

Sosioekonomisilla tekijöillä

merkitystä

Monitieteinen eri puolilla Suomea tehtävä DIPP kertoo myös sosioekonomisten ja alueellisten tekijöiden merkityksestä. Esi-merkiksi lyhyttä imetysaikaa ja suositeltua varhaisempaa lisäruoan antamista luon-nehtivat sukupuoli (pojille varhaisemmin), Pohjois-Suomessa asuminen, äidin nuori ikä, matala koulutus ja raskaudenaikainen tupakointi. Eli pisimpään täysimetystä saa osakseen yli 30-vuotiaan Etelä-Suomessa asuvan hyvin koulutetun tupakoimatto-man äidin tyttövauva.

Ravitsemusepidemiologi Suvi Virtasen sanoma on tiivistetysti: Ravinnon merki-tystä tutkitaan intensiivisesti sekä tyypin 1 diabeteksen että allergisten sairauksien synnyssä, mutta toistaiseksi tiedetään vie-lä niin vähän, että turvallisinta on syödä monipuolisesti, pitää paino kurissa, välttää runsasta nitriittien saamista ja ottaa D-vitamiinilisä terveydenhuollon ohjeiden mukaan. l

Tarja Liuha

Suoliston puolustusjärjestelmän

pettäminen monen sairauden syynä

uoliston immuunijärjestelmällä on kaksi tärkeää tehtävää. Sen pitää hyökätä suoliston kautta tulleita haitallisia taudinaiheut-tajamikrobeja, kuten rotaviruksia ja ripulia aiheuttavia bakteereja, vastaan. Samal-la sen tulee tunnistaa elimistölle vieraat, mutta vaarattomat rakenteet, kuten ra-vintoaineet, ja kehittää sietokyky näitä kohtaan. Suolistossa on myös ihmisen tarvitsema hyödyllinen mikrobisto, jota myös pitää sietää, koska se tukee sietoky-vyn kehittymistä ruoka-aineita kohtaan.

- Terve suoliston puolustusjärjestelmä kykenee säilyttämään tämän kaksoisroolin vaatiman tasapainon, mutta jos järjestelmä on jollain tavalla häiriintynyt tai sairas, tasapaino pettää ja seurauksena voi olla esimerkiksi ruoka-aineallergia. Suolisto ei pystykään kehittämään sietokykyä, ja ruoka tulkitaan haitalliseksi mikrobiksi, kertoo tutkimusprofessori Outi Vaarala

Kansanterveyslaitoksen immunobiologian laboratoriosta.

Lievät tulehdusreaktiot kehittävät

sietokykyä

Vastasyntyneen suolisto on varsin läpäise-vä ja suurikokoisetkin molekyylit pääseläpäise-vät verenkiertoon. Ensimmäisten kolmen elin-kuukauden aikana suolisto kolonisoituu hyödyllisillä mikrobeilla, jotka verhoavat sen. Samalla suolen läpäisevyys laskee eli suolisto sulkeutuu. Oikean bakteeri-kannan muodostuminen suolistoon tässä vaiheessa on erittäin tärkeää, sillä se tukee sietokyvyn kehittymistä vähentämällä suo-len läpäisevyyttä ja sitä kautta ravintoan-tigeenien pääsyä suolen seinämän läpi ja immuunivasteen muodostumista niille eli allergisen reaktion kehittymistä.

- Tiedämme, että allergian riski on pienempi niillä allergisilla lapsilla, joilla

on runsaasti hyödyllisiä bifido- ja lakto-bacillus-kantoja. Yleensä allergisilla lap-silla on näitä kantoja muita vähemmän, selittää Vaarala.

Rintaruokinnalla voidaan tukea erityi-sesti bifido-kantojen kertymistä suoleen, sillä äidinmaidossa on ns. prebioottisia sokereita, jotka edesauttavat näiden bak-teerien kolonisoitumista. Tästä syystä tut-kijat suosittelevat pelkkää rintaruokintaa ensimmäisten elinkuukausien aikana.

Tutkimuksissa on osoitettu, että suolen läpäisevyys lisääntyy tilapäisesti, kun lapsi alkaa saada vieraita valkuaisaineita, esi-merkiksi äidinmaidonkorviketta. Uusi vie-ras valkuaisaine aiheuttaa suolessa lievän tulehdusreaktion, jota useimmiten seuraa sietokyvyn kehittyminen vieraille valkuais-aineille. Samanlaisen lievän, ohimenevän tulehdusreaktion on osoitettu syntyvän, kun lapselle annetaan probiootteja. Nä-mä hyödyllisten mikrobien aiheuttamat varhaiset tulehdukset näyttävät kehittävän immuunijärjestelmää niin, että se oppii reagoimaan oikein ja kehittää sietokyvyn ruoka-aineille. Outi Vaaralan ryhmä on osoittanut, että sietokyvyn kehittymistä voidaan tukea imetyksen lisäksi myös an-tamalla lapselle hyödyllisiä bakteereja si-sältävää probioottivalmistetta silloin, kun lapsella tiedetään olevan perinnöllinen alttius allergiaan.

Sairauden takana perimä ja

tulehdus

Immunobiologian laboratorio tutkii useita sairauksia, joihin suoliston puolustusjär-jestelmän häiriö liittyy keskeisesti.

- Yhtenä esimerkkinä sietokyvyn pet-tämisestä pidämme tällä hetkellä tyypin 1 diabetesta lapsilla, koska näillä lapsil-la esiintyy voimakkaita immuunivasteita ravintoproteiineja kohtaan. Ohutsuolesta

otetuista näytteistä voidaan nähdä, että suoliston immuunijärjestelmä on poik-keuksellisesti koko ajan aktivoitunut, se-littää Vaarala.

Lehmänmaidon proteiini ja vehnä on liitetty diabetekseen. Keliakiassa vehnän gliadiini aiheuttaa tulehdusreaktion ja suo-linukan tuhoutumisen. Ohut- ja paksusuo-len tulehdustilan aiheuttavan Crohnin tau-din syyksi epäillään elimistön hyökkäystä omaa normaalia mikrobistoa kohtaan.

Diabetes ja keliakia esiintyvät usein myös yhdessä, sillä kummakin sairauden taustalla on sama perinnöllinen alttius. Läheskään kaikki, joilla on diabeteksen ja keliakian riskiperimä eivät kuitenkaan sairastu näihin tauteihin. Outi Vaarala on vakuuttunut, että taudin laukaisee suolis-totulehdus sillä pienellä osalla, joka lopulta sairastuu.

- Jostain syystä, jota emme vielä tie-dä, myöhemmät suolistoinfektiot voivat olla varsin haitallisia, toisin kuin varhai-set hyödyllisten bakteerien aiheuttamat tulehdusreaktiot. Voi olla että lievä tuleh-dusreaktio imeväisiässä herättää erilaisia välittäjäaineita kuin myöhemmät infektiot. On myös mahdollista, että esimerkiksi keliakian laukaiseva taudinaiheuttaja, jos sellainen joskus löydetään, aiheuttaakin kroonisen infektion niin kuin helikobak-teeri aiheuttaa mahahaavan.

Diabeteksen tai keliakian laukaisevia suolistoinfektioita etsitään nyt kiivaasti. Tehtävä on vaikea, sillä suolistossa on val-tava mikrobisto ja näytteitä on vaikea saa-da. Rotavirus on yksi tavallinen esimerkki suolen läpäisevyyttä lisäävästä taudinaihe-uttajasta, jonka roolia tutkitaan.

Suolistoon voi myös jäädä tulehdustila jo syntymästä saakka. Vaaralan mielestä on mahdollista, että joidenkin lasten im-muunijärjestelmä ohjelmoituu väärin jo ensimmäisistä elinkuukausista, tai heidän

Ruoka-aineallergia, diabetes, keliakia ja Crohnin tauti ovat sairauksia, joissa suoliston immuunijärjestelmä on jollain

tavalla häiriintynyt. Tämä elimistön laajin puolustusjärjestelmä ohjelmoidaan jo varhaisessa imeväisiässä sietämään

vieraita proteiineja. Uusin tutkimustieto antaa toiveita, että osaa näistä sairauksista voidaan ehkäistä vaikuttamalla

suoliston bakteerikantaan.

suolistonsa mikrobifloora on vääräntyyp-pinen. Kun tällainen lapsi altistuu ravin-non vieraille valkuaisaineille, syntyy väärä allerginen reagointitapa.

Suoliston muutoksia ei yleensä päästä tutkimaan ennen taudin puhkeamista, sillä näytepalan ottaminen on kajoava toimen-pide. Yhdysvalloissa on mitattu verestä zonuliinia, suolen epiteelin valkuaisainet-ta, jonka määrän on osoitettu lisääntyvän veressä, yleensä silloin, kun suolen läpäi-sevyys lisääntyy. Tutkijat ovat osoittaneet, että zonuliinitaso veressä nousee jo ennen diabeteksen puhkeamista. Tämä vahvis-taa käsitystä, että tautia edeltää suoliston häiriö.

Allergian hoitoon probioottia

Ruoka-aineallergian hoitolinjana on tä-hän saakka ollut rauhoittaa lapsen iho ja tulehdus suolessa poistamalla ruokava-liosta allergiaa aiheuttavat ruoka-aineet. Suolen rauhoittaminen on tärkeä osa hoi-toa. Sen jälkeen olisi kuitenkin tärkeää päästä vahvistamaan sietokykyä. Vaaralan mukaan uusimmat tutkimustulokset to-dennäköisesti muuttavat allergian hoitoa tähän suuntaan.

- Ruoka-aineiden välttäminen on lopu-ton ja myös vaarallinen tie, sillä sietokykyä on tärkeä kehittää. Sen puuttuessa pieni-kin määrä allergeenia riittää aiheuttamaan anafylaksian. Sietokyky tulee sitä kautta, että vieraita rakenteita kohdataan pikku-hiljaa suoliston ollessa terve ja huonosti läpäisevä. Jos ne eliminoidaan, sietokyky ei pysy yllä.

Siedättämistä kokeillaan jo HUS Iho- ja allergiasairaalassa, missä allergeeneja annetaan lääkärin valvonnassa. Probioot-tien tehosta ruoka-aineallergioiden en-nalta ehkäisyssä on jo kohtuullisen vahva tutkimusnäyttö, mutta sitä ei ole tutkittu voidaanko niillä estää allergioiden leviä-minen, ns. allerginen marssi.

- Meillä on useita tutkimuksia, joi-den perusteella uskon, että IgE-välitteistä ruoka-aineallergiaa sairastava lapsi hyötyy probioottihoidosta, sillä se nopeuttaa al-lergiaoireiden rauhoittumista. l

Maria Kuronen Kirjallisuutta

1. Pohjavuori E, Viljanen M, Korpela R, Kuitunen M, Tiittanen M, Vaarala O, ym. Lactobacillus GG effect in increasing IFN-gamma production in infants with cow’s milk allergy. J Allergy Clin Immunol 2004; 114:132–6.

2. Vaarala O. Immunological effects of probiotics with special reference to lactobacilli. Clin Exp Allergy 2003;33:1634–40. 3. Viljanen M, Pohjavuori E, Haahtela T, ym.

Induction of inflammation as a possible mechanism of probiotic effect in atopic ecze-ma–dermatitis syndrome. J Allergy Clin Im-munol 2005;115:1254–9.

Uutta näyttöä suoliston

tulehduksesta tyypin

1 diabeteksessa

Tyypin 1 diabetesta eli insuliiniriippuvaista diabetesta pidetään autoimmuunitautina, jossa puolustusjärjestelmän solut hyökkää-vät kehon omia rakenteita vastaan. Sairau-den syy on haimasaarekkeissa olevien in-suliinia tuottavien ß-solujen tuhoutuminen, ja siksi elinikäinen insuliinihoito on tarpeen. Tyypin 1 diabeteksen geneettinen riski liit-tyy HLA luokka II:n geenialueeseen, kuten monella muullakin autoimmuunitaudilla. Kuitenkin geneettinen riski muodostaa vain osan riskistä sairastua: ympäristötekijöillä on myös tärkeä merkitys. Tutkituimmat ympäristön riskitekijät ovat enterovirusin-fektiot ja altistuminen lehmän maidolle varhaislapsuudessa. Molemmat näistä tekijöistä vaikuttavat suoliston puolustus-järjestelmään.

Tyypin 1 diabetekseen sairastuneilta ote-tuissa ohutsuolen koepaloissa nähdään tu-lehdusta osoittavan sytokiinin IL-18 ilmen-tymistason olevan normaalia suurempi. Tä-mä havainto vahvistaa edelleen käsitystä, että diabetekseen liittyy suoliston tulehdus.

Minna Tiittasen väitöstyössä osoite-taan myös ensimmäistä kertaa, että äidin-maidon insuliinipitoisuus tukee sietokyvyn kehittymistä insuliinia kohtaan lapsella yleensä. Ruokavaliossaan lehmän maidon valkuaisaineille altistuneilla lapsilla oli sitä

vähemmän naudan insuliinille spesifisiä vasta-aineita mitä suurempi äidin rintamai-don insuliinipitoisuus oli. Tämä löydös viit-taa siihen, että ihmisen insuliini rintamai-dossa saa aikaan terveellä lapsella sietoky-kyä ravinnon naudan insuliinia kohtaan.

Väitöstyössä tutkittiin myös insuliini-hoidon vaikutusta valkosoluihin. Insuliini-hoidon aloittaminen nostaa tilapäisesti ns. sääteleviä T-soluja, jotka puolestaan vai-mentavat insuliinia tuottavan solukon tu-houtumista ja siten tukevat elimistön omaa insuliinin tuotantona. Tämä löydös selittäisi sen, miksi insuliinihoidon aloittaminen joh-taa sairauden ensikuukausina ohimenevään paranemiseen. Tämän ns. honeymoon-vai-kutuksen mekanismia ei ole ennen ymmär-retty. Tilapäistä toipumista seuraa kuiten-kin lopullinen insuliinia tuottavan solukon tuhoutuminen.

Minna Tiittanen, Immuunivaste insuliinia koh-taan ja muutokset suoliston immuunijärjestel-mässä lapsilla, joilla on tyypin 1 diabetes tai joilla on riski sairastua tyypin 1 diabetekseen. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja, A17/2006, ISBN 951-740-659-2

http://www.ktl.fi/portal/4043

Imetyksen edistämisellä parempaa

kansanterveyttä

Imetys on terveydelle edullista, mutta suomalaisäidit imettävät suositeltua vähemmän. Tämä johtuu

todennäköisesti imetyksen edistämistä koskevien yhtenäisten ohjeiden puuttumisesta hoitoketjussa

ja terveydenhuoltohenkilökunnan vähäisestä imetysohjauskoulutuksesta. Imetyksen edistämiseksi

Kansanterveyslaitos on asettanut kansallisen asiantuntijatyöryhmän suunnittelemaan ja

koordi-noimaan imetyksen edistämistyötä Suomessa.

metys on luonnollinen ja tehokas keino edistää terveyttä. Rintaruo-kinnan ja äidinmaidon terveys-vaikutuksista on saatavilla paljon luotettavaa tutkimustietoa. Lyhytkestoinen imetys ja varhainen altistuminen lisäruo-alle lisäävät lapsen riskiä lapsuusiän liha-vuuteen, tyypin 1 diabetekseen ja sydän- ja verisuonitauteihin. Imetys vähentää myös äidin riskiä sairastua premenopausaali-seen rintasyöpään. Suomessa suositetaan puolen vuoden täysimetystä ja sen jälkeen imetystä vuoden ikään. Terveydenhuollos-sa annetun imetysohjauksen tulisi tukea näiden suositusten toteutumista.

Suomessa imetetään kansallisia

tavoitteita vähemmän

Suomalaiset äidit ovat yleensä halukkaita imettämään. Imetys on lisääntynyt 1990-luvulla, mutta Suomessa imetetään huo-mattavasti lyhyempiä aikoja kuin suositel-laan ja kuin äidit toivoisivat imettävänsä. Imetyksen onnistuminen vahvistaa äidin itseluottamusta ja tukee hyvän äiti-lapsi-suhteen kehittymistä. Imetyksessä epäon-nistuminen koetaan usein pettymyksenä ja siihen voi liittyä turhia syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Vuonna 2005 tehdyssä

valtakunnalli-sessa selvityksessä kuukauden ikäisistä vastasyntyneistä rintamaitoa sai 87 %, puolivuotiaista 60 % ja lähellä vuoden ikää olevista 36 % (1). Alle kuukauden ikäisistä 60 % oli täysimetettyjä ja neljän kuukauden ikäisistä 34 %. Suomessa myös alueelliset erot imetysluvuissa ovat varsin suuret: 3 kuukauden täysime-tys vaihteli alueellisesti 25:n ja 66 %:n välillä. Lisäravinnon antaminen jo vastasyntyneille on tavallista. Vuosina 2000–2001 kerätty synnyttäneiden äi-tien seurantatutkimusaineisto osoittaa, että valtaosa (79 %) vastasyntyneistä sai lisäruokaa synnytyssairaalassa ja kol-mannes vauvoista vielä kotiutumisvai-heessa (2). Voidaan todeta, että äitien ohjaus täysimetykseen sairaalassa ei onnistu.

Suomen imetysluvut

Pohjoismaiden alhaisimmat

Muissa Pohjoismaissa valtiovalta ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat keneet imetystä suunnitelmallisesti, ja tu-lokset näkyvät. Ruotsissa varsinkin täysi-metys lisääntyi 1990-luvulla, kun sairaalat muuttivat hoito- ja ohjauskäytäntöjään Vauvamyönteinen sairaala -ohjelman (Baby Friendly Hospital Initiative) mu-kaisiksi. Esimerkiksi vuonna 1999 Tuk-holman alueella tehdyssä tutkimuksessa vain noin neljäsosa vastasyntyneistä sai lisäruokaa alle viikon ikäisenä, loput olivat täysimetettyjä (3). Myös Norjan, Islannin ja Tanskan imetys- ja täysimetysluvut ovat Suomea paremmat.

Edellytyksenä Vauvamyönteinen sai-raala -tunnuksen saamiselle on, että koko sairaalan henkilökunta on saanut WHO:n ohjelman mukaisen imetysohjaajakoulu-tuksen, sairaalassa on imetysohjauksen toimintasuunnitelma, äidit ohjataan täy-simetykseen ja vastasyntyneille annetaan ainoastaan rintamaitoa, elleivät lääketie-teelliset syyt muuta edellytä (4). Ruot-sin kaikilla synnytyssairaaloilla on BFH-tunnus, Norjassa 35:llä 57:stä, Tanskassa 11:llä 35:stä ja Suomessa neljällä sairaa-lalla 35:stä. Islannissa imetystä on edis-tetty kouluttamalla IBCLC (International Board Certified Lactation Consultant) -koulutuksen saaneita imetyksen erityis-asiantuntijoita, jotka työskentelevät sairaa-loissa ja avoterveydenhuollossa. Suomessa on tällä hetkellä yksi IBCLC-koulutuksen saanut kätilö.

Puutteita imetysohjauksen

koulutuksessa

Suomalaiset äidit eivät ole imettäjinä huonompia kuin pohjoismaiset kanssasi-sarensa, mutta heidän saamansa imetys-ohjauksen määrässä ja laadussa on suu-ria alueellisia ja sairaalakohtaisia eroja. Valtaosa äideistä tarvitsee alkuvaiheessa ammattilaisen tukea ja apua saadakseen imetyksen sujumaan. Taitava ja ammatti-taitoinen tuki ja ohjaus synnytyssairaalassa lisäävät äitien varmuuden tunnetta kotona selviämiseen. Hoitajien neuvot voidaan myös kokea ristiriitaisina ja hämmentävi-nä, jos heidän tietotaidossa on puutteita. Suomalaisissa selvityksissä on todettu, että vaikka valtaosa kätilöistä on suorittanut WHO:n imetysohjaajakoulutuksen, vain kolmasosalla äitiys- ja lastenneuvolatyö-tä tekevislastenneuvolatyö-tä terveydenhoitajista oli lastenneuvolatyö-tämä koulutus vuonna 2004. Myös lääkäreiden koulutuksessa tulisi lisätä imetystietoutta, jotta perheiden saama ohjaus olisi yhte-näistä.

Imetystä tukeva koulutus, ohjaus

ja hoitokäytännöt

Useissa systemoiduissa tutkimuskatsa-uksissa on todettu, että imetystä voidaan lisätä kouluttamalla ammattilaisia, yhte-näistämällä ohjauskäytäntöä ja paranta-malla imetyksen tukirakenteita. Imetysoh-jauksen ja tuen tulisi muodostaa jatkumo, jossa raskausaikana, synnytyssairaalassa ja avoterveydenhuollosta annettu imetysoh-jaus on yhtenäistä, ristiriidatonta ja tut-kimusnäyttöön perustuvaa. Se edellyttää, että kaikilla raskaana olevia ja synnyttä-neitä äitejä hoitavilla on riittävä koulutus, vähintään imetysohjaajakoulutus.

Tutkimusnäyttöön perustuvat ohjeet imetyksen varhaisvaiheen hoito- ja

ohja-uskäytännöistä sisältävät mm. ohjauksen varhaiseen ensi-imetykseen, imetysasen-tojen ohjauksen, vauvan imuotteen tarkas-tuksen sekä ohjauksen ympärivuorokauti-seen vierihoitoon, lapsentahtiympärivuorokauti-seen tiheään imetykseen ja täysimetykseen välttämällä lisäruoan antoa, tutteja ja pulloja. Sai-raaloiden hoitokäytäntöjen muuttaminen imetystä tukeviksi lisää imetyksessä on-nistuvien äitien määrää. Olennaista on varhaisimetyksen turvaaminen, ympäri-vuorokautinen vierihoito ja asiantuntevan ohjauksen saatavuus.

Kotiutumisen jälkeen imetystä on tär-keä edistää, kunnes se on vakiintunut. Hyviksi todettuja keinoja ovat kotikäyn-nit ja pienryhmissä annettu vertaistuki. Vertaistuen on todettu lisäävän erityisesti täysimetystä. Kotikäynnit, joiden aikana keskustellaan huolista, autetaan ongelma-tilanteissa ja huomioidaan perheenjäsen-ten rooli imetyksen tukijoina, on todettu tehokkaiksi keinoiksi lisätä imetyksen kes-toa. Useissa menestyksellisistä imetyksen edistämisohjelmissa on lisäksi käytetty mediakampanjoita terveydenhuollon toi-menpiteiden ja vertaistuen lisänä.

Ammattiryhmien yhteistyötä

imetystilanteen parantamiseksi

EU:n komission tuella on valmistunut kansainvälinen toimintaohjelma imetyk-sen edistämiseksi ja tukemiseksi EU-mais-sa (5). OhjelmasEU-mais-sa todetaan, että imetyk-sen edistämiseksi tulee laatia kansallinen suunnitelma ja nimetä asiantuntijatyöryh-mä suunnittelemaan ja koordinoimaan imetyksen edistämistyötä. Kansanterveys-laitos on tätä työtä varten perustanut

Suo-meen asiantuntijaryhmän, jonka puheen-johtajana on ylilääkäri Anneli Pouta Ou-lusta. Lisäksi maassamme laaditaan par-haillaan kansallisia näyttöön perustuvia hoitosuosituksia yhtenäisen imetysohja-uksen ja tuen antamisesta äitiys- ja lasten-neuvoloissa sekä synnytyssairaaloissa. Suosituksia laativaan moniammatilliseen ryhmään kuuluu tutkijoiden lisäksi käti-löitä, terveydenhoitajia, lastenlääkäreitä ja ravitsemusterapeutteja. Imetysohjauk-sessa käytettävästä oppimateriaalista, kir-joista ja videoista on myös pula. Paljon työtä tarvitaan, mutta yhteistyöllä voimme lisätä imetystä ja perheiden tyytyväisyyttä sekä edistää kansanterveyttä. l

Leena Hannula, TtT, lehtori Hoitotyö ja ensihoito

Helsingin ammattikorkeakoulu Stadia leena.hannula@stadia.fi

1. Hasunen K, Ryynänen S. Imeväisikäisten ruokin-ta Suomessa vuonna 2005. Sosiaali- ja terveys-ministeriön selvityksiä 2005:19, Helsinki. 2. Hannula L, Leino-Kilpi H ja Puukka P.

Imetyk-sestä selviytyminen ja lisäruoan käyttö synny-tyssairaalassa – äitien näkökulma. Hoitotiede 2006;4:175–85.

3. Zwedberg S, Wickman M, Negussie B. Barns uppfödning under BB-tiden i Stockholms läns landsting. En kartläggning under våren 1999. Vård i Norden 2003;23: 21–6.

4. Hakulinen-Viitanen T, Pelkonen M, Haapakorva A. Äitiys- ja lastenneuvolatyö Suomessa, Sosi-aali- ja terveysministeriön selvityksiä, 2005:22. 5. EU Project on Promotion of Breastfeeding in

Europe. Protection, promotion and support of breastfeeding in Europe: a blueprint for acti-on. European Commission, Directorate Public Health and Risk Assessment, Luxembourg, 2004.

Nuoruusiän hyvinvoinnin erot

vaikuttavat aikuisikään saakka

Nuoruusiän kasvuolosuhteiden ja mielenterveyden vaikutus ulottuu aikuisiän mielenterveyteen ja sosiaaliseen asemaan.

Perheen vaikeudet ja ongelmat voivat vaikuttaa etenkin alemmista sosiaaliryhmistä tulevien nuorten mielenterveyteen

ja myöhempään hyvinvointiin. Mielenterveyden sosioekonomisten erojen kaventamisessa on tärkeää etsiä ja kehittää

nuoren hyvinvointia tukevia tekijöitä.

seissa tutkimuksissa on todettu sosiaaliryhmien välisiä eroja mie-lenterveydessä ja hyvinvoinnissa. Mielenterveyden ja hyvinvoinnin ongelmat ovat yleisempiä vähemmän kou-lutetuilla, työntekijäammateissa toimivilla ja pienituloisilla kuin pidemmälle koulu-tetuilla, toimihenkilöillä ja suurituloisilla. Sosioekonomisten terveyserojen taustalla vaikuttavat monenlaiset syytekijät, kuten varhaiset ja nykyiset elinolot, aineelliset ja psykososiaaliset olosuhteet, elintavat ja terveyspalvelut. Myös terveydellä on merkitystä henkilön sosiaaliseen asemaan: alempiin sosioekonomisiin ryhmiin voi-daan valikoitua huonon terveyden pe-rusteella. Monet terveyseroja synnyttävät tekijät vaikuttavat usein samanaikaisesti ja kasautuvat elämän varrella.

Nuoruus ennakoi tulevaa

Lapsuuden ja nuoruuden kasvuolosuh-teilla ja psykososiaalisella kehityksellä on tärkeä merkitys myöhemmälle kehitykselle ja terveydelle. Nuoruusiässä tehdyt kou-lutus- ja elämäntapavalinnat vaikuttavat pitkälti aikuisiän terveyteen ja sosiaaliseen asemaan. Monet mielenterveysongelmat yleistyvät voimakkaasti myöhäisnuoruu-dessa ja varhaisaikuisuumyöhäisnuoruu-dessa ja voivat vaikeuttaa nuoruusiän kehitystä ja siirty-mävaihetta aikuisikään.

Kansanterveyslaitoksessa on tutkit-tu nuorten mielenterveyden kehitystä ja siihen vaikuttavia riski- ja suojaavia teki-jöitä. Mielenterveyden sosioekonomisten erojen syntymistä, syitä ja kehittymistä

nuoruudesta aikuisuuteen on selvitetty osana tamperelaisnuoria koskevaa seu-rantatutkimusprojektia. Lähtöaineistona oli yksi tamperelaiskoululaisten ikäluok-ka, noin 2 200 vuonna 1967 syntynyttä nuorta, joita on tähän mennessä tutkittu kyselylomakkeen avulla 16-, 22- ja 32-vuotiaina.

Nuoruusiän psykosomaattinen

oireilu ennustaa

varhaisaikuisuuden koulutustasoa

Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työntekijäperheiden tytöillä ja pojilla oli heikompi itsetunto 16-vuotiaana kuin toimihenkilöperheiden lapsilla. Työnte-kijäperhetaustaisilla tytöillä esiintyi li-säksi enemmän psykosomaattisia oireita. Nuoruusiässä todetut vanhempien am-mattiaseman mukaiset erot psyykkisessä terveydessä säilyivät miehillä varhaisai-kuisuuteen ja naisilla aivarhaisai-kuisuuteen saak-ka. Naisilla vanhempien ammattiasema oli yhteydessä itsetuntoon,

vaikka henkilön oma am-mattiasema huomioitiin. Naisilla ja miehillä psyyk-kinen terveys (itsetunto, psykosomaattinen oireilu, masennus) oli huonompi alemmissa sosioekonomi-sissa ryhmissä ylempiin verrattuna tarkasteltaessa

eroja oman koulutuksen (22-vuotiaana) ja oman ammattiaseman mukaan (32-vuotiaana).

Tutkimuksessa tuli esiin myös

tervey-dellisen valikoitumisen merkitys: erityisesti nuoruusiässä esiintynyt psykosomaatti-nen oireilu ennusti alempaa koulutustasoa varhaisaikuisuudessa 22-vuotiaana. Nuo-ruusiän oireilu ennusti myös voimakkaasti myöhemmän elämän psykosomaattista oireilua ja vanhempien ammattiasema henkilön omaa koulutus- ja ammattiase-maa.

Sosiaalisen tuen puute lisää

masennuksen riskiä enemmän

alemmissa sosiaaliryhmissä

Läheiset ihmissuhteet ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä ihmisen mielenterveyteen ja hyvinvointiin myönteisesti vaikuttavia tekijöitä. Sosiaaliryhmien väliset erot näi-den suojaavien tekijöinäi-den olemassaolossa voivat myös lisätä eriarvoisuutta. Tutki-muksemme tulokset osoittivat, että eri-tyisesti alempien sosiaaliryhmien naiset kokivat saavansa vähemmän sosiaalista tukea nuoruudesta aikuisuuteen saakka ja toisaalta sosiaalisen tuen puute oli yhteydessä ai-kuisiän masennukseen. Näytti myös siltä, että sosiaalisella tuella voi olla suurempi merkitys mielenterveydelle alem-missa kuin ylemmissä sosiaaliryhmissä. Työn-tekijäperheiden nuorilla huonoksi koettu suhde samaa sukupuolta olevaan vanhempaan lisäsi masennuksen riskiä 32-vuotiaana, kun taas toimihenki-löperhetaustaisilla henkilöillä tätä yhteyttä

U

Huonoista 

lähtökohdista 

huolimatta monia 

nuoria kannattelevat 

suojaavat tekijät 

ympäristössä.

ei havaittu. Lisäksi työntekijäammateissa toimivilla naisilla tyytymättömyys sosiaa-liseen tukeen oli voimakkaammin yhte-ydessä masennukseen kuin toimihenki-löammateissa toimivilla naisilla.

Nuoruusiän tärkeys

mielenterveyden

sosioekonomisten erojen

kaventamisessa

Pyrittäessä kaventamaan myöhemmän elämän mielenterveyden sosioekonomi-sia eroja on tärkeää pyrkiä vähentämään terveys- ja syrjäytymisriskiä jo lapsuus- ja nuoruusvuosina. Psykosomaattisesti oi-reileviin nuoriin ja heidän elämäntilan-teeseensa olisi kiinnitettävä entistä enem-män huomiota, sillä osalla näitä nuoria oireilu saattaa ilmentää myös vakavampaa psyykkistä kuormittuneisuutta ja stressiä. Nuorten oireilu on usein myös yhteydes-sä päihteidenkäyttöön, kouluvaikeuksiin ja heikompiin koulusuoristuksiin, jotka voivat heikentää nuorten mahdollisuuk-sia sijoittua hyvin koulutus- ja työmark-kinoilla. Terveydenhuollossa, koulussa ja sosiaalityössä olisi tärkeää antaa erityis-tukea oireileville, erilaisista vaikeuksista kärsiville nuorille, jotta kehityksen riski- ja

syrjäytymispolut voitaisiin katkaista riittä-vän varhaisessa vaiheessa.

Osa nuorten psyykkisistä ongelmista heijastaa perheen ja vanhempien vaikeuk-sia ja pahoinvointia, kuten taloudellivaikeuk-sia on-gelmia, työttömyyttä, asumiseen liittyviä ongelmia, riitaisuutta ja vanhempien mie-lenterveyden häiriöitä. Perheen vaikeuk-sien ja ongelmien merkitys voi korostua etenkin alemmista sosiaaliryhmistä tulevi-en nuorttulevi-en mieltulevi-enterveydelle ja myöhem-män elämyöhem-män hyvinvoinnille. Vanhempia ja perheen elinolosuhteita tukemalla kohen-netaan myös lasten ja nuorten hyvinvoin-tia ja luodaan edellytyksiä myöhemmän elämän terveyden tasa-arvolle.

Monet nuoret pärjäävät hyvin huo-nommista lähtökohdista huolimatta. Näitä nuoria auttavat ja kannattelevat erilaiset suojaavat tekijät perheessä, koulussa, to-veripiirissä ja laajemmassa ympäristössä. Esimerkiksi hyvät suhteet vanhempiin, sisaruksiin, kavereihin ja opettajiin, hyvä koulumenetys ja itsetunto sekä hyvät so-siaaliset ja -selviytymistaidot voivat toimia suojaavina tekijöinä ongelmakehitystä vas-taan. Näiden suojaavien tekijöiden kehit-täminen on tärkeä osa-alue terveyserojen kaventamisessa. l

Taina Huurre, tutkija

Hillevi Aro, ylilääkäri

KTL/ Mielenterveyden ja alkoholitutki-muksen osasto

etunimi.sukunimi@ktl.fi

Kirjallisuutta

1. Huurre T, Eerola M, Rahkonen O, Aro H. Does social support affect the relationship between socio-economic status and depression? A lon-gitudinal study from adolescence to adulthood. J Affect Disord 2006 (in press).

2. Huurre T, Rahkonen O, Komulainen E, Aro H. Socioeconomic status as a cause and conse-quence of psychosomatic symptoms from ado-lescence to adulthood. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2005;40:580–7.

3. Huurre T, Rahkonen O, Aro H. Terveydentilan ja terveyskäyttäytymisen sosioekonomiset erot nuoruudesta aikuisuuteen. Sos Lääket Aikak 2003;40:154–62.

4. Huurre T, Aro H, Rahkonen O. Well-being and health behaviour by parental socioeconomic status. A follow-up study of adolescents aged 16 until age 32 years. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol 2003;38:249–355.

Voidaanko nuorten tupakointia

ehkäistä?

suuri vaikutus tupakointikäyttäytymiseen. 1970-luvun lopussa julkaistiin yhteenveto kokeellisista tutkimuksista, joissa osalle kouluista oli annettu terveystietoa tupa-koinnin haitoista ja osalle ei. Oppilaiden tiedot, asenteet ja tupakointi tutkittiin en-nen ja jälkeen ohjelman. Yhteenveto noin 30 tutkimuksesta oli, että terveyshaittojen opettamisella voitiin kyllä vaikuttaa tietoi-hin, mutta hyvin vähän asenteisiin eikä juuri lainkaan käyttäytymiseen.

Tämän jälkeen kehitettiin ohjelmia, jotka perustuivat lähinnä amerikkalaisen Banduran vuonna 1977 julkaisemaan sosiaalisen oppimisen teoriaan. Näiden kouluohjelmien perusajatus oli se, että tupakanpolton aloittaminen on lähes aina sosiaalinen tapahtuma, sillä useimmiten tupakointi aloitetaan murrosiässä ystävien kanssa. Oppitunneilla käytiin läpi niitä sosiaalisia tilanteita, joihin oppilaat olivat törmänneet tai kuvittelivat voivansa jou-tua, joissa tupakoinnin aloittaminen olisi mahdollista. Oppilaat saivat keksiä keinoja selviytyä näistä tilanteista ilman tupakoin-nin aloittamista. Tilanteita käytiin läpi kes-kustelun, roolileikkien ja videoiden avulla.

Nuorten tupakointia voidaan ehkäistä tupakoinnin ehkäisyohjelmilla. Parhaiten onnistuvat koulu- ja yhteisöpohjaiset

ohjelmat, joissa harjoitellaan sosiaalisia taitoja ja joissa huomioidaan yksilölliset tarpeet. Koulun merkitys tupakoinnin

ehkäisemisessä ja vähentämisessä on suuri.

uorten tupakoinnin aloittami-seen on pyritty vaikuttamaan 1960-luvulta lähtien, kun tu-pakoinnin terveyshaitat tulivat tieteellisesti osoitetuksi. 1960- ja 1970-luvuilla uskottiin, että terveyshaittojen tiedostaminen yksin riittäisi nuorten tu-pakoinnin ehkäisemiseksi. Pian kuitenkin osoittautui, että sen lisäksi tarvitaan laaja-alaisia yhteiskunnallisia toimia.

Viimeaikaiset analyysit, jotka pohjau-tuvat vuosittain tehtävään Aikuisväestön terveyskäyttäytymistutkimukseen, osoit-tavat, että tupakkalain säätämisen aikaan ja sen jälkeen nuoret aloittivat tupakoin-tia oleellisesti vähemmän kuin edeltävät ikäluokat. Nuorten naisten tupakoinnin voimakas yleistyminen pystyttiin katkai-semaan ja kääntämään laskuun ja miesten jo lievästi vähenevä tupakointi kääntyi voimakkaampaan laskuun. Suomessa väes-tön tupakointi onkin eurooppalaisittain varsin matalalla tasolla: naisista tupakoi 19 % ja miehistä 27 %. Toisaalta viime vuosikymmeninä tupakoinnissa ei ole ta-pahtunut oleellista vähenemistä, vaikka nuorten tupakointi on vähentynyt viime vuosina. Näyttääkin siltä, että nykyisillä toimenpiteillä tupakointi pystytään pitä-mään nykyisellä tasolla, mutta oleellinen vähentäminen vaatisi voimakkaampia ja mahdollisesti uusia toimenpiteitä.

Koulu tärkeä tupakoinnin

ehkäisemisessä

Kouluilla on ollut keskeinen sija tupa-koinnin vähentämisessä. Koulut ovat nyt savuttomampia kuin 1960- ja 1970-lu-vuilla, vaikka ihanteellisessa tilanteessa emme vieläkään ole. Terveystiedon saa-minen oppiaineeksi mahdollistaa oppitun-tien laajemman käytön terveysopetukseen. Vuosikymmenet on keskusteltu siitä mi-tä ja miten tupakoinnista pimi-täisi nuorille opettaa, jotta sillä olisi mahdollisimman

Näin nuoria opetettiin vastustamaan niitä sosiaalisia paineita, jotka saattavat johtaa tupakoinnin aloittamiseen.

Tieteellisesti arvioitujen ohjelmien

tuloksissa suurta vaihtelua

Suomessa on tehty neljä tutkimusta, jossa käytössä olleiden ohjelmien vaikutusta on arvioitu tieteellisesti kokeellisissa tutki-musasetelmissa. Ensimmäinen oli Pohjois-Karjalan nuorisoprojekti, josta tarkem-min oheisessa artikkelissa. Toinen tutkittu ohjelma on 1980-luvulla toteutettu Itä-Suomen nuorisoprojekti. Ohjelmalla oli vaikutusta seitsemännellä ja kahdeksan-nella luokalla, mutta ei enää seurannassa yhdeksännellä luokalla. Kolmas tutkimus tehtiin 1990-luvulla Helsingin yläasteilla, jotka arvottiin ohjelma- ja vertailukouluik-si. Ohjelmaan osallistuneissa kouluissa tupakoinnin aloittaminen oli lähes puolta vähäisempää kuin vertailukouluissa. Tupa-koinnin lopettamiseen ohjelmalla ei juuri ollut vaikutusta.

Neljännessä tutkimuksessa pyrimme kääntämään tupakointiin johtavat sosiaa-liset paineet ylösalaisin. Smoke Free Class -kilpailussa oppilaat päättävät yhdessä olla tupakoimaton luokka puolen vuoden ajan, jolloin ainakin osa sosiaalisesta paineesta suuntautuu tupakoimattomuuteen. Ohjel-ma ehkäisi tupakoinnin aloittamista. Tällä ajatuksella on toteutettu neljä muuta tutki-musta. Kolmessa tutkimuksessa ohjelman todettiin ehkäisseen tupakoinnin aloitta-mista, mutta neljännessä tutkimuksessa, jossa kysely tehtiin 18 kuukauden kuluttua ohjelmasta, vaikutuksia ei havaittu.

Kilpailut ja toiminta tehoavat

nuoriin

Vuosikymmenien aikana eri maissa on kokeiltu hieman erilaisia, mutta perus-ajattelultaan lähinnä sosiaalisen

oppimi-N