T Ä S S Ä N U M E R O S S A :
Kuva: Pekka Holmström
2
3
3
4
4
5
6
Pääkirjoitus: Hyvä työkyky ja toimintakyky Suomen menestymisen avaimia
Hometalotutkimusta Kansanterveyslaitoksella Hometalossa mikrobit yllyttävät
toisiaan pahantekoon
Streptomykeettien toteaminen ja monimuotoisuus sisäympäristössä Koostumuksen muuttaminen voi vähentää mikrobikasvua kipsilevyllä Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäisyn yksikkö perustetaan
Hepatiitti A- tai B-rokotuksin aikaansaatua immuunisuojaa ei yleensä tarvitse tehostaa – mutta mitä tarkoittaa ’yleensä’?
Tartuntataudit Suomessa – raportoidut mikrobilöydökset Tartuntatautitaulukko
Tartuntatautilaki ja -asetus muuttuivat 1.1.2004 Vitamiinit kohdallaan suomalaisessa ruokavaliossa Voisiko sukupuolitauteja ehkäistä rokottamalla? Klamydiainfektiot ja immunologinen puolustus Klamydia 60kDa-lämpösokkiproteiini on tärkeä T-soluvälitteisen immuunivasteen säätelijä Keuhkoklamydia-bakteeri selviytyy ihmisen immuunipuolustuksen soluissa
Tutkijahaastattelussa Pekka Puska: 200 000 askelta pääjohtajana
Kliinisen mikrobiologian laboratorioiden lakisääteinen hyväksymismenettely jatkuu
7
8
9
10
11
12
13
14
14
16
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmiin kuolee Suomessa vuosittain yli 2 000 henkilöä ja ne ovat täällä yleisempiä kuin muissa EU-maissa. Esimerkiksi hukkumiskuolemia oli Suomessa viime vuonna 176. Kuvassa retkiluistelija pääsee naskaleiden avulla takaisin jäälle pelastautumisharjoituksessa Lohjalla. Koti- ja vapaa-ajan tapaturmista lisää sivulla 5.
150 200 250
Hukkuneita
19931994199519961997199819992000200120022003
2 Kansanterveys 2/2004
pääkirjoitus
Kansanterveyslaitos Päärakennus Mannerheimintie 166 00300 Helsinki Puhelin (09) 47441 http://www.ktl.fi Kansanterveys KTL:n tiedotuslehti www.ktl.fi /kansanterveyslehti Päätoimittaja Pauli Leinikki Mannerheimintie 166 00300 Helsinki Puhelin (09) 4744 8403 Faksi (09) 4744 8468 pauli.leinikki@ktl.fi Toimitussihteeri Marja Hyryläinen Mannerheimintie 166 00300 Helsinki Puhelin (09) 4744 8743 Faksi (09) 4744 8746 marja.hyrylainen@ktl.fi Tartuntatautirekisteri Puhelin (09) 4744 8484 Faksi (09) 4744 8468 eija.kela@ktl.fi Epidemiakonsultaatiot Puhelin (09) 4744 8557 Rokotusneuvonta Matkailijoiden rokotukset ma, ke ja pe klo 10–12 Puhelin (09) 4744 8485Muu rokotusneuvonta (rokotusai-kataulut, neuvolarokotukset, haitta-vaikutukset) arkisin klo 9–12 Puhelin (09) 4744 8243
Ympäristöongelmaneuvonta Puhelin (017) 201 325
Painopaikka: Yliopistopaino 2003 ISSN 1236-973X
Osoitteenmuutokset ja tilaukset toimi-tussihteerille.
Lehden aineistoa lainattaessa on läh-de aina mainittava
K
oko väestön vanhenemisen myötä terve-ys- ja sosiaalipalvelujen tarve ja kustannuk-set kasvavat. Työvoima ikääntyy ja voi käy-dä riittämättömäksi. Ajankohtainen työelä-kejärjestelmän muutos lähtee toiveesta, että taloudelliset kannustimet saisivat ihmiset tekemään työ-tä pidempään kuin nykyisin.Kansanterveyslaitoksen koordinoima Terveys 2000 -tut-kimus tuotti ensi kerran varman näytön siitä, että suo-malaisten toimintakyky ja työkyky ovat 1980-luvulta pa-rantuneet selvästi. Myönteinen kehitys johtuu paljolti kansansairauksien, erityisesti verenkiertoelinten vakavi-en sairauksivakavi-en, vähvakavi-enemisestä 1970-luvulta lähtivakavi-en. Toi-veikkaasti voi olettaa, että se puolestaan johtuu nouda-tetusta terveyspolitiikasta, terveyden edistämisestä ja sairauksien ehkäisemisestä. On huolestuttavaa, että vaa-ratekijöiden väheneminen näyttää nyt hidastuneen ja et-tä uutiset kertovat kuntien vähenet-tävän ehkäisevää työet-tä.
Sekä työkyky että toimintakyky riippuvat kunkin henki-lön fyysisen ja psyykkisen terveyden ohella muistakin te-kijöistä. Niitä ovat lähinnä elinympäristö, työolot ja itse kunkin motivaatioon vaikuttavat seikat. Työkyvyn kan-nalta ratkaisevia ovat työ ja työolot, erityisesti niihin liit-tyvät psyykkiset ja sosiaaliset tekijät.
Eläkejärjestelmän tuoreet muutokset vaikuttavat toivo-tulla tavalla vain, jos väestön terveys ja kunto riittävät ja työolot tukevat työssä pysymistä. Kansalaiset tekevät työtä nykyistä pidempään vain jos heidän terveytensä, osaamisensa ja toimintakykynsä kohenevat edelleen ja samalla työelämää kehitetään.
Iäkkäiden ihmisten hyvä terveys ja toimintakyky ovat omatoimisuuden ja osallistumisen edellytyksiä. Ne ovat myös osa hyvää elämää, jolle edellytyksiä luovat hyvä elinympäristö ja ihmissuhteet, riittävät palvelut ja talou-delliset mahdollisuudet.
Koska jokaisen mahdollisimman hyvä terveys ja kunto ovat työkyvyn ja toimintakyvyn perusmäärittäjiä, toimia terveyden edistämiseksi, sairauksien ehkäisemiseksi ja toimintakyvyn parantamiseksi on nykyisestä tehostetta-va. Tätä tarvitsevat sekä työikäiset että iäkkäät kansalai-set. Tarvitaan myös uusien menetelmien ja toimintata-pojen kehittämistä. Työn perusta horjuu ellemme tunne nykytilaa ja kehitystä. STM:n Tieto 2005 -työryhmä toi-voo uudessa mietinnössään Kansanterveyslaitoksen ja Työterveyslaitoksen koordinoivan työkyvyn ja toiminta-kyvyn mittaamista ja seurantaa.
Kansanterveyslaitoksen mahdollisuudet kehittää toi-mintakyvyn mittaamista paranivat merkittävästi vuoden 2004 alussa, jolloin väestötutkimuslaboratorio aloitti toimintansa terveyden ja toimintakyvyn osaston uutena yksikkönä Turussa. Sen henkilöstö työskenteli aikaisem-min Kelan tutkimuskeskuksessa. Nyt osataan monia sel-laisia kliinisfysiologisia ja toimintakykymittauksia, joita KTL:ssa ei ennen voitu tehdä. Korkeatasoista toiminta-kyvyn mittaamista tarvitaan myös kaikkien EU-maiden terveysseurannassa, jonka kehittämiseen KTL osallis-tuu. Pätevää toimintakyvyn seurantaa ja edistämistä tar-vitaan tulevaisuudessa entistä enemmän.
Arpo Aromaa
KTL, Terveyden ja toimintakyvyn osasto
Hyvä työkyky ja toimintakyky
Suomen menestymisen avaimia
3
H
ometalotutkimus on monitieteistä kutenympäristöterveysasiat yleensäkin. Kysees-sä on monimutkainen ilmiö, jossa on muun muassa rakennusteknisiä, mikrobiologisia, toksikologisia, immunologisia, lääketieteel-lisiä ja taloudellisia näkökohtia. Ilmiön ymmärtäminen on edellytys sen tehokkaalle torjunnalle.
Tässä numerossa esiteltävät kolme väitöskirjaa ovat hy-vä esimerkki tutkimuksen monitahoisuudesta. Kati Hut-tusen väitöskirjassa arvioitiin solumallitutkimuksen avulla, mitkä sisäilman mikrobeista ovat mahdollises-ti tärkeimpiä tulehdusperäisten terveyshaittojen aiheut-tajia. Streptomykeetit ovat osoittautuneet erityisen mie-lenkiintoiseksi sisäympäristön mikrobiryhmäksi, Helena Rintalan väitöskirjatyössä paneuduttiin tämän mikrobi-ryhmän PCR-pohjaisen detektoinnin kehittämiseen.
Ti-mo Murtoniemen väitöskirjatyössä tutkittiin kasvualus-tana toimivan rakennusmateriaalin vaikutusta mikrobi-en kykyyn aiheuttaa haitallisia vasteita nisäkässoluissa.
Aino Nevalainen, Maija-Riitta Hirvonen KTL, Ympäristöterveyden osasto
Hometalotutkimusta Kansanterveyslaitoksella
Hometaloaltistukseen liittyvien terveyshaittojen solumallitutkimus on keskittynyt selvittämään, mit-kä mikrobit ovat tärkeimpiä hait-tojen aiheuttajia ja miten altistus johtaa oireiluun. Suuri osa home-taloissa asuvien ja työskentelevi-en vaivoista liittyy tavalla tai toi-sella tulehdukseen, joka näkyy esimerkiksi toistuvina ß unssina ja hengitystieoireina.
K
orjaustöiden tarpeel-lisuuden ja kiireelli-syyden määrittely sekä onnistumisen seuraa-minen edellyttää, et-tä tiedeet-tään mikä aiheuttaa oireet; mitä kohteesta pitää mitata esimer-kiksi kuntokartoituksen yhteydes-sä. Terveyshaittojen mekanismin sel-vittäminen helpottaa myös syy-seu-raussuhteiden todistamista, jolloin muutkin kuin allergisen herkistymi-sen aiheuttamat ammattitaudit voi-daan diagnosoida oikein.Solumallin avulla kosteusvauriota-losta eristettyjen mikrobien vaiku-tuksia voidaan vertailla altistamalla soluja mikrobeille
laboratorio-olois-väitöskirja-artikkeli
Hometalossa mikrobit yllyttävät
toisiaan pahantekoon
sa. Tässä väitöskirjatutkimuksessa kiinnostuksen kohteena olivat muu-tokset tulehdusvälittäjäaineiden tuo-tannossa sekä altistuksen vaikutus solujen elävyyteen. Solumallina käy-tettiin hiiren ja ihmisen makrofagi-, sekä ihmisen keuhkoepiteelisolulin-jaa. Eri mikrobiryhmiä vertaillessa huomattiin, että bakteerit, erityisesti aktinomykeetti Streptomyces
califor-nicus, aiheuttavat voimakkaan
tuleh-dusreaktion soluissa. Homeiden vai-kutus on hillitympi. Tietyissä oloissa homeiden tuottamat aineenvaihdun-tatuotteet voivat kuitenkin olla myr-kyllisiä soluille, mutta niiden vaiku-tuksista ei tiedetä vielä paljoa.
Hometalossa mikrobit kasvavat ai-na vuorovaikutuksessa. Ne kilpaile-vat ravinteista ja elintilasta toisten-sa kanstoisten-sa. Yksi mielenkiintoisimpia kysymyksiä hometalotutkimuksessa on, miten esimerkiksi maatalousym-päristöön verrattuna hometalon si-säilmassa suhteellisen pienet mikro-bipitoisuudet voivat aiheuttaa oirei-ta. Yksi mahdollinen selitys tälle on mikrobien yhteisvaikutus. Tutkimuk-sessa havaittiin, että kaksi tyypillises-ti hometaloissa esiintyvää mikrobia,
homesieni Stachybotrys chartarum ja bakteeri Streptomyces californicus voi-mistavat toistensa vaikutusta, jol-loin jo pienet pitoisuudet aiheuttavat merkittävän suuren vasteen altiste-tuissa soluissa. Stachybotryksen tuot-tamien aineenvaihduntatuotteiden joukosta tunnistettiin ainakin yksi yhdiste, trikodermiini, joka vaikuttaa soluihin samalla tavoin.
Tämän väitöskirjan tutkimukset osoittivat että hometaloista löytyvi-en mikrobilöytyvi-en biologista aktiivisuut-ta voidaan veraktiivisuut-tailla soluviljelmien avulla, ja että eri mikrobien aktiivi-suudessa on merkittäviä eroja. Tu-lehdusvasteiden aiheuttamiskyvystä päätellen bakteerien osuutta home-talo-ongelman yhteydessä on aliar-vioitu. Erityisesti yhteisaltistus tie-tyille mikrobeille tai niiden tuotta-mille yhdisteille on todennäköisesti merkittävä oireita pahentava tekijä, jolloin määrää tärkeämpi seikka ho-metaloaltistuksessa voi olla paikal-la elävä paikal-lajisto ja niiden ympäristö-olot.
Kati Huttunen
4 Kansanterveys 2/2004
Streptomykeetit ovat tyypillisiä maaperäbakteereja, mutta esiin-tyvät yleisesti myös muunlaisis-sa ympäristöissä, kuten kompos-teissa, rehuissa, sedimenteissä ja erilaisissa vesiympäristöis-sä sekä rakennuksissa. Raken-nuksissa ne esiintyvät kosteus-vaurioiden yhteydessä. Solu- ja eläinkokeissa kosteusvauriora-kennuksista eristettyjen strep-tomykeettien on todettu aiheut-tavan korkeita tulehdusvasteita. Suurina pitoisuuksina, joita esiin-tyy muun muassa maatalousym-päristöissä heinää tai rehua käsi-teltäessä, ne saattavat aiheuttaa hengityselinsairauksia kuten al-lergista alveoliittia.
S
treptomykeettien ja yleensäkin mikrobien toteamiseen kosteusvau-riorakennuksissa käyte-tään perinteisesti viljely-menetelmiä, joilla kuitenkin saadaan esiin vain pieni, juuri sillä kasvatus-alustalla elinkykyinen osa mikrobi-populaatiosta. Polymeraasiketjure-aktioon (PCR) perustuvat toteamis-menetelmät tunnistavat DNA:ta, eivätkä näin ole riippuvaisia mikro-bin elinkyvystä.Tässä tutkimuksessa kehitettiin strep-tomykeettien toteamiseen PCR-mene-telmä, jota testattiin maa-, rakennus-materiaali- ja pölynäytteillä. Menetel-män kyky tunnistaa streptomykeettejä
väitöskirja-artikkeli
Streptomykeettien toteaminen ja
monimuotoisuus sisäympäristössä
Kipsilevyjen mikrobiologisesta käyttäytymisestä tehty väitöskir-jatutkimus osoitti, että poikkeuk-sellisessa kosteusrasituksessa mikrobikasvu eri kipsilevytyypeil-lä vaihteli. Osa kipsilevyilkipsilevytyypeil-lä kas-vaneista mikrobeista sai aikaan hiiren soluilla tehdyissä kokeissa tulehdusreaktioon viittaavia muu-toksia. Kipsilevyn koostumusta muuttamalla voitiin vähentää mik-robikasvua sekä tulehdusvastei-den syntyä.
R
akennusten kosteus-vaurioiden aiheutta-mat terveyshaitat ovat merkittävä kansanter-veydellinen ongelma. Suuri osa hometaloissa oleskelevi-en vaivoista liittyy tavalla tai toisella tulehdukseen, joka ilmeneeesimer-määritettiin aluksi sekvenssivertailujen avulla. Menetelmää testattiin lähisu-kuisilla bakteereilla, muilla sisäympä-ristöistä löytyvillä mikrobeilla sekä ym-päristönäytteillä, ja se todettiin strep-tomykeetti-spesifi seksi.
Streptomykeettien esiintymistä ko-tipölynäytteissä tutkittiin sekä pe-rinteisellä viljelymenetelmällä, että PCR-menetelmällä. Kodeissa, jois-ta pölynäytteet otettiin, tehtiin myös kosteusvauriokuntoarvio. Tutkituista 47 pölynäytteestä streptomykeettejä todettiin 36 prosentissa viljelemällä ja 81 prosentissa PCR-menetelmäl-lä. Tutkituista kodeista 81 prosentis-sa todettiin jonkinasteinen kosteus-vaurio. Streptomykeettien esiintymi-nen kotipölyssä PCR-menetelmällä todettuna oli yhteydessä kosteus-vaurioon, viljelymenetelmällä määri-tettynä yhteys ei ollut yhtä selvä.
Streptomykeettien monimuotoisuut-ta tutkittiin sekvensoimalla 26 eri
si-kiksi erilaisina hengitystieoireina. Haitat liittyvät todennäköisesti kos-teusvaurioituneissa rakennusmate-riaaleissa esiintyvien tiettyjen mik-robien kasvuun, mutta mikmik-robien ja esiintyvien oireiden väliset syy-yh-teydet ovat vielä selvittämättä. Te-kijöistä, jotka vaikuttavat kostunei-den rakennusmateriaalien mikro-bikasvuun tiedetään myös varsin vähän. Selvää on ainoastaan se, että mikrobikasvua esiintyy kaikilla ra-kennusmateriaaleilla, mikäli koste-usolosuhteet ovat mikrobikasvulle suotuisat.
Tässä väitöskirjatyössä selvitet-tiin tekijöitä, jotka vaikuttavat kip-silevyllä esiintyvään mikrobikas-vuun. Kostutetuilla kipsilevyillä kasvatettiin kolmea homesienikan-taa, Stachybotrys chartarum,
Asper-Koostumuksen muuttaminen
voi vähentää mikrobikasvua
kipsilevyllä
väitöskirja-artikkeli
gillus versicolor ja Penicillium spi-nulosum sekä yhtä bakteerikantaa, Streptomyces californicus, joitakaik-kia esiintyy kosteusvaurioituneissa materiaaleissa. Tutkimuksessa sel-vitettiin myös hiirisolumallin avulla kipsilevyllä kasvaneiden mikrobien vaikutusta tulehdusvasteiden muo-dostumiseen ja solukuolleisuuteen. Vertailtaessa kuutta erityyppistä kipsilevyä havaittiin, että sekä mik-robikasvu että mikrobien aiheutta-mat tulehdusvasteet vaihtelivat suu-resti sekä mikrobilajin että levytyy-pin mukaan. Selvitettäessä erikseen levyjen kipsiytimen ja sen paperi-päällysteen osuutta kasvuun ja tu-lehdusvasteiden syntymiseen, huo-mattiin kipsiytimellä olevan tärkeä merkitys. Tämän havainnon vuoksi ytimen koostumusta haluttiin tut-kia tarkemmin.
Kipsilevyteollisuuden kanssa erityi-sesti mikrobikasvututkimuksia var-ten yhteistyössä valmistettuja, koos-tumukseltaan muunneltuja kipsi-levyjä tutkittaessa huomattiin, että mikrobikasvua ja syntyneitä tuleh-dusvasteita voitiin vähentää käyt-tämällä puhtaampaa raakakipsiä
5 Siinä missä liikenne- ja
työtapa-turmat ovat Suomessa harvinai-sempia, ovat koti- ja vapaa-ajan tapaturmat täällä yleisempiä kuin muissa EU-maissa. Kansanterve-yslaitokselle perustetaankin nyt ko-ti- ja vapaa-ajan tapaturmien ehkäi-syn yksikkö.
S
uomessa koti- ja vapaa-ajantapaturmien osuus kaikista tapaturmista on noin 70 prosenttia ja kuolemaan johtavista ta-paturmista noin 80 prosenttia. Ko-ti- ja vapaa-ajan tapaturmiin kuolee vuosittain noin 2 100 henkilöä. Sai-raaloissa on niihin liittyviä hoitojak-soja vuosittain noin 110 000. Kaik-kiaan vuosittain arvioidaan sattuvan 700 000 vammaan johtavaa koti- ja vapaa-ajan tapaturmaa ja niistä on arvioitu koituvan noin neljän miljar-din euron kustannukset. Liikunta-tapaturmat ovat yleisimpiä koti- ja vapaa-ajan tapaturmista ja ne ovat jatkuvasti lisääntyneet. Muita ylei-simpiä tapaturmia ovat korjaustöis-sä, ruuan valmistuksessa sekä koto-na ja lähiympäristössä tapahtuneet kaatumiset ja liukastumiset.Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien kansallisen tason alentamiseksi on viime vuosina työskennellyt kak-si kokopäivätoimista henkilöä. Ny-kyisen hajanaisen järjestelmän tilalle tarvitaan organisaatio, jossa otetaan
kokonaisvastuu alan kehittämisestä ja toiminnan koordinoimisesta. Vas-tuuyksikön tärkeä tehtävä on raken-taa yhteistyötä, jonka avulla valiraken-taan prioriteettialueet. Vastuuyksikön tu-lee toimia myös alan neuvonta- ja tukipisteenä sekä tietopankkina. Asi-aa harkinnut työryhmä esittää
kuu-den henkilön yksikön perustamis-ta. Liikenneturvallisuustyössä työs-kentelee kansallisella tasolla noin 90 ja työturvallisuustyössä noin 100 henkilöä. Liikenne- ja työtapatur-mat onkin Suomessa saatu vähene-mään ja ne ovat meillä nykyään har-vinaisempia kuin useimmissa muis-sa maismuis-sa, mutta koti- ja vapaa-ajan tapaturmat ovat Suomessa yleisem-piä kuin muissa EU-maissa. Tämä osoittaa taas kerran, että pitkäjän-teisellä ja systemaattisella työllä se-kä riittävällä resursoinnilla voidaan vaikuttaa vaikeisiinkin kansaterveys-ongelmiin.
Työryhmä ehdottaa, että koti- ja va-paa-ajan tapaturmien ehkäisyn yk-sikkö käynnistää ja toteuttaa viisi-vuotisen toimintaohjelman kansan-terveydellisesti tärkeimmillä alueilla. Erityisesti keskityttäisiin kolmeen alueeseen:
1) Ikääntyneiden tapaturmien eh-käisy, jossa tärkeimpiä kohteita ovat kaatumiseen ja liukastumiseen liit-tyvät tapaturmat. Nykyisin toteutet-tavia ohjelmia kehitetään ja laajen-netaan.
2) Liikuntatapaturmat, jotka ovat yleisin ja jatkuvasti kasvava tapa-turmaryhmä, mutta torjuntatyö on toistaiseksi ollut hajanaista.
3) Alkoholinkäyttö, joka on keskei-nen riskitekijä monessa tapaturmas-sa. Päihdyksissä tapaturmiin kuolee noin 900 ja alkoholimyrkytykseen 600 suomalaista joka vuosi.
Onnistuneen toiminnan keskeisiä edellytyksiä ovat korkeatasoinen tie-teellinen ja ammatillinen osaami-nen, hyvä yhteistyö muiden keskeis-ten toimijoiden kanssa ja rajalliskeskeis-ten voimavarojen suuntaaminen tärkeil-le painopistealueiltärkeil-le.
Erkki Vartiainen
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto
Koti- ja vapaa-ajan tapaturmien
ehkäisyn yksikkö perustetaan
Suomessa
yleisimpiä kuin
muissa
EU-maissa
säympäristöistä eristetyn kannan 16S rRNA -geeni, sekä monistamalla 16S rRNA -geeniä PCR:n avulla suoraan kosteusvaurioituneista rakennusmate-riaaleista ja tutkimalla geenin vaihtelua tarkoitukseen kehitettyjen tietokone-ohjelmien avulla. Suurin osa kannois-ta (16 kpl) ryhmittyi 16S rRNA -gee-nisekvenssin perusteella lajin suurim-paan, Streptomyces griseus -ryhmään, johon kuuluu myös monia tunnettuja antibioottituottokantoja. Loput kannat ryhmittyivät kolmeen ryhmään.
Viljelystä riippumattomalla menetel-mällä suoraan vaurioituneista raken-nusmateriaalista monistetut geenisek-venssit ryhmittyivät yleensä samoin kuin viljelemällä eristettyjen kanto-jen sekvenssit, mutta näin löytyi myös geenejä, jotka ryhmittyivät kauemmas tunnettujen lajien sekvensseistä.
Helena Rintala
KTL, Ympäristöterveyden osasto helena.rintala@ktl.fi
tai alentamalla levyn tärkkelyspi-toisuutta. Myös kasvunestoaineen käyttö kipsilevyn pinnalla esti mik-robikasvua. Merkittävää oli, että jos kasvunestoaine ei kyennyt es-tämään kasvua, mikrobien aihe-uttama solukuolleisuus saattoi jo-pa lisääntyä. Tämän vuoksi onkin välttämätöntä huolellisesti selvit-tää käytettävien kasvunestoaineiden ominaisuudet.
Tämän tutkimuksen tuloksia voi-daan hyödyntää kehitettäessä kos-teutta ja mikrobikasvua paremmin sietäviä kipsilevyjä. On kuitenkin tärkeä muistaa, että mikrobikasvua ei esiinny ilman kosteusvauriota, ja siksi rakennusmateriaalien kehittä-misen lisäksi kosteusvaurioiden syi-den selvittäminen ja niisyi-den korjaa-minen on välttämätöntä kosteus-vaurioihin liittyviä terveyshaittoja ehkäistäessä.
Timo Murtoniemi
KTL, Ympäristöterveyden osasto timo.murtoniemi@ktl.fi
6 Kansanterveys 2/2004
6
V
akiintuneen ohjeistuksen mukaan pitkäaikaisen im-muunisuojan aikaansaa-miseen tarvitaan hepa-tiitti A (HAV) -rokotteen kohdalla kaksi annosta ja hepatiit-ti B (HBV) -rokotteen kohdalla kol-me annosta. Jos käytetään hepatiitti A+B -yhdistelmärokotetta, tarvitaan kolme annosta. Tähänkin sääntöön on poikkeuksia (www.ktl.fi /oppaita/ roko). Alunperin kummankin rokot-teen kohdalla annettiin ”varmuuden vuoksi” tehosteannoksia. Tällä kohtaa ohjeistus kuitenkin elää, sillä pidenty-neiden seuranta-aikojen ja uusien tut-kimustulosten myötä käsitykset suo-jan kestosta kirkastuvat.Hepatiitti A
Suomen väestö on enimmäkseen vailla luonnolliseen tartuntaan pe-rustuvia HAV-vasta-aineita ja tauti on harvinainen valtaväestössä. Ulko-maanmatka pohjoismaiden tai Län-si-Euroopan ulkopuolelle voi merki-tä HAV-tartuntariskiä. Maakohtai-set HAV-rokotussuositukMaakohtai-set löytyvät KTL:n verkkosivuilta (www.ktl.fi / oppaita/matkailijan). Vuoden 2005 alusta HAV-rokote on tulossa myös yleiseen rokotusohjelmaan erityisille riskiryhmille annettavaksi.
Kaksi annosta inaktivoituja viruspar-tikkeleita sisältävää rokotetta antaa suojan käytännössä kaikille terveil-le henkilöilterveil-le. Kroonista maksatuterveil-leh- maksatuleh-dusta sairastavilla, immuunikato-viruksen infektoimilla ja immuu-nipuutteisilla henkilöillä vastetta ei anna synny tai sen kesto voi olla huo-nompi kuin terveillä. Vaikka osal-la rokotetuista seerumin vasta-ai-nepitoisuus seurannassa laskee alle havaitsemiskynnyksen, kaikilla tut-kituilla rokotuksen saaneilla on voi-tu osoittaa immunologinen muis-ti HAV-anmuis-tigeeneja vastaan. Tämän osoituksena tehosteannos nostaa vas-ta-ainetason nopeasti korkealle. Ma-temaattisen mallituksen mukaan on ennustettu, että vasainepitoisuu-detkin voisivat pysyä suojaavalla
ta-solla jopa 25 vuotta. Vanhinkin tä-män ryhtä-män rokote on kuitenkin ol-lut markkinoilla vasta vuodesta 1992 lähtien, joten tiukasti ottaen 12 vuot-ta pitemmästä suojan kestosvuot-ta ei vie-lä voi olla suoraa näyttöä. Tosiasiassa seuranta-aika ei kaikissa ikäryhmissä ole vielä 10 vuottakaan. Tuore alan tietäjien konsensusjulkilausuma aset-taakin sanansa seuraavasti: “ei ole olemassa tieteellistä näyttöä hepatiit-ti A -tehosterokotusten tarpeellisuu-desta”. Konsensustyöryhmä suositte-lee seurannan jatkamista ja lisätutki-muksia suojan keston selvittämiseksi.
Edellisen johdosta KTL:n suosituk-sissa sanotaan edelleen konservatii-visesti, että suojan kesto on ainakin 10 vuotta, ennustemallien mukaan 20 vuotta. Henkilökohtaisesti uskoi-sin ennusteisiin ja jättäiuskoi-sin tehosteet ainakin toistaiseksi antamatta, mut-ta ymmärrän myös varman päälle pelaavia näkökantoja. Ei tehosteesta haittaakaan tiedetä olevan.
Hepatiitti B
Myös HBV-tartunnat ovat Suomen valtaväestössä harvinaisia ja keski-määräinen tartuntariski terveyden-huollossa ei käytännössä eroa muun väestön riskistä. Yleisessä rokotus-ohjelmassa HBV-rokotusta suositel-laan vain erityisriskiryhmille ja ve-rialtistustilanteissa riskin arvioinnin perusteella. Työsuojelulainsäädän-tö velvoittaa työnantajan arvioimaan työssä esiintyvät tartuntariskit ja sekä järjestämään että kustantamaan tällä perusteella annettavat rokotukset.
HBV:n pinta-antigeenia sisältä-vä rokote on ollut käytössä selke-ästi pitempään kuin HAV-rokote ja sen antaman suojan kestosta sano-taan kansainvälisissä konsensuslau-sunnoissa: “onnistuneen perusroko-tuksen jälkeen ei tehosteita yleen-sä tarvita”. Tämä ei tee tehosteen tarpeellisuuden arvioinnista yhtään helpompaa, sillä lausunnossa on kaksi ongelmallista sanaa, “onnistu-neen” ja “yleensä”.
Rokotus ei aina tuota onnistunut-ta tulosonnistunut-ta. Vasonnistunut-ta-ainepitoisuus ei nouse osalla terveistäkään ihmisis-tä (noin 10%) suojaavana pidetylle tasolle (10 mIU/ml) kolmen roko-teannoksen jälkeen, eivätkä kaikki reagoi, vaikka annettaisiin useitakin lisäannoksia. Lisäannoksiin suh-taudutaan suosituksissa usein nihi-listisesti, koska vasta niiden avul-la saadun suojan kestosta ei ole tie-toa. Jos rokotuksen indikaationa on työssä tapahtuva jatkuva tai usein toistuva verialtistus, reagoimatto-mien kohdalla olisi harkittava siir-toa toisiin työtehtäviin. Käytännön ongelmana tehostetarpeen arvioin-nissa on myös se, että rokotusten onnistumista ei yleensä ole varmis-tettu laboratoriokokein, ja alunpe-rin hyväkin HBsAb-pitoisuus on voinut laskea alle suojaavana pide-tyn tason vuosien kuluessa. Varma tieto reagoivuudesta saadaan vain antamalla tehosterokotus ja mittaa-malla HBsAb-pitoisuus 6-8 viikon kuluttua otetusta verinäytteestä.
Mitä sitten tarkoittaa “yleensä” HBV-rokotustehostetarpeen kohdal-la? Tarvitaan riskin arviointia: tehos-tetta on aiheellista harkita vain sil-loin, kun tartuntariski on erityisen suuri. Esimerkiksi tavallisen mat-kailijan kohdalla siihen ei ole tar-vetta. Verialtistustilanteisiin liitty-västä rokotus- ja tehostustarpeesta on ohjeistus Rokottajan käsikirjas-sa (www.ktl.fi /oppaita/roko). KTL laatii tämän vuoden aikana yhdes-sä Työterveyslaitoksen kanssa yleiset suuntaviivat eri työtehtävissä esiin-tyvän riskin arvioimiseen. Muuten kuin työssä tapahtuvan jatkuvan al-tistumisen (esimerkiksi HbsAg-kan-tajan lähikontaktit) katsotaan te-hostavan “luonnollista tietä” jo it-sessään rokotuksin aikaansaatua immuniteettia riittävästi, eikä tehos-teita siis katsota tarpeellisiksi.
Tapani Hovi
KTL, Mikrobiologian osasto
Kirjallisuusluettelo saatavissa kirjoittajalta
Hepatiitti A- tai B-rokotuksin aikaansaatua immuunisuojaa ei
yleensä tarvitse tehostaa – mutta mitä tarkoittaa ’yleensä’?
Kansanterveys 2/2004 7
tartuntatautitilanne
7
J
oulukuun aikana infl uens-saepidemia laajeni Suomes-sa. Laboratoriovarmistettu-ja infl uenssa A -tapauksia todettiin 1 848 (marraskuussa 276). Esiinty-mishuippu ajoittui joulukuun kol-men ensimmäisen viikon ajalle. Sai-rastuneista suuri osa oli lapsia ja nuoria aikuisia. Tammikuussa in-fl uenssalöydökset ovat vähentyneet selvästi (tähän mennessä 115). In-fl uenssa B:n osuus jäi hyvin vä-häiseksi: joulukuussa 23 tapaus-ta (1,2%), kun tapaus-taas edellisenä tapaus- tal-vikautena infl uenssa B:n osuus oli korkea, 74 prosenttia.Joulukuussa 2003 RSV-infektioita todettiin 640 tapausta, marraskuus-sa 276. Hinkuyskää esiintyi runmarraskuus-saas- runsaas-ti koko syksyn. Joulukuussa tapauk-sia todettiin 163, koko vuonna 1261 tapausta. Vuoden kokonaismäärä oli jonkin verran aiempia epidemiavuo-sia suurempi, esimerkiksi vuonna 1999 todettiin 918 laboratoriovar-mistettua tapausta.
Suolistopatogeenit
Joulukuussa Kymenlaakson sairaan-hoitopiirissä havaittiin Yersinia
en-terocolitica -epidemia, jossa
viljely-positiivisia tapauksia on todettu yh-deksän. Oireilleita henkilöitä on haastattelun perusteella 36. Valtaosa sairastuneista on aterioinut samas-sa lounasravintolassamas-sa. Kohorttitut-kimus epidemian lähteen selvittämi-seksi on työn alla.
Pohjois-Savon sairaanhoitopiiris-sä ilmeni tammikuussa salmonel-laepidemia. Yksityistilaisuudes-sa ruokailun jälkeen on todettu
Salmonella Typhimurium var.
Co-penhagen tähän mennessä noin kymmenellä henkilöllä. Kaikki ti-laisuuteen osallistuneet haastatel-tiin puhelimitse: 32:lla oli ollut suolisto-oireita. Kohorttitutki-muksen tuloksissa mikään yksit-täinen elintarvike ei noussut sel-keästi esille mahdollisena epide-mian lähteenä.
Resistentit bakteerit
Metisilliiniresistentti Staphylococcus
aureus (MRSA) todettiin
joulukuus-sa 67:ltä ja koko viime vuonna 814 henkilöltä. Aiempiin vuosiin verrat-tuna nousu on ollut tasaista: 261 ta-pausta vuonna 2000, 340 vuonna 2001 ja 597 vuonna 2002.
Vankomysiiniresistentin enteroko-kin (VRE) suhteen tilanne on huo-mattavasti parempi. Se todettiin ko-ko viime vuonna vain kuudelta hen-kilöltä. Eniten VRE:tä on ilmennyt Suomessa vuonna 1997, jolloin bak-teeria todettiin 148 tapausta, minkä jälkeen sen esiintyminen on tasaises-ti laskenut.
Listeria
Listeriaa todettiin viime vuon-na jonkin verran aiempia vuosia enemmän. Vuonna 2003 se aiheut-ti 37 invasiivista infekaiheut-tiota, kun taas muutamana aiempana vuotena ta-pausmäärä on ollut noin 20/vuosi. Kaikki listeriaan sairastuneet poti-laat on marraskuusta lähtien haas-tateltu. Toistaiseksi listerian esiin-tyvyyden kasvun selitykseksi ei ole löydetty mitään yksittäistä elintarvi-ketta tai elintarvikeryhmää.
Uutisia maailmalta
Lintuinß uenssa
Aasiassa nopeasti levinnyt lintuin-fl uenssa A (H5N1) on tätä kirjoit-taessa (29.1.2004) levinnyt jo kym-meneen maahan: Japaniin, Etelä-Koreaan, Vietnamiin, Thaimaahan, Kambodzaan, Taiwaniin, Indonesi-aan, Pakistaniin, Laosiin ja Kiinaan. Lintuinfl uenssa on infektoinut ja tappanut tuhansia lintuja, ja lisäk-si on jouduttu teurastamaan mil-joonia lintuja taudin rajoittamiseen pyrittäessä. Laboratoriovarmistet-tuja tautitapauksia ihmisillä on tä-hän mennessä raportoitu Thaimaas-sa kolme (kaksi kuolemaan johta-nutta) sekä Vietnamissa kahdeksan
(kuusi kuolemaan johtanutta). Sai-rastuneet ovat saaneet tartunnan suoraan sairaista linnuista, ihmises-tä toiseen leviämisihmises-tä ei ole todettu. Ajantasaista tietoa lintuinfl uenssati-lanteesta saa mm WHO:n kotisivuil-ta (www.who.int). Perustietoa kotisivuil- tau-dista on saatavissa KTL:n kotisivuil-la (www.ktl.fi ).
Lintuinfl uenssan aiheuttaman pan-demiauhkan virologisia taustoja on käsitelty EPI-INSIGHTin tuoreessa numerossa (5:2). Lintuinfl uenssavi-rus infektoi yleensä vain lintuja. Sen 15 alatyyppiä kiertää lintupopulaa-tiossa tarjoten runsaan reservuaarin mahdollisille infektioille. Uusiakin alatyyppejä ilmaantuu viruksen pin-nan glykoproteiineissa tapahtuvan antigeenimuuntelun vuoksi. Koska populaatiolla ei ole immuniteettiä näitä uusia alatyyppejä kohtaan, laa-jalle leviäviä pandemioita voi syntyä. Kuitenkin, jotta nämä uudet alatyy-pit voisivat tarttua ihmisestä toiseen, niillä on oltava geenejä myös ihmi-sinfl uenssaviruksesta. On luultu, et-tä virusten geeniyhdistelmän syn-tyyn siipikarjan ja sikojen kontak-ti olisi välttämätöntä, sillä kontak-tiedetään, että siat voivat infektoitua sekä lin-tu- että ihmisinfl uenssalla, jolloin näiden virusten geneettisen materi-aalin vaihto on mahdollista. Kuiten-kin tuoreet tutkimukset ovat osoitta-neet, että myös ihmisissä voi tapah-tua vastaavaa virusten geneettisen materiaalin vaihtoa. Tämän hetkisen epidemian aikana ihmisistä eristetyt virukset ovat sisältäneet vain lintuin-fl uenssaperäisiä geenejä eikä ihmi-sinfl uenssageenejä lainkaan. Nopea epidemian eliminaatio eläinpopulaa-tiosta on tärkein toimenpide pande-mian välttämiseksi.
Infektiolääkäri Kaisa Huotari 29.1.2004
KTL, Infektioepidemiologian osasto kaisa.huotari@ktl.fi
Tartuntataudit Suomessa – raportoidut mikrobilöydökset
8 Kansanterveys 2/2004
* Sis./ Inkl. B. burgdorferi, B. garinii, B. afzelii
** Yhteensä = tapaukset vuoden alusta vuoden loppuun Tuoreimmat tiedot: www.ktl.Þ /ttr HENGITYSTIEPATOGEENIT / LUFTVÄGSPATOGENER
SUOLISTOPATOGEENIT / TARMPATOGENER
HEPATIITTIPATOGEENIT / HEPATITPATOGENER
SUKUPUOLITAUTIPATOGEENIT / KÖNSSJUKDOMSPATOGENER
VERI- JA LIKVORIVILJELYLÖYDÖKSET / BLOD- OCH LIKVORODLINGSFYND
RESISTENTIT BAKTEERIT / RESISTENTA BAKTERIER
MUITA MIKROBEJA / ÖVRIGA MIKROBER
Chlamydia pneumoniae Mycoplasma pneumoniae Bordetella pertussis (hinkuyskä) Adenovirus
Infl uenssa A -virus Infl uenssa B -virus Parainfl uenssavirus
Respiratory syncytial virus (RSV)
Salmonella
Shigella (shigellapunatauti) Yersinia
Kampylobakteeri
Enterohemorraginen E. coli (EHEC)
Rotavirus Kalikivirus Giardia lamblia
Entamoeba histolytica (ameba)
Hepatiitti A -virus Hepatiitti B -virus Hepatiitti C -virus
Chlamydia trachomatis HI-virus
Neisseria gonorrhoeae (tippuri) Treponema pallidum (kuppa)
S. pneumoniae (pneumokokki) S. pyogenes (A-streptokokki) S. agalactiae (B-streptokokki)
Neisseria meningitidis (meningokokki)
Enterokokit - VRE (vanomysii-nille / teikoplanii(vanomysii-nille resistentit) S. aureus - MRSA
(oksasiliinille resistentit) S. pneumoniae PenR (penisilliinille resistentit)
Borrelia*
Francisella tularensis (jänisrutto) Mycobacterium tuberculosis Echovirus Enterovirus Parvovirus (parvorokko) Puumalavirus (myyräkuume) Plasdomium sp. (malaria)
Raportoidut mikrobilöydökset / Valtakunnallinen tartuntatautirekisteri
Rapporterade mikrobfynd / Riksomfattande register över smittsamma sjukdomar
26 37 141 82 2 0 7 15 320 1 52 503 1 17 19 24 4 31 20 118 1215 6 11 12 23 8 21 2 0 83 2 86 491 19 1 2 0 167 5 11 36 74 57 1 1 11 1 329 7 100 584 2 16 19 30 1 44 39 113 1293 8 23 7 15 12 16 1 0 40 3 96 31 32 0 17 10 201 0 39 34 135 40 5 0 6 20 238 6 23 290 1 18 1 22 1 25 33 111 1210 23 18 13 50 12 14 6 1 107 4 88 221 26 0 12 0 117 2 30 63 74 70 1 1 8 3 247 8 56 293 1 14 39 26 2 42 33 105 1190 7 21 7 36 11 14 3 1 34 6 128 48 39 2 27 3 187 2 33 76 162 67 4 1 16 90 201 5 34 246 1 19 1 25 5 10 28 106 1193 12 10 7 37 9 22 2 1 96 2 99 28 26 3 15 1 144 3 49 65 98 68 1 0 31 4 253 7 40 247 0 29 70 25 4 47 31 132 1293 14 18 10 70 15 15 7 0 43 8 93 17 39 0 14 2 257 3 38 81 198 46 278 0 17 276 146 10 44 194 2 59 5 8 3 2 25 99 1036 14 11 11 69 6 15 1 1 101 8 70 5 24 0 12 3 138 2 45 51 69 81 1 3 75 18 145 17 50 222 2 54 207 19 2 27 30 98 1089 11 21 5 54 13 13 5 0 69 10 84 5 30 0 7 2 465 2 39 61 163 41 1849 23 23 643 124 7 46 204 2 61 3 19 2 5 21 106 965 8 14 10 139 9 11 7 0 72 13 52 8 13 0 1 2 77 0 29 33 78 78 2 15 76 29 141 3 29 156 0 119 197 20 1 37 18 85 934 9 15 10 65 21 18 7 2 33 6 64 1 27 1 6 4 340 7 430 546 1261 636 2408 745 214 1877 2168 64 646 3190 15 2185 379 277 43 230 330 1241 12861 133 184 124 719 117 170 42 6 823 86 753 822 343 4 57 31 1566 22 267 630 581 775 1381 177 352 1690 2351 85 695 3738 15 1549 836 264 36 386 383 1329 13661 130 226 120 599 153 177 48 5 597 76 884 106 389 3 128 100 2603 31 Elokuu Augusti 2003 2002 Syyskuu September 2003 2002 Lokakuu Oktober 2003 2002 Marraskuu November 2003 2002 Joulukuu December 2003 2002 Yhteensä Totalt ** 2003 2002
9 9 Vuodenvaihteessa voimaan
tullei-siin tartuntatautilain ja -asetuksen muutoksiin (www.Þ nlex.Þ ) sisältyy useita tartuntatautien seurantaa ja torjuntaa tehostavia muutoksia. Ne koskevat tartuntatautitapausten re-kisteröintiä, ilmoitusvelvollisuutta ja ilmoittamisen tietosisältöä, mikrobi-kantojen keräämistä osana valta-kunnallista seurantaa, tartuntatauti-rekisterin ja epidemiaselvityksessä kertyneiden tietojen luovuttamista, tartuntatautitoiminnan vastuujärjes-telyjä sekä sairaalainfektioita.
P
erusteenasäädösmuutoksil-le olivat viime vuosien perus-tuslakiuudistukset, jotka edel-lyttävät aikaisemmin alemman tason määräyksissä säädettyjen asioiden säätämistä laissa, sekä viimeisen kymmenen vuoden aikana seuran-nasta ja torjunseuran-nasta kertyneet käy-tännön kokemukset.
Valtakunnallisessa tartuntatautire-kisterissä, jota koskevat uudet ohjeet ovat osoitteessa www.ktl.fi /ttr, hen-kilötunnuksen käyttö laajeni koske-maan kaikkia ilmoitettavia tapauk-sia tai laboratoriolöydöksiä. Tämä vahvistaa huomattavasti sekä tiedon käyttöä välittömän torjunnan väli-neenä että mahdollisuuksia käyttää rekisteritietoja monipuolisen tutki-mustyön lähtökohtana. Pitkään toi-minut mikrobikantojen kerääminen KTL:een epidemiologisen seuran-nan tarpeisiin sisällytettiin muutok-sessa valtakunnalliseen tartuntatau-tirekisteriin. Samalla laboratorion ilmoittamis- ja kantojen lähettä-miskäytäntöjä integroitiin toisiinsa. Tartuntatautiasetuksessa luetelluis-ta luetelluis-taudeisluetelluis-ta lääkärin ilmoitusvelvol-lisuutta ei ole muissa salmonelloo-seissa kuin S. typhi- ja paratyphi-infektioissa, CJD-taudin uudessa variantissa, invasiivisissa H. infl uen-zae -infektioissa, sukupuoliteit-se tarttuvissa klamydiainfektioissa, atyyppisissä mykobakteeri-infekti-oissa ja toisintokuumeessa.
Säädökset määrittelevät uusina vas-tuuhenkilöinä sairaanhoitopiirin tartuntataudeista vastaavan
lääkä-rin ja terveyskeskuksen tartunta-taudeista vastaavan lääkärin. Tar-tuntatautirekisterin yksilökohtais-ten tietojen hyväksikäyttö on nyt mahdollista sairaanhoitopiirin li-säksi myös terveyskeskuksessa, jon-ka tartuntataudeista vastaava lääkä-ri voi sähköisesti tarkastella salattua www-etäkäyttöä käyttäen kaikkia kunnan tartuntatautitapauksia val-takunnallisessa tartuntatautirekis-terissä. Terveyskeskusten etäkäyt-tötoiminta käynnistetään asteittain. Uusi laki valtuuttaa terveyskeskuk-sen tartuntataudeista vastaavan lää-kärin luovuttamaan henkilötietoja kunnan valvontaviranomaiselle, jos se on tarpeen epidemiaselvityksen tai -torjunnan vuoksi.
Laki ottaa nyt huomioon sairaa-lainfektioiden merkityksen lisään-tymisen määrittelemällä niiden tor-junnan yhdeksi keskeisistä
tartun-Matkailijan terveysopas 2004
Kansanterveyslaitoksen toimittama ja Duodecimin kustantama Mat-kailijan terveysopas 2004 on ilmestynyt.
Matkailijan terveysoppaan 11. painoksessa on saatettu ajan tasalle mat-kailijan mahdollisesti kohtaamien tautien esiintymistiedot, rokotus- ja muut ennaltaehkäisevien toimien suositukset sekä lisätty uutena lukuna sars. Kirja postitetaan sosiaali- ja terveysministeriön rahallisella avustuk-sella entiseen tapaan terveyskeskusten tartuntataudeista vastaaville lää-käreille, terveyskeskusten tartuntataudeista vastaaville yhdyshenkilöille, infektiolääkäreille, keskussairaaloiden hygieniahoitajille, tartuntatautien neuvottelukunnan jäsenille, läänien terveydenhuollon tarkastajille ja lää-ninlääkäreille. Toivottavaa on, että kirjaa kierrätetään työpisteissä niille, jotka sitä eniten työssään tarvitsevat. Kirjaa saa ostaa hyvin varustetuista kirjakaupoista sekä Kustannus Oy Duodecimista. Kirjan sähköistä versio-ta pidetään ajan versio-tasalla KTL:n verkkosivuilla osoitteessa www.ktl.fi .
Nohynek, H., Pekkanen E., Turtiainen P., Riutta J., (toim.) Matkailijan terveysopas 2004 11., ajantasaistettu painos ISBN 951-656-66-7 Ovh. 25 e Duodecimin jäsenhinta 19 e Duodecimin opiskelijajäsenhinta 15 e
Tartuntatautilaki ja -asetus muuttuivat 1.1.2004
tatautien vastustamistyön alueista. Mikrobilääkeresistenssin torjunnan tueksi sairaanhoitopiirit valtuutettiin pitämään alueellista lääkkeille erit-täin vastustuskykyisten mikrobien kantajien rekisteriä.
Sairaanhoitopiirin ohjaavaa alueel-lista roolia korostetaan entistä sel-keämmin. Edellä mainitun alueel-lisen resistenssirekisterin valtuu-tuksen lisäksi tätä korostavat uudet maininnat terveyskeskukselle annet-tavasta tuesta tartunnan jäljityksessä sekä alueellisesta sairaalainfektioi-den torjunnan, seurannan ja selvit-tämisen ohjausvastuusta.
Petri Ruutu
10 Kansanterveys 2/2004
Finravinto 2002 -tutkimus osoitti, et-tä suomalaiset saavat ruokavalios-taan vitamiineja suositusten mu-kaan. Folaatin saanti jäi kuitenkin al-le suosituksen. Folaatin saantia voi parantaa lisäämällä täysjyväisten viljatuotteiden ja vihreiden kasvis-ten kulutusta. Muukasvis-tenkin suomalai-set voivat lisätä hedelmien ja kasvis-ten kulutustaan, joka jää selvästi alle kansainvälisen suosituksen.
V
itamiinit ovat orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan pieniä määriä elimistön toimintojen ylläpitämi-seen. Suurinta osaa vita-miineista elimistö ei pysty itse tuot-tamaan, vaan ne on saatava syödystä ruoasta. Vitamiinit jaetaan rasvaliu-koisiin (A-, D-, E- ja K-vitamiinit) ja vesiliukoisiin (B- ja C-vitamiinit).Finravinto 2002
-tutkimuksen tuloksia
Finravinto 2002 -tutkimuksen mu-kaan vitamiinien keskimääräiset saan-nit ylittivät suositukset naisten D-vita-miinin (3,8 µg/vrk), naisten tiamiinin (1,0 mg/vrk) sekä miesten (273 µg/ vrk) että naisten folaatin (224 µg/vrk) saantia lukuun ottamatta. Suositus päivittäiselle D-vitamiinin saannille on 5 µg (3–60-vuotiaat), naisten tiamii-nin saannille 1,1 mg ja folaatille 300
µg. Kun tulokset suhteutettiin energi-an saenergi-antiin, vain folaatin saenergi-anti jäi al-le suosituksen (36 µg/MJ) sekä miehil-lä (31 µg/MJ) että naisilla (35 µg/MJ). Energiaan suhteutettu D-vitamiinin saanti oli suosituksen alarajalla kum-mallakin sukupuolella (0,6 µg/MJ). Finravinto-tutkimus on osa Kansan-terveyslaitoksella viiden vuoden välein toteutettavaa aikuisväestön FINRIS-KI-terveysseurantaa. Uusin tutkimus toteutettiin kevättalvella viidellä tutki-musalueella eri puolella Suomea. Tut-kimuksessa selvitettiin väestön keski-määräinen ruoankäyttö ja ravintoai-neiden saanti kahden edellisen päivän ruoankäyttöhaastattelun avulla. Vita-miinien laskennassa huomioitiin ruo-anvalmistuksen aiheuttama ravintoai-neiden tuhoutuminen. Sen sijaan
vita-miinien saanti ravintoainevalmisteista on parhaillaan työn alla, ja tulokset esitetään myöhemmin.
Pieni D-vitamiinin saanti
– häviävä ongelma?
D-vitamiinin riittävä saanti on tär-keää luuston hyvinvoinnin kannal-ta. D-vitamiinia muodostuu pääosin iholla auringon valon avulla. Kesällä kertyneet varastot eivät kuitenkaan riitä kattamaan suomalaisten tarvet-ta pimeän tarvet-talven yli. Tästä johtuen tärkeässä roolissa ovat myös D-vita-miinia sisältävät ruoat: kala, marga-riini, maito ja piimä. Suomessa on Finravinto 2002 -tutkimuksen ai-neiston keräämisen jälkeen muutet-tu kauppa- ja teollisuusministeri-ön asetusta siten, että nestemäisiin maitovalmisteisiin voidaan lisätä ai-kaisempaa enemmän D-vitamiinia. Parhaillaan selvitetään, kuinka suu-ri vaikutus tällä D-vitamiinilisällä on suomalaisten D-vitamiinistatukseen.
Lisää vihanneksia
ja hedelmiä
Folaatin saanti jäi erityisesti nuoril-la miehillä ja naisilnuoril-la alle suosituksen. Foolihappoa suositellaan raskaut-ta suunnitteleville ja raskaana olevil-le naisilolevil-le estämään sikiön hermosto-putken sulkeutumishäiriötä. Folaatin puute saattaa olla yhteydessä myös seerumin homokysteiinipitoisuuteen, ja sitä kautta sydän- ja verisuonitau-tiriskiin. Folaatin hyviä lähteitä ovat täysjyvävilja sekä vihreät kasvikset.
Vaikka suomalaisten vihannesten ja hedelmien kulutus on moninkertais-tunut viimeisten vuosikymmenien aikana, meillä on edelleen tarvetta li-sätä kulutustamme. WHO:n uuden suosituksen mukaan vihanneksia ja hedelmiä tulisi syödä vähintään 400 g päivässä, määrä on 4–5 annos-ta päivässä. Finravinto 2002 -tutki-muksen mukaan suomalaisista mie-histä 14 prosenttia ja naisista 22 pro-senttia saavutti tavoitteen. Yhteensä neljännes miehistä ja 12 prosent-tia naisista ei syönyt kasviksia lain-kaan kahden edellisen päivän
aika-suomalaisten ruokavalio tänään
Vitamiinit kohdallaan suomalaisessa ruokavaliossa
na, miesten lukema hedelmille oli 46 prosenttia ja naisten 28 prosenttia.
Vitamiinivalmisteita
kaiken varalta?
Suomalaiset ravitsemussuositukset to-teavat yksiselitteisesti, että aivan ta-vallisesta kaupasta saatavalla ruoalla voi taata itselleen kaikki tarvittavat vi-tamiinit. Vitamiinivalmisteiden käyt-tö on kuitenkin suositeltavaa tietyis-sä ikävaiheissa ja erityistilanteissa (D-vitamiini: vauvat ja lapset, talviaikana raskaana olevat ja imettävät naiset, vegaanit ja pääosin sisätiloissa olevat ikäihmiset; foolihappo: raskaana olevat naiset; B
12-vitamiini: vegaanit).
Moni-vitamiinivalmisteiden käyttö on myös perusteltua, jos energian saanti on poikkeuksellisen matala pitemmän ai-kaa esimerkiksi laihdutettaessa. Kaksi vuotta sitten Yhdysvalloissa julkaistut Harvardin ravitsemussuositukset ovat ottaneet hieman sallivamman kannan. Harvardin suosituksen mukaan osalle meistä voi olla hyödyksi yksi monivita-miinipilleri päivässä yhdessä terveelli-sen ruokavalion kanssa, vaikka vankka tieteellinen näyttö puuttuukin.
Aikaisempien tutkimusten mukaan ravintoainevalmisteiden suurin käyt-täjäryhmä on hyvin koulutetut kau-pungeissa asuvat naiset, joiden ruo-kavalio ja elämäntavat ovat muuten-kin kohdallaan.
Satu Männistö
KTL, Epidemiologian ja terveyden edistämisen osasto
Kirjallisuus: Aro A. 100 kysymystä ravinnos-ta. Hippokrates Duodecim -sarja. Gummerus kirjapaino Oy: Jyväskylä, 2003.
Willett WC. Eat, drink, and be healthy. Si-mon & Schuster: New York, 2001.
Männistö S, Ovaskainen M-L, Valsta L, toim. Finravinto 2002 -tutkimus. Kansanterveys-laitoksen julkaisuja B3/2003. Hakapaino Oy: Helsinki, 2003. (www.ktl.fi /ravitsemus). Ra-porttia voi myös tilata KTL:n kirjastosta (eija.hukka@ktl.fi ).
Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Suoma-laiset ravitsemussuositukset. Maa- ja metsäta-lousministeriön komiteamietintö 1998:7. Oy Edita Ab: Helsinki, 1998.
11 Rokotteiden kehittäminen
tavalli-simpia sukupuolitauteja vastaan ei ole ollut menestyksellistä. Suku-puolitauteja aiheuttavien mikrobien siirtymistä suojaamattomassa yh-dynnässä yksilöstä toiseen on lä-hes mahdotonta estää kontaktin luonteen vuoksi. Itse taudin puh-keaminen saattaa olla estettävissä elimistön immuunipuolustusta te-hostamalla.
P
apilloomavirusrokot-teilla, ja aivan äskettäin myös herpesrokotteil-la on saatu varsin lupaa-via tuloksia. Muitakin rokotteita, muun muassa klamydiaa vastaan kehitellään. Kysymystä siitä, voisiko yleinen ”sukupuolitautiro-kote” olla lähitulevaisuudessa mah-dollisuuksia rajoissa ja miten sitä tu-lisi käyttää tarkasteltiin Lääketiede 2004 tapahtuman yhteydessä järjes-tetyssä kansainvälisessä asiantuntija-seminaarissa.”Vaikeat” taudit
Kuppa, tippuri ja HIV näyttävät olevan vielä rokotteiden saavutta-mattomissa. Kahta ensinmainittua voidaan hoitaa lääkkein ja tehok-kaalla tautitapausten löytämisel-lä. Kontaktien hoitamisella voidaan vaikuttaa myös näiden tautien le-vinneisyyteen. Esiintyvyyteen vai-kuttavat kuitenkin monet ja moni-mutkaiset tekijät. Juuri nyt esimer-kiksi paikallisia kuppaepidemioita näyttää paljastuvan monissa länsi-maissa vaikka odotettiin, että HIV-tartunnan pelko voisi estää ne. HIV:n kohdalla näyttääkin siltä, että ollaan ottamassa takapakkia: valistus ei enää vaikuta riittäväs-ti ja monissa maissa raportoidaan HIV-tapausten yleistyvän erityisesti nuorten keskuudessa.
”Mahdolliset” taudit
Herpesvirus aiheuttaa toistuvas-ti esiin tulevia, kivuliaita rakkuloi-ta niin suussa kuin genirakkuloi-taalialueel- genitaalialueel-lakin. Joskus se voi myös aiheuttaa aivotulehduksen tai vastasyntyneen
yleistyneen, usein kuolemaan joh-tavan taudin. Genitaalialueen in-fektioiden aiheuttaja on tavallisesti niin kutsuttu tyyppi 2 -herpesvirus kun taas muilla alueilla tyyppi 1 on vallitseva tai yksinomainen. Lie-kö seksitavoista kertova seikka, että viime vuosina esimerkiksi USA:ssa tyyppi 1v-viruksen aiheuttamat su-kuelinten herpekset ovat lisäänty-neet teini-ikäisillä.
Herpestautiin on yritetty kehittää rokotteita kymmeniä vuosia ilman merkittävää tulosta. Nyt on kuiten-kin julkaistu tuloksia, joiden perus-teella rokotteen kehittäminen voi sittenkin osoittautua mahdolliseksi. Tyyppi 2 -herpesviruksesta kehitet-ty rokote näyttää antavan varsin hy-vän suojan, mutta vain osalle roko-tettuja. Suoja syntyy naisille mut-ta ei miehille ja vain niille, joilla ei ole aikaisemmin ollut sen enempää tyyppi 2:n kuin tyyppi 1:n aiheutta-maa tartuntaa. Ilmeisesti rokotteen vaikutusmekanismissa on vielä huo-nosti ymmärrettyjä yksityiskohtia, mutta tulos antaa kuitenkin aiheen optimismiin. Ilmeisesti herpeksen aiheuttama tauti voidaan sittenkin ehkäistä rokotteella. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin paljon.
Erittäin yleiset papilloomavirusin-fektiot ovat käytännöllisesti katso-en aina alkuvaiheessa oireettomia ja antavat kuulua itsestään vasta myö-hemmin joko syylien tai pahimmas-sa tapauksespahimmas-sa kohdunkaulan syö-vän muodossa. Papilloomaviruksia on hyvin montaa tyyppiä, osa näyt-tää aiheuttavan erityisesti pahan-laatuisia kasvaimia, osa taas näyt-tää pystyvän ainoastaan hyvänlaa-tuisten kasvainten aikaansaamiseen. Jo joitakin vuosia sitten julkaistiin tutkimustuloksia, joiden perusteel-la näytti mahdolliselta kehittää te-hoava rokote näitä viruksia vastaan. Valitettavasti yksi ja sama rokote ei näytä suojaavan eri tyyppejä vas-taan, vaan rokotteessa täytyy ol-la mukana eri virustyyppien raken-neosia, mikä tekee rokotteen val-mistamisen vaikeammaksi, muttei mahdottomaksi. Ensimmäiset
laa-Voisiko sukupuolitauteja ehkäistä rokottamalla?
jat ja huolellisesti tehdyt tutkimus-tulokset ovat jo osoittaneet, että rokotteet pystyvät antamaan suo-jan jopa 90 prosentille rokotetuis-ta. Näiden tulosten perusteella on-kin ripeästi ryhdytty kehittämään tutkimusohjelmia, joista saatava tu-los voisi kertoa, olisiko mahdollis-ta estää esimerkiksi kohdunkaulan syöpä rokottamalla tytöt sopivas-sa iässä.
Kohdunkaulan syövän ehkäisemi-nen rokottamalla olikin eräs sym-posiumin keskeisiä teemoja ja usei-ta tutkimushankkeiusei-ta onkin käyn-nistynyt tai käynnistymässä. Tieto siitä, antaako rokote suojan vai ei, saadaan vasta varsin pitkän seuran-ta-ajan kuluttua. Siksi tutkimuk-set on suunniteltava ja toteutettava huolella ja sellaisessa ympäristös-sä, jossa myöhemmin mahdollises-ti puhkeavaa syöpää koskeva mahdollises-tieto voidaan yhdistää rokotusta koske-vaan tietoon. Helpompaa olisi tie-tenkin tutkia, estääkö rokotus ky-seisen virustyypin aiheuttaman tar-tunnan. Tämä ei kuitenkaan riitä. On ainakin teoriassa mahdollista, että vaikka rokotus syrjäyttäisi jon-kin virustyypin, tilalle voi tulla toi-nen, jonka vaikutuksista ei ole tällä hetkellä riittävästi tietoa.
Klamydia – murheenkryyni
Klamydiatartunnat ovat jatkuvasti vain lisääntyneet erityisesti nuorten keskuudessa, mikä kertoo siitä, et-tä suojaamaton seksi on taas “tulos-sa muotiin”. Klamydiarokotteen ke-hittämistä on yritetty vuosia, liittyi-sihän siihen loistavat näkymät niin kansanterveydellisestä menestykses-tä kuin taloudellisestakin.
Eläimillä suoritettujen kokeiden pe-rusteella näyttää ilmeiseltä, että vaikkei rokotteella voidakaan estää tartuntaa, tauti saattaisi silti estyä. Johtaisiko tämä täysin päinvastai-seen tulokpäinvastai-seen kuin toivotaan? Saat-taisihan olla, että kun klamydiaa ei tarvitse pelätä eikä sen aiheuttamas-ta infektiosaiheuttamas-ta ole tietoa, aiheuttamas-tartunnat le-viäisivät yhä lisää.
12 Kansanterveys 2/2004
Klamydiat ovat pieniä solunsisäisiä bakteereita, jotka ovat vuosituhan-sien aikana sopeutuneet elämään ja lisääntymään erilaisissa isän-täeliöissä. Klamydiainfektiot ovat yleisiä, helposti uusiutuvia, piileviä ja usein jopa oireettomia. Ihmisen klamydiainfektioista tunnetuimpia ovat Chlamydia trachomatis:n ai-heuttamat sokeuteen johtava sil-mätulehdus (trakooma) ja suku-puolitauteina tarttuvat genitaalialu-een infektiot, sekä C. pneumoniae: n aiheuttamat hengitystieinfektiot. Hoidosta huolimatta klamydiainfek-tiot voivat kroonistua, jolloin pitkit-tyneeseen tulehdusreaktioon liit-tyy jopa kudosvaurioita aiheuttavia komplikaatiota. Tunnetuimpia ovat C. trachomatis -infektioon liittyvät naisten sisäsynnytintulehduksesta johtuvat hedelmällisyyshäiriöt.
S
uurimmalle osalle kla-mydiainfektion saa-neista kehittyy muu-tamassa viikossa bak-teerille spesifi nen vasta-aine (IgM, IgG ja IgA) ja so-luvälitteinen immuunivaste. Vasta-aineet eivät suojaa yksilöä uudel-ta infektioluudel-ta, vaan immunologinen suoja on riippuvainen antigeeni-spesifi sten T-solujen toiminnasta. Immunologinen suoja ei täydel-lisesti estä klamydiabakteerin li-sääntymistä kohde-elimissä, mutta bakteerin hävittäminen tapahtuu selvästi nopeammin uusintainfek-tion aikana. Ihmisellä vakavien in-fektioiden määrä vähenee iän myö-tä, joka on epäsuora osoitus im-munologisesta suojasta.Soluvälitteissä puolustusreaktios-sa ovat mukana sekä CD4 että CD8 T-solut. Ne eroavat toiminnallises-ti siten, että CD4 T-solut tunnistavat vieraan antigeenin liittyneenä anti-geeniä tarjoavan solun (dendriitti-solut, monosyytit, makrofagit, B so-lut) pinnalla olevaan kudossovel-tuvuusantigeenin (HLA) luokka II molekyyliin, kun taas CD8 T-solut tunnistavat antigeenin HLA luok-ka I molekyylin yhteydessä. CD8
T-Klamydiainfektiot ja
immunologinen puolustus
solut näyttävät olevan tärkeitä ni-menomaan klamydiainfektion al-kuvaiheessa. Tämä liittynee niiden mahdollisuuteen tunnistaa mikrobi-antigeeneja myös sellaisissa soluis-sa, joilla on itsellään heikko valmius bakteerin tuhoamiseen. Esimerkiksi epiteeli- tai endoteelisoluissa. CD8 T-solujen sytotoksisen toiminnan avulla piileskelevät mikrobit saadaan ulos tehokkaampien puolustusme-kanismien ulottuville.
Solunsisäisten mikrobien tuhoami-sessa keskeisiä ovat fagosytoivat so-lut, makrofagit ja dendriittisoso-lut, jotka hajottavat mikrobit ja samal-la esittelevät niistä esille tuotettu-ja antigeenisiä rakenteita ympäril-lä kierteleville spesifi sille T-soluille. Tunnistettuaan vieraan antigeenin CD4 T-solut aktivoituvat ja ohjaa-vat immunologisen puolustuksen muita toimintoja erilaisten välittä-jäaineiden eli sytokiinien välityksel-lä. Klamydiabakteereiden, niin kuin muidenkin solunsisäisten mikrobi-en hävittämiseksi T-soluaktivaation erilaistuminen interferoni-γ
(IFN-γ) tuottavaan niin sanotun tyyppi 1 (Th1) suuntaan on välttämätön-tä. Th1:n aktivoituminen estää hu-moraalisten mekanismien toimin-taa vahvistavaa tyyppi 2:n (Th2) ak-tivaatiota. Th1-aktivaatio vahvistaa yleensä makrofagien antimikrobisia reaktioita, lisää niiden HLA mole-kyylien tuotantoa ja vahvistaa syto-toksisten T-solujen toimintaa.
Klamydiat ovat taitavia välttelemään ja jopa estämään magrofagien anti-mikrobisia mekanismeja. Klamydiat vaikuttavat isäntäsolun HLA-mole-kyylien ja niiden T-soluja säätelevien sytokiinien tuotantoon. Ne estävät klamydiainkluusion liittymisen fago-lysosomaaliseen rakkulaan ja uusi-en tutkimustuusi-en mukaan ainakin joil-lakin klamydialajeilla on mekanismi karata inkluusion sisältä isäntäsolun sytoplasmaan. Klamydioiden kyky vaikuttaa isäntäsolun ohjelmoituun solukuolemaan on kroonisten infek-tioiden muodostumisen mahdolli-nen osatekijä.
Vaikka uusimmat tutkimukset ovat paljastaneet kiinnostavia yksityis-kohtia klamydiataudin syntyyn vai-kuttavista immunologisista ja muis-ta tekijöistä, rokotteen kehittämisen tiellä on vielä ilmeisesti monia vaka-via esteitä.
Voidaanko
sukupuoli-tauteja torjua rokotteilla?
Kysymys yleisestä sukupuolitauti-rokotteesta ja sen vaikuttavuudes-ta liittyy hyvin moniin biologisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin:
Suojaamattomassa sukupuoliyhtey-dessä kontakti on hyvin läheinen ja myös eläviä soluja siirtyy yksilöstä toiseen, joten tartunnan estäminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Infektioannos voi vaihdella hyvinkin paljon. Toisinaan siirtyvä mikrobi-määrä on pieni ja rokotuksen anta-ma “lisäsuoja” saattaa riittää, toisi-naan taas annos on suuri eikä tar-tuntaa voi millään estää.
Evoluution mukana myös ihmiseen on rakentunut fysiologisia suojame-kanismeja estämään tartunnan siir-tymistä, mutta niiden teho näyttää vaihtelevan fysiologisista syistä var-sin huomattavastikin. Ellei näiden merkitystä kunnolla ymmärretä, voi-daan valita väärä strategia rokotteen kehittämiseksi.
Kuten muidenkin kontaktien koh-dalla, myös sukupuolikontakti-en määrä ja vaihtelevuus lisäänty-vät globaalisti. Ihmiset liikkuvat ja kohtaavat yhä tiheämmin, ihmisten määrä lisääntyy ja myös sukupuo-likontaktien määrä lisääntyy sek-suaalisesti aktiivisen iän pidentyes-sä ja muistakin syistä. Aivan kuten muidenkin “uusien ja uhkaavien” epidemioiden kohdalla, myös su-kupuoliteitse tarttuvien mikrobien kohdalla mahdollisuudet myös ko-konaan uusien tautien syntymiseen ja leviämiseen ovat olemassa. Aika näyttää millainen kansanterveydel-linen vaikutus niillä tulee olemaan. Ja sen, voimmeko vaikuttaa asiaan rokottein itseämme hyödyttävällä tavalla.
Pauli Leinikki
13
Klamydia ja sytokiinit
Klamydiapuolustuksen kannalta on ratkaisevaa, että Th1-tyyppistä reakti-ota aktivoidaan jo infektion varhaises-sa vaiheesvarhaises-sa. Th1 / Th2 toiminnan ak-tivoitumista säädellään monimutkai-sissa reaktioketjuissa, joissa antigeenia tarjoavat dendriittisolut ja makrofagit ovat mukana. Niiden tuottamat inter-leukiini (IL) IL-12- ja IL-18-sytokii-nit tukevat Th1:n toimintaa ja estävät Th2:n toimintaa, jota taas IL-10-sy-tokiini aktivoi. Luonnollisten tappa-jasolujen (NK) tuottama IFN-γ :a on ilmeisen tärkeää infektion alkuvai-heessa, koska näin NK-solut osaltaan vahvistavat dendriittisolujen ja mak-rofagien tyyppi 1:n aktivaatiota. Kla-mydian eläinmalleissa on osoitettu, että IL-10-sytokiinin voittopuolinen tuotanto heikentää yksilön mahdol-lisuutta selvitä infektiosta. Ihmisellä klamydiaimmuniteetin säätely ei to-dennäköisesti ole yhtä yksiselitteistä, mutta uusien tutkimuksien mukaan henkilöillä, joilla on ilmeinen alttius kroonisiin klamydiainfektioihin IL-10-tuotanto olisi voimistunut.
Krooniset infektiot ja
immunopatogeneesi
Kroonisten klamydiainfektioiden tautimekanismeja tutkittaessa on kiinnitetty eniten huomiota niin sa-nottuun 60kDa:n lämpösokkipro-teiiniin (HSP60), jonka tuotan-to lisääntyy infektion uusiessa. Jo 1980-luvulla tehdyissä eläinkokeis-sa havaittiin, että HSP60 käynnistää trakoomataudille tyypillisen T-solu-välitteisen tulehdusreaktion. Myö-hemmin osoitettiin, että HSP60-spesifi set T-solut ovat mukana api-nan munatorvivaurioon johtavassa tulehdusreaktiossa.
Ihmisellä klamydian HSP60:lle spe-sifi siä vasta-aineita löytyy enem-män muun muassa munatorvivau-riota sairastavilta naisilta kuin ter-veiltä naisilta ja vasta-ainetasot ovat suorassa suhteessa taudin vaikeusas-teeseen. Vaikka klamydiabakteeriin kohdistunut soluvälitteinen vaste havaitaan veren solussa heti akuutin infektion jälkeen, positiivinen T-so-lureaktio HSP60:lle ilmaantuu vasta kahden tai useamman uusintainfek-tion jälkeen. Kuitenkaan tähänastis-ten tutkimustähänastis-ten perusteella ei voida
olla varmoja HSP60:n välittömäs-tä merkityksesvälittömäs-tä tautimekanismien käynnistäjänä tai ylläpitäjänä. Vahva immunologinen reaktio klamydia-antigeeneja vastaan saattaa johtua pitkään jatkuneesta klamydiabaktee-rin aiheuttamasta immunologisesta altistuksesta.
Heljä-Marja Surcel
KTL, Mikrobiologian osasto helja-marja.surcel@ktl.fi
Kinnunen A, Paavonen J, Surcel H-M. He-at shock protein 60 specifi c T-cell response in chlamydial infections. Review. Scand J Im-munol. 2001; 54:76-81.
Klamydiabakteerin 60kDa-läm-pösokkiproteiini (HSP60) näyttää olevan taustalla niissä tulehdusreak-tiossa, jotka saavat aikaan krooni-sissa klamydiainfektiossa ilmenevät kudosvauriot. Varmaa tietoa HSP60: n osuudesta tulehdusreaktion ylläpi-täjänä ei kuitenkaan vielä ole.
L
ämpöshokkiproteiinit kuuluvat evoluution aika-na hyvin säilyneisiin pro-teiineihin ja niitä esiin-tyy lähes kaikissa elävissä soluissa. HSP60:n tuotanto kiih-tyy erilaisissa stressitilanteissa, ku-ten kuumeen, kemiallisen ärsytyksen tai mikrobin vaikutuksesta. Mikrobi-en HSP60:t ovat tärkeitä immunolo-gisten puolustusreaktioiden kohtei-ta eli antigeenejä. Klamydian HSP60 kohtaan muodostuneet spesifi set vas-ta-ainetasot nousevat infektion ai-kana ja ovat tyypillisesti korkeampia kroonista klamydiainfektiota sairasta-villa potilailla (esim. klamydiainfek-tioon liittyvä hedelmättömyys, tubal factor infertility, TFI) kuin terveil-lä henkilöilterveil-lä tai vain yhden klamydi-ainfektion sairastaneilla henkilöillä. HSP60:n homologisesta rakenteesta johtunee, että osa vasta-aineista tun-nistaa myös elimistön omaa HSP60: ta, mutta tautimekanismien kannalta niiden merkitystä ei tunneta.HSP60-spesifiset solut
tulehdusalueella
Herkkiä immunologisia kudosviljely-menetelmiä käyttämällä T-soluja kas-vatettiin pienistä kudosnäytteistä, jotka
Klamydia
60kDa-lämpösokkipro-teiini on tärkeä T-soluvälitteisen
immuunivasteen säätelijä
väitöskirja-artikkeli
saatiin TFI-naisten kohdun limakalvo- ja munajohtimesta. Tulehdussoluja oli nimenomaan vaurioituneessa muna-johdinkudoksessa ja aktivoituneet T-so-lut reagoivat klamydiabakterille. Suuri osa T-soluista reagoi HSP60:lle, mutta myös muita klamydia-antigeenejä tun-nistavia soluja oli paikalla viitaten sii-hen, ettei HSP60 ole yksin vastuussa tulehdusreaktion jatkumisesta.
HSP60 ja sytokiinivaste
Tutkimuksissa havaittiin, että klamy-dian HSP60 sai aikaan voimakkaan interleukiini-10- (IL-10) tuotannon TFI-naisten veren soluissa. Lisäksi tu-lehduskudoksesta eristetyt HSP60-spesifi set T-solut tuottivat voittopuo-lisesti IL-10-sytokiinia, mutta gam-ma-interferonin (IFN-γ) tuotanto oli heikkoa. Immunologisiin reaktioi-hin tuotettu IFN-γ on tärkein osate-kijä klamydiainfektiosta selviämisessä ja tehokkaan suojaavan immuniteetin kannalta. IL-10 on IFN-γ:n vastavai-kuttaja ja kykenee vaimentamaan kla-mydiainfektiosta selviämiseen tarvitta-vaa niin sanottua Th1-tyypin vastetta, mikä voi olla osatekijä kroonisen tuleh-duksen kehittymisessä. Tärkeä alustava havainto on se, että TFI-potilailla näh-tävä positiivinen reaktio HSP60proteiinia vastaan liittyy tiettyyn HLA DQ -genotyyppiin ja IL10-geenin polymor-fi smiin (-1082 AA genotyyppiä), jota verrokeilla on selvästi vähemmän.
Jatkotutkimuksissa selvitetään, voi-daanko näitä immunologisia ”mark-kereita” seuraamalla tunnistaa ne henkilöt, joilla mahdollisesti on
Keuhkoklamydia (Chlamydia pneu-moniae) aiheuttaa pääasiassa eri-asteisia hengitystieinfektioita, ja lä-hes jokainen ihminen sairastaa ai-nakin kerran elämässään sellaisen. Osa kuitenkin sairastuu toistuvasti infektioihin tai klamydia saattaa jää-dä elimistöön piileväksi, krooniseksi infektioksi, mikä voi ylläpitää jatku-vaa tulehdustilaa.
T
utkimusmielenkiinto keuhkoklamydiaa koh-taan on merkittävästi kas-vanut viime vuosina, sil-lä krooninen keuhkokla-mydiainfektio on yhdistetty moneen vakavaan sairauteen, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, astmaan ja jopa keuhkosyöpään. Klamydiaa tehok-kaasti hoitamalla, voitaisiin mahdol-lisesti ehkäistä näiden tautien syn-tymistä ja kehitsyn-tymistä osittain. Tä-män vuoksi on hyvin tärkeää saada perustietoa siitä, miten solujen sisäl-lä lisääntyvä keuhkoklamydia pyrkii selviytymään isäntäsoluissa ja suo-jautumaan immuunipuolustuksen mekanismeilta. Tutkimuksissa on käytetty mikroskopiaa sekä erilaisia immunologisia, molekyylibiologisiaväitöskirja-artikkeli
Keuhkoklamydia-bakteeri selviytyy
ihmisen immuunipuolustuksen soluissa
ja mikrobiologisia in vitro tutkimus-menetelmiä selvitettäessä klamydi-an kasvua ja käyttäytymistä immuu-nipuolustuksen keskeisten solujen sisällä.
Selviytyjä-klamydiat
Tulosten mukaan monosyyttisolut ei-vät pysty puolustautumaan keuh-koklamydiaa vastaan, vaan klamy-diat selviytyvät näiden tehokkaiden puolustussolujen sisällä. Keuhkokla-mydiabakteerit muuntuvat solujen si-sällä todennäköisesti epänormaaleiksi, piileviksi muodoiksi, mutta säilyvät ai-neenvaihdunnallisesti aktiivisina. Täten nämä bakteerit saattavat kulkeutua ve-renkierron mukana kaikkialle elimis-töön ja aiheuttaa tulehdusreaktioita.
Soluvälitteinen immuniteettitus on keskeinen elimistön puolus-tautuessa klamydiaa vastaan. Keuh-koklamydia vähentää niin sanotun kudossoveltuvuusantigeenin (HLA) luokka II-molekyylien tuotantoa an-tigeenia tarjoavan monosyytin pin-nalla. HLA-molekyylit osallistuvat isäntäsolussa pilkottujen bakteerien antigeenisten rakenteiden esittelyyn suurempi alttius C. trachomatis
-in-fektion kroonistumiseen tai jot-ka infektion uusiessa ovat alttiimpia HSP60-antigeenin käynnistämään immunosupressoriseen vasteeseen,
joka olisi osatekijä klamydiainfekti-on pitkittymiseen.
Anne Kinnunen
KTL, Mikrobiologian osasto
ympäröiville T-soluille. Keuhkokla-mydia ehkäisee myös isäntäsolujen ohjelmoitua solukuolemaa autta-en näin kroonistautta-en infektioidautta-en syn-tymistä. Infektioannoksen suuruus näyttää myös vaikuttavan solujen tuottamien sytokiinien keskinäisiin suhteisiin. On tunnettua, että sytokii-nien suhteilla on ratkaiseva merkitys ihmisen infektiosta selviytymiseen.
Väitöstyön tulokset tuovat olennais-ta uutolennais-ta tietoa niistä mekanismeisolennais-ta, joilla keuhkoklamydia kykenee selviy-tymään keskeisten immuunipuolus-tuksen solujen sisällä ja vaikuttamaan syntyneeseen immuunivasteeseen. Ih-misen soluviljelytöistä saadut perustie-dot ovat välttämättömiä tehokkaiden lääkehoitojen ja rokotteiden kehittämi-selle keuhkoklamydiaa vastaan.
Sari Airenne
KTL, Mikrobiologian osasto
Tiivistelmä väitöskirjasta Immunopathogenetic mechanisms of Chlamydia pneumoniae in human monocytes in vitro. Keuhkoklamydian immuno-patogeneettiset mekanismit monosyyteissä in
vit-ro. National Public Health Institute. A26/2002.
Tiivistelmä väitöskirjasta Chlamydial heat shock protein 60 and cell-mediated immuni-ty in tubal factor infertiliimmuni-ty. National Public Health Institute. A 17/ 2002.
http://www.ktl.fi /julkaisut/asarja.html
Kansanterveyslaitoksen uusi pääjohtaja Pekka Puska on saanut hoi-dettavakseen yhden Suomen suurimmista tutkimuslaitoksista. Hän uskoo KTL:n näkyvän ja kuuluvan tulevaisuudessa aikaisempaa enemmän, mutta ei suunnittele nopeita linjanmuutoksia. Kansanveyslaitoksen tehtävä on edistää ihmisten mahdollisuuksia elää veenä, mikä pääjohtajan mukaan perustuu ennen kaikkea oikean ter-veystiedon tuottamiseen ja hyödyntämiseen. Tähän KTL aikoo kes-kittyä. Ensimmäinen uusi projekti tähtää iäkkäiden toimintakyvyn parantamiseen.
