Johdanto
Alkoholipolitiikka on erittäin ajankohtainen aihe. Sosiaali- ja terveysministeriö aloitti syksyllä 2015 alkoholilainsäädännön kokonaisuudistuksen val-mistelun, ja uuden alkoholilain pitäisi tulla voi-maan vuoden 2017 aikana. Kokonaisuudistukseen liittyy keskustelu Alkon vähittäismyyntimonopo-lin säilyttämisestä, säädösten purkamisesta, alko-holijuomien hinnoista, myynnin vapauttamises-ta, mainonnan sääntelystä, matkustajatuonnista ja internetin kautta tapahtuvasta alkoholikaupas-ta. Erityisesti kokoomuksen ja perussuomalaisten kansanedustajat pitävät nykyistä vuodesta 1995 lähtien voimassa ollutta alkoholilakia holhoavana ja sen yksittäisiä säädöksiä vanhanaikaisina. Tou-kokuussa 2016 kokoomuksen kansanedustaja Jaa-na Pelkonen ja perussuomalaisten eduskuntaryh-män puheenjohtaja Sampo Terho ilmaisivat tyyty-väisyyttään hallituspuolueiden eduskuntaryhmi-en saavuttamasta yhteisymmärryksestä alkoholi-lain uudistuksesta, joka toteutuessaan vapauttaa alan sääntelyä ja lisää yksilönvapautta. (Pelkonen 2016; Suomen Uutiset 2016.)
Pääministeri Juha Sipilän hallitus on joutunut vaikean tehtävän eteen. Yhtäältä sen pitäisi
mo-dernisoida vanhentunut alkoholilainsäädäntö ja poistaa turhat säädökset. Toisaalta hallituksen tu-lisi huolehtia siitä, ettei uusi alkoholilaki kasvata alkoholista aiheutuvia haittoja, jotka paitsi tuot-tavat inhimillistä kärsimystä myös tulevat yhteis-kunnalle erittäin kalliiksi. Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos on esittänyt alkoholinkäyttöön liittyvien kokonaishaittakustannusten määrän olleen vuon-na 2010 noin 1,3 miljardia euroa, mistä noin mil-jardi euroa kohdistui valtiolle ja kunnille (Karls-son & al. 2013).
Alkoholista aiheutuvien haittojen vähentämi-seksi on Suomessa harjoitettu laajasti päihteisiin kohdistuvaa tutkimusta, mistä merkittävämpänä mainittakoon Juomatapatutkimukset, joita on to-teutettu vuodesta 1968 säännöllisesti kahdeksan vuoden välein. Tutkimuksissa on selvitetty suo-malaisten alkoholiin liittyviä asenteita sekä alko-holin käyttömääriä ja -tapoja. (Mäkelä & al. 2010; Huhtanen & al. 2011.) Suomessa on myös pit-kä alkoholipoliittisen lehdistökirjoittelun tutki-musperinne. Suomalaista lehdistökirjoittelua on vuosikymmenet määritellyt jännitteinen suhde al-koholikontrollia puolustavien ja sitä vastustavien kannonottojen välillä. (Warpenius & Tigerstedt 2010.) Alkon auktoriteetti sanomalehtien
pääkir-Alkon toimija-asemat Alkoholipolitiikka-
ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien
pääkirjoituksissa 1970–2012
HANNELE PALUKKA & PETRA AUVINEN & TIINA TIILIKKASuomi on muuttunut viimeisten 50 vuoden aikana paternalistisesta teollisuusyhteis-kunnasta yksilönvapautta korostavaksi palveluyhteiskunnaksi. Alkoholipoliittisessa keskustelussa puolustetaan kuitenkin edelleen vahvasti aktiivista alkoholipolitiikkaa. Valtion alkoholimonopolin puolustaminen tulee esille Alkoholipolitiikka- ja Yhteis-kuntapolitiikka-lehtien pääkirjoituksissa vuosina 1970–2012. Jokaisella vuosikymme-nellä on ollut oma tapansa puolustaa valtion alkoholimonopolia sekä Alkon asemaa alkoholipoliittisena toimijana.
joitusten tietolähteenä oli 1970- ja 1980-luvulla vahva. Pääkirjoituksissa argumentoitiin Alkon tar-joaman tiedon varassa vetoamalla yhtiön julkaise-miin tilastoihin, hallintoneuvoston kertomuksiin ja haittatutkimuksiin. (Piispa 1981; 1990.) Vuosi-na 1993–2000 Alkon tiedollinen auktoriteetti hei-kentyi, kun pääkirjoitusten tietolähteinä hyödyn-nettiin erityisesti EU:ta, alkoholipoliittista tutki-musta sekä poliittisia päättäjiä (Törrönen 2001).
Artikkelissa tarkastellaan Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoituksis-sa käytyä keskustelua alkoholipolitiikasta vuosina 1970–2012. Erityinen huomio kohdistetaan sii-hen, millaisen aseman Alkoholipolitiikka- ja Yh-teiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoitukset antavat erilaisille toimijoille, kuten Alkolle, julkiselle kes-kustelulle, kansalaisille sekä yleiselle mielipiteel-le. Alkoholipoliittista keskustelua tarkastellaan eri ajallisissa konteksteissa: hyvinvointivaltion raken-tamisen aikakaudella 1970–1980-luvuilla, kilpai-luvaltion aikakaudella 1980–1990-luvuilla ja glo-baalin kilpailutalouden aikakaudella 2000-luvun alusta vuoteen 2012.
Suomessa hyvinvointivaltion rakentaminen kiihtyi 1970-luvulla, jolloin järjestettiin kattavat julkiset palvelut, kuten terveyskeskukset, perus-koulu ja päivähoito. Julkisen hyvinvointipolitii-kan tavoitteena Suomessa oli kaikkien hyvinvointipolitii- kansalais-ten tarpeista huolehtiminen, ei yksinomaan hei-kossa asemassa olevien ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen (Andersen 2008). Tällaista hyvin-voinnin tuottamisen mallia kutsutaan universaa-liksi vastakohtana residuaaliselle sosiaalipolitiikal-le (Anttonen & Sipilä 2010). Esimerkiksi vuoden 1972 kansanterveyslaki korosti kaikkien kansalais-ten saatavissa olevaa perushoitoa.
Kilpailuvaltion aikakausi alkoi 1980-luvulla ja kypsyi, kun Suomi alkoi 1980-luvun lopulta läh-tien purkaa eurooppalaisten valtioiden mukana sääntelyä, keventää verotusta, yksityistää ja kilpai-luttaa sellaisiakin yhteiskunnan sektoreita, joissa markkinamekanismia ei aikaisemmin ollut. Val-lalla ollut valtiokeskeisyys alkoi muuttua 1980-lu-vun loppupuolella asiakkuutta ja palvelua korosta-vaksi politiikaksi (Alasuutari 1996, 200). Kilpailu-valtion taustalla voidaan nähdä hallintamalli, jo-ta Raija Julkunen (2001) kutsuu hyvinvointival-tion laajenemisen jälkeisen karsinnan, rajoittami-sen ja sopeuttamirajoittami-sen politiikan hallinnaksi. Tähän politiikkaan limittyy menojen karsimisen ja kas-vun rajoittamisen ohella rakenteellisia ja laadulli-sia muutoklaadulli-sia, kuten esimerkiksi siirtymät
univer-salismista kohti yksityistä vastuuta. Hallintamallia leimaa paitsi näkemys, myös pyrkimys vähentää valtion puuttumista talouteen ja yhteiskuntaan, tehdä tilaa markkinasuhteille, pysäyttää julkisen sektorin kasvu ja tehostaa sen toimintaa.
Suomeen rantautui 2000-luvulla anglosaksis-ta maisanglosaksis-ta sopimuskulttuuri palvelutuoanglosaksis-tannossa. Suomi oli siirtynyt globaalin kilpailutalouden ai-kakauteen. Sopimuskulttuuria pohjusti vuonna 1993 toteutettu valtionosuuslainsäädännön uu-distus, joka siirsi väestöpohjaisten valtionosuuk-sien päätöksenteon valtiovallalta kunnille ja kun-tayhtymille. Sopimuskulttuurille on ominaista, että julkishallinto määrittelee yksityiskohtaisesti, millaisia palveluita se palvelujen tuottajilta tilaa. Palvelun tuottajien tehtäväksi jää näiden tilausten toteuttaminen. (Flynn 1996; Means & al. 2002.) Tämä on merkinnyt esimerkiksi sosiaali- ja tervey-denhuollon eri sektorien, julkisten ja yksityisten sekä kolmannen sektorin tuottamien palveluiden rajojen hämärtymistä (Aaltonen & al. 2009; Krö-ger 2009).
Aineisto ja analyyttinen lukutapa
Tutkimusaineisto käsittää 25 Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien vuosina 1970– 2012ilmestynyttä pääkirjoitusta (ks. liite 1, www. julkari.fi). Alkoholipolitiikka-lehti perustettiin vuonna 1936 nimellä Alkoholiliikkeen aikakau-sikirja. Vuonna 1996 siitä tuli Sosiaali- ja terveys-alan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen Stakesin julkaisu. Vuonna 1998 lehti muuttui aiheiltaan laajemmin hyvinvointitutkimukseen keskittyväksi Yhteiskuntapolitiikka-lehdeksi. Artikkelin aineis-to on tuotettu lehdessä, jonka julkaisija on muut-tunut useampaan kertaan: ensin Alkosta Stakesiksi vuonna 1996 ja sen jälkeen Kansanterveyslaitok-seen yhdistymisen myötä Terveyden ja hyvinvoin-nin laitokseksi vuonna 2009. Samalla kun lehti on muuttunut nimen muutoksen myötä, myös jul-kaisija on laajempien aiheiden asiantuntijaorgani-saatio. Huomionarvoista on, että lehden pitkäai-kaisen päätoimittajan Matti Virtasen jäätyä eläk-keelle vuonna 2012 lehden pääkirjoituksissa Al-koa ei ole käsitelty alkoholipoliittisena toimijana. Alkoholipolitiikka-lehti oli alkoholikysymys-ten tietolähde, jota luettiin ammatillisessa mie-lessä. Lukijakuntaan kuului sosiaalialan ja tervey-denhuollon ammattilaisia, kansanedustajia, toi-mittajia ja Alkoholitutkijain seuran jäseniä.
(Piis-pa 1983.) Yhteiskuntapolitiikka-lehteä luonneh-ditaan hyvinvointitutkimuksen avoimeksi fooru-miksi, joka ”virittää keskustelua ja käynnistää toi-menpiteitä” (Yhteiskuntapolitiikka 2016). Koska sekä Alkoholipolitiikka- että Yhteiskuntapolitiik-ka-lehdet on suunnattu asiantuntijoille ja poliitti-sille päättäjille sekä medialle, lehtien pääkirjoitus-ten voi todeta olevan yleiseen poliittiseen ilmapii-riin vaikuttamaan pyrkiviä kirjoituksia, joissa esi-tetään lehden tai lehden pääkirjoittajan kanta jo-honkin ajankohtaiseen alkoholi- tai hyvinvointi-poliittiseen kysymykseen. Molempien lehtien pää-kirjoitukset ovat vahvasti intertekstuaalisia, mikä tulee esille pääkirjoitusten tavassa keskustella tois-ten alkoholipolitiikkaa käsittelevien tekstien kans-sa (ks. Heikkinen 1999).
Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoitusten analyysi toteutettiin kol-messa vaiheessa. Analyysin ensimmäisessä vaihees-sa sovellettiin Greimasin aktanttimallia luokittele-malla vuosina 1970–2015 ilmestyneissä pääkirjoi-tuksissa (262) esiintyvät toimijoiden roolit (Grei-mas 1979; Alasuutari 1996; Korhonen & Oksa-nen 1997; Autto 2015). Analyysin toiseen vaihee-seen valittiin näistä 262 pääkirjoituksesta 62 pää-kirjoitusta, joissa subjektina esiintyi ensisijaises-ti Alko tai alkoholipoliensisijaises-tiikka. Toisessa vaiheessa tarkasteltiin pääkirjoitusten Alkolle ja alkoholipo-litiikalle tarjoamia päämääriä, joista yleisimpinä esiintyivät alkoholin kulutuksen hillitseminen ja alkoholihaittojen vähentäminen. Toisessa vaihees-sa luokiteltiin myös pääkirjoituksisvaihees-sa esiintyvät toimijoiden väliset suhteet. Toimijoiden välisten suhteiden luokittelun jälkeen kolmanteen, varsi-naiseen analyysivaiheeseen valittiin 25 pääkirjoi-tusta, joissa puolustettiin Alkon asemaa.
Analyysin kolmannessa vaiheessa tarkasteltiin, miten Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiik-ka-lehtien pääkirjoitukset vuosina 1970–2012 or-ganisoivat Alkon aseman alkoholipoliittisena toi-mijana pyrkimyksenä saada yleisö kannattamaan sen asemaa legitiiminä toimijana alkoholipolitii-kan kentällä. Analyysissa hyödynnettiin väljästi semanttisen modaalisuuden teoriaa (Sulkunen & Törrönen 1997). Modaalianalyysi jäsentyi Alkon asemaa alkoholipoliittisena toimijana merkityksel-listävien modaalisuuden semanttisten ulottuvuuk-sien, tahtomista ja täytymistä ilmaisevien toimi-ja-asemien varaan. Toimija-asemat nimettiin vas-tuulliseksi, velvoitetuksi ja sopeutuneeksi Alkoksi.
Argumentaatioanalyysin avulla pääkirjoituksia tulkittiin kirjoittajien tuottamina määrittelyinä
Alkon asemasta (Hyvärinen 1991; Tiililä 1996). Argumentaatioanalyysi jäsentyi Alkon asemaa al-koholipoliittisena toimijana legitimoivien taktii-koiden varaan, jotka nimettiin episteemiseksi stra-tegiaksi sekä luonnollistamis-, sääntely- ja yksilöi-tymisstrategiaksi. Analyysia johti ymmärrys siitä, että pääkirjoitusvuorovaikutuksessa käytetyt tak-tiikat ja strategiat sisältävät aina tietoista valintaa ja suunnitelmallisuutta; teksti on aina jonkun kir-joittamaa, ja kirjoittajalla on tarkoituksensa (van Dijk 1997). Pääkirjoitusten analyysi eteni kol-men kysymyksen varassa: 1) millaisia toimija-ase-mia pääkirjoitukset alkoholipoliittisille toimijoil-le rakentavat, 2) minkälaisiin kietoimijoil-lellisiin vaikut-tamiskeinoihin, strategioihin, pääkirjoitukset täl-löin nojaavat ja 3) miten pääkirjoitukset käyttä-vät edellä mainittuja strategioita pyrkiessään legi-timoimaan Alkon aseman alkoholipoliittisena toi-mijana?
Pääkirjoitusten Alko
Pääkirjoituksissa Alkolle jäsentyy kolme toimi-ja-asemaa: vastuullinen, velvoitettu ja sopeutu-nut Alko. Toimija-asemia perustellaan tukeutu-malla neljään legitimointistrategiaan: episteemi-seen, luonnollistamis-, sääntely- ja yksilöitymis-strategiaan. Episteemisellä strategialla tarkoitetaan tietoon tukeutumista, sääntelystrategialla lainsää-däntöön tukeutumista, yksilöitymisstrategialla yk-silön vastuuseen tukeutumista ja luonnollistamis-strategialla asioiden luonnonlain kaltaisuuteen tu-keutumista perusteltaessa Alkon asemaa alkoholi-poliittisena toimijana. Luvussa edetään siten, et-tä kutakin kolmea Alkoa määritet-tävää toimija-ase-maa tarkastellaan erikseen. Huomio kiinnitetään siihen, miten toimija-asemat ja legitimointistra-tegiat valjastetaan palvelemaan Alkon aseman oi-keutusta alkoholipoliittisena toimijana. Lopussa tarkastelun painopiste siirretään yksittäisten toi-mija-asemien ja strategioiden organisoitumisesta kohti niiden keskinäistä suhdetta: miten ne sijoit-tuvat pääkirjoituksissa suhteessa Suomessa harjoi-tettuun yleiseen poliittiseen hallintaan 1970-lu-vulta vuoteen 2012?
Vastuullinen Alko
Alkoholipolitiikka-lehden 1970- ja 1980-lukujen pääkirjoituksissa Alko esitetään vastuullisena alko-holipoliittisena toimijana, jonka toiminnan pää-määränä on vaikuttaa alkoholinkulutuksen
hillit-semiseen sekä alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen ja vähentämiseen. Pääkirjoitusten taustalla on vuonna 1969 voimaan tullut alkoho-lilaki, joka liberalisoi merkittävästi alkoholin saa-tavuutta vapauttamalla keskioluen vähittäismyyn-nin elintarvikekauppoihin ja kahviloihin. Libera-lisoinnin seurauksena alkoholin kokonaiskulutus kasvoi voimakkaasti aina vuoteen 1974 saakka, ja julkinen keskustelu esitti kriittisiä kannanottoja liian vapaana pidetystä suomalaisesta alkoholipo-litiikasta (Piispa 1981). Vastuullisen toimijan ase-ma olikin suunnattu erityisesti julkiselle keskus-telulle, joka arvosteli Alkoa alkoholin kulutuksen kasvattamisesta.
Alko esitettiin pääkirjoituksissa vastuullise-na toimijavastuullise-na, joka vuoden 1968 alkoholilainsää-dännön muutoksesta huolimatta pyrkii edelleen kontrolloimaan alkoholin saatavuutta. Julkiselle keskustelulle suunnatut pääkirjoitukset rakenta-vat Alkosta vastuullista alkoholipoliittista toimi-jaa tukeutumalla episteemiseen strategiaan ja sään-telystrategiaan. Esimerkkipääkirjoitus ”Hidastuu-ko kulutuksen kasvu?” on ilmestynyt Al”Hidastuu-koholipo- Alkoholipo-litiikka-lehden numerossa 3/1970, ja sen on laa-tinut lehden silloinen päätoimittaja Pekka Kuu-si. Tukeutumalla episteemiseen strategiaan Kuusi esittää Alkon vastuullisena toimijana, joka on ryh-tynyt toimiin alkoholin kulutuksen hillitsemiseksi tilanteessa, jossa alkoholin saatavuutta on lainsää-dännön avulla liberalisoitu. Kuusi organisoi Alkol-le esittämänsä toimija-aseman perustelun tukeu-tumalla tilastotietoihin alkoholin kulutuksen kas-vusta ja siitä seuranneista haitoista:
Kulutuksen kasvuhan oli vuonna 1969 erittäin voima-kas; puhtaana alkoholina laskien kulutus oli tällöin 47 % suurempi kuin edellisenä vuonna. (…) Alkoholijuo-mien käytön eräissä haittavaikutuksissa on ollut todetta-vissa joskaan ei voimakasta, niin silti kiistatonta nousua. (…) Ei ihme, että Alkossa on pidetty kulutuksen kasvun hillitsemistä välttämättömänä. (AP 3/1970)
Kuusen teksti nojaa alusta loppuun saakka tut-kimustietoon alkoholin kulutuksen kasvusta ja sen seurauksista sekä Alkon toimista alkoholin kulu-tuksen hillitsemiseksi. Kuusi perustaa argument-tinsa tutkitun tiedon varaan. Nojaaminen tutkit-tuun tietoon tarjoaa perustelun sille, että Alko tie-dostaa tilanteen ja pyrkii vastuullisena toimijana omalla toiminnallaan alkoholin kulutuksen kas-vun hillitsemiseen. Seuraavassa aineisto-otteessa Kuusi tuo esille Alkon toteuttaman hintapolitii-kan alkoholin kulutuksen hillitsemiseksi:
Sitä mukaa kuin tiedot alkoholiolojemme kehitykses-tä ovat selkiytyneet, Alkon ote alkoholikaupan liberali-soinnissa on muuttunut aste asteelta pidättelevämmäk-si. Alkoholijuomien hintoja on kasvun hillitsemiseksi vuoden vaihteessa korotettu keskimäärin 12 prosentil-la. Tarjontakapasiteetin kasvua on määrätietoisesti ra-joitettu sekä vähittäismyynnin että anniskelun puolel-la. (AP 3/1970)
Alkoholipoliittinen mielipideilmasto oli muut-tunut jo 1960-luvulla. Muutos oli osa suomalaisen yhteiskunnan kulttuurista murrosta: 1950-luvul-la val1950-luvul-lal1950-luvul-la ollut moralismi ja vanhakantaisuus väis-tyivät vapaamielisemmän asennoitumisen tieltä. (Piispa 1981.) Tutkimukset osoittivat alkoholin kulutuksen kasvaneen vapaamielisyyden lisään-nyttyä. Alko reagoi tilanteeseen alkoholin hinto-ja korottamalla. Kulutuksen kasvu ei kuitenkaan johtanut vapaamielisemmän asenteen hylkäämi-seen, vaan vain sen tarkistamiseen (Piispa 1998). Myös seuraavassa esimerkkipääkirjoituksessa ”Al-ko ja kritiikki” tukeudutaan episteemiseen stra-tegiaan esitettäessä Alko vastuullisena toimijana. Pääkirjoitus on ilmestynyt Alkoholipolitiikka-den numerossa 4/1987 ja sen on kirjoittanut leh-den silloinen päätoimittaja Jorma Hentilä.
Alko on siinä asemassa − onnellisessa tai onnettomassa, riippuu siitä, miten asiaa arvioi −, että miltei jokaisel-la suomajokaisel-laiseljokaisel-la on siitä ja sen toiminnasta jotakin sa-nottavaa. Alkon toimintaan kohdistuu keskenään risti-riitaisia ja aivan vastakkaisiakin odotuksia ja eri suun-tiin vievää kritiikkiä. (…) On aivan paikallaan, että Al-koa ja sen toimintaa samoin kuin meillä harjoitettua al-koholipolitiikkaa yleisemminkin tarkastellaan kriittises-ti ja sanotaan selväkieliseskriittises-ti se, mistä ollaan eri mieltä. (…) Sattuakseen maaliin ja vaikuttaakseen kritiikin on kuitenkin oltava perusteiltaan kestävää. Kaikista kulu-neen kesän aikana käytetyistä puheenvuoroista ei vali-tettavasti voi näin sanoa. (AP 4/1987)
Pääkirjoituksen motivoijana toimivat kansa-laisten ristiriitaiset odotukset Alkon toiminnasta. Hentilä rakentaa tekstissään kansalaisista tietämä-töntä toimijaa, jonka odotukset Alkon toiminnas-ta perustuvat enemmänkin olettoiminnas-tamusten kuin tie-don varaan. Hentilä syyttää kansalaisia myös epä-johdonmukaisuudesta heidän esittäessään Alkon monopoliaseman lakkauttamista alkoholin val-mistajana, maahantuojana ja jakelijana:
Kritiikiltä on vaadittava myös johdonmukaisuutta. Ei voi samanaikaisesti syyttää Alkoa siitä, että sen päätar-koitus on vain myydä viinaa sekä vaatia Alkon ”laillisen mafian” murtamista ja esittää koko alkoholin tuotan-non ja myynnin siirtämistä yksityisten käsiin olematta epäjohdonmukainen. (AP 4/1987)
Hentilä legitimoi Alkon aseman alkoholipoliit-tisena toimijana esittämällä Alkoa kohtaan osoite-tun kritiikin ja vaatimukset Alkon monopolin lak-kauttamisesta perusteettomiksi. Hänen mukaan-sa Alkoa kritisoivat tahot eivät perusta kantaanmukaan-sa tutkittuun tietoon, vaan olettamuksiin ja omiin käsityksiinsä.
Pääkirjoitukset puolustavat Alkon asemaa vas-tuullisena alkoholipoliittisena toimijana nojaa-malla myös sääntelystrategiaan. Esimerkkipää-kirjoitus ”Hallintoneuvoston muistio Alkon toi-mintalinjasta” on ilmestynyt Alkoholipolitiik-ka-lehden numerossa 6/1978. Kirjoituksen laa-tija Nestori Kaasalainen toimi Alkon hallinnol-lisena johtajana ja johtokunnan jäsenenä vuoteen 1980 saakka. Pääkirjoituksen motivoijana toimii parlamentaarisen alkoholikomitean vuonna 1978 julkaistu mietintö, jossa esitettiin alkoholipolitii-kan tiukentamista. Alkon vastustajana on julkinen keskustelu, joka syyttää Alkoa alkoholin kokonais-kulutuksen korkeasta tasosta ja alkoholihaittojen lisääntyneestä määrästä:
Arvostelun rumputuli on kohdistettu hämmästyttävän yksipuolisesti Alkon suuntaan. Ettei totuus unohtuisi, niin kertauksena pari keskeistä tosiasiaa: 1969 voimaan astuneet alkoholi- ja keskiolutlait ovat eduskunnan suu-rella enemmistöllä hyväksymiä lakeja, ja edelleen Alkon hallintoneuvoston kädet on useita kertoja sidottu sil-loin, kun hallintoneuvosto on katsonut tarpeelliseksi esim. hintapäätöksien tekemisen. Eihän näin ollen ai-noa syntipukki voi olla pelkästään Alko! (AP 6/1978)
Kaasalaisen mukaan Alkon on toimittava lail-lisesti, vaikka säädetyt lait olisivatkin ristiriidassa Alkon päämäärien, alkoholin kulutuksen hillitse-misen ja alkoholihaittojen vähentähillitse-misen kanssa. Kaasalaisen pääkirjoituksessa nousee esiin myös Alko velvoitettuna toimijana, jonka velvollisuus on toimia alkoholilainsäädännön asettamissa puit-teissa, vaikka ne eivät olisi yhdenmukaisia Alkon arvojen kanssa.
Edellä analysoitujen Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitusten rakentama vastuullisen Alkon toi-mija-asema on suunnattu 1970-luvulla enimmäk-seen julkiselle keskustelulle ja yleiselle mielipiteel-le. Vastuullisen toimijan asemasta käsin pääkirjoit-tajat oikeuttavat Alkon aseman alkoholipoliittise-na toimijaalkoholipoliittise-na, jonka pyrkimyksenä on hillitä alko-holin kulutusta ja näin vähentää alkoholista aiheu-tuvia haittoja. Liberaali yhteiskunnallinen ilmapii-ri mahdollisti sen, ettei Alkon tarvinnut enää puo-lustaa asemaansa suhteessa raittiusliikkeeseen, ku-ten vielä 1960-luvulla (Piispa 1981).
Velvoitettu Alko
Toinen Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoituk-sista tunnistettu Alkon asema on velvoitetun toi-mijan asema. Velvoitetun toitoi-mijan asemasta käsin pääkirjoitukset pyrkivät oikeuttamaan Alkon ase-maa ja toimintaa suhteessa kansalaisiin. Se on tun-nusmerkillistä kilpailuvaltion aikakautena, jolloin alettiin purkaa sääntelyä, keventää verotusta, yk-sityistää ja kilpailuttaa sellaisiakin yhteiskunnan sektoreita, joissa markkinamekanismia ei ole aikai-semmin ollut. Myös alkoholipolitiikan liberalisoi-mista ja alkoholin myynnin vapauttaliberalisoi-mista vaadit-tiin. Aikakauden alkoholipoliittiselle mielipideil-mastolle oli tunnusomaista markkinaliberaali pu-hetapa. (Piispa 1993; 1997.)
Pääkirjoitukset tukeutuvat paitsi episteemiseen ja sääntelystrategiaan myös yksilöitymisstrategiaan rakentaessaan Alkosta velvoitettua alkoholipoliit-tista toimijaa, joka joutuu tasapainoilemaan alko-holinkulutuksen hillitsemisen ja alkoholin kulu-tuksesta saatavien verotulojen varmistamisen välil-lä. On kiinnostavaa havaita, miten esimerkkipää-kirjoituksessa Alkon vastustajaksi nostetaan ylei-nen mielipide, suomalaisten esittämät käsitykset Alkosta. Pääkirjoitus ”’Kaksinaamainen’ Alko” on ilmestynyt Alkoholipolitiikka -lehden numeros-sa 2/1983, ja sen kirjoittaja Jorma Simpura toi-mi tuolloin lehden päätoitoi-mittajana. Pääkirjoituk-sen aihe on Alkon yrityskuvasta suoritettu haas-tattelututkimus:
Suinkaan uutta tai yllättävää ei ollut, että kaksi kolmas-osaa 700 vastaajasta piti Alkon politiikkaa ”kaksinaa-maisena”. Onhan se normaali ja yksiselitteisin ns. ta-lonpoikaisjärjen mukainen vastaus asiaa koskevaan sel-vään kysymykseen, sillä harvapa osaa ja viitsii lähteä pi-kahaastattelussa pohtimaan sitä moniselitteistä asemaa, johon lainsäätäjä on joutunut monopoliyhtiön asetta-maan. (AP 2/1983)
Simpura kyseenalaistaa sekä kansalaisten käsi-tykset että mielipidetutkimusten evidenssin. Mo-lemmat saavat tietämättömän toimijan aseman, joiden esittämiä tulkintoja ei tule huomioida al-koholipoliittisessa päätöksenteossa. Oikeat tulkin-nat perustuvat näyttöön ja tieteellisen tutkimuk-sen kautta saavutettuun tietoon, ei pikagalluppi-en esiin nostamiin kansalaistpikagalluppi-en esittämiin oletta-muksiin. Rakentaessaan Alkolle velvoitetun toimi-jan asemaa Simpura tukeutuu episteemisen strate-gian ohella sääntelystrategiaan:
Loppujen lopuksi eduskunnan valtion monopoliyhtiöl-le säätämä asema ja tehtävät ovat moninaisuudestaan ja vaativuudestaan huolimatta melkoisen yksiselitteisiä ja selkeitä. Jo tärkeimpiä kieltolain kaatamisen perusteita oli se, että valtiovalta tarvitsi itse mitä kipeimmin nii-tä valtavia varoja, jotka virtasivat salakauppaan, koska-pa kansalaisten alkoholin käyttöä ja hankintaa ei min-käänlaisen kieltolain ja sen valvonnan avulla voitu estää tai lopettaa. (…) Alkoholipolitiikkamme yleinen sosi-aalinen tehtävä on puolestaan säädetty alkoholilain nk. periaatepykälässä, jonka mukaan alkoholiasioita hoidet-taessa ja järjestettäessä on pyrittävä siihen, että alkoho-lista aiheutuvat haitat ja vauriot muodostuvat mahdol-lisimman vähäisiksi. (AP 2/1983)
Simpuran esittämänä poliittiset päättäjät ovat asettaneet Alkon velvoitetun toimijan asemaan: yhtäältä Alkolle on annettu sosiaalinen tehtävä pyrkiä vähentämään alkoholin kulutuksesta ai-heutuvia haittoja ja toisaalta sille on annettu kan-santaloudellinen tehtävä tuottaa verotuloja valtiol-le. Alko joutuu toiminnassaan ottamaan molem-mat sille annetut tehtävät huomioon, mikä ei aina saa kansalaisten ymmärrystä osakseen. Myös seu-raavan esimerkkipääkirjoituksen aihe on yleinen mielipide. Pääkirjoitus on nimeltään ”Alko valis-tajana”, ja se on ilmestynyt Alkoholipolitiikka-leh-den numerossa 1/1990. Pääkirjoituksen on laati-nut silloinen päätoimittaja Jorma Hentilä.
Tuon tuostakin putkahtaa esiin kysymys siitä, miten al-koholin sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista tiedotta-minen sopii Alkolle, joka kuitenkin ensisijaisesti tuot-taa alkoholijuomia ja käy niillä kauppaa. Jotkut katso-vat näiden kahden tehtävän olevan sovittamattomassa ristiriidassa keskenään, toiset taas epäilevät, että haitois-ta kertominen on Alkolle eräänlainen savuverho, jon-ka suojissa se voi mahdollisimman rauhassa tuottaa al-koholia ja kaupata sitä. (…) Tiedottamistehtävä juon-tuu jo itse monopolijärjestelmästä. Sillä pyritään sääte-lemään alkoholin tuotantoa ja kauppaa niin, että alko-holista aiheutuvat sosiaaliset ja terveydelliset haitat jäi-sivät mahdollisimman pieniksi. (AP 1/1990)
Hentilä puolustaa Alkon asemaa ja rakentaa sil-le velvoitetun toimijan asemaa tukeutumalla sään-telystrategiaan: Alkolla on lainsäädännön velvoitta-ma tehtävä tiedottaa alkoholin haitoista, jotta kan-salaiset ymmärtäisivät alkoholinkäytön seuraukset. Hentilä tukeutuu argumentoinnissaan myös epis-teemiseen strategiaan siirtäessään vastuun alkoho-lin tuotannosta ja myynnistä aiheutuneista haitois-ta kuluthaitois-tajille; ei ole Alkon vika, jos kuluthaitois-tajat eivät tiedosta omaa parastaan, vaikka Alko on heitä va-listanut alkoholin haitoista. Myös seuraavassa esi-merkissä siirretään vastuu alkoholin kulutuksesta ja sen seurauksista kansalaisille. Pääkirjoitus ”koholipolitiikka ja byrokratia” on ilmestynyt Al-koholipolitiikka -lehden numerossa 4/1984, ja sen on laatinut Alkon silloinen pääjohtaja Heikki
Kos-ki. Pääkirjoituksen lähtökohta on parlamentaari-sen alkoholikomitean mietintö vuodelta 1978:
Siitä, kun toistaiseksi viimeinen alkoholikomitea jätti mietintönsä, on runsaat kuusi vuotta. Ehdotettua lain-säädännön kokonaisuudistusta ei ole toteutettu. Se si-jaan komitean ehdotuksia on toteutettu osauudistuksina sekä käytännön toimenpiteinä lähinnä Alkon toimesta. Maassamme on noudatettu sitä verraten tiukkaa alkoho-lipoliittista linjaa, jota komiteakin suositteli. (AP 4/1984)
Koski esittää Alkon velvoitettuna toimijana, jo-ka on joutunut ottamaan vastuun tiujo-kan alkoholi-politiikan noudattamisesta, koska poliittiset päät-täjät, eduskunta ei ole sitä tehnyt jättäessään to-teuttamatta parlamentaarisen alkoholikomitean mietinnössään ehdottaman alkoholilainsäädän-nön kokonaisuudistuksen. Koski tukeutuu ensin sääntelystrategiaan, mutta vaihtaa kohta taktiik-kansa yksilöitymisstrategiaan:
Alkoholipoliittisissa tuloksissa on eittämättä yhä paran-tamisen varaa. Kulutus on säilynyt jo kohta vuosikym-menen kutakuinkin samalla tasaisella tasolla, haitat ovat jokaisen selvästi havaittavissa. Mutta missä määrin vii-nahaitat ovat lainsäädäntöä muuttamalla todella vähen-nettävissä? Ensinnäkin: alkoholipoliittiset keinot ovat vain täydentäviä keinoja. Kulutukseen ja haittoihin vai-kuttaa ensisijaisesti se, miten olosuhteet ja asenteet yh-teiskunnassa yleensä kehittyvät. (…) Mutta olennaista on – ja sitä olen edellä tarkoittanut –, että viime aikoi-na esillä olleilla alkoholilainsäädännön muutoksilla ei juuri vähennetä alkoholin kulutusta ja haittoja. Muu-toksen on lähdettävä ihmisestä itsestään. (AP 4/1984)
Koski tunnustaa, että suomalainen alkoholipoli-tiikka ei ole onnistunut hillitsemään alkoholin ku-lutusta eikä ehkäisemään ja vähentämään alkoho-lista aiheutuneita haittoja. Koski rakentaa Alkolle velvoitetun toimijan asemaa yksilöitymisstrategi-aan tukeutumalla. Hän asettaa kyseenalaiseksi al-koholipoliittiset keinot vaikuttaa kansalaisten juo-matapoihin, koska nämä keinot asettuvat vastak-kain yhteiskunnassa vallitsevan liberaalin mielipi-deilmaston ja kansalaisten alkoholille myönteis-ten asenteiden kanssa. Koski tukeutuu kaksi ker-taa yksilöitymisstrategiaan esittäessään Alkoa al-koholipoliittisena toimijana, jolla ei ole, kuten ei poliittisilla päättäjilläkään, lopulta keinoja vaikut-taa kansalaisten juomatapoihin, jos kansalaiset ei-vät itse haluaa niitä muuttaa.
Myös pääkirjoituksessa ”Lähiyhteisön tuki – al-koholipolitiikan lisäulottuvuus” tukeudutaan yk-silöitymisstrategiaan esitettäessä Alko velvoitettu-na toimijavelvoitettu-na. Pääkirjoitus on ilmestynyt Alkoho-lipolitiikka-lehden numerossa 2/1981. Kirjoituk-sen on laatinut Alkon silloinen hallinnollinen joh-taja Mikko Immonen.
Alkoholin kulutuksen kasvu taittui 70-luvun puolivä-lissä ja kulutus on pysynyt sittemmin tuon huipputa-son alapuolella. Alkoholipolitiikan ”ylätahuipputa-son” keinot, hintapolitiikka, saatavuuden rajoittaminen, valvonta ja valistus, ovat osaltaan rajoittaneet alkoholin kulutuk-sen kasvua aikana, jolloin monet yhteiskunnalliset, ta-loudelliset ja kulttuuritekijät ovat lisänneet kulutuk-sen kasvupainetta. Vaikka monopolijärjestelmä tarjo-aakin puitteet, joissa voidaan vaikuttaa alkoholin kulu-tukseen, säätelymahdollisuudet ovat silti varsin rajalli-set. (AP 2/1981)
Kuten Koski edellisessä pääkirjoituksessa vuo-delta 1984 myös Immonen nostaa esille Alkon ja alkoholipolitiikan vähäiset keinot vaikuttaa kan-salaisten alkoholinkulutukseen. Immonen mää-rittelee Alkon toteuttamat alkoholipoliittiset kei-not, hintapolitiikan, saatavuuden rajoittamisen, valvonnan ja valistuksen ”ylätason” keinoiksi, jot-ka eivät yksin kykene ratjot-kaisemaan alkoholion-gelmaa. Hän ei perustele antamaansa määritelmää mitenkään, mutta valistunut lukija näkee kysei-set keinot hierarkkisiksi, kansalaisten yläpuolella sijaitseviksi alkoholipoliittisiksi keinoiksi. Immo-nen kutsuu kansalaisia ottamaan enemmän vas-tuuta alkoholin kulutuksen hillitsemiseksi, kos-ka perinteiset alkoholipoliittiset keinot ovat me-nettäneet auktoriteettiasemansa kansalaisten kes-kuudessa:
Maassamme on alkoholin suurkuluttajia noin 300 000 eli joka 15. kanssaihmisemme. Kun jokaisen lähipii-riin kuuluu ainakin tusinan verran ihmisiä – sukulaisia, työtovereita, tuttavia, naapureita, on tilastollisesti laski-en lähes jokainlaski-en suomalainlaski-en ”alkoholistin vaikutuk-sen alainen”. Tällaista havaintoa ei välttämättä tarvit-se lähteä hakemaan edes tilastoista asti. Sen voi jokai-nen todeta katselemalla ympärilleen. (…) Alkoholistin lähipiirissä olevien ihmisten, ”alkoholipoliittisen tusi-nan”, olemassaolo pitäisi ottaa tietoisesti huomioon. Si-ten luotaisiin edellytykset lähiyhteisön vuorovaikutuk-selle. (AP 2/1981)
Immonen rakentaa tilastotietoon tukeutumalla alkoholiongelmasta monia suomalaisia kosketta-van ilmiön. Hän vielä korjaa argumenttiaan esit-tämällä alkoholiongelman niin yleiseksi ja näky-väksi ilmiöksi, ettei se tarvitse tutkimustietoa evi-denssikseen. Pääkirjoituksen sanoma on suunnat-tu paitsi kansalaisille myös poliittisille päättäjil-le. Pääkirjoitus asemoi implisiittisesti suomalai-sen alkoholikulttuurin Alkon vastustajaksi, joka vaikeuttaa Alkoa toteuttamasta lainsäätäjän sille antamaa alkoholipoliittista tehtävää.
Kun Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitus-ten rakentama vastuullisen Alkon toimija-asema suunnattiin 1970-luvulla enimmäkseen julkisel-le keskusteluljulkisel-le ja yjulkisel-leiseljulkisel-le mielipiteeljulkisel-le, niin
pää-kirjoitusten erityisesti 1980-luvulla Alkolle ra-kentama velvoitetun toimijan asema suunnattiin suoraan kansalaisille. Oikeuttamisen taktiikkoina käytettiin episteemistä strategiaa, sääntelystrategi-aa ja yksilöitymisstrategisääntelystrategi-aa.
Sopeutunut Alko
Kolmas pääkirjoituksista tunnistettu Alkon toi-mija-asema on sopeutunut Alko. Pääkirjoitukset tuottavat kuvaa Alkosta sopeutuneena toimijana suhteessa alkoholiteollisuuteen, asiantuntijoihin, kansalaisiin ja poliittisiin päättäjiin. Alko sopeutu-neena toimijana rakentui vuosituhannen taittees-sa, kun siirryttiin kilpailuvaltion aikakaudesta glo-baalin kilpailutalouden aikakauteen. Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi vuonna 1995, ja Suo-messa harjoitetun kontrolloivan alkoholipolitiikan kulmakiven, Alkon, oli sopeuduttava EU:n mark-kinoiden vapautta ja vapaata kilpailua koskeviin määräyksiin (Karlsson 2014). Suuri osa Alkoa kos-kevista kysymyksistä ratkaistiin jo ETA-sopimuk-sessa, joka tuli voimaan 1.1.1994 (Koski 1994). Sopeuttaminen vahvistettiin lainsäädännön avul-la. Vuonna 1995 voimaan tullut alkoholilaki vas-tasi Euroopan unionin asettamiin paineisiin pur-kamalla Alkon monopolia siten, että kokonaisuu-distuksessa alkoholijuomien valmistusta koskeva määräysvalta siirtyi Alkon hallintoneuvostolta ko-konaisuudessaan sosiaali- ja terveysministeriölle, ja Alkolle jäi ainoastaan vähittäismyyntimonopo-li. Alko oli vähittäismyyntiä lukuun ottamatta sa-massa asesa-massa kuin muut alkoholialan yrittäjät. (Häikiö 2007.) Laki vastasi myös aikakauden al-koholin vapauttamispaineisiin poistamalla mai-nontakiellon miedoilta alkoholijuomilta, laajen-tamalla mietojen juomien saatavuutta ja sallimal-la alkoholin nauttimisen julkisilsallimal-la paikoilsallimal-la (Asallimal-la- (Ala-vaikko & Österberg 2000). Yhteiskuntapolitiik-ka-lehti osallistui keskusteluun Alkon sopeutta-misesta globaalin kilpailutalouden sille asettamiin vaatimuksiin:
Muutoksen pyörre oli niin nopea, että Alkon aseman mukana näytti katoavan myös perinteinen alkoholipo-litiikka. Tämä oli kuitenkin näköharha. Nyt kun pöly alkaa laskeutua, käy yhä ilmeisemmäksi, että alkoholi-politiikan perusta on muutosten myötä pikemminkin vahvistunut. Entisen Alkon kaltainen valtio valtiossa oli syytäkin purkaa ja jakaa sen eri tehtävät sinne min-ne min-ne luontevammin kuuluivat. Alkolle jäi vain se mi-kä on pohjoismaisen alkoholijärjestelmän perusta: vä-hittäismyyntimonopoli. Monopolista tehtiin lisäksi tä-män vuoden alusta lukien itsenäinen, joten Alko ei enää ole kytköksissä kilpailutalouden ehdoilla toimivaan al-koholiteollisuuteen. (YP 3/1999)
Pääkirjoituksen laatija Yhteiskuntapolitiikka-lehden päätoimittaja Matti Virtanen esittää tai-tavasti luonnollistamisstrategiaan tukeutuen Al-kon yhteiskunnallisiin reunaehtoihin sopeutunee-na alkoholipoliittisesopeutunee-na toimijasopeutunee-na. Vaikka Alko on-kin menettänyt monopoliasemansa alkoholin tuk-kumyyjänä, tuojana ja viejänä sekä valmistajana, sille on jäänyt kaikkein tärkein alue monopolista, alkoholin vähittäiskauppa. Virtanen esittää Alkon monopoliaseman murtumisen luonnonlain omai-sena, vääjäämättömänä seurauksena Suomen liit-tymisestä Euroopan unioniin. Vaikka Alkon ase-ma on tosiasiallisesti murtunut, Virtanen esittää alkoholipolitiikan perustan vahvistuneen. Virta-sen tekstissä Alkon asema alkoholipoliittiVirta-sena toi-mijana rakentuu sen itsenäisyytenä suhteessa alko-holiteollisuuteen. Tämän voi tulkita enemmänkin ideologiseksi kannanotoksi Alkon aseman puoles-ta kuin tosiasiaksi. Kuitenkin legitimoidessaan Al-kon asemaa Virtanen ei tukeudu pelkästään luon-nollistamisstrategiaan, vaan hän vahvistaa argu-menttiaan myös sääntely- ja episteemisestä stra-tegiasta käsin:
Pohjoismaiset vähittäismyyntimonopolit lepäävät nyt monella tapaa vankalla pohjalla. Ensinnäkin niiden pe-rustana on EY:n tuomioistuimen 23.10.1997 tekemä ns. Franzén-päätös. Se oli periaatteellinen: kaupalliset monopolit ovat päätöksen jälkeen kaikkialla EU:ssa si-nänsä hyväksyttäviä, jos ne selkeästi perustuvat yleisen edun mukaisiin tavoitteisiin – kunhan ne kohtelevat toisista jäsenvaltioista tuotavia tavaroita tasapuolisesti. Toiseksi monopolin säilyttämisellä on kansan vahva ja viimeaikoina vielä kasvanut tuki. Mielikuvaa monopo-lin heikkoudesta on ylläpidetty sillä, että viinien vapaut-tamisen kannattajat ovat gallup-tutkimuksissa saavutta-neet 90-luvulla Suomessa niukan enemmistön. Paljon vakuuttavampi on kuitenkin se enemmistö, joka väke-vien juomien myynnin pysyttämisellä monopolin suo-jissa on: tasaisesti lähes 80 % suomalaisista on 90-luvul-la ollut tätä mieltä (Ahlström-Österberg: Alkoholipoli-tiikka 1/97). (YP 3/1999)
Virtanen esittää Alkon sopeutuneena toimija-na, joka kykenee kuitenkin vaikuttamaan kansa-laisten alkoholin kulutukseen harjoittamansa al-koholin vähittäismyynnin avulla. Virtasen esittä-mänä alkoholin vähittäismyyntimonopoli turvaa Alkon itsenäisen aseman suhteessa alkoholiteolli-suuteen. Legitimoidessaan Alkon asemaa, hän tu-keutuu sääntelystrategiaan puolustustaktiikkana; Alkon monopoliaseman on taannut EY:n tuomi-oistuin hyväksyessään kaupallisten monopolien aseman Euroopan unionissa. Virtanen tukeutuu episteemiseen strategiaan kertoessaan tutkimustu-losten todistamasta Alkon monopolin nauttimas-ta kansalaisten luotnauttimas-tamuksesnauttimas-ta. Virnauttimas-tasen käyttämä
episteeminen strategia hyökkäystaktiikkana tukee erinomaisesti luonnollistamisstrategiaa hänen oi-keuttaessaan Alkon asemaa alkoholipoliittisena toimijana. Myös seuraavassa esimerkkipääkirjoi-tuksessa ”Alkon olemassaolo” rakennetaan Alkolle sopeutuneen alkoholipoliittisen toimijan asemaa:
Tutkimusprofessori Jussi Simpuran tässä YP:n nume-rossa julkaistavan analyysin perusajatusta soveltaen ja laajentaen: jonkin instituution tärkein ja samalla taval-laan näkymättömin vaikutus on sen olemassaolo. Edel-leen: olemassaolon vaikutus on sitä suurempi ja samal-la näkymättömämpi, mitä kauemmin tuota olemassa-oloa on kestänyt. Oy Alkoholiliike Ab, sittemmin Al-ko Oy, tulee pian olleeksi olemassa 80 vuotta. Mono-polin myymälät avattiin ensimmäisen kerran 5. huh-tikuuta 1932 klo 10 (mistä syntyy kuuluisa lukusarja 543210). (YP 1/2012)
Pääkirjoituksessa, joka on suunnattu juhlapu-heeksi 80 vuotta täyttävälle Alkolle, Virtanen tu-keutuu luonnollistamisstrategiaan legitimoides-saan Alkon asemaa alkoholipoliittisena toimijana. Luonnollistamisstrategia on pääkirjoituksista tun-nistetuista legitimointistrategioista yksioikoisuu-dessaan kaikkein mielenkiintoisin. Alkon saavut-tama asema alkoholipoliittisena toimijana esite-tään luonnollisena tosiasiana, joka ei tarvitse tuek-seen erityisiä perusteluita. Stuart Hallin (1992) ajatuksia seuraten luonnollistamisstrategian voi tulkita ”luonnollisen esittämisen” keinoksi, jon-ka avulla Alkon sosiaalisesti synnytetty asema le-gitimoidaan yleisesti hyväksyttäväksi asiantilaksi.
Kun Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitus-ten Alkolle rakentama velvoitetun toimijan ase-ma suunnattiin kansalaisille, niin Yhteiskuntapo-litiikka-lehden pääkirjoitusten Alkolle rakentama sopeutuneen toimijan asema suunnataan laajem-malle yleisölle, kansalaisille, poliittisille päättäjille, asiantuntijoille ja markkinoille. Sopeutuneen toi-mijan asemasta käsin pyritään oikeuttamaan Al-kon asema alkoholipoliittisena toimijana yhteis-kunnallisen muutoksen jälkeisessä tilanteessa, jos-sa Suomi kuuluu eurooppalaisen alkoholipoliitti-sen sääntelyn alaisuuteen ja on menettänyt osan kansallisesta lainsäädäntövallastaan Euroopan par-lamentille ja komissiolle.
Yhteenveto ja pohdinta
Artikkelissa tarkasteltiin Alkoholipolitiikka- ja Yh-teiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoituksissa käy-tyä keskustelua alkoholipolitiikasta vuosina 1970– 2012. Analyysi kohdistui siihen, miten pääkirjoi-tukset organisoivat Alkon aseman legitiiminä al-koholipoliittisena toimijana. Pääkirjoituksista tunnistettiin modaalianalyysia soveltamalla kolme Alkoa määrittävää toimija-asemaa, jotka nimettiin vastuulliseksi, velvoitetuksi ja sopeutuneeksi Al-koksi. Jokainen näistä kolmesta toimija-asemas-ta asettuu omaan ajalliseen kontekstiinsa: vastuul-linen Alko hyvinvointivaltion rakentamisen aika-kaudelle 1970-1980-luvuilla, velvoitettu Alko kil-pailuvaltion aikakaudelle 1980–1990-luvuilla ja sopeutunut Alko globaalin kilpailutalouden aika-kaudelle 2000-luvun alusta nykypäivään. Tuotta-essaan Alkolle alkoholipoliittisen toimijan legitii-miä asemaa pääkirjoitukset tukeutuivat pääasiassa neljään erilaiseen taktiikkaan: episteemiseen stra-tegiaan sekä luonnollistamis-, sääntely- ja yksilöi-tymisstrategiaan.
Kuten taulukosta 1 ilmenee, jokaisella Alkon toimija-asemalla on omanlaisensa tehtävä sen ase-man legitimoinnissa alkoholipoliittisena toimija-na. Vastuullisen Alkon toimija-aseman oikeutusta perusteltiin 1970- ja 1980- luvuilla enimmäkseen julkiselle keskustelulle ja yleiselle mielipiteelle, jotka esiintyivät pääkirjoituksissa Alkon toimin-nan arvostelijoina. Alkon asema oli 1970-luvul-la vahva; se oli valtio valtiossa. Alko oli vuodesta 1932 Suomen valtion edustajana huolehtinut yk-sinoikeudella alkoholijuomien tuotannon ja kau-pan sääntelystä pyrkimyksenä alkoholin myynnin yksityisen voitontavoittelun minimointi (Karlsson 2014). Elettiin paternalistisen poliittisen hallin-nan aikakautta, ja kansalaiset olivat enemmänkin velvoitettuja kuin itsenäisiä toimijoita. 1970-lu-vulla vallitsi hyvinvointikapitalismin periaate, jo-ka tunnusti laajan valtiosääntelyn sekä pyrki jo- kas-vattamaan julkista sektoria, korostamaan suunnit-telua ja lisäämään talouskasvua julkista kulutusta lisäämällä (Moisio 2012).
Alkon vahva asema tulee esille myös Alkoholi-politiikka-lehden pääkirjoittajien useasti käyttä-mässä episteemisessä, tietoon perustuvassa strate-giassa, johon tukeutumalla pääkirjoittajat esitti-vät Alkon vastuullisena toimijana. Tukeutumal-la alkoholinkulutusta kuvaaviin tiTukeutumal-lastoihin ja tut-kimuksiin alkoholihaitoista pääkirjoittajat esitti-vät Alkon vastuullisena toimijana, joka pyrkii
sil-le luovutetuilla hinta- ja saatavuustoimilla hillitse-mään alkoholin kulutusta ja näin vähentähillitse-mään koholista aiheutuvia haittoja tilanteessa, jossa al-koholin saatavuutta on lainsäädännön avulla li-beralisoitu.
On kiinnostavaa havaita, miten 1970-, 1980-lu-vuilla ja vielä 1990-luvun alussa tukeuduttiin tut-kittuun tietoon perusteltaessa tehtyjen päätösten tai toteutetun toiminnan oikeutusta. Kun viime vuosituhannen lopun poliittista päätöksentekoa vertaa tämän vuosituhannen poliittiseen päätök-sentekoon, päätöksenteon mekanismien voi ha-vaita olevan sangen kaukana toisistaan. 2000-lu-vun yhteiskuntaa voi hyvin kutsua pimeäksi yh-teiskunnaksi, jossa päätökset tehdään nojaamalla enemmänkin ideologiaan kuin tutkittuun tietoon. Kun seuraamme Ulrich Beckin (2009) ”ei-tietä-misen yhteiskunnan” (non-knowledge society) käsi-tettä, voi todeta, että 2000-luvun alkuvuosikym-menen tietointensiivisen yhteiskunnan poliittista päätöksentekoa leimaa tiedon näkökulmasta pa-radoksaalisesti sellaiset käsitteet kuin tietämättö-myys, ei-tietäminen, epävarmuuden sietäminen, negatiivinen kyvykkyys, poisoppiminen, unohta-misen kyky sekä harhauttavan informaation tulva.
Alkon auktoriteetti alkoholipolitiikan määritte-lijänä ja toteuttajana murtuu 1980-luvun puoles-tavälistä lähtien. Tämä tulee esille Alkoholipoli-tiikka-lehden 1980- ja 1990-lukujen pääkirjoituk-sissa, joissa Alko esitettiin useammin velvoitettu-na kuin vastuullisevelvoitettu-na alkoholipoliittisevelvoitettu-na toimija-na. Alkon toimintaa legitimoitiin suhteessa kansa-laisiin. Alkon aseman heikentyminen näkyy myös siinä, miten pääkirjoittajat käyttävät hyökkäävän episteemisen strategian ohella puolustavaa säänte-lystrategiaa oikeuttaessaan Alkon asemaa. Epistee-misen ja sääntelystrategian lisäksi Alkon aseman oikeuttamisen taktiikkana käytettiin yksilöitymis-strategiaa. Pääkirjoituksissa korostettiin vastuulli-sen kansalaivastuulli-sen ideaalia, ja kansalainen nähtiin va-listuksen kohteena.
Edistäessään vastuullisen kansalaisen ideaalia Alkoholipolitiikka-lehden 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun pääkirjoitukset uusintavat kan-sainvälisten instituutioiden 1970-luvun lopulta lähtien levittämää monetaristisen talouspolitiikan synnyttämää valtiokulttuurista muutosta, joka ko-rostaa yksilöiden ja markkinoiden näennäisiä va-pauksia suhteessa valtioon (Clarke 2004). Pääkir-joitusten edistämä vastuullinen kansalainen ma-nifestoituu vuonna 1987 voimaan tulleessa
päih-Taulukko 1. Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoitusten Alko
Poliittisen hallinnan
aikakaudet Alkon toimija-asemat ja legitimointistrategiat Alkon toiminnan arvostelijat Alkoholipolitiikan kohde
Hyvinvointivaltion rakentamisen aikakausi 1970–1980-luvut
vastuullinen toimija epis-teeminen strategia sään-telystrategia
julkinen keskustelu,
ylei-nen mielipide velvoitettu kansalainen
Kilpailuvaltion aikakausi
1980–1990-luvut velvoitettu toimijaepisteeminen strategia sääntelystrategia
yksilöitymisstrategia
kansalaiset vastuullinen kansalainen
Globaalin
kilpailutalou-den aikakausi 2000– sopeutunut toimijaluonnollistamisstrategia kansalaiset, poliittiset päättäjät, alkoholipoliit-tiset asiantuntijat, mark-kinat
asiakaskansalainen
dehuoltolaissa, jonka taustalla vaikuttivat valtio-kulttuurisen muutoksen osoittamat sosiaali- ja terveydenhuollon toimintaperiaatteiden uudista-mistarpeet. Näitä periaatteita olivat palveluperiaa-te, vapaaehtoisuus, valinnanvapaus, normaalius ja asiak kaan osallisuus. (Poikonen 2013.)
Alko sopeutuneena toimijana rakentui Yhteis-kuntapolitiikka-lehden pääkirjoituksissa vuosihannen taitteessa. ETA- ja EU-neuvottelujen tu-loksena suomalaisen alkoholipolitiikan hallitse-miskäytäntö uudistui vuonna 1995 täysin. Kun Alkoholipolitiikka-lehden pääkirjoitusten Alkolle rakentama velvoitetun toimijan asema suunnattiin 1980- ja 1990-luvuilla kansalaisille, Yhteiskunta-politiikka -lehden pääkirjoitusten Alkolle rakenta-ma sopeutuneen toimijan aserakenta-ma suunnataan laa-jemmalle yleisölle, kansalaisille, poliittisille päät-täjille, alkoholipoliittisille asiantuntijoille ja mark-kinoille. Alkon asema sopeutuneena mutta ei kui-tenkaan itsenäisyyttään menettäneenä alkoholipo-liittisena toimijana esitetään luonnollisena tosiasi-ana, joka ei tarvitse tuekseen erityisiä perustelui-ta tullakseen yleisesti hyväksyttäväksi asiantilaksi. Artikkelissa on jäsennetty Alkoholipolitiikka-
ja Yhteiskuntapolitiikka-lehtien pääkirjoituksia kamppailuna Alkon aseman oikeutuksen puoles-ta alkoholipoliittisena toimijana. Jäsennykset on kytketty perioidisointiin, jossa on verrattu alkoho-lipoliittista keskustelua keskeisiin poliittisen hal-linnan ilmenemisiin eri historiallisissa yhteyksissä. Tältä kannalta analysoituja pääkirjoitustekstejä ei lähtökohtaisesti ole ymmärretty määrittelykamp-pailuna alkoholin liberalisoimista puoltavien ja ra-joittavien näkemysten välillä, vaan yhteiskunnalli-seen muutokyhteiskunnalli-seen liittyvien jatkuvuuksien ja epä-jatkuvuuksien tunnistamisena ja käsitteellistämi-senä. Kiinnostavaa on, että sekä Alkoholipolitiik-ka-lehden että YhteiskuntapolitiikAlkoholipolitiik-ka-lehden pää-kirjoitukset legitimoivat Alkon asemaa alkoholi-poliittisena toimijana. Vaikka pääkirjoitukset ovat ilmestyneet lehdessä, jonka julkaisija on muuttu-nut Alkosta Stakesin kautta Terveyden ja hyvin-voinnin laitokseksi, se ei näytä vaikuttaneen Yh-teiskuntapolitiikka-lehden päätoimittajana vuosi-na 1998–2012 toimineen Matti Virtasen esittä-miin näkemyksiin suomalaisesta alkoholipolitii-kasta, jota määritti Alkon monopoliaseman säi-lyttäminen.
Saapunut 14.12.2015 Hyväksytty 27.9.2016
KIRJALLISUUS
Aaltonen, Tarja & Henriksson, Lea & Karttunen, Aija & Kivimäki, Riikka & Palukka, Hannele & Silven-noinen-Nuora, Leena & Tiilikka, Tiina & Valokivi, Heli: Toimijat vanhusten hyvinvointipalveluja oh-jaavissa kehittämisohjelmissa. Kunnallistieteellinen aikakauskirja 37 (2009): 3, 336–352.
Alasuutari, Pertti: Toinen tasavalta. Suomi 1946–1994. Tampere: Vastapaino, 1996.
Alavaikko, Mika & Österberg, Esa: The influence of economic interests on alcohol control policy: a case study from Finland. Addiction 95 (2000): 4, 565– 579.
Andersen, Torben: Pohjoismainen malli – tulevaisuu-den näkymät ja haasteet. Yhteiskuntapolitiikka 73 (2008): 4, 402–411.
Anttonen, Anneli & Sipilä, Jorma: Universalismi Bri-tannian ja Pohjoismaiden sosiaalipolitiikassa. Ja-nus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön aikakausleh-ti 18 (2010): 2, 104–120.
Autto, Janne: Kansalaisten ja kuntien vapauttaja vai ra-joittaja? Valtion asemoinnit Helsingin Sanomien päivähoitokeskusteluissa. Janus. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön aikakauslehti 23 (2015): 1, 26–45. Beck, Ulrich: World at risk. Translated by Ciaran
Cro-nin. Cambridge: Polity Press, 2009.
Clarke, Thomas: Theories of Corporate Governance. Abingdon: Routledge, 2004.
Flynn, Norman: A Mixed Blessing? How the contract culture works. S. 58–68. Teoksessa Hanvey, Chris & Philpot, Terry (toim.): Sweet Charity. The Role and Workings of Voluntary Organisations. London: Routledge, 1996.
Greimas, Algirdas Julien: Strukturaalista semantiikkaa. Helsinki: Gaudeamus, 1979.
Hall, Stuart: Kulttuurin ja politiikan murroksia. Teok-sessa Koivisto, Juha & Lehtonen, Mikko S. & Grossberg, Lawrence & Uusitupa, Timo (toim.): Tampere: Vastapaino, 1992.
Heikkinen, Vesa: Ideologinen merkitys: kriittisen teks-tintutkimuksen teoriassa ja käytännössä. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1999.
Huhtanen, Petri & Miekkala, Mari & Mustonen, Heli & Mäkelä, Pia: Suomalaisten alkoholinkäyttötavat 1968–2008. Juomatapatutkimusten tuloksia. Ra-portti 26/2011. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoin-nin laitos, 2011.
Hyvärinen, Matti: Huuto symbolina 1970-luvun opis-kelijaliikkeessä. S. 80–107. Teoksessa Peltonen, Ul-la-Maija & Stenvall, Kirsi (toim.): Myytit ja sym-bolit. Väki voimakas 5. Helsinki: Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, 1991.
Häikiö, Martti: Alkon historia. Valtion alkoholiliike kieltolain kumoamisesta Euroopan Unionin kilpai-lupolitiikkaan 1932–2006. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Otava, 2007.
Julkunen, Raija: Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaa-lipoliittinen reformi Suomessa. Tampere: Vastapai-no, 2001.
Karlsson, Thomas: Nordic Alcohol Policy in Euro-pe. The Adaptation of Finland’s, Sweden’s and Norway’s Alcohol Policies to a New Policy
Frame-work, 1994–2013. Helsinki: National Health Insti-tute for Health and Welfare, 2014.
Karlsson, Thomas & Kotovirta, Elina & Tigerstedt, Christoffer & Warpenius, Katariina (toim.): Alko-holi Suomessa. Kulutus, haitat ja politiikkatoimet. Raportti 13/2013. Helsinki: Terveyden ja hyvin-voinnin laitos, 2013.
Korhonen, Inkeri & Oksanen, Katja: Kertomuksen se-miotiikkaa. S. 54–71. Teoksessa Sulkunen, Pekka & Törrönen, Jukka (toim.): Semioottisen sosiolo-gian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden raken-tuminen ja ymmärrettävyys. Helsinki: Gaudeamus, 1997.
Koski, Heikki: Hintansa väärti. Alkoholipitoisia essei-tä ja muistikuvia. Helsinki: Kustannus-osakeyhtiö Otava, 1994.
Kröger, Teppo: Hoivapolitiikan rajanvetoja. S. 99–125. Teoksessa Anttonen, Anneli & Valokivi, Heli & Zechner, Minna (toim.): Hoiva – Tutkimus, poli-tiikka ja arki. Tampere: Vastapaino, 2009.
Means, Robin & Morbey, Hazel & Smith, Randall: From community care to market care. The deve-lopment of welfare services for older people. Bris-tol: Policy Press, 2002.
Moisio, Sami: Valtio, alue ja politiikka. Suomen tila-suhteiden sääntely toisesta maailmansodasta nyky-päivään. Tampere: Vastapaino, 2012.
Mäkelä, Pia & Mustonen, Heli & Tigerstedt, Christof-fer: Suomi juo: Suomalaisten alkoholinkäyttö ja sen muutokset 1968–2008. Helsinki: Terveyden ja hy-vinvoinnin laitos, 2010.
Pelkonen, Jaana: Alkoholipolitiikassa tapahtuu pieni harppaus eteenpäin. IL blogit 19.5.2016. http:// blogit.iltalehti.fi/jaana-pelkonen/2016/05/19/al- koholipolitiikassa-tapahtuu-pieni-harppaus-eteen-pain/ (luettu16.8.2016)
Piispa, Matti: Alkoholi ja tupakka suomalaisessa mie-lipideilmastossa. Yhteiskuntapolitiikka 63 (1998): 1, 14–28.
Piispa, Matti: Valistus, holhous, suojelu. Tutkimus alko-holipoliittisesta ja tupakkapoliittisesta mielipideil-mastosta. Acta Universitatis Tamperensis 564. Tam-pere: Tampereen yliopisto, 1997.
Piispa, Matti: Mistä puhumme kun puhumme alkoho-liongelmasta. Alkoholiongelmaa ja alkoholipolitiik-kaa koskevat määritelmät 1950–1990. Tampereen yliopisto. Sosiologian lisensiaattitutkimus, 1993. Piispa, Matti: Alkoholiliberalismin suuri linja.
Alkoho-lipolitiikka 55 (1990): 6, 277–283.
Piispa, Matti: Alkoholipolitiikka-lehti: lukijakunta, käyttö, vaikutukset. Alkoholipolitiikka 48 (1983): 4, 208–213.
Piispa, Matti: Raittiuskasvatuksesta alkoholivalistuk-seen. Suomen sanomalehdistön alkoholikirjoittelun linjat vuosina 1951–1978. Alkoholipoliittisen tut-kimuslaitoksen tutkimusseloste N:o 146. Helsinki: Alkoholipoliittinen tutkimuslaitos, 1981.
Poikonen, Heidi: Päihdehuollon lainsäädännöllinen ke-hitys. Oikeus 42 (2013): 4, 405–425.
Sulkunen, Pekka & Törrönen, Jukka: Semioottisen so-siologian näkökulmia. Sosiaalisen todellisuuden
ra-kentuminen ja ymmärrettävyys. Helsinki: Gaude-amus, 1997.
Suomen Uutiset: Perussuomalaisten Terho: Alkoholi-lain uudistus vastaa erinomaisesti perussuomalais-ten tavoitteita. Asiaa verkossa 19.5.2016. https:// www.suomenuutiset.fi/perussuomalaisten-terho-al- koholilain-uudistus-vastaa-erinomaisesti-perussuo-malaisten-tavoitteita/ (luettu 16.8.2016)
Tiililä, Ulla: Mitä viranomaisille kirjoitetaan? Korvaus-hakemusten argumentoinnin analyysiä. S. 205– 235. Julkaisussa Kalliokoski, Jyrki (toim.): Teksti ja ideologia. Kieli ja valta julkisessa kielenkäytös-sä. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1996. Törrönen, Jukka: Lehdistön alkoholipoliittinen asemoi-tuminen vuosina 1993–2000.
Yhteiskuntapolitiik-ka 66 (2001): 5, 415–431.
van Dijk, Theun: Discourse as interaction in society. Teoksessa van Dijk, Theun (toim.): Discourse as Social Interaction. Discourse Studies: A Multidis-ciplinary Introduction. Volume 2. London: Sage, 1997.
Warpenius, Katariina & Tigerstedt, Christoffer: Paljon huolta, vähän hupia. Alkoholiaiheiset kirjoitukset kahdessa paikallislehdessä 2004–2007. Yhteiskun-tapolitiikka 75 (2010): 3, 274–283.
Yhteiskuntapolitiikka: Tietoa lehdestä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2016. https://www.thl.fi/fi/ web/yhteiskuntapolitiikka/tietoa-lehdesta (luettu 19.5.2016)
ENGLISH SUMMARY
Hannele Palukka & Petra Auvinen & Tiina Tiilikka: Alko’s subject positions in the editorials of Alkoholipolitiikka and Yhteiskuntapolitiikka in 1970– 2012 (Alkon toimija-asemat Alkoholipolitiikka- ja Yhteiskuntapolitiikka-lehden pääkirjoituksissa 1970– 2012)
The article examines alcohol policy editorials published in the Finnish alcohol and drug studies journal “Alkoholipolitiikka”. The journal was renamed as “Yhteiskuntapolitiikka” (Journal of Social and Public Policy) in 1998 to reflect a broader focus on all social and welfare issues. Based on a qualitative analysis of 25 editorials in 1970–2012, the article asks the following questions: 1) What subject positions do the editorials construct for relevant actors, including the state alcohol monopoly Alko Oy, public debate, citizens and public opinion? 2) What kinds of linguistic strategies do the editorials use in their argumentation? 3) How do the editorials apply those strategies in their effort to legitimize Alko’s position as an alcohol policy actor?
Alko was defined through three distinct subject
positions that we named as responsible, obligated and accustomed Alko. Each subject position is embedded within its own historical-temporal context: responsible Alko in the period of welfare state expansion in the 1970s and 1980s; obligated Alko in the era of the competition state in the 1980s and 1990s; and accustomed Alko in the period of global competition society from the beginning of the 2000s to the present day. In establishing Alko’s status as a legitimate actor, the editorials mainly use epistemic, regulatory and individualized strategies as well as a strategy by which states of affairs are presented as a natural fact. The editorials analysed are published in a journal whose publisher has changed, first, from Alko Oy to the National Research and Development Centre for Welfare and Health, and then to the National Institute for Health and Welfare. Despite these changes, the editorials discussing Finnish alcohol policy have consistently advocated the existence and legitimacy of the state alcohol monopoly in Finland.
Keywords: alcohol policy, Alko, journal editorial, qualitative research, periodization, Finland.
