EMAKOIDEN LIHANTARKASTUSLÖYDÖKSET
SUOMESSA
Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma
ELK Nina Lindström-Kippola Eläinlääketieteellinen tiedekunta Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto
Tiedekunta - Fakultet – Faculty Eläinlääketieteellinen tiedekunta
Osasto - Avdelning – Department¨
• Elintarvikehygienian ja ympäristöterveyden osasto Kliinisen tuotantoeläinlääketieteen osasto
Tekijä - Författare – Author ELK Nina Lindström-Kippola
Työn nimi - Arbetets titel – Title
Emakoiden lihantarkastuslöydökset Suomessa
Oppiaine - Läroämne – Subject Lihantarkastus ja teurastamohygienia Tuotantoeläinten terveyden- ja sairaanhoito Työn laji - Arbetets art –
Level
lisensiaatin tutkielma
Aika - Datum - Month and year
toukokuu 2016
Sivumäärä - Sidoantal - Number of pages 27
Tiivistelmä - Referat – Abstract
Tämä alkuperäistutkimuksen sisältävän lisensiaatin tutkielman tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä kuinka paljon ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa yhdellä teurastamolla Suomessa. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään lihantarkastuksen lainsäädäntöä ja perusteita sekä emakoiden yleisimpiä poistosyitä ja yleisesti sikojen yleisimpiä lihantarkastuslöydöksiä. Tutkimusosan tarkoitus on selvittää emakoiden teuraslöydösten määrä prosentuaalisesti ja kilomääräisesti. Yhdeltä suomalaiselta sianliha-alan laitokselta saatiin vuoden 2010 emakoiden lihantarkastuslöydökset, jossa oli tuottaja- ja eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu valikoimaton tiedosto emakoiden teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä lihan kilomääristä. Vuonna 2010 kyseisessä teurastamossa teurastettiin yhteensä 17624 emakkoa, mikä vastasi n. 40 %:a Suomessa teurastetuista emakoista.
Aineisto käsiteltiin Excel-taulukkolaskelmaohjelmalla käyttäen ohjelman Pivot-apuohjelmaa. Noin 70 %:lla vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ollut teuraslöydöksiä, kun taas 5297 emakolle oli merkitty yksi tai useampi teuraslöydös. Yhteensä 85 %:lla oli havaittu vain yksi lihantarkastuslöydös. Eniten merkintöjä kerääntyi märkäpesäkkeistä,
keuhkokalvojen tulehduksista, makuuhautumista ja teurasvirheistä. Seurantavuoden aikana teuraslöydöksiä kerääntyi keskimäärin 15 emakolta tuottajaa kohden. Lihaa hylättiin emakkoa kohden keskimäärin 26 kg ja tuottajaa kohden 382 kg. Märkäpesäkkeet aiheuttivat kolmanneksen (44000 kg) teuraslöydöksistä aiheutuvista hylätyistä kiloista. Keuhkokalvojen tulehduksia oli 17 %:lla ja makuuhautumia 9 %:lla teurastetuista emakoista. Vaikka
keuhkokalvon tulehduksia esiintyi määrällisesti paljon ei niistä aiheutunut ruhohylkäyksiä. Vaikka teuraslöydöksistä aiheutuva tuotannollinen tappio tuottajaa kohden ei ole suuri, vaikuttavat ne eläinten hyvinvoinnin huonontumisen lisäksi tuotannon heikkenemiseen ja työnmäärän lisääntymiseen eläinten sairastuvuudesta johtuen.
Avainsanat - Nyckelord – Keywords
slaughter, sow, pig, post mortem, ante mortem Säilytyspaikka - Förvaringställe - Where deposited
Eläinlääke- ja elintarviketieteiden talon (EE-talo) Oppimiskeskus
Työn johtaja (tiedekunnan professori tai dosentti) ja ohjaaja(t) - Instruktör och ledare - Director and Supervisor(s)
Sisällys
1 JOHDANTO ... 1 2 KIRJALLISUUSKATSAUS ... 1 2.1 Lainsäädäntöä ... 1 2.2 Emakoiden määrä ... 4 2.4 Lihantarkastus ... 5 2.4.1 Ante mortem ... 5 2.4.2 Post mortem ... 62.4.3 Emakkojen ja sikojen sairastuvuuden seurannasta Suomessa ... 7
2.6 Lihan arvostelu ... 9 2.6.1 Keuhkot ... 9 2.6.2 Sydän ... 10 2.6.2 Maksa ... 11 2.6.3 Tuki- ja liikuntaelimet ... 12 2.6.3.1 Niveltulehdus ... 12 2.6.3.2 Osteokondroosi ... 12 2.6.3.3 Murtumat ... 13 2.6.4 Iho- ja pehmytkudokset ... 13
2.6.5 Muut yleiset löydökset ... 15
2.6.5.1 Märkäpesäkkeet ... 15 2.6.5.2 Torsio ... 16 2.6.5.4 Munuaistulehdus ja virtsatietulehdus ... 16 3 AINEISTO JA MENETELMÄT ... 17 3.1 Aineisto ... 17 3.2 Tulokset ... 19 3.3 Pohdinta ... 25 LÄHTEET ... 28
1 JOHDANTO
Sikojen elinolosuhteiden merkitystä häiriökäyttäytymisiin ja tuotossairauksiin on viime vuosina kiinnitetty erityistä huomiota. Vuonna 2011 lihateollisuus (Sikava) otti käyttöön eläinten hyvinvointia kuvaavat tunnusluvut, jotka perustuvat terveydenhuoltokäynnin
yhteydessä laskettuihin tietoihin teurastietojen koko- ja
osaruhohylkäyksistä sekä eläinten kuolleisuudesta. Tunnuslukujen tavoitteena on edistää eläinten hyvinvointia.
Tutkimukset tuotoskauden olosuhteiden ja sian hyvinvoinnin vaikutuksesta teurastuksen yhteydessä havaittuihin
lihantarkastuslöydöksiin koskevat useimmiten lihasikoja eikä vastaavia tutkimuksia emakoille juurikaan ole tehty. Etenkään emakoiden
lihantarkastuslöydöksistä ei ole aiempaa tietoa.
Työni tutkimusosan tavoitteena on kerätä kuvaileva tieto siitä, paljonko ja minkälaisia löydöksiä emakoilla on lihantarkastuksessa
teurastamolla Suomessa. Tavoitteena on selvittää löydösten määrä sekä prosentuaalisesti että kilomääräisesti. Kirjallisuuskatsauksessa tämän lisäksi vielä perehdyn asioihin, mitkä seikat tilatasolla voivat vaikuttaa teuraslöydösten esiintyvyyteen.
2 KIRJALLISUUSKATSAUS
2.1 Lainsäädäntöä
Lihantarkastus aloitettiin 1800-luvun lopulla, kun havaittiin
ensimmäiset elintarvikkeista ihmisiin tarttuvat eläintaudit (Harley S ym. 2012). Heti alkuun lihantarkastuksen tavoitteena oli turvata ihmisten turvallisuus tunnistamalla ja hävittämällä tarttuvia tauteja kantavat ruhot (Harley S ym. 2012).
Nykyisin lihantarkastus on monipuolistunut. Edelleen tarkoituksena on taata kuluttajalle turvallinen ja laadukas elintarvike, joka on
mikrobiologisesti ja aistinvaraisilta ominaisuuksiltaan moitteeton Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY) 854/2004) liite 1. Lisäksi tehtävänä on havaita eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja
metsätalousministeriön asetuksen 1 §:n muuttamisesta (MMMa 808/2014) 1 §:n ja eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (MMMa 1010/2013) 3. §:ssä määritetyt eläintaudit kotieläintuotannon toimintaedellytysten turvaamiseksi Eläintautilaki (441/2013) 1 §.
Lihantarkastuksen yhteydessä tarkkaillaan myös eläinten hyvinvoinnin toteutumista Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY) 854/2004) liite 1. Lihasioilla seurataan erityisesti tuottajakohtaisesti niveltulehduksen, sydänpussintulehduksen, keuhkokalvontulehduksen ja keuhkotulehduksen sekä suolinkaisvaurioiden, märkäpesäkkeiden ja hännänpurennan esiintymistä asetuksen sikojen sairastuvuuden
seurannasta (MMMa 6/EEO/2012) 2§:n mukaisesti. Näiden lisäksi emakoilla valvotaan lapahaavaumien esiintymistä asetus sikojen sairastuvuuden seurannasta (MMMa 6/EEO/2012) 2§.
Lihantarkastuksessa teurastettavalle eläimelle tehdään ensin
elintarvikeketjua koskevien tietojen tarkistus, tunnistusjaelävänä
tarkastus eli ante mortem. Teurastuksen jälkeen tehdään varsinainen
lihantarkastus eli post mortem sekä vaadittavat tutkimukset ja
lihantarkastuksesta seuraavat toimenpiteet eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus ((EY) 854/2004) 1 luku 5 artikla. Elävänä tarkastamisen ja lihantarkastuksen sekä ketjuinformaation luoman kokonaiskuvan perusteella liha ja elimet joko hyväksytään tai hylätään ihmisravinnoksi kelpaamattomana asetus lihantarkastuksesta MMMa 590/2014) 8 §.
Ruhon ja elinten hylkäykseen johtaa eläimelle annetun lääkkeen varoajan aikana teurastettu eläin, jollei voida
Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) hyväksymän laboratorion tutkimuksissa osoittaa, että ruhossa tai elimissä ei ole sallittujen
enimmäismäärien ylittäviä lääkejäämiä tai ei voida osoittaa, että eläintä on lääkitty komission asetuksen farmakologisesti vaikuttavista aineista ja niiden eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien
enimmäismääriä koskevasta luokituksesta 37/2010 liitteen taulukossa 1 olevalla lääkeaineella, jolle ei edellytetä MRL-arvoa asetus
lihantarkastuksesta (MMMa 590/2014) liite 1 luku 5. Jos post mortem
-tarkastuksessa havaitaan syy, jonka perusteella eläin olisi pitänyt hylätä jo ennen teurastusta, liha ja elimet hylätään myös
ihmisravinnoksi kelpaamattomana asetus lihantarkastuksesta (MMMa 590/2014) liite 1 luku 5.
Ruhon ja/tai elinten osittaiseen hylkäykseen johtaa
lihantarkastuspäätöksen viivästyminen yli kolme (3) vuorokautta teurastuksesta, paikalliset kokonaisuudessaan poistettavissa olevat muutokset tai jos elintarviketurvallisuuden vuoksi lihalle asetettuja käsittelyvaatimuksia ei ole toteutettu asianmukaisesti asetus
lihantarkastuksesta (MMMa 590/2014) liite 1 luku 5.
Erityisvaatimuksina sian post mortem-tarkastukseen kuuluu
trikiinitutkimus Asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä ((EU) 2015/1375) II luku 2 artikla. Trikiinitutkimus ei ole pakollinen valvotuista pito-olosuhteissa tulleilta sioilta, joilla
trikiiniriski on vähäinen asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä ((EU) 2015/1375) II luku 3 artikla. Sianlihan keittokoe, pH-mittaus, bakteriologinen tutkimus sekä
mikrobilääkejäämien varalta tehtävä tutkimus suoritetaan tarvittaessa asetus lihantarkastusasetuksesta (MMMa 590/2014) liite 2 luku 2.
2.2 Emakoiden määrä
Vuonna 2010 2040 tilaa kasvatti sikoja. Tiloista 615 harjoitti porsastuotantoa, 705 kasvatti lihasikoja ja 716 tilalla oli yhdistelmätuotantoa (Väre M 2011). Luonnonvarakeskuksen
tilastopalvelukeskuksen (LUKE) kokoamassa tilastossa Suomessa oli vuonna 2010 yhteensä 146 400 elopainoltaan yli 50 kg emakkoa, joista vähintään kerran porsineita emakoita oli 102 200 ja loput 44 200
porsimattomia. Porsimattomista emakoista astutettuja oli 19 300
(LUKEc). Samana vuonna teurastettiin yhteensä 2 247 761 sikaa, joista emakoita oli 44 372 (LUKEa). Vuoden aikana ruhomäärä oli yhteensä 8 106 852 kg ja emakon keskimääräinen ruhopaino oli 183 kg. (LUKEa). Määrät ovat laskeneet vuosittain koko sianlihantuotannossa ja vuonna 2015 teurastettiin vain 37573 emakkoa (LUKEa). Luken teurastilastot perustuvat kuukausittain kerätystä tiedoista Eviran hyväksymiltä liha-alan EU-laitoksilta ja pienimuotoisilta liha-liha-alan laitoksilta, joista 38 laitoksella teurastetaan sikoja (EviraD).
Vuosittain emakoista karsitaan keskimäärin 50 %:a (D'Allaire S ym. 1987). Karsinnan laajuus vaihtelee tilasta riippuen 15 – 85 %:in
emakoista (D'Allaire S ym. 1987). On osoitettu, että emakoiden karsinta on voimakkaampaa tiloilla, joilla emakot ovat tiineysaikana osittain tai kokonaan ritiläritilälattialla (Engblom L 2008A). Karsitut emakot ovat porsineet keskimäärin 3,8 kertaa, mutta viidennes poistetuista on vielä ensikoita eli ensimmäisen kerran porsineita (D'Allaire S ym. 1987). Vanhuuden takia poistettiin keskimäärin 7 kertaa porsineet emakot (D'Allaire S ym. 1987).
Suunnitellun poistamisen lisäksi emakoita karsiutuu ennenaikaisesti sairauden tai kuoleman takia (Jensen T ym. 2010). Jensen, T ym. (2010) tutkimuksessa ennenaikaisesti sairauden takia karsittiin 10 % emakoista ja 11 % kuoli äkillisesti. Ennenaikaista karsintaa ja
äkkikuolemia ilmeni eniten 1-5 viikkoa porsimisen jälkeen ja
Sydämen vajaatoiminta (31 %), torsiot (15 %) ja munuaissairaudet (8 %)
olivat yleisimmät syyt emakoiden äkkikuolemiin Chagnon M ym.(1991)
tutkimuksessa. Muita syitä ennenaikaisiin kuolemiin olivat
synnytyselinten ulosluiskahdukset, keuhkokuume, mahahaava ja makaamaan jääminen (Chagnon M ym. 1991).
Liikuntaelinsairaudet ja lisääntymisongelmat ovat yleisimmät syyt ennenaikaiseen karsintaan (D'Allaire S ym. 1987). Ontuminen on emakoilla erittäin yleinen ongelma ja vaikuttaa emakon hyvinvointiin (Engblom L ym. 2008B, Heinonen M ym. 2006). Oireilu estää emakon lajinmukaisen käyttäytymisen, aiheuttaa stressiä (Heinonen M ym. 2006). Suomessa vuonna 2006 tehdyssä tutkimuksessa 8,8 %
emakoista todettiin ontuvan (Heinonen M ym. 2006). Ontuminen on yleistä niveltulehdusten lisäksi luun ja ruston kehityshäiriössä (osteokondroosi), murtumissa (Engblom L ym. 2008B), sorkka- ja ihovaurioissa (Heinonen M ym. 2006).
Heikko tiinehtyvyys on yleisempi poistosyy useasti porsineilla
emakoilla, kun taas kiimattomuus on ensikoilla kaksi kertaa yleisempi poistosyy mitä emakoilla (D'Allaire S ym. 1987). Suorituskyvyn
puutteen tai sen heikkenemisen takia karsittiin emakot, joilla
pahnuekoot ovat pieniä tai porsaskuolleisuus imetyskaudella oli suuri
(D'Allaire S ym.1987).
Ennenaikaiset poistot vaikuttavat voimakkaasti koko porsastuotantoon, tuottavat taloudellista tappiota tilalliselle ja voivat vaikuttaa emakoiden hyvinvointiin (Engblom L 2008B, Jensen T ym. 2010).
2.4 Lihantarkastus
2.4.1 Ante mortemAnte mortem-tarkastus tapahtuu ennen teurastusta elävästä eläimestä 24 tunnin sisälle saapumisesta teurastamoon tai maksimissaan 24 tuntia ennen teurastamista (EviraB). Tarkastuksessa havainnoidaan onko eläimessä havaittavissa tarttuvaa eläintautia tai tautia, joka voi tarttua eläimestä ihmiseen tai muuta syytä, jonka takia eläimen liha
olisi elintarvikkeeksi kelpaamaton (EviraB). Ante mortem-tarkastuksen yhteydessä valvotaan myös eläinsuojelumääräysten toteutumista erityisesti eläinten hyvinvoinnin kautta (EviraB).
On raportoitu, että ante mortem-kuolemissa 61 % sioista kuolee
kuljetuksen aikana ja 39 % hylättiin kuolemisen takia teurastamon
karsinoissa (Garcia-Diez ym 2014). Kaikkiaan ante mortem-kuolemia oli
0,2 % teurastetuista sioista (Garcia-Diez J ym. 2014). 2.4.2 Post mortem
Post mortem on teurastuksen jälkeinen ruhon tarkastus eli
lihantarkastus. Lihantarkastuksessa siirryttiin riskiperusteiseen arviointiin elintarvikelain muututtua syyskuussa 2011 (EviraA).
Aiemmasta poiketen nuorten eläinten ruhon ja elinten kunto arvioidaan silmämääräisesti asetus lihantarkastusasetuksesta (590/2014) 7 §, ja vain poikkeustapauksissa imusolmukkeita, sisäelimiä tai lihaa
tunnustellaan tai viilletään (Fredriksson-Ahomaa M 2014, asetus lihantarkastusasetuksesta ((590/2014) liite 1 luku 3.
Aiemmissa tutkimuksissa on mm. havaittu, että normaalit ja epänormaalit imusolmukkeet ovat yhtä saastuneita, jolloin
imusolmukkeiden viiltäminen on ristikontaminaatiolähde (Hamilton D ym. 2002). Silmämääräisen tarkastuksen etuna on ristikontaminaation välttäminen ruhosta toiseen ja yhteisten taudintautien leviämisen riskin väheneminen (Harley S ym. 2012, Fredriksson-Ahomaa M 2014). Toistaiseksi silmämääräisen tarkastuksen antamaa hyötyä ei ole voitu aukottomasti todentamaan (Hamilton D ym. 2002). Toimiakseen
silmämääräiseen lihantarkastukseen tulevien teuraseläinten on oltava terveitä (Fredriksson-Ahomaa M 2014).
Lihantarkastuksessa havaitut poikkeavuudet ruhon puolikkaissa vaikuttavat lihasta tehtävään lihantarkastuspäätökseen
(Lihantarkastusasetus 590/2014 8 §, Berardinelli P ym. 2014). Päätökseen vaikuttaa mm. onko löydös akuutti vai krooninen,
muutoksen seurauksena syntynyt toissijainen muutos (Berardinelli P ym. 2014).
Teurastamon olosuhteet vaikuttavat lihantarkastajien herkkyyteen havainnoida sairauksia tai vaurioita (Harley S ym. 2012). Merkittäviä tekijöitä ovat etenkin aikarajoitukset ja tarkastusolosuhteet (Harley S
ym.2012). Havainnointiin käytettävissä oleva aika on rajallinen
teurastamossa ja sen lisäksi karsinoiden täyttöaste, tilan valaistus, linjanopeus ja tallennettavien tietojen määrä vaikuttavat
lihantarkastukseen (Nielsen S ym. 2015, Harley, S ym. 2012). Myös lihantarkastajien saama koulutus ja työympäristön asettamat vaatimukset vaikuttavat lihantarkastuslöydösten havaitsemiseen (Harley, S ym. 2012).
2.4.3 Emakkojen ja sikojen sairastuvuuden seurannasta Suomessa
Suomessa sikojen ja emakoiden sairastuvuutta on seurattu pitkään. Kun 1960-luvulla sianlihan tuotannon nopea kasvu alkoi ja tilakoot suurenivat, oli terveydenhuolto alkutekijöissään ja koski lähinnä jalostuseläimiä tuottavia sikaloita (Riihikoski U 2007a). 1970-luvulla heräsi Suomessa keskustelu ruotsalaisen terveydenhuoltojärjestelmän (Djurhälsovården) mallin mukaiseen sikatautien vastustamiseen ja ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon (Riihikoski, U 2007a). Vuonna 1972 sikojen sairastuvuuden seuranta aloitettiin Tampereen
Satahämeen osuusteurastamossa (SOT), jonka johdosta vuonna 1973 aloitettiin neliosainen sikaloiden terveydenhuoltokoe (Riihikoski, U 2007b). Koe osoitti, että hyvin suunniteltu terveydenhuolto ja
sairastuvuuden seuranta mahdollistaa tuotannon nopean kasvun ja sairauksia vähentämällä lihanlaatuun voitiin vaikuttaa (Riihikoski, U 2007b). Vuonna 1975 Eläinten terveydenhuolto ja
sairastuvuusmääritykset aloitettiin virallisesti SOT:ssa ja samalla aloitettiin yhteistyö Ruotsin terveydenhuollon kanssa (Riihikoski, U 2007A, Riihikoski, U 2007b).
Emakoilla on keskimäärin vähän teuraslöydöksiä, mutta sikaloiden välillä on suurta vaihtelua (Cleveland-Nielsen A ym. 2004).
Todennäköisesti sikaloiden väliset erot liittyvät sikaloiden erilaiseen tuotantotapaan, mutta tunnistamattomaan hyvinvointiongelmaan ei ole
tehokasta hoitoa (Cleveland-Nielsen A ym. 2004) Lihantarkastuksesta
saatujen tietojen avulla tuotannon tehokkuutta voidaan parantaa sekä sairauksia että loukkaantumisen riskiä vähentää, mutta tutkimuksissa saatujen palautteiden mukaan teurastamoilta ei ole tullut riittävästi palautetta tuottajille, jolloin hyvinvointiongelmaa ei pystytty
korjaamaan (Harley S ym. 2012, Knage-Rasmussen K ym. 2015). Kehitystyö on kuitenkin ollut jatkuvaa ja vuonna 2011 Suomalaisessa sianlihateollisuudessa otettiin käyttöön vastuullisen tuotannon mittarit (taulukko 1), joilla arvioidaan eläinten hyvinvointia (ETTe). Nämä
tuotannon mittarit ovat osa Euroopan komission rahoittaman Welfare
Quality® -järjestelmää, jossa vuosien 2004-2009 aikana suoritetun
tutkimushankkeen aikana määritettiin tuotantoeläinten hyvinvoinnin kriteerit ja kehitettiin eurooppalaiset mittauskeinot maatilojen
hyvinvoinnin tarkkailuun ja keinoja eläinten hyvinvoinnin
parantamiseen (ETTa, Welfare Quality® 2016). Mitattavat tiedot ovat sikojen kokoruho- ja osaruhohylkäykset sekä kuolleisuus, joille on asetettu raja-arvot (ETT 2015). Raja-arvon toistuvasta ylityksestä tila putoaa kansalliselta terveysluokitukselta perustasolle, jolloin tilallisen tulee esittää toimenpidesuunnitelma tilanteen korjaamiseksi (ETTa). Raja-arvot ylittäneiden maatilojen määrä on vuosien 2013 ja 2014 välisenä aikana vähentyneet (ETTa).
Taulukko 1 Sikava: Vastuullisen tuotannon mittarit
Hälytysrajat Lihasiat Emakot
Kokoruhohylkäykset, % 1,1 7,0
Osaruhohylkäykset, % 12,0 —
2.6 Lihan arvostelu
Eläinlääketieteentohtori Riihikoski Urho laati vuonna 1972 Suomen ensimmäisen koodijärjestelmän sikojen löydösten kirjaamiseksi lihantarkastuksen yhteydessä (Riihikoski, Ua 2007). Sittemmin koodijärjestelmiä on kehitetty jokaiseen teurastamoon omansa, joka hankaloittaa löydösten vertailua. Evira on oman koodijärjestelmän ohjeeksi lihantarkastuksen suorittamiseksi kotieläiminä pidettäville
lajeille (EviraC̈). Järjestelmässä on koodit hyväksytylle lihalle, ante
mortem- ja post mortem-löydöksille sekä hylätylle lihalle (EviraC̈). 2.6.1 Keuhkot
Hengityselinten sairaudet aiheuttavat maailmanlaajuisesti merkittäviä tappioita sikateollisuudelle ja vaikuttavat sikojen hyvinvointiin (Eze J ym. 2015). Yleisimmät hengityselinlöydökset ovat
keuhkopussintulehdus ja katarraallinen keuhkotulehdus (Meyns T ym. 2011, Eze J ym. 2015). Meyns T ym. (2011) tutkimuksessa
teurastettujen sikojen keuhkokalvon tulehduksia oli 21 % ja keuhkotulehduksia 24 %, kun taas Jirawattanapong P ym. (2010) raportoi keuhkokalvontulehdusten määrän nousseen ja tutkimuksen keuhkovauriotaso osoitti 45 % keuhkokalvontulehdusta, 14 % paiseista keuhkotulehdusta 38 % katarraalista keuhkokuumetta. Knauer, M ym (2006) tutkimuksessa 10 % tutkimuksen teurastetuista emakoista oli keuhkokuume ja 6 % kiinnikkeitä keuhkopussissa. Kiinnikkeitä oli yleisempiä emakoilla, joilla oli heikko yleiskunto (Knauer M ym. 2006). M. hyopneumoniae aiheuttaa keuhkojen lihamaisia tulehdusmuutoksia keuhkojen kranio-ventraalilohkoihin (Meyns T ym. 2011).
Keuhkotulehdusmuutosten väritys voi vaihdella harmahtavan
vaaleanpunaisesta tummanpunaiseen (Meyns T ym. 2011, Eze J ym. 2015). Nykytutkimusten perusteella lihamaiset muutokset voivat aiheutua useiden tekijöiden vaikutuksesta (Eze J ym. 2015).
Keuhkokalvontulehduksen syy on monitahoinen, johon useat virukset
ja bakteerit ovat osallisia (Eze J ym. 2015).Merkittävimmät
Pasteurella multocida, Mycoplasma hyopneumoniae ja Mycoplasma hyorhinis, Haemophilus parasuis sekä viruksetsikainfluenssa (H1N1,
H1N2 ja H3N2), PRRS syndrome virus (PRRSV) ja sian sirkovirus tyypin
2 (PCV2) (Eze J ym. 2015). Keuhkopussintulehduksessa muutokset
ovat suurimmalta osin keuhkojen kaudaalilohkojen ympärillä (Meyns T ym. 2011). Taudinkulku alkaa yleisesti keuhkotulehduksella, mikä lisää verisuonten läpäisevyyttä (Jirawattanapong P ym. 2010). Keuhkopussintulehdus vaikuttaa suoraan ruhopainoon sian
heikentyneen syömiskyvyn takia. Ennaltaehkäisyssä sikalan osastojen kertatäyttöisyys on avainasemassa, jolloin heikkokasvuiset siat
karsitaan eikä niitä jätetä osastolle tai siirretä seuraavalle (Eze J ym.
2015).
Hengitystiesairauksien esiintymisessä on selkeä kausivaihtelu (Eze J
ym. 2015). Kesä-aikaan keuhkotulehduksia ja
keuhkokalvontulehduksia esiintyi talvikautta vähemmän (Eze J ym. 2015). Kausivaihtelu voidaan arvioida johtuvan lämpötilan
muutoksesta, ilman kosteudesta sekä ilmanvaihdosta (Eze J ym. 2015). 2.6.2 Sydän
Perikardiitti on sikojen yleisin sydänpussisairaus (Coelho C ym. 2010). Muita sydänpussinsairauksia ovat hemoperikardium, jossa sydänpussi täyttyy verellä tai hydrokardium, jolloin neste on kellertävää tai
kirkasta transudaattia. Perikardiitista poiketen hemoperikardium ja hydrokardium eivät ole tulehduksellisia sairauksia (ym 2010).
Perikardiitin taudinaiheuttajabakteereita ovat Actinobacillus
pleuropneumoniae, Actinomyces pyogenes, Haemophilus parasuis, Mycoplasma hyopneumoniae, Mycoplasma hyorhinis, Pasteurella multocida ja Streptococcus suis (Coelho C ym. 2010). Bakteerit kulkeutuvat sydämeen pääasiassa veriteitse, mutta heikentyneen imujärjestelmän kautta tulehdusprosessi pystyy kulkeutumaan ympäröiviin kudoksiin, kuten keuhkoihin (Coelho C ym. 2010).
C ym. 2010). Sioilla esiintyy sydämessä synnynnäisiä epämuodostumia, jotka voivat olla vaikeusasteeltaan lieviä tai äkkikuolemaan johtavia. (Coelho C ym. 2010).
2.6.2 Maksa
Sikojen yleisin sisäloinen on suolinkainen (Ascarisis suum)
(Sanchez-Vazquez Mym. 2012). Sanchez-Vazquez M ym. (2012) tutkimuksessa
havaittiin, että 4 % teurastetuista sioista oli suolinkaisvaurioita maksassa sekä 67 %:lla sikatilallisista oli vähintään yksi
suolinkaisvaurio (Sanchez-Vazquez M ym. 2012). Suolinkaisia esiintyy kaiken ikäisillä sioilla, mutta eniten vieroitetuilla porsailla ja lihasioilla (Boes J ym. 2010). Löydöksiä on eniten loppukesän ja alkusyksyn välisenä aikana ja vähiten talvella (Sanchez-Vazquez M ym. 2012). Toukkavaiheen aikana suolinkaiset kulkevat maksan ja keuhkojen kautta takaisin suolistoon, jossa loisnaaras aloittaa munantuotannon (Roepstorff A ym. 2011) Maksan valkoiset arvet ovat sian
puolustusjärjestelmän reaktio maksan lävitse vaeltaviin
suolinkaistoukkiin (Sanchez-Vazquez M ym. 2012) Boes J ym. (1998) tutkimuksessa luonnollisen loistartunnan saaneilla teurastetuilla sioilla oli 84 %:lla vähäinen määrä (vaihteluväli: 1-35) valkoisia arpia ja lievää tai kohtalaista maksan sidekudostumista.
Suolinkaistartuntaa ei useinkaan havaita elävällä sialla vaan tartunta havaitaan teuraslöydöksenä. Huomaamattomuudesta huolimatta loiset voivat maksahylkäysten lisäksi heikentää sikojen rehunkäyttökykyä ja voivat siten hidastaa kasvua (Sanchez-Vazquez M ym. 2012).
Suolinkaiset voivat aiheuttaa lievää yskää ja altistavat
keuhkoinfektioille suolinkaistoukkien kulkeutuessa keuhkojen lävitse Boes J ym. 2010). Suolinkaistartunnan on todettu heikentävän myös Mycoplasma hyopneumoniae –rokotteen tehoa (Sanchez-Vazquez M ym. 2012).
Sikalan kunto ja puhtaus sekä sikojen ruokintatapa vaikuttavat merkittävästi suolinkaisten esiintymiseen (Sanchez-Vazquez M ym. 2012). Suolinkaisten munat kestävät hyvin ympäristötekijöitä ja voivat
säilyä jopa 6 vuotta, mutta emakoiden ryhmäkarsinakasvatus
tasapohjaisella olkikuivitetulla pehkulla sekä viilennyssuihkutukset luovat madonmunien säilymiselle otolliset olosuhteet (Roepstorff A ym. 2011). Tarvittaessa ulostetutkimuksen perusteella loistartunta voidaan hoitaa oikein suunnitellulla loishäätönä (Sikava)
2.6.3 Tuki- ja liikuntaelimet
Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat emakon yleisimmistä karsintasyistä (Jensen, T ym 2010). 70 %:lla karsituista emakoista oli
teuraslöydöksenä joko niveltulehdus tai osteokondroosi (Kirk R ym. 2005).
2.6.3.1 Niveltulehdus
Engblom L ym. (2008B) tutkimuksessa 36,4 %:lla lopetetuista
emakoista oli niveltulehdus. Lähes kaikissa tapauksissa tulehdus oli krooninen ja märkäinen ja se sijaitsi useimmiten joko polvi-, kyynär- tai olkanivelessä (Engblom L ym. 2008B).
Niveltulehdus voi olla akuutti tai krooninen ja sijaita yhdessä tai useammassa nivelessä ja pahimmillaan levitä yleistulehdukseksi (Engblom L ym. 2008B, EviraC). Tyypillisesti tulehtunut nivel turpoaa ja nivelkapseli paksuuntuu (Linden J ym. 2014). Tulehtuneessa
nivelessä nivelneste vaihtelee taudinaiheuttajasta riippuen rihma-ainetta (fibriini) sisältävästä märkäiseen (Linden J ym. 2014). Lisäksi voi esiintyä ruston villusten liikakasvua (Linden J ym. 2014).
Niveltulehdus aiheuttaa eläimen ontumista (Engblom L ym. 2008B). Niveltulehdus on usein seurausta trauman aiheuttamasta syvästä haavasta tai esim. hännänpurennasta, jolloin mahdolliset
taudinaiheuttajat kuten Streptococcus spp, Erysipelothrix rhusiopathiae,
Haemophilus parasuis, mykoplasmat ja Trueperella (Arcanobacterium) pyogenes pääsevät kulkeutumaan veriteitse niveleen (Engblom L ym. 2008B, Linden J ym. 2014).
Osteokondroosia on luutumishäiriö, jota esiintyy vanhemmilla
emakoilla etenkin polvi- ja olkanivelessä (Linden J ym. 2014, Engblom L ym. 2008B). Luutumishäiriön seurauksena rustoon syntyy
haavaumia, surkastumista ja vaurioita ja se saattaa johtaa raajan virheasentoon (Linden J ym. 2014). Sairaan nivelen nivelnesteen määrä lisääntyy ja se on usein veristä, toisinaan sameaa tai hiutalemaista (Linden J ym. 2014). Perinnöllisyyden lisäksi osteokondroosin
kehittymiseen vaikuttaa ruokinnan vahvuus, eläimen kasvunopeus ja rasitus (Engblom L ym. 2008B).
2.6.3.3 Murtumat
Emakoilla esiintyvät murtumat ovat useimmiten seurausta tappeluista (Engblom L ym. 2008B). Etenkin emakoiden taistellessa
laumahierarkiasta raajojen murtumat ovat mahdollisia (Engblom L ym. 2008B). On kuitenkin huomioitava, että Engblom L ym. (2008B)
tutkimuksessa 43 %:ssa murtumaepäillyistä todettiin post
mortem-tutkimuksessa niveltulehdukseksi, joten välttämättä kliininen tutkimus ei anna oikeaa diagnoosia.
2.6.4 Iho- ja pehmytkudokset
Emakoilla esiintyy kohtuullisen paljon iho- ja pehmytkudosvaurioita. Haavaumia syntyy toistuvasta tai pitkäaikaisesta kudokseen
kohdistuvasta paineen aiheuttamasta mekaanisesta rasituksesta, kun kudoksella ei aikaa toipua hapen ja verenpuutteesta (Lundgren H ym. 2012). Haavaumat aiheuttavat emakolle vaihtelevaa kipua ja
haavaumat ovat infektioportti jos iho rikkoontuu (Lundgren H ym. 2012). Ruhossa olevat haavaumat vähentävät ruhonarvoa ja voivat johtaa ruhon osittaiseen hylkäykseen tai kokoruhon hylkäykseen (Lundgren H ym. 2012).
Haavaumat ovat seurausta monista ympäristötekijöistä (Lundgren H ym. 2012). Lundgren H ym. (2012) tutkimuksessa havaittiin merkittävä ero lapahaavaumien esiintymisessä eri sikaloiden välillä. Knauer M ym. (2006) tutkimuksessa lapahaavaumien esiintyminen vaihteli 6 %:sta 21
%:in eri tilojen välillä. Vaikutusta oli sikaloiden ruokintarutiineissa, ilmankosteudella, rakenteilla sekä sisä-, ja ulkolämpötilalla (Cleveland-Nielsen A ym. 2004, Lundgren H ym. 2012). Eri tutkimuksissa on havaittu eroja makuuhautumien esiintymiseen eri tilojen välillä (Lundgren H ym. 2012). Heinä-ja syyskuun välisenä aikana
lapahaavaumia esiiintyy 5 %:a muita vuodenaikoja yleisimmin, koska ilman lämpötilan noustessa emakot syövät vähemmän ja makaavat enemmän (Lundgren H ym. 2012). Lattiapinnan materiaalilla ei juurikaan ollut vaikutusta haavaumien esiintyvyyteen, mutta
lattiarakenteista täysrakolattia lisäsi haavaumien riskiä, kuten myös lattiapinnan likaisuus ja märkyys (Cleveland-Nielsen A ym. 2004). Emakoiden iällä, rakenteella ja rodulla on vaikutusta haavaumien esiintymiseen (Lundgren H ym. 2012). Mitä vanhempi emakko oli, sitä enemmän sillä esiintyi haavaumia (Lundgren H ym. 2012). Vanhempien emakoiden suuremman koon vuoksi porsimishäkit voivat olla ahtaita, jolloin emakolla on suurempi riski rakenteiden aiheuttamaan
painevaurioon (Lundgren H ym. 2012). Tyypillisesti rakenteiden
aiheuttama painevaurio syntyy hännäntyveen (Lundgren H ym. 2012). Nuoren emakon on kuntoluokan ylläpitäminen voi olla vaikeaa emakon kasvun vaatiman energian tarpeen ja lauman arvojärjestyksen takia (Lundgren H ym. 2012). Nuori emakko on usein arvojärjestyksessä vanhaa emakkoa alempana, jolloin aremman syöminen voi olla heikompaa (Lundgren H ym. 2012). Agressiot emakoiden välillä lisääntyvät erityisesti kun ryhmiä sekoitetaan (Calderón Díaz ym.
2013). Kuntoluokan heikentyessä haavaumien riski lisääntyy (Lundgren H ym. 2012, Knauer M 2006).
Emakon rakenteesta lapaluun muoto voi myös lisätä riskiä saada
lapahaavauma (Lundgren H ym. 2012). Lapahaavaumien esiintymisessä on myös havaittu eroja eri rotujen välillä (Lundgren H ym. 2012). Syitä rotujen välisiin eroihin ei ole tutkittu, mutta vaihtoehtosyinä on epäilty sikojen rakennetta, käyttäytymistä sekä erilaista stressinsietokykyä (Lundgren H ym. 2012). Myös pitkä imetyskausi, suuret pahnueet,
emakoiden makuulla vietettyä aikaa sekä heikentävät emakoiden yleiskuntoa, altistavat lapahaavaumille, kun taas ennakoiva
terveydenhoito suojaa emakoita (Cleveland-Nielsen A ym.2004,
Lundgren H ym. 2012). Lapahaavaumia esiintyy eniten porsasosastolla 4.-5. imetysviikolla (Cleveland-Nielsen A ym. 2004, Lundgren H ym. 2012). Tiineysosastolla haavaumia esiintyy vähiten, mutta osastolla vietetty aika ei välttämättä riitä parantamaan jo syntynyttä vauriota (Cleveland-Nielsen A ym. 2004) Uusia haavaumia kehittyy herkemmin, jos niitä on ollut edellisellä tuotoskaudella (Lundgren H ym. 2012). 2.6.5 Muut yleiset löydökset
2.6.5.1 Märkäpesäkkeet
Cleveland-Nielsen ym. (2004) tutkimuksessa märkäpesäkkeet
aiheuttivat eniten post mortem- löydöksiä, mutta märkäpesäkkeiden
esiintymisessä oli vaihtelua tilojen välillä. Engblom L ym. (2008A) post
mortem tutkimuksessa 39 % emakoista oli yksi tai useampi
märkäpesäke. Huey R (1996) tutkimuksessa teurastetuista sioista 2,9 %:lla oli märkäpesäkkeitä ruhon toisessa puolikkaassa ja 0,3 %:lla ruhon molemmissa puolikkaissa. Toisessa tutkimuksessaan Englom L ym. (2008B) havaitsivat, että 7 %:lla emakoista oli selkärangassa märkäpesäke. Selkärangassa, keuhkoissa, kylkiluuväleissä, vatsakalvossa tai jaloissa sijaitsevat märkäpesäkkeet ovat usein seurausta tulehtuneen hännän kautta selkäydinnesteeseen tai imunestekiertoon levinneestä taudinaiheuttajasta (Huey R 1996). Hännänpurenta on yleistä kasvavilla lihasioilla olosuhdeongelmien myötä, mutta sitä ei juurikaan esiinny emakoilla (Engblom L ym. (2008B). Märkäpesäkkeitä aiheutui myös traumasta, haavainfektiosta ja karheasta lattiasta sekä injektion aiheuttamasta kudosreaktiosta pään ja niskan alueella (Huey R 1996). Viljeltynä märkäpesäkkeestä
eristetään useimmiten gram-positiivinen Trueperella pyogenes-bakteeri,
joka ei juurikaan uhkaa kuluttajan terveyttä, mutta aiheuttaa laatuongelman lihaan (Huey R 1996). Muita märkäpesäkkeistä
eristettyjä bakteereita ovat Corynebacterium pseudotuberculosis ja
staphylokokit(Huey R 1996).
2.6.5.2 Torsio
Yleisin (40 %) torsioista on mahalaukun kiertymä, jolloin mahalaukku on kiertynyt oman akselinsa ympäri joko vasempaan tai oikeaan
kierrokseen (Morin M ym. 1984). Oikeaan kiertyminen on yleisin muoto. Useimmiten kiertymää seuraa nopea äkkikuolema, mutta torsion
ollessa lievä kuolemaa voi edeltää lyhytkestoinen ruokahaluttomuus, vatsan laajeneminen, ihon sinisyys ja runsas kuolaaminen (Morin M ym. 1984). Pernan kiertyessä, veri pakkaantuu ja pernan revetessä täyttyy vatsaontelo verellä (Morin M ym. 1984). Suolisto voi kiertyä joko osin tai kokonaan ohutsuolen ympäri tai kiertyminen voi tapahtua paksusuolen, umpisuolen tai peräsuolen ympäri (Morin M ym. 1984). Mahalaukun kiertymän arvellaan liittyvään harvoihin
ruokintakertoihin, ahneuteen, kuivarehuun yhdistettynä runsaaseen juomiseen (Morin M ym. 1984). Pernankiertyminen johtuu mahalaukun ja pernan välisestä kiinnityksestä, mikä on pitkä ja löysä aikuisella sialla (Morin M ym. 1984). Aikuisella sialla voi myös kiertyä maksan lohkot toistensa ympäri (Morin M ym. 1984). Nuorilla esiintyy eniten suoliston kiertymisiä (Morin M ym.1984). Äkkikuolema tapahtuu pernan ja maksan kiertyessä, jolloin veri pakkaantuu sisäelimeen ja haljetessaan aiheuttaa massiivisen verenvuodon (Morin M ym. 1984). 2.6.5.4 Munuaistulehdus ja virtsatietulehdus
Munuaisaltaantulehdus tai virtsatietulehdus aiheuttaa jopa 20 %:a emakoiden äkkikuolemista (Stalder K ja Serenius T 2004). Ensisijainen
taudinaiheuttaja 90 %:ssa tapauksista on Corynebacterium suis (Carr J
ym. 1995, Isling L 2010). Escherichia coli, streptokokit ja Enterococcus
faecalis voivat liittyä tapauksiin (Carr, J ym. 1995, Isling L 2010). Merkkejä munuaisten vajaatoiminnasta voi ennen kuolemaa olla verivirtsaisuutta tai ruokahaluttomuutta (Carr,J ym. 1995, Isling L
ummetus ja tiheävirtsaisuus ovat munuaisoireita, jotka ilmenevät
nopeasti, jopa parissa päivässä (Carr J ym. 1995). Sian lämpötila pysyy normaalina tai hieman laskee (Carr J ym. 1995). Munuaisongelmat mielletään usein huonoon vedensaantiin, joten emakon tulisikin saada riittävästi vettä (Stalder K ja Serenius T 2004). Keinosiemennyksen
suosiminen emakoilla voi myös estää C. Suis aiheuttaman
munuaisaltaantulehduksen (Isling L 2010) Kroonisissa
munuaissairauksissa munuaisten kuorikerros ja keskiosa reagoivat aiheuttaen arpeutumista, laihtuminen voi olla nopeaa ja kroonista munuaisten vajaatoimintaa sairastava sika on tyypiltään hoikka (Carr J ym.1995).
3 AINEISTO JA MENETELMÄT
3.1 Aineisto
Aineisto oli Excel-tiedosto yhden sianliha-alan laitoksen vuoden 2010 aikana teurastettujen emakoiden lihantarkastuslöydöksistä.
Teurasraportti vastasi noin 40 %:a kyseisen vuoden aikana Suomessa teurastetuista emakoista. Vuonna 2010 emakosta saatava tuottajahinta
oli 63,55 €/100 kg ja lihasiasta 141 €/100 kg (LUKEb).
Teurasraportti muodostuu tarkastuseläinlääkärin suorittamasta lihantarkastuksesta. Teurasraportti oli tuottaja- ja eläintasolle asti jäljitettävissä oleva numerokooditettu tiedosto 5297 emakon
teuraslöydöksistä ja niiden seurauksena hylätyistä kilomääristä. Teurastamoilla on käytössä omat numerokoodit
lihantarkastuslöydöksille, joten teurastamoraportin teuraslöydösten avaamiseen vaadittiin lisäksi kyseisen teurastamon koodiavain (Taulukko 1).
Taulukko 1 Teuraslöydösten koodiavain
LIHANTARKASTUSLÖYDÖSTEN NUMEROKOODIT
NRO Kuvaus NRO Kuvaus
1 Märkämyrkytys 50 Limapussintuledus
2 Verenmyrkytys 51 Niveltulehdus
3 Bakteerikasvua ruhossa 52 Märkivä moniniveltulehdus
4 Vieras haju lihassa 53 Luunmurtuma
5 Kuihtunut 54 Ruhjeita,vertymiä
6 Vieras väri (ikterus; muu vieras väri
55 Lihasrevähtymä
7 Leukoosi(verisyöpä) 56 Makuuhautumia
8 Kasvaimia 57 PSE eli rasituslihasrappeuma
9 Korkea PH-arvo (huono lihan säilyvyys)
58 Voimakkaat PSE-muutokset
10 Vetinen liha 59 Verinen liha
11 Krooninen tulehdus 60 Lihaskuolioita
12 Ruiskekuolioita 61 Ihotulehdus
13 Lääkeaineita ruhossa 62 Lantapanssarinauta
14 Imusolmukenäyte 63 Virtsa- tai lantahautumia
15 Turvotusta 64 Arpikudosta
16 Voimakkaasti laihtunut 65 Tulehtunut
17 Epämuodostumia 66 Lihasrappeutuma
18 Likaantunut 67 Voimakas anemia
19 Pilaantunut 68 Herakalvojen tulehdus
20 Pintasively näyte 69 Nivelrikko
21 Keuhkotulehdus 70 Suolinkaisvaurio (ei hylätty)
22 Märkivä keuhkotulehdus 71 Suolinkaisvaurioita maksassa
23 Keuhkopussintulehdus 72 Loismuutoksia
24 Sydänpussintulehdus 73 Maksa / Sappitul.
25 Homepölykeuhko 74 Trikiinejä
26 Paiseinen keuhkotulehdus 75 Maksamatoja
27 Keuhkokalvojen tulehdus 76 Tyrä
28 Elävänä hylätty 77 Anemia
29 Mykobakterioosi 79 Loisvaurioita
30 Vatsakalvontulehdus 80 Elinmykobakterioosi
31 Maha- tai suolistotulehdus 81 Märkäpesäkkeitä
32 Kiinnikk. elimissä 82 Sikaruusu
35 Maksarappeutuma 85 Salmonellabakteereita
36 Maksan kovettuma (kirroosi) 86 Teurastusvirhe
37 Kuoliopesäkkeitä maksassa 87 Pisto epäonnistunut
38 Täplämaksa 88 Muu syy
39 Elimet rappeutuneet 89 Ehdollisesti hyväksytty
40 Maha täysi 91 Nyljetty karju
41 Utaretulehdus 92 Ante Mortem tod.puuttuu
42 Utare- tai vedinvika 93 Ei tatuointia
43 Kohtutulehdus 94 Märkivä keuhkokalvojentulehdus
44 Juoksutusmahan kierre 95 Kuljetuksen vastuu
45 Hännänpurenta 96 Nivelvika (OD, rust.)
46 Munuaisaltaan tulehdus 97 Itsestään kuollut
47 Munuaistulehdus (nefritis) 98 kuollut
48 Virtsamyrkytys 99 kuollut
49 Munuaisinfarkteja
Aineistoa on järjestetty Excel-ohjelmiston pivot-apuohjelman avulla ja saadut tiedot on avattu koodiavaimen avulla.
3.2 Tulokset
Vuonna 2010 toimitettiin teurastettavaksi 17624 emakkoa sianliha-alan laitokselle, on noin 400 sianlihan sopimustuottajaa Suomessa. Teuraslöydöksiä oli yksi tai useampi 30 %:lla emakoista. Näistä 85 %:lla oli vain yksi teuraslöydös (Kuva 1). Teuraslöydöksiä oli yhteensä 354 tuottajalla. Tuottajaa kohden teuraslöydöksiä oli keskimäärin 15 (vaihteluväli 1-406, sd 48,05) emakolla.
Kuva 1 Löydösten määrä emakoilla, joilla teuraslöydöksiä, n= 5297 emakkoa
Vajaalla 40% tuottajista eniten hylkäyksiä aiheuttava syy oli
märkäpesäkkeet. Kahdellakymmenelläviidellä prosentilla tuottajista eniten hylkäyksiä aiheutti keuhkokalvojentulehdus. Tuottajasta riippumattomasta teurasvirheestä aiheutui noin 10 %:lla tuottajista eniten hylkäyksiä (Kuva 2).
Kuva 2 Tuottajakohtaisesti eniten teuraslöydöksiä aiheuttava tekijä, n=354 tilaa
Märkäpesäkkeet aiheuttivat eniten löydöksiä (2062 kpl) emakoilla. Toiseksi suurin syy oli keuhkokalvojen tulehdus (1349 kpl).
84,55% 9,11% 2,79% 1,77% Teuraslöydösten määrä/ruho 1 2 3 ≥ 4 39,1 % 23,5 % 9,6 % 7,1 % 5,7 % 2,8 % 12,2 %
Märkäpesäkkeet Keuhkokalvojen tulehdus Teurasvirhe
Makuuhautumia Niveltulehdus Suolinkaisvaurioita maksassa Muut
suuruusluokassa oleva teurastusvirhe on teurastuksessa tapahtunut teurastustekniikasta johtuva virhe (Kuva 3).
Kuva 3 Teuraslöydösten jakautuminen kaikilla teurastetuilla emakoilla, n= 17 624
Teuraslöydösten takia hylättiin yhteensä 135 000 kg lihaa. Hävikki emakkoa kohden oli keskimäärin 26 kg (vaihteluväli 0-350 kg, sd 50 kg) tuottajaa kohden oli keskimäärin 382 kg (vaihteluväli 0-7489 kg, sd 864 kg). Emakon tuottajahinnalla teuraslöydösten aiheuttama hävikki
tuottajaa kohden oli keskimäärin 243 € (vaihteluväli 0-4759 €, sd 549
€) vuonna 2010.
Kilomääräisesti eniten hävikkiä aiheuttivat märkäpesäkkeet (44000 kg) (Kuva 4). Märkäpesäkkeiden osuus teuraslöydöksistä aiheutuvasta hävikistä on reilu kolmannes (Kuva 5). Tuottajaa kohden
märkäpesäkkeistä aiheutuneen hävikin määrä oli keskimäärin 125 kg (vaihteluväli 0-2591 kg, sd 342 kg) vuodessa. 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% Ke uh ko tu le hd us Ke uh ko ka lv oj en tu le hd us Ni ve ltu le hd us Ma ku uh au tu m ia Ih ot ul eh du s Su ol in ka is va ur io ita m ak sa ss a Mä rk äp es äk ke itä Te ur as tu sv irh e Eh do lli se st i h yv äk sy tt y Mä rk iv ä ke uh ko ka lv oj en tu le hd us Mu ut 170 1349 477 723 150 327 2062 740 173 155 1297
Kuva 4 Teuraslöydöskohtainen hävikki (Lihantarkastuksessa hylätty liha, kg) vuonna 2010 teurastetuista emakoista, n=17623 kpl
Kuva 5 Teuraslöydösten aiheuttaman hävikin prosentuaalinen suuruus emakoilla joilla on teuraslöydös, n= 7623 emakkoa
Kilo- ja kappalemäärällisesti eniten hylkäyssyitä aiheuttavat syyt, kuten märkäpesäkkeet eivät aiheuttaneet koko ruhon hylkäystä toisin kuin
esim. tulotarkastuksessa (ante mortem) havaitut löydökset (Kuva 6).
0kg 7000kg 14000kg 21000kg 28000kg 35000kg 42000kg Hylätty antemortemissa Kuihtunut Kuollut Makuuhautumia Märkivä keuhkokalvojentulehdus Märkämyrkytys Märkäpesäkkeitä Niveltulehdus Teurasvirhe Vatsakalvontulehdus Vieras väri Voimakkaasti laihtunut 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35%
Kuva 6 Teuraslöydöksestä aiheutuva keskimääräinen hävikki ruhossa, hylätty kilomäärä per ruho, n=7236 emakkoa
Lainsäädännössä emakoiden hyvinvointia seurataan kuvien 7 ja 8 löydöksillä. Merkittävimmät löydökset emakon kannalta ovat märkäpesäkkeet, keuhkokalvontulehdus ja makuuhautumat.
0kg 20kg 40kg 60kg 80kg 100kg120kg140kg160kg Hylätty antemortemissa Kuihtunut Kuollut Makuuhautumia Märkivä keuhkokalvojentulehdus Märkämyrkytys Märkäpesäkkeitä Niveltulehdus Teurasvirhe Vatsakalvontulehdus Vieras väri Voimakkaasti laihtunut
Kuva 7 Lainsäädännöllisesti raportoitavat löydökset emakoilla, joilla on lihantarkastuksessa havaittu teuraslöydös, n= 5297
Kaavio 8 Lainsäädännöllisesti tarkkailtavat teuraslöydökset v. 2010 teurastetuilla emakoilla, n=17 624 0% 5% 10% 15% 20% 25% 30% 35% 40% 45% sydänpussintulehdus keuhkokalvontulehdus suolinkaisvauriot niveltulehdus märkäpesäkkeet lapahaavaumat hännänpurenta 0 2 4 6 8 10 12 14 sydänpussintulehdus keuhkokalvontulehdus suolinkaisvauriot niveltulehdus märkäpesäkkeet lapahaavaumat hännänpurenta %
3.3 Pohdinta
On merkittävää, että vaikka teuraslöydöksiä on paljon, 2/3 osalla
vuoden aikana teurastetuista emakoista ei ole lainkaan teuraslöydöksiä ja kolmasosalla emakoista on pääsääntöisesti vain yksi teuraslöydös. Tuottajaa kohden teuraslöydöksiä oli keskimäärin 15, mutta löydösten määrä tuottajien välillä vaihteli suuresti (1-406 kpl/tuottaja). Myös teuraslöydösten aiheuttama hylättyjen lihakilojen määrä vaihteli
suuresti eri tilallisten välillä. Tutkimuksessaan Cleveland-Nielsen Aym.
(2004) pohtivan tilakohtaisten erojen johtuvan hyvinvointiongelmasta, joka tunnistamattomana vaikeutti ongelmaan puuttumisen.
Tutkimuksen tiloja ei voinut suoraan verrata keskenään, koska tieto teurastettujen emakoiden kokonaismäärä tuottajittain puuttui
kokonaan.
Merkittävin yksittäinen teuraslöydös on märkäpesäkkeet.
Märkäpesäkkeet olivat suurimmalle osalle tuottajista emakoilla yleisin hylkäyssyy ja aiheutti eniten tappiota tuottajaa kohden.
Märkäpesäkkeet aiheutuvat ulkoisista tekijöistä (Huey R 1996), joihin voisi olla mahdollista vaikuttaa elinolosuhteita kehittämällä.
Aikaisemmissa tutkimuksissa on viitteitä, että mm. hännänpurennalla ja traumoilla on syy-yhteys märkäpesäkkeiden syntyyn (Huey R 1996, Englom L ym. 2008B). Emakoilla ei juurikaan esiinny, joten
märkäpesäkkeiden synty trauman tai infektioiden seurauksena on todennäköisempää (Englom L ym. 2008B). Emakoilla traumoja syntyy useimmiten johtajuuskiistoissa eläinten siirtyessä osastolta toiselle (Englom L ym. 2008B). Lisäksi vanhoilla suurilla emakoilla
karsinarakenteet voivat käydä ahtaiksi, jolloin syntyy herkästi painevaurioita ja traumoja, jotka voivat altistaa märkäpesäkkeiden kehittymiselle (Lundgren H ym. 2012). Märkäpesäkkeet heikentävät lihanlaatua (Huey R 1996), mutta eivät ole merkittävä syy emakoiden ennenaikaiseen poistoon tuotannosta.
Keuhkokalvojen tulehdus on yleisin teuraslöydös emakoilla märkäpesäkkeiden jälkeen ja lähes neljännesosalla tuottajista
keuhkokalvojen tulehdus on suurin emakoilla oleva hylkäyssyy. Vaikka määrällisesti keuhkokalvojen tulehdusta on merkittävästi, se ei aiheuta juurikaan hävikkiä ruhossa. Aiemmissa tutkimuksissa keuhkokalvojen tulehdusta esiintyi 21-45% teurastetuista emakoista (Meyns T ym. 2011, Jirawattanapong P ym. 2010. Aineiston emakoilla
keuhkokalvojen tulehdusta esiintyi lähes yhtä paljon, noin 17 %. Keuhkokalvojen yhteydessä esiintyy monesti kiinnikkeitä. Kiinnikkeitä voi olla toiseen elimeen tai koko elinpaketissa tai elinpaketti voi olla kiinnittynyt rintaonteloon. Knauer, M ym (2006) tutkimuksessa
mukaan 6 %:lla emakoista esiintyi kiinnikkeitä. Knauer, M ym. (2006) mukaan kiinnikkeet ovat yleisempiä heikkokuntoisilla emakoilla. Keuhkokalvojen tulehduksen syy on moninainen ja useat virukset ja bakteerit ovat mukana tulehduksen kehityksessä.
Yleisimmät syyt ennenaikaiseen poistoon ovat tuki- ja
liikuntaelintensairaudet (Jensen, T ym. 2010). Emakoiden ontuminen on erittäin yleistä (Heinonen M ym. 2006, Engblom L ym. 2008B). Ontumisen syynä emakon hyvinvointia alentava kipu, joka voi johtua johtuu niveltulehduksesta, osteokondroosista tai murtumasta
(Heinonen M ym. 2006, Engblom L ym. 2008B). Teuraslöydöksen saaneista emakoista 6 %:lla oli niveltulehdus.
Kymmenellä prosentilla teurastetuista emakoista oli makuuhautumia. Makuuhautuma oli kolmanneksi yleisin teuraslöydös ja 7 %:lla
tuottajista se oli yleisin teuraslöydössyy emakoilla. Makuuhautumia oli noin 9 %:lla teurastetuista emakoista. Makuuhautumien esiintyminen riippuu ympäristötekijöistä ja eri tutkimuksissa makuuhautumien esiintymisessä on havaittu eroa eri tilojen välillä (Lundgren H ym. 2012, Knauer M 2006). On havaittu, että lattiapinnan materiaalilla ei ole niinkään vaikutusta vaikutusta makuuhautumien esiintymiseen, kuin makuulla vietetty aika (Cleveland-Nielsen A ym. 2004).
Makuuhautumia esiintyy etenkin porsitusosastolla, jossa ahtaat rakenteet, imetyskausi, pahnuekoko lisäsivät makuulla oloa ja aiheuttivat painevaurioita sekä haavaumia etenkin vanhemmille
Työssä ei käsitelty lainkaan teurasvirheeseen johtavia tekijöitä. On kuitenkin huomattavaa, että teurasvirhe on yleisin teuraslöydös emakoilla noin 10 % tuottajista. Teurasvirhe oli kolmanneksi suurin hylkäykseen johtava tekijä märkäpesäkkeiden ja makuuhautumien jälkeen. Teuraslöydösten koodiavaimesta on löydettävissä omat koodinumerot teurasvirheelle ja piston epäonnistumiselle, joten teurasvirheessä on kyseessä piston jälkeinen tapahtuma, mikä aiheuttaa ruhon osittaiseen tai kokohylkäykseen. Teurasvirheestä johtuvat hylkäykset ovat määrällisesti ja tuottajakohtaisesti niin merkittävät, että teurastamon kannalta virheeseen johtavat syyt olisi hyvä kartoittaa.
Todennäköisesti aineiston tuloksia voidaan soveltaa koko Suomen emakkokantaan. Aineisto on melko iso ja kattava vastaten 40% yhden vuoden aikana teurastetuista emakoista ilman valikointia. Aiemmassa tutkimuksessa lihantarkastuksen luotettavuuteen vaikuttavana
tekijänä esitettiin lihantarkastuksen ns. käsityönä tehtävää
suoritustapaa, mutta suuremmassa mittakaavassa tällä ei ole suurta vaikutusta, kun seuranta-aika on koko vuosi.
Vaikka raportissa oli tilakohtaiset tiedot eläimistä, tutkimuksesta jäi puuttumaan emakoiden poistosyy tuotannosta, teurastettujen eläinten kokonaismäärä sekä selvitys emakoiden tuotantoympäristöstä, joilla voitaisiin arvioida laajemmin elinympäristön vaikutusta emakolta
löydettäviin teuraslöydöksiin. Teurastettujen emakoiden kokonaismäärä tuottajaa kohden olisi mahdollistanut teuraslöydösten vertailun
tuottajien kesken ja auttanut suhteuttamaan löydösten määrän tilakokoon nähden. Jatkotutkimuksessa voisi vastaavasta
tuoreemmasta teurasraportista selvittää tilakohtaisesti elinympäristön vaikutusta sekä millä toimenpiteillä voitaisiin tehdä ehkäiseviä
toimenpiteistä. Tilojen avulla olisi mahdollisuus verrokkitutkimukseen. Mielenkiintoista olisi myös selvittää onko jollain tilalla erityisen vähän märkäpesäkkeitä ja pohtia miksi asianlaita on näin.
LÄHTEET
Asetus lihantarkastuksesta.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140590, haettu 10.5.2016.
Asetus sikojen sairastuvuuden seurannasta (MMMa 6/EEO/2012). http://mmm.fi/documents/1410837/1818689/asetus_j81_6_eeo_2012 _fi.pdf/8b956432-dd2c-4449-aafc-2fa1c76779b5, haettu 10.5.2016. Asetus eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta. MMMa 808/2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20131010?search%5Btype%5 D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20eläintautien%20ilmoittamisest
a%20ja%20mikrobikantojen%20toimittamisesta, haettu 10.5.2016.
Asetus eläintautien ilmoittamisesta ja mikrobikantojen toimittamisesta annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1 §:n
muuttamisesta. MMMa 808/2014.
http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2014/20140808?search%5Btype%5 D=pika&search%5Bpika%5D=asetus%20eläintautien%20ilmoittamisest
a%20ja%20mikrobikantojen%20toimittamisesta, haettu 10.5.2016.
Asetus virallisia lihan trikiinitarkastuksia koskevista erityissäännöistä. (EU) 2015/1375.
https://www.evira.fi/files/attachments/fi/laboratoriotoiminta/hyvaksy
tyt_laboratoriot/lainsaadanto/1375_2015.pdf, haettu 10.5.2016.
Berardinelli P, Ianniciello R, Russo V, Ninios T. Post-Mortem Inspection and Related Anatomy. Teoksessa: Ninios T, Lundén J, Korkeala H, Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat Inspection and Control in the Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons Ltd 2014: 74-155.
Boes J, Medley F, Eriksen L, Roepstorff A ja Nansen P. Distribution of Ascaris suum in experimentally and naturally infected pigs and
comparison with Ascaris lumbricoides infections in humans. Parasitology 1998, 598-596.
Boes J, Kanora A, Havn K, Christiansen S, Vestergaard-Nielsen K,
Borgsteedea F, Gaasenbeeka CPH, Nicollb S, Domanguec RJ ja Abbottb EM. A comparison of the efficacy of two ivermectin formulations against larval and adult Ascaris suum and Oesophagostomum dentatum in experimentally infected pigs. Veterinary Parasitology 2007, 146: 288– 293.
Bracke, M, De Lauwere , C, Wind S, Zonerland J. Attitudes of Dutch Pig Farmers Towards Tail Biting and Tail Docking. J Agric Environ Ethics 2013, 26: 847–868.
Calderón Díaz J, Fahey A, Boyle L. Effects of gestation housing system and floor type during lactation on locomotory ability; body, limb, and claw lesions; and lying-down behavior of lactating sows. J. Anim. Sci. 2014, 92:1673–1683.
Carr J, Walton J, Done S. Cystitis and ascending pyelonephritis in the sow. In Practice 1995, 17:71-79.
Chagnon M, D'Allaire S, Drolet S. A prospective study of sow mortality in breeding herds. Can J Vet Res. 1991,55(2): 180–184.
Cleveland-Nielsen A, Christensen G, Ersbøll A. Prevalences of welfare-related lesions at post-mortem meat-inspection in Danish sows. Prev Vet Med. 2004,64:123-31.
Coelho C, Zlotowski P, Andrade C, Borowski S, Gaggini T, de Almeida L, Driemeier D, de Barcellos D. Pericardite em suínos ao abate no Rio Grande Sul: avaliação de agentes bacterianos e lesões associadas. Pesq. Vet. Bras 2014, 34.
Engblom L. Culling and Mortality among Swedish Crossbred Sows. Sveriges lantbruksuniv., Acta Universitatis agriculturae Sueciae. 2008, 7: 1652-6880 (A).
Engblom L, Eliasson-Selling L, Lundeheim N, Belák K, Andersson K, Dalin A-M. Post mortem findings in sows and gilts euthanised or found dead in a large Swedish herd. Acta Vet Scand 2008, 1: 25 (B).
Eläinten terveys ETT ry (ETTa). Elinkeinon toimilla vaikutusta sikojen hyvinvointiin, 4.2.2015.
http://www.ett.fi/terveydenhuolto/sikaterveydenhuolto, haettu
Elintarviketurvallisuuslaitos (EviraA). Elintarvikelaki muuttuu – riskiperusteisuus korostuu elintarvikevalvonnassa.
http://www.evira.fi/portal/fi/elintarvikkeet/ajankohtaista/?bid=2695,
haettu 20.12.2015.
Elintarviketurvallisuuslaitos (EviraB). Eviran ohje 16028/1. Eläimen elävänä tarkastaminen (ante mortem -tarkastus) osana
lihantarkastusta.
http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/lomakkeet_ja_ohjeet/eli
ntarvikkeet/laitokset/eviran_ohje_16028_1.pdf, haettu 20.2.2016.
Elintaviketurvallisuuslaitos EviraC. Eviran ohje 16002/2. Ohje lihan arvostelusta lihantarkastuksen yhteydessä.
http://www.evira.fi/files/attachments/fi/evira/lomakkeet_ja_ohjeet/eli
ntarvikkeet/laitokset/eviran_ohje_16002_2.pdf, haettu 29.12.2015.
Elintarviketurvallisuuslaitos EviraD. Liha-alan laitokset.
https://www.evira.fi/elintarvikkeet/valmistus-ja-
myynti/elintarvikehuoneistot/hyvaksytyt-elintarvikehuoneistot/laitokset/, haettu 1.5.2016.
Eläimistä saatavien elintarvikkeiden valvonta-asetus. (EY) N:o
854/2004. http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2004:139:0206:032 0:FI:PDF, haettu 10.5.2015. Eläintautilaki. 441/2013. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2013/20130441#Pidp1396944, haettu 29.12.2015.
Eze J, Correia-Gomes C, Borobia-Belsué J, Tucker A, Sparrow D,
Strachan D, Gunn G. Comparison of respiratory disease prevalence among voluntary monitoring systems for pig health and welfare in the UK. PLoS One. 2015: 10(5).
Farmakologisesti vaikuttavista aineista ja niiden eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien enimmäismääriä koskevasta luokituksesta. Komission asetus (EU) 37/2010.
http://ec.europa.eu/health/files/eudralex/vol-Fredriksson-Ahomaa M. Risk-Based Meat Inspection. Teoksessa: Ninios T, Lundén J, Korkeala H, Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat
Inspection and Control in the Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons Ltd 2014: 157-161.
Garcia-Diez J, Coelho A. Causes and factors related to pig carcass condemnation. Veterinarni Medicina 2014, 4: 194–201.
Hamilton D, Gallas P, Lyall L, McOrist S, Hathaway S, Pointon A. Risk-based evaluation of postmortem inspection procedures for pigs in Australia. Veterinary Record 2002 (151):110-116.
Harley S, More S, Boyle L, O’ Connell N, Hanlon A. Good animal welfare makes economic sense: potential of pig abattoir meat inspection as a welfare surveillance tool. Ir Vet J 2012, 65:11.
Heinonen M, Oravainen J, Orro T, Seppä-Lassila L, Ala-Kurikka E, Virolainen J, Tast A, Peltoniemi O. Lameness and fertility of sows and gilts in randomly selected loose-housed herds in Finland. Vet Rec. 2006, 12: 383-387.
Huey R. Incidence, location and interrelationships between the sites of abscesses recorded in pigs at a bacon factory in Northern Ireland. Vet Rec. 1996, 38:511-514.
Isling L, Aalbæk B, Schrøder M, Leifsson P. Pyelonephritis in slaughter pigs and sows: Morphological characterization and aspects of
pathogenesis and aetiology. Acta Veterinaria Scandinavica 2010, 52:48 Jensen T, Bonde M, Kongsted A, Toft N, Sørensen J. The
interrelationships between clinical signs and their effect on involuntary culling among pregnant sows in group-housing systems. Animal 2010: 1922–1928.
Jirawattanapong P, Stockhofe-Zurwieden N, van Leengoed P, Wisselink H, Raymakers R, Cruijsen T, van der Peet-Schwering C ,Nielen M, van Nes A. Pleuritis in slaughter pigs: Relations between lung lesions and bacteriology in 10 herds with high pleuritic. Research in Veterinary Science 2010, 88: 11–15.
Kirk R, Svensmark B, Ellegaard L, Jensen H. Locomotive disorders associated with sow mortality in Danish pig herds. Journal of
Veterinary Medicine Series A – Physiology Pathology Clinical Medicine 2005, 52: 423–428.
Knage-Rasmussen K, Rousing T, Sørensen, J ja Houe H Animal welfare in sow herds using data on meat inspection, medication and mortality. The Animal Consortium 2014, 9: 509–515.
Knauer M, Stalder K, Karriker L, Johnson C, Layman L. Factors Influencing Sow Culling. Proc. NSIF Ann. Mtg :2006
Lindén J, Pohjola L, Rossow L, Tognetti D. Meat Inspection and Control in the Slaughterhouse. Teoksessa: Ninios T, Lundén J, Korkeala H, Fredriksson-Ahomaa M (toim.) Meat Inspection and Control in the Slaughterhouse. 1. p. John Wiley & Sons Ltd 2014: 163-198.
Lundgren H, Zumbach B, Lundeheim N, Grandinson K, Vangen O Olsen D, Rydhmer L. Heritability of shoulder ulcers and genetic correlations with mean piglet weight and sow body condition. Animal 2012, 6: 1–8. Luonnonvarakeskus LUKEa. Lihantuotanto vuosittain (teurastukset teurastamoissa).
http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous __04%20Tuotanto__06%20Lihantuotanto/02_Lihantuotanto_teurastam
oissa_v.px/table/tableViewLayout1/?rxid=c0eb2b38-43f4-4312-b2bc-07b26503cf2e, haettu 1.5.2016.
Luonnonvarakeskus LUKEb. Lihan tuottajahinnat vuosittain (€/100
kg). Luke tilastotietokanta.
http://statdb.luke.fi/PXWeb/pxweb/fi/LUKE/LUKE__02%20Maatalous __06%20Talous__02%20Maataloustuotteiden%20tuottajahinnat/04_Tu
ottajahinnat_Liha_v.px/table/tableViewLayout1/?rxid=ad79f3db-8ae9-463b-8537-117bae62bcb6, haettu 1.5.2016.
Luonnonvarakeskus LUKEc. Sikojen lukumäärä 1.12.2010. Luke
tilastotietokanta.
http://stat.luke.fi/nautojen-ja-sikojen-lukumaara-1122010_fi, haettu 1.5.2016.
Meyns T, Steelantb J, Rollyc E, Dewulfc J, Haesebroucka F, Maesc D. A cross-sectional study of risk factors associated with pulmonary lesions in pigs at slaughter. The Veterinary Journal 2011,187:388–392.
Morin M, Sauvageau R, Phauneuf J.-B., Teuscher J, Beaurugard M, Lagact A. Torsion of Abdominal Organs in Sows: A Report of 36 Cases. Can Vet J 1984, 25: 440-44.
Nielsen S, Nielsen G, Denwood M, Haugegaard J ja Houe H.
Comparison of recording of pericarditis and lung disorders at routine meat inspection with findings at systematic health monitoring in Danish finisher pigs. Acta Veterinaria Scandinavica 2015: 18.
Riihikoski, Ua. Eläinten terveydenhuollon alkuvaiheet SOT:ssa 1973-1986. Teoksessa Riihikoski, U (toim) Eläinten terveydenhuolto 25 vuotta. Nettikirja 2007:7-29.
http://www.riihikoski.com/urhokotisivu/terveydenhuolto.pdf, haettu
1.5.2016.
Riihikoski Ub. Eläinten terveydenhuollon ja eri sidosryhmien yhteistyön historiaa. Teoksessa Riihikoski, U (toim) Eläinten terveydenhuolto 25 vuotta. Nettikirja 2007:4-6.
http://www.riihikoski.com/urhokotisivu/terveydenhuolto.pdf, haettu
1.5.2016.
Roepstorff A, Mejer H, Nejsum P, Thamsborg S. Helminth parasites in pigs: New challenges in pig production and current research highlights. Veterinary Parasitology 2011, 180: 72–81.
Sanchez-Vazqueza M, Nielenb M, Gunna G, Lewisc F. National monitoring of Ascaris suum related liver pathologies in English
abattoirs: A time-series analysis, 2005–2010. Veterinary Parasitology 2012, 184: 83–87.
Sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava. Toimintaohje: Sikavan ohje suolinkaisen torjumiseksi, Sikatilojen terveysluokitusrekisteri Sikava. https://www.sikava.fi/PublicContent/Instructions, haettu 4.5.2016. Stalder, K ja Serenius, T. Sow Longevity Scrutinized. National Hog Farmer 2004: 26.
Väre M. Suomalainen maatila. Teoksessa Niemi J ja Ahlstedt J (toim.) Suomen maatalous ja maaseutuelinkeinot 2011. Maa- ja
Welfare Quality®: Science and society improving animal welfare in the food quality chain.
http://www.welfarequality.net/everyone/26536/5/0/22, haettu
