Säilörehun korjuuasteen vaikutus naudanlihantuotantoon

MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS

POHJOIS-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 1

Kaija Suomi, Heikki Hakkola ja Vappu Kossila

Säilörehun korjuuasteen

vaikutus naudanlihantuotantoon

- 1 -

Maatalouden tutkimuskeskus (MTTK)

POHJOIS-POHJANMAAN KOEASEMAN TIEDOTE N:o 1

ESIPUHE

Tutkimukset on suoritettu Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksen ja

Pohjois-Pohjanmaan koeaseman yhteistyönä. Kokeitten käytännön toteuttamisesta on vastannut Pohjois-Pohjanmaan koeasema,

Rehu-näytteiden analysointi on tehty Kotieläinhoidon tutkimuslaitoksella.

Eläinten hankinnassa ovat avustaneet Osuusteurastamo Lihakunta ja

Pohjois-Suomen Keinosiemennysyhdistys.

Sisällys:

Kaija Suomi, Heikki Hakkola ja Vappu Kossila.

-2

SÄILÖREHUN KORJUUASTEEN VAIKUTUS NAUDANLIHANTUOTANTOON

Kaija Suomi, Heikki Hakkola Pohjois-Pohjanmaan koeasema, Ruukki Vappu Kossila Kotieläinhoidon tutkimuslaitos Vantaa Maatalouden tutkimuskeskus TIIVISTELMÄ

Pohjois-oLijanmaan koeasemalla Ruukissa oli v. 1972-75 kolme liha,-nautakoeta, joissa verrattiin ruohoasteisen (aikaisessa

kehitys-vaiheessa korjatun) ja tähkäasteisen (normaaliin aikaan korjatun) säilörehun -syötön vaikutusta teuraseläinten lihanantiominaisuuk-suin_ Kokeet järjestettiin eri väkirehutasoilla. Väkirehuna oli ohra. Väkirehumäärät olivat 1.5, 3.0 ja 4.5 kg/el/pv. Koe-eläimiä

olivat joko ayrshire-, friisiläis-ayrshire- tai charolais-ayrshire sonnit. Kokeet aloitettiin vasta varsinaisen vasikkakauden jälkeen koe-eläinten ollessa 3 4 kk:n ikäisiä.

Kolmen kokeen keskimääräisissä tuloksissa korjuuasteryhmien välille ei syntynyt mainittavia eroja. Tämä johtui siitä, että tähkäastei-nenkin säilörehu oli voimakkaan typpilannoituksen ansiosta varsin valkuaispitoista.

Suuria väkirehumääriä käytettäessä päästiin kuitenkin vähän parem-piin tuloksiin, jos eläimille syötettiin aikaisessa kehitysvaihees. sa korjattua säilörehua.

Eri väkirehuryhmien välille muodostui koetuloksissa jonkin verran eroja. Eläinten kasvut suurenivat väkirehumäärion lisääntyessä,

3

JOHDANTO

Nurmikasvien vanhetessa niiden kemiallisessa koostumuksessa tapah-tuu muutoksia, joilla on huomattava vaikutus sadon rehuarvoon,

Vaikka kuiva-ainesato kasvin vanhetessa lisääntyykin, vähenee yleen-sä kasvin niiden aineosien osuus, joilla on suurin ravintoarvo

eläimille kuten esim, raakaproteiinin, raakarasvan, sokerin ja

karotiinin. Ravintoarvoa alentavien kasvin aineosien kuten raakakui-dun osuus taas lisääntyy iän mukana. Samalla myös kasvin kaikkien aineosien sulavuus laskee,, mikä lisää rehun täyttävyyttä ja alentaa valkuaisväkevyyttä (SYRJÄLÄ 1974 ). . Maatalouden tutkimuskeskuksessa suoritettujen lihanautakokeiden tarkoituksena oli selvittää, miten ruohoasteella ja tähkäasteella korjattu säilörehu vaikuttaa

liha-eläinten kasvuun ja lihan laatuominaisuUksiin.

KOEJÄ.R.JESTELYT Eläinaines

Koe-eläimet tuotiin koeasemalle noin kuukauden ikäisinä. Ne olivat kaikki sonneja. Kuhunkin ruokintaryhmään sijoitettiin yhtä monta

saman rodun eläintä (taulukko 1). Ruokintaryhmiä muodostettaessa otettiin lisäksi huomioon ikä. ja paino sekä kokeissa 1 ja 2 myös vasikan isä. Ryhmien muodostamista vaikeutti kolmannessa kokeessa vasikoiden eri-ikäisyys. Niinpä esimerkiksi nuorimman ja vanhim-man charolaisristeytysvasikan ikäero oli peräti 55 päivää.

Koe-eläinten ruokinta

Kokeessa 1 vasikat juotettiin 3 kk:n ikään. Juomarehuna oli täys-maito ja kurri. Kokeessa 2 puolet vasikoista sai juomaa 2 kk ja puolet 3 kk. Juomarehuna oli Milkki. Kokeessa kolme kaikki vasikat saivat Milkkiä 2 kk:n ikään. Kaikissa kokeissa vasikat saivat juot-tokautena ohraa vapaasti aina 1.5 kg:aan asti. Lisäksi vasikat sai-vat vapaasti kokeessa 1 tuoretta ruohoa ja kokeissa 2 ja 3 säilö-rehua. Heinää vasikoille annettiin vain kokeessa 1.

Juottokay.den jälkeen vasikat jaettiin neljaan ruokintaryhmään elo-painon, iän, rodun ja isän mukaan (taulukko 2).

Koekaudella e ,äimet saivat vapaasti joko ruoho-tai tähkäasteella korjattua säilörehua. Väkirehuna oli ohraa 1.5, 3.0 tai 4.5 kg

eläintä kohti päivässä. Rehut ja rehujätteet punnittiin yksilöl-lisesti päivittäin. Kivennäisenä eläimille syötettiin kokeessa 1

Taulukko 1.Koläinten jakautuminen roduittain eri kokeissa

Rotu

Eläimiä kpl

Koe

1 Kbe

2

Koe 3

Ayrshire

Friisiläisayrshire iCharolaisayrshire 15 28 15

-

15

15

Taulukko 2. Koe-eläinten jako ruokintaryhmiin

Koe

Säilörehulaji

Eläimiä kpl

Ohraa kgieläin/pv

1.5

_3.0

_4.5

Koe 1

(1972-73)

Ruohoaste

8

-

7

-

8

7

8

5

-

8

8

7

-

-

7

rITO:":7G7"-P7

7

—

Tähkäaste

Koe 2 (1973-74)

Ruohoaste

57=1"43

-

p7

---

Tähkäaste

Koe

3

(1974-75)

Ruohoaste

r ‹ ,-%•

5

AIV-lypsyä. Kokeessa 2 kivennäisrehuna oli Peruslypsyn ja Fosfo-rilypsyn seos (1:1), johon oli lisätty 1/25 Vitamiinilypsyä. Ko-keessa 3 koe-eläimet saivat seosta, jossa oli Rakasta ja Nurmi-lypsyä (1:2). Kaikissa kokeissa koe-eläimille annettiin ruokasuo- laa.

Koe-eläimet punnittiin jökaisen ruokintajakson päätyttyä neljän viikon välein.

TULOKSET

Rehujen laatu

Kalkista koesäilörehuista lähetettiin ruokintajakson alussa näyt-teet analysoitaviksi. Taulukoissa 3 ja 4 esitetyt luvut rehujen koostumuksesta ja laadusta ovat keskiarvoja koko koekaudelta.

Ruohoasteinen säilörehu pyrittiin tekemään sellaisesta raaka-ai-neesta, jossa ei ollut vielä tähkiä lainkaan. Tähkäasteisen säi-lörehun raaka-aineessa oli 20 % yksilöistä tähkällä.

Ensimmäisessä kokeessa säilörehun raaka-aineena oli timoteivaltai-' nen runsaasti typpilannoitettu nurmirehu (100 kg N/ha).

Säilöntä-ainesna käytettiin AIV-2-liuosta. Säilörehu tehtiin alku- ja kes-kikesän sadosta betonisiiloihin Säilörehut olivat kokeessa 1

hyvälaatuisia voihappoa ei ollut yhdessäkään näytteessä. Sokeri

oli säilynyt kummassakin säilörehussa hyvin. Sulavan

raakavalkuai-sen-määrä oli ruohoasteisessa säilörehussa erittäin suuri eli 241 g/ry. Kuitua oli keskimäärin 27 %. MyöS tähkäasteisen säilö-rehun raakavalkuaismäärä oli suhteellisen suuri, 179 g/ry. Kuitua siinä oli keskimäärin 30 %.

Toisessa kokeessa säilörehun raaka-aineena oli myös timoteivaltai-nen, runsaasti typpilannoitettu nurmirehu. Säilöntäaineena

tässäkin kokeessa oli AIV-2-liuos. Säilörehut tehtiin muoviaumoihin. Ruohoasteisen säilörehun srv-määrä kokeessa 2 oli 229 g/ry ja täh-käasteisen 192 g/ry. .Kuitu-% oli ruohoasteisessa säilörehussa 26

ja tähkäasteisessa 32. Sokeri oli säilynyt paremmin ruohoasteisessa kuin tähkäasteisessa rehussa. Tähkästeisen säilörehun näytteissä,

esiintyi hiukan voihatpoa. Ammoniumtypen määrä kokonaistypestä oli 9-09 %, joten tähkäasteinen rehu ei ollut laadultaan

rr) C1) 0 Ruo ho a s te T ähk äa s te Le\ Le\ N N .-7.,h 1-- 0 C-- C-- .r-1 M ,-• c0 1r. 0 ,i- co o en l0 en LA 0 7:3 Cr\ 1-- N CO ‘...0 1,0 r-%--- C\J N-- ! cp M r- rel en M en CY) 000k..00') r- Nen 11-1 CONCOr- t-, 0 (runr-t--- (1) cx) C-- Lc) 11-\ 00 r- N re) w 01 C-- G .0 CO cr\r Lr - ,zr 0') 11.\ en CNN 0000 000 CY) C) Cn rn 0 0 Le\ 0") c-- 01%--- (V r) --- ,-- re) r-- M 00 k..0 r- -,i- r- 0-1 rn C \J \--- CON- I'-- 010 N— NMM w . 500000 o o o 1.-- 0 C-- N 0".1 00 is\ 030 V:2 r- N ,-- M N o - (11 en 00 rn M C-- lO 003 0 cm t-- 1r\ N relL0 Le\ MN rflcm

0 0 r- Le\ 01 Le\ CM Le\ 0

LC-\ - Le\ k.0 000000 0000 LO= N MN r(-)C\J Mr- rn,z,h M Lr\ 0'- Ir lp en lJC) CO en LO N 0 m 05•CM t.c.\ MN r-nN cy) Lo 0 r'r) Lc--\ Q )0 tM 03 0 0 0 0 0 0 0 C n'-) "r"- srt C 0c \J C _ ::---a -,, ci3 ct3 d -P b.0 ti.0 CL1 Cl2 U2 •,-I .- -P U2 cd ..--1 cd -p o -P cc3 d Q) cd - cl) o +D C13 -I-) r- W ,-I 'H 1HWH H ›› cd cd • ,--i ed cd :cd cd cd cd cd cd pl d -I-) I

..--I ,--i ..._Jb,Ocklwcd F.A>,>o

cd cd : cd o :cd _ ,. . M M E-i 0 Pd f: V=. M EI o) k0 0 -P H cd r-D -P (I) :C) .H • 0 EI

rrlk0 00 c!- COv-tnd- d- ct r1/41d- rr10 OLO 0001 00 0 0 0 00 (1.1 C1.1 InC0 000 en CM 01l0d-010C- COCO 0 0 0 • 0 0000 00 rf 01 0-1 ir 01 '1- 0 1 ON 0000 00 T äh k äa s te Ruo ho a ste E r--I d- d- CO r,'") t"-- d- 111 1/4- ON

,S=1 01 ri-1 N CO •'zi- 000 l.0 _{UI • • . irs, . . . — .} 0 0 0. \ d' 0 . 0 0 0 0 0 CO 0 ts-N r(1 01 re) 0 en c0 rf If ri if111 LC1N N 0 tr1/4 0 0 0 Li' -1 cr) 0•00000 00 o (DC"J'' 01-00000 01 N LC1 0.1ce) Nd- C\1011/4.0W\O 01d- rtn Nreld- 000\0 0 N (ll 00 0000000 00 0-N.t. 0 0 0 0 0 0 0 01= ln N CO 00 10.) "'Zf 0 rn 0 0 00 0 5 • • 0 szt- 0 0 0 00 M _ .. N cJ- 0 o occ 0,0 •0 0 0 - 0 0 0 00 V"- 0 Tuo re es sa n ä Ko ko n a is typ es tä % rl d 0 0 d P4 P4 P4 M 0 P1 P4 P4 0 P4 d th0 P.P.4 d A-D-P Pid.r1 0 0 m d4 s1 Pi d 0 Prri d 0 X 9-4 03 g Cl) o o r-1 .r-I 0 X -P 0 0 M › M

-8

Kblmannen'kokeen säilörehut olivat timoteivaltaisia AIV-2:11a . ja,AIV-1/75:11ä säilöttyja rehuja. Kokeen alussa eläimille

syötet,i-tiin tornirehU-ja (vuoden -

74

satoa) ja lopussa aumarehuja (vuoden

-75 satoa), Ruohoasteisen säilörehun srv-määrä kokeessa

3 oli

205 g/ry ja tähkäasteisen 177 g/ry. Tähkäasteisen säilörehun ke0-kimäräinen korvausluku oli 8.31 kg/ry ja ruohoasteisen 6.62. Rae.-kakuitua oli rUohoasteisessa rehussa keskim. 30 % ja tähkäastei-i

sessa

33 %.

Tähkäasteisessa säilörehussa oli hiukan voihappoa ja

sen ammoriumtypen määrä kokonaistypestä oli 9.65 %, joten se ei

ollut kovin hyVälaatuista

rehua.

Ruohoasteisessa säilörehussa oli kuitua keskimäärin 4.2 %.-yksikköä vähemmän ja sulavaa raåkavalkuaista rehuyksikköä kohti 36 g enem män kuin tähkäasteisessa säilörehussa. Laadultaan ruohoasteinen säilörehu oli parempaa kuin tähkäasteinen.

juuas_t_e.

Taulukoissa

5

ja 6 on nähtävissä kokeittain ruohoasteistå ja

tähkä-asteista säilörehua syöneiden eläinten kasvut, teurastulokset ja rehunkulutukset.

Ensimmäisessa kokeessa ei säilörehuryhmien välille muodostmmt ti-lastollisesti merkitseviä eroja lisäkasvuissa, teurastuloksissa

eikä rehunkulutuksissa. Ruohoasteryhmä söi aaemmän sulavaa raaka-valkuaista rehuyksikköä kohti kuin tähkäasteryhmä.

Toisessa kokeessa ei myöskään syntynyt tilastollisesti merkitseviä eroja eri säilörehuryhmien välille lisäkasvuissa eikä teurastulok-sissa. Ruohoasteryhmä kulutti hiukan enemmän rehuyksiköitä lisä-kasvukiloa kohti kuin tähkäasteryhmä. Sulavan raakavalkuaisen

saannissa ei ollut tässä 'kokeessa tilastollisesti merkitsevää eroa säilörehryhmien välillä, Tähkäasteryhmän eläimet söivät säi-lörehua enemmän kuin ruohoasteryhmän eläimet.

Kolmannessa kokeessa lisäkasvut ja teuraspainot olivat ruohoaste-ryhmällä merkitsevästi paremmat kuin tähkäasteruohoaste-ryhmällä. Ruohoaste-ryhmä kulutti päivässä enemmän rehuyksiköitä ja kuiva-ainetta kuin tähkäasteryhmä. RehuyksikkökulutUksessa lisäkasvUkiloa kohti tätä

CD +) • H -43 0 • ri 0 • C\11 r-t.0 kr) re) rf) Le\ LS1 00 r-D 0 ja t eu ra stu lo ks e t rn a3 :a3 co :a3 03 CD a> a> 3-1 :o co F-1 Ta u lu kko 5. N _. Olco tr\ • 0 0 CO CO 0 0 N (\I r- r- C\1 C\1 C\1 00 cl- rr) 01 01 0 0 CO' CO' 01 01 01N < 4 = 0 0 0 O'N CP% Ii H 11 i-4 i---I II II II + + + + + + -P II II 1-1 H 1-1 1-1 H 1-1 (12 •0 [Li d s -(\J N0' C--- Lel Lel N 0 CO

:a3 ial 00 0'O1 N 0

0.1\ .-- r-- r- r- 9-1 1),0 I- 0 -H 03 N C co N b0 (;) N C1.1 rel 0 0 4 r ro r re) _{'zzl- d-} r-1 0 0 rd 0 CD ,. 0 - eil 03 1C\ C--- 01 C\-1 Ol C"-- W . . . • . . (1) ,d• .:1- ,zt d- d-CY\ -.:J-Crl (1.) E-4 8 W C'd 0 0(\J C\.1 ,c-- NO -.1 1--- C--- -r--1 1— %-- 1—.• T— ' N N 0303 E-I pi d- . CO I"- -P rn :a3 1-1 NLO tr, 00 T- '— :03:03 r.9 _g +'CDCD + :a3 0] 02 :d 0303 o:03 0 ,0 02 :03 Q) E-I

- 10 -

Ka — ku lu tu s, kg e l /p v

/

LK

kg _{a..- C\1} N LO . , cj- cl- en LL1 0 00 • til -,z3- 0 1--- N In 4 d 0 C‘l LC1 •;:1- • -d- -.::1- .-- C‘..1 CM ,z1- d- d- ,.e2 cf) 0 CO c-- r--- Lr1 "CI: rn cj- 111 11-1 .1- .1- CO 01 CO k.0 4 .S1- 02 > kO 1.- l0 C\1 r- le) d" 111. 1"-" k.00 C\1 ‘--- 1.- 4-.- R- (---- 1.C1 C11 T"- T-- Re hun ku lu tu s kg /e l/p v Re huy ks ikäit l ä O hra S äil öre hu - e l /p v - / L K kg 4 o -czt- d- k.0 111 4 C\1 Lt1 o 0;:) N en C`,1 .J-. 1-- ---. 1--- k.o 0 . ,:t- •t- C%") • ••zi- <::1- ee-) cd — .s-t- -,z), co .-- .›.- •zi- 1- 0 • en C1.1 1.'1' '1.- . . C\1 en 1.- 1..- 0 tr, 0 0 0O 1— c-- tr, 0 , 1-- 4-- " " . C\ .; cm (\l C\1 • • . • rn rel I— C- - • C\J C\1 S äilöre hu n ko rj uu a s tery hm ä :03 :d

fi.fi

0) 0) -P -P I CO 0.) 4 crl cc3 - I o :ccl aii o 4 01 :03 WI Et :d :0

,,fl

0) CD 1 •P 4..) I ca ta I cd cc3 cm' o :cd I 4 0)1 0 ,- 0 j :d Ml Z E--1 :cd :ctI

fi,fl

S-1 5-1 (1) CD 1 -1-) 4.. 1 ca ca I cc3 cd rell o :cci 0)1 0 01 ;03 12 Ei I xcl urt

i fifi

.1-11 f,--11 (1) CD :di -P -P :a3 I Cr) CO Ei rd cti r-ii o :cr3 C01 0 ,g W I ;Ct3 M I f2 E-i _me r kits e v ä e ro

eroa ei ollut. Sulavaa raakavalkuaista ruohoasteryhmän eläimillä oli käytettävissään tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin täh-käasteryhmän eläimillä.

Taulukoissa 5 ja 6 on myös annettu kolmen kokeen keskimääräiset tulokset säilörehuryhmittäin. Ruohoasteryhmän eläinten elopainot, lisäkasvut ja teuraspainot olivat hiukan suuremmat kuin tähkäaste-ryhmän eläinten. Molempien korjuuasteryhmien eläinten lihan laatu oli samanlainen.

RehunkulutUksessa ei ollut korjuuasteryhmien välillä eroa juuri lainkaan. Ruohoasteryhmä sai sulavaa raakavalkuaista rehuyksikköä kohti vähän enemmän kuin tähkäasteryhmä. Sekä ruoho- että

tähkä-asteryhmän eläimet söivät keskimäärin yhtä paljon säilörehua, vaikka yleensä säilörehun syönnin on todettu vähenevän korjuuajan-kohdan siirtyessä myöhäisemmäksi (MURDOCK 1967 )• On kuitenkin

syytä todeta, että tähkäasteella korjattu rehu ei ollut mitenkään myöhään vaan aivan normaaliin aikaan korjattua rehua.

Säilörehun korjuuaste ja eri väkirehumäärät

Taulukoissa 7 ja 8 on esitetty säilörehun korjuuasteiden vaikutus eri väkirehumääriä käen.

Pienimmällä väkireh=•.rällä (1.5 kg/el/pv) tähkäasteryhmän eläi— met saavuttivat keskimäärin yhtä hyvän tai hieman paremman tulok-sen kuin ruohoasteryhmän eläimet. Tähkäasteryhmän eläimet söivät 'hiUkan enemmän säilörehua ja kuluttivat lisäkasvukiloa kohti

vä-hemmän rehuyksiköitä kuin ruohoasteryhmän eläimet. Tähkäasteryh-män eläimet söivät 1,5 kg:n väkirehutasolla keskimäärin 151 g srv/ ry eli niin paljon, ettei eläimillä ollut vnlkuaisesta.puutetta koko koekautena.

Seuraavalla väkirehutasolla (3.0 kg/el/pv) ruohoasteryhmän eläimet menestyivät jo hiukan paremmin kuin tähkäasteryhmän eläimet. Täh-käasteryhmän eläimillä oli käytettävänä sulavaa raakavalkuaista keskimäärin 123 g/ry ja ruohoasteryhmän eläimillä 140 g/ry. Rehun-kulutus lisäkasvUkiloa kohti oli ruohoasteryhmällä suurempi kuin tähkäasteryhmällä. .

-P 1-1 -P U2 Cd r. 7 • :0 CO H H r-I :cd :cd :cd H CD Cll H :cd Fx--1 T a u lu k k 0 7 111 0 1n LC\0 L.C-N , • 0 U C() rrl — 12 — —Cm:r f • 01 01 CO 0-1 =d- -1- • • • CO I- HI CO 01 01 cd oD "r Cti a3 II11 11 .r •r-D *r-.) 1- 1-1 }- . H F- -I- 1-1 N (\I CO l.C1 -'co . • . • N CO 0-1 k..0 CO CO 00 CO G` rn N k.C.) rr) Crs, LCD CO 0 LO t""- CO LO Cs- 0") Lfl CO 0 r- (51 0 01 0 LC1 CO rr) t--- re) C\J 0 0 0 0 0 0 0 N"-- V-- V - r- c•-• . 1. _ 0 N szt- 00 0-1 r- Lel k...0 rn rn ,zh rf)rn en en en rn o — — N 1C\ l0 (1.1 C\J N LC1 •!- CD LC1 le) Ink.0 rnr rn Mr.) rn en rn rn P-1 0 r-i H \.0 rnl.0re (12 N 0 N N 0 N C1.1 0 N s---cd :cd : r-I .r-; F-1 :1-,73 0 1.Y.1

Re hu n ku lu tu s kg /e l/p v V äk ire hu - iko rj uua ste ry hm ä N jS äil ör e h Ta u lu k ko

8.

- 13 -

CC. 1"-- Lf\ ‘,.\1 1f r- ts- e 1/4.0 Le\v..) o c0 CC 0 CM lDU-N 0 • 1"-- • tc\ - z'-tc\ ch Le\ ""(;;•"-Y 0 C\f d- c0 c-1- cm 0 t— er)r- c— s-- 1¶_ — '— ¶__ — — N CO ezt re> 1"-- cr> L.C1 et) ••zt- CO r- 01 0 k.0 N 0") 0") CO tr\ -c•\.) •e- C 0 r- rr) Le\ S äil öre hu L.C1 (71 • k...0 0 CO k.0 0 CO l0 0 CO r-

tre CO 01 If.1 CO C.N Lt—,‘ 00 CY'N CM .J-- r e•-; t— C\J Cr'') r•"1 Ife 0 LC\ tIN 0 LC\ LC\ 0 LC\ 0 ri) cli rt) rr) rn -P :d 1..C\ ir Lr‘ co 0 r er> :c3 g H g 12) a> .Li (t) -P -P :d -P. cn :d g cd d E •r-i :cd L.: •,--1 : ::: :d ,g _{1 ,-M} (12 H a) ,-, :d a) II Ei M

- 14 -

Suurimmalla väkirehutasolla (4.5 kg/el/pv) ruohoasteryhmän eläi-met menestyivät selvästi paremmin kuin tähkäasteryhmän eläieläi-met. Rehunkulutuksessa ei kuitenkaan ollut ryhmien välillä sanottavaa

eroa. Sulavan raakavalkuaisen saannissa rehuyksikköä kohti oli

19

g eroa ruohoasteryhmän hyväksi.

Pienimmällä väkirehutasolla korjuuasteella ei ollut siis juuri mer. kitystä. Muilla väkirehutasoilla tähkäasteryhmä jäi keskimäärin ruohoasteryhmää huonommaksi. Vaikuttavana tekijänä saattoi olla paitsi tähkäasteisen säilörehun alhaisempi valkuaisväkevyys myös

suurempi täyttävyys. Lisäksi rehun laadulla saattoi olla vaikutus,

ta tähkäasteisen säilörehuryhmän huonompaan menestymiseen.

Väkirehuannosta lisäämällä pystyttiin keskimäärin jonkin verran parantamaan kasvu- ja teurastuloksia. Väkirehuannoksen lisääminen aiheutti säilörehun syönnin vähenemisen ja ry-kulutuksen lisääntyw misen sekä valkuaisväkevyyden alenemisen.

PÄÄTELMÄT

Ruokittaessa teuraseläimiä pääasiassa säilörehulla ei korjuuasteel-la ole suurtakaan merkitystä. Edellä mainituissa kokeissa

tähkä-asteisenkin säilörehun srv-määrä oli runsaasta typpilannoituksesta johtuen niin suuri, ettei valkuaisesta ollut puutetta. Jos kuiten-kin säilörehun ohella käytetään runsaasti viljaväkirehua, saattaa

olla paikallaan syöttää varsinkin alle 1/2-vuotiaille eläimille

varhaisessa kehitysvaiheessa korjattua säilörehua. Näin on asian-laita ilmeisesti myös silloin, kun säilörehua on käytettävissä

vain rajoitetusti. Kevätsadon korjuuta ei kannata tehdä kuitenkaan

15 -

KIRJALLISUUTTA

HAKKOLA, H., KOSSILA, V. LAMPILA, M. & SUOMI, K.1974. Sällörehun korjuuasteen vaikutus naudanlihan tuotantoon. Koetoim. ja

Käyt. 31: 34s-35. __

MELA, T. & POUTIAINM, E. 1975. Säilörehunurmi on korjattava ajoissa Pellervo 76: 14-159 19.

MURDOCK, J.C. 1967. Factore affecting the voluntary intake of silage and hay. J.Britt. Grassl. Soc.22954.99.

SYRJÄLÄ,L.1974. SäilörehUn raakE-Alneen kbrjuuaste. Kehittyvä Maatalous 20:27-37.

tt, if "th:St s- 's 1 1k. { 4,4 41'7 il'ti % ' ifr , ,. SY. ' .:1 5 1 ,lig. i slÄs. ' tro: ZoU 's. i f '13"C. . t• — 11:1;:' 1,441 1, -(44 ss+' --k '5P fs, 6' 'f4 )4" 1'1 _„ '''fr ;'''. V' , i :• 7 t :t• 4,...,N .4. l tv.4 ,4'?../', , •)*,, ss ,, ‘, s; 1? ..,.- _>,- •;•,;._,„ ( t:. • f 41.'j X h4if 1 ''f' 4? '1':' l'..., •', .,t W' '1,¥, /i.''s •i, i -,"&.,'‘' or„. (`%,

L S& , f .t.,, •!ftt:;, , P- .;'.1 ... ,s it js :s. -; `r" ,•,' '4.?'' ' ,l'. '''!---; r., • 1'57:1 ,. / s _{;;-: i•} F:' -; •-;( 4, . k 11,