Isä-lapsikerho Perhekeskus Pikku Pellavaan

ISÄ-LAPSIKERHO PERHEKESKUS PIKKU PELLAVAAN. Fanny Genral ja Maarianna Takapuro Opinnäytetyö, syksy 2013 Diakonia-ammattikorkeakoulu Diak Etelä Sosiaalialan koulutusohjelma Sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus.

TIIVISTELMÄ Genral, Fanny & Takapuro, Maarianna. Isä-lapsikerho Perhekeskus Pikku Pellavaan. Diak Etelä, syksy 2013, 53 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Sosiaalialan koulutusohjelma, sosionomi (AMK) + lastentarhanopettajan virkakelpoisuus. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tukea lapsen ja isän välistä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta sekä lisätä isien vertaistukea, verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä toiminnallisen yhdessäolon avulla. Lisäksi tavoitteena oli innostaa ja osallistaa isät mukaan kerhon toimintaan meidän omalla aktiivisella toiminnallamme ja positiivisella asenteellamme. Työmme tarkoituksena oli kehittää isälapsitoimintaa ennaltaehkäisevän perhetyön kehyksessä. Tavoitteena oli luoda uusi sosiaalinen toimintamalli Tuusulan Perhekeskus Pikku Pellavaan. Opinnäytetyömme idea oli työelämälähtöinen ja työ toteutettiin isä-lapsikerhon muodossa työelämän yhteistyökumppaneiden toiveiden mukaan. Tarve isälapsitoiminnalle tuli ilmi sekä perhekeskuksen työntekijöiltä että asiakkailta. Kerho toteutettiin Perhekeskus Pikku Pellavassa maalis-toukokuussa 2013. Kerhokertoja oli kuusi ja ne suunniteltiin ja toteutettiin yhteistyössä perhekeskusohjaajan ja perhekeskustoiminnan koordinaattorin kanssa. Toteutimme opinnäytetyömme toimintatutkimuksena, johon keräsimme aineistoa lomakehaastattelun ja palautteenkeruun avulla. Muita opinnäytetyömme aineistoja olivat isä-lapsikerhon suunnittelumuistiinpanot, sähköpostit, mainokset ja oppimispäiväkirjat. Osallistuimme kaikkiin kerhon vaiheisiin: suunnitteluun, käynnistämiseen, toteutukseen ja arviointiin. Halusimme oli luoda toiminnallisen kerhon, jossa isille tarjoutuisi mahdollisuus yhteisöllisyyteen ja vertaistukeen. Emme kuitenkaan ottaneet tavoitteeksemme seurata kerhon jatkuvuutta pitkällä aikavälillä. Kevään kerhoihin osallistui jokaisella kerralla useita isiä lapsineen ja saimme paljon positiivista palautetta niin asiakkailta kuin työelämän yhteistyötahoiltakin. Isä-lapsikerho lähti käyntiin aktiivisemmin, kuin mitä perhekeskuksen kerhot yleensä lähtevät. Kerhon toiminnallisuus koettiin tärkeänä ja suurin osa isistä toivoi kerholle jatkoa syksyllä. Lapset viihtyivät myös kerhossa, koska saivat leikkiä eri-ikäisten lasten kanssa. Samalla kun isät saivat viettää aikaa lastensa kanssa, saivat äidit oman vapaaillan kotona. Isä-lapsikerhon ja opinnäytetyömme tavoitteet saavutettiin aikataulussa. Lisäksi isä-lapsikerho jatkuu Perhekeskus Pikku Pellavassa syksyllä 2013. Aika näyttää juurtuuko se osaksi Perhekeskus Pikku Pellavan toimintaa. Asiasanat: perhetyö, isyys, kiintymyssuhde, vanhemmuus, verkostoituminen sekä vertaistuki..

ABSTRACT Genral, Fanny and Takapuro, Maarianna Father-Child Club in the Family Centre Pikku Pellava. 53 p., 6 appendices. Language: Finnish. Järvenpää, Autumn 2013. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Social Services. Degree: Bachelor of Social Services. The objective of the bachelor’s Thesis was to support fathers’ attachment and interaction with their children by functional togetherness. We wanted to develop an active model about father child activities for the Family Centre Pikku Pellava, located in Riihikallio, Tuusula. The idea of the project came from Family Centre’s employees and clients. It was implemented as a Father-Child Club. An additional aim was to encourage and participate the fathers in the club activities by our own positive attitude and action. The bachelor’s thesis was conducted as an action research, to which the material was collected with form interviews and collection of feedback. Other materials for the bachelor’s thesis were the Father-Child Club’s planning notes, emails, advertisements and study diaries. The life-cycle of the club included initial planning, set-up, implementation and evaluation. Club gatherings were planned and put into practice in co-operation with the Family Centre’s counsellor and coordinator. The goal was to make a functional club, where fathers’ would have an opportunity to get community and peer support. Long term continuity was not monitored. The club gathered six times in the Family Centre from March to May 2013. In every club gathering several fathers and children arrived, and much positive feedback was received from the clients as well as the counsellor. The FatherChild Club started out more active than the usual Family Centre clubs. Functionality was seen as an important aspect and many of the fathers hoped that the club would continue in autumn. Children enjoyed the club, because all children of different age played together. The fathers also spent time with their children and the mothers had a free evening of their own. The Father-Child Club and the bachelor’s thesis reached their objectives on schedule. In addition, the Father-Child Club will continue in the Family Centre Pikku Pellava in autumn 2013. Time will tell if it roots permanently as a part of the Family Centre’s activities. Keywords: family work, fatherhood, attachment theory, parenthood, networking and peer support..

SISÄLLYS 1 JOHDANTO ..................................................................................................... 5 2 VANHEMMUUS JA ISYYS .............................................................................. 7 2.1 Monenlaiset perheet .................................................................................. 8 2.2 Erilaiset isyydet ......................................................................................... 9 2.3 Kohti jaettua vanhemmuutta .................................................................... 10 3 LAPSEN JA VANHEMMAN VÄLINEN KIINTYMYSSUHDE JA VUOROVAIKUTUS ........................................................................................... 12 3.1 Vuorovaikutus .......................................................................................... 13 3.2 Vertaistuki................................................................................................ 14 4 PERHETYÖ ................................................................................................... 16 4.1 Ennaltaehkäisevä perhetyö ..................................................................... 17 4.2 Perhekeskukset ....................................................................................... 18 4.3 Tuusulan perhekeskukset ........................................................................ 19 5 KEHITTÄMISTYÖN METODISET PERUSTEET ........................................... 20 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN ......................................................... 24 6.1 Ensimmäinen kerhoilta ............................................................................ 26 6.2 Toinen kerhoilta ....................................................................................... 27 6.3 Kolmas kerhoilta ...................................................................................... 28 6.4 Neljäs kerhoilta ........................................................................................ 30 6.5 Viides kerhoilta ........................................................................................ 31 6.6 Kuudes kerhoilta ...................................................................................... 31 7 ARVIOINTI ..................................................................................................... 34 8 POHDINTA .................................................................................................... 38 9 LUOTETTAVUUS JA EETTISYYS ................................................................ 42 LÄHTEET .......................................................................................................... 44 LIITE 1: Haastattelulomakkeen sähköinen versio ............................................. 48 LIITE 2: Haastattelulomakkeen paperinen versio.............................................. 49 LIITE 3: Mainos palautuslaatikkoon .................................................................. 50 LIITE 4: Mainos uudesta kerhosta .................................................................... 51 LIITE 5: Mainos kevään kerhoilloista ................................................................ 52 LIITE 6: Lupakysely .......................................................................................... 53.

1 JOHDANTO. Idea opinnäytetyöllemme lähti työelämästä, kun olimme yhteydessä Tuusulan kunnan perhekeskuksen perhekeskusohjaajaan. Hän toi esille tarpeen perustaa Riihikallion alueelle avoin isä-lapsikerho, joka kokoontuisi iltaisin eikä siihen tarvitsisi ilmoittautua etukäteen osallistuakseen. Ryhmä tarjoaisi isille ja lapsille mahdollisuuden kohdata toisiaan mukavan tekemisen kautta rennossa ilmapiirissä. Innostuimme aiheesta ja lähdimme rohkeasti kohti tuntematonta, sillä kummallakaan meistä ei ollut kokemusta perhekeskuksessa tehtävästä työstä. Alun perin tarkoituksenamme oli suunnitella ja käynnistää kerho sekä osallistua parille ensimmäiselle kerralle mukaan. Kerho kuitenkin veti meidät mukaansa ja olimme koko kevään tiiviisti mukana toteuttamassa kerhoa. Vahvana yhteistyökumppaninamme toimi perhekeskusohjaaja, jonka lisäksi taustalla toimi perhekeskustoiminnan koordinaattori. Opinnäytetyömme toteutettiin tammikuussa 2013 avatussa Perhekeskus Pikku Pellavassa. Opinnäytetyömme tarkoituksena oli kehittää isä-lapsitoimintaa ennaltaehkäisevän perhetyön kehyksessä. Sen toteutumistavaksi valittiin Perhekeskuksen toiveen mukaisesti kerho. Opinnäytetyömme tavoitteena oli tukea lapsen ja isän välistä vuorovaikutusta ja kiintymyssuhdetta sekä lisätä isien vertaistukea, verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä toiminnallisen yhdessäolon avulla. Jokisen (1996) mukaan vertaistuellisessa ryhmässä syntyneillä sosiaalisilla suhteilla voidaan myös ehkäistä syrjäytymistä (Euramaa 2001, 14). Opinnäytetyömme tavoitteena oli lisäksi innostaa ja osallistaa isät mukaan kerhon toimintaan meidän omalla aktiivisella toiminnallamme ja positiivisella asenteellamme. Halusimme luoda toimivan mallin Pikku Pellavan isä-lapsikerholle, koska sellaista ei aikaisemmin ollut. Tavoitteena oli luoda uusi sosiaalinen toimintamalli Tuusulan Perhekeskus Pikku Pellavaan yhteistyössä perhekeskusohjaajan kanssa. Ajan kanssa kerho voisi alkaa toimia itsenäisesti, jolloin Perhekeskuksen tehtäväksi jäisi ainoastaan luoda puitteet kerhon toiminnalle. Ryhmän itse-.

6 näinen toiminta on kuitenkin pitkän aikavälin tavoite, jota ei ollut tarkoitus saavuttaa meidän opinnäytetyömme aikana. Opinnäytetyöprosessimme käynnistyi lomakehaastattelulla Riihikallion alueen perheille. Lomakehaastattelun toteutimme sekä sähköisesti Rihan Mammat sähköpostinringin kautta että paperiversiona perhekeskuksella. Lomakehaastattelulla. halusimme. selvittää. perheiden. kiinnostusta. ja. tarvetta. isä-. lapsitoimintaan. Vastausten avulla lähdimme suunnittelemaan isä-lapsikerhoa yhdessä perhekeskusohjaajan kanssa sekä aloitimme tehokkaan mainonnan Riihikallion alueella. Isä-lapsikerhon ensimmäinen kokoontumiskerta oli maaliskuussa 2013. Ryhmä kokoontui kevään aikana kuusi kertaa tiistai-iltaisin, 2–3 viikon välein. Ohjaajan roolimme isä-lapsikerhossa muodostui erilaiseksi kuin meille opinnäytetyöntekijöille entuudestaan tutumpi päiväkodin työntekijän rooli oli ollut. Tämän erilaisen ohjaajan roolin ansiosta isä-lapsikerho mahdollisti meille uudenlaisen havainnoinnin näkökulman. Opimme valtavasti isien ja lasten välisestä vuorovaikutuksesta ja yhdessä toimimisesta. Isä-lapsikerho osoittautuikin onnistuneeksi kokeiluksi. Työmme teoreettisessa viitekehyksessä korostuvat vanhemmuus ja isyys. Lisäksi käytimme työssämme teoriapohjana lapsen ja vanhemman välistä kiintymyssuhdetta ja siihen liittyvää vuorovaikutusta. Opinnäytetyössämme perehdymme monenlaisiin perheisiin, erilaisiin isyyksiin sekä jaettuun vanhemmuuteen. Olemme perehtyneet myös vertaistuen merkitykseen sekä ennaltaehkäisevään perhetyöhön. Toteutimme opinnäytetyömme toimintatutkimuksena, jonka metodisiin perusteisiin olemme syventyneet viidennessä luvussa. Olemme kuvailleet käytännön prosessia ja kerhoiltoja opinnäytetyön kuudennessa luvussa. Lopuksi arvioimme ja pohdimme työprosessia sekä isä-lapsikerhon toteutumista saatujen palautteiden ja omien kokemuksiemme pohjalta..

7 2 VANHEMMUUS JA ISYYS. Vanhemmuutta voidaan kuvailla elinikäisenä prosessina, joka ei koskaan valmistu. Oman äitiyden tai isyyden ymmärtäminen vaatii sekä omaa että yhteistä aikaa. Vanhemmuus kehittyy yhteisessä arjessa sekä jakamalla vanhemmuutta. Ennen kaikkea yhteiset kokemukset vanhemman ja lapsen välillä ovat tärkeitä. Vanhemmat saavat voimia sekä kärsivällisyyttä kasvatustehtäväänsä heidän keskinäisestä rakkaudestaan ja rakkaudesta lapseensa. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 124.) Vanhemmuudessa korostuu se tapa, jolla isä tai äiti ovat vuorovaikutuksessa lapseensa. Se vaatii kykyä ottaa erilaisten tilanteiden vaatima rooli, lapsen tarpeiden, viestien ja tunteiden tunnistamista sekä niihin vastaamista. Lisäksi vanhemman tehtävänä on auttaa lasta tunnistamaan ja säätelemään tunteitaan sekä huomioida lasta ja huolehtia hänestä. Vanhempien parisuhteellakin on merkitystä lapsen kasvulle. Seuraamalla vanhempien toimivaa parisuhdetta lapsi saa valtavasti tietoa esimerkiksi asioiden suunnittelusta, riitelystä ja sopimisesta sekä hellyyden osoittamisesta. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 124; Sinkkonen 2008, 270.) Viime vuosikymmenien aikana isän rooli perheessä on muuttunut. Naisten kouluttauduttua ja lähdettyä töihin isä ei olekaan enää perheen ainoa elättäjä. Muuttuneet olosuhteet ovat saaneet isät hämmentyneiksi ja neuvottomiksi. Isän toimeentulon tuojan roolin vähentyessä on alettu kiinnittää huomiota isän ja lapsen vuorovaikutukseen. Vanhemmuutta on ryhdytty jakamaan ja tasaarvoisesta perheestä on tullut ihanne. Mieheltä odotetaan lapsen hoitoon ja kasvatukseen osallistumista. (Salmela 2005, 11; Sinkkonen 2012, 63–64.) Jari Sinkkonen (1998) toteaa, etteivät isyys ja äitiys eroa laadullisesti juurikaan toisistaan. Leikki-ikäisenä lapsen suhde isään on jo eriytynyt ja lapsi ihailee isänsä taitoja ja miehisyyttä. Lapselle on tärkeää, että isä on kiinnostunut hänestä ja että isä antaa lapselle huomiota sekä viettää aikaa hänen kanssaan. Jane Ribbens (1994) tutki hyvää äitiyttä ja isyyttä. Hyvään isyyteen kuului olen-.

8 naisesti se, että isä leikki lastensa kanssa. Yhdessä tehdyt asiat esimerkiksi pelaaminen ja matkustaminen kuuluvat tärkeinä perheiden yhteiseen vapaaaikaan. (Ribbens 1994, 59–63; Salmela 2005, 8; Sinkkonen 1998, 67, 109– 114.). 2.1 Monenlaiset perheet Perheitä on määritelty monin tavoin. Virallisen määritelmän mukaan perhe voi koostua esimerkiksi avio- tai avopuolisoista tai vanhemmasta lapsineen, jotka asuvat samassa taloudessa. Kun taloudessa asuu vähintään yksi alle 18vuotias lapsi, määritellään perhe lapsiperheeksi. Uusperhe on kahden vanhemman lapsiperhe, jossa vanhemmilla on usein takana avio- tai avoero. Uusperheessä vanhemmalla tai vanhemmilla on lapsia aiemmasta suhteestaan. Seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluvan vanhemman tai vanhempien perhettä kutsutaan sateenkaariperheeksi. Sateenkaariperheissä on useita erilaisia perhemuotoja, kuten apilaperhe, joka on esimerkiksi miesparin ja naisen muodostama perhe. Monikulttuurisissa perheissä vanhemmista toinen tai molemmat ovat ulkomaalaistaustaisia. Sijaisperheissä perheessä asuu lapsi, joka lastensuojelullisista syistä ei voi asua biologisten tai adoptiovanhempiensa luona. (Huttunen 2001, 55; Rönkkö & Rytkönen 2010, 16; Sateenkariperheet ry i.a.; Uusperheet i.a; Vilén, Hansen, Janhunen, Kytöpuu, Salo, Seppänen, Seppänen & Tapio 2010, 19–20.) Erilaiset perheratkaisut ovat lisääntyneet. Ennen turvallisuuden tunnetta antanut avioliitto koetaan vanhanaikaisena, joka näkyykin lapsiperheiden tilastoissa avioparien laskuna ja avoparien kasvuna. Myös yksivanhempaiset perheet, jossa asuvat äiti ja lapsi tai isä ja lapsi, ovat yleistyneet. (Huttunen 2001, 52; Rönkkö & Rytkönen 2010, 16, 22–23; Tilastokeskus 2012.) Hyvinvoivaa ja toimivaa perhettä on vaikeaa määritellä, sillä yksiselitteistä kuvausta ei ole. Familistisessa perhekäsityksessä korostuvat perheen kokonaisuuden toimivuus sekä yhdessäolon tärkeys. Perheenjäsenet asettavat perheen edun etusijalle ja tarvittaessa uhrautuvat omista haluistaan. Individualistisessa.

9 perhekäsityksessä perheenjäsenet asettavat omat tarpeensa ja oman hyvinvointinsa etusijalle. Perheen hyvinvointiin vaikuttaa sen jokaisen jäsenen hyvinvointi. (Vilén, ym. 2010, 11–12.) Hyvinvoivassa perheessä jokaisen tarpeet tulee huomioiduksi, tunteiden ilmaiseminen on sallittua ja vuorovaikutus on toimivaa. Perheessä voidaan jakaa onnistumisia sekä keskustella vaikeistakin asioista. Toimivassa perheessä joustetaan tilanteiden mukaan ja vastuun hyvinvoinnista kantavat vanhemmat. Lapselle voidaan vähitellen antaa vastuuta kehitystason mukaisesti. Toimivakin perhe saattaa haavoittua kriisin yllättäessä. Tällöin korostuu tukiverkostojen merkitys perheen hyvinvoinnin eheyttämiseksi. (Vilén ym. 2010, 12.). 2.2 Erilaiset isyydet Jouko Huttunen (2001, 58–65) on luokitellut isyyttä biologiseen, juridiseen, sosiaaliseen ja psykologiseen isyyteen. Biologisessa isyydessä lapsen ja miehen välillä on biologinen suhde. Koska lapsi on saanut puolet perimästään isältään, on isä perinnöllisesti läsnä lapsen koko elämässä, vaikka hänellä ei muutoin olisikaan roolia lapsen arjessa. Mikäli isä ei olisikaan läsnä lapsen elämässä tai tapaisi häntä koskaan, voi tietoisuus hänen geeniensä jatkuvuudesta olla merkityksellistä hänen identiteettinsä kannalta. (Huttunen 2001, 58–59.) Juridisella isällä on laissa määriteltyjä ja yhteiskunnassa annettuja oikeuksia ja velvollisuuksia lastaan kohtaan, esimerkiksi vastuu lapsesta. Mies voi tulla juridiseksi isäksi tunnustamalla tai vahvistamalla isyyden, avioliiton isyysolettaman tai adoption kautta. Avioliiton tai adoption kautta tullut juridinen isyys on täysimääräistä sellaisenaan. Jos mies ja lapsen äiti eivät ole avioliitossa keskenään, hän voi saada isyyden tunnustamisen tai vahvistamisen avulla. Se tapahtuu täyttämällä tunnustamisasiakirjat lastenvalvojan luona, minkä jälkeen ne vielä vahvistetaan käräjäoikeudessa. Huoltajuuden myötä isyys on täysivaltaista. (Huttunen 2001, 60–62.).

10 Sosiaalinen isä asuu lapsensa kanssa jakaen arjen. Hän myös hoivaa, pitää huolta ja antaa aikaa lapselle. Usein sosiaalinen isä on myös juridinen isä. Sosiaalisen isän ei kuitenkaan tarvitse olla biologinen tai juridinen isä lapselle. Hän saattaa olla niin sanottu mieskaveri, joka voi olla esimerkiksi äidin uusi aviomies tai miesystävä. Hän voi olla myös joku muu mies, joka viettää aikaa lapsen kanssa, esimerkiksi eno tai kummisetä. Sosiaalinen isä tai mieskaveri voi olla hyvin merkityksellinen lapselle, jos biologinen tai juridinen isä ei ole läsnä. (Huttunen 2001, 62–63.) Psykologisessa isyydessä lapsi on hyväksynyt miehen isäkseen. Psykologinen isä on se, johon lapsi on kiintynyt ja jota hän pitää isänään. Psykologisella isällä on merkittävä rooli lapsen kasvattajana. Kun mies tuntee voimakkaita kiintymyksen tunteita lasta kohtaan, haluaa suojella, hoivata ja viettää aikaa lapsen kanssa, on kyse psykologisesta isyydestä. Voidaan puhua myös isän ja lapsen välille syntyneestä kiintymyssuhteesta. Psykologisessa isyydessä on tärkeää molempien kokema ilo ja vuorovaikutus. Tässä suhteessa lapsi saa nauttia isän turvallisuudesta ja kokea luottamusta sekä isä voi kokea olevansa haluttu ja tarvittu. Psykologista isyyttä ei voi saada, vaan se on ansaittava käyttäytymisellä ja toiminnalla. (Huttunen 2001, 64–65.). 2.3 Kohti jaettua vanhemmuutta Perinteisesti isyys on muodostunut biologisen, juridisen, sosiaalisen ja psykologisen isyyden sekoituksesta. Isä on ollut perheen pää ja kurinpitäjä. Nykyistä isyyttä on alettu jakaa ohenevaan ja voimistuvaan isyyteen. Ohenevan, eli vähän osallistuvan isyyden ajattelutavassa isyys voi kaventua vain biologiseksi tai psykologista isyyttä ei synny. Voimistuvassa isyydessä miehen sitoutuminen isyyteen ilmenee arjen toiminnassa osallistuvana. Ennen osallistuvaa isää puhuttiin enemmänkin avustavasta isästä, joka toimi äidin ohjeiden mukaan. Tänä päivänä on ryhdytty puhumaan jo hoivaavasta isästä, joka lähestyy äidillistä lastenhoitotyyliä ja etääntyy perinteisestä maskuliinisesta isyydestä. (Huttunen 2001, 151–154, 163–171.).

11 Hoivaava isyys edellyttää jaettua vanhemmuutta äidin ja isän välillä. Vastuu tulisi jakaa niin, että molemmat osallistuvat lapsen hoivaan ja huolenpitoon. Haasteita jaettuun vanhemmuuteen tuo ansiotöissä käymisen ja vanhempana olemisen tasapainottelu. Jaetun vanhemmuuden onnistuminen vaatii molemmilta samankaltaista sitoutuneisuutta sekä varautumista ja osallistumista lasten sekä kodin hoitoon. Vanhempien tulee olla valmiita tekemään kompromisseja, jotta he saisivat aikaa perheelleen. Kumpikin vanhemmista antaa hoivaa ja hellyyttä lapselle sekä toimii auktoriteettina ja yhteisten rajojen asettajana. Vanhempien tulee pystyä keskustelemaan arjen tilanteista toisiaan kunnioittaen ilman riitaa tai omavaltaisuutta. Jaettu vanhemmuus merkitsee miehelle ennen kaikkea osallisuutta sellaiseen, joka oli ennen vanhaan vain äideille sallittu maailma. (Huttunen 2001, 174–176.) Myös lapsen emotionaalisen kasvun kannalta kahden vanhemman läsnäolo on tärkeää. Kun lapselle on kehittynyt kiintymyssuhde kahteen läheiseen aikuiseen, on hänen turvallisempaa harjoitella esimerkiksi vihan tunnetta. Lapsi voi turvallisesti etääntyä toisesta vanhemmasta, koska hän voi turvata toiseen yhtä tärkeään vanhempaan. Kun vanhemmat ovat vielä eri sukupuolta eli isä ja äiti, saa lapsi kokemusta sekä miehestä että naisesta eikä hyvät tai pahat kokemukset kasaudu vain toiselle sukupuolelle. (Huttunen 2001, 183.) Hoivaavalla isällä on merkitystä lapsen tulevaisuuden kannalta. Se, että lapsi saa tutustua miehiseen hoivaan ja oppii olemaan sen kohteena voi vaikuttaa tytöllä miessuhteiden valintaan ja pojalla identiteetin rakentumiseen. Kun tyttö saa tutustua miehen tunteisiin ja tapaan ilmaista niitä sekä hänen hellyyden osoituksiin, ne saattavat ohjata häntä tulevan poikaystävän valinnassa. Pojalla identiteetin rakentumiseen voi vaikuttaa se, kuuluiko isän miehisyyteen hellyyden ja hoivan osoittaminen. (Huttunen 2001, 182–183.).

12 3 LAPSEN JA VANHEMMAN VÄLINEN KIINTYMYSSUHDE JA VUOROVAIKUTUS. Teoriapohjana työssämme käytämme John Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaa (attachment theory) lapsen ja vanhemman välillä. Kiintymyssuhde kehittyy lapsen ensimmäisistä läheisyyden ja ymmärretyksi tulemisen kokemuksista. Vauvalla on merkittävä valmius olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Äidin ja isän varhaiset sosiaaliset kokemukset vaikuttavat heidän kiintymyssuhteisiinsa lapseen. Usein äiti toimii rauhoittajana ja lohduttajana, kun taas isä on apuna jännittävissä ja haastavissa tapahtumissa neuvoen, rohkaisten ja antaen kiitosta. Lapsen tulisi saada tuntea tuottavansa vanhemmilleen iloa omana itsenään sekä tuntea kuuluvansa äidilleen ja isälleen. (Sinkkonen 2001, 29; Sinkkonen 2011, 121.) Kun vauvan tarpeisiin vastataan ja hänen vuorovaikutukselliset kokemuksensa ovat positiivisia, kutsutaan lapsen ja vanhemman välille muodostunutta suhdetta turvalliseksi kiintymyssuhteeksi. Turvallisen kiintymyssuhteen syntyyn lapsi tarvitsee tutun ja ennakoitavan arjen, jossa on tilaa ilmaista vuorovaikutuksessa kaikkia tunteita, kuten raivoa ja pettymystä. Ennakoitava arki vaatii tarpeen mukaan joustavuutta, mutta myös aikuiselta johdonmukaisuutta. Lapsi on turvallisesti kiinnittynyt hänen luottaessaan aikuisen apuun tunnekuohusta selviämisessä, pelkäämättä aikuisen hylkäämistä tai vihastumista. (Sinkkonen 1998, 104; Sinkkonen 2008, 270, 274.) Turvallisen kiintymyssuhteen lisäksi puhutaan välttelevästä, ristiriitaisesta sekä nykyään myös jäsentymättömästä kiintymyssuhteesta. Välttelevässä kiintymyssuhdemallissa vanhempi ei joko reagoi tai osaa reagoida lapsen tarpeisiin. Lapsi ei osoita tarpeitaan tai kielteisiä tunteitaan, koska on oppinut niiden ilmaisemisen merkityksettömäksi. Lapsi pyrkii selviytymään itse tunnetiloistaan ja saattaa pahimmillaan alkaa jopa vältellä tunteita. Välttelevän kiintymyssuhdemallin lapsi saattaa esittää aikuiselle kilttiä ja tottelevaista, jotta hän saisi hyväksyntää. Negatiivisten tunteiden kasaantuminen vie lapselta voimia, jolloin lapsi saattaa purkaa ne aikuisen yllätykseksi esimerkiksi raivoten. Tämän kiintymyssuhde-.

13 mallin lapsi saattaa aikuisena haaveilla rakkaudesta, mutta rakastuminen pelottaa. (Vilén, Leppämäki & Ekström 2008, 36, 38–39.) Ristiriitaisessa kiintymyssuhteessa lapsi kokee vanhemman reaktiot epäjohdonmukaisiksi, jolloin hänellä on vaikeuksia tietää, miten käyttäytyä toisten kanssa. Tässä kiintymyssuhteessa korostuu lapsen ajatus siitä, miten voimakkailla tunteilla saa haluamansa. Lapsuuden ristiriitainen kiintymyssuhde saattaa johtaa aikuisiällä voimakastunteisiin riippuvuussuhteisiin toisten kanssa ja jopa pahimmillaan väkivaltaisuuteen tai hyväksikäyttöön. Jäsentymättömässä kiintymyssuhteessa lapsi ei ole päässyt muodostamaan kunnollista kiintymyssuhdetta. Lasta kohdellaan kaltoin tai jätetään perushoitamatta esimerkiksi vanhemman päihdeongelman tai kykenemättömyyden takia. Tämän vuoksi lapsi ei opi kertomaan tarpeistaan tai kommunikoimaan. Jäsentymättömässä eli integroitumattomassa kiintymyssuhteessa elävällä lapsella on vaikeuksia tunneelämässä sekä oman identiteetin muodostamisessa. Näissä vaarallisissa olosuhteissa elävän lapsen tulisi päästä mahdollisimman nopeasti turvalliseen hoitoon. Lapsi saattaa myös tarvita kasvamisen tueksi terapeuttista hoitoa. (Vilén ym. 2008, 40–42.) Kiintymystä ja kiinnittymistä vahvistaa myös myöhemmässä lapsuudessa koetut yhteiset hetket ja kokemukset yhdessä toimimisesta vanhemman kanssa. Mikäli varhaislapsuudessa lasta on laiminlyöty, voi myöhempi lapsen ja vanhemman välinen vuorovaikutuksellinen toiminta myös eheyttää ja korjata lapsen kiintymyssuhteen laatua. (Lindblom-Ylänne, Niemelä, Päivänsalo & Tynjälä 2007, 49–52.) Työssämme korostuu erityisesti lasten ja isien välinen vuorovaikutus ja sitä kautta heidän kiintymyssuhteensa.. 3.1 Vuorovaikutus Vuorovaikutuksessa korostuvat yhdessä oleminen ja tekeminen. Siinä jaetaan ja peilataan tunteita sekä ajatuksia. Vuorovaikutusta voidaankin kuvailla prosessina, joka ohjautuu antamallamme ja saamallamme palautteella, kuten eleillä ja puheilla. Vuorovaikutuksen ilmaisulliset muodot ovat sanallinen ja sanaton.

14 viestintä. Sanallinen vuorovaikutus on puhuttua ja kirjoitettua kieltä ja sen ymmärtämistä. Sanattomaan vuorovaikutukseen kuuluvat eleet ja ilmeet. Sinkkosen (2008, 269) mukaan suurin osa vuorovaikutuksesta on sanatonta. Joskus voi syntyä ristiriitaa sanattoman ja sanallisen vuorovaikutuksen välillä, jolloin eleillä viestitetään muuta kuin puhutaan. Vuorovaikutus voi olla sisällöltään ihmistä tukevaa ja voimaannuttavaa, mutta joskus se vaatii harjoittelua. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 166; Vilén ym. 2008, 19–20, 52, 55.) Vuorovaikutuksen osaksi voidaan liittää myös sosiaaliset suhteet ja taidot. Sosiaalisiin suhteisiin sisältyvät vuorovaikutuksen luonne ja sen laadulliset piirteet. Sosiaalisilla taidoilla kuvataan ihmisen tapoja ilmaista itseään ja vuorovaikutuksessa olemista, kuten kuuntelukykyä ja yhteistyötaitoja (Kauppila 2006). Sosiaalisten taitojen oppiminen alkaa jo syntymästä lähtien ja ne kehittyvät koko ajan vuorovaikutuksen ja kokemusten avulla. Ihmisen elinympäristö heijastuu usein häneen vuorovaikutukseensa. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 166.). 3.2 Vertaistuki Vertaistukitoiminnassa samankaltaisessa elämäntilanteessa olevat ihmiset jakavat toisilleen tietoa, kokemuksia ja tunteitaan. Vertaistuen perustana on avoimuus, tasa-arvoisuus, kunnioitus ja vapaaehtoisuus. Se voi mahdollistaa ymmärretyksi ja kuulluksi tulemisen, omien tuntemuksien vahvistumisen sekä antaa uskoa selviytymiseen. Vertaistuki on vastavuoroista, jolloin ihmiset saavat tukea toisiltaan. Jo pelkkä yhdessäolo voi voimaannuttaa ja auttaa ongelmien ratkaisussa. Vertaistuki ei kuitenkaan ole enää ennaltaehkäisevää toimintaa, jos ongelmat ovat päässeet jo kasautumaan ja vertaisryhmään hakeudutaan liian myöhään. (Kinnunen 2006, 32; Malin 2000, 17; Stjerna & Westerholm 2009, 27.) Vertaistukitoiminnassa keskeisinä tekijöinä ovat yhteen kokoontuminen, kokemusten jakaminen ja toisista iloitseminen. Vertaistukea voidaan toteuttaa esimerkiksi kahdenkeskisellä vertaishenkilö-toiminnalla, vertaisryhmissä, joita voi ohjata vertainen, koulutuksen saanut vapaaehtoinen tai ammattilainen sekä in-.

15 ternetissä, jossa se voi olla kahdenkeskistä keskustelua tai ryhmäkeskustelua. Vertaisryhmässä jäsenet ovat tasa-arvoisia. Uusien sosiaalisten suhteiden avulla osallistujan verkostot voivat laajentua. Jakamalla kokemuksia yhdessä myös uuden oppiminen ja uusien näkökulmien avautuminen mahdollistuu. (Euramaa 2001, 14; Järvinen & Taajamo 2006, 14; Kinnunen 2006, 32; Malin 2000, 17; Vammaispalveluiden käsikirja 2013.) Vertaistuen merkitys koetaan suurena isä-lapsiryhmissä. Toisten miesten kertomat kokemukset ja kertomukset ovat mukava tapa saada isille lisää tietoa ja itsevarmuutta lastenhoitoon. Isä-lapsiryhmät antavat myös mahdollisuuden isille viettää aikaa lastensa kanssa. Isien lastenhoidon taidot ja itseluottamus lisääntyvät heidän hoitaessaan lapsiaan yhdessä toisten isien kanssa. Tärkeää on myös äidin hyväksyntä isä-lapsikerholle. Parhaimmillaan isä-lapsikerhon avulla äidin luottamus lastenhoidossa isään lisääntyy. (Salmela 2005, 34, 38.) Jos katsotaan isä-lapsikerhon toimintaa isien näkökulmasta, heille sopii paremmin toiminnallinen tekeminen, kuin ringissä keskusteleminen, jota äidit mielellään harjoittavat vaikkapa leikkipuistoissa tai vertaisryhmissä. Isät kyllä viihtyvät lasten ja toisten isien kanssa, mikäli heillä on jotakin mielekästä puuhaa keskenään. (Sinkkonen 1998, 68–70.) Samalla tapahtuu isien ja lasten välistä vuorovaikutusta. sekä. vertaistukea,. jota. meidän. on. tarkoitus. isä-. lapsikerhossamme tukea ja edistää. Samaan aikaan kun perheiden isät ja lapset ovat kerhossa, mahdollistuu äideille omaa vapaa-aikaa, joka vähentää sitä riskiä, että äidit väsyisivät ja ylikuormittuisivat liikaa. Isä-lapsikerhosta on siis hyötyä perheelle kokonaisvaltaisesti..

16 4 PERHETYÖ. Perhetyöllä tarkoitetaan yleisesti perheiden parissa tehtävää työtä tai erityisesti heidän kotonaan tehtävää työtä. Se voi perustua lastensuojelulliseen tai perheterapeuttiseen tarpeeseen tai sen avulla pyritään ennaltaehkäisemään ongelmia. Perhetyön avulla tuetaan perheitä erilaisissa elämäntilanteissa ammatillisesti ja tavoitteellisesti. Vaikka perhetyö muotoutuu jokaisen asiakkaan kohdalla eri tavalla, se pyrkii aina tukemaan perhettä muutoksessa. Perhetyö on yksi lastensuojelulain avohuollon tukitoimista. Tunnistamalla tuen tarpeita ja tarjoamalla tukea pyritään vähentämään huostaanottoja. Mutta perhetyö on paljon muutakin kuin lastensuojelua. Se on yhteiskunnallisesti vaikuttavaa sosiaalista työtä. Perhetyön tarve on kasvanut, kun yhteiskunnalliset muutokset ovat vaikuttaneet perheiden hyvinvointiin. (Järvinen, Lankinen, Taajamo, Veistilä & Virolainen 2012, 12–13, 15.) Perhetyötä toteutetaan lukuisissa toimintaympäristöissä eri ammattiryhmien voimin. Perhetyön toimintaympäristönä voi olla esimerkiksi seurakunta tai neuvola. Se voi palvella myös eri elämänalueilla muun muassa kotipalveluna tai neuvontana ja ohjauksena. Pääsääntöisesti perhetyön lähtökohdat nousevat perheiden tarpeista, kuten vanhemmuuden tukemisesta ja perheen hyvinvoinnin lisäämisestä. Työssä voidaan kohdata hyvinvoivia tai kriisiytyneitä perheitä ja työn kesto vaihtelee tilanteen mukaan. Perhetyössä korostuu toiveikkuus ja paremman huomisen näkeminen. Laajimmillaan perhetyö on kaikkea sitä perheiden kanssa tapahtuvaa työtä, jota eri palveluntuottajat tarjoavat. (Järvinen ym. 2012, 15; Rönkkö & Rytkönen 2010, 27–28.) Perhetyön erilaiset ryhmät voivat olla joko suljettuja tai avoimia. Suljetuissa ryhmissä, joita ovat esimerkiksi päihdeperheiden lapset -ryhmä tai odottavien äitien ryhmä, mahdollistuu turvallinen ilmapiiri, jossa vaikeatkin kokemukset voi tuoda esille luottamuksellisesti vertaisten seurassa ja ammattilaisen ohjauksella. Avoimia ryhmiä ovat esimerkiksi ensimmäisen lapsen saaneiden perheiden ryhmä sekä isä-lapsiryhmä. Avoimella toiminnalla tuetaan yhteisöllisyyttä, aute-.

17 taan verkostoitumaan ja ennen kaikkea pyritään saada perheet lähtemään kotoa vertaisten luokse. (Lastensuojelun käsikirja 2012.). 4.1 Ennaltaehkäisevä perhetyö Ennaltaehkäisevässä perhetyössä tuetaan lapsiperhettä kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Koko perhe saa apua ja yksilölliset tarpeet huomioidaan. Ennaltaehkäisevä perhetyö perustuu vapaaehtoisuuteen. Sen tehtävänä on tukea ja vahvistaa perheitä omien voimavarojen käytössä, elämänhallinnassa ja arjen selviytymisessä. Ennaltaehkäisevän perhetyön muita tehtäviä ovat esimerkiksi vuorovaikutuksen tukeminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. (Perhetyö 2012.) Ehkäisevää perhetyötä voidaan jaotella kolmeen työmuodoltaan erilaiseen vaiheeseen. Ensimmäisessä vaiheessa neuvotaan ja opastetaan käyttäen erilaisia tukimuotoja. Toiminnan tavoitteena on mahdollisten alkavien ongelmien tunnistaminen ja niiden ottaminen puheeksi perheen kanssa. Toisessa vaiheessa autetaan perhettä selvittämään ilmenneet riskit luomalla perheen kanssa uusia toimintatapoja. Niiden tarkoituksena on kasvattaa perheen toimintakykyä ja auttaa haittojen selvittämisessä. Kolmannessa vaiheessa pyritään ehkäisemään jo olemassa olevien ongelmien lisäämästä uusia vaikeuksia. (Rönkkö & Rytkönen 2010, 32.) Ennaltaehkäisevän perhetyön tavoitteena on erityisesti vanhemmuuden tukeminen, jota voidaan toteuttaa muun muassa keskustelemalla, kohtaamalla vanhempia vuorovaikutuksellisesti tai toiminnallisen tekemisen yhteydessä, esimerkiksi leipomalla pullia yhdessä perheen kanssa perhekerhossa. Vanhempi voi kysyä perhetyöntekijältä mieltä askarruttavista asioista, joissa perhetyöntekijä auttaa parhaansa mukaan. Tavoitteena on matalan kynnyksen toiminta eikä kenellekään lähdetä tuputtamaan apua, jos perhe ei koe sitä tarvitsevansa. (Perhekeskustoiminnan koordinaattori 2012.).

18 4.2 Perhekeskukset Perhekeskus on Pohjoismaissa kehitetty palvelumalli, jonka muodostavat perheiden kohtaamispaikka sekä laaja palveluverkosto. Perhekeskuksessa yhdistyvät sekä hyvinvointia edistävät että ongelmia ennaltaehkäisevät palvelut ja myös kolmannen sektorin palveluntarjoajat. Perhekeskuksista ei ole säädetty erillistä lakia, mutta se pohjautuu asetukseen neuvolatoiminnasta ja koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta 380/2009, lastensuojelulakiin 417/2007 sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin (Vasu) 2005. Perhekeskustoiminnan perusajatuksena on yhteys lapsen hyvinvoinnin ja vanhempien voimavarojen välillä. Vanhemmuuden vahvistamisella voidaan parantaa lapsen ja koko perheen hyvinvointia. Perhekeskuksen tavoitteena onkin tukea perheen arkea huomioimalla muuttuneet palveluntarpeet sekä vanhempien yksilöllisyys. Jotta palvelu olisi tuloksellista, tulee vanhemman tuntea tulleensa kuulluksi ja huomioiduksi. (Halme, Kekkonen & Perälä 2012, 15, 17; Kasvunkumppanit 2013.) Perhekeskuksessa voi käydä perheitä tapaamassa muita perheitä, ilman että perheellä olisi mitään varsinaista ongelmaa. Perheet kokevat usein perhekeskukset neutraaleina paikkoina, joissa työntekijät ovat tavallisia ihmisiä, toisin kuin esimerkiksi terveyskeskuksen työntekijät koetaan usein painostavina tai leimaavina apua ehdottaessaan. Tämän takia perhekeskuksilla on merkittävä rooli kunnissa ennaltaehkäisevän perhetyön puitteissa. (Perhekeskustoiminnan koordinaattori 2012.) Perhekeskuksen avoimessa perhetyössä korostuvat myös verkostoituminen muiden isien ja perheiden kesken sekä yhteisöllisyyden edistäminen. Ennaltaehkäisevään perhetyöhön kuuluvat esimerkiksi ryhmä- ja vertaisryhmätoiminta, joissa järjestetään ohjelmaa ja työskentelyä perheelle ja lapsille. Keskeisenä työmenetelmänä käytetään vertaistukitoimintaa. Usein ryhmien käytettävissä on myös yksi tai useampi perhetyöntekijä, joiden kanssa vanhemmat tai lapset voivat keskustella, mikäli tarvetta on. (Lastensuojelun käsikirja 2012.).

19 4.3 Tuusulan perhekeskukset Tuusulassa on neljä perhekeskusta, jotka ovat sijoittuneet jokaiseen kuntakeskukseen; Hyrylässä toimii Myötätuuli, Kellokoskella Ikioma, Jokelassa Notkopuisto ja Riihikalliossa Pikku Pellava. Perhekeskuksien toiminnasta vastaa perhekeskustoiminnan koordinaattori. (Perhekeskus 2012.) Perhekeskukset toimivat osana varhaiskasvatuspalveluita, joita johtaa varhaiskasvatuspäällikkö. Tuusulassa varhaiskasvatuspalvelut kuuluvat kasvun- ja oppimisen palveluihin, joista vastaa opetuspäällikkö. Kasvun- ja oppimisen palvelujen lisäksi kehittämis- ja hallintoyksikkö sekä kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopalvelut toimivat kasvatus- ja sivistyspalveluiden alaisena, joita johtaa kasvatus- ja sivistystoimen johtaja. (Tuusula 2012.) Perhekeskus tarjoaa avointa ja kerhotoimintaa 0–17-vuotiaille sekä heidän vanhemmilleen. Kerhotoimintaa järjestetään 3–5-vuotiaille lapsille. Lasten kerhotoiminta on tarkoitettu lapsille, joilla ei ole tarvetta päivähoitoon. Kerhotoiminta on maksullista ja sitä toteutetaan koulujen toiminta-aikana. (Perhekeskus 2012.) Kaikille avoimeen perhekerhotoimintaan voi osallistua koko perhe. Toiminta on vanhempien ja lasten yhteistä kokoontumista, jossa korostuvat vertaistuki, vuorovaikutus ja yhteisöllisyys. Se on myös avointa ryhmätoimintaa ennaltaehkäisevän perhetyön kehyksessä. Avoimet perhekerhot toimivat Perhekeskuksen eri tiloissa Etelä- ja Pohjois-Tuusulassa noin kahdesti viikossa. (Perhekeskustoiminnan koordinaattori 2012.).

20 5 KEHITTÄMISTYÖN METODISET PERUSTEET. Toteutimme opinnäytetyömme toimintatutkimuksena (action research), jossa tietoa tuotetaan käytännön kehittämiseksi. Tavoitteena oli luoda uusi sosiaalinen toimintamalli Tuusulan Perhekeskus Pikku Pellavaan yhteistyössä perhekeskusohjaajan kanssa. Perhekeskuksella ei ollut entuudestaan olemassa isälapsitoimintaa, joten tarkoituksenamme oli luoda aivan uusi toimintamalli isälapsikerhon muodossa. Riihikallion asukkaille lähetetyn lomakehaastattelun avulla saimme tietoa siitä, mitä alueen perheet toivoivat isä-lapsikerholta. Tätä tietoa sovelsimme käytäntöön, kun suunnittelimme isä-lapsikerhon toimintaa. Toimintatutkimuksena opinnäytetyössämme korostui erityisesti sellainen sosiaalinen vuorovaikutus, joka suuntaa toimintaa toisten yksilöiden toiveet huomioon ottaen. Tämä sosiaalinen vuorovaikutus näkyi isä-lapsikerhossamme ottamalla isien toiveet huomioon sekä havainnoimalla lapsia ja muokkaamalla kerhon sisältöä lasten toiminnan mukaan. Toimintatutkimus toteutui työssämme ryhmätasolla, jossa ryhmä esimerkiksi keskustellen kehitti omaa toimintaansa ja jakoi ajatuksia sovitusta teemasta. Myös perhekeskusohjaajan kanssa opinnäytetyöntekijät keskustellen kehittivät yhdessä kerhon toimintaa ja arvioivat prosessia. Kirjallinen opinnäytetyömme edustaa prosessin myötä syntynyttä tietoa, joka jää työntekijöiden käyttöön perhekeskukselle. Toimintatutkimuksessa teoria ja käytäntö yhdistyvät prosessiksi, jossa erityisesti ryhmän jäsenten aktiivista osallistumista pidetään tärkeänä (Toikko & Rantanen 2009, 29–30). Tavoitteena oli innostaa ja osallistaa isät mukaan kerhon toimintaan meidän omalla aktiivisella toiminnallamme ja positiivisella asenteellamme. Samalla tapahtui sosiaalista vuorovaikutusta lapsen ja isän välillä sekä vertaistukea isien kesken. Heikkinen (2008) on kuvaillut toimintatutkimusta prosessina, joka voidaan nähdä sosiaalisen toiminnan ketjuna sijoittuen tiettyyn aikaan ja paikkaan (Heikkinen 2008, 16–36)..

21 Toimintatutkimuksessa korostuu prosessimainen tapa kehittää työtä tai toimintaa. Prosessia voidaan kuvata spiraalina, joka lähtee nykytilanteen kartoittamisesta. Spiraali etenee suunnittelun kautta toteutukseen ja lopuksi arviointiin. Arvioinnin avulla selvitetään, mikä kehittämisprosessissa oli onnistunutta, ja mitä voitaisiin tehdä paremmin. Myös kehittämisprosessin alussa asetettujen tavoitteiden toteutumista arvioidaan. Erityisen tärkeää toimintatutkimuksessa on kuitenkin toteutetun kehittämisprosessin kuvaus ja sen arviointi. Olennaista on myös kartoittaa prosessin ongelmakohdat ja miten niistä selvittiin. Näin saadaan muodostettua kokonaisuus prosessin kuvauksesta. Kehittämisprosessiin kuuluu myös itsearviointi, mitä voidaan tehdä esimerkiksi oppimispäiväkirjojen avulla omaa toimintaa reflektoiden. Arvioinnin jälkeen prosessi voi alkaa jälleen alusta, mikäli toimintaa pyritään edelleen kehittämään toimivammaksi kokonaisuudeksi. (Engeström 1998, 111–112; Seppänen-Järvelä 2004, 21-24.) Toimintatutkimukselle on ominaista toteuttaa kehittämisprosessi, jonka aikana syntyy erilaisia aineistoja. Kehittämisprosessi ja sen aikana tapahtuvat muutokset on erittäin tärkeää dokumentoida tarkasti, esimerkiksi muistiinpanojen tai kuvaamisen avulla. Dokumentaation avulla seurataan prosessin kehitystä ja arvioidaan sitä. Prosessissa tärkeintä ei ole sille asetettu tavoite, vaan pikemminkin se, miten tavoite on saavutettu. (Engeström 1998, 111–112; SeppänenJärvelä 2004, 21.) Käytimme opinnäytetyössämme muistiinpanoja ja oppimispäiväkirjaa, joihin kirjasimme muun muassa prosessin etenemiseen ja suunnitteluun liittyviä muistiinpanoja. Koimme, että muistiinpanojen ja oppimispäiväkirjan käyttö oli meille luontevin tapa dokumentoida opinnäytetyön eri vaiheita. Kehittämisprosessin aikana syntyneet havainnot ohjaavat käytännön työtä, joten tutkimusprosessia ei voida suunnitella ennakkoon kovin tarkasti (Toikko & Rantanen 2009, 30, 49– 50). Tämä näkyi esimerkiksi siinä, että muutamalla kerralla suunnittelemamme kerhoillat eivät sujuneetkaan suunnitelmien mukaan, vaan ulkopuoliset asiat, kuten sää ja pihan kunto, vaikuttivat suunnitelmiimme. Muutaman kerran suunnitelmat muuttuivat myös isien ja lasten tarpeiden mukaan, kun jätimme suunniteltuja leikkejä välistä. Nämä muutokset tapahtuivat nopeasti, sillä päätöksemme perustuivat osallistujien ja kerhon ilmapiirin havainnointiin..

22 Säästimme aikaa, kun määrittelimme lomakehaastattelun vastausajan pituuden itse. Suunnittelimme, että puutteellisesti täytetyt lomakkeet jätämme toiminnan suunnittelun ulkopuolelle. Meidän ei kuitenkaan tarvinnut jättää yhtään lomaketta ulkopuolelle, koska kaikki olivat asiallisesti täytettyjä. Lomakehaastattelun avulla kartoitimme perheiden tarvetta isä-lapsikerholle ja sitä, millaista toimintaa he kyseiseltä kerholta toivoisivat. Valitettavasti emme saaneet kovin paljon vastauksia lomakehaastatteluumme. Tähän perehdymme tarkemmin kuudennessa Arviointi ja pohdinta -luvussa. Opinnäytetyöprosessin aikana aineistoja kertyi lukuisia. Aineistoa kertyi toiminnan kirjallisesta suunnittelusta, suunnittelupalavereista, sähköposteista, oppimispäiväkirjoista ja keskusteluista yhdessä perhekeskusohjaajan ja perhekeskustoiminnan koordinaattorin kanssa sekä mainosten suunnittelusta ja laatimisesta. Käytimme lomakehaastattelua yhtenä aineistonkeruun työvälineenä opinnäytetyössämme. Lomakehaastattelun toteuttamisesta kerromme enemmän kuudennessa Opinnäytetyön toteuttaminen -luvussa. Lomakehaastattelun avulla tavoitteenamme oli saada tavoitettua useita perheitä ja saada siten kerättyä laaja tutkimusaineisto. Aineistoihin kerääntyi tietoa isä-lapsikerhon suunnitteluista, aikatauluista ja sisällöistä. Aineistoihin kuuluvat myös listat muistettavista asioista, kerhokertojen palautekysymyksistä ja opinnäytetyöhön liittyviä kirjallisia huomioita. Kehittämisprosessin aikana kerääntyvää aineistoa käytimme hyväksi kerhon toiminnan suunnittelua varten. Kehittämisprosessiamme voidaankin kuvata prosessiorientoituneena toimintana, jossa prosessin aikana syntyy koko ajan uutta tietoa, joka edelleen ohjaa toimintaamme käytännössä (Toikko & Rantanen 2009, 30, 49–50). Aineistoihin kuuluu myös palaute kerhoon osallistuneilta isiltä ja lapsilta. Palautetta keräsimme suullisesti kerhon kahdella viimeisellä kerralla ja kirjasimme saamamme palautteen muistiinpanoihimme. Olimme suunnitelleet palautekysymykset etukäteen perhekeskustoiminnan koordinaattorin sekä perhekeskusohjaajan kanssa. Saatu palaute vaikuttaa kerhon jatkuvuuteen ja mahdollisesti sisällöllisiin asioihin. Keräsimme palautetta myös yhteistyössä isä-.

23 lapsikerhon suunnitteluun ja toteutukseen osallistuneelta perhekeskusohjaajalta. Kerhoon osallistuneilta sekä perhekeskusohjaajalta saatua palautetta käsitellään tarkemmin seitsemännessä Arviointi ja pohdinta -luvussa..

24 6 OPINNÄYTETYÖN TOTEUTTAMINEN. Opinnäytetyömme toimintaympäristö oli tammikuussa 2013 avattu Perhekeskus Pikku Pellava. Opinnäytetyömme prosessin käytännön osuus käynnistyi toiminnan tarpeen kartoituksella tammikuussa 2013, mikä tapahtui lomakehaastattelulla avoimien kysymyksien muodossa. Avoimet kysymykset antavat mahdollisuuden vastata omilla sanoilla, ilman valmiita vaihtoehtoja tai mielipiteitä. Lomaketta laatiessa tuli huomioida, että kysymykset ovat selkeitä ja lyhyitä eivätkä sisältäneet kaksoismerkitystä. (Hirsjärvi, Remes & Sajavaara 2007, 196–197.) Lomakehaastattelussa kysyimme perheiltä heidän kiinnostuksestaan isälapsitoimintaan, millaista toimintaa he haluaisivat ja kuinka usein isät ja lapset olisivat kiinnostuneita käymään kerhossa (LIITE 1). Lomakehaastattelu toteutettiin sekä paperisin lomakkein että sähköisesti Rihan Mammat -sähköpostiringin välityksellä. Rihan Mammat on avoin riihikalliolaisten äitien verkosto, jonka avulla muun muassa tiedotetaan alueen asioista, tarjotaan vertaistukea sekä järjestetään tapahtumia (Faren 2009). Toinen opinnäytetyöntekijä oli yhteydessä Rihan Mammat -sähköpostiringin yhteyshenkilöön, jonka kautta saimme toimittaa haastattelulomakkeen 120–130 riihikalliolaiselle perheelle. Vastaukset toimitettiin suoraan opinnäytetyön tekijöiden sähköpostiin. Sähköpostitse vastattaviin lomakkeisiin oli aikaa vastata kaksi viikkoa. Lähetimme Rihan Mammat -sähköpostiringin välityksellä muistutusviestin muutamaa päivää ennen viimeistä vastauspäivää. Paperiset lomakkeet täytettiin ja palautettiin nimettömänä perhekeskuksen tiloissa (LIITE 2). Paperisten lomakkeiden ohessa oli ensimmäinen mainos tulevasta kerhosta (LIITE 3). Paperisiin lomakkeisiin vastaamiseen oli varattu enemmän aikaa, koska niihin vastasivat lähinnä perhekerhoissa käyvät vanhemmat, eivätkä kaikki pääse joka viikko osallistumaan kerhoihin. Vastausaika niihin oli kolme viikkoa. Perhekerhon työntekijät pyysivät vanhempia vastaamaan kyselyymme ja samalla tapahtui tehokasta isä-lapsikerhon markkinointia..

25 Saimme kolme vastausta sähköpostitse ja kolme täytettyä lomaketta, jotka palautettiin Perhekeskukselle. Kaikissa vastauksissa tuli ilmi, että isät toivoivat kerhon sisällöksi aktiivista toimintaa, esimerkiksi ohjattua tekemistä, askartelua, pelejä, musiikkia sekä leikkiä. Tarpeen arviointiin isät olivat kirjanneet hyvin erilaisia vastauksia; osa vastasi tarpeen olevan suuri, osan mielestä toiminnalle oli kohtalaista tarvetta ja osa ei vastannut kysymykseen ollenkaan. Suurin osa oli sitä mieltä, että kerhossa tulisi käytyä pari kertaa kuukaudessa tai muutaman viikon välein, muutama isä oli valmis tulemaan useammin; kerran tai pari viikossa oli heidän mielestään hyvä määrä. Parhaiten lomakehaastatteluun vastanneiden ajatukset tiivistää yksi vastaus lomakkeen sana on vapaa -kohtaan: Isät on ehkä arempia lähtemään yhteisiin tiloihin vaan juttelemaan ja istumaan. Lomakehaastattelun vastausten pohjalta suunnittelimme yhdessä perhekeskusohjaajan kanssa kerhon toimintaa ja kokoontumiskertoja. Lomakehaastattelun vastaukset vaikuttivat paljon valintaamme kerhon toiminnallisuudesta. Halusimme jokaiselle kerralle erilaiset teemat, jotka houkuttelisivat isät ja lapset yhä uudelleen mukaan. Teemat muotoutuivat lomakehaastatteluihin vastanneiden toiveiden mukaan. Otimme huomioon myös kommentit Perhekeskuksen tiloista ja puitteista, jotka meillä oli käytettävissämme. Lopulta suunnittelupalaverin jälkeen teemaksi muodostuivat pizzailta, levyraati, ulkoleikki-ilta ja luontopolku grillauksen kera. Sovimme myös, että jokaisella kerhokerralla on tarjolla iltapala pientä maksua vastaan. Toisessa mainoksessa (LIITE 5) mainostimme jo tulevia teemailtoja, mutta emme sitoneet teemoja tiettyihin iltoihin, ettei se ohjaisi tietoisesti isien osallistumista kerhokerroille. Siinä vaiheessa emme itsekään tienneet teemojen järjestystä, sillä ne muotoutuivat oikeille kerroille vasta prosessin myöhemmässä vaiheessa. Asiakaslähtöisyys toteutui työssämme siten, että isät osallistuivat toiminnan suunnitteluun. Lisäksi isät ja lapset saivat vaikuttaa siihen, mitä he milläkin kerhokerralla kerhossa tekevät. Isä-lapsikerhossa oli jokaiselle kerralle omat teemansa, jotka oli etukäteen suunniteltu. Lisäksi oli vapaata toimintaa, johon kuuluivat muun muassa askartelut, pelit, leikit ja maalaaminen. Isät ja lapset saivat valita, osallistuivatko teeman mukaiseen toimintaan vai tekivätkö jotain muuta.

26 sillä kerralla. Aikaa oli varattu myös vapaaseen jutusteluun ja iltapalan syömiseen. Lomakehaastattelun vastausten pohjalta odotimme isä-lapsikerhoon vain muutamia osallistujia, sillä lomakehaastatteluun tuli vain kuusi vastausta. Panostimmekin markkinointiin ja toivoimme mainosten tavoittavan perheet. Kerhon mainonnan aloitimme varhaisessa vaiheessa, heti opinnäytetyöyhteistyön luvan saatuamme. Mainoksia jaoimme jo tammikuussa 2013. Ensimmäisissä mainoksissa oli mainittu ensimmäinen kerhokerta ja sen kellonaika sekä kokoontumistilat (LIITE 4). Helmikuussa jaoimme uusia mainoksia, joissa ilmoitettiin isälapsikerhon kokoontumispaikka, kokoontumispäivät, kellonajat ja kerhokertojen teemat keväälle 2013 (LIITE 5). Molempia mainoksia jaettiin lähialueen kouluun, päiväkotiin, kirjastoihin, neuvolaan, kauppojen ja kirpputorin ilmoitustauluille sekä tietysti Perhekeskukseen. Lisäksi laitoimme Keski-Uusimaa- sekä Varttilehtien internetsivujen tapahtuma-palstoille ilmoitukset isä-lapsikerhosta. KeskiUusimaa julkaisi ilmoituksen myös lehdessään 1.3. 2013.. 6.1 Ensimmäinen kerhoilta Isä-lapsikerhon ensimmäinen kokoontumiskerta oli maaliskuussa 2013. Se oli tarkoitettu toistemme tutustumiseen. Lisäksi ajattelimme, että isistä ja erityisesti lapsista on mukavaa tutustua myös tiloihin, leluihin ja muihin Perhekeskuksen välineisiin ensimmäisellä kerhokerralla. Olimme suunnitelleet muutaman tutustumisleikin ensimmäisen kerhokerran alkuun ja ajattelimme illan sujuvan mukavan puuhastelun ja jutustelun parissa, välillä iltapalaa syöden. Varasimme jokaiselle kerhokerralle riittävästi lupalappuja allekirjoitettavaksi (LIITE 6), joiden tarkoituksena oli saada vanhemmilta kirjallinen lupa siihen, että me opinnäytetyöntekijät saamme olla isä-lapsikerhossa läsnä, tarkkailla ja tehdä muistiinpanoja opinnäytetyötämme varten. Varasimme myös A5-kokoisia mainoksia kerhosta mukaan otettavaksi. Ensimmäinen kerhokerta sujui onnistuneesti, koska isiä ja lapsia uskaltautui pitkin iltaa mukavasti paikalle. Kerhoillan osanottajamäärä oli suuri odotuksiin.

27 nähden, sillä odotimme vain muutamaa isää lapsineen paikalle. Mukana oli ensimmäisellä kerralla seitsemän isää ja yhdeksän lasta. Esittelimme itsemme toisillemme ja kerroimme lyhyesti, mikä on meidän opinnäytetyöntekijöiden rooli kerhossa ja sen toteutuksessa. Pidimme lopulta yhden tutustumisleikin, sillä illan alussa oli vain muutama isä lapsineen paikalla. Leikki oli Kävele-Seis!leikki, jossa liikutaan musiikin mukaan ja tehdään ohjaajan antamia tehtäviä. Isät olivat erittäin avoimia ja sosiaalisia, joten tutustuminen isien ja lasten välillä olikin hyvin luontevaa piirtelyn, muovailun ja muun toiminnan ohessa. Lähes kaikilla isillä oli yksi lapsi mukanaan eivätkä isät juurikaan tunteneet toisiaan entuudestaan. Todennäköisesti ensimmäinen kerhokerta olikin niin onnistunut siksi, koska isät ja lapset olivat lähteneet avoimin mielin mukaan tutustuakseen uusiin isiin ja lapsiin kerhossa. Moni mainitsikin tulevansa seuraavalla kerralla uudelleen. Pyysimme jokaiselta isältä allekirjoituksen lupakyselyyn ja jaoimme mainoksia kotiin vietäväksi. Kerroimme myös, että kerhoa on 2–3 viikon välein ja jakamistamme mainoksista löytyy kerhokertojen päivämäärät. Mainostimme myös seuraavalla kerralla leivottavan pitsaa.. 6.2 Toinen kerhoilta Toisella kerhokerralla suunnitelmanamme oli leipoa pitsaa yhdessä isien ja lasten kanssa. Perhekeskusohjaaja oli varannut pitsapohjien aineet sekä runsaasti erilaisia täytteitä. Kaikki oli jo valmiina leipomista varten ennen kerhon alkua. Myös pitsapohjan ohjeet oli kirjattu paperille. Tarkoituksena oli, että halukkaat saavat leipoa pitsaa. Niille, jotka eivät haluaisi osallistua leipomiseen, tarjolla oli askartelemista, pelejä, leikkejä ja muuta toimintaa. Toiselle kerralle osallistui jälleen runsaasti isiä ja lapsia. Ilta sujui kiireisesti, sillä tekemistä riitti pitsapohjien teossa, paistamisessa ja mukaan pakkaamisessa. Aluksi isät ja lapset eivät meinanneet rohkaistua leipomaan. Kuitenkin pienellä kannustuksella ja avustuksella kaikki isät ja lapset tulivat lopulta leipomaan. Illan aikana yli kaksikymmentä henkeä kokoontui leipomaan pitsoja. Vilinää keittiössä riitti, mutta tunnelma oli kuitenkin rento ja avoin. Myös muutama uusi isä.

28 lapsineen saapui paikalle. Kuulimme myöhemmin perhekeskusohjaajalta, että ensimmäisten kerhokertojen välissä olevan viikon tiistaina perhekeskuksen ovella oli ollut muutama isä, jotka olivat tulossa isä-lapsikerhoon. Valitettavasti käynnissä oli perhekeskuksen työntekijöiden palaveri ja perhekeskusohjaaja joutui käännyttämään innokkaat isät ovelta takaisin kotiin. Onneksi samat isät tulivat kuitenkin seuraavalla viikolla toiselle kerhokerralle. Meistä oli mukavaa kuulla, että sana isä-lapsikerhosta oli levinnyt ja tavoittanut uusiakin isiä, jotka olivat tulleet kyselemään kerhosta perhekeskukselle saakka, vaikka kyseisellä viikolla ei kerhoa ollutkaan. Olimme todella tyytyväisiä illan sujumiseen, vaikkakin pitsojen paistamiseen kului aikaa ja muutamat isät ja lapset joutuivat jäämään odottamaan kerhon loppumisen jälkeen pitsojensa valmistumista. Parannettavaa jäi aikataulutuksen osalta, sillä olisimme voineet ottaa paremmin huomioon pitsojen paistamiseen kuluvan ajan ja aloittaa pitsojen tekemisen aikaisemmin, jolloin joidenkin isien ja lasten ilta ei olisi venynyt suunniteltua pidemmäksi. Toinen kerhokerta oli kuitenkin kaikin puolin onnistunut, koska kaikki puhalsivat yhteen hiileen ja auttoivat toisiaan pitsojen leipomisessa. Illan aikana pitsojen leipomisen ohessa tapahtui juuri sellaista vuorovaikutusta, verkostoitumista ja yhteisöllisyyttä, jota alun perin toivoimmekin saavuttavamme isä-lapsikerhon avulla. Isät tutustuivat toisiinsa paremmin ja tunnelma oli yhteisöllinen, koska kaikki kokoontuivat saman pöydän ääreen leipomaan pitsoja. Yhdessä jaettiin kuulumisia mielekkään ja toiminnallisen tekemisen ohella. Isät ottivat erinomaisesti huomioon toiset isät ja lapset toiminnassaan ja oli ilo seurata kuinka innokkaasti ujoimmatkin lapset lähtivät mukaan pitsojen leipomiseen. Yhteishenki oli hyvä ja mukaansatempaava, jolloin tapahtuikin paitsi isien ja lasten välistä vuorovaikutusta, myös yhteisöllistä vuorovaikutusta koko porukan kesken.. 6.3 Kolmas kerhoilta Kolmannelle kerralle olimme suunnitelleet pidettäväksi levyraadin. Isille ja lapsille oli jo edellisellä kerralla mainittu, että mukaan voi seuraavalla kerralla ottaa.

29 oman mielilevynsä. Olimme myös varautuneet siihen, että kukaan ei muistaisi tuoda levyä, joten perhekeskusohjaaja oli varannut muutaman perhekeskuksen CD-levyn valmiiksi. Askartelimme ennen kerhon alkua isille ja lapsille iloiset ja surulliset hymynaamat pahvista, joita näyttää jokaisen soitetun kappaleen jälkeen. Näin voisimme laskea jokaiselle kappaleelle ikään kuin pisteet, kuinka monta iloista ja surullista hymynaamaa kappale sai. Aluksi paikalle ilmaantui vain yksi isä lapsensa kanssa. Tämän takia odotimme noin puoli tuntia, kunnes enemmän väkeä oli ilmaantunut paikalle ja jaoimme vasta sitten hymynaamat jokaiselle isälle ja lapselle. Kaksi perhettä muisti tuoda levyn ja soitimme niistä yhteensä kuusi lasten lempikappaletta. Tämä määrä osoittautuikin lapsille sopivaksi määräksi, jotta lapset malttoivat keskittyä kuuntelemiseen. Osa pienemmistä lapsista kuitenkin väsyi kuuntelemiseen jossain vaiheessa, mutta he saivat touhuta samalla muuta, kun muut lapset kuuntelivat levyraadin kappaleita. Levyraati sujui muuten mukavasti, mutta osa lapsista oli liian pieniä keskittyäkseen kappaleiden pisteyttämiseen. Isät kuitenkin osallistuivat levyraatiin aktiivisesti, joten se saatiin ohjattua kunnialla loppuun. Lopuksi soitimme vielä eniten iloisia hymynaamoja keränneen kappaleen ja sen jälkeen isät ja lapset jatkoivat tuttuun tapaan haluamaansa toimintaa piirtämisen, pelien ja leikkien parissa. Myös iltapala oli tarjolla koko illan ajan. Kerhoillan päätteeksi muistutimme kaikkia isiä ja lapsia varautumaan ensi kerralla sään mukaisesti pukeutumiseen, koska tarkoituksena oli leikkiä ulkona. Jälkikäteen jäimme pohtimaan, että olisimme voineet ottaa pienet lapset mahdollisesti paremmin huomioon kolmannella kerhokerralla. Esimerkiksi olisimme voineet jakaa lapset eri tiloihin. Halukkaat tai mahdollisesti isommat lapset olisivat voineet osallistua levyraatiin, jolloin pienemmille tai muille halukkaille olisi voitu ohjata muutamia leikkejä toisessa tilassa..

30 6.4 Neljäs kerhoilta Neljänneksi kerhokerraksi olimme suunnitelleet ulkoleikki-illan. Olimme valinneet valmiiksi sellaisia yhteisleikkejä, joita pystyvät leikkimään sekä pienet että vähän isommat lapset. Olimme varautuneet sekä ulko- että sisäleikeillä, mikäli ulkona olisi huono ilma. Kerhokerran iltana päiväkodin piha oli surkeassa kunnossa, koska se oli osittain märkä ja kurainen ja osittain taas jäässä. Myös ilma oli kostea ja kylmä. Jätimmekin ulkoleikit väliin ja ajattelimme leikkiä sisällä muutamat yhteisleikit. Kuitenkin väen saapuessa paikalle, kaikki isät ja lapset tuntuivat löytäneen seuraa ja leikkikavereita, joten päätimme jättää yhteisleikit leikkimättä. Kaikilla lapsilla oli jo menossa niin intensiiviset leikit, ettemme halunneet niitä keskeyttää. Ilta sujui lasten leikkiessä, pelatessa ja piirtäessä yhdessä isiensä ja muiden lasten kanssa. Isät juttelivat ja vaihtoivat kuulumisiaan keskenään myös aikaisempia kertoja enemmän. Keskusteluista päätellen muutamat isät olivat uusia paikkakunnalla, jolloin kokemuksia Tuusulasta vaihdettiin. Tällainen vuorovaikutus ja verkostoituminen varsinkin uutena asukkaana paikkakunnalla on tärkeää isille, koska heillä ei välttämättä ole juurikaan verkostoa Tuusulassa. Tutustuminen uusiin ihmisiin isä-lapsikerhon avulla on erittäin tärkeä osa verkostoitumista. Myös vertaistuki oli osana kerhomme tavoitteita ja yhteiset keskustelut esimerkiksi lasten harrastusmahdollisuuksista paikkakunnalla lisäsivät isien välistä vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Mukana neljännellä kerralla oli myös perhekeskustoiminnan koordinaattori. Saimme häneltä paljon positiivista palautetta isä-lapsikerhon toiminnasta ja aktiivisuudesta. Hän antoi myös vinkkejä kahden viimeisimmän kerhokerran palautteen keruuta koskien. Hän kertoi mikä heitä perhekeskuksen työntekijöinä kiinnostaa tietää, esimerkiksi kerhon jatkuvuutta ajatellen. Saimmekin ideoita, mitä voimme seuraavilla kerroilla kysyä isiltä palautteen muodossa. Pyysimme isiltä palautetta isä-lapsikerhosta kysymällä mistä he pitivät ja mikä olisi voinut olla toisin. Lisäksi kysyimme heidän toiveitaan jatkon suhteen eli toivoisivatko he kerhon jatkuvan syksyllä ja millaista toimintaa he syksyn kerholta toivoisivat. Tiedustelemme myös perhekeskustoiminnan koordinaattorin toiveesta, olisiko.

31 jollakulla isistä kiinnostusta alkaa syksyllä isä-lapsikerhon yhteyshenkilöksi, joka saisi perhekeskuksen avaimet käyttöönsä. Näin kerhosta voisi tulla itsenäisempi ryhmä, joka kokoontuisi ryhmän jäsenten aktiivisuuden mukaan ja heillä olisi käytössään perhekeskuksen tilat ja materiaalit.. 6.5 Viides kerhoilta Viidennelle kerralle suunnittelimme äitienpäiväkorttien askartelua. Valmistimme erilaisia korttimalleja valmiiksi iltaa varten. Valitsimme malleiksi sellaisia, joita pystyisivät myös pienimmät kerholaiset tekemään isiensä avustuksella. Sovimme etukäteen, että perhekeskusohjaaja ohjaa korttien askartelua ja me keskitymme muihin toimintoihin kuten iltapalan esille kattamiseen ja palautteen keräämiseen. Äitienpäiväkorttien askarteluun innostuivat lähes kaikki isät lastensa kanssa. Monet lapset tekivät monta korttia äidilleen ja isoäideilleen. Isät ottivat lastensa toiveet erittäin hyvin huomioon ja jälleen isien ja lasten välillä tapahtui paljon vuorovaikutusta yhdessä suunnittelun ja tekemisen kautta. Muutamalta isältä ehdimme kysyä palautetta ja päätimme, että haastattelemme loput isät viimeisellä kerhokerralla. Viidennellä kerralla keräämämme palaute oli pääsääntöisesti positiivista, sillä isät ja lapset olivat viihtyneet kerhossa. Isät toivoivat, että kerhokertoja olisi voinut olla useamminkin kevään aikana. Toinen isistä toivoi myös, että ulkoilua olisi voinut olla enemmän. Seuraavalle syksylle ehdotettiin muun muassa maatilaretkeä isä-lapsikerhossa toteutettavaksi. Isiltä oli haasteellista saada palautetta, sillä isät olivat melko harvasanaisia vastaamaan kysymyksiin.. 6.6 Kuudes kerhoilta Viimeiselle kerhokerralle olimme suunnitelleet luontopolun ja erityisiltapalaa grillaten. Meidän oli tarkoitus kerätä lisää palautetta viimeisellä kerhokerralla. Toteutimme luontopolun päiväkodin pihalla. Saimme lainata grilliä päiväkodilta..

32 Olimme etukäteen askarrelleet luontopolkua varten erilaisia tehtäväkortteja, joissa oli helppoja kysymyksiä tai kuvia ja vastaukset löytyivät kääntöpuolelta. Tehtävärasteihin kuuluivat Tunnista jäljet -, Tunnista kasvit ja puut - sekä Mikä eläin? -rastit. Isät ja lapset saivat oman mieltymyksensä mukaan kiertää luontopolun rastit lastensa kanssa. Olimme myös leiponeet marjapiirakkaa viimeisen kerhokerran kunniaksi ja tuoneet mukanamme grillattavia makkaroita, nakkeja sekä cocktail-piirakoita. Meille oli jo etukäteen ilmoitettu, että viimeisellä kerhokerralla kerhoa on mukana seuraamassa tulevan syksyn isä-lapsikerhon perhekeskusohjaaja. Viimeisen kerhokerran valmistelut aloitimme ajoissa perhekeskuksen tiloissa. Kun päiväkoti oli mennyt kiinni, siirryimme päiväkodin pihalle järjestelemään viimeistä kerhoiltaa. Paikalle tuli viisi isää lapsineen, mutta koulujen ja päiväkotien kevätjuhlat verottivat osallistujia viimeiseltä kerhokerralta. Yksi perhe tuli paikalle suoraan kevätjuhlasta, silloin kun muut isät ja lapset olivat ehtineet lähteä ja me siivoilimme jo paikkoja. Heillekin tarjottiin iltapalaa, sillä kerho ei ollut vielä aikataulullisesti loppunut. Kysyimme myös heiltä palautetta kerhosta. Viimeisellä kerhokerralla saimme nauttia ihanasta keväisestä ilmasta ja lapset tykkäsivät kovasti leikkiä päiväkodin pihalla. Kaikki isät ja lapset kiersivät myös yhdessä luontopolun ja oli mukavaa nähdä lasten ja isien toimivan yhdessä luontopolulla: isät lukivat korteista ohjeet ja antoivat lasten keksiä vastauksia kysymyksiin. Jos kysymys oli liian hankala eikä lapsi keksinyt vastausta, isät osasivat hienosti helpottaa ja auttaa lasta keksimään oikean vastauksen. Yhteistyö ja toimiva vuorovaikutus korostuivatkin selkeästi luontopolun rasteilla. Palautteenkeruu meinasi jäädä viimeisellä kerralla tekemättä, kun perhekeskusohjaajan ja opinnäytetyöntekijöiden aika kului grillauksessa ja ruokien tarjoilussa. Isät ja lapset lähtivätkin odotettua aikaisemmin, jolloin kyselimme palautetta kaikilta yhtä aikaa, ennen kuin he ehtivät lähteä. Palaute oli suurimmaksi osaksi positiivista, mutta saimme myös muutamia parannusehdotuksia syksyä varten. Esimerkiksi ulkoilua toivottiin lisää. Yhdellä isällä ei kuulemma juurikaan ollut odotuksia ennen kerhoon tulemista, koska hän ei ollut koskaan aikaisemmin ollut mukana vastaavassa isä-lapsitoiminnassa. Kerho ylittikin hänen mu-.

33 kaansa kokonaan hänen odotuksensa. Hänen mielestään oli erikoista, ettei kerhossa ollut enempää kävijöitä, vaikka luulisi isä-lapsitoiminnan vetävän enemmänkin porukkaa paikalle..